GSO RC-putket (10" ja 12")

[Timpe]

Vasen 3D-kaarevuuskuva näkyy tuossa kuva-alan sivulta päin ja siitä näkee hyvin miksi kuva-alan kaarevuus on vielä turhan suuret 28,9%...

Otin vielä tuosta 404 kuvasta keskeltä 0,67x croppauksen, jotta näkisin kuinka kuva-alan kaarevuus tippuu ilman tuota 0,67x lyhennintä. Tästä näkee hyvin kuinka tuollainen 0,67x lyhennyskerroin hyödyntää kiinalais-RCT:n ei-niin-tasaisen kuva-alan vähintäänkin 110%:sti eli kaarevuuslukemat ovat lähtökohtaisesti suuria tuon takia ja kollimointivaatimus kertaluokkaa lyhentämätöntä RCT:tä suurempi.



Pääsisi näet paljon helpommalla, jos tyytyisi kuvaamaan esim. 0,8x lyhennyksellä (1600mm / f6.3) 

[Timpe]

Olen tässä syksyn mittaan kuvaillut tähtitaivasta puskuriin huonoja sadekelejä varten, mutta siinä sivussa on tullut tutkittua myös RCT:n kollimointiakin.
(Ei varmaan yllätys kenellekään... )

En muista olenko näyttänyt tätä linkkiä aiemmin tässä ketjussa, mutta se on huomion arvoinen (joku on mittaillut samanlaista RCT-putkea interferometrilla ja muutenkin tutkinut GSO RCT:n saloja perusteellisesti):
http://interferometer-tests.blogspot.nl/2013/06/2542000-10-ritchey-chretien-gso.html
Lainaan tuolta kohdan, jossa on tutkittu myös apupeilin ja pääpeilin välistä etäisyyttä:
"Like all Cassegrain Systems, in the Ritchey-Chrétien ist the spherical aberration is dependent on the distance primary to secondary, there is only one optimal distance. "
No, tuota piti tutkia omassa putkessakin, kun web-sivun tekijä kirjoitti avuliaasti tällaisen taulukon:
"Here are the resulting Strehl values, distances given are from secondary holder to spider (means I changed the secondary only, inverse to mirror distances):
6mm - 99%
8mm - 99%
9,5mm - 98%
12mm - 93%
14mm - 79%
With decreasing distance secondary to primary, the undercorrection increases. Interesting, there is no linear behaviour, first it goes slightly off, then rapid."

Eli mitä lähemmäksi pääpeiliä apupeili työnnetään kollimointiruuveilla, sitä heikompi kuvalaatu putkesta saadaan. Tuon taulukon mukaan etäisyydet apupeilin ristikosta apupeilin pidinkupin taustaan olisi syytä pitää melko lyhyinä eli alle 9 mm lukemissa. No, omassa putkessa tuossa oli tuurillaan 8,5mm etäisyys, joten kokeilin mitä kuvasta tulisi jos tuo etäisyys lyhenisi vaikka 7...8mm tienoille. Millin muutos tuossa etäisyydessä näkyy backfokus-etäisyydessä kymmenkertaisena eli backfokus tuli samalla muutoksella 10mm sisään päin. Ei ongelmaa siitäkään, joten tein muutoksen tuohon etäisyyteen ja hukkasin samalla melko hyvän kollimoinnin ajatellen pääseväni takaisin samaan tilanteeseen illassa tai parissa.

Ja kun putki menisi osiksi, piti samalla tehdä puhallinremonttia eli vaihtaa pääpeilin takaa kolme puhallinta uusiin. Uudet puhaltimet olivat aiempaa tuplasti korkeampia, joten ne eivät enää mahtuneet pääpeilin pitimen ja pidinrungon väliin. Asensin siis uudet puhaltimet putken ulkopuolelle vetämään ilmaa putkesta ulos. Tästä puhaltimien suunnan muutoksesta on ollut juttua aiemminkin ja myös tuolla linkittämälläni verkkosivulla on sama kehoitus suunnanvaihtoon:
"In original condition, the three fans will blow the outside air into the tube, passing the primary. That means, the moment you turn them on the image will be immediately destroyed by turbulences. Fortunately the fans can be turned the other way easily."

Lisään tähän kuvan puhallinmuutoksesta myöhemmin, kun ennätän sen ottaa.
Edit: kuva lisätty. Ajan tuulettimia 12V jännitteellä putken jäähdytysvaiheessa ja tiputan jännitteen 9V tienoille kuvaustilanteessa eli pidän tuulettimet päällä pitämässä ilmavirran putkessa vakaana ylhäältä alas.



Kuten arvata saattaa, asiassa ei käynyt kuten Strömsössä ja tuon muutoksen jälkeen oikeaan kollimointiin pääsyssä menikin ilta poikineen
Putki osoittautui hyvin hankalaksi kollimoitavaksi ja ajattelin sen johtuvan esim. pääpeilin tai apupeilin väärästä paikasta putkessa. Purin ja säädin näiden paikkoja moneen kertaan, enkä saanut kollimointia kunnolla tikkiin niin millään ja epäilin omia kollimointikykyjänikin, jotka olivat kadonneet noiden muutosten jälkeen... wtf!!!

Kun olin säätänyt kaiken kolmanteen kertaan kohdalleen (erityisesti apupeilin sijainti putkessa on kriittinen puhumattakaan tällaisen modatun putken tarkentimen sijainnista pääpeilin takana) piti pysähtyä miettimään. Silloin tuli mieleen tuo apupeilin etäisyys pääpeilistä, joka oli nyt 7,5mm tienoilla. Entä jos tällä etäisyydellä olisikin merkitystä myös kuva-alan kaareutumiseen?
Olin lukenut tuosta taulukosta, että kuvalaatu paranee kun apupeilin etäisyys pääpeilistä kasvaa (=apupeilin etäisyys sen tukiristikosta pienenee). Mieleeni tuli samalla, että putken piirtoympyrä apupeilin kohdalla kapenee samassa suhteessa ja näin kuva-alan kaarevuus kasvaa! Tilanne tuossa on vähän samanlainen kuin Newtonin apupeilin koon määrityksessä. Jos siirrät Newtonissa apupeiliä lähemmäs pääpeiliä, silloin apupeili leikkaa valokartion aiempaa leveämmästä kohdasta. Jos tämä sama valokartio-ajatus siirretään RCT-putkeen, nin huomataan että tällöin apupeilille tuli aiempaa kapeampi valokartio, jos se on kaempana pääpeilistä. Tällaisessa kapeammassa valokartiossa on mukana myös enemmän kuva-alan kaareutumista, mitä olin yrittänyt saada pois putkestani turhaan viimeiset kaksi kuvausyötä kollimointiruuveja pyöritellen. Korjaus on yksinkertainen eli apupeili tuodaan lähemmäksi pääpeiliä, jolloin se palauttaa takaisin tarkentimeen aiempaa leveämmän ja tasaisemman valokartion!

Tuon apupeilin etäisyystaulukon tekijä unohti mainita tästä pikkuseikasta (muutoksesta kuva-alan kaarevuuteen), mikä on kuvaajan kannalta melko olennainen tieto. Tässä vaiheessa olisi hyvä tietää mikä mahtaa olla 10" GSO RCT:n apupeilin taustan etäisyys omasta tukiristikostaan? Jos arvata pitäisi, niin se on lähellä tuota 8...9mm etäisyyttä modaamattomassa putkessa, koska se on kompromissi optisten virheiden välttämisen ja kuva-alan tasaisuuden suhteen.

Niin tai näin, sain putken taas "normaalihyvään" kollimaatioon ja viime yönä seeing oli myös Meteobluen karttojen mukaan vihreällä (1,5") Hyvinkäällä. Tuossa on malliksi putkella klo 03:36 kuvattu 15s testiruutu, josta löytyy vielä pienen pieni kollimointivirhe (sanokaapas mikä?-) ja samaan aikaan sangen hyvä 1,83" erottelukyky. (=PixInsightin FWHMEccentricity työkalu antoi kuvasta mediaani FWHM lukemaksi 2,207 px. Tuon kun kertoo 0,83"/px erottelulla saadaan mainittu erottelukyky. Ei ihan MeteoBluen lukemassa vielä mutta lähellä kumminkin )
Putken polttoväli on nykysäädöillä 1349.8 mm eli tämä on 10"/ f5.3 RCT lyhentimellä.

(Linkissä 3326px × 2504px 1,609 MB kuva...)

[mistral]

Olin lukenut tuosta taulukosta, että kuvalaatu paranee kun apupeilin etäisyys pääpeilistä kasvaa (=apupeilin etäisyys sen tukiristikosta pienenee). Mieleeni tuli samalla, että putken piirtoympyrä apupeilin kohdalla kapenee samassa suhteessa ja näin kuva-alan kaarevuus kasvaa!

Rupesin miettimään kuinka peilien etäisyys vaikuttaa kaarevuuteen, enkä saa juttua loksahtamaan. Jos kaarevuudella tarkoitetaan sitä että reunalla kuva ei ole polttotasolla, niin eikö se korjata RC:n korrektorilla? Eli kyse olisi RC:n perusominaisuudesta joka hoidetaan aina korrektorilla?

edit
Yritin Wikipediasta löytää RC:n tietoja eikä oikein löytynyt. Jospa RC:ssä ei tarvitakaan korrektoria siksi että se piirtää luontaisesti niin hyvät reunapiirrot. Mutta siis sellainen kutina on että muutaman millin siirto peilien välillä ei oleellisesti vaikuta kentän kaareutumiseen. Paljon suurempi vaikutus olisi optisiin virheisiin.

Mitä katselin yllä olevaa kuvaa niin kyllä oli pienetkin tähdet neulan teräviä.

[Timpe]

Laitan tähän alkuun esimerkkikuvan RCT:n kuva-alan liiallisesta kaareutumisesta, niin nähdään mitä se tarkoittaa CCD Inspectorin mittaamana.



Kuten tuosta näkyy, kuva-alan reunat eivät ole samassa fokuksessa kuin sen keskusta. On yleinen väärinkäsitys, että RCT:ssä ei olisi kaareutumista, mutta on siellä sitä. Se mitä RCT:ssä ei ole, on koma-virhe, koska se on vaihdettu astigmaattisuuteen. Tarkemmin tästä aiheesta on Starizonan opasartikkelissa muutaman hyvän mallikuvan kanssa: http://starizona.com/acb/basics/equip_telescopes_ritchey.aspx

Lisäksi tuolla on juttua kuva-alan kaareutuvuudesta tähän tapaan:
"Ritchey-Chrétiens also suffer from field curvature.  Field curvature distorts the star images across the field of view.  This is because field curvature produces a curved focal plane.  The outer parts of the focal plane are focused closer to the telescope than the inner parts (in an RC or other Cassegrain).  But the detector used for imaging (whether a CCD or film) is flat, meaning the entire field cannot be in focus at once.  RCs and classical Cassegrains have very comparable amounts of field curvature.  But the curvature is almost 7 times greater than in a comparable Newtonian and about twice that of a comparable SCT.  To use a very large imaging detector such as a 35mm format CCD, a field flattener lens is required.  This lens provides a flatter field and can also minimize astigmatism to produce excellent star images across the entire field of view.  These are common accessories for RCs."

Tässä RCT:ssä käyttämäni Astro Physics CCDT67 lyhennin on suunniteltu antamaan hyvälaatuinen kuva-ala maksimissaan APS-C kokoiselle kennolle, eikä se korjaa kuva-alan kaareutumista juurikaan. Onneksi GSO RCT:n kuva-alan keskusta on kumminkin kohtuullisen tasainen keskialueelta, joten KAF-8300 kennolle siitä saa kelvollisen kuvan lyhennettynäkin. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sellaista 20% kaareutumista, jos putken kollimointi ja säädöt ovat kohdallaan. Tuosta ylläolevasta mittauksesta näkee hyvin kuinka kaareutumislukemat ovat vaihdelleet keskimäärin 30...40% välissä, kun apu/pääpeilin välinen etäisyys oli väärä (liian pitkä).

Oma sanallinen diagnoosini oli tuossa yllä edellisessä viestissä miksi näin tapahtuisi ja sen perustana ovat omat empiiriset kokeiluni putkeni kanssa. Nyt kun siirsin apupeilin millin-puolitoista lähemmäksi pääpeiliä, nuo mittaustulokset paranivat kertaluokkaa paremmiksi eli 20...25% välille. Samoin kuvista näkee kuinka nurkat eivät enää mene ihan niin kippuraan kuin aiemmin. Tuo yllä oleva skarppi tähtikenttä (482) oli mukana tuossa keskiarvomittauksessa.



Tässä on vielä malliksi tähtikenttä, jossa kaareutuvuus on 31,9% CCD Inspectorilla mitattuna... (kollimointi on tässä 1,9" päässä oikeasta). Pikaisella silmäyksellä kuva näyttää hyvältä, mutta putken FWHM-lukemat jäävät päälle 3":n (nyt 3,1") ja tähtien muotoja mittaava Aspect (%) on sekin keskiverto 23% (tuon kuuluisi olla 10% tienoilla, jotta muotovirheitä ei enää näkyisi)



Ja jos kiinnostaa nähdä kuinka tähtikenttä muuttuu, kun kollimointilukemaa parennetaan 1.9" tarkkuudesta 0,8" tarkkuuteen, niin tässä olisi sellainenkin kuva:
http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/GSORC10/CCDImage191.jpg/_full.jpg
Tuon kaarevuus on vielä 30,1% ja FWHM 3,25", mutta muutoin tähtikenttä on paremman näköinen kauttaaltaan vaikka nurkat ovatkin sangen pehmeitä.

Käytännön tasolla riittää tieto siitä, että RCT-putkessa kaikki osatekijät vaikuttavat kuvalaatuun selvästi. Optimikuvalaatuun RCT-putkessa pitää täyttyä ainakin nämä ehdot:
1.) Apupeili ja pääpeili ovat putken mekaniikkaan ja toisiinsa nähden oikeissa paikoissa (keskitettynä, etäisyydet kohdallaan). Tämä on edellytys seuraavalle ehdolle...
2.) Apupeili ja pääpeili ovat keskenään linjassa eli kollimoituna. Tämän voi tarkastaa ja säätää DSI-menetelmällä tähtitaivaalta.
3.) Tarkennin sijaitsee samalla linjalla apupeilin ja pääpeilin muodostaman optisen akselin kanssa ja se on kohtisuorassa tätä akselia vasten. Tarkentimen pieni kallistus/sijaintivirhe voi mitätöidä edelliset kaksi kohtaa. DSI-menetelmällä tehty kollimointi säätää putken optiikan aina tarkentimen akselin kanssa yhteneväksi, mutta saavutettu lopputulos ei ole aina optimi, jos kohdan 1. ehto ei täyty.
4.) Kamera on tarkentimessa suorassa. Kameran asento aiheuttaa samanlaisia virheitä kuin tarkentimen kallistus.

Aiheeseen liittyen kannattaa lukea myös tämä CN:n ketju: http://www.cloudynights.com/topic/514199-rcs-a-scope-for-masochists/
"I think these RCs are ideal scopes for tinkerers and DIY sort of people. You could probably luck out and not have to do anything to your scope and get consistent sub 1.8" FWHM stars edge-edge. But in general you have to ENJOY tinkering with and tweaking your RC to get the best performance." 

PS. Lisään kuvan tuuletin-muutoksesta edelliseen viestiini...

PS2. Jos apupeilin etäisyyden muutos vaikuttaa 1:10 suhteessa backfokukseen, niin miksei se vaikuttaisi samassa suhteessa myös kuva-alan kaareutuvuuteen?

[mistral]

Yllättävän paljon joku milli vaikuttaa kaarevuuteen. Jos ajatellaan että peilien väli on monta sataa milliä ja muutama milli on siitä alle 1% niin kuinka se voi teettää 10% muutoksen kaarevuuteen. No uskottava se on. RC on vaikea laji, kaikki pitää olla just eikä melkein.

[Lauri Kangas]

Rupesin miettimään kuinka peilien etäisyys vaikuttaa kaarevuuteen, enkä saa juttua loksahtamaan. Jos kaarevuudella tarkoitetaan sitä että reunalla kuva ei ole polttotasolla, niin eikö se korjata RC:n korrektorilla? Eli kyse olisi RC:n perusominaisuudesta joka hoidetaan aina korrektorilla?

Muista nyt että korrektori eli kentän tasoittaja ei ole mikään ihmelaite joka aikaansaa itsestään matemaattisen tasaisen kentän, vaan siinä on eri linssejä juuri sopivasti yhdistelemällä saatu paketti, jolla kentän tasaisuus saadaan hienonhienoin vippaskonstein pakotettua jonkun tietyn välin sisään. Nämä vippaskonstit vaativat jokaisen linssielementin saumatonta yhteispeliä ja ovat lisäksi merkittävän riippuvaisia siitä, millä tavalla suoristettava valopaketti tulee korrektoriin sisään ja mille etäisyydelle se hyvä tasainen kenttä on tarkoitus projisoida. Siksi millikin merkkaa niin paljon.

Kentän saa sitä tasaisemmaksi mitä painavamman, kalliimman ja hankalammin suunniteltavan paketin on valmis tekemään (tai ostamaan). Mitä monimutkaisempi (=parempi) korjaus, sitä pienemmät virheet kennon etäisyydessä vaikuttavat.

Yritin Wikipediasta löytää RC:n tietoja eikä oikein löytynyt. Jospa RC:ssä ei tarvitakaan korrektoria siksi että se piirtää luontaisesti niin hyvät reunapiirrot. Mutta siis sellainen kutina on että muutaman millin siirto peilien välillä ei oleellisesti vaikuta kentän kaareutumiseen. Paljon suurempi vaikutus olisi optisiin virheisiin.

RC:ssä nimenomaan tarvitaan tasoittavaa korrektoria, koska sen luonnollinen ominaisuus on erittäin kaareva kenttä. Komavirhettä ja palloaberraatiota ei kuitenkaan ole ollenkaan.

[Timpe]

Laurilta hyviä kommentteja asian teoreettisempaan puoleen. Kun puhutaan näistä korjaimista en malta olla nostamatta esille ASA 0,73x korjainta Newton-putkille. Näistä on vastaavia kokemuksia ainakin Murtsilla, Tuunarilla ja kenties myös Naaviksella, joten Lauri tietänee tarkasti Komakallion kollimointimanailujen myötä myös käytännön tasolla mistä tuossa puhuttiin:
"...eri linssejä juuri sopivasti yhdistelemällä saatu paketti, jolla kentän tasaisuus saadaan hienonhienoin vippaskonstein pakotettua jonkun tietyn välin sisään. Nämä vippaskonstit vaativat jokaisen linssielementin saumatonta yhteispeliä ja ovat lisäksi merkittävän riippuvaisia siitä, millä tavalla suoristettava valopaketti tulee korrektoriin sisään ja mille etäisyydelle se hyvä tasainen kenttä on tarkoitus projisoida."
Olen itse vaihtanut Murtsin kanssa kokemuksia tuollaisen ASA-lyhentimellä varustetun valovoimaisen Newtonin kollimoinnista ja sen kanssa tarvitaan liki samanlaisia fakiirin temppuja kuin tavallisen RCT:n kanssa ilman korjainta. Millin kymmenyksien muutokset/kallistukset kuvausjunassa, tarkentimessa, apupeilin offsetissa yms. vaikuttavat merkittävästi loppukuvalaatuun, vaikka Newtonin optinen perusrakenne onkin hyvin yksinkertainen. Valovoimainen kuvauskalusto ei siis tule ilmaiseksi ilman työtä silläkään suunnalla

Olisin itse kaivannut aikoinaan tätä ketjua aloittaessani tietoa siitä, kuinka kaikki pienen pienet muutokset RCT-putkissa vaikuttavat merkittävästi loppukuvan laatuun. Mieluusti jo ennen sitä ensimmäistä roheeta kolimointiruuvin pyöräytystä tyyliin "parannetaanpas GSO:n tehdaskollimointia eli ei se niin vaikeaa voi olla"... No, nythän RCT:n kollimoinnin vaikeudet ja mekaniikan tarkkuusvaatimukset ovat tulleet julkisuuteen kantapään kautta opetellen! 

Koposen Jussilta kaipaisin ajallaan uutta kommenttia tuonne 12" RCT ketjuun kuinka homma etenee kun RCT:n pääpeilille on tehty uusi pidin ja pitimen mekaanista kokoonpanoa on muutoinkin parannettu merkittävästi. Arvelisin että sillä suunnalla on samanlainen kollimoinnin opettelu edessä kuin itsellänikin on ollut oman putkeni kanssa. Toinen seikka mihin haluaisin lisätietoa on RCT:n kuvan laatutaso jossain hyvässä kalliissa ja hyvin kollimoidussa putkessa. Mihin laatutasoon kannattaa pyrkiä ja kuinka tällainen halpa kiinalais-RCT pärjää kalliimmilleen kuvalaatuvertailussa? Yritin kaivella jotain testikuvaa esille esim. Kehusmaan entisestä DSI 10" RCT:stä (tuo löytyi ja jatkoa täältä  ). Petri oli päässyt DSI:llä jonnekin 17...19% curvature lukemiin, mutta DSI on muutenkin paremmin suunniteltu RCT kuin tämä kiinalaishärpäke enkä löytänyt kokonaista tähtikenttää tuoltakaan vertailuksi. Oman putkeni odotukset ovat, että kaarevuusluvuissa päästäisiin jonnekin 18% tienoille kun kollimointi napsahtaa kaikin puolin kohdalleen.

Nyt siellä on vielä jokin mekaniikan kohdistusongelma, koska 0,0" kollimointivirheellä tulee tällaiset vähemmän hyvät mittaustulokset...



..ja tällainen tähtikenttä. Yritin säätää eilen hitusen putken kollimointia mm. yhtä kulmaa pääpeilin ja tarkentimen kallistuksesta muuttamalla, muttei tuo vielä loksahtanut kohdalleen ja piti päästä kuvaamaan pikkuisen vajaalla kollimoinnilla kun pilvet olivat tulossa päälle puolenyön tienoilla).



Kalliin osto-RCT:n saa kohdalleen ihan kollimointiruuveja kääntelemällä, mutta tämmöinen projektiputki sisältää nyt muitakin ongelmamahdollisuuksia kuten esim. tarkentimen linjaus ja kallistussäädöt + peilien kohdistukset putken suhteen. Tai saattavatpa nuo olla mekaanisesti melkein kohdallaankin, mutta nyt vain pääpeili on väärässä kollimointiasennossa, tiedä tuosta... DSI-menetelmässä loppuu näet kollimointitarkkuus kesken, kun mennään alle 2" kollimointitarkkuuteen ja säädöt on tehtävä tähtikenttää kuvaamalla ja kuva-alalta tähtien muotoja tarkastellen. Huonona puolena tuossa on, että melkein jokaisen kollimointiruuvin muutoksen jälkeen putki on myös tarkennettava uudelleen Focusmaxilla eli tuossa palaa aikaa tuntitolkulla.

[Timpe]

Lyhyt päivitys, sillä pääsin eroon kahta kuva-alan kulmaa vaivaavasta tähtien vinoudesta "kollimointiresetin" avulla. Katselin edellisillan kollimointitulosta päivänvalossa putken takaa ja säädin pääpeilin kallistuksen tarkenninnäkymän mukaan parempaan kollimointiin. Apupeilille en tehnyt juurikaan mitään säätöjä, mutta vapautin pääpeilin pitimen sivuttaislukitusruuvit ja kiristin ne uudelleen hiukan aiempaa varovaisemmin. Tuollaisen nollauksen jälkeen kuvittelin joutuvani tekemään perusteellisen DSI-kollimoinnin, mutta putki olikin vielä melko lähellä oikeaa kollimointia (heitto oikeasta noin 5"). Tuon päälle tein normaalin DSI-kollimoinnin, jonka tuloksena kuva-alan kulmat olivat paremmin kurissa.
Siinä sivussa tein tällaisen kaarevuusvertailun illan säädöistä:



Luulisi että noissa on kolimointivirheessä suurikin heitto, mutta kollimointivirheellä ja kaarevuuslukemilla ei tunnu olevan muuta vastaavuutta kuin että väljästi katsoen kaarevuus pienenee oikeaa kollimointipistettä lähestyttäessä (noiden kolmen mittauksen välissä on kollimointivirhettä 0" -> 1,2" -> 1,9" kaarisekuntia). Kannattaa samalla katsoa FWHM-lukemia, jotka paranevat kuva-alan tasoittumisen myötä eli kaarevuus haittaa myös putken piirtoa. Tuossa alla on illan kollimointipäätöskuva (eikä tuo edes ole 0,0" virheen kuva, vaan keskimmäinen 285 kuva 1,2" virheellä, koska 0" kollimointivirheellisessä tähtien muodot olivat yhdessä kulmassa vielä heikkoja). Tämäkin on tyypillistä RCT:lle eli kaikki oikean kollimoinnin osatekijät eivät parane samaan aikaan optimiarvoihinsa:

[Jussi Koponen]

Mielenkiintoista luettavaa.

Timpe: Oma 12" RC saapuu reissustaan kotiin vasta huomenna klo 09. Tarkoitus oli tehdä analyysia, onko putki parantunut päivityksien myötä. Toivotaan että se nyt tulee ehjänä perille.

[mistral]

Rupesin miettimään kuinka pääpeilin saisi kollimoitua ja tuli mieleen laakeroitu pöytä. Pöydän laakerointi olisi periaatteeltaan kuin pyörivä tuolikin mutta pöydässä olisi keskellä reilun kokoinen aukko johon fokuseri mahtuisi. Kun kaukoputki asetetaan pystyyn pöydälle, olisi tietysti oltava sovite jolla se lepää tukevasti ja sovitteessa (vaikka teräspalat) olisi säätö jolla putki saataisiin samaan linjaan laakeroinnin kanssa. Kun pöytää pyörittäisi, putken rungon pitäisi pysyä samalla etäisyydellä esim kamerajalustaan kiinnitetystä vaakatangosta.

Sitten pitäisi putken yläpuolelle laittaa (jonnekin kattoon?) ledi jonka säde peilautuisi pääpeilistä. Nyt kun pöytää pyörittää, heijastaa se valon johonkin kohtaan ja jos peili on oikeassa paikassa, pysyisi heijastus kohdallaan koko kierroksen ajan. Jos ei, tekisi heijastus pientä "kehää" pyöritettäessä.

Tämä siis periaate, en tiedä onko mahdollinen vaikkapa RC:lle. (Apupeilin joutuisi varmaan irrottamaan operaation ajaksi.)

[Timpe]

Pari ajatusta RCT:n kollimoinnin hienosäätöön. Ensiksi variaatio DSI-menetelmän pääpeilin säädöstä...
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta mieleeni tuli ajatus että pääpeilin asennon hienosäädön jälkeen myös apupeilin asentoa voi tarkastaa/säätää melkein samassa paikassa samoilla asetuksilla kuin DSI-menetelmässä säädetään pääpeiliä. Tässä on erona vain se että pyritään saamaan kuva-alan keskustassa sijaitsevan tähden kuvaan mahdollisimman pieni Airy disk näkyviin suurella suurennuksella tarkasteltavaksi ja tehdään sitten tästä tähden kuvasta kollimointi perinteiseen tapaan Airy diskin muotoa tarkastellen. Käytännössä tarkennan kuvan hiukan DSI:n pääpeilin säätökohtaa tarkemmaksi ja säädän samalla kuvan näyttövenytystä siten että tähden kiekkoon ja keskustähteen saadaan paras mahdollinen erottelukyky. Lisäksi nostan valotusajan muutamaan sekuntiin, jotta seiingin vaihtelut eivät häiritse liikaa. Putki olisi syytä olla valmiiksi jo lähellä oikeaa kollimointia (alle 3" oikeasta), koska tässä on pieni alue kuva-alan keskeltä tarkastelun kohteena ja kaikki suuremmat kollimointisäädöt vievät tähden välittömästi tämän pienen keskusalueen ulkopuolelle (mistä sitä on hankalaa ja hidasta hakea takaisin keskelle kuvaa).



Toinen ajatus koskee tarkentimen kallituksen hienosäätöä kollimoinnin lopuksi. Tähän saakka lukemani ohjeet neuvovat, että tarkentimen kallistuksen saa selville nurkkatähtiä ja niiden epäterävyyttä visuaalisesti tarkastelemalla. Huomasin eilen ajaessani FocusMaxilla V-curve ajoa, että tähteen tuli kummassakin äärilaidassa tarkennusaluetta samanlainen koma-virhepoikkeama kuin DSI-menetelmässä pääpeilin virhesäädöilläkin esiintyy. Tarkentimen tullessa takaisin fokukseen tähden komavirhe katosi kokonaan kasvaakseen taas näkyväksi toiseen äärilaitaan mentäessä. (Kyse on siis samanlaisesta Airy disk kiekosta kuin tuossa yläpuolen kuvassakin.)

Tuosta tuli mieleeni hienosäätää tarkentimen kallistusta kollimoinnin lopuksi tuollaisella epätarkennetulla tähdellä. Jos kollimointi on kohdallaan mutta tarkennin on vielä vinossa, niin tällöin komavirhe katoaa fokuksessa, mutta tulee näkyviin riittävän paljon epätarkaksi tarkennetulla tähdellä. Tarkentimen kallistuksen ollessa kohdallaan, tule tähden Airy diskin kasvaa symmetrisesti siirryttäessä kumpaan suuntaan tahansa fokuksen ulkopuolelle. (Saman saa tietysti tarkastettua myös päiväsaikaan yksisäteisellä laserilla, jonka heijastuspiste apupeilin pinnalla ei saa vaeltaa sivusuunnassa tarkennusta muutettaessa, mutta laserin "asentotoleranssi" tarkentimessa melkeinpä mitätöi tuloksen/tarkkuuden.)

Raapustelin noita vinkkejä talteen foorumille myös muita RCT:n omistajia ajatellen. Täällä ollaan näet pyöritty oikean kollimoinnin ympärillä aika moneen kertaan eli luulisi tuolta joskus kaikkien kollimoinnin osa-alueiden vielä napsahtavan kohdalleen.

[Timpe]

.... Putki olisi syytä olla valmiiksi jo lähellä oikeaa kollimointia...

Laitetaanpas vaihteeksi (ja realismin vuoksi) toisenlaista kuvaa esille. Jos joku luulee, että RCT pysyy hallinnassa kun osaa DSI-menetelmän, niin sen voi unohtaa silloin kun osien mekaaninen sovitus poikkeaa oikealta linjalta millin-pari. Tässä esim. malliksi erilaisia kaarevuusmittauksia, joista ei tiedä itkeäkö vai nauraa 

Ei kannata ottaa vakavasti ja liian tarkasti tällaista, mutta yleislinjaus näyttää nyt vievän oikealle...


Ja sitten muutamia tähtikuvia noista mittauksista.
Ensin 336 (oik.alanurkka)..... sitten 340 (oik.keskusta)......   ja lopuksi 345 (oik.ylänurkka, muutaman muunkin muutoksen kanssa):

      

Kuvalinkeistä aukeaa täyskokoiset kuvat, joista löytyy vaihtelevia tähtien muotoja sen mukaan miten kuva-alan kaarevuus kulloinkin vääntyilee.
Ja tuohon ei tarvita muuta kuin pieni poikkeama apupeilin asentoon/sijaintiin putken keskiviivalta
Tämän johdannon jälkeen voi kertoa että hiilikuituputken päät eivät ole ilmeisesti 100% kohtisuoraan leikattuja, koska jos laserin mitoittaa osumaan keskelle putkea sen etupäässä, niin apupeilin sijaintia ei enää saa apupeilinpitimen vakiosäädöillä tähän samaan linjaukseen. Käytännön korjauksena väljensin apupeilin ristikon ulommaisia kiinnityspisteitä tuon apupeilin pidinrungon hahloissa, jotta apupeiliä saa kallistettua ristikon avulla ennen sen lukitusta. Ei paljon mutta nyt apupeili siirtyy tarvittaesssa kumminkin mihin tahansa suuntaan noin millin. Putki on siis taas telakalla kuutamoajan. Jotenkin tuo RCT on kuin mikäkin tuurijuoppo, joka repsahtaa aina silloin tällöin viikkojen ryyppyputkeen, jolloin kaikki säädöt ovat ihan "kuutamolla" (=tuo lienee sentään terapeuttista luettavaa muille RCT-putkensa kollimoinnin kanssa painiskeleville eli se aina suju täälläkään). Tästä tilanteesta pois pääseminen vaatii siis putken purkamisen (katkaisuhoitoa) ja osien mekaanisen asettelun uusiksi tarkasti keskitetysti putkeen (eli tahdonvoimaa), jotta DSI-menetelmällä säätäen saadaan kelvollinen (yhteiskuntakelpoinen) lopputulos.

[Timpe]

RC:ssä nimenomaan tarvitaan tasoittavaa korrektoria, koska sen luonnollinen ominaisuus on erittäin kaareva kenttä. Komavirhettä ja palloaberraatiota ei kuitenkaan ole ollenkaan.

Ja hiukan jatkoa tähän saagaan, kun näyttäisi siltä että kuva-alan kaareutumiseen on löytymässä kikkakakkonen. Alla siis vahvaa spekulointia apupeilin ja pääpeilin välisestä etäisyydestä. Sille on periaatteessa vain yksi oikea etäisyys ja oman nykytietoni perusteella sen pystyisi etsimään CCDI:n avulla sen 3D kaarevuusmittauksia tutkimalla!

Jos pääpeilin ja apupeilin välinen etäisyys on liian suuri (apupeili liian lähellä sen omaa tuki-ristikkoa), tällöin kuva-alan kaarevuus näyttää lisääntyvän ja kaarevuuskuvasta tulee ikään kuin kuppi, jossa voisi vaikka kantaa vettä. Jos taasen pääpeilin ja apupeilin välinen etäisyys on liian pieni (apupeili liian kaukana sen omasta tuki-ristikosta), tällöin kuva-alan kaarevuus menee toiseen suuntaan "ylitse" ts. kaarevuuskuvasta tulee ikään kuin pallopinta, joka hylkii vettä. Näiden kahden etäisyysvaihtoehdon välistä pitäisi löytää se "oikea etäisyys" (TM), jolloin kaarevuus olisi minimisään (=vaihtumassa pallon ja kupin välissä).

Mutta kun tätä etäisyyttä yrittää muuttaa, apupeilin etäisyyssäätöä varten oleva lukitusrengas...
(=kuvassa näkyvä sahalaitainen lukitusrengas)


...sallii apupeilille noin 0.5 mm sivuttaissiirtymän. Sallittu toleranssi apupeilin sivuttaissiirtymässä on varmaan alle 0.1 mm, joten tuolla GSO:n etäisyyssäädöllä on melko mahdoton säätää kuvan kaarevuutta tarkasti kohdalleen. Omana ajatuksenani on nyt katsoa kuinka pääpeilin kollimointiruuveja tasaisesti kiristämällä/löysäämällä/paikalleen lukitsemalla saisi muutettua RCT:n peilien välistä etäisyyttä sopivaksi. Etäisyysmuutoksen ei tarvitse olla suuren suuri, koska peilien välisessä etäisyydessä on se 1:10 kerroin, joka muuttaa kuvatason fokusta putken takana. Olettaisin että sama vaikutus on myös kuva-alan kaarevuuteen, sillä sen verran ärhäkästi se lähtee menemään pieleen pienelläkin kollimointiruuvin pyöräytyksellä.

Huomasin tuossa samalla apupeilin mekaniikkarakennetta purkaessani, että sen saa pelkällä etäisyyssäädöllään menemään niin merkittävästi pieleen kohdistukseltaan, että hetkeä ennen kollimaatiossa ollut kuva onkin taas ihan kuralla! Samaan lopputulokseen pääsee myös jättämällä apupeilin mekaanisesti hiukan väärään kohtaan pääpeilin päällä. Tässä apupeilin sijoittamisessa ei yksinkertaisesti voi käyttää apunaan mitään teknisiä kohdistusapuvälineitä (kuten laseria), koska niiden asetustoleranssit pilaavat lopputuloksen ja apupeili asettuu satavarmasti hiukan väärään paikkaan pääpeilin päällä (sen kulloiseenkin kallistusasentoon nähden). Tuota apupeilin etäisyyttä paikalleen lukitessa piti näet kokeilla monen monituista kertaa erilaisia lukitusasentoja ennen kuin tähtien muoto sattui tulemaan kuva-alalla mahdollisimman pyöreäksi (=muutoin ne olivat soikeita ellipsejä koko kuva-alalla, vaikka kollimointi olisikin DSI-menetelmän mukaan oikea). Hidasta touhua, sillä jokaisen etäisyyden pikkumuutoksenkin jälkeen tuleva apupeilin sijaintimuutos & kollimointivirhe olikin pielessä jo 5"...10" verran, kun tuo edellä mainittu vähäinen 0.5 mm sivuttaistoleranssi peilin lukituksessa (ja apupeilin todellisessa sijainnissa pääpeilin päällä) puuttui peliin.

Pitkän johdannon jälkeen nyt ollaan taas tässä tilanteessa:





Onneksi... sillä usko omaan onnistumiseeni alkoi jo rapautumaan ja yön pimeydessä tuli kaikenlaisia mielihaluja putken heittämisestä Vantaa-jokeen kalojen kutupaikaksi tai valamisesta betoniin tulevan tähtitornivirityksen perustuksiin (juu, aiesopimus aiheesta on kypsynyt toteutushaaveeksi, mutta tuosta jossain muussa ketjussa myöhemmin). Olen siis ollut RCT:n kollimoinnin kanssa 2-3 viikkoa niin totaalisen hukassa, etten itsekään sitä oikein todeksi uskoisi!  Tuosta siis varoituksen sana kaikille RCT:n apupeiliin tarttuville: älkää avatko/purkako tuota Pandoran lipasta, sillä sen kautta RCT-putken saa totaalisen sekaisin! (Selvittelin tieni takaisin "liki oikean kollimaation" pariin lähinnä luottamalla tähtitaivaan alla tapahtuvaan tähtien muotojen tutkiskeluun ja putken apupeilin sijainnin mekaaniseen säätämiseen sen asentoa pyörittelemällä ja edellisviestini tietoiset kallitus(yms.)säädöt tietoisesti unohtamalla... huh-huh!) Nyt pitäisi vielä jostain kaivaa rohkeus tuosta tilanteesta etenemiseen ja putken kuva-alan kaarevuuden säätämiseen peilien välistä etäisyyttä muuttamalla, sillä näköjään asioiden on välillä mentävä reilusti huonompaan suuntaan ennen paranemistaan...   

[jperala]

Onko nämä nyt edes havaintovälineitä :) kokeile joskus jotain vanhaa romua, voi miten helppoja ne on säätää ja käyttää...

[einari]

Varmaan niissä vanhoissa romuissakin säädettävää riittäisi jos kuvata alkaisi ja haluaisi mahdollisimman virheettömän kentän...