Mitä kaukoputkella näkee?

[Oscuro]

Itse en omista kaukoputkea (ainakaan vielä), joten kiinnostaisi tietää että mitä tuollaisella putkella (esim. TAL-120 tai joku muu vastaava) käytännössä näkee. näkyykö esim syvän taivaan kohteet miten isoina? näkyykö niissä värit ja kaikki hyvin vai näyttääkö esim. joku galaksi vain joltain harmaalta tahralta. Entä sitten planeetat näkyvätkö ne suunnilleen golfpallon kokoisina vai nuppineulanpään kokoisina vai miten asia on? ;D

[Meade-mad]

Kysymykset ovat hiukan hankalsti asetetut:

Planeetat ovat kuin golfpalloja tai nuppineulan päitä. Riippuu katseluetäisyydestä!

Sama tuhnujen kanssa. Jollekin aavistuksen omainen tahra on visuaalinen nautinto, joillekin tuhnu ei edes näy.

Paras selvittää näin subjektiiviset asiat on mennä lähimmän tähtiyhdistyksen pakeille ja kysäistä saisiko itse vilkaista rööriin!

Yhteystietoja yhdistyksistä saat Ursan kotisivulta

http://www.ursa.fi/yhd/yhdistysluettelo/

jk

[Iiro Sairanen]

Paras selvittää näin subjektiiviset asiat on mennä lähimmän tähtiyhdistyksen pakeille ja kysäistä saisiko itse vilkaista rööriin!

Näin on. Syvän taivaan kohteissa ei juuri värejä näy, vaikka olisi suurikin putki. Galaksit näkyvät poikkeuksetta harmaina tahroina pikku putkilla, mutta suuremmilla niistä tahroista alkaa erottua hentoja yksityiskohtia, mutta valokuvan tarkat näkymät kannattaa unohtaa saman tien. Vaikka kuva on otettu 10 cm:n putkella, kohde ei näy läheskään yhtä loistokkaasti edes puolen metrin putkella. Eli kuvat ja visuaalikatselu ovat kaksi eri asiaa. Itse saan kiksit siitä, että onnistun syrjäsilmällä vaivoin näkemään jonkin kohteen tunnin etsimisen jälkeen ja olen erittäin tyytyväinen, toinen ei välttämättä näe samaa kohdetta kohdetta ollenkaan ja pettyy. Eli ei voi kertoa näkyvätkö kohteet hyvin vai huonosti, ei edes sitä, näkyykö kohde vai ei. Kannattaa hankkiutua jonkun putken äärelle ja kurkata mitä siellä näkyy.

[Oscuro]

ok, kiitos vastauksista ;D

[Sombrero]

Myös tätä sivustoa selaillessa saa jonkinlaisen käsityksen miltä kohteet näyttävät. Mutta mielummin kannattaa hankkiutua katsomaan putkella, niin silloin saa vielä paremman käsityksen.

[mikam]

Se riippuu kaukoputken koosta, laadusta ja havainto-olosuhteista. Mutta ymmärrän kysymyksesi joten (oletetaan että optiikan laatu on ok) ; 10 cm halkaisijaisella Makstuov-Cassegrain putkella näkee todella hyvissä olosuhteissa M-13:sesta yksittäisiä tähtiä. Andromedan galaksi on syvä pettymys millä tahansa 10 cm peiliputkella vaikka olosuhteet olisivat hyvät. Suosittelen että hankit putken jossa on vähintään 20 cm pääpeili. Muista että koko ja paino (tietenkin) kasvavat kun pääpeilin halkaisija kasvaa.

Pohjimmiltani en ole koskaan ymmärtänyt miksi aloittelijalle monesti suositellaan pikkuputkea. Optiikan hinta ei romahda eli jos 1000 EUR putken hankkimisesta ja sen läpi katsomisesta huolimatta harrastus ei kiinnosta, putken saa myytyä melko pienellä tappiolla. Se on kuitenkin aika varmaa että mikäli ostaa 7 cm objektiivilla varustetun putken odotukset korkeina, ärräpäät lentelevät ensimmäisen havaintoyön jälkeen. Tosin edellämainitulla Kuu näkyy erinomaisesti.

[Iiro Sairanen]

Silloin tällöin tulee kyselyjä siitä, että kuinka monta eri kohdetta jollakin putkella voi nähdä. Tein pientä selvitystä SkyMapin avulla väsäsin sen perusteella seuraavan sivun: http://kotisivu.mtv3.fi/deepsky/dskohteet.htm

Sivulla esitetyt tilastot perustuvat ainoastaan raakaan numerotietoon, joten niihin kannattaa suhtautua varauksella. Jonkinlaisen kokonaiskuvan tilastot kuitenkin antavat siitä, kuinka paljon kohteita on havaittavissa ideaalisissa olosuhteissa.

[Never]

Kyllä huomaa ku ei oo selkeetä ku tällasta väsätään ;)

Pitänee myös varmaan aika hyvin paikkaansa, ainakin pienten putkien osalta. Muistaakseni se joku jenkki taulapää on nähny 20-senttisellä putkella noin 8k kohdetta.

/Jaakko

[Iiro Sairanen]

Pienempien putkien kohdalla arviot ovat varmasti tarkempia, koska kohteet on kartoitettu tarkemmin ja ne tunnetaan muutenkin paremmin. Esimerkiksi PGC 1999:ssa on 193 898 galaksia, kun taas PGC 2005:ssä niitä on 1 380 558, himmeimpien B mag on päälle 18. Tämän valossa suurten putkien arviot voivat olla alakanttiin (oma mielipide). Eri asia sitten kuinka suuren osan näistä voi edes teoriassa nähdä. Valokuvaajille kohteita ainakin riittä, sillä mitä olen kuvia tutkinut niin aika helposti yltävät tuonne 18-19 magnitudin kieppeille.

[lattu]

Tuohon vois vielä lisätä niiden kohteiden määrä per putkikoko joissa on jotain näkemistä ;D Omalla 12,7 cm putkella esim. juuri ja juuri jaksaa tiirailla Orionin sumua ja Andromedan gxia, siis kaksi (2) kohdetta :P

[Iiro Sairanen]

Tuohon vois vielä lisätä niiden kohteiden määrä per putkikoko joissa on jotain näkemistä ;D Omalla 12,7 cm putkella esim. juuri ja juuri jaksaa tiirailla Orionin sumua ja Andromedan gxia, siis kaksi (2) kohdetta :P

Tässä tullaankin siihen, että millaiset odotukset havaitsijalla on kohteiden suhteen. Itselleni on saman arvoista onko se Orionin sumu vai jokin äärimmäisen himmeä tuhnu, jonka voi silloin tällöin nähdä. Vähintään yhtä hienoja molemmat ja monesti se vaikeampi on huomattavasti mielenkiintoisempi. Noiden yksityiskohtien suhteen havainto-olosuhteet ovat putken apertuuria tärkeämpää, kylmä fakta on se, ettei valoisassa näe mitään.

[mika mill]

Ilmeisesti kohteiden määrät ovat laskettu aina optimaalisissa olosuhteissa eli teoreettisen erotuskyvyn raja-arvojen mukaan. Meillä täällä Suomessa ei valitettavasti ole kovinkaan monta täydellistä havainnointiyötä. En kuitenkaan halua lannistaa ketään vaan pikemminkin kannustaa jokaista testaamaan, kuinka paljon kohteita omalla putkella voi nähdä. "Jos ei veikkaa ei voi voittaa" ;)

T: Mika

[Iiro Sairanen]

Ilmeisesti kohteiden määrät ovat laskettu aina optimaalisissa olosuhteissa eli teoreettisen erotuskyvyn raja-arvojen mukaan.

En sanoisi noinkaan, ainakin 10 cm:n ja 40 cm:n putkien rajamagnitudit ovat tulleet tutuiksi omien havaintojen perusteella. Putkien rajamagnitudit (13 ja 16.5)  pätevät varsin hyvin normaaleilla 6.5 magnitudin havaintokelillä. Noiden muiden putkien rajat ovat enemmän tai vähemmän arvioita. Huonoissa olosuhteissa kohteiden määrä tietenkin romahtaa niin kuin kuvaajista voi huomata, kun rajamaga tippuu. Ja paremmalla kelillä ainakin 40 cm:n putken raja on lähempänä 17 mag kuin 16.5 mag. Sen sijaan näkyvät kohteet on laskettu kylmästi kohteen magnitudin mukaan ja tämäkin on hieman monimutkainen juttu, sillä magnitudejakin määritellään eri tavalla (esim. V, B, jne...).

Mutta todellisuudessa näkyvien kohteiden määrä Suomesta on huomattavasti pienempi, koska a) osa ei nouse koskaan horisontin yläpuolelle, b) ilmakehä himmentää matalalla olevia kohteita ja c) jotkin kohteet ovat havaittavissa vain valoisaan kesäaikaan.

[Munkki]

Tuohon vois vielä lisätä niiden kohteiden määrä per putkikoko joissa on jotain näkemistä ;D Omalla 12,7 cm putkella esim. juuri ja juuri jaksaa tiirailla Orionin sumua ja Andromedan gxia, siis kaksi (2) kohdetta :P

No voi voi  :(

Minä kun olen juuri myynyt oman 30cm tykkini ja vakaasti päätänyt keskittyä visuaalihavaintoihin 10cm putkella...

Aikoinaan kun olin saanut hommatuksi itselleni ensimmäisen kaukoputken (TAL-1), aloin kärsiä välittömästi jonkinmoisesta alemmuuden tunteesta. Kohteiden etäisyydestä tuli minulle jonkinmoinen pakkomielle. No ensimmäisiä ennätyksiä oli tietysti M77, n. 60MLY etäisyydellä oleva galaksi Valaan tähdistössä. Sitten keksin, galaksin ngc772 Oinaan tähdistöstä, etäisyys n.110MLY, kauempana kuin yksikään Messierin kohde. Jostain oli jäänyt semmoinen mielikuva, ettei ngc-kohteita näin pienillä putkilla edes näe. Tein itselleni kuitenkin etsintäkartat ja eräänä kauniina yönä hain kohteen näkökentään ja sen todellakin näin. Lisäksi erotin kyseisen galaksin omaperäisen muodon, sillä on kirkas haara joka kiertyy toiselle reunalle tehden sumupläntistä selvästi toispuoleisen - ihan kuin nuijapää sikiöasennossa. Ensimmäinen kerta kun erotin jostain galaksista jotain muotoa jota saatoin kuvailla muillakin sanoilla kuin: pyöreä tuhnu, ovaali tuhnu tai littana tuhnu. Tästä galaksista tuli välittömästi minun kestosuosikkini.

Sittemmin olen toipunut moisesta MLY-narkoosista ja nyttemmin ilmeisesti myös "aperture feveristä". Ei Iiro varmaan pahaa tarkoita, kyllä pikkuisillekkin putkille kohteita riittää havaittavaksi vaikka kuinka - ja niiden joukossa on paljon kohteita joita ei voi kuvailla pelkästään sanoilla pyöreä utu, ovaali utu tai littana utu. En ole itse ainakaan huolissani, että kohteet loppuisivat.

Iiro on varmasti arvannut minun vastaavan hänen kommentteihinsa rajamagnitudeista. Meillä oli tästä aiheesta hyvin mielenkiintoinen ketju edellisen foorumin aikoina - sääli, että sekin meni bittien taivaaseen. Se mitä minkäkin kokoisella putkella näkee, on niin monesta seikasta kiinni, että ilmoitetuilla rajamagnitudeilla on vähintäänkin +/- 1.5 magnitudin toleranssit. Esimerkiksi omakokemukseni on, että 13 magnitudia 10cm putkelle on paljon helpompi saavutus kuin 16.5 magnitudia 40cm putkelle...

[Vesa Kankare]

Minä kun olen juuri myynyt oman 30cm tykkini ja vakaasti päätänyt keskittyä visuaalihavaintoihin 10cm putkella...

Nyt kun olen päässyt pidempiin valotuksiin piti itsellenkin virittää visuaalisetti. Roinaa on ihan tarpeeksi kannettavana kuvauskalustoa varten, joten visuaaliputkena palvelee nyt 66mm linssi jossa on valmiina 25mm okulaari (16x). Edellisenä kirkkaana yönä pääsin sitä kunnolla käyttämään kameran valotellessa ja yllätyin miten hyvin sillä itseasiassa näkyy kohteita (RJM about 5). M15 ja M71 oli yllättävän kirkkaita ja helposti havaittavissa. Itseasiassa "törmäsin" M71:een kun olin nuolesta lähdössä etsimään M27:aa. Se pisti silmään niin selkeästi, että piti ottaa havaintokortti esiin. Aion myös kokeilla tätä pikkuputkea isoihin UHC:n hyvin reagoiviin kohteisiin kuten Pohjois Amerikka-sumuun ja Harsosumuun. Kevyt hienoliikunnoilla varustettu jalusta olisi vielä tarpeen.