Paras planeettaokulaari?

Aloittaja Timpe, 28.04.2008, 23:40:33

« edellinen - seuraava »

hm

Tuon ensi viikolla Cygnukselle sarjan okulaareja, joita halukkaat voivat kokeilla. Kaukoputkia lienee perinteisesti jonkin verran paikalla. Mukana mm. Baader Eudiascopic 10 mm, Baader Classic Ortho 10 mm, Baader Hyperion 10 mm, halpisplössl 10 mm, Clavé 8 ja 12 mm... Isot planeetat ovat päivätavaraa, Uranus ja Neptunus näkyvät matalalla aamuyön tunteina, Kuu itäisellä taivaalla.

Hannu Määttänen / Teknofokus

MarttiM

Lainaus käyttäjältä: hm - 17.07.2013, 12:46:09
Tuon ensi viikolla Cygnukselle sarjan okulaareja, joita halukkaat voivat kokeilla. Kaukoputkia lienee perinteisesti jonkin verran paikalla. Mukana mm. Baader Eudiascopic 10 mm, Baader Classic Ortho 10 mm, Baader Hyperion 10 mm, halpisplössl 10 mm, Clavé 8 ja 12 mm... Isot planeetat ovat päivätavaraa, Uranus ja Neptunus näkyvät matalalla aamuyön tunteina, Kuu itäisellä taivaalla.

Hannu Määttänen / Teknofokus

Omien havaintojeni mukaan ortoskooppisten (esimerkiksi Brandonin tai Baader Classic Orthon) muodostama kuva planeetoista ja Kuusta on väritön, kuulakas ja tarkka, kun taas Baader Hyperion on käytännöllinen laajan näkökenttänsä ja ortoskooppeja lähentelevän tarkkuutensa ansiosta. Lyhytpolttovälinen plösslini on hyvän seeingin sattuessa kelpo kapine, vaikka pieni katseluetäisyys pudottaakin havaintomukavuutta. Baader Eudiascopicin tiedän, mutta en ole sillä koskaan katsellut. Clavén nimen olen joskus netissä nähnyt. Onkohan se ortoskoppinen vai plösslin okulaari?

hm

#62
Clavé oli ranskalainen yritys, joka valmisti optisia laitteita teollisuudelle ja  astrotarvikkeita. Okulaarit ovat perinteisiä plösslejä, joilla oli erinomaisen laadun maine ja sen mukainen hinta. Vuonna 1985 Kinoptik osti Clavén ja okulaarien saatavuus loppui muutamaa vuotta myöhemmin.

Hannu M

Vuosiluku korjattu oikealle vuosisadalle.

MarttiM

Lainaus käyttäjältä: hm - 17.07.2013, 13:50:51
Clavé oli ranskalainen yritys, joka valmisti optisia laitteita teollisuudelle ja  astrotarvikkeita. Okulaarit ovat perinteisiä plösslejä, joilla oli erinomaisen laadun maine ja sen mukainen hinta. Vuonna 1885 Kinoptik osti Clavén ja okulaarien saatavuus loppui muutamaa vuotta myöhemmin.

Hannu M

Kiitos mielenkiintoisista tiedoista! Luulenpa, että moni olisi valmis maksamaan aika paljon Clavèn okulaareista...

MarttiM

Kokoelmissani on takavuosikymmeniltä kaksi pienen holkkikoon, 24,5 mm:n, ortoskooppista okulaaria. Ensinnäkin 7 mm:n Carton, jota olen käyttänyt paljon planeettahavainnoissa 80 mm:n linssiputken kanssa, sekä toiseksi 1980-luvun puolivälissä Teknofokuksesta ostettu 18 mm:n okulaari. Siinä on valkoisella fontilla kolmio, jonka sisällä ovat päällekkäin kirjaimet T ja S. Mikähän merkki on kyseessä? Kyseinen okulaari toimii hyvin planeettojen katselussa mainitussa refraktorissa varsinkin Barlowin putken myötä, jolloin suurennos on 133-kertainen.

maukkaK

Canon 7D, 300mm/4 L IS USM. Samyang 8 ja 14mm, EF-S 18-55mm
HEQ-5, Celestron EHD8

MarttiM

Minäkin olen yhdistänyt kyseisen kolmiomerkin, jossa ovat kirjaimet T ja S, Telescope-Serviceen, mutta juuri kun pääsin kysymästä asiaa, niin löysin itse netistä Takahashin hi-ortho -okulaarien kuvan, joissa näkyy olevan täsmälleen sama merkki kuin minulla olevassa kapineessa. Kyseessä on siis mitä ilmeisimmin Takahashin 1980-luvun puolivälissä valmistama okulaari.

kjj

Laitoin kesäloman kunniaksi viime viikolla Baaderin 6 mm classic orthon tilaukseen (parin pidemmän hyperionin lisäksi). Harmi, että menee loppuvuoteen, että sitä pääsee Jupiterin kanssa kokeilemaan. Saturnus periaatteessa näkyisi tälläkin hetkellä tuohon "observatooriolleni", mutta on vain niin turkasen matalalla ja kirkasta yötaivasta vasten, ettei sillä kummoistakaan testiä voi tehdä.

MarttiM

Lainaus käyttäjältä: kjj - 17.07.2013, 16:19:31
Laitoin kesäloman kunniaksi viime viikolla Baaderin 6 mm classic orthon tilaukseen (parin pidemmän hyperionin lisäksi). Harmi, että menee loppuvuoteen, että sitä pääsee Jupiterin kanssa kokeilemaan. Saturnus periaatteessa näkyisi tälläkin hetkellä tuohon "observatooriolleni", mutta on vain niin turkasen matalalla ja kirkasta yötaivasta vasten, ettei sillä kummoistakaan testiä voi tehdä.

Kun Jupiter loppuvuodesta alkaa näkyä tarpeeksi korkealla taivaalla, niin johan alkaa yksityiskohtia näkyä, kun on esimerkiksi BCO (eli Baader Classic Ortho) putkessa ja keskittyy rennosti, mutta huolellisesti. Minusta BCO on aavistuksen Brandonin ortoskooppia tarkempi Jupiteria havaittaessa, kun taas jälkimmäinen on hiukan tarkempi Kuuta katsottaessa. Uskallan näin väittää, vaikka ne antavat hieman eri suurennoksenkin. Kuun kraattereissa ja muissa pinnanmuodoissahan - lähellä terminaattoria - kontrasti on suurempi kuin Jupiterin näkymässä, mikä selittänee kyseisten okulaarien suorituskyvyn erilaisuutta ainakin minun näkemänä.

Tane

#69
 Sain tuon  Baader Genuine Orthon 5mm käytettynä, kun niitä ei enää tehdä. Baader Classic orthoja saa uusina ja ovat hieman halvempia kuin BGO:t aikanaan, mutta käyttäjäkokemuksia maailmalta lukiessa ihan saman veroisia. Classic sarjassa näyttäisi pienin olevan 6mm. Hain noita vanhoja neljä ja viisi millisiä jotka siis löysin, koska siten vältän barlowin käytön. Eikös orthoskooppisen tarkoitus ole mahdollisimman vähällä lasimäärällä saada eristetyksi terävä näkökenttä? Meikäläisen barlow on vaatimaton ED lasinen kaksituumainen. Onhan noitakin laadukkaampia että käyttö orthoskooppisen kanssa on perusteltua. Silmäetäisyyskin tulee siedettävämmäksi...
Celestron C14,

MarttiM

Lainaus käyttäjältä: Tane - 18.07.2013, 01:44:08
Sain tuon  Baader Genuine Orthon 5mm käytettynä, kun niitä ei enää tehdä. Baader Classic orthoja saa uusina ja ovat hieman halvempia kuin BGO:t aikanaan, mutta käyttäjäkokemuksia maailmalta lukiessa ihan saman veroisia. Classic sarjassa näyttäisi pienin olevan 6mm. Hain noita vanhoja neljä ja viisi millisiä jotka siis löysin, koska siten vältän barlowin käytön. Eikös orthoskooppisen tarkoitus ole mahdollisimman vähällä lasimäärällä saada eristetyksi terävä näkökenttä? Meikäläisen barlow on vaatimaton ED lasinen kaksituumainen. Onhan noitakin laadukkaampia että käyttö orthoskooppisen kanssa on perusteltua. Silmäetäisyyskin tulee siedettävämmäksi...

Baader Genuine Ortho on tosiaan melkein legendaarinen planeettaokulaari. Ostin Teknofokuksesta Baaderin Zeiss Abbe Barlowin lisäksi Baaderin Q-Turret 2,25x - Barlowin, jonka saa kätevästi myös 1,3 x - Barlowiksi. Viime kevättalvella havainnoin Jupiteria juuri viime mainitun ja 10 mm:n BCO:n avulla, jolloin kaukoputkeni suurennoskerroin oli 156. Se toimi hienosti ja suuremmilla suurennoksilla kuningasplaneetan yksityiskohdat vähenivät - tai eivät ainakaan lisääntyneet. Kahdeksan millimetrin polttovälinen TS HR Planetary - jolla saan suurennuskertoimen 150 - olisi ollut hyvä haastaja Jupiteria tiirattaessa edellä mainitulle Baaderin yhdistelmälle, mutta niiden välinen vertailu jäi tekemättä. No, ensi talvena on uusi mahdollisuus. Minulla on myös kahdeksan linssiä sisältävä 7,2mm:n Antares Speers Waler, jonka antama kuva planeetoista kärsii hiukan liian monesta linssistä - Jupiter ja Kuu näyttävät huomattavasti kellertävimmiltä kuin ortoskooppisilla okulaareilla katsottuna. Hyvänä puolena kanadalaisessa on huikea 82 asteen näkökenttä ja toisaalta sen rinnalla ortoskooppien ulkonäkö on miltei mitätön. :rotfl: Painopiste okulaarituotannossa näyttää olevan monilinssiseen suuntaan, jota Antares Speers Walerkin edustaa.

Tane

 Sain tehtyä vertailua TS HR Planetary 5mm vastaan University Optics 6mm ja Kokusai Kohki T Japan 4mm (vastaa UO okua) kanssa. TS HR:ssä on 60 asteen näkökenttä, 16 millin silmäetäisyys ja viisi elementtiä. On mukavampi katsella mutta minulla APO 160 jota nykyisin käytän tuotti terävimmän kuvan noilla aidoilla orthoilla. Toistaiseksi ilman silmälaseja katselu lyhyellä etäisyydellä onnistuu enkä kaipaa planeetta näkymiin isompaa kenttää. Mutta totuuden nimissä kun ensimmäinen "planeettaokulaarini" oli Baader Hyperion 8mm ja käytin sitä 2x kahdentuuman ED-barlowin kanssa niin ei se paljoa jää noista orthoista. Se menee aika samoihin TS HR planetaryn kanssa. Saturnukselle kun sattuu huippu seeing kuten ehkä kerran viime keväänä (4-5. Huhtikuuta), niin silloin tarkka pieni ortho, minulla 4mm (antaa reilun kolmensadan suurennuksen), pääsi oikeuksiinsa. Kuusi millinen antaa parisataa ja  "huonommallakin kelillä" vakaamman kuvan, ehkä viitonen on se paras ..Kunhan nyt pääsee katsomaan.
Celestron C14,

MarttiM

Olet suorittanut mielenkiintoisia vertailuja. Mainittuasi ison 160 mm:n refraktorisi tuli mieleeni, että mitähän okulaareja käytettiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuoliskolla, kun avaruusluotaimia ei ollut, vaan kiertotähtiä havaitiiin optisilla teleskoopeilla - tarkoitan siis esimerkiksi Yerkesin jättimäistä 102 cm:n linssikaukoputkea. Löytyisiköhän tähän kysymykseen netistä tai kirjoista vastausta?

Tane

#73
 Äkkiseltään löydän että Saksalainen Ernst Abbe kehitti ja patentoi orthoskooppisen okulaarin 1880.
APO 160:sta sanoisin; ei kummempi kuin SW 300/1500 newton jolla viime talvena myös katselin planeettoja (lähinnä Jupiteria sain testata) ja voin näillä subjektiivisilla silmilläni vertailla...Kuitenkin ne on sen verran erilaisia laitteita ja tuovat omilta kanteiltaan esiin hyvät ja huonot puolet.Iso peili antaa enemmän luonnollisia värejä mutta on epävakaampi, herkkä seeingille. Linssi taas on värittömämpi ja vakaampi, ehkä pienemmän apertuurinsa vuoksi...Millainen olisi 160 peili tosipitkällä polttovälillä (F/10-15)? Apupeilin peittoa ei nimeksikään mutta avonaisessa putkessa siinäkin sotkisi putkivirtaukset ja jos putki suljetaan ollaan jo Masutov-Newtonissa. Mene ja tiedä.
Saturnus nyt on ainakin hyvä APO:lla. Olisi vaan ylempänä että saisi tosiaan sanoa nähneensä Encken jaon eikä vain arvailla nähneensä. Pallomaisissa tähtijoukoissa erotuskyky saa oikeuksiaan, mutta galaksit ja sumut on ison peilin heiniä, apertuuri jyllää. Planeettakuvaukseen jos poikkean niin keskinkertaisilla taidoillani sain selvästi paremmat kuvat lissiputkea käyttäen. Ei oikein kehdannut edes verrata. Kuitenkin olen sitämieltä että osaavissa käsissä 300/1500 newton olisi selvästi parempi planeettakuvauksessa. Siinä pätee yksinkertaisuus; apertuuri tuo erotuskyvyn.
Täällä missä valosaaste sekoittuu antaa linssi vielä tumman taustan mutta kaukana kaupungeista ja vilkkuvien mastojen ulottumattomissa rakentelisin varmaankin planeettaputken kunnollisen peilin varaan...
Ps. Ehkä meni ohi aiheen mutta vähän valaisua että millä noita okuja on tullut vertailtua...
Celestron C14,

MarttiM

Abbe ortoskoopissa on neljä lasielementtiä, joista kolme muodostaa yhden ryhmän ja yksi elementti toisen. Lasin ja ilman kohtauspintoja on siis neljä. Brandonin ortoskoopissa on plösslin tapaan kaksi kahden linssin ryhmää. Sen on suunnitellut Chester Brandon, joka toimi mm. Toisen maailmansodan aikaisten amerikkalaisten pommikoneiden tähtäinoptiikan parissa. Muistan hämärästi jostakin lukeneeni, että 1800-luvun lopussa valmistetuissa Yerkesin ja Lickin isoissa refraktoreissa käytettiin suurennoskertoimia 300...500  Marsiin (oppositioiden aikana) ja Saturnukseen. Eivät 160 mm:n apon suurennokset kovin paljon pienempiä ole.  :smiley:Eipä silti, olen minäkin katsellut Saturnusta kertoimella 200 - taisi olla parhaimmillaan hiukan ylikin menemättä sekametelipuuroksi. Löysin netistä Lickin 90 cm:n refraktorin noin 120 vuotta sitten käytössä olleita okulaareja. Ovatkohan ne Ramsdeneja, vai kenties Huygenseja - ehkä ovat useampaa eri tyyppiä, koska näyttävät niin erilaisilta. http://collections.ucolick.org/archives_on_line/about.html