Avaruus.fi - keskustelualue

Itse en omista kaukoputkea (ainakaan vielä), joten kiinnostaisi tietää että mitä tuollaisella putkella (esim. TAL-120 tai joku muu vastaava) käytännössä näkee. näkyykö esim syvän taivaan kohteet miten isoina? näkyykö niissä värit ja kaikki hyvin vai näyttääkö esim. joku galaksi vain joltain harmaalta tahralta. Entä sitten planeetat näkyvätkö ne suunnilleen golfpallon kokoisina vai nuppineulanpään kokoisina vai miten asia on? ;D

Kysymykset ovat hiukan hankalsti asetetut:

Planeetat ovat kuin golfpalloja tai nuppineulan päitä. Riippuu katseluetäisyydestä!

Sama tuhnujen kanssa. Jollekin aavistuksen omainen tahra on visuaalinen nautinto, joillekin tuhnu ei edes näy.

Paras selvittää näin subjektiiviset asiat on mennä lähimmän tähtiyhdistyksen pakeille ja kysäistä saisiko itse vilkaista rööriin!

Yhteystietoja yhdistyksistä saat Ursan kotisivulta

http://www.ursa.fi/yhd/yhdistysluettelo/ (http://www.ursa.fi/yhd/yhdistysluettelo/)

jk

Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 31.08.2006, 16:50:44
Paras selvittää näin subjektiiviset asiat on mennä lähimmän tähtiyhdistyksen pakeille ja kysäistä saisiko itse vilkaista rööriin!

Näin on. Syvän taivaan kohteissa ei juuri värejä näy, vaikka olisi suurikin putki. Galaksit näkyvät poikkeuksetta harmaina tahroina pikku putkilla, mutta suuremmilla niistä tahroista alkaa erottua hentoja yksityiskohtia, mutta valokuvan tarkat näkymät kannattaa unohtaa saman tien. Vaikka kuva on otettu 10 cm:n putkella, kohde ei näy läheskään yhtä loistokkaasti edes puolen metrin putkella. Eli kuvat ja visuaalikatselu ovat kaksi eri asiaa. Itse saan kiksit siitä, että onnistun syrjäsilmällä vaivoin näkemään jonkin kohteen tunnin etsimisen jälkeen ja olen erittäin tyytyväinen, toinen ei välttämättä näe samaa kohdetta kohdetta ollenkaan ja pettyy. Eli ei voi kertoa näkyvätkö kohteet hyvin vai huonosti, ei edes sitä, näkyykö kohde vai ei. Kannattaa hankkiutua jonkun putken äärelle ja kurkata mitä siellä näkyy.

ok, kiitos vastauksista ;D

Myös tätä (http://www.deepsky-archive.com/) sivustoa selaillessa saa jonkinlaisen käsityksen miltä kohteet näyttävät. Mutta mielummin kannattaa hankkiutua katsomaan putkella, niin silloin saa vielä paremman käsityksen.

Se riippuu kaukoputken koosta, laadusta ja havainto-olosuhteista. Mutta ymmärrän kysymyksesi joten (oletetaan että optiikan laatu on ok) ; 10 cm halkaisijaisella Makstuov-Cassegrain putkella näkee todella hyvissä olosuhteissa M-13:sesta yksittäisiä tähtiä. Andromedan galaksi on syvä pettymys millä tahansa 10 cm peiliputkella vaikka olosuhteet olisivat hyvät. Suosittelen että hankit putken jossa on vähintään 20 cm pääpeili. Muista että koko ja paino (tietenkin) kasvavat kun pääpeilin halkaisija kasvaa.

Pohjimmiltani en ole koskaan ymmärtänyt miksi aloittelijalle monesti suositellaan pikkuputkea. Optiikan hinta ei romahda eli jos 1000 EUR putken hankkimisesta ja sen läpi katsomisesta huolimatta harrastus ei kiinnosta, putken saa myytyä melko pienellä tappiolla. Se on kuitenkin aika varmaa että mikäli ostaa 7 cm objektiivilla varustetun putken odotukset korkeina, ärräpäät lentelevät ensimmäisen havaintoyön jälkeen. Tosin edellämainitulla Kuu näkyy erinomaisesti.

Silloin tällöin tulee kyselyjä siitä, että kuinka monta eri kohdetta jollakin putkella voi nähdä. Tein pientä selvitystä SkyMapin avulla väsäsin sen perusteella seuraavan sivun: http://kotisivu.mtv3.fi/deepsky/dskohteet.htm

Sivulla esitetyt tilastot perustuvat ainoastaan raakaan numerotietoon, joten niihin kannattaa suhtautua varauksella. Jonkinlaisen kokonaiskuvan tilastot kuitenkin antavat siitä, kuinka paljon kohteita on havaittavissa ideaalisissa olosuhteissa.

Kyllä huomaa ku ei oo selkeetä ku tällasta väsätään ;)

Pitänee myös varmaan aika hyvin paikkaansa, ainakin pienten putkien osalta. Muistaakseni se joku jenkki taulapää on nähny 20-senttisellä putkella noin 8k kohdetta.

/Jaakko

Pienempien putkien kohdalla arviot ovat varmasti tarkempia, koska kohteet on kartoitettu tarkemmin ja ne tunnetaan muutenkin paremmin. Esimerkiksi PGC 1999:ssa on 193 898 galaksia, kun taas PGC 2005:ssä niitä on 1 380 558, himmeimpien B mag on päälle 18. Tämän valossa suurten putkien arviot voivat olla alakanttiin (oma mielipide). Eri asia sitten kuinka suuren osan näistä voi edes teoriassa nähdä. Valokuvaajille kohteita ainakin riittä, sillä mitä olen kuvia tutkinut niin aika helposti yltävät tuonne 18-19 magnitudin kieppeille.

Tuohon vois vielä lisätä niiden kohteiden määrä per putkikoko joissa on jotain näkemistä ;D Omalla 12,7 cm putkella esim. juuri ja juuri jaksaa tiirailla Orionin sumua ja Andromedan gxia, siis kaksi (2) kohdetta :P

Lainaus käyttäjältä: lattu - 05.09.2006, 08:48:58
Tuohon vois vielä lisätä niiden kohteiden määrä per putkikoko joissa on jotain näkemistä ;D Omalla 12,7 cm putkella esim. juuri ja juuri jaksaa tiirailla Orionin sumua ja Andromedan gxia, siis kaksi (2) kohdetta :P

Tässä tullaankin siihen, että millaiset odotukset havaitsijalla on kohteiden suhteen. Itselleni on saman arvoista onko se Orionin sumu vai jokin äärimmäisen himmeä tuhnu, jonka voi silloin tällöin nähdä. Vähintään yhtä hienoja molemmat ja monesti se vaikeampi on huomattavasti mielenkiintoisempi. Noiden yksityiskohtien suhteen havainto-olosuhteet ovat putken apertuuria tärkeämpää, kylmä fakta on se, ettei valoisassa näe mitään.

Ilmeisesti kohteiden määrät ovat laskettu aina optimaalisissa olosuhteissa eli teoreettisen erotuskyvyn raja-arvojen mukaan. Meillä täällä Suomessa ei valitettavasti ole kovinkaan monta täydellistä havainnointiyötä. En kuitenkaan halua lannistaa ketään vaan pikemminkin kannustaa jokaista testaamaan, kuinka paljon kohteita omalla putkella voi nähdä. "Jos ei veikkaa ei voi voittaa" ;)

T: Mika

Lainaus käyttäjältä: mika mill - 05.09.2006, 17:48:26
Ilmeisesti kohteiden määrät ovat laskettu aina optimaalisissa olosuhteissa eli teoreettisen erotuskyvyn raja-arvojen mukaan.

En sanoisi noinkaan, ainakin 10 cm:n ja 40 cm:n putkien rajamagnitudit ovat tulleet tutuiksi omien havaintojen perusteella. Putkien rajamagnitudit (13 ja 16.5)  pätevät varsin hyvin normaaleilla 6.5 magnitudin havaintokelillä. Noiden muiden putkien rajat ovat enemmän tai vähemmän arvioita. Huonoissa olosuhteissa kohteiden määrä tietenkin romahtaa niin kuin kuvaajista voi huomata, kun rajamaga tippuu. Ja paremmalla kelillä ainakin 40 cm:n putken raja on lähempänä 17 mag kuin 16.5 mag. Sen sijaan näkyvät kohteet on laskettu kylmästi kohteen magnitudin mukaan ja tämäkin on hieman monimutkainen juttu, sillä magnitudejakin määritellään eri tavalla (esim. V, B, jne...).

Mutta todellisuudessa näkyvien kohteiden määrä Suomesta on huomattavasti pienempi, koska a) osa ei nouse koskaan horisontin yläpuolelle, b) ilmakehä himmentää matalalla olevia kohteita ja c) jotkin kohteet ovat havaittavissa vain valoisaan kesäaikaan.

Lainaus käyttäjältä: lattu - 05.09.2006, 08:48:58
Tuohon vois vielä lisätä niiden kohteiden määrä per putkikoko joissa on jotain näkemistä ;D Omalla 12,7 cm putkella esim. juuri ja juuri jaksaa tiirailla Orionin sumua ja Andromedan gxia, siis kaksi (2) kohdetta :P

No voi voi  :(

Minä kun olen juuri myynyt oman 30cm tykkini ja vakaasti päätänyt keskittyä visuaalihavaintoihin 10cm putkella...

Aikoinaan kun olin saanut hommatuksi itselleni ensimmäisen kaukoputken (TAL-1), aloin kärsiä välittömästi jonkinmoisesta alemmuuden tunteesta. Kohteiden etäisyydestä tuli minulle jonkinmoinen pakkomielle. No ensimmäisiä ennätyksiä oli tietysti M77, n. 60MLY etäisyydellä oleva galaksi Valaan tähdistössä. Sitten keksin, galaksin ngc772 Oinaan tähdistöstä, etäisyys n.110MLY, kauempana kuin yksikään Messierin kohde. Jostain oli jäänyt semmoinen mielikuva, ettei ngc-kohteita näin pienillä putkilla edes näe. Tein itselleni kuitenkin etsintäkartat ja eräänä kauniina yönä hain kohteen näkökentään ja sen todellakin näin. Lisäksi erotin kyseisen galaksin omaperäisen muodon, sillä on kirkas haara joka kiertyy toiselle reunalle tehden sumupläntistä selvästi toispuoleisen - ihan kuin nuijapää sikiöasennossa. Ensimmäinen kerta kun erotin jostain galaksista jotain muotoa jota saatoin kuvailla muillakin sanoilla kuin: pyöreä tuhnu, ovaali tuhnu tai littana tuhnu. Tästä galaksista tuli välittömästi minun kestosuosikkini.

Sittemmin olen toipunut moisesta MLY-narkoosista ja nyttemmin ilmeisesti myös "aperture feveristä". Ei Iiro varmaan pahaa tarkoita, kyllä pikkuisillekkin putkille kohteita riittää havaittavaksi vaikka kuinka - ja niiden joukossa on paljon kohteita joita ei voi kuvailla pelkästään sanoilla pyöreä utu, ovaali utu tai littana utu. En ole itse ainakaan huolissani, että kohteet loppuisivat.

Iiro on varmasti arvannut minun vastaavan hänen kommentteihinsa rajamagnitudeista. Meillä oli tästä aiheesta hyvin mielenkiintoinen ketju edellisen foorumin aikoina - sääli, että sekin meni bittien taivaaseen. Se mitä minkäkin kokoisella putkella näkee, on niin monesta seikasta kiinni, että ilmoitetuilla rajamagnitudeilla on vähintäänkin +/- 1.5 magnitudin toleranssit. Esimerkiksi omakokemukseni on, että 13 magnitudia 10cm putkelle on paljon helpompi saavutus kuin 16.5 magnitudia 40cm putkelle...

Lainaus käyttäjältä: Munkki - 05.09.2006, 23:00:10
Minä kun olen juuri myynyt oman 30cm tykkini ja vakaasti päätänyt keskittyä visuaalihavaintoihin 10cm putkella...

Nyt kun olen päässyt pidempiin valotuksiin piti itsellenkin virittää visuaalisetti. Roinaa on ihan tarpeeksi kannettavana kuvauskalustoa varten, joten visuaaliputkena palvelee nyt 66mm linssi jossa on valmiina 25mm okulaari (16x). Edellisenä kirkkaana yönä pääsin sitä kunnolla käyttämään kameran valotellessa ja yllätyin miten hyvin sillä itseasiassa näkyy kohteita (RJM about 5). M15 ja M71 oli yllättävän kirkkaita ja helposti havaittavissa. Itseasiassa "törmäsin" M71:een kun olin nuolesta lähdössä etsimään M27:aa. Se pisti silmään niin selkeästi, että piti ottaa havaintokortti esiin. Aion myös kokeilla tätä pikkuputkea isoihin UHC:n hyvin reagoiviin kohteisiin kuten Pohjois Amerikka-sumuun ja Harsosumuun. Kevyt hienoliikunnoilla varustettu jalusta olisi vielä tarpeen.

Lainaus käyttäjältä: mikam - 01.09.2006, 23:33:53
Se riippuu kaukoputken koosta, laadusta ja havainto-olosuhteista. Mutta ymmärrän kysymyksesi joten (oletetaan että optiikan laatu on ok) ; 10 cm halkaisijaisella Makstuov-Cassegrain putkella näkee todella hyvissä olosuhteissa M-13:sesta yksittäisiä tähtiä. Andromedan galaksi on syvä pettymys millä tahansa 10 cm peiliputkella vaikka olosuhteet olisivat hyvät. Suosittelen että hankit putken jossa on vähintään 20 cm pääpeili. Muista että koko ja paino (tietenkin) kasvavat kun pääpeilin halkaisija kasvaa.

Pohjimmiltani en ole koskaan ymmärtänyt miksi aloittelijalle monesti suositellaan pikkuputkea. Optiikan hinta ei romahda eli jos 1000 EUR putken hankkimisesta ja sen läpi katsomisesta huolimatta harrastus ei kiinnosta, putken saa myytyä melko pienellä tappiolla. Se on kuitenkin aika varmaa että mikäli ostaa 7 cm objektiivilla varustetun putken odotukset korkeina, ärräpäät lentelevät ensimmäisen havaintoyön jälkeen. Tosin edellämainitulla Kuu näkyy erinomaisesti.

yhdyn edellisten mielipiteisiin siinnä ettei todellakaa kannata mihinkään leluputkiin tuhlata rahaa. et mitä isompi pääpeili nii sen parempi ja tietenki niihin varusteisiin kannattaa panostaa.  ;)

Heitän minäkin oman kertomuskorteni kekoon komeaan.

Vielä kun olin pikkuinen poika, asustin maalla, taivas oli oikein otollinen harrastukselle ja olin vieläpä verrattain kiinnostunut tähtitaivaasta. Usein paljain silmin katselinkin taivasta ja sitten äidiltä kyselin avaruudellisista asioista, äiti kun sentään tunsi muutamia tähtikuvioitakin. Äidin lisäksi tietolähteenäni oli TOP tietosanakirjan SE numero missä on paljon avaruus juttuja. Silloin kun joku olisi minulle antanut jonkin helppokäyttöisen kaukoputken kuten vaikka jonkin pikkuisen halvan 80/400 tai 102/500 linssiputken atsimutaalisella jalustalla plus lisättynä vaikkapa messierin luettelolla, olisi se ollut kaikkien suurimpienkin toiveiden täyttymys. Se olisi ollut helppo käyttöinen ja voisin vaikka vannoa ettei olisi haitannut yhtään, että kohteet olisivat näkyneet vain sumutuhnuina - ei se haittaa vieläkään. Ainut havaintovälineeni nykyään on 10cm putki. Voi olla, että vika on persoonassani: olen melko impulsiivinen, en kovin pitkäjänteinen ja lisäksi vähän mukavuudenhaluinen...

Jos 20cm putki tuntuu fyysisesti liian isolta hankinnalta, niin 10cm on vielä oikein kelvollinen objektiivin koko taivaiden katseluun. Ja jos on tullut hankittua heti 20+cm putki ja kohteet tuntuu surkeilta tuhnuilta, niin aikavarmaa on, että suurempi pääobjektiivin koko ei harrastukseen pelastusta enää tuo ja on parempi aloittaa suunnittelu harrastuksen suunnan vaihtoon kohti tähtivalokuvausta.

Samoilla linjoilla Mikon kanssa.
Itse aloitin harrastuksen peräti 7 sentin peiliputkella ja olin oikein innostunut sen tarjoamista näkymistä;
Andromedan galaksiakin tuli katsottua monen monituista kertaa ja monia muita Messierin kohteita myös.
Tosin valosaasteesta ei silloin juuri ollut haittaa.

Täällä on vähän samaa vikaa kuin Munkilla. Pikkupoikana laiturilla maaten katselin kiikarilla tähtiä, ja aina 30:ksi asti haaveilin kaukoputkesta. Sitten vaimo sanoi, että hanki hyvä mies sellainen.

Niinpä ostin ihan tietoisesti halvan 114/1000 putken, jolla ajattelin aloitella. Koska kiinnostus ei puolessatoista vuodessa kuollut laitteiston tasoon, hankin sitten kunnollisen putken. Nyt on menossa välineurheilu/kilpavarusteluvaihe, jota koitan kovasti hillitä...

Onhan netissä noita simulaattoreita. En nyt tiedä kuinka todenmukaisiksi niitäkään voi sanoa, mutta suuntaa antavia. tässäpä yksi niistä http://www.scopesim.com/

Aloitin 1990 pikku putkella tämän harrastuksen ja itte ainakin sanon et minun olis heti kannattanu ostaa 200 mm peilikaukoputki. Esim. Sky-Watcher skyliner-200 muuten maksaa Villenkellossa 335 ekee. Ei se minusta ole kallis kun puhutaan harrastuksesta ja joskus jälkeen ostaa 2x barlowin ja pari suodatinta. Jotkut taas  näkevät 100  mm putkella riittävästi ja ovat tyytyväisiä siihen ja sitä on helppo kuljettaa. Eli se riippuu siitä mitä sinä odotat näkeväsi putkella. Kannattaa käydä lähimmässä tähtiyhdistyksessä tai kaverin luona jolla on kaukoputki. Mitä isompi tuubi, niin painoa alkaa kertymään melkoisesti ja se rajoittaa ainakin sellaista harrastajaa, joka joutuu viemään putken oikein kauas. 200 mm putken vielä kantaa melko kauaskin, mutta siitä ylöspäin alkavat ongelmat. 

Lainaus käyttäjältä: Juhku - 16.12.2006, 20:32:44
Onhan netissä noita simulaattoreita. En nyt tiedä kuinka todenmukaisiksi niitäkään voi sanoa, mutta suuntaa antavia. tässäpä yksi niistä http://www.scopesim.com/

Ihan asialliselta vaikuttaa, tuosta saa kyllä jonkinlaisen käsityksen siitä, että minkä kokoisena eri kappaleet skoopissa näkyvät. Tuota käyttäessä pitää vaan tietää joitakin perusjuttuja skoopistaan ja okulaareistaan.

LainaaIhan asialliselta vaikuttaa, tuosta saa kyllä jonkinlaisen käsityksen siitä, että minkä kokoisena eri kappaleet skoopissa näkyvät. Tuota käyttäessä pitää vaan tietää joitakin perusjuttuja skoopistaan ja okulaareistaan.

Niin, Jupiter ei tosiaankaan ole 16-tuumaisen tuubin läpi nähtynä mikään tylsän vaalea levy, jota halkoo kaksi pilvivyötä. Itse olen tuota planeettaa tämän kokoluokan havaintovälineellä muutamia kertoja katsellut ja silloin yksityiskohtia näkyi aivan kuten kauneimmissa tämän palstan valokuvissa, tosin tottunutta syvän avaruuden havaitsijaa kirkkaus jo melkein häikäisi! Kuun ja planeettojen kohdalla tärkeää on kulmaresoluutio, DS-kohteiden tapauksessa taas valonkeräyskyky.

 Kuinka suuri putki pitää olla että näkee cassinin jaon saturnuksen renkaissa . mulla on 200 dobson enkä ole sitä nähnyt,olen koettanut 300 suurennokseen asti , mutta ei .kun ne puhuvat että 114 millisellä se näkyy , no valosaastetta on tietysti jonkinverran , mutta ei kai se niin paljon haittaa.

Lainaus käyttäjältä: hotspur - 04.02.2007, 19:53:02Kuinka suuri putki pitää olla että näkee cassinin jaon saturnuksen renkaissa . mulla on 200 dobson enkä ole sitä nähnyt,olen koettanut 300 suurennokseen asti , mutta ei .kun ne puhuvat että 114 millisellä se näkyy , no valosaastetta on tietysti jonkinverran , mutta ei kai se niin paljon haittaa.

Kyllä sen pitäisi näkyä putkella kuin putkella. Täytyy kuitenkin muistaa ottaa huomioon renkaiden asento planettaan nähden sekä vaikka valosaaste ei nyt välttämättä kaikkea planeettahavainnointia tuhoa, mm. lämpösäteily hyvin helposti tuhoaa. Anna Saturnuksen nousta etelään ja toivo että Seeing on kohdallaan, eiköhän se siitä.

/Jake

Juu kyllä pitäis tuo cass. jako näkyä tolla 200 putkella .Itselläni on 200 sky liner dobs. ja kyllä sillä erotuu cass. jako 120 kert.suurennuksella ja tässä pari päivää sitten jopa muutamia kuita( 5 ) Saturnuksen ymp. Nythän se on 10 päivä oppositiossa ,että silloin on ainakin hyvät mahd. sitä katsella.Pitää vain muistaa katsella kohdetta jonkun aikaa niin kyllä sieltä alkaa erotuu.

Juu kyllä se havaitsijan haluista on pääasiassa kiinni,"mitä näkee". Tosin itselläni alkoi kauan odotettu harrastus vuosia sitten karusti, kun hankkimani putki olikin sitten optisesti ihan kakkia ja sitä ei kunnon kollomoinneillakaan saatu sellaiseen iskuun, että sumuista näkyisi juuri mitään. Varsinkin myöhemmin hankkimani uusi putki osoitti, että voi jessus, että sitä katsottavaa onkin paljon. Eli putkenkin perään kannattaa katsoa...

Moikka!
Tulin hankkineeksi Meaden 70mm:n putken, parina iltana on keli ollut niin hyvä, että on päässyt ulos tiirailemaan. Kuuta ja saturnusta on päässyt katselemaan. Täytyy sanoa, että vastaa hyvin niitä odotuksia jota putkesta oli, lähikohteet näkyy erittäin terävinä. Noita halpis okulaareja on parjattu lehdissä, joten tilasin kokeeksi Plösslin 10mm:sen Villen kellosta, jospa näkymät paranisi vielä entisestään.
Kysymys kuuluukin, että mitä muita kohteita kannattaisi tuon koon putkella ensimmäisenä alkaa etsimään? Messierin listaa vähän selailin, ja eipä erota oikein mitään sieltä.. En odota mitään loistonäkymiä, kun vain löytyisi jotain kohteita, esim. galakseja jotka voisi tunnistaa galakseiksi.

Lainaus käyttäjältä: Pertsa - 26.02.2007, 16:11:28
Kysymys kuuluukin, että mitä muita kohteita kannattaisi tuon koon putkella ensimmäisenä alkaa etsimään? Messierin listaa vähän selailin, ja eipä erota oikein mitään sieltä.. En odota mitään loistonäkymiä, kun vain löytyisi jotain kohteita, esim. galakseja jotka voisi tunnistaa galakseiksi.

Tiedät varmasti että jos kuu on taivaalla, ei kannata ruveta edes vaivautumaan etsimään mitään todellisia syvän taivaan kohteita. Vaikka 70mm putki ei olekaan kovin järeästä päästä, saa sillä kyllä näkyviin sadoittain ds-kohteita kunhan tajuaa havaita pimeässä paikassa, ilman kuuta, ilman revontulia, ilman pilviä, ilman suurta kosteusrosenttia jne.

Muuten kyllä, taivaalta löytyy useita komeita kohteita putkellesi kunhan vain löydät ne. Messierin-luettelo on hyvä lista josta aloittaa. Nythän näkyy vielä hyvin mm. Misam, M44, M35, M42 ja M45 näistä super helpoista kohteista, joista on hyvä aloittaa. Kevään tähtitaivas ei ole kovinkaan hyvä valosaasteiselle paikalle koska suurin osa kohteista on galakseja, mutta onneksi muutama pallomainen tähtijoukkokin löytyy ja kohtahan rupeaa olemaan taas mahdollisuuksia bongata M4!

/Jaakko

Galakseista näkyy vain andromeda ,muut galaksit ovat niin kaukana että näkyvät vain tähtimäisinä.Avonaiset tähtijoukot näkyvät hienosti ja pallomaisista lähimmät ja tietenkin oman aurinkokunnan epelit. Orionin sumua Voit katsella,sieltä löytyy kaikenlaisia kohteita. kyllä näkemistä riittää. :D

LainaaGalakseista näkyy vain andromeda ,muut galaksit ovat niin kaukana että näkyvät vain tähtimäisinä.

Tuo pätee vain kvasaareihin, joissa lähes kaikki valo tulee aivan keskellä olevan mustan aukon laidoilta. Niitä on optisella alueella täysin mahdotonta erottaa tähdistä. Tavallisten galaksien havaitsemisen tekee haasteelliseksi juuri se, että ne eivät näy tähtimäisinä, vaan ovat selkeitä pintakohteita. Nyt keväällä Otava nousee zeniitin tuntumaan, ja sen lähistöllä on muutamia pienillekin laitteille sopivia galakseja. Ainakin M81 ja M82 ovat selkeitä kiikarikohteita, hyvissä olosuhteissa myös NGC 2403, M51 ja M101 (vaikeusjärjestyksessä).

Lainaus käyttäjältä: hotspur - 26.02.2007, 16:42:52
Galakseista näkyy vain andromeda ,muut galaksit ovat niin kaukana että näkyvät vain tähtimäisinä.

Kyllähän niiitä galakseja on tusinatolkulla, mitkä näkyvät jo kiikarilla levymäisenä sumuna. Hyviä kohteita ovat suurin osa Messierin galakseista sekä kirkkaimmat NGC-galaksit.

Niinhän se on ,saattaa niitä näkyä jos olet maaseudulla ,pimeä yö, erittäin hyvä seeing jne. täällä kaupungin liepeillä ne ovat vain tähtimäisiä. Voi olla että näkee jonkun litteän halon jos oikein osaa katsoa  pitkään ja useaan kertaan, syrjäsilmällä jne. MInulla on 200/1200 putki ja olen noita galakseja katellut mailla, muun muassa otavan kohteita , mutta  kaksatanen putki on ihan eri kuin seitsenkymppinen. ;D

TAL-1 putkella olen katsellut maaseudulla ja hyvässä seeingissä ja hyvin näkyy, jopa Otavan kahvan ensimmäisestä nivelestä erkanevaa tähtipolkua myöden löytyvää M101:stä, eli tuulimylly galaksia...

Kaukoputkella katselu on tekninen juttu joka vaatii opettelua, isollakaan putkella ei näe jos ei osaa katsoa...

Lainaus käyttäjältä: Iiro Sairanen - 04.09.2006, 21:55:08
Silloin tällöin tulee kyselyjä siitä, että kuinka monta eri kohdetta jollakin putkella voi nähdä. Tein pientä selvitystä SkyMapin avulla väsäsin sen perusteella seuraavan sivun: http://kotisivu.mtv3.fi/deepsky/dskohteet.htm

Sivulla esitetyt tilastot perustuvat ainoastaan raakaan numerotietoon, joten niihin kannattaa suhtautua varauksella. Jonkinlaisen kokonaiskuvan tilastot kuitenkin antavat siitä, kuinka paljon kohteita on havaittavissa ideaalisissa olosuhteissa.

Moro Iiro,

Onkos linjoissa vikaa vai miksiköhän linkki ei toimi?

Lainaus käyttäjältä: Munkki - 16.03.2007, 18:00:04
Onkos linjoissa vikaa vai miksiköhän linkki ei toimi?

Vika oli palveluntarjoajassa, joka poisti joku kuukausi sitten koko sivuston tietämättäni ja uuden uppauksen jälkeen ko. tiedostoja ei ole upattu. Laitan linkin toimimaan tämän illan aikana.

EDIT: nyt pitäisi pelittää. Diagrammien pystyakselilla pitäisi lukea lkm, mutta jostain syystä ämmästä puuttuu puolet  :(

joo nyt toimii, thanks!

Joku näppärä vois tehä vastaavia kuvia HyperLedan perusteella.

Lainaus käyttäjältä: spot80 - 08.02.2007, 17:32:15
Juu kyllä pitäis tuo cass. jako näkyä tolla 200 putkella .Itselläni on 200 sky liner dobs. ja kyllä sillä erotuu cass. jako 120 kert.suurennuksella ja tässä pari päivää sitten jopa muutamia kuita( 5 ) Saturnuksen ymp.

Kevään hyvien kelien innoittamana pengoin esille aidon kasarihankinnan, RET-45 (peili 114mm, polttoväli 900mm, käyttökelpoisempi okulaari 20mm). Sillä löytyi helposti Saturnuksen vierestä Titan, mutta eilen (15.4. klo 21.45) näkyi myös toinen valopiste, joka Stellarium-ohjelmasta tarkastaen voisi olla Rhea-niminen kuu (10.10mag). Olisiko tuo mahdollista vai vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta?

Jos olisi jaksanut vielä pari tuntia odotella taustataivaan pimenemistä, niin voisin kuvitella että myös Tethys (10.62mag) ja Dione (10.77mag) olisivat erottuneet, eli tuollakin "kalustolla" voisi päästä neljään Saturnuksen kuuhun. Vai olenko liian optimistinen?

No, jos kelejä vieläkin riittää, niin tänä iltana voisi yrittää...  :)

t. Vesa K.

Et ole nähnyt harhoja, Saturnuksesta voi perusvehkeillä ja kierron osuessa oikeaan nähdä 5 sen suurinta kuuta...Tähdet 2007 kirjassa on hyvät grafiikat sitä varten.

katselin viime yönä kaksatasella putkellani pallomaista tähtijoukkoa M56 ,messierin kirja sanoo että kaksatasella putkella voidaan nähdä yksittäisiä tähtiä joukon reunoilla , tarkoittaa tietenkin pimeää yötä ja valosaasteetonta havaintopaikkaa.No kaupunkitaivas ei ole paras mahdollinen ,näin kyllä pyöreän sumun ja aika hyvin  se näkyikin,mutta tähtiä en nähnyt ,onhan sinne matkaakin 30000 valovuotta . Sama juttu oli nostopainosumun kanssa , näin neljänurkkaisen sumun ,ehkä se oli keskeltä vähän kapeampi kuin päistä , varmaan OIII suodin auttaisi,täytyy pistää harkintaan ,pari tuntia kulutin näiden kohteiden havaitsemiseen. Sellaista kaupunkitaivaalla.

M56 hajoaa helposti tähdiksi 20-senttisellä putkella huonommissakin olosuhteissa - ei tietysti keskellä kaupunkia. Kirkkain yksittäinen tähti on 13.2 magnitudia ja keskittymisaste 10 joten jo keskikokoisella suurennoksella joukko kyllä hajoaa tähdiksi melkein keskustaan asti.
(http://www.kolumbus.fi/jaakko.saloranta/Deepsky/Messier/M56.gif)

M27 kanssa auttaa kaikenlaiset filtterit, joka muotoilee sumua terävämmäksi. Helpoin tapa on tietysti havainnoida kunnon havaintopaikassa.
(http://www.kolumbus.fi/jaakko.saloranta/Deepsky/Messier/M27c.jpg)

/J

Minkälaisena Venus pitäisi näkyä 114/1000 putkella? Omasta mielesäni yritin katsella Venusta aamulla noin kuuden aikaan itäiseltä taivaalta mutta en saanut näkymään muuta kuin pelkän kirkkaan pisteen.

LainaaMinkälaisena Venus pitäisi näkyä 114/1000 putkella? Omasta mielesäni yritin katsella Venusta aamulla noin kuuden aikaan itäiseltä taivaalta mutta en saanut näkymään muuta kuin pelkän kirkkaan pisteen.

Venuksen (magnitudi -4.4) kirkkaus voi tosiaan aluksi yllättää. Kuten planeettojen kohdalla yleensäkin, kannattaa havaita silloin kun ilmakehä on rauhallinen ja käyttää suurinta erotuskyvyn sallimaa suurennusta. Venuksen kulmaläpimitta on suurin kapean sirpin vaiheessa, pienin taas kuperassa vaiheessa. Täysivenuksen näkeminen on mahdotonta, koska planeetta on silloin suoraan Auringon suunnalla. Planeetan pilvikerros on niin läpitunkematon että on turha edes kuvitella että mitään pinnan yksityiskohtia näkyy. Jopa pilvipeite on järkyttävän monotoninen, tosin ainakin Timo-Pekka Metsälä on saanut siitä detaljeja irti UV-valokuvauksella.

Muista planeetoista poiketen Venuksesta ei ikävä kyllä isoillakaan laitteilla saa kovin paljon enempää irti. Ja kyseessä on sentään planeetta, joka parhaimmillaan tulee lähemmäs Maata kuin Mars.

Aivan totta, mutta keltaista poistavalla/leikkaavalla suotimella voi nähdä pilvipeitteen erillaisia vivahteita, joskin ne ovat myös aika monotonisia mutta parempia kuin pelkkä keltainen pallo.

Näkyy mielestäni parhaiten aamulla auringon noustessa. Pimeällä se on liian kirkas....

se mitä kaukoputkella näkee riippuu tietysti havaitsiasta. Että mitä sillä kaukoputkella oikein haluat Nähdä. Peili putkella näkisi jo mainiosti vaikka mitä taivaan kappaleita kuten saturnuksen renkaat

Ensimmäisessä viestissä oleva linkki ei enää toimi, mutta kerrotaampa muutamalla sanalla käytännön tutkimuksen tuloksia. Havaintomatkallani pääsin havaitsemaan muutaman yön melkein ideaalisen taivaan alla ja sain puristettua paljaista silmistä sekä ennen kaikkea TAL1:stä mielenkiintoisia magnitudi tuloksia.

Paljain silmin noin 2400 metrin korkeudessa 7.2 magnitudin tähdistä näkyi käytännössä kaikki. 7.5 magnitudin tähtiä näkyi myös runsaasti, mutta aivan kaikkia ei silmä tavoittanut kartan mukaan. Himmeimmät varmasti näkyneet tähdet olivat noin luokkaa 7.6-7.7 mag. Hieman alempana rajamaga laski tasaisesti noudattaen suurin piirtein sääntöä 0.5 mag / km.

Vastaavasti TAL-1:llä 2400 m korkeudessa 14.5 magnitudin tähdet olivat suurimmaksi osaksi näkyvissä. Useita 15 mag tähtiä näkyi, mutta ei niin helposti. Havainnoista löytyy myös joitakin yli 15 mag tähtiä. Tähän saisi varmasti vielä muutamia kymmenyksiä lisää, jos yrittäisi zeniitistä oikein kunnolla ja putki olisi täydellisesti kollimoitu. Nämä lukemat ovat melko matalalta 30-60 asteen korkeudelta. Kaukoputkella rajamagnitudi noudatti karkeasti sääntöä 1 mag / km, ehkä hieman alle 1 mag, mutta oli selvästi suurempi kuin paljain silmin. Mikäli Heikkilän Syvä Taivas -kirjan taulukko sivulla 13 pitää paikkaansa niin pääsin 5-10% erottumistodennäköisyyksiin. Tämän perusteella 20 cm:n putkella näkyisi 16.2-16.9 mag tähtiä ja 40 cm:n putkella 18.0-18.7 mag tähtiä. Toisaalta kääntäen TAL-1 (11 cm) vastaisi härmäläisessä kelissä noin 25 cm:n putkea näkyvien tähtien osalta. Havainnot tein 7 mm Naglerilla, josta tuli 115-kertainen suurennus.

Sama korrelaatio ei kuitenkaan toiminut deepsky kohteisiin, sillä esim. 12 mag galaksit olivat suhteellisen haastavia samoissa olosuhteissa. 13 mag kohteet jo vaikeita. 

Ideaalinen havaintopaikka oli NOTin etupiha, muut havainnot erinäisistä paikoista ympäri La Palmaa.

Mr. Saloranta voisi laittaa omat lukemansa tähän perään, ainakin paljaan silmän osalta, koska väijyit niitä ajan kanssa.

Hieno ja mielenkiintoinen raportti Iiro.

Itse en valitettavasti ole päässyt noin mahtavalle paikalle mutta omien laskujeni mukaan myös minun havaintoni on melko hyvin linjassa sinun havaintojesi kanssa. Nimittäin:

10cm putkella ja 7mag NE RJM -kelillä olen päässyt muutamia kertoja, muutaman kymmenyksen 14 mag paremmalle puolelle. Ja sitten taas vastaavassa kelissä 8cm putkella olen päässyt varmasti 13.7mag nurkille ja joskus kuvitellut saaneeni muutaman näyn jopa ~14 mag tähdistä.

Ehkä minäkin vielä joskus saan aikaiseksi lähteä tuollaiselle havaintoretkelle. Katteeksi käy.

Olin käymäseltään Kitt Peakilla (Arizona USA), korkeus 2100m.

Taivas oli uskomaton. Tähtien paljoudessa tutut kuviot hävisivät. Turistiputkena oli tuolloin käytössä iso Meade. Saturnus syöpyi verkkokalvolle. Jopa värit näkyivät selkeänä. Kuva oli kuin olisi katsellut diakuvaa.   ...ja ne kaikki muut kohteet jotka eivät näy täällä.

Unohtumaton visiitti kerrassaan.

jk

Lainaus käyttäjältä: Iiro Sairanen - 17.04.2008, 19:00:47...Vastaavasti TAL-1:llä 2400 m korkeudessa...

Kuinka kivaa TAL-1:n raahaaminen Kanariansaarille on? Se kun kuitenkin jo jalustoineen (jos on alkuperäinen jalusta?) vaatii tuota tilaa jonkin verran - eikä ainakaan käsimatkatavarana mene. Ilmeisesti sulla on matkalaukun lisäksi omalaatikko TAL-1:lle? Onko sulla jotain spesiaali vakuutuksia tai papereita tehtynä tuolle? Valaise meitä.

Lainaus käyttäjältä: Munkki - 19.04.2008, 20:05:17
Kuinka kivaa TAL-1:n raahaaminen Kanariansaarille on?

Kyseisestä putkesta on mukana pelkkä optiikka. Olen kasannut peilien ympärille rungon vanhoista romuista ( = puuta ja vaneria) ja tällä kertaa jalustasta tuli pelkkää sälää kotiin paluussa. Romuista kasatun rungon miinuspuolena on se, että apupeili on liian pieni normirunkoon verrattuna. Toisin sanoen olen lyhentänyt putkea hiukan, jolloin apupeili on lähempänä pääpeiliä. Tästäkin huolimatta putki on toiminut mielestäni hyvin. Keskityn ainoastaan siihen, mitä okulaarissä näkyy kyseisellä hetkellä enkä harmittele sitä, mitä siellä voisi näkyä ideaalisissa olosuhteissa täydellisellä putkella. Parhaimmat näkymät tuli 7 mm Naglerilla (115x), ja useissa tapauksissa 2x-barlow helpotti kohteen näkymistä. Tässä tapauksessa vanha neuvo obj. halkaisija = max.suurennus joutaa romukoppaan. 230x TAL1:llä on varsin käyttökelpoinen suurennus lisäten näkyviä yksityiskohtia.

Ei voi muuta kuin suositella visuaalista havaintomatkaa muille harrastajille. Jättäkää vaikka pari okulaaria ostamatta ja menkää pimeän taivaan perässä vaikka kanarialle. Sinne pääsee jo muutamalla satasella...ja parhaimmat näkymät on paljaalla silmällä...jousimiehen suuntaan...komeahan tämäkin taivas on, mutta parempi horisontin tuolla puolen...

Lainaus käyttäjältä: Iiro Sairanen - 17.04.2008, 19:00:47
Himmeimmät varmasti näkyneet tähdet olivat noin luokkaa 7.6-7.7 mag. Hieman alempana rajamaga laski tasaisesti noudattaen suurin piirtein sääntöä 0.5 mag / km.

Muistaakseni himmein tähti joka oli näkyvissä paljain silmin oli 7.66 noin 45 asteen korkeudella. Tämä siis vielä ilman että karttaa tuli katsottua etukäteen. Ja jos tietysti haluaa vielä täysin optimoida havaintotuloksia, täytyy muistaa että olosuhteet NOTilla eivät olleet täysin optimaaliset kertaakaan. Erittäin hyvät, mutta parempaankin olisi siis mahdollisuus. Mm. M81 oli huomattavasti helpompi nähdä paljain silmin Palmalta kuin Teneriffalta, 4 vuotta aikaisemmin.

4.7" Sky-Watcherilla näkyi 15 magnitudin puolelle kyllä ilman suurempia ongelmia. Iiron Naglereilla olisi varmasti nähnyt vielä syvemmällekin. 12 magnitudia oli melko optimi raja matkaputkella ainakin näin perus galaksien suhteen. Sky Atlaksen kartoista pystyi käytännössä nähdä kaikki kohteet mitä sinne oli merkattu.

Hyvät näkymät siis kaikin puolin kuten odottaa saattaa. Palma on pimeytensä ja korkeutensa puolesta paras paikka Kanariansaarista, Teneriffan ollessa varmasti helpompi ja halvempi paikka päästä.

/Jake

Eilen illalla yritin löytää m51:stä tuosta otavan kahvan alapuolelta, siinä onnistumatta.
No mietin että valosaasteen takia ei näy.
Mutta tuossa alcorin ja mizar tähtien luona on kolmion muodossa neljä himmeää tähteä ja stellarium näytti näille magnitudiksin n.9.
Tästä päättelin että m51 pitäisi näkyä helposti jos nämä näkyvät. mutta en vaan löytänyt.
Yön nukuttuani mietin että millä tavalla tuo m51 edes näkyisi...? Pienenä tähtimäisenä pisteenä..?

Lainaus käyttäjältä: rade - 27.09.2010, 15:10:14
Eilen illalla yritin löytää m51:stä tuosta otavan kahvan alapuolelta, siinä onnistumatta.
No mietin että valosaasteen takia ei näy.
Mutta tuossa alcorin ja mizar tähtien luona on kolmion muodossa neljä himmeää tähteä ja stellarium näytti näille magnitudiksin n.9.
Tästä päättelin että m51 pitäisi näkyä helposti jos nämä näkyvät. mutta en vaan löytänyt.
Yön nukuttuani mietin että millä tavalla tuo m51 edes näkyisi...? Pienenä tähtimäisenä pisteenä..?

Tähtien ja galaksien magnitudeja ei kannata verrata toisiinsa. Galakseilla ja muilla syväntaivaankohteilla luettelossa annettu kirkkaus jakaantuu kohteen kokoiselle alueelle, kun taas tähdet ovat aina pistemäisiä. Sen sijaan kohteen pintakirkkaus antaa osviittaa sen näkymisestä, en tosin tähän hätään löydä M51:n pintakirkkautta.

M51 ei näy tähtimäisenä vaan levynä, jolla on kirkkaampi keskus. Myös vieressä oleva seuralainen näkyy melko varmasti, jos M51 näkyy. Eilen oli lähes täysikuu, joka jyrää tehokkaasti tämän tyyppiset kohteet alleen. Jos valosaastetta ja Kuuta ei ole niin M51 näkynee pienenä sumuna jo 50 mm etsimellä, mutta on jo lievässä valosaasteessa vaikeahko esim. 10 cm putkella.

Nuo magnitudilukemat ovat hämääviä pintakohteissa koska koko kohteen alue lasketaan ikäänkuin se olisi pistemäinen kohde.
Eli laajalla kohteella sen ns pintakirkkaus voi olla hyvinkin pieni.
Käytännössä M51 pitäsi harrastajan pienehköillä putkilla näkyä pienenä sumumaisena täplänä, tai kahtena kun M51:lla on se seuralainen.
Täältä voi katsoa miltä se on eri harrastajien eri putkilta näyttänyt:
http://www.deepsky-archive.com/search.php?state=1
Laita tuolla Designation kohtaan siis Messier 51.

Kiitoksia vastauksista, oppii taas lisää. :)
Pitänee etsiä pimeä paikka kuuttomana yönä ja kokeilla uudestaan.
Niin ja putkena on 6" Dobson.

Ei viitsinyt perustaa uutta puuta kysymykselleni, joten laitetaan tänne, eli:

Olen katsellut 8" putkella jonkin aikaa ja jo nyt tuntuu, että pitäisi saada jotain
järeämpää kalustoa.


Kumpaan pitäisi sijoittaa 300mm Dobsoniin vai 11" katadioptriseen Celestroniin yms?
Mitkä ovat katadioptrisen putken hyödyt verrattuna muihin malleihin? Hinta antaa ainakin
viitteitä siitä, että parempaa kuvaa olisi tarjolla - onko näin?

Budjetin olen asettanut sinne 3000€ alueelle ja tarkoitus olisi tehdä pääasiassa visuaalijuttuja + jatkossa kuvausta.

Moi. Dobsoniin tarviit erillisen seurannan (js) jota ei saa enää.
Eli visuaalihavintoihin käy mikävaan putki. Mutta kuvaukseen tarvitaan ainakin
kaksi putkea, syväntaivaan kohteille ja planeetoille omansa.

Naamari, dobson on edullinen siksi että siinä ei ole seurantaa, tietokonehärpäkkeitä yms.
Itse en ole visuaalihavaitsija joten en osaa sanoa että 10 senttiä peiliä lisää tuo ratkaisevasti paremmat näkymät.
Jotkut sanoo että on siinä iso ero mutta toiset pärjää sillä 20 senttisellä tai jopa pienemmällä tosi pitkälle.
Itse se on tietty ratkaistava kuinka suuren painon laittaa visuaali- tai kuvauspuolelle.
Mutta ei ole ihan helppoa aloittaa kuvausta 11" SC putkella, koska polttoväliä on niin paljon.
Katadioptrisen putken edut on siinä että on kohtalainen kompromissi sekä planeetta että ds-puolelle.

Ja Reima, dobsoneitakin saa nykyään gotolla ja seurannalla (esim Ursasta).
Eri asia sitten on voiko niitä sitten enää kutsua dobsoneiksi.

Lainaus käyttäjältä: Naamari - 02.10.2010, 19:27:23
Olen katsellut 8" putkella jonkin aikaa ja jo nyt tuntuu, että pitäisi saada jotain
järeämpää kalustoa.

Millä tavalla nykyinen 8" putkesi on jäänyt pieneksi? Auttaisi neuvonnassa, kun tietäisi tämän seikan ja toisaalta...
...jos ne taivaat eivät auenneet 8" putkella, niin eivät ne aukene 12":llakaan (vaikka näissä kahdessa onkin eroa näkymissä jonkin verran).

Varustelukierteen uhriksi on helppo joutua, aina löytyy vempele joka jossain jutussa on parempi kuin oma havaintoväline.

Itse katselen 127mm maksutovilla. Kaverilla on 120mm ED- linssiputki jonka kontrasti on mieletön ja tähdet neulanteräviä, tahtois siis sellaisen.
Toisella kaverilla on 300mm newton, kerää hirmuisesti valoa ja olis mahtava syvään taivaseen, haluaisin siis sellaisenkin...

En ole vielä nähnyt likimainkaan kaikkea mahdollista omalla putkellani, joten keskityn olennaiseen ja jatkan havaintoja Skymaxillani.

LISÄYS: Muutama havaintokausi kannataa havaita rauhassa putkella ennen kuin vaihtaa toiseen, varsinkin jos harrastus on alussa.
            Jos ei tähtitaivas ole tuttu ja havaintokokemusta kertynyt, ei laitteistopäivitysrumbasta tule loppua.

            Haa, taivas näemmä kirkastuu, kun saa kakarat nukkumaan niin havaintosuunnitelmaa kartan ääreen laatimaan  :smiley:   

Sulla on kuule alkanut tauti nimeltään varustelukierre.  :grin: Mutta, jos mun pitäisi valita  12'' Dopsonista ja Celican 11 tuumasesta, niin ottaisin Celestronin. Koska: Polttoväliä riittää Planeettoihin, seuranta, kuvaus mahdollista, polttovälin lyhentäjällä saa kivasti tehtyä putkesta lyhyemmän, uusimmissa malleissa fastar (apupeilin tilalle kamera ja putkesta tulee F2), ja kooltaan paljon pienempi. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että 11 tuumainen Cassegrainkin on aika iso mollukka. (Meillä on yhdistyksen tornissa kyseinen 11'' Celestron)

Lainaus käyttäjältä: Naamari - 02.10.2010, 19:27:23
Ei viitsinyt perustaa uutta puuta kysymykselleni, joten laitetaan tänne, eli:

Olen katsellut 8" putkella jonkin aikaa ja jo nyt tuntuu, että pitäisi saada jotain
järeämpää kalustoa.


Kumpaan pitäisi sijoittaa 300mm Dobsoniin vai 11" katadioptriseen Celestroniin yms?
Mitkä ovat katadioptrisen putken hyödyt verrattuna muihin malleihin? Hinta antaa ainakin
viitteitä siitä, että parempaa kuvaa olisi tarjolla - onko näin?

Budjetin olen asettanut sinne 3000€ alueelle ja tarkoitus olisi tehdä pääasiassa visuaalijuttuja + jatkossa kuvausta.

Kysytään näin, että mitä kohteita haluat pääsääntöisesti havaita? Entä kauanko olet havainnut tuolla mainitulla 8 tuuman putkella?

Cheers,
-Mika Luostarinen

Terve,
Sellanen sivuhaarake tähän keskusteluun kuin optiikan laatu.

Mites optiikan laatu ja sen hinta versus extra tuumien tuoma parannus?
Jos esim omistaisin jonkun hyväksi havaitun 500 euron 8" Newtonin ja haluan sekä katsella että kuvata ja päätän paremman elämän toivossa satsata esim 1000 euroa jonka sijoitan kokonaan niin että ostan laadukkaimman sillä hinnalla saatavan: 
a) 8" OTA tai
b) 10-12" OTA

Mikä noista noin teoriassa kannattaisi ostaa? Vai onko 1000 euroa liian pieni raha että se toisi merkittävää parannusta siihen alkuperäiseen 500 euron putkeen?
Myös kysyn että onko se kaukoputkipuolella niinkuin järkkäripuolella että jos optiikan laatuun haluaa silmin nähtävää parannusta niin siitä saa maksaa itsensä kipeäksi, joitain poikkeuksia tietysti lukuunottamatta.

Lainaus käyttäjältä: antra - 22.01.2011, 21:18:14
Mites optiikan laatu ja sen hinta versus extra tuumien tuoma parannus?
Jos esim omistaisin jonkun hyväksi havaitun 500 euron 8" Newtonin ja haluan sekä katsella että kuvata ja päätän paremman elämän toivossa satsata esim 1000 euroa jonka sijoitan kokonaan niin että ostan laadukkaimman sillä hinnalla saatavan: 
a) 8" OTA tai
b) 10-12" OTA
Mikä noista noin teoriassa kannattaisi ostaa? Vai onko 1000 euroa liian pieni raha että se toisi merkittävää parannusta siihen alkuperäiseen 500 euron putkeen?

Hmmm... mietin mikä tuossa olikaan se olennaisin kysymys, mutta yritän silti jotain.
Omistan itse kalliin 1/10 PV pinnantarkkuudella olevan Newton-optiikan (vastaavan kuin tämä (http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p2870_Orion-Optics-UK-primary---300-1600mm---f-5-4---1-10-Lambda.html)) ja jos sitä verrataan "samanlaiseen" kiinalaiseen massatuotantopeiliin (esim. GSO (http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p1665_GSO-parabolic-Newtonian-primary---d-300mm--f-1500mm.html)), niin mitä saan laatuun sijoitetulle lisäsummalle? Vastaus: keskivertoiltana en yhtään mitään, koska tuon illan seeing on kuitenkin suurin rajoittava tekijä ja se rajoittaa eniten peilien erottelukyvyn hyödyntämistä.

Toisaalta saan rahalle vastinetta paremmista peilin pinnoitteista, jotka takaavat hyvän heijastavuuden. Saan laatupeilini mukaan myös mittaustodistuksen, joka kertoo juuri tämän peilin pinnantarkkuuden (yksilöitynä/sarjanumeroituna), ei siis mitään tuotantosarjan yleistä "diffraction limited (http://www.astronomics.com/main/definition.asp/catalog_name/Astronomics/category_name/t0bna4bqvsuwa9glqfm/Page/1)" laatuluokkaa tai vastaavaa mitä GSO tarjoaa. Lyhesti sanoen: saan rahalla mielenrauhaa oman peilini laadun suhteen ja nipun ominaisuuksia, joilla on useimmiten vain lievästi vaikutusta käytännön kuvalaatuun. Tämäkin olettaen, että tiedän tarkkaan mitä olen hakemassa kuvalaadulta, koska tässä on kyse varsin pienestä laatuerosta monessa asiassa. Hyvää laatua on silti ilo omistaa ja käyttää, kun tietää ettei havainnon (tai vast.) onnistuminen ole enää kiinni välineiden laadusta. En tiedä onko tämä riittävä syy sinulle lisäsumman sijoittamiseen, mutta itselleni oli... :wink:

PS. 12" OTA:n paremmuus 8" OTA:an nähden tulee esille vasta kelvollisissa havainto-olosuhteissa (=poissa kaupungin valosaasteista), kun puhutaan visuaalihavaitsemisesta + deep sky -kohteista.
PS2. Toki muistat, että ketju on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Varaudu ostamaan parempia okulaareja, parempaa jalustaa jne. jne...  jotta kaikki nämä ovat vähintään paremman optiikkasi veroisia, eivätkä rajoita sen laadun hyödyntämistä. :grin:

Kiitos Timpe,
Epäselvästä kysymyksen asettelustani huolimatta onnistuit vastaamaan osuvasti.
En taida ostaa uutta isompaa putkea, ehkä piememmän ja helposti mukana kannettavan jos joskus sattuu olemaan ylimääräistä sen verran taskussa.
Toi kysymyksenä esitetty mutta myös osittan pohdintaa sisältävä tekstihirviöni oli tarkoitettu itseni lisäksi muillekkin putken hankintaa suunnitteleville.
Kaukoputken ensihankinta on perin vaikeata jos ei ole mitään aiempaa kokemusta. Useimmat esim neuvoo että osta kiikarit,
mutta eihän kaukoputkikuumeesta kärsivä voi sellaista ehdotusta niellä mukisematta. Sama kun sanois 50v moottoripyörävillityksen omaavalle hurjapäälle että osta 125 cc Kymco sen 1000 cc Harrikan sijaan. (ei en ole vielä "onneksi" pitkään aikaan 50v)  :azn:
-Antti-
Ps. Eikä mulla ole mitään Kymcoa vastaan.

Lainaus käyttäjältä: antra - 22.01.2011, 21:18:14
Myös kysyn että onko se kaukoputkipuolella niinkuin järkkäripuolella että jos optiikan laatuun haluaa silmin nähtävää parannusta niin siitä saa maksaa itsensä kipeäksi, joitain poikkeuksia tietysti lukuunottamatta.

Kaukoputkipuolella suurennokset on niin suuria, verrattuna tavalliseen "lomavalokuvaukseen", että ilmakehästä tule pullonkaula ja harvoin se mahdollistaa peilin täyden piirtokyvyn. Sensijaan okulaarien hyvä reunaterävyys, reilu silmävara ja laajakulmaisuus hyödyttävät kaikissa keleissä. Myöskin pieni valovoima aiheuttaa sen että okulaarit piirtää reuna-alueet terävämmin. Siitä on visuaalikäytössä hyötyä mutta valokuvauksessa valotusajat pitenee muistaakseni f-luvun neliöön, eli mitallilla on kaksi puolta :smiley:

Lainaus käyttäjältä: mistral - 23.01.2011, 21:03:56
Sensijaan okulaarien hyvä reunaterävyys, reilu silmävara ja laajakulmaisuus hyödyttävät kaikissa keleissä.

Tämä oli osuva huomio, sillä käyttämällä hyviä laatuokulaareja saat nykyisestä putkestasikin silmin nähden parempaa kuvalaatua ulos kuin niillä no-name halpisokulaareilla. Kuvalaadultaan kelvollisen (ellei jo hyvän) okulaarin alkaa saamaan noin sadasta eurosta ylöspäin (kappalehinta) ja maksimihinnan rajana ovat sitten ne high-end okulaarit kuten vaikka Televue Ethokset, joihin saa upotettua jo pienen putken kokonaishinnan yksittäiskappaleelta. Tällöin esim. kolmen laatuokulaarin lisääminen sarjaan yhteensä noin 600 eurolla voisi olla järkevämpi valinta kuin putken vaihtaminen merkistä toiseen noin 8" kokoluokassa. Mutta turhaan niitä okulaarejakaan ostelee, jos aikomuksena on vain kuvata putken läpi. Jokainen harkitkoon omien tarpeidensa mukaan... :smiley:

Lainaus käyttäjältä: Oscuro - 31.08.2006, 16:41:19
Itse en omista kaukoputkea (ainakaan vielä), joten kiinnostaisi tietää että mitä tuollaisella putkella (esim. TAL-120 tai joku muu vastaava) käytännössä näkee. näkyykö esim syvän taivaan kohteet miten isoina? näkyykö niissä värit ja kaikki hyvin vai näyttääkö esim. joku galaksi vain joltain harmaalta tahralta. Entä sitten planeetat näkyvätkö ne suunnilleen golfpallon kokoisina vai nuppineulanpään kokoisina vai miten asia on? ;D

Vaikka tämä on todella vanha aloitus niin laitan tänne aivan alkuun linkin joka liittyy juuri tähän aiheeseen.

http://www.semiregular.com/info/MitaKaukoputkellaNakee

Eli tuossa tekstissä kerrotaan hieman siitä, mitä kaukoputkella näkee ja ennenkaikkea siinä kerrotaan siitä ongelmasta, johon moni aloittava tähtiharrastaja törmää ensimmäisenä havaintoyönä. Eli miksi näkökentässäni näkyy pelkkää mustaa.

-M

Lainaus käyttäjältä: Oscuro - 31.08.2006, 16:41:19
Itse en omista kaukoputkea (ainakaan vielä), joten kiinnostaisi tietää että mitä tuollaisella putkella (esim. TAL-120 tai joku muu vastaava) käytännössä näkee. näkyykö esim syvän taivaan kohteet miten isoina? näkyykö niissä värit ja kaikki hyvin vai näyttääkö esim. joku galaksi vain joltain harmaalta tahralta. Entä sitten planeetat näkyvätkö ne suunnilleen golfpallon kokoisina vai nuppineulanpään kokoisina vai miten asia on? ;D

Alkuperäiseen kysymykseen hyvä esimerkkikuva, oikealla live-näkymä ja jos viitsit kuvata niin tuo vasen, näin ihan aloittelijoille jotka ei vielä ymmärrä näkymiä.
Kuu ja planeetat on hieman eri asia.
Vieraslukijoille joita näkyy runsaasti olevan täälläkin hyvä tähdentää ennen kuin ostaa sen kalliin putken ja alkaa harrastaa.
http://img576.imageshack.us/i/b943c91ecc2ed2c9cf0da2c.jpg/

Sattui tämä juttu silmään, joten en malta olla kommentoimatta...

Mikalla on erittäin hyvä kirjoitus siitä, mitä kaukoputkella oikeastaan näkee. Joskin loppu kaneetti, jossa visuaalihavainnointia verrataan pianonsoittoon on kyllä turhan romanttinen. Ajan kuluessa ja kokemuksen kasvaessa havaitsee varmasti enemmän kohteita ja osaa arvostaa paremmin mitä taivaalla näkee. Toisaalta eivät ne harmaat tuhnut koskaan väreiksi muutu eikä silmien näkökyky mihinkään parane ...päinvastoin. Joten pianonsoitto vertaus on siinä mielessä harhaanjohtava.

Piano vertausta voisi ehkä soveltaa paremmin tähtikuvauksen puolelle, jossa kokemuksen kasvaessa (ja rahojen huvetessa) saa aikaan konkreettisia ja silmin havaittavia tuloksia.  

Luin vikipediasta että 20cm objektiivilla näkee 14 rajamagnitudilla kohteita ja 5cm/11mag. Sitten heräsi kysymys että kuinka paljon kohteita tämä +14 skaala oikein sisältää? Kuinka paljon tähtiä linnunradasta ja kuinka paljon ds-kohteita (..galaxeja)? Olettaen että optimaaliset havainto-olosuhteet.

Lainaus käyttäjältä: jaffons - 26.07.2011, 23:56:32
Luin vikipediasta että 20cm objektiivilla näkee 14 rajamagnitudilla kohteita ja 5cm/11mag. Sitten heräsi kysymys että kuinka paljon kohteita tämä +14 skaala oikein sisältää?

Vastaan kysymykseen hiukan kaksimielisesti eli "tarpeeksi".
Toisin sanoen 20cm putkelta eivät kohteet lopu, varsinkin kun Suomen talvessa on hyviä tähtiöitä melko harvassa ja taivalle kiertyy vuoden mittaan koko ajan uutta (pl. navanympärystähdistöt) tähdistöä näkyviin. DS-kohteiden rajamagnitudi on sitten 2-3 mag heikompi kuin vastaavan putken tähtien rajamagnitudi johtuen siitä, että ds-kohteen valo jakautuu laajemmalle alueelle ja samalla sen pintakirkkaus (erottuminen taustataivaasta) heikkenee. Edellistä "2...3 mag." ei voi sitten yleistää, koska vaihtelu kohteiden välillä on niin suurta.

Lainaus käyttäjältä: jaffons - 26.07.2011, 23:56:32Luin vikipediasta että 20cm objektiivilla näkee 14 rajamagnitudilla kohteita ja 5cm/11mag. Sitten heräsi kysymys että kuinka paljon kohteita tämä +14 skaala oikein sisältää?

Syvän taivaan kohteita 14 magnitudiin (visuaalinen kirkkaus) löytyy ~12 000 kappaletta. Tähtiä ~44 000 000 kappaletta.

Ja kyllähän 20-senttisellä varmaan ainakin semmoiset 20 000+ syvän taivaan kohdetta olisi mahdollisuus bongata mikäli Wikipedian arvioita uskaltaa vähänkin nostaa. Tähän sitten päälle tähdet (koko taivaalta), joita tuollaisella putkella optimaalisissa olosuhteissa voi nähdä ~16 magnitudiin asti eli ~380 000 000 tähteä. Havaittavaa siis riittää  :azn:

/Jake

Lainaus käyttäjältä: jaffons - 26.07.2011, 23:56:32
... kuinka paljon kohteita tämä +14 skaala oikein sisältää?

Timpen vastaus "tarpeeksi" on kyllä osuva.

Tuota Jaken luetteloa voi täydentää Stellariumin tähtiluettelon (http://www.stellarium.org/wiki/index.php/Stars) avulla (jonka siis saa ladattua kohdasta "Asetusikkuna - työkalut - tähtiluetteloiden päivitykset"). Siitä näkee, että magnitudiin 13.5 saakka löytyy luetteloituna 10 007 100 tähteä. Siitä eteenpäin aina 18. magnitudiin asti voi ladata ohjelmaan lisäksi 201 364 583 luetteloitua tähtöstä, eli yhteensä siis 211 371 683 valopilkkusta ohjelmaan tuikkimaan.

Elikkäs mitä 127 millisellä S-W putkella pystyy näkemään?.
Onko Mitään mahdollisuuksia havannoida esim. sumuja?.

Laittakaas tulemaan kommenttiä. KIITOS.

Tuollaiseen kysymykseen on vähän hankala vastata. Lisäksi aiheesta on aloittelijat-osiolla jo olemassa liimattu ketju, koska kuten varmaan arvaat, aloittelijat kyselevät samaa kysymystä tämän tästä. http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=186.0

Sumujen näkemiseen on helppo vastata: Koska sumuja näkee paljain silminkin, voi niitä toki havainnoida myös SW 127:lla.

Näkyvyys riippuu myös sumun tyypistä. Jokin pienialainen planetaarinen sumu näkyy tuollaisella putkella suhteellisen hyvin taustasta erottuen, mutta yritäpä erotella taustataivaasta vaikka laaja-alaisen Pohjois-Amerikka sumun reunoja, niin jopa käy hankalaksi. Olennaisempaa on havaintopaikan pimeys ja taustataivaan hyvä läpinäkyvyys. Jos nämä reunaehdot täyttyvät, niin jo 100mm putkella näkee esim. M97 pöllösumun syrjäsilmällä katsoen ja näkökenttää hitaasti taivaalla siirrellen. En siis takaa tuolle putkelle loisteliaita sumunäkymiä (en takaa näitä edes omalle 300/1500mm Newtonillekaan), mutta kyllä tuollakin apertuurilla saa hyvissä olosuhteissa aikaan havainnon himmeästä, juuri ja juuri taustataivaasta erottuvasta tuhnusta. :wink:

Lainaus käyttäjältä: calster - 24.08.2011, 14:08:52
Elikkäs mitä 127 millisellä S-W putkella pystyy näkemään?.
Onko Mitään mahdollisuuksia havannoida esim. sumuja?.

Yleispätevästi: kannattaa etsiskellä Deep Sky Archivesta (http://www.deepsky-archive.com/), mitä minkäkinlaisella putkella näkee (tai vaihtoehtoisesti kahlata läpi tämän foorumin viestejä)...

Juuri hetki sitten lopetin tiirailun.
Saldo tältä illalta: Näin ekaa kertaa Lyyran rengassumun (M57) 127 S-W:llä.
Kaikki tämä Tampereen keskustan tuntumassa .
Odotella sitä että pääsisi maaseudulle oikeaan pimeään.
Kaiketi silti mieltä nostattava fiilis, erittäin.

Hei onko toi M57 sellainen että kun sen ottaa 200-milliseen Newtoniin (f=1200mm), niin 6 millisellä + Barlowilla se on niin himmeä ettei tahdo ollenkaan näkyvä vaikka täyttää 1/2 näkökenttää. Tämä siis umpipimeässä paikassa keskellä ei-mitään. Sellaisena 1/15-1/10 näkökentästä täyttävänä renkaana jotenkin näkyy.  Tässä miettii onko vikaa putkessa vai miehessä... :)

400x suurennus on jo melkoista urheilua, kyllä siinä kirkaskin kohde niinkuin 57 himmenee aika urakalla.

Tuolla 400x suurennuksella tuleva pieni (0,5mm) lähtöpupilli selittää kohteen himmenemisen ja keskiverto-seeingille ylisuuri suurennus selittää kuvan epäterävyyden.

Tuolla säikeen alkupuolella oli "lapsuus kokemuksia" niin kerrompa omiakin. Täälläkin on pojan pallero joka kaihoisasti katseli taivaalle, postimyyntikatalogeissa oli kaukoputkia mutta niiden saaminen oli mahdotonta. Parhaita muistoja oli kun erään ystävällisen kerhonohjaajan kanssa saatiin hänen kiikareillaan katsoa ja seulaset olivat sitä jotain. Mies oli uskovainen ja kertoi että sieltä hohtaa taivaan valoa. Haikeina hetkinä oli muisteltavina näkyhetket, mies lainasi tähtikirjankin ja sitä ahmin ahkerammin jopa kun koululäksyjä. Isä piilotti kirjan jotta tekisin välillä muutakin. Avaruusharrastus kuulemma häiritsi kehittymistäni, Äiti ilmoitteli minua vasten tahtoani kaikenmaailman urheilukerhoihin, ohjaajat sanoivat että ei täällä ole pakko olla. Mutta ei sitä pieni poika voinut sanoa.

Luonto ja taivas tekivät minusta oman tien kulkijan, en viihtynyt porukoissa. Se oli vanhemmilleni kasvatusneuvolaan viemisen peruste, koulumenestys oli vaisua. Vasta aikuisena olen tajunnut että minua vaivasi keskittymishäiriö, silloin sellaista pidettiin vain konstailuna ja jukuripäisyytenä (-60 luku) Sitten kun olin kymmenen ja siitä yli liityin Kansakoulun tähtikerhoon. Siellä meillä oli käyttävissä opettajan rakentama peilikaukoputki ja sen näkymät lukitsivat kohtaloni. Koulun puutyössä saatiin sitten kerholaisten ja puutyöopettajan johdolla alkaa rakentamaan omaa laitetta. Laitteet valmistuivat kenellä nopeammin ja toisilla hitaammin. Itse sain sen valmiiksi melko nopeassa tahdissa. Kun kaikki olivat saaneet putkensa valmiiksi alkoi osien varttuminen, oltiin jo -70 luvulla ja kun vehkeet sitten saatiin valmiiksi alkoivat havainnot, mutta ne päättyivät ennen kun kunnolla olivat alkaneet kun siskoni hajoitti ekan itserakennetun tiputtamalla ja astumalla sen päälle.

Kun olin sitten teini-iässä rakensin laitteen vaneriviilusta höyryn avulla pyöristäen, siihe komeat puuhelat. Saksasta tulivat lasit silloinkin, peilit ja okulaarit. Metallikerhossa tein peilin asetinraudat ja vanhasta mikroskoopista fokusointilaitteen. Okulaarit tulivat niinikään Saksasta. Aikuisia oli tietenkin tässäkin varsinkin kun tilattiin laitteita. Erän biologian opettaja varsinkin kun tajusi intoni ja sen suunnan auttoi minua monella tapaa. Siitä alkoi ystävyyssuhde joka kesti 30 vuotta ja yhdessä tehtiin monia monituisia asioita. 2002 sain saattaa vanhan opettajani ja innoittajani haudan lepoon. Ilman tätä ystävyyttä lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut paljon köyhempi. Tämä Faneriputki palveli minua vielä 2000 luvun alussa, jalkana oli manfroton putkijalka, systeemi oli siis AZ. Okulaarit jotka olivat aikansa huippuja menettivät läpinäkyvyytensä, peili sumeni ja muutenkin putki alkoi olla jo ikänsä elänyt.

Vasta siis 2000 luvulla siirryin kaupalliselle puolelle. Putkina on toiminut mm. Bresser Venus, se meni kiertoon aika nopeasti. Sitten tuli SW 130/900 EQ2, TAL-1 ja viimeksi oli sitten 200mm Helios Dobson. Nämä kaikki ovat nyt menneet eteenpäin. Harrastus kuitenkin jatkuu, maailma on muuttunut. Internet on tuonut valtavasti sisältöä allalle kun allalle. Tiedesisältö on parantunut telkassa ja kaikissa medioissa. Nyt eletään taas uutta vaihetta, jotain uutta on tulossa Telescope Serviceltä.

Lainaus käyttäjältä: tupajumi - 13.11.2011, 11:42:51
ei kuitenkaan voi päästä lähellekään samaa tasoa, kuin suuret ja kalliit observatoriot? Ei saa ymmärtää väärin; kiehtoo se minuakin, mutta en osaa perustella edes itselleni, miksi pitäsi hankkia kallis putki. Turha verrata esim. avoautoon. Sitäkään en ostasi.

PS: Täällä korvessa ei valosaaste haittaa.

Kyllä jotkut näkyy lähes pääsevän... :azn: :shocked: aivan uskomattomiin suorituksiin tälläkin foorumilla.
Kun paljain silmin katselee yöllä avaruutta niin saa vain ihmetellä mitä tähtikuvaus voi harrastelaitteilla tuottaa.

Kyllä kai se on se juttu että ne kuvat on 'ihan itse otettuja'.
Ja heitetään nyt  analogia musiikin harrastukseen - miksi soittaa kitaraa kun joku Blackmore, Hendrix ja Clapton on tehnyt sen niin paljon paremmin ?
Lisäksi on siinä se haaste-elementti ('not because it is easy, but because it is hard') ja se että huomaa kehittyvänsä.

Onhan se tähtikuvaus sellaista teknistä puuhastelua. Siis jos joku on ammatiltaan vaikkapa insinööri, tai muuten vain tekniikasta kiinnostunut niin en ihmettele yhtään että tähtikuvaus kiinnostaa. Kyllä amatööritkin pääsevät jo lähelle ammattiobservatorioita, mutta ammattiobservatorioilla on aina suurempi valosaavi.

Onhan se ihmeellistä että voit suunnata taivaalle kaukoputken ja valottaa sitä hetken niin ruudulle piirtyy kuva sumusta. Siis ne ovat oikeasti olemassa, ja jokainen voi sen todeta.

Lisäksi moni varmaan on todennut myös sen että okulaarista katsoessa hyvin suuri osa tähtitaivaan näkymistä ei ole lähelläkään sitä loistoa mitä ne ovat tietokoneen ruudulta. Moni pettyy vaikkapa andromedaan galaksin nähdessään. Varsinkin jos sellaista katsoo pienellä putkella. Mutta kun laittaa kaukoputkeen kameran, voi sillä pienelläkin putkella ottaa upean kuvan tietokoneen ruudulle Andromedaan galaksista.

Täytyy muistaa myös se että kaupunkien valosaaste estää visuaalihavainnot, mutta valosaastesuotimilla voi kuvaamalla sitten löytää pimeitäkin kohteita. Mielestäni tämä ei kuitenkaan voi korvata oikeasti pimeää tähtitaivasta.

Itse taas olen ihastunut kiikareihin ja linssiputkiin. Terävä piirto merkitsee minulle enemmän kuin mahdollisimman iso näkökenttä tai mahdollisimman suuri suurennos. Olen myös erittäin kiinnostunut vanhasta kuvaamisesta. Onpa valokuvauslevyjen käyttökin käynyt mielessä, ehkä neulanreikä kamerankin käyttö. Vanha filmikamera kiehtoo enemmän kuin digikameran kennolle syntyvä kuva, joka katoaa muistikortin hajotessa ikuisiksi ajoiksi. Alakoulussa tuli opiskeltua filmikuvien kehittäminen ja muistaakseni pimiö tarvikkeitakin on vielä jossain säilössä. Hyvin säilytettynä perinteinen kuva taas voi säilyä vuosituhansia parhaimmassa tapauksessa, kuten ikivanhat kirjoituksetkin ovat säilyneet jo antiikin ajoista saakka.

Vanhassa vara parempi.

Lainaus käyttäjältä: LK - 13.11.2011, 15:22:41
Onhan se ihmeellistä että voit suunnata taivaalle kaukoputken ja valottaa sitä hetken niin ruudulle piirtyy kuva sumusta. Siis ne ovat oikeasti olemassa, ja jokainen voi sen todeta.

Just tämä että voi livenä tuoda universumin vaikkapa 100x lähemmäksi. Ja esim. 300mm apertuurilla saadaan yli 2000x enemmän valoa kuin paljaalla silmällä.

edit.  Itse asiassa yhdellä 300 millisellä kaukoputkella saa 1000x enemmän valoa kuin kahdella silmällä :oops:

Itselläni potkua antaa sellainen fakta, että nykyisillä harrastajalaitteilla voi saada aikaan sellaisia lopputuloksia, mihin vielä esim. 1980-luvulla tarvittiin ammattiobservatorion laitteita. Voin kuvata esim. jonkin himmeän novan Andromedan galaksista tai nähdä itse ottamistani kuvista galaksien painovoimakentistä vääristyneet spiraalien muodot lähtemättä mihinkään omalta takapihaltani. Tähtiharrastuksesta on tullut hyvinkin demokraattinen kansanharrastus, kun laitteet siihen ovat tulleet kaikkien saataville mm. kiinalaisen massatuotannon takia.
Jaa-ah, miksiköhän jotkut kiipeävät Mount Everestille? Kenties siksi, että se on siellä... :grin:

Lainaus käyttäjältä: tupajumi - 13.11.2011, 11:42:51

Lopuksi provosoiva kysymys: Miksi kukaan haluaa nähdä tai kuvata avaruutta itse, kun ei kuitenkaan voi päästä lähellekään samaa tasoa, kuin suuret ja kalliit observatoriot? Ei saa ymmärtää väärin; kiehtoo se minuakin, mutta en osaa perustella edes itselleni, miksi pitäsi hankkia kallis putki. Turha verrata esim. avoautoon. Sitäkään en ostasi.

Minäkin hieman kommentoin tuohon, vaikka en itse kuvaakaan ns kauniita tähtikuvia.

Kauan kauan sitten suurinpiirtein niihin aikoihin kun Hubble nostettiin kiertoradalle ja Hubblen ottamia kuvia alkoi näkyä runsain mitoin alan lehdissä, ajattelin silloin itsekin, että miksi maksaisin paljon rahaa siitä, että saan 10 kertaa huonomman kuvan kuin mitä Hubble on jo ottanut.

En silloin pystynyt perustelemaan itselleni, että miksi näkisin sen vaivan ja maksaisin kovan hinnan ja käyttäisin satoja tunteja harrastukseen kun Hubble kerran kuvaa samat kohteet ja paremmin.

Hidas kun olen, niin minulta meni 8 vuotta ymmärtää, ettei tähtiharrastuksessa ole kyse siitä, että siinä pitäisi jotenkin pystyä kilpailemaan 500 miljoonaa dollaria maksaneen avaruuskaukoputken kanssa. Asia on vähän sama kuin jos golfin harrastaja luulisi, että hänen pitää päihittää Tiger Woods ... tai että autoharrastaja luulisi, että hänen pitää autollaan pystyä päihittämään Michael Schumacher... tai että kotivideoita ilokseen kuvaavan pitäisi tehdä parempia elokuvia kuin Steven Spielberg.

Yleensä ihmiset harrastavat erilaisia asioita, koska harrastuksilla on kyky tarjota ihmisille erilaisia onnistumisen tunteita, iloa erilaisten pulmien ja ongelmien selvittämisestä, uteliaisuuden tyydyttämistä, uusien ja joskus vaikeidenkin asioiden (hidasta) oppimista ja hahmottamista. Työkin voi näitä tietysti tarjota mutta harrastuksen etu on siinä, että siinä voi ihan itse säätää tahdin ja tavoitteet.

Tähtikuvaus on itseasiassa hyvin monipuolinen harrastus. Siinä yhdistyy juuri sopivassa sekoituksessa tähtitaivas ja sen moninaiset kohteet ja ilmiöt, elektroniikka, tietokoneet ja ohjelmistot, fysiikka, hienomekaniikka, optiikka, CCD-kamerat, tietoliikenne sekä tietysti taiteellinen estetiikka.  

Näiltä foorumeilta löytyy kymmeniä kuvia jotka ovat varsinaisia taideteoksia! Kun ymmärtää, miten paljon aikaa ja vaivaa kuluu tähtitaivaan alla pelkästään yhden tuollaisen onnistuneen kuvan tekemiseen  (joskus päiviä, viikkoja tai kuukausia) niin kuvia osaa arvostaa ihan eri tavalla kuin jos luulee, että kamera vaan kiinni putkeen, kohde näkökenttään ja sitten painetaan kameran nappia KLIK  ja hieno kuva on siinä. Ei toimi tähtikuvaaminen ihan noin ;)


Useimmat ovat varmaan jo nähneet tämän foorumin hienot kuvat ja siksi laitankin tähän loppuun pari linkkiä muualta maailmalta.



Hevosenpää sumu, M42 ja Orionin vyö:

http://deepskycolors.com/pics/astro/2009/09/2009-09-19_OrionMosaicNS.jpg

Perseuksen alaosaa:

http://deepskycolors.com/pics/astro/2011/09/mb_2011-09_Clouds_Of_Perseus.jpg

Seulaset ja Hyadit:

http://deepskycolors.com/pics/astro/2011/10/mb33_2011-10_Pleaiades_To_Hyades.jpg

Orionin tähdistö:

http://deepskycolors.com/pics/astro/2010/10/mb_2010-10_OrionWF.jpg

Seulaset ja Perseus:

http://deepskycolors.com/pics/astro/2009/10/md2_2009-10-XX_M45Ngc1499WF.jpg

M81 ja M82:

http://deepskycolors.com/pics/astro/2009/01/mm_01-04-2009_M81_M82_IFN2.jpg

Kuvauskamppeet:

http://blog.deepskycolors.com/gear.html

Tarinoita tähtikuvauksesta:

http://blog.deepskycolors.com/cat/25292

Koko saitti:

http://deepskycolors.com

Eivät nuo enää niin pahasti Hubblesta jälkeen jää :) mutta ovat toki kovin laajoja taivaan alueita joten ei voi noin suoraan verrata ...



Cheers,
-Mika Luostarinen

Tsekkaa nyt ihmeessä myös suomessa otettuja kuvia:

http://astroanarchy.zenfolio.com/ (http://astroanarchy.zenfolio.com/)

http://www.kehusmaa-astro.com/ (http://www.kehusmaa-astro.com/)

http://darkside.keski-jylha.com/ (http://darkside.keski-jylha.com/)

... ja monia muita, jotka ovat postittaneet tänne työnsä tuloksia.

jk

Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 14.11.2011, 19:23:06
Tsekkaa nyt ihmeessä myös suomessa otettuja kuvia:

http://astroanarchy.zenfolio.com/ (http://astroanarchy.zenfolio.com/)

http://www.kehusmaa-astro.com/ (http://www.kehusmaa-astro.com/)

http://darkside.keski-jylha.com/ (http://darkside.keski-jylha.com/)

... ja monia muita, jotka ovat postittaneet tänne työnsä tuloksia.

jk

Kyllä kyllä!

Nuo ovat kaikki aivan poskettoman upeita !

Itse en kyllä saisi noin komeita kuvia kasaan vaikka pakotettaisiin :)


-M

Lainaus käyttäjältä: tupajumi - 14.11.2011, 19:08:00
Siis mitä! Ovatko nuo valokuvia? Ensimmäinen kuva nosti karvat pystyyn - kirjaimellisesti. Onhan netti noita pullollaan, mutta luulin niitä taitelijan näkemyksiksi. Toinen epäuskon hetki koitti, kun näin vehkeet. Ei voi olla totta! Lopetan spämmin tähän, kun en selvästikään ole (tähti)kartalla.

Heh, itselläni oli vähän samanlaisia tunneolotiloja kun näin nuo netissä.

Pyhä epäusko valtasi aluksi minutkin, mutta kun luin kyseisen kaverin tarinat siitä, miten ja millä hän kuvaa sekä jälkiprosessoi niin kyllä usko taas ihmisolennon kosmisiin kykyihin palasi.


-ML

Kannattaa myös muistaa että oikein näyttävien ja hienojen kuvien lisäksi hyvällä seurannalla varustetulla kaukoputkella ja tähtikameralla voi tehdä ihan oikeita tieteellisiä havaintojakin. Kaksoistähtien havainnointia, komeettojen havainnointia ja niin edelleen. Varmasti mielenkiintoista puuhaa ja siten voi osallistua ihan oikean tieteen tekemiseen.

Luonnontieteet ovat kiinnostaneet pikkupojasta saakka, mutta tähtitaivaaseen tähtikartan ja kiikarin avulla aloin tutustumaan  vasta yli kolmekymppisenä.

Kaukoputkeksi hankin Skymax 127:n, jolla aluksi katselin hyvinkin ahkerasti jopa -30  asteen pakkasella.

Into putken käyttöön on hieman hiipunut, fiiliksiä saa paljain silmin taivaan katselustakin.
Mukava seurata tähtitaivaan muuttumista vuodenajan mukaan, planeettojen vaellusta, kuunsirpin ja kirkkaan planeetan kohtaamista ilta/aamuruskossa...

Putki on kuitenkin mukava olla olemassa kun tulee halu vilkaista jotai huimaava kaukaista kohdetta tai jos taivaalla tapahtuu jotain erityistä(komeetta tms.).
Satunnaisesti käytettävä putki on mukava olla helposti siirrettävä ja säilytettävä, ei saa täyttyä helposti roskasta jne, Skymax täyttää em. kriteerit.
Kun putkeen ei ole sijoittanut omaisuuksia, ei ole sitä tarvetta hävittää innostuksen hieman laantuessa, kyllä se uusi aallonharja harrastusaktiivisuudessa tulee.

Lainaus käyttäjältä: juha_k - 15.11.2011, 15:24:31

Putki on kuitenkin mukava olla olemassa kun tulee halu vilkaista jotai huimaava kaukaista kohdetta tai jos taivaalla tapahtuu jotain erityistä(komeetta tms.).

Saman periaatteen olen itsekin nykyään ottanut että vaikka välillä tulee epäaktiivisia kausia eikä huvita lähteä kasaamaan pakkaseen kalustoa niin nykyisen valovoimaisen putken aion säilyttää valmiina käyttöön jos jotain erikoista havaittavaa ilmaantuu eikä laittaa esim. tähtibasaarille roikkumaan myyntiin.
Ennemmin tai myöhemmin kuitenkin alkaa taas tähtikuume "vaivata".  :smiley:

Pahoittelut jos kirjoitan väärään topikkiin mutta pääsin juuri kurkistamaan ensimmäisen kerran oikean kaukoputken läpi Jupiteria ja sen
neljää suurinta kuuta. Putkikuume nousi välittömästi ja iho edelleen kananlihalla.

Hei. Heitän tänne nyt ehkä tyhmänkin kysymyksen, että millaisia okulaareja käyttämällä löytyy esim. galaksit M81 ja M82? Eli siis kuinka paljon pitää suurentaa että nuo näkyvät? Meinaa ihan usko jo loppua, kun en niin millään löydä näitä edellä mainittuja galakseja (saati muitakaan). Aloittelija olen siis ja tietysti ihan omaa noloutta ja osaamattomuutta on kyseessä, mutta pakko on kysyä kun ei vaan onnistu :rolleyes: Andromedan galaksi (M31) on ainut galaksi jonka olen onnistunut löytämään  :cheesy:

Omistan siis sky-watcher 200/1200 kaukoputken ja kyllä sillä vissiin pitäisi nuo nyt ainakin näkyä.
Kiitos ja anteeksi jo etukäteen  :smiley:

Sellanen 30...50x suurennus on hyvä, silloin kun niitä etsii. Kun kohde on löytynyt, niin sellanen 100x suurennus on hyvä.

Veikkaan että sinulla on nyt ongelmana oikean taivaankohdan löytäminen. Muistan aikoinaan kaupunkiolosuhteissa että tuo M81 ja M82 on hankala löytää, kun ovat sen verran himmeiden tähtien "varrella".

Tai sekin on mahdollista että olet kyllä saanut ko. galaksit näkökenttään, mutta et ole tunnistanut niitä  - ovat pieniä tuhnuja verrattuna Anromedaan.

Voit kokeilla enskerralla M109 tai M108 galakseja, ovat hieman helpommassa paikkaa ja tutun tähtikuvion suunnalla - Otavan kauhassa, varsinkin M109 saattaisi löytyä helposti, kun on ihan lähellä 2.4mag Phad tähteä.

Messierin kohteet opaskirja olisi varmaan paikallaan tähän tarpeeseen, eikä maksa liikoja:
http://www.ursa.fi/kirjakauppa/index.php?TOIMINTO_1=nayta_tuotteet&TUOTE=38 (http://www.ursa.fi/kirjakauppa/index.php?TOIMINTO_1=nayta_tuotteet&TUOTE=38)
Tuossa on hyvät opaskartat tämän suosikkikohdeluettelon läpikäymiseen :wink:

⠀

Kiitoksia kovasti kaikille vastanneille avusta! Luulen kans itsekkin etten vaan osaa löytää oikee kohtaa taivaalta  :smiley: Pitääpä kokeille noita helpompia kohteita ensiksi, että silmä harjaantuisi minkälaista tuhnua etsiä. Kärsivällisyys palkitaan....
Tuo kirja kuulosti aikas hyvältä. Pitää varmaankin kipaista kirjakauppaan  :smiley:

Asun kyllä ihan keskellä ei mitään, että valosaasteesta ei pitäisi ola haittaa. Sää ei kylläkään ole ollut kovin hyvä tähtien katseluun aina, olisiko siinäkin sitten osa syytä..

LainaaLopuksi provosoiva kysymys: Miksi kukaan haluaa nähdä tai kuvata avaruutta itse, kun ei kuitenkaan voi päästä lähellekään samaa tasoa, kuin suuret ja kalliit observatoriot? Ei saa ymmärtää väärin; kiehtoo se minuakin, mutta en osaa perustella edes itselleni, miksi pitäsi hankkia kallis putki. Turha verrata esim. avoautoon. Sitäkään en ostasi.

Vaikka olen ollut tähdistä kiinnostunut lapsuudesta asti, minulla oli pitkään käsitys, että tähtien katselu itse on typerää puuhaa, edellämainitusta syystä. Sitten kun lähempänä neljääkymmentä ikävuotta päätin kokeeksi hommata tähtikiikarit, huomasin omin silmin näkemisen tuovan harrastukseen aivan uuden elämyksellisen puolen. Osasyy tähän lienee se, että silmä havaitsee kontrasteja paljon tehokkaammin kuin kamera - vaikka okulaarin läpi näkee paljon vähemmän yksityiskohtia kuin valokuvista, kokemuksessa on jokin valokuvan selkeästi ylittävä ominaislaatu. Ja vaikka galaksit näkee vain himmeinä utupläntteinä, on kiehtovaa tietää silmieni juuri nyt aistivan kymmenien miljoonien vuosien ajan avaruudessa matkanneita fotoneja. Pakkanen, lumi ja aution havaintopaikan öinen hiljaisuus tekevät havaitsemisesta voimakkaan emotionaalisen kokemuksen, jollaista ei vain saavuta Hubblen kuvia netistä selailemalla. Goto-systeemien hartaana vastustajana koen myös kohteen etsimisen ja sitä kautta kehittyvän tähtitaivaan tuntemuksen huomattavan palkitsevana.

LainaaHei. Heitän tänne nyt ehkä tyhmänkin kysymyksen, että millaisia okulaareja käyttämällä löytyy esim. galaksit M81 ja M82? Eli siis kuinka paljon pitää suurentaa että nuo näkyvät? Meinaa ihan usko jo loppua, kun en niin millään löydä näitä edellä mainittuja galakseja (saati muitakaan). Aloittelija olen siis ja tietysti ihan omaa noloutta ja osaamattomuutta on kyseessä, mutta pakko on kysyä kun ei vaan onnistu  Andromedan galaksi (M31) on ainut galaksi jonka olen onnistunut löytämään

Itse löydän nuo semmoisella jipolla, että vedän mielessäni viivan otavan kauhan vasemman alakulman tähdestä oikean yläkulman tähteen (jos siis otava kuvitellaan asennossa missä kauha aukeaa ylöspäin) ja jatkan viivaa pitkin suunnilleen saman verran kuin on mainittujen tähtien välimatka. M81 ja 82 löytyvät suhteellisen helposti haravoimalla tämän kohdan ympäristöä pienellä suurennuksella (esim 30x).

Kohteiden etsimisessä auttaa kun katsoo esimerkiksi stellariumista kohteen sijainnin ja merkitsee sen rastilla tähtikartasta otettuun valokopioon. Havaitessa karttaa voi sitten katsoa tihrustaa pienen taskulampun valossa. Häikäistymisen välttämiseksi lamppu kannattaa himmentää esim teippaamalla sen päälle punaista muovia. Kun kartan avulla hahmottaa kohteen likimääräisen sijainnin ja suuntaa putken siihen etsinputken tai punapistetähtäimen kanssa, kohde löytyy haravoimalla ympäristöä pienellä suurennuksella. Tämä taitaa olla aloittelijan menetelmä, kovin himmeitä kohteita tällä lailla ei kai helposti löydä, mutta itse olen löytänyt monia messierin kohteita tällä systeemillä.

M81 ja 82 näkyvät hyvin selvästi omalla 150/1200 sky watcherillani, joten varmasti ovat nähtävissä sinun isommalla putkellasi. Ne ovat samankaltaisia utuisia plänttejä kuin andromedan galaksi, mutta reilusti pienempiä. M109:ää en ole jostain syystä koskaan löytänyt, vaikka sen pitäisi olla periaatteessa helpolla paikalla. Messierin kohteet -kirjassa kyllä varoitellaan, että M109 on yllättävän vaikea nähdä, koska Phad-tähti häikäisee osuessaan samaan näkökenttään.

Aivan hyviä näkökohtia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että goto-toimintaa kannattaa käyttää. Pilvetön taivas on meillä niin harvinainen ilmiö että aikaa ei kannata tuhlata etsiskelyyn. Tähtitaivas tulee kyllä helposti tutuksi tähtikuvioitten ja muutamien kirkkaiden kohteiden avulla. Himmeitten kohteitten hakeminen rasittaa myös niskaa aika lailla.

Mainitut galaksit löytyvät ehkä helpoimmin 7x50 kiikarilla. Näkökenttä on laaja ja jos ei ole pahasti valosaastetta, ne näkyvät himmeinä vierekkäisinä ututäplinä tummalla taustalla. M82  on kompaktimpi ja selvästi pitkulainen.
Isolla suurennuksella löytäminen on vaikeampaa.

Kaizu

Minua tässä harrastuksessa viehättää se, että voi itse omin silmin nähdä erilaisia taivaan kohteita. Minua kiinnostaa se, miltä erilaiset syvän taivaan kohteet näyttävät visuaalisesti havaittuna. Suurin osa syvän taivaan kohteista on toki himmeitä ututäpliä, mutta en niinkään ole metsästämässä ensisijaisesti esteettisiä elämyksiä, vaan yritän saada käsityksen siitä, miltä ne kohteet näyttävät. Lisäksi pyrin välittämään tämän visuaalisen vaikutelman piirroksin ja sanallisin kuvauksin myös muille.

Itse en käytä GOTO -laitteita, vaan etsin kohteet tähtikarttojen ja tähtihyppelyn avulla. Minusta kohteiden etsiminen itse on keskeinen osa harrastusta. Kohteiden löytäminen on hyvin palkitsevaa, ja samalla tähtitaivaan tuntemus kehittyy. Vaikka koko ikänsä käyttäisi GOTO -laitteita, niin tähtitaivaan tuntemus ei kehity samalle tasolle kuin silloin, jos etsii itse kohteet taivaalta. Toki GOTO -laitteillakin on paikkansa ja monessa tilanteessa ne ovat hurjan käteviä.

Lisäksi tärkeä osa harrastustani on ihan silkka tähtitaivaan ihmetteleminen ja tuijotteleminen. Monesti havaintoöiden aikana paljon aikaa kuluu ihan vain tähtitaivasta ihaillessa ja ihmetellessä. Pimeän tähtitaivaan alla oleminen on jo itsessään sanoinkuvailemattoman upea elämys!

/Juha

7x50 kiikarilla M81 ja 82 eivät ole mielestäni kovin näyttäviä, mutta bongaaminen kyllä onnistuu.

Jos kerran selkeät hetket ovat kortilla, niin eikö silloin kannattaisi noin helpot kohteet etsiä suoraan käsin eikä tuhlata aikaa goton virittelyyn?

Galaksit löytyvät ihan helposti joko tuolla karkealla kikalla edelliseltä sivulta tai sitten tarkemmalla tähtihyppelyllä. Itse tähtään aina otavan laatikon oikeanpuoleisten tähtien oikealta puolelta löytyviä kahta tähteä (ison karhun pää) pitkin ylös tähtirykelmään, ja siitä vasemmalle toiseen tähtirykelmään. Sinne kuin huitaisee dobsonin niin yleensä ovat galaksitkin heti kentässä.

Ei se goto nyt mitään syntiä ole, käyttäväthän sitä kaikki tehokkuuteen pyrkivät tähtikuvaajatkin. Mutta en kyllä millään saa päähäni millä tavalla se voisi tuoda mitään lisäetua kirkkaiden peruskohteiden katseluun. Kaikkien messierin kohteiden paikat iskostuvat kyllä tehokkaasti mieleen jo kerran tai kahden jälkeen eikä siihen tarvita mitään kymmenien vuosien kokemusta. Jos ajaa joka kerta M31:een gotolla niin sitten pääsee kyllä näkemään galaksin mutta kokemus ei sitten kartu yhtään, edes sen kymmenen vuoden aikana.

⠀

itsekki kuullun gotolla ajoa harrastaviin. ja voin sanoa et kerran oon mahollisesti andromedanki nähny. Niin loppuenlopuksi aika tuhnu se oli ainaki mun silmissä niinku muutki galaksit. Johtuukohan sitte turhan isosta polttovälistä vai mistä en tiiä.

Varsinkin galaksit tuppaavat olemaan ensialkuun kovin vaatimattoman näköisiä tuhnuja. Yksityiskohtien näkeminen syvän taivaan kohteissa vaatii ylipäätään kaukoputken ja olosuhteiden lisäksi tietyn määrän kärsivällisesti hankittua kokemusta. Andromedan galaksi on hyvä esimerkki kohteesta, joka on hyvin kirkas, mutta ei paljasta itsestään kovinkaan paljoa nopeasti vilkaistuna.

Himmeiden tuhnujen näkemiseen saa helposti lisäarvoa ja saavutuksen tunnetta etsimällä ne itse kartan ja tähtihyppelyn avulla. Samalla oppii hahmottamaan taivasta paremmin ja näkee putkellaan muutakin kuin määränpäänä olevan kohteen. Goto onkin sitten paljon hyödyllisempi apuneuvo, jos tarkoituksena ei ole ihailla kohdetta omin silmin vaan kerätä siitä mahdollisimman paljon valoa kameran kennolle. Tarkoitus määrää tässäkin parhaan menettelyn.

No niin!

Olen taatusti aloittelia koska olen vain silloin tällöin käyny näytöksissä ja enimmäkseen 60 luvulla :azn:
Lohjan tornissa olen muutan kerran käyny kun se on meitin aseman vesitornin katolla mutta säät on estäny enemmän katselun :embarrassed:
No oma putki on pitänyt hommata jo kauan...ja iso  :evil: tilasinkin villen kellosta ison mutta loppu tulee joskus:( no siten torilla oli Celestron 11" gps goto niin piti hakea kotiin!
No kuu kumotti tänään ja kun laitetta ei ilmeisesti ole koskaan käytetty manuaalisesti hakuputki oli irti ja ruuvit hukassa (ne oli avaamattomassa muovipussissa :)
No ei mitään kuuta katsomaan..aikani tapeltuani tietokoneen kanssa sammutin sen (entinen kaupungin tukihenkilö:) no pikku putki kuuhun..täytynee kohdistaa mitään ei löytynyt :(
Mutta kun on tälläinen jässikkä tiirasin putkeen ja kun sain kuun väärästä päästä kumottaa(katsoin siis putkeen apupeilin puolelta..onkohan kuukaan tehnyt niin:) niin tarkentamaan.....ja hienoita ne kraaterit näyttää...lipuu vaan nopeest ohi että kai se on pakko opetella toi Goto :azn: mutta sitten tuli pilviä!
Jos kukaan ei pahastu niin kirjoottelen tänne mitä näen putkellani..ystäväni on innokas kuvaaja joten kamerakin laitetaan kiinni kun ehditään :azn:

Ei kun odottamaan pilvien haihtumista!

Timo

Jatkoa!

Kun tyhjästä lähtee oppii äkkiä uusia asjoita :azn:
Pistin apukiikarin hehtaarilleen niin kohdistus onnistuu paremmin ja kapulan käsikäytölle niin pysyy suunassa :grin:
Ja varustelu kierros pakko aloittaa kun silmä tulee kipiäksi kuusta ilman suodatinta! 10mm tuntui mukavalta sillä näki tarpeeksi tarkasti että löysi tuttuja ja tuntemattomia kraatereita (joitain vielä muisti )
Putki tuntuu mulle sopivalta ei vielä liian raskas ja helppo ottaa käyttöön! Kaverikin innostui kun tossa parituntia tiirailtiin nyt vaan hyvä penkki ja lämpöhaalarit päälle ja seuraavaksi kohteeksi vaikka jupiteri  :azn:

Heh :azn:

Jatkan vielä hetken yksinpuhelua jos kukaan ei hermostu!
Kuu oli tietty liian kirkas kun suodatin on vasta ursasta tulossa mutta Jupiteria sai tutkailla
ihan ajan kanssa, optikko kaverini otti 5mm huoltoon oli sen verran likainen..ihmeteltiin kun ei tarkentunut!
Föönillä saatiin lasi kirkkaaksi! seuraavaksi opettelee seurannan käyttöä kun sain ton suomenkielisen ohjeen!
Kiitos vaan

Timo

Lainaus käyttäjältä: taotao - 24.02.2013, 20:36:31
Heh :azn:

Jatkan vielä hetken yksinpuhelua jos kukaan ei hermostu!
Kuu oli tietty liian kirkas kun suodatin on vasta ursasta tulossa mutta Jupiteria sai tutkailla
ihan ajan kanssa, optikko kaverini otti 5mm huoltoon oli sen verran likainen..ihmeteltiin kun ei tarkentunut!
Föönillä saatiin lasi kirkkaaksi! seuraavaksi opettelee seurannan käyttöä kun sain ton suomenkielisen ohjeen!
Kiitos vaan

Timo

Moi Timo!

Tuollainen 5mm okulaari saattaa useimmissa tapauksissa (okulaarin tyypistä ja laadusta riippuen) olla hieman liian lyhytpolttovälinen havaintojen tekoa ajatellen. Tuollainen 5mm okulaari suurentaa jo aika paljon ja ilmakehän jatkuvasta väreilystä johtuen kuva on tuollaista okulaaria käyttäen melkein aina epätarkka. Okulaari varmaan oli myös likainen, mikä entisestään heikesti kuvan laatua! Mutta noin yleisesti ottaen noin lyhytpolttovälisille okulaareille on oikeastaan vain hyvin vähän mielekästä käyttöä.

/Juha

Kiitos!

Huomattiin 40mm näki hyvin ja kohde pysyi mukavasti näkyvissä:)
Aloittamisessa on se mukavapuoli että alkuun opii nopeasti uutta!
Ja kyllä tuo triirailu kuvien katselun voittaa :azn jotenkin sevaan koukuttaa!

Timo

Se 5mm okulaari likaantuu vastakin aika helposti. Silmä on melkein kiinni lasissa ja silmäripset levittävät rasvaa okulaarin silmälinssin pinnalle. Oikeastaan se on käyttökelvoton... Plössl tyyppisistä okulaareista, halvemmista puhumattakaan, kymmenmillinen on nippa nappa havaintokelpoinen. Nuo halvat putkien mukana tulleet ovat lähes huijausta, joita ei optikkokaan paranna.

Lyhyet okulaarit pitää valita erityisen laadukkaista sarjoista, jotta niitä voisi käyttää. Niissä silmän etäisyys linssipinnasta on suurehko. Tuollainen rakenne vaatii okulaariin lisää lasia ja hiottavia pintoja -> hinta nousee.

jk

Kiitos!
Osaisitko sanoa kohtullisen hinta/laatusuhteessa okulaarin planeettojen katseluun
tuolle Celestron 11"
Tuolla okulaariosastolta löysin kyllä jotain..mutta jonkun mielipide tuolle putkelle olisi kiva kuulla!

Timo

Jotta ketjujen sisältö pysyisi jotenkin hanskassa, okulaariaiheiset kysymykset kannattaa laittaa niille tarkoitetun otsikon alle.

moderaattorin ominaisuudessa JK

Lainaus käyttäjältä: Ellu - 08.02.2013, 18:01:07
Hei. Heitän tänne nyt ehkä tyhmänkin kysymyksen, että millaisia okulaareja käyttämällä löytyy esim. galaksit M81 ja M82? Eli siis kuinka paljon pitää suurentaa että nuo näkyvät? Meinaa ihan usko jo loppua, kun en niin millään löydä näitä edellä mainittuja galakseja (saati muitakaan). Aloittelija olen siis ja tietysti ihan omaa noloutta ja osaamattomuutta on kyseessä, mutta pakko on kysyä kun ei vaan onnistu :rolleyes: Andromedan galaksi (M31) on ainut galaksi jonka olen onnistunut löytämään  :cheesy:

Omistan siis sky-watcher 200/1200 kaukoputken ja kyllä sillä vissiin pitäisi nuo nyt ainakin näkyä.
Kiitos ja anteeksi jo etukäteen  :smiley:

Noniin pakko on vähän hehkuttaa.. Löyty! :cheesy: :cheesy: Kiitoksi avusta. Sinnikästä etsiskelyä vaan nii pompsahtihan ne M81 ja M82 silimille :smiley:

Millä löytyi? Kiikarilla? Kaukoputkella? Mikä suurennus?
Olisivat ehkä avuksi seuraavalle etsijälle.

Kaizu

No juu elikkäs SW 200/1200 kaukoputkella löytyi (ei seurantaa) ja suurennoksena käytin kaukoputken mukana tullutta super 25mm okulaaria (48x suurennos). Yhtään suurempaa suurennosta ei tuolle minun kaukoputkelle kärsinyt laittaa, meni iha suttuseksi. Ajattelin että mieluummin vähän pienempi suurennos olisi ollut parempi :smiley:

⠀

Kohteiden etsinnässä kannattaa käyttää mahdollisimman pientä suurennosta.
Mainitut galaksit näkyvät pienimmilläkin suurennoksilla.
Kun kohde löytyy niin lyhyempää okulaaria kehiin tarpeen/kelin mukaan.

Lainaus käyttäjältä: JuhaK71 - 20.03.2013, 16:31:22
Kohteiden etsinnässä kannattaa käyttää mahdollisimman pientä suurennosta.
Mainitut galaksit näkyvät pienimmilläkin suurennoksilla.
Kun kohde löytyy niin lyhyempää okulaaria kehiin tarpeen/kelin mukaan.

Viime yö tosi selkeä itä-suomessa, nuo mainitut galaksit suorastaan pomppasi silmille Bresser Messier 127/1200 linssiputkella ja tulihan samalla pikaisesti ko. putkella kuvattuakin.


(https://c2.staticflickr.com/4/3939/33672598892_d369f64872_b.jpg)

Nyt on uudella putkella harjoiteltu ja jalustalla alettu kuvaaman. Cassiopeijan alue on muodostunut pieneksi ongelmaksi (lähellä zeniittiä), kun sitä haluaisin kuvata (heart and soul nebula) mutta tuntuu että en saa putkea osoittamaan sinne päin. Tiedän että on 2 asentoa missä putken pitäisi näyttää samaan suuntaan, mutta nyt on niin että kummassakin asennossa taitaa ra moottori ottaa vastaan. Eli voinko tehdä kameralle kulmapalan joka nostaa kameran kulmaa zeniittiä kohden ja toimiiko seuranta vielä sen jälkeen? Olen yrittänyt keksiä miten saisin tuon moottorin paremmin asemoitua, mutta ei oikein järkevää tapaa ole. Ei ole insinöörit tuon halvan jalustan kanssa loppuun asti miettineet...



Edit: Sana jäänyt pois....

Kunhan jalusta on napasuunnattu, kamera voi olla siinä kiinni vaikka kuulapäällä jonka voit suunnata mihin haluat, se ei vaikuta asiaan.

Lainaus käyttäjältä: Lithos - 28.01.2015, 14:49:33
Kunhan jalusta on napasuunnattu, kamera voi olla siinä kiinni vaikka kuulapäällä jonka voit suunnata mihin haluat, se ei vaikuta asiaan.

Kiitos!

Esim EQ5:ttä varten on on ratkaisuja jossa koko deklinaatio akseliston voi kolvata palkilla joka kiinnitetään suoraan RA mötikkään, niin päästään eroon koko vastapaino vaivasta ja voidaan vaan pistää kamera kuula tai kinopäällä kiinni. Muistelen joskus lukeneeni jonkun foorumilaisen ottaneen moisen virityksen matkoillekin, mutta en saa päähäni nyt kuka se oli ja missä threadissa.

Rakentelen itse vastaavan minkä saan tuohon kiinnitettyä. Helpottaa kummasti kuvaamista.

Mistähän mahtaisi johtua kun emme saa Jupiteria tarkennettua vaan tulee sellaisia terälehden muotoisia valojuttuja  :cheesy:? Aivan kuin tarkennus ei ihan osuisi kohdalleen. Kyseessä siis täysin aloittelija poikansa kanssa.  :grin: Putki on Celestron Firstscope D=76mm F=300mm F/4 ja okulaari K10.

Lisäkysymys: saisiko Jupiterista enemmän irti jollain toisella okulaarilla tai suurennoksella (tai mitä ne nyt olikaan)? Nyt näkyy sellainen pikkupallo ja kolme kuuta.

Pikkupallona se aina näkyy, mutta sellainen okulaari joka antaa noin 100 - 140 kertaisen suurennoksen voisi olla nätti lisä... ongelma on vaan että noin suuren suurennoksen saaminen 300mm polttovälillä on melko haastavaa. 3x - 5x barlow linssi mukana tulevien okulaarien kaveriksi voisi auttaa. Kollimaation voisi silmämääräisesti tarkistaa jos tuntuu olevan tarkennusongelmaa.

Kiitoksia vastauksesta.  :azn: tällä hetkellä tuo tarkennus on ongelma numero yksi. Kuusta saatiin ihan nättiä kuvaa, mutta Jupiter ei aivan tarkennu. Pitääpä koittaa kollimoida putki.

Onkos nuo linssit jotenkin standardeja vai pitääkö olla juuri joku tietty malli/kirjainyhdistelmä?

Minun käsittääkseni kaikki 1.25 tuumaiset okulaarit ja barlowit sopivat KO putkeen.. celestron on joskus myös myynyt jotain kittiä firstscopen kanssa käytettäväksi.

Selvä. Kiitoksia.  :azn:

Hei! Nyt sitten ostin skyliner 200/1200. Kuuta olen katsellut ja eilen illalla löysin andromedan galaxin ja täytyy sanoa että petyin vähän. Jos en olisi tiennyt että on andromeda niin ei sitä kyllä olisi tunnistanut. Se oli vielä harmaampi ja pienempi läikkä mitä odotin (vaikka ei odotukset ollu korkealla). 9 millin okulaarilla eli 130x suurennoksella katsoin. Onko tuo liian pieni ja kannattaako pienempi hommata? Entäs kannattaisiko tuo barlow linssi ostaa?

Tänään aamulla katsoin jupiteria ja venusta. Venuksesta näkyi hyvin vaihe mutta jupiteri ei näkynyt kuin pienenä pisteenä josta ei näkynyt mitään yksityiskohtia. Olen ymmärtänyt että jupiter näkyy jo pienelläkin putkella mutta minun putkella ei kyllä näkynyt kuin se pikku piste. Onko mahdollista että taustataivas ei ollut tarpeeksi tumma? 

Visuaalihavannoissa kannattaa jättää kovin korkeat odotukset pois, on niin monesta seikasta kiinni mitä näky, vähänkin huonompi seeing niin pilaa varmaan odotukset.

Hei tuli tuossa mieleen kun tähtikarttaa katselin että olisiko se "andromeda" voinut olla messier 32 joka siinä ihan vieressä?

Lainaus käyttäjältä: PutkiLepa - 03.11.2015, 17:16:00
Hei tuli tuossa mieleen kun tähtikarttaa katselin että olisiko se "andromeda" voinut olla messier 32 joka siinä ihan vieressä?

Melkein uskallan varmuudella sanoa, että ei :azn:

Tuon Andromedan näennäinen läpimitta on muuten karkeasti 6x täydenkuun verran, joten huomattavasti pienemmällä suurennoksella sitä voisi myös yrittää katsella.

Jupiterin kanssa on myös vähän niin, että jos jollakin putkella mainostekstien perusteella näkee "pinnan yksityiskohtia", niin se käytännössä (varsinkin harjaantumattomille silmille) tarkoittaa sitä, että on mahdollista todeta, että pinnalla on ainakin pari toisistaan erottuvaa tummempaa vyötä, mutta niiden vyöiden yksityiskohdista ei pysty sanomaan mitään. Huonolla seeingillä ei välttämättä näe edes niitä vöitä isommallakaan putkella.

Mutta taustataivaan kirkkaus ei sinällään vaikuta planeettahavaintoihin, kunhan nyt edes aurinko on horisontin alapuolella.

Kiitoksia täytyy tänä iltana katsella ja harjoitella

130X suurennoksella ei näe kuin keskiosan. Pienempää suurennosta, eli 20 tai 30 millin okulaaria peliin.

Itse olen vilkuillut täältä (http://www.deepsky-archive.com), miltä mikäkin näyttää :wink:

Lainaus käyttäjältä: PutkiLepa - 03.11.2015, 16:59:22
Hei! Nyt sitten ostin skyliner 200/1200. Kuuta olen katsellut ja eilen illalla löysin andromedan galaxin ja täytyy sanoa että petyin vähän. Jos en olisi tiennyt että on andromeda niin ei sitä kyllä olisi tunnistanut.

Yllättävän paljon vaikuttaa ilmakehän läpinäkyvyys. Ja se on ihan eri asia kuin seeing. Jos läpinäkyvyys syö 50% fotoneista, kyllä se näkyy visuaalikatselussa. 7x50 kiikariin tai 10x50, suurennoksella ei ole väliä, niin siihen verrattuna 200mm kaukoputki kerää n. 7 kertaa enemmän fotoneita joten ero on huomattava. Sitä voi hahmottaa vaikkapa kattokruunulla, jos yksi lamppu palaa tai jos seitsemän palaa, kyllä eroa löytyy.

Toinen juttu on kohteen pintakirkkaus mikä muuttuu himmeämmäksi kun suurennosta lisätään. Esimerkki auttaa hahmottamaan: Otetaan a-4 kokoinen musta paperi ja piirretään siihen harpilla 20mm ympyrä ja 200mm ympyrä, näissä on 10 kertainen kokoero. Tiputetaan pipetillä 1 tippa valkoista maalia 20mm ympyrään ja levitetään se reunoja myöten. 200mm ympyrään tiputetaan 7 tippaa ja levitetään tasaisesti. (1x fotonimäärä kiikarissa, 7x kaukoputkessa) Selvästi nyt näkyy ero pintakirkkaudessa, eli pienempi on kirkkaampi.

Näin on helppo tajuta miksi suurilla suurennoksilla kohde himmenee, eli jos katsot 70x suurennoksella Andromedaa, on se selvästi himmeämpi pintakirkkaudeltaan kuin 7x50 kiikarilla. Mutta vaikka on himmeämpi, on sen pinta-ala 100 kertaa suurempi (10x10=100) ja yksityiskohtia näkyy paljon enemmän.

Kiitos vastauksista! Kokeillaan seuraavalla kerralla miltä näyttää

 Tuollainen Skyliner newton vaatii kollimoinnin planeettojen katselussa kohdilleen. Kollimointi vaatii hieman opettelua, mutta kun oppii niin on helppoa etenkin noin pitkällä polttovälillä kuin f6. Jupiterista näkyy hyvällä seeingillä kaksi isompaa ja kaksi ohkaisempaa vyötä ainakin. Muistan kun minulla joskus oli melkein ensiputkena Skyliner 250/1200. En nähnyt planeetoista aluksi mitään ennen kuin opettelin kollimoinnin. Kaukoputki on laite jonka metkujen opettelu vie aikansa mutta se kyllä kärsivällisen palkitsee...

Hyvällä kollimoinnilla ja kelillä explorer 200:lla saa melko henkeäsalpaavat näkymät jupiterista, ja myös Mars on hyvinkin vaikuttava.

Mitenkä tuo kollimointi tapahtuu? Tarvitaanko siihen (välttämättä) joku apuväline?

Lainaus käyttäjältä: PutkiLepa - 05.11.2015, 17:40:05
Mitenkä tuo kollimointi tapahtuu? Tarvitaanko siihen (välttämättä) joku apuväline?

Pääpeiliä ja apupeiliä säätämällä, toiset kädet auttaa kummasti :) on laasereita ja erinlaisia okulaarisovitteisia työkaluja joita voi käyttää, on noita kollimoitu jopa ilman apuvälineitä. Koskee siis newton laitetta tämä.

Lainaus käyttäjältä: PutkiLepa - 05.11.2015, 17:40:05
Mitenkä tuo kollimointi tapahtuu? Tarvitaanko siihen (välttämättä) joku apuväline?

Tuossa (http://www.astro-baby.com/collimation/astro%20babys%20collimation%20guide.htm) on kollimointi ohje englanniksi. Sinun putki on hidas f=6 eli "Slow telescopes" ohjeen mukaan. Tässä (https://youtu.be/YAVGcGEBmCE) on videolla ohjeet ja tässä (https://youtu.be/8G98RTP6jbY) toinen video. :smiley:

Lainaus käyttäjältä: henkkac - 05.11.2015, 18:21:20
Tuossa (http://www.astro-baby.com/collimation/astro%20babys%20collimation%20guide.htm) on kollimointi ohje englanniksi. Sinun putki on hidas f=6 eli "Slow telescopes" ohjeen mukaan. Tässä (https://youtu.be/YAVGcGEBmCE) on videolla ohjeet ja tässä (https://youtu.be/8G98RTP6jbY) toinen video. :smiley:

Katsoin tuon kirjallisen ohjeen ja jäisi kyllä tekemättä, en tiennyt että se on noin monimutkainen operaatio :)

Täytyy katsoa jos sitä osaisi jossain vaiheesa kollimoida..

Lainaus käyttäjältä: jperala - 06.11.2015, 08:43:31
Katsoin tuon kirjallisen ohjeen ja jäisi kyllä tekemättä, en tiennyt että se on noin monimutkainen operaatio :)

Joo, se on aika täydellinen ohje. :smiley: Yleensä apupeilin sivu säätöä ei tarvitse tehdä jos uusi putki (luulisi uudessa olevan kohdalla tai ainakin pitäisi olla) ja jos apupeiliä ei ole irroittanut. Ja luonnollisestikkin jos apupeilin säädöt on kohdallaan niin silloin sitä ei tarvitse säätää. Tuon ohjeen mukaan on helppo kun lukee sen ajatuksella, ainakin minun mielestä on helppo. :smiley: Tietysti on olemassa muitakin tapoja on kollimoida.

ja kannattaa katsella joku tosi pimeä paikka mistä havannoija

En tiedä onko oikea paikka, taikka onko aiheesta ollut jossain jo. Pitkään miettinyt että kuinka iso putki pitäisi olla että näkisi sen Amerikan lipun jonka Neil Armstrong kumppaneineen jätti kuuhun?

Luokkaa 100 metrin peili alkaisi riittää (mielellään ilman ilmakehän häiriöitä).
Täällä hieman teoriaa:
http://blogs.discovermagazine.com/badastronomy/2008/08/12/moon-hoax-why-not-use-telescopes-to-look-at-the-landers/#.Vu3YqKhygtA

Ok, kiitos.

Näin aloittelijana oli helppo löytää Andromedan galaksi ja Orionin sumu M42.

Eilen illalla noin klo. 21.30 näkyi tuo M42 hyvin selkeästi, putkena SW 10" ja 25mm okulaari, 10 millisellä okulaarilla meni jo näkymä hieman ahtaaksi.

Kannattaa asentaa Stellarium ja siihen lisäosana kaukoputkisimulaattori (ocular view vai mikä sen nimi oli...)

Siihen voi määrittää minkä tahansa kaukoputken ja okulaarin ja sitten selaa stellariumista kohteita niin voi sitten napin painalluksella kurkata miltä ko kohde näyttää oman kaukoputken läpi...

kuhan ottaa huomioon yhä sen seikan ettei sumut oo välttämättä yhtä näyttäviä ku valokuvissa :)

Lainaus käyttäjältä: kurppa - 07.08.2017, 23:03:31
kuhan ottaa huomioon yhä sen seikan ettei sumut oo välttämättä yhtä näyttäviä ku valokuvissa :)

Tämä on asia, joka tulee kaikkialla vastaan, ja mietityttää. Jos katselu on mielekkäämpää kotisohvalla valokuvista kuin pakkasessa putkesta, niin miksi ostaa putkea ollenkaan? Onko kaukoputki enemmän lintubongaukseen liittyvää kohteiden suorituksenomaista etsimistä kuin näkymästä ja oman pienuuden tunteesta nauttimista?

Itsekin olen miettinyt halvan putken ostamista, mutta en tiedä, onko siinä mitään järkeä, jos se mitä näkee on tuhruinen sumupilvi siinä, missä kuvissa aukeaa A4:n verran astronomista kauneutta. Ymmärrän kyllä kuvankäsittelyn vaikutuksen värikylläisyyteen, mutta tuntuu siltä, että en voi kuin pettyä värjötellessäni putken ääressä ja odottaessani pilvien siirtymistä sivuun nähdäkseni harmaan ovaalin taivaalla...

Lainaus käyttäjältä: Tarzan - 19.08.2018, 20:13:10
Tämä on asia, joka tulee kaikkialla vastaan, ja mietityttää. Jos katselu on mielekkäämpää kotisohvalla valokuvista kuin pakkasessa putkesta, niin miksi ostaa putkea ollenkaan? Onko kaukoputki enemmän lintubongaukseen liittyvää kohteiden suorituksenomaista etsimistä kuin näkymästä ja oman pienuuden tunteesta nauttimista?

Itsekin olen miettinyt halvan putken ostamista, mutta en tiedä, onko siinä mitään järkeä, jos se mitä näkee on tuhruinen sumupilvi siinä, missä kuvissa aukeaa A4:n verran astronomista kauneutta. Ymmärrän kyllä kuvankäsittelyn vaikutuksen värikylläisyyteen, mutta tuntuu siltä, että en voi kuin pettyä värjötellessäni putken ääressä ja odottaessani pilvien siirtymistä sivuun nähdäkseni harmaan ovaalin taivaalla...

Itse tuijottelen kuuta ja planeettoja, niihin riittää "vaatimaton" laitteisto, kuuhun on vaikea pettyä alati muuttuvalla maisemalla.

Lainaus käyttäjältä: Tarzan - 19.08.2018, 20:13:10
Tämä on asia, joka tulee kaikkialla vastaan, ja mietityttää. Jos katselu on mielekkäämpää kotisohvalla valokuvista kuin pakkasessa putkesta, niin miksi ostaa putkea ollenkaan? Onko kaukoputki enemmän lintubongaukseen liittyvää kohteiden suorituksenomaista etsimistä kuin näkymästä ja oman pienuuden tunteesta nauttimista?

Itsekin olen miettinyt halvan putken ostamista, mutta en tiedä, onko siinä mitään järkeä, jos se mitä näkee on tuhruinen sumupilvi siinä, missä kuvissa aukeaa A4:n verran astronomista kauneutta. Ymmärrän kyllä kuvankäsittelyn vaikutuksen värikylläisyyteen, mutta tuntuu siltä, että en voi kuin pettyä värjötellessäni putken ääressä ja odottaessani pilvien siirtymistä sivuun nähdäkseni harmaan ovaalin taivaalla...

Hyviä kysymyksiä. Itse ajattelen että tähtitarhojen katselu on pitkälti kokemuksen jakamista muiden kanssa. Siis jos joku näkee ultrahimmeän kohteen, sen voi a) kertoa muille että kyllä se löytyi b) kuvata ja niin muut näkee sen. Visuaalikatselussa on myös oppimisen ilo, oppii ainakin pohjoista taivaanpalloa mikä on hyvää yleistietoa. Kuinka ison putken sitten hankkii, on motivaatiokysymys. Jos asuu kaupungissa, ei välttämättä innostu raahaamaan painavaa instrumenttia mutta maalla omassa tähtitornissa se voi olla hieno juttu.

Lainaus käyttäjältä: Tarzan - 19.08.2018, 20:13:10
Itsekin olen miettinyt halvan putken ostamista, mutta en tiedä, onko siinä mitään järkeä

Minkälainen tai mikä  putki olisi sun mielestä halpa? Tosi halvalla katsoo vain kuuta kerran tai pari ja se on siinä.

Hyvä pointti. Ajattelin siis jotain edullista GoTo-putkea, jolla voisi korjata heikkoa tähtikartan tuntemista. Luokkaa tonni. Tämä houkuttaa eniten:
http://www.villenkello.fi/shop/kauppa2/products.php?&action=show&id=3692&show=all

Lainaus käyttäjältä: mistral - 19.08.2018, 20:57:28
Hyviä kysymyksiä. Itse ajattelen että tähtitarhojen katselu on pitkälti kokemuksen jakamista muiden kanssa. Siis jos joku näkee ultrahimmeän kohteen, sen voi a) kertoa muille että kyllä se löytyi b) kuvata ja niin muut näkee sen. Visuaalikatselussa on myös oppimisen ilo, oppii ainakin pohjoista taivaanpalloa mikä on hyvää yleistietoa. Kuinka ison putken sitten hankkii, on motivaatiokysymys. Jos asuu kaupungissa, ei välttämättä innostu raahaamaan painavaa instrumenttia mutta maalla omassa tähtitornissa se voi olla hieno juttu.

Kiitos vastauksesta. Oppiminen kiinnostaa minuakin.

Lainaus käyttäjältä: blaatu - 19.08.2018, 21:11:49
Minkälainen tai mikä  putki olisi sun mielestä halpa? Tosi halvalla katsoo vain kuuta kerran tai pari ja se on siinä.

Hinta ei ole se tekijä vaan se minkä laatuinen se tuote on, hyvä laatuisella voi sitä kuuta katsoa useamminkin.

Dobsonit on ihan hyviä visuaaliseen käyttöön, ja hyvin valovoimaa. Kannattaa kylläkin toi Villenkello jättää väliin, ei tiedä koska saa tavarat.

Hidas lähestyminen lienee kestävintä. Kun on aikansa taivasta ihmetellyt, hommaa kelvolliset kiikarit (ei liian suurentavat). Niitä voi mukanaan helposti kuljettaa ja nälän kasvaessa eivät jää turhiksi. Jos heti hankkii kalliin (ja samalla työlään) havaintovälineen, voi innostus lopahtaa lyhyeen, eikä palaa moneen vuoteen. Isollakaan putkella eivät tähdet sen kummemmalta näytä, niitä on vain enemmän. Sumut ovat erikokoisia tuhnuja. Planeetoissa ja kuussa on heti jotain "katsottavaa" ja niitä pääsee silmäilemään jo pienemmälläkin laitteella.

Kun miettii jonkun laitteen hankkimista, kannattaa muistaa että muutkin katsovat käytetyillä laitteilla. Sellainen vaihtoehto on edullinen. Tähtibasaarista käytetyn ostaessa voi olettaa, ettei saa käsiinsä romua, jota ei enää saa säädettyä.

Metsävainion kuviin on aloittelijalla aika pitkä matka...

Lainaus käyttäjältä: iosainio - 20.08.2018, 08:50:33Isollakaan putkella eivät tähdet sen kummemmalta näytä, niitä on vain enemmän. Sumut ovat erikokoisia tuhnuja. Planeetoissa ja kuussa on heti jotain "katsottavaa" ja niitä pääsee silmäilemään jo pienemmälläkin laitteella.

Näin se on. Ja jos haluaa heti "jotain katsottavaa" niin ostaa sen halvan hyvän kaukoputken eikä kiikaria. Planeetat ovat tällä hetkellä kovin matalalla joten on vielä löydettävä avara katselupaikka.

Itse kyllä suosittelisin hakeutumaan paikallisiin yhdistyksiin havainnoimaan, jos on kiire päästä näkemään kaukoputkilla ja säästää ne halvan kaukoputken rahat niin, myöhempää käyttöä varten.

Sitten kun on yhdistyksessä nähnyt minkälaisia putkia on ja mitä niillä näkee, sekä tietää enemmän siitä mitä haluaa oikeastaan enimmäkseen havainnoida, niin sitten ostaa itselleen omiin tarkoituksiin sopivan kaukoputken.

Kiikarit ja planisfäärillä menee kuitenkin aluksi pitkälle. Esimerkiksi M31, plejadit, M27, M42 ovat varsin hienoja kiikari kohteita. Kiikareilla voi opetella tähtihyppelyllä suunnistamaan taivaalla.

Itse ajattelin lähinnä kiikaroida tulevana talvena, se on niin mukavaa ja helppoa, varsinkin kun paremmin katseltavat planeetat ovat masentavan alhaalla. 10x50 kiikari on yllättävän mukava havaintoväline kirkkaammille DS kohteille.

Minulla on toullainen Skyliner 200/1200 ja siihen mukana tulleet 10 ja 20 okulaarit sekä celestron 15mm plössl sekä 2x televue barlow.

Minkä laatuisia nuo mukana tulleet okulaarit ovat? Olen havainnut että tuolla 15mm okulaarilla tuntuisi että näkisi kohteita paljon kirkkaampana mitä mukana tulleella 20 okulaarilla. Mutoinkin 15mm tuntuu painavemalta ja jämerämmältä mitä nuo mukana tulleet 20mm ja 10.

Myös 15mm+2x barlow tuntuisi tuottavan huomattavasti kirkkaamman näkymän mitä tuo 10mm vaikka suurennos on isompi. En ole oikeen keksinyt missä tuo 10mm olisi hyvä sillä tuntuu että se pimentää näkymää kohtuuttoman paljon barlowilla ja ilmankin.

Kannattaisiko mielestänne hankkia jokin pidempi polttovälinen laadukkaampi okulaari vielä tuon kanssa mitä tuo 20mm on, helpottaisiko se kohteiden etsimistä?

Kiitos vastauksista etukäteen.

Lainaus käyttäjältä: 3dfx - 05.11.2018, 03:52:44
Olen havainnut että tuolla 15mm okulaarilla tuntuisi että näkisi kohteita paljon kirkkaampana mitä mukana tulleella 20 okulaarilla.

20mm antaa 60x suurennoksen, 15mm 80x. Joten 20mm pitäisi antaa melkein 2x enemmän fotoneja pinta-alaa kohti eli sen pitäisi kyllä selvästi näkyä. Yksi selitys voi olla apupeilin varjo, jos se himmentää keskellä kenttää olevia kohteita. Toki pinnotteillakin on merkitystä. Varjon voi huomata jos seuraa tähden siirtymistä reunaan päin, jossain kohdassa sen pitäisi kirkastua. Ainakin yhdessä okussa olen nähnyt selvän rajan varjon kohdalla mutta toisaalta muissa en joten en tuosta rajasta ole niin varma. Mutta varjo vaikuttaa nimenomaan niillä okuilla joissa on pitkä polttoväli.

Lainaus käyttäjältä: 3dfx - 05.11.2018, 03:52:44
Minulla on toullainen Skyliner 200/1200 ja siihen mukana tulleet 10 ja 20 okulaarit sekä celestron 15mm plössl sekä 2x televue barlow.

Minkä laatuisia nuo mukana tulleet okulaarit ovat? Olen havainnut että tuolla 15mm okulaarilla tuntuisi että näkisi kohteita paljon kirkkaampana mitä mukana tulleella 20 okulaarilla. Mutoinkin 15mm tuntuu painavemalta ja jämerämmältä mitä nuo mukana tulleet 20mm ja 10.

Myös 15mm+2x barlow tuntuisi tuottavan huomattavasti kirkkaamman näkymän mitä tuo 10mm vaikka suurennos on isompi. En ole oikeen keksinyt missä tuo 10mm olisi hyvä sillä tuntuu että se pimentää näkymää kohtuuttoman paljon barlowilla ja ilmankin.

Kannattaisiko mielestänne hankkia jokin pidempi polttovälinen laadukkaampi okulaari vielä tuon kanssa mitä tuo 20mm on, helpottaisiko se kohteiden etsimistä?

Kiitos vastauksista etukäteen.

Itselllä on linssiputkessa 40mm käytössä, ihan mukava jos hakee jotain tai ei tarvitse isoa suurennosta, kyllähän yksi tuollainen voi valikoimasta löytyä vaikka sitä ei aina tarvisi.

Lainaus käyttäjältä: jperala - 05.11.2018, 09:04:31
Itselllä on linssiputkessa 40mm käytössä, ihan mukava jos hakee jotain tai ei tarvitse isoa suurennosta, kyllähän yksi tuollainen voi valikoimasta löytyä vaikka sitä ei aina tarvisi.

40mm on hyvä jo kohteiden hakemisessakin, kun ne on hollilla voi tökätä vaikka sen 15 millisen barlowin päähän  planeetoille nekun myös näkyvät tuollaisella "jokapaikan" dobsonilla hyvin...

Palstalla on joskus kerrottu mielipiteitä että skywatchereiden mukana tuleva 10mm plössl ei olisi kovinkaan hyvä okulaari.

Panaview 2" okulaareja on kehuttu hyviksi jos sellainen vaan mahtuu sun putken tarkentimeen.

Tiedän että taivaan tarkkailun yksi isoista huomioon otettavista tekijöistä on valosaaste. Siihen liittyen olisi kysymys:

Ensimmäistä kertaa laitoin mun goto -putken lyöntiin ja rupesin haravoimaan taivasta. Oli auringon valoa taivaalla, kuukin paistoi n. 60% voimalla ja Seinäjoen valot kajastivat. Tiedän, todella huono hetki tarkkailla kuuta kummempaa. Mutta kun testailin toimintoja ja kohdistin Marsiin joka oli suhteellisen alhaalla auringon suunnalla valon kajastuksen valaisemalla taivaalla ihan paljain silminkin nähtävissä, antoi kaukoputki kuvan kirkkaasta pisteestä. Ei yhtään sen kummempi kuin esim Arcturus. Kirkas pieni piste.. ei osoo sanoa onko planeetta, tähti vai mikä lie galaksi:)

Eli, voiko planeetoista tehdä hyviä havaintoja mikäli taivaalla on yhtään valoa? Pitääkö esim Saturnuksen olla aivan pään yläpuolella sysimustalla taivaalla että siitä erottaa renkaat? Jos havainto on luokkaa "kirkas piste muiden joukossa" ni miten ihmeessä siitä voi nähdä renkaat? Tai Jupiterista ne myrskytuulten renkaat? Jotenki nyt tuntuu että tällä putkella ei kyllä saturnussin renkaita ihastella? :D tai ehkä olen tapani mukaan liian hätäinen?

Saturnuksen renkaat näkyvät putkellasi kyllä oikein hyvin. Ongelma tällä hetkellä on se, että Mars on radallaan kaukana maapallosta ja tämän takia näennäinen koko on hyvin pieni. Itse katselin eilen Marsia 250x suurennoksella, eikä siitä tosiaan mitään yksityiskohtia erottunut, kun taas Marsin ollessa lähempänä maata jo pienellä kaukoputkella voi helposti erottaa napajäätiköt.

Ei siis aihetta hätään.  :azn:

Nämä ovat minusta aika hyviä kuvauksia siitä mitä näkee jos on hyvissä olosuhteissa ja videossa kuvatun kokoisella putkella, itse kun olen paljon sumuja ja galakseja 102mm putkella bongaillut niin aivan optimi oloissa niin kuin tuossa videossa, yleensä paljon himmeämmin. Videon vasemmassa yläreunassa on objektiivin koko millimetreissä, ja alareunassa valosaasteen määrä, yleensä on esimerkit punaiselta ja mustalta vyöhykkeeltä.

https://youtu.be/jI7IPPmu76U

Planeettavideo on huonompi, harvoin noin hyvä seeing mutta muuten hyvä.

https://youtu.be/Z6NIBBldy8U

Ajattelin että nämä sopivat otsikkoon.

Itse en käytä tuota 75mm linssiputkea kun kuuhun ja planeettoihin ja niistäkin Saturnus ja Jupiter joista näkyy jotain. Kuu on herkullinen kohde, siellä on aika paljon katsottavaa ja näkymä muuttuu koko ajan. Toki kaksoistähdet aukeaa nätisti, mutta siinä se sitten onkin.

Olen käyttänyt Sky-Watcher Skymax 102  kaukoputkea puolisen vuotta. Kysymyksessä on Maksutov- Cassegrain- tyyppinen kaukoputki 102 mm objektiivin halkaisijalla. Sillä näkee erittäin mukavasti kuun pinnanmuodostuksia, mutta planeettojen osalta en ole vielä toistaiseksi päässyt näkemään Airyn kiekkoa enempää. Esimerkiksi vaikka Venus näkyi todella komeasti keväällä iltataivaalla, ei kaukoputkellani näkynyt muuta kuin levymäinen kappale, jossa oli kirkas reunus ja itse planeetta tummana keskellä. Sama juttu oli 1.8. Saturnuksen ja Jupiterin kanssa. Kiekko oli Venusta pienempi, mutta Saturnuksen renkaita ei näkynyt. Kiikarillakin 7 x 50 näkyi renkaat. Voi olla, että kysymyksessä on osaamattomuus kaukoputken käytössä. Okulaareja on käytössä kaksi Super 25 (laajakulma) Super 10 sekä 3 x Short Barlow 1,25"

Osaisiko joku osaavampi neuvoa, miten saisi planeetat paremmin näkymään ? Ilmeisesti tuolla kaukoputkella pitäisi näkyä muutakin, kuin Airyn kiekko. Toinen vaihtoehto on hankkia isompi ja tehokkaampi kaukoputki.

Voisiko kaukoputken kollimointi auttaa ? Jostain olen lukenut, että Maksutov-Cassegrainia ei tarvitsisi kollimoida.

Kyllä tuolla kokoonpanolla pitäisi näkyä planeetat näkyä.
Vaikka sekä Jupiter ja Saturnus ovat kummatakin kovin matalalla niin ainakin Saturnuksen renkaat ja Jupiterista muutama pilvivyö ja 4 kirkkainta kuuta.
Nythän myös syksyä kohden Mars alkaa näkyä hienosti ja sitä kannattaa myös katsella.

Veikkaan että kyseessä on vain tarkennusongelma.

Tarkennusongelmalta tosiaan vaikuttaa. Tarkennus tapahtuu niin, että putken peräpäässä olevaa nuppia käännellään, kunnes planeetta näkyy niin pienenä kuin mahdollista.

Lainaus käyttäjältä: Jussi Halttunen - 02.08.2020, 19:59:18
Kiekko oli Venusta pienempi, mutta Saturnuksen renkaita ei näkynyt. Kiikarillakin 7 x 50 näkyi renkaat.

Olisko cassegrainin antama pintakirkkaus niin pieni ettei renkaat erotu? Pääsin 12x eroon pintakirkkaudessa, tosin se ei ole logaritmisen taulukon mukaan eikä silmä laajene 7 milliin kun katselee planeettoja.

Varmaankin voi olla tarkennusongelma. Saturnus ei näy Super 25 okulaarilla kovinkaan isona kohteena. Yritetään ensi viikonloppuna paremmalla onnella ja otetaan myös Mars kohteeksi. Tämä on vielä aloittelua osaltani.

Nyt olen katsonut Skymax 102 kaukoputkella Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen. Näkyi kirkkaasti S25 okulaarilla ja kesti vielä Barrow 3 x suurennuksenkin. S10 näkyi kohtuullisesti, mutta Baarow 3 x kanssa oli jo täyttä puuroa. Mars näkyi 2-3 mm suuruisina, Jupiter vähän isompana + 3 kuuta erottui. Saturnuksesta erottuivat renkaat ja niiden väli. Kuitenkin tuolla 102 mm objektiivilla eivät planeetat näy kuin 2-3 mm suuruisina. Ainoa keino lienee hankkia jatkossa isompi kaukoputki, jos haluaa nähdä enemmän. Tuo Barrow 3 x ei toimi S10 okulaarit kanssa terävästi. Ursan verkkokaupassa on myynnissä S9 okulaari, jota mainostetaan jonkinlaisena "laajakulmana". Olisiko siitä hyötyä Skymax 102 kaukoputken kanssa.

Laajakulma tarkoittaa, että näkökenttä on laajempi. Suurennusta se ei lisää, vaan planeetta näkyy samankokoisena kuin millä tahansa vastaavan polttovälin omaavalla okulaarilla.

10 cm Maksutoville sopiva planeettasuurennus on n. 120x-150x, mikä toteutuu 10 mm okulaarilla (130x) sekä 25 mm okulaari + 3x Barlow -kombinaatiolla (156x). 10 mm okulaari 3x Barlowin kanssa antaa 390x suurennuksen, joka ei Suomen normaaliolosuhteissa toimi edes suurimmissa putkissa, 10-senttisestä puhumattakaan. 20-senttisissä putkissa voi käyttää n. 250x suurennusta, mutta eivät planeetat kovin isoina tosiaankaan näy.

Suurennus lasketaan: kaukoputken polttoväli jaettuna okulaarin polttovälillä. 3x Barlow kasvattaa kaukoputken polttovälin 3-kertaiseksi.

Vielä jatkona edelliseen että ei niitä 250x suurennokselle sopivia kelejä hirveän usein ole, 100 - 200x on kohtalona useimpina öinä, oli putki kykenevä sitten vaikka mihin. Kuu sietää suurennosta visuaali katselussa joskus paremmin omasta mielestäni, tosin saattaa myös olla vain kuvitelmaa.

Se missä itse joskus revittelen kunnolla suurennoksella ovat tiukat kaksoistähdet.

Ostin Sky-Watcher Evostar 150 linssikaukoputken 1200 mm polttovälillä ja EQ5 jalustalla. Putki on pitkä ja vaatii monenlaisia säätöjä toimiakseen kunnolla. Stabiliteetti on jonkinlainen haaste noin pitkällä putkella. Jupiter, Saturnus ja Mars näkyivät hienosti perusokulaareilla 25 mm sekä 10 mm. Myös Barlow 3 x 25 mm toimi hyvin. Varmaankin tuolla putkella pystyy katsomaan vielä noin 200 kertaisella suurennuksella ?  Silloin ehkä kannattaisi hankkia Barlow 2 x ? Yhdistelmä EQ5 jalustalla on jo varsin painava.

150/1200 Evostar Akromaatilla olen saanut parhaat yksityiskohtien näkymät Kuusta 5mm orthoskooppisella okulaarilla. Se antaa 250x suurennuksen. 4mm ortho antaa 300x mutta vaatii huippu seeingin jota Suomessa on harvoin.  Tarkkailin Jupiteria muutama vuosi sitten kun se oli meillä kunnolla ylhäällä näkyvissä. Nyt sen ollessa alhaalla ei millään okulaarilla tai suurennuksella saa siitä selvää, eikä voi pitää okulaarien paremmuus mittarina. Tosin tilanne muuttuu vuosien saatossa.
Sitävastoin Mars näkyy hyvin Suomessa. Se on planeetta joka ei avaudu pikkusuurennoksilla, mutta 150 objektiivi kestää hyvin 250x kun vain on seeinkiä. Orthot ei ole suosittuja kapean näkökentän ja lyhyen silmäetäisyyden takia. Joka niitä pystyy ja oppii käyttämää(mieluummin ilman silmälaseja) saa unohtumattoman kokemuksen. Paras ortho on TMB monocentric mutta jo noin satasen maksava Fujiyama on riittävä. Baaderilla oli ennen hyvä Genuine ortho jota ei pidä sotkea nykyiseen Baader classic halpis orthoon.

Jalustaksi EQ5 on rajoilla, olen silläkin parvekeolosuhteissa pärjännyt. Perusokulaareista 10mm on kehno jonka heitin nurkkaan välittömästi.  25mm on taas ihan hyvä ja käytän sitä edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen. Aloittelijan kategoriassa  toiseksi okulaariksi suosittelen vaikka noita 5-8mm planeetta okulaareja kuten SW, Artesky, TS planetary. Niissä on 60 asteen kenttä ja kunnon silmäetäisyys, eikä kalliita, noin 55-70 euroa. Menee sinällään ilman barlowia. 2x barlowia voi käyttää sen 25mm okun kanssa.

Jos englannin kieli taipuu, niin CN:n foorumilta löytyy hyvä ketju, missä kerrotaan mitä milläkin putkella taivaalta näkyy visuaalisesti:
https://www.cloudynights.com/topic/730960-visual-observing-big-apo-refractor-vs-big-dobson/ (https://www.cloudynights.com/topic/730960-visual-observing-big-apo-refractor-vs-big-dobson/)
Tuolla paljon vertailua 4-6" linssiputkista aina 12-16" Dobson-putkiin...  :wink:

Onnistuneita havaintoja 14.10.2020 Jupiterista, Saturnuksesta ja Marsista SW 150/1200 akromaatilla. Pääsin 200-kertaiseen suurennukseen käyttämällä 6 mm okulaaria (SW laajakulma). Sillä oli miellyttävä katsoa. Marsistakin erotin jo himmeitä pintakuvioita. Saturnus näkyi komeasti ja Jupiter + kuut kirkkaasti. Pitänee hankkia vielä joku laadukas 5 mm okulaari. Onko jatkossa järkevää hankkia 2 " okulaareja tuohon f8 linssiputkeen ? Ilmeisesti niiden valovoima on parempi ? Tuo 10 kg akromaatti on EQ5 jalustalla vähän epästabiili. Iso putki pyrkii painumaan alaspäin ja koko ajan pitää säätää kohdetta keskemmälle. SW:n hienosäätönupit ovat vähän epäergonomisia. Kuitenkin olen tyytyväinen akromaatin hankintaani.

Lainaus käyttäjältä: Jussi Halttunen - 14.10.2020, 23:41:20
Onko jatkossa järkevää hankkia 2 " okulaareja tuohon f8 linssiputkeen ? Ilmeisesti niiden valovoima on parempi ?

Niin kauan kuin 1,25" okulaari näyttää, siis kun sen läpi mahtuu näkökenttä vinjetoimattomana, sillä näkee yhtä hyvin kuin 2" okulaarilla. Missäköhän se raja menee, en nyt jaksa laskea mutta varmaan joku laskee sen täällä. Yksi huono puoli isoissa okulaareissa (pitkä polttovälisissä) on, niiden reuna-alueet on alttiimpia optisille virheille koska valo joutuu taittumaan jyrkemmin reunoilla. Siksi on turha odottaa samalla rahalla yhtä terävää kuvaa kuin vaikkapa 15mm okulaarista saa. Eli hinta nousee. Mutta on maku asia miten arvostaa reuna-alueita.

Planeettojen näkeminen yksityiskohtaisemmin edellyttää isoja suurennuksia reilusti yli 200 kertaisia. Kaukoputken suurennukseen vaikuttaa sekä polttovälin pituus että okulaarin lyhyys. Pisimmät polttovälit ovat katadoprisissa putkissa. Esimerkiksi Skymax 180 pron polttoväli on 2700 mm. Jos siihen laittaa mukana tulevan 9 mm okulaariin, päästään 300 kertaiseen suurennukseen. Todennäköisesti Jupiterin vyöt, Saturnuksen renkaat sekä Marsin kuviointi näkyvät hienosti.

Tuollainen Skymax 180 pro tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta planeettojen katseluun. Kompakti rakenne ja helppo siirrettävyys isoon peilikaukoputkeen tai pitkään linssiputkeen verrattuna. Sopinee painonsa puolesta 7,8 kg EQ5- jalustan päälle. Putken saa hieman yli 1000 € sijoituksella ulkomaisista verkkokaupoista ja Villestar- verkkokaupasta 825 + pk.

Onko kokemusta Skymax 180 pron soveltuvuudesta planeettojen katseluun ?

 Olen omistanut 180/2700 Skymaxin ja Santel 180/1800 venäläisen maksutovin. Sitten 160f8 triplet apon joka muuten oli omatekemä paitsi linssi, FPL-53 lasia ja strehl 96. Myös APM 152f8 ED linssejä, FPL-51 on ollut kolme eri objektiivia teeseitse putkessa. 150/1200 Akromaatteja on ollut lukuisa joukko; Bresser, Skywatcher, Helios. Apo ja ED antoivat planeettoja katsoessa vähän terävemmän vaikutelman kuin akromaatit. Se johtuu pääasiassa puhtaammasta kuvasta ilman värivirhettä. Maksutoveilla sai hieman kirkkaamman kuvan kun on tuuman enemmän aukkoa, mutta ei aivan samaa kontrastia. Linssiputken kontrastia on vaikea voittaa koska siinä ei ole keskiestettä. Lähimmäs pääsee Intes Mikron maksutovnewton 178/1440 jossa on vain 13 prosentin tukos halkaisijassa mitattuna.
Jos haluaa lyhemmän kompaktin putken pitkän akromaatin sijaan niin Skymax on hyvä hankinta. Sarjatuotannon optinenlaatu saattaa vaihdella. 1/10 valoaallon optiikan Intesmicro laatu maksutov on kallis.

Lainaus käyttäjältä: Jussi Halttunen - 15.10.2020, 20:48:04
Putken saa hieman yli 1000 € sijoituksella ulkomaisista verkkokaupoista ja Villestar- verkkokaupasta 825 + pk.

Ursan harrastustorilla on myynnissä 180mm Skymax, heinäkuulta asti ollut. Villestar on huonossa maineessa täällä.
https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=1400.0

Planeettojen havainnointi on asia, jota oppii ajan kanssa, parhaiten tekemällä niistä piirroksia. Parin vuoden päästä näkyy paljon enemmän yksityiskohtia.

Linssiputki on helppokäyttöisin kaikista kaukoputkityypeistä. Muitten putkien kanssa on yleensä paljon enemmän säätämistä, jos haluaa ottaa niistä täyden erotuskyvyn irti planeettahavainnoissa.

15 cm linssi on aika tehokas vehje ja sillä näkee planeetoista visuaalisesti selvästi enemmän kuin samankokoisella peili- tai katadioptrisella putkella Tanen mainitsemista syistä. Näin siis silloin, kun on vähän keskitasoa parempi seeing eli rauhallinen ilma. Suomalaisissa keskiverto-olosuhteissa on aika samantekevää, minkälaisella kaukoputkella planeettoja katsoo.

Näin se on. Olen katsellut planeettoja ensin pienellä Skymax 102:lla ja sitten vajaan kuukauden ajan 150 mm akromaatilla. Koko ajan oppii enemmän tästä hienosta harrastuksesta, jossa ei ole "mitään oikotietä" tähtiin. Se tekee tästä tosi mielenkiintoisen harrastuksen.

Tänään oli todennäköisesti hyvä seeing, kun katselin Skymax 102 putkella Jupiteria, Saturnusta ja Marsia 216 x suurennuksella 6 mm okulaarilla SW laajakulma. Hienosti näkyivät. Olin yllättynyt, että pieni Skymax kesti noinkin hyvin suurennusta.

Ostin Skymax 180 Maksutovin, jossa on 2700 mm polttoväli. Kyllä parani planeetoiden seuranta kertaheitolla. Hienosti näkyivät Jupiter ja Saturnus 300 x suurennuksella. Kätevä käyttää kompaktia putkea, jossa on hyvä suorituskyky.

Hyvä kun näkee planeetat ja kuun normi okulaareilla :) Kuutakin on hyvä katsoa koska ei häikäise pahasti isoilla suurennuksilla, valo osuu suuremmalle pinta-alalle verkkokalvolla mutta se on himmeämpää. Jos katsoo vaikka 20mm okulaarilla, kaikki fotonit pakkautuu pienemmälle alalle - ei tee hyvää silmälle. 10mm pudottaa fotonitiheyden neljäsosaan. Tosin en ole katsonut tuolla, vaikea sanoa missä silmälle terveellinen raja kuun katselemisessa kulkee.

Kyllä pääsi keli yllättämään täydellisesti. Ilmatieteen laitoksen pilvinen ennuste muuttui lähes huippuseeingiksi, niin että ei ehtinyt Maksutovia jäähdyttämäään.   Katselin Marsia 150 mm akromaatilla jopa 360 x suurennuksella 10 mm oku + Barlow 3x Jos olisi ollut suotimia, niin olisi näkynyt vaikka mitä pintakuvioita, Nyt planeetan kirkkaus esti yksityiskohtien näkemisen. Tilasin suotimia Teleskop- Servicestä, mutta ne eivät ehtineet tähän katseluun. Kyllä linssiputkella näkyy hienosti ja se kestää suurennustakin yllättävän hyvin ainakin hyvällä seeingillä.

Lainaus käyttäjältä: Terminaattori - 15.10.2020, 23:54:39
Planeettojen havainnointi on asia, jota oppii ajan kanssa, parhaiten tekemällä niistä piirroksia. Parin vuoden päästä näkyy paljon enemmän yksityiskohtia.

Piirroshavainto on sikäli kätevä, että silloin tulee visuaalisesti todella keskityttyä siihen näkyvään kohteeseen aivan eri tavalla. Kannattaa katsoa melko pitkään, niin aina jotain erottaa.

Planeetat ovat melko helppoja piirrettäviä loppujenlopuksi. Kuussa on paljon enemmän erilasita valon ja varjon vaihtelua ja yksityiskohtaa, että erimerkiksi omat piirrostaitoni alkavat olla melkoisen kovilla ja ei omat planeettapiirroksenikaan mitään hurjan kauniita ole. Siksi arvostan hienoja ja tarkkoja piirroksia. Toki, tarkoitus on olla havaintodokumentti eikä taideteos – siksi piirroksen täytyy esittää vain sitä, mitä kaukoputkesta näkee. Kuvaaminen tietysti tuo enemmän yksityiskohtia esille, kun kaikki menee nappiin.

Huomaa, kuinka oma havaintosilmänikin oli vähän heikentynyt tuossa pitkähkön harrastustauon aikana. Aika äkkiä vanha tottumus kuitenkin alkoi palata. Itse tykkään havaita planeettoja piirtämällä ihan siksi, että se on minulle kuitenkin helpompaa kuin kunnollisen kuvan saaminen. Ja on yksinkertaisesti kivaa puuhaa.

Nyt kun sain suotimet, täytyy yrittää piirtää Marsin kuva. Ehkäpä saan Syrtis Majorin näkyviin. Kiitoksia Paulalle kannustavasta viestistä !

tein tämmösen pikkusen työkalun itelleni tähän ongelmaan et "mitä kattella taivaalla" ... https://nightsky-views.web.app/

laskee käyttäjän sijainnin perusteella planeetoilla ja messierin kohteille et mitä tänään näkyy taivaalla.. Ja ylimpänä on ne mitkä saanu eniten pisteitä sijainnin ja kirkkauden perusteella laskettuna.. Lisäks koittaa laskee jos on hyvä yö kattella kuun muutamia eri "nähtävyyksiä" 🙂

tarkotettu lähinnä luurilla käytettäväks

Tämä appi toimii hienosti, ja näyttää ihan hyvältä myös ihan kannettavan selaimella.

Lainaus käyttäjältä: vvsalmin - 31.08.2023, 08:38:22
tein tämmösen pikkusen työkalun itelleni tähän ongelmaan et "mitä kattella taivaalla" ... https://nightsky-views.web.app/

laskee käyttäjän sijainnin perusteella planeetoilla ja messierin kohteille et mitä tänään näkyy taivaalla.. Ja ylimpänä on ne mitkä saanu eniten pisteitä sijainnin ja kirkkauden perusteella laskettuna.. Lisäks koittaa laskee jos on hyvä yö kattella kuun muutamia eri "nähtävyyksiä" 🙂

tarkotettu lähinnä luurilla käytettäväks

Tämä näyttää oikein mielenkiintoiselta. Nappasin linkin talteen  :azn:

Lainaus käyttäjältä: vvsalmin - 31.08.2023, 08:38:22
https://nightsky-views.web.app/

Kiitos linkistä!

jos tulee mieleen miten ois parempi niin kertokaa :cheesy: https://github.com/veikkosalminen/sky

tossa on itelläni käytössä lisäks integraatio että kun klikkaa siitä ikonista mikä näyttää kohteen sijainnin taivaalla niin pystyy kääntämään automaattisesti jalustansa indidriver:in kanssa .. se vaan vaatii lisäks raspberryn ja sinne yhden tiedoston .. niin pitää miettiä saisko siitä semmosen et kuka vaan pystyis halutessaan käyttään  :azn:

Lipsahti tuo oman sijainnin syöttö ohi tutkiessa ohjelmaa, enkä sitä nyt pääse asettamaan. Siitä kuvakavalkadista en pääse aloitukseen.

sijaintia voi muuttaa kun klikkaa siitä koordinaatteja  :azn:

Lainaus käyttäjältä: vvsalmin - 03.09.2023, 07:30:44
sijaintia voi muuttaa kun klikkaa siitä koordinaatteja  :azn:

Noinhan se tapahtuu, kiitos.