Meteoriittien omistusoikeus ja lakitulkinnat

Aloittaja Astronautiskelija, 16.01.2010, 12:48:02

« edellinen - seuraava »

joni

Itse olen pimeät ajat kulkenut naama ylöspäin ja päiväsaikaan alaspäin. Meteoriittia olen yrittänyt löytää -80 luvun puolestavälistä saakka. Liikun paljon luonnossa ja kaikki kivet tarttuvat jo luonnostaan verkkokalvolleni. Ajatukseni on ollut tehdä paikallislehteen juttu, jossa kehoittaisin merenjäällä liikkuvia tarkkailemaan mahdollisia kappaleita. Nyt on niin paljon lunta että jäänpinta taitaa paljastua vasta kun liikkuminenkin on jo vaarallista. Mukava olisi löytää ja mukava olisi olla mukana löytämässä. Ilomielin olen käytettävissä jos keskipohjanmaalla jotain tapahtuu joskus. Löytöä odotellessa...

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: Astronautiskelija - 17.02.2011, 18:49:41
Täällä näyttää olevan vallalla harhakäsitys, että meteoriitit olisivat jotenkin äärimmäisen harvinaista ja ehkä jopa kallista ainetta ja, että niiden tutkiminen vaatii, että ne ovat valtion omaisuutta. Luetteloituna on yli 50000 meteoriittia, joten ei ole halukkaalle tutkimusmateriaalista pulaa.

Joka ikinen meteoriitti on tieteellisesti erittäin tärkeä ja tavallaan mittaamattoman arvokas, koska ne ovat ainutlaatuinen keino saada näytteitä kaikista aurinkokunnan kappaleista joille ei päästä itse tallustelemaan. Eli kaikista muista paitsi Maapallosta (Kuutakaan ei lasketa kuin hamassa menneisyydessä ja hämäräisessä tulevaisuudessa). Vertaa tilannetta siihen, että pääset tutkimaan vaikka [kirjoita-tähän-haluamasi-ison-naapurivaltion-nimi] kallioperää siten että sieltä heitellään katapultilla tänne satunnaisesti ympäri valtiota kerättyjä murikoita kerran päivässä.

Joten vaikka meteoriitit luokitellaan ryhmiksi joissa voi olla paljon "samanlaisia", niin jokainen niistä tuo lisätietoa ryhmästä ja emokappaleestaan. Esim Vestasta tai Marsista tiedetään paljon enemmän meteoriittien takia. Samoin aurinkokunnan alkuajoista. Että jos meteoriitteja pitää tavallisina kivinä niin on se aika kaukaa haettua. Monessakin mielessä. Mutta onhan niitä yksilöinä paljon.

Tilastollisesti Suomesta pitäisi löytyä paljon enemmän meteoriitteja (ja törmäyskraattereita). Mutta ne häviävät hyvin helposti metsiköihin, humuksen alle, rapautuvat tunnistamattomiksi tai jäävät maa/metsätalouden tms ihmisen toiminnan vaikutuksesta huomiotta.

Lainaus käyttäjältä: Esko Lyytinen - 18.02.2011, 12:37:48
Keskusteluissa Suomalaisen meteoriittitutkijan kanssa, hän kertoi Antarktilaisten ongelmaksi, että ei tiedetä monestako erillisestä puotamisesta ne oikeasti ovat. Ei kait kukaan kunnolla yrittäntyt selvittää ? (Ja sitä ei ainakaan helpottaisi äskettäinen huomio, että samasta Almahata Sitta (2008 TC3:n putoaminen Sudaniin) putoamisesta tuli selvästi erityyppisiä meteoriitteja alas.

Sitä ei pystykään varmasti sanomaan. Murikan aika maanpinnalla (oli se sitten aavikkoa tai jäätä) pystytään määrittämään, mutta mukaan tulevat isot virherajat. Joten vaikka on kaksi meteoriittia joiden virherajat menevät päällekäin, niin voi sanoa että ne voivat olla peräisin samasta putoamisesta. Mutta kyse voi olla myös sattumasta. Siksi jokainen vanhempi meteoriitti pitäisi käsitellä omana tapauksenaan, ja vasta luokittelun jälkeen pistää toistensa "sukulaisiksi".

edit: paljon asioita lisätty ensimmäisen 10 minuutin aikana  :grin:

Jarmo

Jarmo Moilanen

Hienoa keskustelua. Esko ja kaimani tuossa toivat tärkeitä asioita tämä kysymyksen suhteen esille.

Kuten mm. kaimani tuossa totesi, meteoriitit ovat äärettömän arvokkaita tieteellisiä näytteitä aurinkokunnan eri osista ja tietyssä mielessä myös eri aikakausilta. Vaikka maailmalla meteoriiteista on tullut puhdasta kauppatavaraa viime vuosina ja vertautuvat suoraan mineraalinäytteisiin, niin ei niitä oikein pysty rahallisesti edes arvioimaan. Kun mars-meteoriitista maksetaan luokkaa tuhat euroa gramma, niin laskekaapas huviksenne paljonko saman gramman hakeminen Marsista maksaisi.

12 Apollo astronauttia kävi kuussa ja toivat noin 380 kg geologisia näytteitä (kiviä) kuudesta eri paikasta joihin oli helppo laskeutua. Esim. yhtään Apolloa ei laskeutunut kuun ylänkö-alueelle. Apollo-ohjelman kustannukset olivat 25 miljardia dollaria. Kuusta peräisin olevia meteoriitteja tunnetaan nykyisin jo yli 70. Nämä ovat todennäköisesti vieläpä eri putouksia eli käytännössä meteoriittinäytteitä on paljon useammasta paikasta mitä Apollo-ohjelmassa vierailtiin. Meteoriitteja on tosin massana paljon vähemmän, vain reilut 50 kg. Tiedämme nykyisin meteoriittien ansiosta laajemmin Kuun geologiasta kuin 25 miljardin dollarin avaruusohjelman ansiosta.

Edellisistä esimerkeistä saa ehkä käsityksen siitä kuinka arvokkaita näytteitä ne ovat tieteelle.

Eräs UNESCO:n alainen työryhmä on aikoinaan tehnyt ehdotuksen tapaisen valtioiden meteoriittilakien pohjaksi. Siinä kehotetaan sellaiseen oikeuskäytäntöön että meteoriitit saataisiin tutkittaviksi ja niihin liittyvä tieteellinen tieto talteen. Se on hyvä lähtökohta Suomen mahdolliselle meteoriittilaille. Lisäksi Suomen vanha käytäntö on pitänyt sisällään löytöpalkkion meteoriittien löytäjälle ja esim. jalometallipitoisesta irtaimesta muinaislöydöstä maksetaan löytöpalkkio jonka suuruus on jalometalliarvo plus 25 prosenttia.

Minusta Suomen meteoriittilaki pitäisi lähteä noista lähtökohdista. Meteoriitit tutkijoille, löytäjälle korvaus joka vastaa jotenkin meteoriitin arvoa ellei sovita esim. lahjoituksesta. Maanomistajalle korvauksia jos meteoriitin talteenotto on aiheuttanut haittaa ja hän sitä vaatii. Koska uudessa kaivoslaissa on maanomistajien oikeuksia pyritty parantamaan, niin meteoriittilaissakin tulisi varmaan olla mahdollisuus jonkinlaiseen kertaluonteiseen korvaukseen maanomistajille jonka maille meteoriitti on pudonnut jos hän ei ole oikeutettu itse löytöpalkkioon.

Itse olen aktiivisesti etsinyt ja keräillyt ( http://www.somerikko.net/collection/index.html ) meteoriitteja 1990-luvun puolivälistä alkaen. Voi sanoa että olen käyttänyt etsintämatkoihin, -välineisiin ja tulipallokameroihin aikalailla omaa aikaa ja rahaakin. Siitä huolimatta minusta on ensiarvoisen tärkeää että meteoriitit päätyisivät tutkijoille. Olen luvannut itse lahjoittaa löytämäni meteoriitit tutkimuskäyttöön, kunhan saan omiin kokoelmiini palasen.
Jarmo

Lauri Kangas

Ajankohtaista: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/jamsaan-satoi-meteoriitteja---loytaja-ei-saa-pitaa/art-1288440396177.html

Jos on tarpeettoman hyvä päivä meneillään, niin sen voi pilata lukaisemalla tuosta uutisesta kommentit.  :grin:

Kaizu

Tietämäni mukaan Suomessa ei edellenkään ole lakia joka kertoisi kenelle meteoriitit kuuluvat. Sitä myötä maanomistaja löytäessään meteoriitin omalta maaltaan on aika vahvoilla sen omistajaksi.
Mistähän Ilta-Sanomien tulkinta on peräisin?

Nyt olisi loistava tilaisuus saada ennakkotapaus. Jonkun pitäisi käydä poimimassa Jämsästä kilon painoinen kivi ja väittää sitä meteoriitiksi ja pitää se itsellään. Kivi pitäisi mielellään löytää muualta kuin omalta maalta. Kun kivi on käynyt läpi kaikki oikeusasteet olisi asiasta ennakkotapaus ja sitä myötä toimintamalli tulevaa varten.

カイズ
 
Kai Forssen

Jarmo Moilanen

Suomessa ei edelleenkään ole meteoriitteja koskevaa lakia. Tuo Iltasanomissa oleva laintulkinta on Helsingin yliopiston lakitieteenlaitokselta (vai mikä se olikaan nimeltään) peräisin. He rinnastaisivat meteoriitin yleistä mielenkiintoa herättäväksi esineeksi. Ainoa säädös joka koskee meteoriitteja (niitä ei kyllä mainita erikseen) on eräs Suomen allekirjoittaman Unescon sopimus eräiden kulttuurihistoriallisesti tärkeiden näytteiden ja kokoelmien maastaviennistä.

Meteoriitin talteenotto on katsottu Suomessa perinteisesti jokamiehenoikeuksiin. Ihan kuten marjojen ja sienten poiminta toisten mailta. Eikä tuo mikään huono rinnastus ole.

Itse suosin Suomessa vallalla ollutta käytäntöä eli meteoriitit tutkijoille ja löytäjälle löytöpalkkio. Varmaankin jos meteoriittia aiheuttaa pudotessaan vahinkoa niin silloin maanomistaja voi hakea jotain korvausta.

Valitettava tosiasia on, että tämä kysymys ei ehkä ratkea ilman ennakkotapausta tai mahdollista meteoriittilakia. Sellaista on yritetty aikoinaan, mutta huonolla menestyksellä.
Jarmo

Kaizu

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 06.01.2012, 18:14:37
Meteoriitin talteenotto on katsottu Suomessa perinteisesti jokamiehenoikeuksiin. Ihan kuten marjojen ja sienten poiminta toisten mailta.
Lakitekstiä lukiessani en löytänyt tuolle mitään tukea. Jokamiehen oikeuskin näyttää olevan joukko laissa olevia "reikiä" eli asioita joista ei ole säädetty mitään. Finlexin hakukone tuotti neljä osumaa haulle "jokamie*".

Rikoslaista löytyi kohta: "Tämän luvun säännökset eivät koske maassa olevien kuivien risujen, maahan pudonneiden käpyjen tai pähkinöiden taikka luonnonvaraisten marjojen, sienten, kukkien tai, jäkälää ja sammalta lukuun ottamatta, muiden sellaisten luonnontuotteiden keräämistä toisen maalta."

Luonnonsuojelulaista löytyi laajennus jokamiehenoikeuksiin: "Kieltotaulut
Maa- tai vesialueelle ei saa pystyttää sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun «jokamiehen» oikeuden käyttämisen kieltävää taulua, jonka asettamiseen ei ole lakiin nojautuvaa perustetta."

Jälkimmäisen perusteella liikkumisen kieltävät kyltit ovat kiellettyjä.

Laki puolustusvoimista ja pakkokeinolaki tunsivat vain jokamiehen kiinniottooikeuden.

Lainaa
Itse suosin Suomessa vallalla ollutta käytäntöä eli meteoriitit tutkijoille ja löytäjälle löytöpalkkio.
Onko näin toimittu? Käytäntö tarkoittaa että näin olisi tehty useammin kuin kerran.

Mielestäni meteoriitin poimimiseen muualta kuin omalta maalta on kyseenalainen oikeus.

カイズ
Kai Forssen

LK

En minä kyllä millään muotoa rinnaistaisi meteoriittejä jokamiehen oikeuksiin. Eihän riistakaan, eikä kalakannatkaan ole jokamiehen oikeuden piirissä. Puhumattakaan metsästä.

Rajanveto on aika selkeä, siitä mistä voi tehdä selvää rahaa, ei kuulu jokamiehen oikeuden piiriin.

Meteoriittien arvo tutkimukselle on rajaton, ja valitettavasti niistäkin käydään mustan pörssin kauppaa. Kuten kaikesta harvinaisesta, varsinkin harvinaisista eläinlajeista ja niiden osista. Pääosin kiinalaisten bisnestä.

pnuu

Lainaus käyttäjältä: LK - 07.01.2012, 14:37:11
Rajanveto on aika selkeä, siitä mistä voi tehdä selvää rahaa, ei kuulu jokamiehen oikeuden piiriin.

Kuten marjat ja sienet?
Panu Lahtinen
"You haven't really been anywhere until you've got back home",
Twoflower in "The Light Fantastic"

LK

Lainaus käyttäjältä: pnuu - 07.01.2012, 14:40:10
Kuten marjat ja sienet?

Marjojen ja sienien poimiminen on urakkahommaa, ja sillä ei rikastu. Polttoainekustannukset syövät voitot, ja jos tahtoo plussalle, pitää tietää paikat ja olla metsässä aamusta iltaan. Mielellään useamman päivän per reissu, jotta polttoainekustannukset pysyvät minimissään. Oikeastaan korvasienet ja kanttarellit ovat ainoat, joista voi saada kohtuu tiliä.

Teollisuuskin ostaa mansikat ja herukat tiloilta, ja mustikat ja puolukat sen mukaan miten väki jaksaa metsässä kyykkiä. Jos tulee huono sato niin teollisuus mielummin jättää ostamatta kokonaan, kuin ostaa kallista marjaa. Makujahan voidaan keinotekoisesti matkia, ja eipä kuluttajatkaan eroa yleensä edes huomaa. Hulluinta on ajaa etelästä lappiin hillasoille, kun autoon ei niin paljoa hillaa mahdu että jäisit voitolle liiemmin. Toki suurin osa poimii ihan omiksi tarpeikseen. Meteoriittien kohdalla ei ole kyse siitä, vaan äkkirikastumisen toiveesta.

Jarmo

#100
Yhteenvetelenpäs tässä:

  • Meteoriitti ei ole meteoriitti ennenkuin se todetaan tieteelliseksi sellaiseksi. Joten jos pihalle tippuu jotain, tai jos löydät maastosta jotain joka sellaiselta näyttää, niin se on suht arvoton murikka. Tämä pätee silloinkin kun kuulee pamauksia tai näkee valoilmiöitä. Vasta kun kivellä on selkeä määritys, voidaan puhua meteoriitista, ja vasta siinä vaiheessa murikasta voi saada keräilijöiltä / diilereiltä jonkin järkevän hinnan. Tiedoksi, että lentokoneista, satelliiteista, lintujen kynsistä ja jopa tulivuoristakin lentelee kaikkea jännää tavaraa sinne tänne - samoin maasta pulpahtelee ylös ja paljastuilee jos jonninmoisia mötiköitä. Lisäksi tiedän geologeja jotka kuskaavat outoja kiviä mantereelta toiselle, ihan vain toisilleen kiusaa tehden. :grin:
  • Tunnistettu meteoriitti on tieteellisesti mittaamattoman arvokas, mammonallisesti jonkin verran mutta vain harvoin hirmuisen paljon.
  • Lakia meteoriiteista ei ole. Suoranaisesti. Kukaan ei tiedä tarkkaan mihin kategoriaan meteoriitit kuuluvat: normikiviin, muinaismuistoihin, yleisen mielenkiinnon kohteisiin, kaivosmineraaleihin, vai johonkin muuhun. Rinnastuksia ja lakitulkintoja on, mutta ennakkotapausta ei.
  • Ensisijaisesti maa-alueella oleva tavara ja maa-aines kuuluu maanomistajalle. Piste. Mutta tähän on poikkeuksia, ks. esim. alla.
  • Jokamiehenoikeus (jmo) on käytännössä vain kasa lakeihin jätettyjä reikiä ja poisrajauksia, jotka takaavat vallitsevat tavat luonnossa liikkumisesta ja siitä elämisestä. Kivien suhteen taitaa tuo kaivoslaki olla selkein, vaikka ylitarkastaja Pekka Tuunanen Ympäristöministeriöstä kertookin jmo:sta sekavasti että "Maa-aineksia kuten kiveä ei saa ottaa toisen maalta ja vedestä. Vähäisessä määrin voi ottaa kiviä, jos siitä ei ole vähäistä suurempaa haittaa. Toisen maata ei saa kaivaa. Geologista tutkimusta varten saa ottaa näytteitä." Lue lisää http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=138865&lan=fi sekä http://fi.wikipedia.org/wiki/Jokamiehenoikeus.
  • Muinaismuistolain 16 §:ssä kerrotaan että "Sen, joka löytää rahan, aseen, työkalun, koristeen, astian, kulkuvälineen tai muun sellaisen esineen, jonka omistajaa ei tiedetä ja mikä voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi, on viipymättä toimitettava esine sellaisenaan puhdistamattomana löytöpaikkaa sekä löytöön liittyviä olosuhteita koskevine tarkkoine tietoineen muinaistieteelliselle toimikunnalle. Ks lisää http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1963/19630295. " ==> Ilmeisesti meteoriitit voitaisiin laskea esim sen Unesco-idean mukaan / jopa lasketaan(!?) muinaismuistoihin rinnastettaviksi, ja niistä saa silloin jonkin korvauksen kun valtio ne itselleen lunastaa. Jarmo mainitsi yhtälön löytöpalkkio + 1,25 x jalometalliarvo + kulu- ja vahingonkorvaus. Ainakaan niitä ei kai saisi viedä maasta ilman wiranomaisten lupaa (Suomen allekirjoittama Unesco-juttu).
  • Kaivoslaki kertoo, että "jokaisella on toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä (etsintätyö)" (7§). Siinä jatketaan myös ettei etsintätyötä kuitenkaan saa tehdä hautausmaalla, tai ilman lupaa puolustusvoimien alueella, rajavyöhykkeellä, muutoin rajoitetun tai kielletyn liikkumisen alueella, yleisellä liikenne- tai kulkuväylällä, 150 metriä lähempänä asuttua/käytettyä rakennusta/pihaa/rakennusaluetta, puutarha-alueella, tai alle 50 m päässä yleisiä rakennuksia/voimalinjoja, tai vastaavalla alueella. Ja 8§ kertoo että "Etsintätyöstä vastaavan on ennen ... näytteenoton aloittamista tehtävä kirjallinen ilmoitus etsintätyön kohteena olevaan alueeseen (etsintäalue) kuuluvan kiinteistön omistajalle ja haltijalle, jonka etua tai oikeutta asia saattaa koskea." Ks. lisää http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110621. ==> Tarkoittaako tämä että (1) muiden mailta kerätyt näytteet olisivat tämän jälkeen näytteenottajan omaisuutta, tai että (2) meteoriitit voi ottaa "mineraalinäytteinä" talteen? Minä sanoisin että kohta voi 2 pitää paikkansa, 1-kohta ei.
  • Jotain muuta oleellista jäi varmaan vielä pois.

t. Jarmo

Jarmo Moilanen

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 07.01.2012, 10:35:55
Lakitekstiä lukiessani en löytänyt tuolle mitään tukea. Jokamiehen oikeuskin näyttää olevan joukko laissa olevia "reikiä" eli asioita joista ei ole säädetty mitään. Finlexin hakukone tuotti neljä osumaa haulle "jokamie*".

Onko näin toimittu? Käytäntö tarkoittaa että näin olisi tehty useammin kuin kerran.

Mielestäni meteoriitin poimimiseen muualta kuin omalta maalta on kyseenalainen oikeus.

カイズ
Jokamiehenoikeus on tosiaan "reikiä lainsäädännössä" kuten tässä Kaizu ja muutkin totesivat.

Suomessa on ennen uutta kaivoslakia ollut ihan yleinen käytäntö että malmi- ja mineraalinäytteitä, joihin itse meteoriitit rinnastan suoraan, saa ottaa toisten mailta vähäisessä määrin ja haittaa tuottamatta. Tähän on perustunut ja perustuu edelleen GTKn harjoittama kansannäytetoiminta, jonka seurauksena Suomeenkin on aikoinaan syntynyt useitakin kaivoksia. Uusi kaivoslaki tiukasti tulkittuna kieltää malminetsinnän ilman maanomistajan lupaa, mutta kaivoslain on ilmeisesti tarkoitettu koskemaan lähinnä kaivos- ja malminetsintäyrityksiä ja niiden pyrkimyksiä löytää taloudellisia kaivannaisesiintymiä. Eli viime kädessä kyse on maankäyttöä ohjaavasta laista. Tähän on vaikea sisällyttää sattumalta maastoon pudonneita meteoriitteja. Niitä talteen otettaessa kyse ei ole oikein mistään maankäytöstä.

Kukaan suomalainen ei tule rikastumaan yhtään sen enempää meteoriitteja keräämällä kuin voisi rikastua marjastamalla tai sienestämälläkään. Vaikka keräisi tarkoituksella niitä myyntiin. Meteoriitteja on niin harvassa ja etsiminen on todella hidasta ja työlästä. On aivan eri asia etsiä meteoriitteja joltain aavikolta kuin suomalaisesta metsästä. En ole itse laskenut montako tuhatta euroa minulla on palanut rahaa meteoriittien etsintää viimeisen 15 vuoden aikana ja tulos on edelleen puhdas nolla. Siksi rinnastaisin meteoriittien poimimisen talteen sientenpoimintaan. Sillä erolla että sientenpoiminta kannattaa jotenkin taloudellisesti, meteoriittien etsintä tuskin. Muinaisjäännöstenkin löytäminen (kolme löytöäni on jo museoviraston rekistereissä) on paljon helpompaa kuin meteoriittien.

Suomessa on annettu löytöpalkkioita meteoriiteista käsittääkseni useammin kuin kerran. Joten kyse on siinä mielessä vakiintuneesta käytännöstä. Lisäksi ainakin kerran kivimuseo on käytännössä ostanut (=löytöpalkkio?) meteoriitinkappaleen löytäjältä (Kivesvaara) kun tämä ei sitä halunnut lahjoittaa. Kerran kai on annettu korvauksia kalojen kutupaikan turmeltumisesta kalastusoikeuden haltijoille, mutta kyse oli Bjurbölestä ja sen nostaminen merenlahdesta oli aika iso operaatio.

Tieteellisen tutkimuksen kannalta ajatellen meteoriitit kuuluvat muinaismuistolaissa määriteltyjen esineiden kaltaisiin kohteisiin. Suosin siis Unesco sopimuksen rajausta kulttuurihistoriallisista kohteista joihin kuuluu mm. mineraalinäytteet ja -kokoelmat. Meteoriitit ovat aivan yhtä tärkeitä löytöjä kuin jokin pronssikautinen kultakaulakoru. Niiden rahallista arvoa tutkimukselle on mahdotonta mitata. Tai meteoriitit voidaan laskea kansallisaarteiksi siinä kuin jokin hirvenpääkivikirveskin. Hirvenpääkivikirveen kivimateriaali on sinänsä arvotonta, kuten meteoriiteissakin, mutta mitä se edustaa on mittaamattoman arvokasta tutkimuksellisesti. Tämän vuoksi suosin ajatusta että meteoriitit ovat lähtökohtaisesti valtion ja päämassat päätyvät kivimuseon kokoelmiin.

Tärkeintä on että meteoriiteista saadaan edustavasti näytteitä tutkimuksiin ja tieteellisiin kokoelmiin. Tämän varmistamiseksi riittävä löytöpalkkio tulisi taata löytäjille. Moni varmasti pitäisi löytämänsä meteoriitin omana tietonaan jos vaihtoehtona on vain lämmintä kättä. Mutta kuten kaimani tuossa totesi, meteoriitti ei ole meteoriitti ennen kuin se on sellaiseksi varmistettu asianmukaisin tutkimuksin.

En tietenkään voi ottaa mitään laillista vastuuta siitä olenko oikeassa näissä asioissa. En ole mikään lakimies, vaikka lakia on tullut tutkailtua mm. tämän asian tiimoilta. Suomen laki ei valitettavasti aina ole niin yksiselitteistä kuin se pitäisi olla.
Jarmo

Juze-81


http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2012/01/yliopistosta_varastettu_meteoriitti_loytyi_3164771.html
9,5kg:n painoisen meteoriitin arvo 15 000 - 30 000€ jonka keräiljä on ostanut 1 300€.
Rehtinä miehenä on ottanut yliopistoon yhteyttä, kun on kuullut varkaudesta.
Juhani P

ford

Lähetin eilen tutulle Kansanedustajalle (kesk) sähköpostin jossa kerroin lain puuttumisesta ja pyysin tutustumaan tähän keskusteluun. Vaarana on tietenkin avaruushulluksi leimaantuminen poliitiikan mielenkiintoisella pelikentällä.... En odota suuria mutta huomautin kyllä että jos meteoriitti putoaa/löydetään on suuri mahdollisuus että maanomistaja on keskustan kannattaja .

Jarmo Moilanen

Lainaus käyttäjältä: ford - 08.03.2012, 10:05:47
Lähetin eilen tutulle Kansanedustajalle (kesk) sähköpostin jossa kerroin lain puuttumisesta ja pyysin tutustumaan tähän keskusteluun. Vaarana on tietenkin avaruushulluksi leimaantuminen poliitiikan mielenkiintoisella pelikentällä.... En odota suuria mutta huomautin kyllä että jos meteoriitti putoaa/löydetään on suuri mahdollisuus että maanomistaja on keskustan kannattaja .
Tuota on vuosien varrella muutkin harrastaneet. Toistaiseksi tuloksetta. Harva kansanedustaja edes ymmärtää asiaa niin paljon että voisi tehdä järkevää lakialoitetta eikä ministeriöiden virkamiehet ole sen enempää informoituja. Toivottavasti älyävät kysellä asiaa oikeilta henkilöiltä jos lakialoite aiotaan joskus tehdä.

Oma kantani viime aikoina on ollut että meteoriitit voitaisiin kirjata samaan lakiin muinaisjäännösten kanssa eli muinaismuistolakiin. Niihin ne kaikkein parhaiten vertautuvat tutkimuskohteina ja sen aiemmin mainitun Unescon sopimuksenkin puitteissa.
Jarmo