Jos löytötavaralakia sovellettaisiin kiviin niin Geologian tutkimuskeskuksen organisoima kansannäytetoiminta pitäisi varmaan lakkauttaa tai ajaa alas.
Ei tarvitsisi, koska kaivoslaissa on nimenomaisesti säädetty näytteenotto-oikeudesta erikseen. Kaivoslaki olisi tapauksessa ns. erityislaki, joka syrjäyttäisi kysymystä koskevan yleislain eli löytötavaralain. Ts. sikäli kuin löytötavaralaki soveltuisi kiviin, se ei koskisi näytteitä. Mutta kuten edellä on todettu, löytötavaralaki ei yleensä sovellu maastossa lojuviin kiviin, joten kysymys on luonteeltaan akateeminen.
Kaivoslain vähäinen näytteenotto-oikeus on minusta se minkä kanssa meteoriittien kanssa pelataan tällä hetkellä.
Jos kyse on selvästi kiinteistön maapohjan osaksi liittyneestä meteoriitista, ei liene etsintätyötä koskevan säännöksen lisäksi paljon muita vaihtoehtoja*). Mikäli meteoriitti taas ei ole liittynyt kiinteistön maapohjaan, voi sen omistajattomana esineenä yksinkertaisesti vallata omakseen (ts. ottaa hallintaansa; res nullius).
Etsintätyötä koskevan säännöksen soveltamisessa keskeinen ongelma on, että säännös sallii näytteenoton ainoastaan kaivosmineraalien löytämiseksi ("Jokaisella on toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi - -"). Jos löydettyä kiveä ei alunperinkään epäillä malmikiveksi (tai jotenkin hyödylliseksi malminetsinnässä), ei näytteenotto ole kaivoslain perusteella sallittua.
*) Vaihtoehtoisesti voisi esimerkiksi argumentoida, että ainesosasuhteen syntyedellytyksiä ei ole, koska faktinen liitossuhde puuttuu (kiinteistön ja meteoriitin välillä ei ole pysyvää käyttötarkoituksen yhteyttä, ainoastaan fyysinen yhteys), samoin omistuksen yhteys (taivaalta putoava meteoriitti on omistajaton). Ja että aksessiosaannolle ei ole edellytyksiä, koska meteoriitin irrottaminen ei vahingoita muuta kiinteistöä. Ts. että maapohjan osaksi liittyminen ei vielä siirrä meteoriittia kiinteistönomistajan omaisuudeksi. Mutta kysymys ei kyllä ole missään mielessä selvä tai yksinkertainen.Mitä on vähäinen, on asia jota ei kai ole koskaan täsmennetty, mutta yleinen kiviharrastajien ja geologien käyttämä määritelmä on se määrä mitä jaksaa itse kantaa. Näytteenotossa on yleensä katsottu vähäinen lapiolla kaivaminen myös sallituksi.
Lain esitöissä ei käsitellä vähäisyyttä, mutta sallittuja ja kiellettyjä menetelmiä on
selvitetty perusteluissa (HE 273/2009 vp., 7 §:n yksityiskohtaiset perustelut): "Etsintätyötä koskevan säännöksen nojalla tehtävä näytteenotto voisi tapahtua vasaralla, lapiolla, käsin kannettavalla minikairalla tai sahaamalla timanttilaikalla, kun toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa taikka tarpeetonta haittaa tai häiriötä ja näytteenottokohta ennallistetaan. Sen sijaan iskuporakalustolla tai kairauskoneella tehtävä näytteenotto taikka kaivinkoneella tehtävät tutkimuskaivannot ja -ojat eivät pykälän mukaan olisi mahdollisia."
Itse näytteen arvo ei tietääkseni ole näyttenotossa aiheutuneen vahingon korvaamisen perusteena.
- -
Minusta näytteenotosta aiheutuvalla vahingolla käsitetään esim. puustolle aiheutuvia vahinkoja (vrt. jokamiehenoikeudessa kieletty tuohen repiminen) tai muita näytteenoton mahdollisesti aiheuttamian vahinkoja (esim. silloin jos näytteenotosta jää kuoppa ja maanomistaja katkaiseen jalkansa siinä). Meteoriittien talteenkerääminen aiheuttaa hyvin harvoin mitään havaittavaa muutosta maastossa jota voisi sanoa vahingoksi.
Vahinko voi olla mikä tahansa esine- tai taloudellinen vahinko. Kaivoslakia koskevassa hallituksen esityksessä (273/2009 vp., 103 §:n yksityiskohtaiset perustelut) todetaan, että menetyksen on oltava "taloudellisesti arvioitavissa esimerkiksi kiinteistön arvonalennuksena. Korvattavia vahinkoja ja haittoja olisivat muun muassa omaisuuden vahingoittuminen tai käytön estyminen taikka omistusoikeuteen perustuvan varallisuusarvoisen edun menettäminen, mukaan lukien omaisuuden siirtäminen ja toisenlaiseksi muuttaminen sekä kiinteistön tai investointien arvon aleneminen."
Vaikka näytteiksi otetut kivet ovat pääsääntöisesti yksinään lähes arvottomia, se ei tarkoita ettei silloin tällöin löytyviä arvokkaita meteoriitteja tarvitsisi korvata. Jos näytteeksi otettu meteoriitti on kiinteistön omistajan omaisuutta, on kyseessä aika selvästi perusteluissa tarkoitettu varallisuusarvoisen edun menettäminen.
Sitäpaitsi jokamiehenoikeus sallii sienien ja marjojen poiminnan toisten maalta ilman lupaa ja siitä vuosittain aiheuttuvat "taloudelliset tappiot" maanomistajille on aivan eri sfääreissä verrattuna Suomesta kaikkien viimeisen 200 vuoden aikana löydettyjen meteoriittien arvoon.
Tällä ei ole merkitystä sen vuoksi, että asiasta on säädetty rikoslaissa erikseen. Ts. kiinteistöjen omistajien on nimenomaisesti siedettävä se, että muut poimivat heidän sienensä ja marjansa.
