Perjantai-iltana oli hetkinen selkeää tähtitaivasta ennen pilvien tuloa, joten ennätin tsekata käytännössä mitä aiemmin päivällä tekemäni huoltotoimet noiden kollimointi-välineiden kanssa vaikuttivat lopputulokseen. Päivällä oli siis epäilystä, että joko CatsEye XLKP tai Glatterin TuBlug olisivat jotenkin vinksallaan ja siksi aiheuttamassa edellistä ristiriitaa XLKP:n kollimointinäkymiin.
Tein putkelle perinteisen laserkollimoinnin kapealla lasersäteellä (apupeilin säätö hyvin huolellisesti) ja sitten TuBlugilla pääpeilin säätö samaan tapaan huolella. Käytin TuBlugissa jopa sen pyörittelyä tietääkseni, milloin pääpeilin suuntaus olisi täsmälleen oikea. Tästä pyörittelyn hyödystä sen verran, että tuolla saa helposti ja varmasti selville sen pääpeilin säätövirheen, vaikka TuBlugin lukematarkkuus ei olisi muutoin riittävä. Huomasin näet että pääpeilin keskimerkin varjo kiertää pientä ympyrää tuossa TuBlugin viistetasossa kun TuBlugia pyöritetään (jos siis pääpeilin säätö on pikkuisenkin vinossa). Huomaa, että myös tuo TuBlugin saa hiukan vinoon tarkentimeen, mikä vaikuttaa lopputulokseen kollimointitarkkuutta heikentäen
Tuossa on kuva pääpeilin säätötarpeesta (vinossa) ja keskimerkin varjon näkyminen eri puolilla tuota viisteen reikää, kun TuBlugia pyöritetään.
Tuon jälkeen olin 95% varma, että Newton olisi kollimoituna lähes täydellisesti. Mutta sitten kun lisäsin XLKP:n fokkariin, niin sepä ilmoittikin että kollimointi olisi vinossa johonkin suuntaan. Päätelin siitä, että XLKP:n näkymään ei ollut nyt 100% luottamista ja aloin tutkimaan sen rakennetta. Tässä kuvassa näkyy CatsEye XLKP purettuna osiin:
Tuo oikealla näkyvä heijastava levy tulee keskellä näkyvän osan kiinnityspaikkaan siten, että kumitiivisterengas jää peilin alla sen alapuolelle pinteeseen, kun tuon vasemmalla reunalla näkyvän alumiiniholkin lukitsee paikalleen. Jos peiliä ei ole lukittu täysin pohjaan tuota alumiiniholkin reunusta vastaan, niin peili saattaa jäädä aavistuksen vinoon ja näin XLKP:n tarkkuus hukkuu tuohon pieneen vinouteen. Kuvasta puuttuvat kartiopäiset ruuvit, jotka lukitsevat tuon mustan osan paikalleen peileineen. Nyt kun tiesin kuinka XLKP pelittää, niin sen mahdolinen vinous oli helppo korjata. Painetaan voimalla osia yhteen ja lukitaan ne paikalleen kolmella kartioruuvilla tiukasti vasta sitten! Tuolloin tuo peilitaso jää automaattisesti oikeaan tasoon XLKP:n holkkiin nähden (olisikohan tuo ollut hiukan löysästi paikallaan tsjp.?). Tuon jälkeen XLKP:kin alkoi näyttämään melkein oikeassa kollimaatiossa olevaa näkymää ts. mittatieto oli yhtenevää TuBlugin ja Glatterin laserin kanssa.
Hetkinen säätelyä kumpaankin peiliin (meni vieläkin CatsEyen näkymien opiskeluksi) ja tuon jälkeen sain keskusreiän kautta näkymän, jossa oli häiriötön heijastus keskimerkistä ja sen kummallakin puolella (yhtä kaukana keskimerkistä) näkyi pieni piste. En saanut tuota kahden pienen rinnakkaispisteen näkymää kamerakuvaan saakka, mutta tässä on taas XLKP:n keskuspupilin näkymä siten kuinka kännykkäkamera sen näki.
Toisaalta offset-pupillin näkymä jäi yhä vain vajaaksi, mutta jätin sen tähän malliin, kun tuo moitteeton keskusmerkki + rinnalla näkyvät pienet vaaleat pisteet näytti juuri "oikealta
TM" kollimointinäkymältä.
Tuon jälkeen laitoin kameran kiinni putkeen ja ajattelin pääseväni kuvaamaan illalla hyvin linjassa olevalla BS Newtonilla f2.8 valovoimalla. Tööt, väärin!!!
Illalla kamera oli huolellisesti kiinnitettynä fokkariin, mutta sen näkymät tähtitaivaaseen olivat pahasti vinksallaan. WTF?
Tässä ovat viiden testikuvan kollimointimittaukset yhdessä kuvassa ja kuva-ala oli oikein kunnolla v-i-n-o-s-s-a ennen kuin löysin tyuon kallistuman aiheuttajan...
Pöh, olin aiemmin muuttanut TSOAG9:n asentosäädöillä kameraa 60 astetta toiseen suuntaan (nyt OAG-kamera olisi kennon pitkällä sivulla). Ja tuossa yhteydessä kuvausjuna oli jäänyt hiukan vinoon tavalla tai toisella. Pilvien keskeyttäessä kuvaamiset en ehtinyt kuvaamaan kuin yhden testiruudun, jossa päästiin liki oikeaan 98% (1,6") kollimointitarkkuuteen. Tässä olisi sen tähtikenttä malliksi:
Hiukan heikommat tähdet löytyvät oikeasta alanurkasta, mutta kokonaisuudessaan tuo antaa hyvän lupauksen tämän putken ja ASA 0,73x korjaimen aikaansaamasta kokonaiskuvalaadusta ts. ASA-korjain on kovan hintansa arvoinen lyhentäjä/komakorjain.
En silti tiedä tässä vaiheessa, saanko tuo TSOAG9:n asennot riittävän hyvin tasaiseksi kuva-alan kaltevuuden suhteen, koska siinä on se
pikalaippa-kiinnitys OAG:n asennolle. Se on tuon OAG-mallin heikko kohta! Kiristin tänään päivällä laipparuuvit mielestäni hyvään asentoon, mutta saa nähdä mitä tuosta tuli tähtitaivaan suhteen.
Newton on nyt hyvässä kollimoinnissa ja se tuntuu myös pysyvän siinä asennossa, vaikka pyöritän putkea eri asentoihin (mukaan lukien putken parkkiasennot). En näet saanut aikaan mitään kollimointisiirtymiä, kun kallistelin putkea ja pidin TuBlugin paikallaan näyttämässä pääpeilin asentoa. Pitää tutkia samaa asiaa lisää myös tuolla XLKP:lla, kun ehdin. Tässä mielessä nuo edellä tehdyt/kuvatut modaukset ovat kannattaneet ja putki on nyt
huomattavasti tehdas-GSO:ta tukevammassa kunnossa.
Ai niin, tuo tarkoittaa muuten sitä, että myös se silikoni-modaus toimii pääpeilin kiinnityksessä! Jiihaa!!!
