Meteoriittien omistusoikeus ja lakitulkinnat

Aloittaja Astronautiskelija, 16.01.2010, 12:48:02

« edellinen - seuraava »

J-M

Lainaus käyttäjältä: Astronautiskelija - 15.03.2012, 10:59:56
Tehdäänpäs Gedankenexperiment.

Juuri kun olen astumassa autooni, auton katolle tömähtää meteoriitti, joka hajoaa siisitisti kahteen samankokoiseen palaan. Huonosti alkanutta päivääni ankarasti kiroillen pika-analysoin kiven olevan 113 g massainen H-kondriitti. Heitän moisen tusinameteoriitin auton takapenkille ja mietin, miten täytän vakuutusyhtiölle vahinkoilmoitukseen niin, ettei vahinkokäsittelijä kuole nauruun.

Samalla hetkellä puskasta ilmestyy suomalaisia geologipiirejä edustava joukkio, joka vaatii kiveä itselleen valtiolle. Taustalle materialisoituu usvainen pilvi, joka hohtaa arvokasta lainopillista kajoa. Aika tuntuu pysähtyvän. Aurinkoisen kevätaamun innoittaman talitiaisen iloinen ti-ti-ti-ti (vai mitä ne nykyään laulavat) lakkaa kuin giljotiiniin.  Ääntäkään ei pilvestä kuulu, mutta kaikille läsnäoleville on selvää, että se tuo ilosanomaa HY:n oikeustieteellisen tiedekunnan henkilöstön taukotilasta.  Olen juuri ojentamassa kiviä geologipiireille, kun Hannu Karttunen kävelee sattumalta ohi, tekee kädellään siunaavan eleen, ja sanoo: "Poikani, ota kivesi ja käy." 

Onnenpoika!

Jos joku tulee sanomaan, että se heidän kivensä, niin auton vahinkojen maksajahan selviää samalla!  :wink: Heidän kivensähän se on aiheuttanut vahingon. Lisäksi haastat heti oikeuteen ainakin omaisuuden vahingoittamisesta ja huolimattomuudesta, kun kerran ovat jättäneet kiviään avaruuteen lojumaan.

Jari-Matti Auttila
Elämä on kuin golfpallo - ensin saa paljon iskuja ja sitten päätyy kuoppaan.

Jarmo Moilanen

Lainaus käyttäjältä: Astronautiskelija - 15.03.2012, 10:59:56
Tehdäänpäs Gedankenexperiment.

Juuri kun olen astumassa autooni, auton katolle tömähtää meteoriitti, joka hajoaa siisitisti kahteen samankokoiseen palaan. Huonosti alkanutta päivääni ankarasti kiroillen pika-analysoin kiven olevan 113 g massainen H-kondriitti. Heitän moisen tusinameteoriitin auton takapenkille ja mietin, miten täytän vakuutusyhtiölle vahinkoilmoitukseen niin, ettei vahinkokäsittelijä kuole nauruun.

Samalla hetkellä puskasta ilmestyy suomalaisia geologipiirejä edustava joukkio, joka vaatii kiveä itselleen valtiolle. Taustalle materialisoituu usvainen pilvi, joka hohtaa arvokasta lainopillista kajoa. Aika tuntuu pysähtyvän. Aurinkoisen kevätaamun innoittaman talitiaisen iloinen ti-ti-ti-ti (vai mitä ne nykyään laulavat) lakkaa kuin giljotiiniin.  Ääntäkään ei pilvestä kuulu, mutta kaikille läsnäoleville on selvää, että se tuo ilosanomaa HY:n oikeustieteellisen tiedekunnan henkilöstön taukotilasta.  Olen juuri ojentamassa kiviä geologipiireille, kun Hannu Karttunen kävelee sattumalta ohi, tekee kädellään siunaavan eleen, ja sanoo: "Poikani, ota kivesi ja käy." 

Minut valtaa juridis-moraalinen ristiveto. Päällimmäisenä mielessäni pyörii ahdistava ajatus siitä, että jos noudatan Karttusen käskyä, perääni pannaan poliisi koirineen, Interpol ja joudun lisäksi loputtomien Finlex-siteeraajien ahdistelemaksi.

Onko pelkoni aiheellinen?  Ja millä perusteella?
Loistavaa proosaa!  :grin:

Älä pelkää. Ei kukaan laita perääsi poliisia tai muuta. Käytäntö on ollut että löytäjän kanssa on neuvoteltu kiven luovuttamisesta tutkijoille ja Luonnontieteellisen keskusmuseon kansalliseen meteoriittikokoelmaan. Löytäjille on yleensä myönnetty löytöpalkkio ja ainakin kerran kappale on ostettu selvällä rahalla. Mutta koska mitään yksiselitteistä lakia ei ole, mitään pakkoa ei löytäjällä ole ollut luovuttaa meteoriitti valtiolle noin vain. Sillä valtiokaan ei voi ilman selviä pykäliä olla varma että voittaisi oikeudessa.

Ainoastaa meteoriitin maastavientiin voidaan katsoa olevan juridisesti jotain päätettyä. Se on Unescon kulttuurihistoriallisesti merkittävien esineiden maastavientiä koskeva kansainvälinen sopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut ja ratifioinut. Se määrittelee myös mineraalinäytteet ja -kokoelmat kulttuurihistoriallisiksi kohteiksi eli koskee myös meteoriitteja. Se ei estä maastavientiä, mutta tarvittaessa siihen voitaisiin vedota jos jokin merkittävä meteoriittikappale olisi joutumassa ulkomaille. Tiedä sitten miten oikeudessa kävisi. En oikein näe todennäköiseksi sitä että tuohonkaan sopimukseen herkästi vedottaisiin.
Jarmo

vhinkkan

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 15.03.2012, 13:12:09
Ainoastaa meteoriitin maastavientiin voidaan katsoa olevan juridisesti jotain päätettyä. Se on Unescon kulttuurihistoriallisesti merkittävien esineiden maastavientiä koskeva kansainvälinen sopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut ja ratifioinut. Se määrittelee myös mineraalinäytteet ja -kokoelmat kulttuurihistoriallisiksi kohteiksi eli koskee myös meteoriitteja. Se ei estä maastavientiä, mutta tarvittaessa siihen voitaisiin vedota jos jokin merkittävä meteoriittikappale olisi joutumassa ulkomaille. Tiedä sitten miten oikeudessa kävisi. En oikein näe todennäköiseksi sitä että tuohonkaan sopimukseen herkästi vedottaisiin.

Äkkipäätä ajatellen ei taida yksittäisten meteoriittien osalta koske Suomea. Suomi on toki liittynyt sopimukseen, mutta vientiluvista säädetään kansallisesti laissa kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamisesta (115/1999). Lupaa edellyttävät muun muassa
"kokoelmat, jotka ovat tieteellisen tutkimuksen tai muun erityisen syyn vuoksi arvokkaita, sekä luonnontieteelliset kokoelmat ja näiden kokoelmien näytekappaleet niiden iästä riippumatta" (4 § 7 kohta).

Jotta meteoriitti kuuluisi sääntelyn piiriin, tulisi sen siis olla osa kokoelmaa ("kokoelmat", "kokoelmien näytekappaleet"). Yksittäistä tuoretta löytöä tuskin voidaan yleensä pitää kokoelman osana.

Yli 50 000 euron arvoisiin meteoriitteihin voitaisiin mahdollisesti soveltaa neuvoston asetusta kulttuuriesineiden viennistä (NAs (EY) N:o 116/2009), mutta senkin piiriin kuuluvat vain "kokoelmat ja eläintieteellisten, kasvitieteellisten, mineralogisten ja anatomisten kokoelmien näytekappaleet" (liite 1, a kohta 13a alakohta).
Ville Hinkkanen

Jarmo Moilanen

Lainaus käyttäjältä: vhinkkan - 15.03.2012, 22:02:48
Äkkipäätä ajatellen ei taida yksittäisten meteoriittien osalta koske Suomea. Suomi on toki liittynyt sopimukseen, mutta vientiluvista säädetään kansallisesti laissa kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamisesta (115/1999). Lupaa edellyttävät muun muassa
"kokoelmat, jotka ovat tieteellisen tutkimuksen tai muun erityisen syyn vuoksi arvokkaita, sekä luonnontieteelliset kokoelmat ja näiden kokoelmien näytekappaleet niiden iästä riippumatta" (4 § 7 kohta).

Jotta meteoriitti kuuluisi sääntelyn piiriin, tulisi sen siis olla osa kokoelmaa ("kokoelmat", "kokoelmien näytekappaleet"). Yksittäistä tuoretta löytöä tuskin voidaan yleensä pitää kokoelman osana.

Yli 50 000 euron arvoisiin meteoriitteihin voitaisiin mahdollisesti soveltaa neuvoston asetusta kulttuuriesineiden viennistä (NAs (EY) N:o 116/2009), mutta senkin piiriin kuuluvat vain "kokoelmat ja eläintieteellisten, kasvitieteellisten, mineralogisten ja anatomisten kokoelmien näytekappaleet" (liite 1, a kohta 13a alakohta).
Jep. Mutta yksittäinen meteoriitti voidaan katsoa olevan "kokoelman näytekappale". Siinä mielessä noita voisi soveltaa yksittäiseenkin meteoriittinäytteeseen. Mutta kuten totesin ja sinäkin toteat, ei noiden sopimusten soveltaminen meteoriitteihin ole ihan yksioikoista eikä välttämättä oikeudessa pitävää.

MAPS:ssä on oli aikoinaan artikkeli koskien meteoriittien omistusta. Siinä mainitaan myös tuo Unescon sopimus.
Tässä on lyhennelmä siitä: http://www.lpi.usra.edu/meetings/metsoc2001/pdf/5150.pdf
Pitempi versio löytyy Nasan ADS:stä ainakin: http://tinyurl.com/6th2cjt
Jarmo

vhinkkan

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 16.03.2012, 15:19:24
Jep. Mutta yksittäinen meteoriitti voidaan katsoa olevan "kokoelman näytekappale". Siinä mielessä noita voisi soveltaa yksittäiseenkin meteoriittinäytteeseen. Mutta kuten totesin ja sinäkin toteat, ei noiden sopimusten soveltaminen meteoriitteihin ole ihan yksioikoista eikä välttämättä oikeudessa pitävää.

Yksittäinen meteoriitti voisi varmaan olla kokoelman näytekappale luontevimmin sellaisessa tapauksessa, jossa meteoriitin omistajalla on jo ennestään oma meteoriittikokoelma.

Unescon sopimuksen osalta on huomattava, että suomalaisissa tuomioistuimissa ei lähtökohtaisesti sovelleta suoraan kansainvälisiä sopimuksia, vaan sopimukset pannaan täytäntöön muuttamalla kansallista lainsäädäntöä. Unescon sopimus on kyllä sinänsä inkorporoitu lain tasoisena osaksi kansallista oikeusjärjestystämme (SopS 91/1999), mutta sopimuksen aineellinen sisältö edellyttää kuitenkin tarkempaa kansallista sääntelyä eikä esimerkiksi esineluetteloa voi soveltaa suoraan.

Sopimus nimittäin lähtee siitä, että jäsenvaltiot määrittelevät itse, mikä kaikki määritellään kulttuuriesineiksi ja suojataan esimerkiksi vientikielloilla ("Tässä yleissopimuksessa sanalla 'kulttuuriomaisuus' tarkoitetaan omaisuutta, jonka kukin valtio on uskonnollisista tai ei-uskonnollisista syistä erityisesti määritellyt tärkeäksi arkeologian, esihistorian, historian, kirjallisuuden, taiteen tai tieteen kannalta", 1 artiklan johdantokappale).

Meteoriittien osalta sopimus on laveampi kuin sen täytäntöönpano Suomessa, ts. Suomi ei ole määritellyt kaikkia meteoriitteja suojeltaviksi kulttuuriesineiksi. Sopimuksessa mainitaan "harvinaiset eläin-, kasvi-, mineraali- ja anatomiset kokoelmat ja näytteet" (1 art. a kohta, englanniksi "[r]are collections and specimens"), Suomen kansallisessa lainsäädännössä puolestaan "kokoelmien näytekappaleet". Suomessa pelkkä näyte ei siis riitä.

Näitä kv-sopimuksia voidaan kyllä mahdollisesti käyttää apuna siinä tilanteessa, että joku olisi roudannut kokoelmiin kuuluvia suomalaisia meteoriitteja luvatta ulkomaille.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 16.03.2012, 15:19:24
MAPS:ssä on oli aikoinaan artikkeli koskien meteoriittien omistusta. Siinä mainitaan myös tuo Unescon sopimus.

Jep, ja artikkelissa todetaan sama pulma jota yllä on selitetty ("Ratifying states undertake to pass laws to give legal effect to the principles of the Cultural Property Convention - - but many states have not done so. Therefore, ratification of the Cultural Property Convention does not mean that meteorites in a ratifying state can be effectively controlled under the principles of that convention.", s. B9).
Ville Hinkkanen

Jarmo Moilanen

Kiitos Ville tarkennuksista.

Itse en ole mikään lainoppinut enkä pykäliä pyöritä yleensä, joten parempi nyökkäillä kun vakuuttavammin selitetään.  :laugh:

Ongelma pysyy siis samana, mitä se on ollut pitempään.

Toistaiseksi kaikkista Suomesta varmuudella löydetyistä meteoriiteista on saatu edustavat näytteet (lähes kaikki löytynyt materiaali Haveröä ja Åboa lukuunottamatta) Luonnontieteelliseen keskusmuseon kansalliseen meteoriittikokoelmaan. Toivotavasti näin tapahtuu jatkossakin, oli lakia tai ei.

Joku voi myös kysyä, että mikä tarve valtiolla, tai siis Luonnontieteellisellä keskusmuseolla, olisi omia kaikki mahdolliset kappaleet kokoelmiinsa jos sellainen laki säädetään? Päämassa eli suurin (joskus ainoa) talteensaatu kappale on tietysti se kulttuurihistoriallisesti tärkein museoitava näyte kustakin putouksesta. Meteoriittien tutkimuksen kannalta erityisen tärkeä on ns. tyyppinäyte(et), josta pidetään erityisen hyvää huolta koska se on tavallaan kunkin meteoriitin henkilöllisyystodistus ja edustaa tyypillistä näytettä kyseisestä meteoriittista. Esim. meteoriittiluetteloissa kerrotaan aina missä tyyppinäytettä säilytetään ja usein myös kenellä on meteoriitin päämassa. Lisäksi museot (ja kokoelmat) tarvitsevat näytteitä joita se voi luovuttaa jos joku tutkija maailmalla tarvitsee näytteitä omissa tutkimuksissaan. Kappaleilla voidaan myös vaihtaa uusia näytteitä museon kokoelmiin muualta.
Jarmo

Kaizu

Omistusoikeus ei ole ollut ongelma kun meteoriiteillä ei ole ajateltu olevan suurta rahallista arvoa. Nyt tilanne on toinen kun arvovaltaiseltakin taholta on kerrottu arvon olevan kymmenissä tuhansissa euroissa. Raha hypähtää tieteellisen arvon edelle ja saattaa käydä että vikkelä meteoriitin löytäjä käy poimimassa meteoriitin talteen ja panee sen lihoiksi ennen kuin muut kerkiävät reagoida mitenkään. Meteoriittejä voivat Suomessa etsiä muutkin kuin suomalaiset. Siksi olisi hyvä riidellä tämä asia selväksi ennen kuin se iso tulee alas.
Olisi hienoa että lainsäädännöstä joko löytyisi tai sinne saataisiin pykälä jolla estettäisiin meteoriitin karkaaminen tutkijoiden ulottumattomiin. Ennakkotapausta toivoisin ratkaisemaan kuuluuko meteoriitti löytäjälle vai maanomistajalle siksi että löytäjän mukana meteoriitti voi kadota välittömästi pois maasta mutta maanomistaja on helpompi löytää jatkoneuvotteluihin. Olen penkonut joitain lakitekstejä mutta en ole löytänyt niistä oikeastaan mitään hyödyllistä tähän aiheeseen.

Kaizu
Kai Forssen

Jarmo Moilanen

Itse en toivoisi kovin pahaa ennakkotapausta ennen kuin on laki tai vastaava, joka on rauhassa vakaasti harkiten muotoiltu ja päätelty. Ennakkotapaus nykyisessä melkoisen avoimessa tilanteessa kun voi päätyä melko surkuhupaisaan tulokseen ja ongelmiin tutkimuksen kannalta. Pelkään että tutkimus on se joka kärsii kaikkein pahiten jos tulee hankala ennakkotapaus.

Tärkeintä olisi, sanotaan se nyt vielä kerran, että tutkittavaksi saadaan riittävästi näytemateriaalia Suomeen pudonneista ja täältä löytyneistä meteoriiteista. Pääasiallinen kokoelma mihin materiaali tulee ohjata on Luonnontieteellinen keskusmuseo Helsingissä, jossa jo nyt säilytetään tärkeimpiä näytteitä.

Tutkimattomalla ja siten väitetyllä meteoriittinäytteellä ei ole juurikaan rahallista arvoa muutenkaan. Ei varsinkaan sellaisella jota kukaan asiantuntija ei ole edes nähnyt. Tutkimuksiinhan riittää alkuun pienikin, noin tulitikkuaskin kokoinen palanen. Itse asiassa pienempikin palanen riittää nykyisin, mutta parempi on jos materiaalia on hiukan enemmän käytettävissä. Ja uuden meteoriitin löytäjällehän on tiedossa jonkinlainen löytöpalkkio.

Luonnontieteellisen keskusmuseon näytteillä olevat suomalaiset meteoriitit:
http://www.somerikko.net/meteoriitit/hlm.html
Jarmo

Potnapekka

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 17.03.2012, 12:54:00

Olisi hienoa että lainsäädännöstä joko löytyisi tai sinne saataisiin pykälä jolla estettäisiin meteoriitin karkaaminen tutkijoiden ulottumattomiin. Ennakkotapausta toivoisin ratkaisemaan kuuluuko meteoriitti löytäjälle vai maanomistajalle siksi että löytäjän mukana meteoriitti voi kadota välittömästi pois maasta mutta maanomistaja on helpompi löytää jatkoneuvotteluihin.

Ajatus että kuuluisi maanomistajalle ei menne läpi seuraavista syistä:

1. Maanomistajalle ei nykyisinkään kuulu läheskään kaikki maalliset objektit joita hänen maillaan on. Ainakin kaikki rauhoitetut kasvit ja eläimet kuuluvat valtiolle. Myös riista kuuluu valtiolle. Maanomistajalle kuuluu ainoastaan metsästysoikeus. Kalatkin kuuluvat valtiolle. Vesialueen omistajalle kuuluu ainoastaan kalastusoikeus niillä välineillä jotka valtio sille sallii. Lisäksi onkiminen ja pilkkiminen on sallittua kaikille ja virvelöintioikeutta valtio myy rahaa vastaan kaikille.
Muista elollisista ainakin marjat ja sienet sekä rauhoittamattomat selkärangattomat eläimet kuuluvat löytäjälle. Metsän käyttö on taas lailla määritelty siten että puunjalostusteollisuuden edut tulevat turvatuiksi. Maaperän ja kaivannaisten hyödyntämiseen maanomistaja vaatii viranomaisluvat jotka voi ainakin kaivoslain perusteella saada muukin kuin maanomistaja. Myös rakennusoikeus on viranomaisten käsissä.

2. Yleinen ilmapiiri ei tue sitä että maanomistajalle suotaisiin lisää oikeuksia. Pikemminkin päinvastoin. 

Pekka, maanomistaja

Jarmo Moilanen

Kiitos Pekka kommentista. Näinhän se on.

Uusi kaivoslakihan hiukan paransi maanomistajan asemaa, mutta ei lopulta kovin merkittävästi. Sitäpaitsi kaivoslakia on vaikea soveltaa meteoriitteihin kuten aiemmin on ollut keskustelua.

Se olisi pieni ongelma jos meteoriitit katsottaisiin kuuluvan maanomistajalle. Silloin pelkkä meteoriittien etsintä vaatisi joka kerta maanomistajan selvittämistä ja luvan hankkimista. Maanomistajan tai usein useampien maanomistajien selvittäminen tietylle etsintäalueelle olisi yllättävän työlästä.
Jarmo

Kaizu

Tämän päivän (18.5.2012) Hesarissa ympäristöneuvos Pekka Tuunanen ympäristöministeriöstä soveltaa löytötavaralakia oikeuttaakseen kivien keräilynsä toisen omistamalta maalta. Kerättävien kivien arvon tulee olla alle 20€.

Kaizu
Kai Forssen

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 18.05.2012, 09:11:34
Tämän päivän (18.5.2012) Hesarissa ympäristöneuvos Pekka Tuunanen ympäristöministeriöstä soveltaa löytötavaralakia oikeuttaakseen kivien keräilynsä toisen omistamalta maalta. Kerättävien kivien arvon tulee olla alle 20€.
Kaizu

Hyvä, että iihmisillä on näkemyksiä, mutta tuskinpa tuokaan on the oikea tulkinta kun eivät muutkaan ole. Lisäksi, tuolla löytötavaraperusteellahan melkein kaikki meteoriitit pitäisi jättää keräämättä: arvo pienellekin murikalle liikkuu ainakin parissakympissä (jahka meteoriittius toki ensin todistetaan). Tietysti ovelasti useammalla reissulla voisi napsia palasiksi hajonneen kappaleen... ja kuka voi oikeastaan määrittää ovatko useat 19,50 euron palaset osa samaa "löytötavaraa" vai jokainen omaansa? :huh:

Pääjutussa kiviä kerännyt mies lienisi arvottanut merenrantakivet aika halvoiksi, jos se peräkärryllinenkin menisi alle pariinkybään.

Jarmo

elfsprite

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 18.05.2012, 14:41:36
arvo pienellekin murikalle liikkuu ainakin parissakympissä (jahka meteoriittius toki ensin todistetaan).

Jos kaupallista arvoa katsotaan niin ihan peruskondriitin ollessa kyseessä nykypäivänä 0.5 - 1 euro / gramma saattaa olla käypä hinta. Parilla kympillä ei kovin isoa kappaletta siis saa. Mitä harvinaisempi kivi on tyypiltään tai muuten vaikeasti saatava, grammahinta voi olla huomattavan paljon suurempi.

vhinkkan

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 18.05.2012, 09:11:34
Tämän päivän (18.5.2012) Hesarissa ympäristöneuvos Pekka Tuunanen ympäristöministeriöstä soveltaa löytötavaralakia oikeuttaakseen kivien keräilynsä toisen omistamalta maalta. Kerättävien kivien arvon tulee olla alle 20€.

On hankala nähdä, että löytötavaralakia voisi ainakaan suoraan soveltaa meteoriitteihin. Taivaalta pudonneet meteoriitit eivät ole löytötavaroita, koska niitä ei ole hukattu. Ne ovat tilanteesta riippuen joko omistajattomia (res nullius; tällöin ne voi kuka tahansa vallata, ts. löytäjä saa pitää) tai sitten ne ovat liittyneet osaksi kiinteistöä ja tulleet kiinteistön omistajan omaisuudeksi. Toisekseen löytötavaralaki koskee ainoastaan irtaimia esineitä. Laki voisi siten koskea lähinnä sellaisia kiinteistöstä irrotettuja tai vallattuja meteoriitteja, jotka niiden omistaja on ensin hukannut.

On myös huomattava, että vaikka lakia sovellettaisiinkin ei-hukattuihin vähäarvoisiin meteoriitteihin (ts. alle 20 euroa), ei löytäjä silti saisi pitää niitä. Lain 6 §:n mukaan löytäjän on nimittäin ilmoitettava vähäarvoisen löytötavaran talteen ottamisesta omistajalle, jos tämä on tiedossa. Löytäjä saa pitää ainoastaan vähäarvoisen löytötavaran, jonka omistaja ei ole vaikeudetta selvitettävissä. Kiinteistön omistaja lienee yleensä vaikeudetta selvitettävissä, joten löydöstä tulisi ilmoittaa kiinteistön omistajalle.

Voidaan kuitenkin arvioida, voisiko löytötavaralain ilmentämästä vähäarvoisia löytötavaroita koskevasta periaatteesta (vähäarvoiset saa pitää) saada johtoa arvioitaessa jokamiehenoikeuksien ulottuvuutta. Ts. voisiko löytötavaralakia soveltaa analogisesti. Jokamiehenoikeuksiin sisältyvistä "keräilyoikeuksista" on kuitenkin säädetty kohtuullisen tuoreella nimenomaisella rikoslain säännöksellä, jossa ei mainita meteoriitteja eikä muitakaan kiviä (RL 27:14: "Tämän luvun säännökset eivät koske maassa olevien kuivien risujen, maahan pudonneiden käpyjen tai pähkinöiden taikka luonnonvaraisten marjojen, sienten, kukkien tai, jäkälää ja sammalta lukuun ottamatta, muiden sellaisten luonnontuotteiden keräämistä toisen maalta."). Toisaalta jos jokamiehenoikeuksien katsottaisiin koskevan muitakin kuin säännöksessä listattuja kiinteistön ainesosia, voisi esimerkiksi kukkapenkeistä käydä poimimassa istutettuja kukkia, kunhan kimpun arvo ei ylitä 20 euroa. Näin ei varmaankaan voi olla.

Siinä Tuunanen on oikeassa, että pieniä kivimääriä saa kerätä kaivoslain näytteenotto-oikeutta koskevan säännöksen perusteella. Meteoriitteihin säännöstä ei kuitenkaan aikaisemmissa viesteissä esitetyillä perusteilla yleensä voi soveltaa (ja vaikka joskus voisikin, on näytteenotosta aiheutuva vahinko eli meteoriitin arvo korvattava kiinteistön omistajalle).

Oikeudellisena kysymyksenä tämä meteoriittien omistusoikeus on kyllä monipuolinen.
Ville Hinkkanen

Jarmo Moilanen

Kivet ja meteoriitit eivät ole tavaroita. Tavara on käsittääkseni aina ihmisen valmistama tai muokkaama. Joten Tuunasen ajatus on kyllä kuolleena syntynyt. Ainoastaan jos on kyse kokoelmaan kuuluva mineraalinäyte tai meteoriitti, niin ehkä silloin. Mutta sen pitäisi pystyä tunnistaa johonkin kokoelmaan kuuluvaksi.

Käytännössä kaikki yksittäiset kivet (esim. sorakuorma on eri asia), jotka löytyvät maastossa ovat arvottomia kunnes selviää onko niillä arvoa. Jos löytötavaralakia sovellettaisiin kiviin niin Geologian tutkimuskeskuksen organisoima kansannäytetoiminta pitäisi varmaan lakkauttaa tai ajaa alas. Kansannäytetoiminnalla, joka perustuu juuri vähäiseen näytteidenotoon, on ollut malminetsinnässä hyvin suuri yhteiskunnallinen merkitys. Jos maastosta löytyvien kivien tai meteoriittien omistajuus joskus tulee lainsäätäjien päätettäväksi, täytyy meteoriittien lisäksi varmasti pohtia tätäkin näkökulmaa. GTK saa vuosittain yli 5000 näytettä ja lähes kaikki on kerätty muiden kuin löytöpaikan maanomistajan toimesta. Ja koska GTK maksaa vuosittain tuhansia euroja löytöpalkkioita niin näiden "löytötavarakivien" voidaan väittää olevan arvokkaampia kuin löytötavaralain 20 euroa.

Kaivoslain vähäinen näytteenotto-oikeus on minusta se minkä kanssa meteoriittien kanssa pelataan tällä hetkellä. Mitä on vähäinen, on asia jota ei kai ole koskaan täsmennetty, mutta yleinen kiviharrastajien ja geologien käyttämä määritelmä on se määrä mitä jaksaa itse kantaa. Näytteenotossa on yleensä katsottu vähäinen lapiolla kaivaminen myös sallituksi.

Itse näytteen arvo ei tietääkseni ole näyttenotossa aiheutuneen vahingon korvaamisen perusteena. Sitäpaitsi jokamiehenoikeus sallii sienien ja marjojen poiminnan toisten maalta ilman lupaa ja siitä vuosittain aiheuttuvat "taloudelliset tappiot" maanomistajille on aivan eri sfääreissä verrattuna Suomesta kaikkien viimeisen 200 vuoden aikana löydettyjen meteoriittien arvoon. Minusta näytteenotosta aiheutuvalla vahingolla käsitetään esim. puustolle aiheutuvia vahinkoja (vrt. jokamiehenoikeudessa kieletty tuohen repiminen) tai muita näytteenoton mahdollisesti aiheuttamian vahinkoja (esim. silloin jos näytteenotosta jää kuoppa ja maanomistaja katkaiseen jalkansa siinä). Meteoriittien talteenkerääminen aiheuttaa hyvin harvoin mitään havaittavaa muutosta maastossa jota voisi sanoa vahingoksi.

Olisi tietysti hyvä, että saisimme meteoriittilain. Pelkään vain sitä, jos laki säädetään ilman laajempaa näkemystä aiheesta, niin laista aiheutuu enemmän vahinkoa kuin hyötyä meteoriittien talteensaamista ja tutkimusta ajatellen. Jonkinlainen kultainen keskitie pitäisi löytää. Minusta meteoriittien keräämistä ei pitäisi ainakaan vaikeuttaa, siksi harvinaisia ja tärkeitä näytteitä ne tutkimuksellisesti ovat.
Jarmo