Muista ei ole suuremmin kokemuksia mutta Zeissin pikkuiset ortot ovat teräväpiirtoisia. Näkökenttä ei ole kovin laaja mutta planeettamaisia kohteita katsoessa se ei haittaa. Käy myös planetaarisille sumuille ja tiukoille kaksoistähdille. Toimivat parhaiten hitaassa linssiputkessa (F>10).
Ortoskooppeja olen miettinyt myöskin, mutta kun tuo oku tulee F5 putken kaveriksi... Tämä taitaa asettaa omat vaatimuksensa okulaarille kuvakentän korjaamiseen, vaikka näkökenttä olisikin kapeat 40-50 astetta. Toisaalta olen varsin perso kohtuulliselle katseluetäisyydelle (eye relief), joka saisi olla 10mm paremmalla puolella. Toiset kehuvat sitten Plössl-tyyppisiä rakenteita (esim. TeleVue Plossl) ja kolmannet taas näitä kalliita Nagler/Ethos/yms. hi-tech laajakulmaversioita (ei vain TV, vaan myös Pentax yms. valmistajien vastaavat WideField okut).
CN:n foorumeilta löytyi taas yksi ketju aiheen liepeiltä:
http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/0/Number/2479479/page/0/view/collapsed/sb/5/o/all/fpart/1Tak LE vs 'High End' Planetary eyepieces."Tom, Daniel, and many others have several forum post stating the TeleVue Plossl is one of the best, if not the best, planetary eyepiece. I agree it is probably the 'best' price for the performance eyepiece. The 'lowly' TV Plossl does about 97% of what the high-enders will do roughly 95% of the time. That includes Star Splitting. If you prefer the 'warn tone' TeleVue eyepieces provide, I'd suggest that starting out with a TeleVue Plossl or Radian would be an ideal way to begin. If you can't handle the short eye relief of the plossl, try a Radian. With average seeing it's hard to tell a lot of difference between a TMB-Supermono, A-P SPL, Clave, Pentax SMC, CZJ, Brandon and a TV Plossl or Radian in my A-P 152 or NP-127 besides the obvious AFOV and tone differences. It's only when the condition become very good or better that you begin to discern the minor differences in Detail and Contrast (Sharpness), etc."Lopuksi lienee aihetta paljastaa omat kokemukseni TeleVue Radianeista, kun tuon jo lupasinkin. Yllä olevan CN lainauksen mukaan Radianit voisivat olla lähelle täydellisiä planeettaokulaareja, koska ne yhdistävät keskilaajan (60
o) näkökentän ja pitkän (20mm) katseluetäisyyden hyvälaatuiseen (samalla lämminsävyiseen) kuvaan. Itse allekirjoitan nuo kaikki ja näiden mallien InstAdjust okulaarin silmäsuppilo on tosi näppärä käyttää. Esim. kuuta katsoessa nämä antavat niin hyvän kuvalaadun näkökentän laidasta laitaan, kuin vain voin kuvitella ("seeing-rajoitteinen" kuva kaiken kaikkiaan :)).
"No, mikä mättää?" voisi kysyä seuraavaksi. Planeettoja (esim. Mars ja Saturnus) pitkään katsoessa löydän näistä kuitenkin jotain outoa, jota en osaa täysin selittää (kenties joku muu osaisi). Planeetan saa tarkennettua teräväksi ihan ok (sikäli kun se SW 150 Mak:lla onnistuu) ja planeetan kuva näyttää kentässä terävältä ja kontrastikkaalta (tulee hyvä ensivaikutelma). Nyt kun syvennyn kuvaan tarkemmin kuvaan ilmestyy hetken päästä eräänlainen heijastus, joka ei ole minusta kuitenkaan optinen heijastus. Vaikutelma on aivan kuin okulaarin silmälinssi olisi hiukan huurtunut tai samentunut, joka tekee okulaarin näkökenttään planeetan ympärille noin 30
o levyisen (=noin puolet okulaarin näkökentästä) taustataivasta kirkkaamman valokiekon. Tämä kiekko ei ole kovin kirkas, mutta se näkyy keskisesti planeetan kuvan ympärillä ja tekee katsomisesta lievästi hankalaa. Voin siirtää planeetan kuvaa okulaarin kentässä laidasta laitaan, mutta tämä valokiekko pysyy näkökentässä (ei vaikuta optiselta heijastukselta). Samaan aikaan voin tarkistaa, että okulaarin etulinssi ei ole huurussa/likainen, mikä voisi aiheuttaa tämän ilmiön. Olen kokeillut katsomista silmälaseilla ja ilman laseja, läheltä/kauempaa katsomista, mutta tuloksetta. Jos lepuutan silmiä katsomalla muualle esim. minuutin ajan, saatan saada taas hetken hyvää kuvaa ilman tätä heijastusta, mutta normaalisti tämä ilmiö tulee näkyviin jonkin ajan kuluttua katselun aloittamisesta.
Mistä tämä voisi johtua? "Radian + reflections" googlaus tuottaa kohtuullisesti osumia, muttei mitään yksiselitteistä. Uskottavin selitys, mitä olen netistä löytänyt, on käyttäjän silmän pupillin kaareutumisen + Radianin etulinssin kaareutumisen + kirkkaan planeettakuvan aiheuttama valokimpun muodostama heijastusvaikutelma, joka esiintyy joillakin, muttei kaikilla havaitsijoilla. Toinen selitys voisi olla pienehkön 0,8...0,6mm lähtöpupillin aiheuttamat ongelmat silmän fysiikassa. Näköni on tosin tarkistettu optikon toimesta pari kuukautta sitten, ei ongelmia. Niin tai näin, tämä kiusaa sen verran, ettei tee mieli ostaa puuttuvaa 12mm Radiania muuten hyvään 8-10-14 sarjaan :( Keksiikö joku mistä tässä on kyse?
