Kuvausprojektin kehitysvaiheet lyhyesti tähän alle:
* Kaipailin TMB 152/1200 LZOS Triplet APO:n rinnalle hiukan valovoimaisempaa kuvausputkea (nykyinen TMB-yhdistelmä on siis 6" f/6 linssiputki Riccardi 0.75x lyhentimellä), mikä tekee optisesti vallan huikean terävää kuvalaatua (link). Mutta kun se on f/6, niin se ei ole ihan optimi työkalu himmeiden sumuhöttöjen metsästykseen LRGB loppukuviksi (ks. link). (CLIP)
Lopputulema lyhyestä mietinnästä oli sitten sellainen, että sovimme yhteystuumin Murtsin kanssa hänen 10" Boren-Simon Power-Newton kuvausputken lainasta tänne Hyvinkäälle, koska kyseinen putki on hiukan tarpeeton miehen tulevan talven elämänkuvioissa. Ja jäihän hänelle käyttöönsä ATM kuvausputki 6" f/2.8 muodossa.
Tästä putkesta tuli oikeastaan pysyvämpi ratkaisu kuvausputken tarpeeseeni, sillä niin hyvin tuo Murtsin kokoonpano näytti sopivan linssiputkeni rinnalle. Ehdotin elokuun alussa, että voisin lunastaa tuon GSO f/4 perusputken omakseni kauden loputtua. Sain alkuun varovaista myöntymistä asialle ja jo muutaman viikon kuluttua tuo "aikapommi" ajatuksena oli kytenyt miehen mielessä pidemmälle, jotta hän lämpeni paremmin ehdotukselleni putken ostosta. Näinhän sen pitikin käydä tässä asiassa (
), kun olin jo aiemmin ollut vakaasti aikeissa ostaa tuollaisen f/2.8 kuvausputken muodossa tai toisessa itselleni.
Murtsin putki olisi alkuun ollut väliaikaisratkaisu tuossa kehityskulussa, mutta tuon testikuva-illan jälkeen olin jo kypsynyt tuon GSO aihion hankkimiseen, jos vain mies sen minulle myisi. Toissapäivänä tuli sitten sähköposti, jossa luki näin...
"Rupesin miettimään tuota putken myyntiäkin vähän enemmän, jos sinua vain edelleen kiinnostaa, muistin näet, että minullahan on se 10" F/4,5 putki vielä keskeneräinen, tuossa olisi vielä hieman lisää polttoväliä ajatellen kevään galakseja (noin 1343mm pidentäjällä) , siihen pitäisi vain ostaa hyvä fokkari..." Murtsi liittyy siis ATM-kuvauskaukoputken rakentelijoiden joukkoon, kun tuo 10" f/4.5 Newton sillä suunnalla pikkuhiljaa valmistuu!
Murtsin 6" "puu-Newtonin" nähneet tietävät, ettei tuosta pajasta tule mitään keskinkertaista ulos. Samoin allekirjoittaneen tuntevat tietävät, etten jätä kiveäkään kääntämättä kun jokin asia vaatii selvittämistä. Murtsikin kirjoitti näin minulle:
"...hyvä, kun otat asiasta selvää, sinultahan se käy luontevasti, kun et jätä kiveäkään kääntämättä saadaksesi selville, miten joku asia toimii." 
No niin, pienen alustuksen jälkeen
päästään asiaan...
GSO:n helmasynti on perinteisesti (
) ollut asioiden oikaiseminen siellä sun täällä tuotantovaiheissa, mikä johtaa puutteisiin putkien käytettävyydessä tarkemmassa käytössä.
Tässä 10" Newton-mallissa rakenneongelmat keskittyvät fokkariin, hiilikuituputken vahvuuteen ja pääpeilin pitimeen, mitkä eivät täysin täytä tehtäviään ja aiheuttavat taipumisongelmia kuvauskäytössä. Samat ongelmat pätevät myös GSO:n 8" malliinkin, josta on ollut viimeeksi keskustelua
täällä "Boren-Simon 8" f/2.8 ED Astrograph " -ketjussa.)
Tässä olisi yksi ratkaisu pääpeilin tukevuuden parantamiseen tekemättä liian suuria muutoksia sen rakenteeseen:
Näyttää tutulta ja vakiokuntoiselta GSO-peilinpitimeltä, mutta ei ihan kumminkaan. Leikkasin näet 4 mm paksusta alumiinista puolikuun muotoiset alumiinilevyt, mitkä asensin pääpeilinpitimen
lukitusruuvien ja pääpeilinpitimen väliin (3 kpl). Näin modattuna lukitusruuvin "terävä" pää ei saa aikaan pääpeilin alumiinirunkoon liian pistemäistä kuormaa, mikä voisi saada aikaan peilin lukituksia kiristettäessä tähtien muodon vääristymisiä. Ruuvin paine jakautuu tuon alumiinilevyn kautta laajemmalle alueelle GSO peilinpitimen rungossa, eikä aiheuta kiristettäessä noita optisia ongelmia yhtä helposti kuin vakiopitimellä. GSO:n suunnittelema rakennevirhe tuossa on
liian kevyt alumiinivalu pitimen runkona, jolloin lukitusruuvit puskevat tuota ohutta pidinrunkoa vastaan. Pidinrungon toisella puolella on suoraan pääpeilin takapuoli (kolmen korkkilevyn päällä). Ja jos tuossa GSO-pitimessä kiristetään "peili-kuppia" liikaa noilla kolmella lukitusruuvilla, niin silloin väännetään samalla peilinpitimen runko tuosta kohdasta "kaarelle", jolloin pääpeili alkaakin vääristämään tähden Airy disk kuvaa omassa pitimessään (=syntyy ns.
pinched optics ilmiö, vaikka peilinpidin pitäisikin peiliä sivuttain muutoin sopivan löysästi paikallaan). Tuossahan on kolme jousikuormitettua ruuvia vastakappaleina, joilla säädetään kollimointia. Yleensä nuo kollimointiruuvit väännetään "tappiin saakka" kireiksi, jottei sinne vaihdettuihin paksumpiin (
) kierrejousiin jää klapin mahdollisuutta.
Lopputulema huonosti suunnitellulla GSO-vakiopitimellä on se, ettei käyttäjä uskalla lukita pääpeilin pitimen lukitusruuveja kunnolla kireiksi ja tuolloin se päästää pääpeilin muuttamaan omaa asentoaan pitimessä putken muuttaessa omaa kallistusasentoaan. Ajatukseni noiden välipalojen käytössä on, että saan tuolla tavoin tehtyä pääpeilin pitimen lukituksen vakiopidintä tukevammin, kun uskallan kiristää myös noita pääpeilin lukitusruuveja aiempaa pidemmälle. Kiitokset tuosta ideasta kuuluvat oikeastaan J.Piiralle, mikä esitteli tuon idean 8" Boren-Simon ketjussa, mikä linkitin tuohon ylle. Suosittelen samaa modausta kaikille vastaavan GSO-putken omistajille
Ai niin, käänsin samalla tuon puhaltimen imemään ilmaa putkesta alhaalta ulos, jolloin sitä voidaan käyttää kuvauksen aikana putki-seeingin parantamiseen.
Kirjoitan seuraavaksi GSO:n ns. "hiilikuitu" -putken parantamisesta kuvauskuntoon. Murtsi oli tehnyt tuonne tukitangot putken sisälle ja tuplasin niiden määrän neljään (ja painon 190 grammasta 380 grammaan
). Tavoitteena on taipumaton kuvausputki ilman putken täydellistä uudelleen rakentelua, mutta saa nähdä mitä tuosta tulee...
