Mitä kaukoputkella näkee?

Aloittaja Oscuro, 31.08.2006, 16:41:19

« edellinen - seuraava »

Mare Nectaris

Lainaus käyttäjältä: jaffons - 26.07.2011, 23:56:32
... kuinka paljon kohteita tämä +14 skaala oikein sisältää?

Timpen vastaus "tarpeeksi" on kyllä osuva.

Tuota Jaken luetteloa voi täydentää Stellariumin tähtiluettelon avulla (jonka siis saa ladattua kohdasta "Asetusikkuna - työkalut - tähtiluetteloiden päivitykset"). Siitä näkee, että magnitudiin 13.5 saakka löytyy luetteloituna 10 007 100 tähteä. Siitä eteenpäin aina 18. magnitudiin asti voi ladata ohjelmaan lisäksi 201 364 583 luetteloitua tähtöstä, eli yhteensä siis 211 371 683 valopilkkusta ohjelmaan tuikkimaan.

Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

calster

Elikkäs mitä 127 millisellä S-W putkella pystyy näkemään?.
Onko Mitään mahdollisuuksia havannoida esim. sumuja?.

Laittakaas tulemaan kommenttiä. KIITOS.

Lauri Kangas

Tuollaiseen kysymykseen on vähän hankala vastata. Lisäksi aiheesta on aloittelijat-osiolla jo olemassa liimattu ketju, koska kuten varmaan arvaat, aloittelijat kyselevät samaa kysymystä tämän tästä. http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=186.0

Sumujen näkemiseen on helppo vastata: Koska sumuja näkee paljain silminkin, voi niitä toki havainnoida myös SW 127:lla.

Timpe

Näkyvyys riippuu myös sumun tyypistä. Jokin pienialainen planetaarinen sumu näkyy tuollaisella putkella suhteellisen hyvin taustasta erottuen, mutta yritäpä erotella taustataivaasta vaikka laaja-alaisen Pohjois-Amerikka sumun reunoja, niin jopa käy hankalaksi. Olennaisempaa on havaintopaikan pimeys ja taustataivaan hyvä läpinäkyvyys. Jos nämä reunaehdot täyttyvät, niin jo 100mm putkella näkee esim. M97 pöllösumun syrjäsilmällä katsoen ja näkökenttää hitaasti taivaalla siirrellen. En siis takaa tuolle putkelle loisteliaita sumunäkymiä (en takaa näitä edes omalle 300/1500mm Newtonillekaan), mutta kyllä tuollakin apertuurilla saa hyvissä olosuhteissa aikaan havainnon himmeästä, juuri ja juuri taustataivaasta erottuvasta tuhnusta. :wink:
- Timo Inkinen

MarkoM

Lainaus käyttäjältä: calster - 24.08.2011, 14:08:52
Elikkäs mitä 127 millisellä S-W putkella pystyy näkemään?.
Onko Mitään mahdollisuuksia havannoida esim. sumuja?.

Yleispätevästi: kannattaa etsiskellä Deep Sky Archivesta, mitä minkäkinlaisella putkella näkee (tai vaihtoehtoisesti kahlata läpi tämän foorumin viestejä)...
Marko Myllyniemi
"Koskenkorvan kivennäisvesi on valmistettu kirkkaasta, vähänatriumisesta lähdevedestä, siksi sen maku on niin päähännousevan raikas. Maista Koskenkorvan kivennäisvettä. Tulet hyvälle tuulelle!"
astro.kuvat.fi
Kuvagalleria
Lakeuden Ursa ry

calster

Juuri hetki sitten lopetin tiirailun.
Saldo tältä illalta: Näin ekaa kertaa Lyyran rengassumun (M57) 127 S-W:llä.
Kaikki tämä Tampereen keskustan tuntumassa .
Odotella sitä että pääsisi maaseudulle oikeaan pimeään.
Kaiketi silti mieltä nostattava fiilis, erittäin.

pluukkanen

Hei onko toi M57 sellainen että kun sen ottaa 200-milliseen Newtoniin (f=1200mm), niin 6 millisellä + Barlowilla se on niin himmeä ettei tahdo ollenkaan näkyvä vaikka täyttää 1/2 näkökenttää. Tämä siis umpipimeässä paikassa keskellä ei-mitään. Sellaisena 1/15-1/10 näkökentästä täyttävänä renkaana jotenkin näkyy.  Tässä miettii onko vikaa putkessa vai miehessä... :)

Lauri Kangas

400x suurennus on jo melkoista urheilua, kyllä siinä kirkaskin kohde niinkuin 57 himmenee aika urakalla.

Timpe

Tuolla 400x suurennuksella tuleva pieni (0,5mm) lähtöpupilli selittää kohteen himmenemisen ja keskiverto-seeingille ylisuuri suurennus selittää kuvan epäterävyyden.
- Timo Inkinen

pappa

Tuolla säikeen alkupuolella oli "lapsuus kokemuksia" niin kerrompa omiakin. Täälläkin on pojan pallero joka kaihoisasti katseli taivaalle, postimyyntikatalogeissa oli kaukoputkia mutta niiden saaminen oli mahdotonta. Parhaita muistoja oli kun erään ystävällisen kerhonohjaajan kanssa saatiin hänen kiikareillaan katsoa ja seulaset olivat sitä jotain. Mies oli uskovainen ja kertoi että sieltä hohtaa taivaan valoa. Haikeina hetkinä oli muisteltavina näkyhetket, mies lainasi tähtikirjankin ja sitä ahmin ahkerammin jopa kun koululäksyjä. Isä piilotti kirjan jotta tekisin välillä muutakin. Avaruusharrastus kuulemma häiritsi kehittymistäni, Äiti ilmoitteli minua vasten tahtoani kaikenmaailman urheilukerhoihin, ohjaajat sanoivat että ei täällä ole pakko olla. Mutta ei sitä pieni poika voinut sanoa.

Luonto ja taivas tekivät minusta oman tien kulkijan, en viihtynyt porukoissa. Se oli vanhemmilleni kasvatusneuvolaan viemisen peruste, koulumenestys oli vaisua. Vasta aikuisena olen tajunnut että minua vaivasi keskittymishäiriö, silloin sellaista pidettiin vain konstailuna ja jukuripäisyytenä (-60 luku) Sitten kun olin kymmenen ja siitä yli liityin Kansakoulun tähtikerhoon. Siellä meillä oli käyttävissä opettajan rakentama peilikaukoputki ja sen näkymät lukitsivat kohtaloni. Koulun puutyössä saatiin sitten kerholaisten ja puutyöopettajan johdolla alkaa rakentamaan omaa laitetta. Laitteet valmistuivat kenellä nopeammin ja toisilla hitaammin. Itse sain sen valmiiksi melko nopeassa tahdissa. Kun kaikki olivat saaneet putkensa valmiiksi alkoi osien varttuminen, oltiin jo -70 luvulla ja kun vehkeet sitten saatiin valmiiksi alkoivat havainnot, mutta ne päättyivät ennen kun kunnolla olivat alkaneet kun siskoni hajoitti ekan itserakennetun tiputtamalla ja astumalla sen päälle.

Kun olin sitten teini-iässä rakensin laitteen vaneriviilusta höyryn avulla pyöristäen, siihe komeat puuhelat. Saksasta tulivat lasit silloinkin, peilit ja okulaarit. Metallikerhossa tein peilin asetinraudat ja vanhasta mikroskoopista fokusointilaitteen. Okulaarit tulivat niinikään Saksasta. Aikuisia oli tietenkin tässäkin varsinkin kun tilattiin laitteita. Erän biologian opettaja varsinkin kun tajusi intoni ja sen suunnan auttoi minua monella tapaa. Siitä alkoi ystävyyssuhde joka kesti 30 vuotta ja yhdessä tehtiin monia monituisia asioita. 2002 sain saattaa vanhan opettajani ja innoittajani haudan lepoon. Ilman tätä ystävyyttä lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut paljon köyhempi. Tämä Faneriputki palveli minua vielä 2000 luvun alussa, jalkana oli manfroton putkijalka, systeemi oli siis AZ. Okulaarit jotka olivat aikansa huippuja menettivät läpinäkyvyytensä, peili sumeni ja muutenkin putki alkoi olla jo ikänsä elänyt.

Vasta siis 2000 luvulla siirryin kaupalliselle puolelle. Putkina on toiminut mm. Bresser Venus, se meni kiertoon aika nopeasti. Sitten tuli SW 130/900 EQ2, TAL-1 ja viimeksi oli sitten 200mm Helios Dobson. Nämä kaikki ovat nyt menneet eteenpäin. Harrastus kuitenkin jatkuu, maailma on muuttunut. Internet on tuonut valtavasti sisältöä allalle kun allalle. Tiedesisältö on parantunut telkassa ja kaikissa medioissa. Nyt eletään taas uutta vaihetta, jotain uutta on tulossa Telescope Serviceltä.
Tähtiharrastusta aina -60 luvulta tähän päivään.
Nikon D200/D7000x/FE /FM/Nikkormat+MD-11 Nikon manuaaliroinaa.
Tamron SP AF 10-24 f3.5-4.5 Di II NEF
Sigma18-50 f 2.8 NEF Samyang 8mm f3.5 NEF
Manfrotto 055+RC128
Carl Zeiss Diascope FL 85 20-60X Manfrotto 028+HD501
Helios Quantum 4 15x70
Skywatcher Evostar Black Diamond 102/EQ3-2/DX-stat+Baader Planetarium 8-24mm Mark III + Baader Hyperion 2,25X Barlow
William 2" dielectric diagonal Baader Solar Continuum+JS

Timi

Lainaus käyttäjältä: tupajumi - 13.11.2011, 11:42:51
ei kuitenkaan voi päästä lähellekään samaa tasoa, kuin suuret ja kalliit observatoriot? Ei saa ymmärtää väärin; kiehtoo se minuakin, mutta en osaa perustella edes itselleni, miksi pitäsi hankkia kallis putki. Turha verrata esim. avoautoon. Sitäkään en ostasi.

PS: Täällä korvessa ei valosaaste haittaa.

Kyllä jotkut näkyy lähes pääsevän... :azn: :shocked: aivan uskomattomiin suorituksiin tälläkin foorumilla.
Kun paljain silmin katselee yöllä avaruutta niin saa vain ihmetellä mitä tähtikuvaus voi harrastelaitteilla tuottaa.

einari

Kyllä kai se on se juttu että ne kuvat on 'ihan itse otettuja'.
Ja heitetään nyt  analogia musiikin harrastukseen - miksi soittaa kitaraa kun joku Blackmore, Hendrix ja Clapton on tehnyt sen niin paljon paremmin ?
Lisäksi on siinä se haaste-elementti ('not because it is easy, but because it is hard') ja se että huomaa kehittyvänsä.
___
Tapio

LK

Onhan se tähtikuvaus sellaista teknistä puuhastelua. Siis jos joku on ammatiltaan vaikkapa insinööri, tai muuten vain tekniikasta kiinnostunut niin en ihmettele yhtään että tähtikuvaus kiinnostaa. Kyllä amatööritkin pääsevät jo lähelle ammattiobservatorioita, mutta ammattiobservatorioilla on aina suurempi valosaavi.

Onhan se ihmeellistä että voit suunnata taivaalle kaukoputken ja valottaa sitä hetken niin ruudulle piirtyy kuva sumusta. Siis ne ovat oikeasti olemassa, ja jokainen voi sen todeta.

Lisäksi moni varmaan on todennut myös sen että okulaarista katsoessa hyvin suuri osa tähtitaivaan näkymistä ei ole lähelläkään sitä loistoa mitä ne ovat tietokoneen ruudulta. Moni pettyy vaikkapa andromedaan galaksin nähdessään. Varsinkin jos sellaista katsoo pienellä putkella. Mutta kun laittaa kaukoputkeen kameran, voi sillä pienelläkin putkella ottaa upean kuvan tietokoneen ruudulle Andromedaan galaksista.

Täytyy muistaa myös se että kaupunkien valosaaste estää visuaalihavainnot, mutta valosaastesuotimilla voi kuvaamalla sitten löytää pimeitäkin kohteita. Mielestäni tämä ei kuitenkaan voi korvata oikeasti pimeää tähtitaivasta.

Itse taas olen ihastunut kiikareihin ja linssiputkiin. Terävä piirto merkitsee minulle enemmän kuin mahdollisimman iso näkökenttä tai mahdollisimman suuri suurennos. Olen myös erittäin kiinnostunut vanhasta kuvaamisesta. Onpa valokuvauslevyjen käyttökin käynyt mielessä, ehkä neulanreikä kamerankin käyttö. Vanha filmikamera kiehtoo enemmän kuin digikameran kennolle syntyvä kuva, joka katoaa muistikortin hajotessa ikuisiksi ajoiksi. Alakoulussa tuli opiskeltua filmikuvien kehittäminen ja muistaakseni pimiö tarvikkeitakin on vielä jossain säilössä. Hyvin säilytettynä perinteinen kuva taas voi säilyä vuosituhansia parhaimmassa tapauksessa, kuten ikivanhat kirjoituksetkin ovat säilyneet jo antiikin ajoista saakka.

Vanhassa vara parempi.

mistral

#88
Lainaus käyttäjältä: LK - 13.11.2011, 15:22:41
Onhan se ihmeellistä että voit suunnata taivaalle kaukoputken ja valottaa sitä hetken niin ruudulle piirtyy kuva sumusta. Siis ne ovat oikeasti olemassa, ja jokainen voi sen todeta.

Just tämä että voi livenä tuoda universumin vaikkapa 100x lähemmäksi. Ja esim. 300mm apertuurilla saadaan yli 2000x enemmän valoa kuin paljaalla silmällä.

edit.  Itse asiassa yhdellä 300 millisellä kaukoputkella saa 1000x enemmän valoa kuin kahdella silmällä :oops:

Timpe

Itselläni potkua antaa sellainen fakta, että nykyisillä harrastajalaitteilla voi saada aikaan sellaisia lopputuloksia, mihin vielä esim. 1980-luvulla tarvittiin ammattiobservatorion laitteita. Voin kuvata esim. jonkin himmeän novan Andromedan galaksista tai nähdä itse ottamistani kuvista galaksien painovoimakentistä vääristyneet spiraalien muodot lähtemättä mihinkään omalta takapihaltani. Tähtiharrastuksesta on tullut hyvinkin demokraattinen kansanharrastus, kun laitteet siihen ovat tulleet kaikkien saataville mm. kiinalaisen massatuotannon takia.
Jaa-ah, miksiköhän jotkut kiipeävät Mount Everestille? Kenties siksi, että se on siellä... :grin:
- Timo Inkinen