Tuolla säikeen alkupuolella oli "lapsuus kokemuksia" niin kerrompa omiakin. Täälläkin on pojan pallero joka kaihoisasti katseli taivaalle, postimyyntikatalogeissa oli kaukoputkia mutta niiden saaminen oli mahdotonta. Parhaita muistoja oli kun erään ystävällisen kerhonohjaajan kanssa saatiin hänen kiikareillaan katsoa ja seulaset olivat sitä jotain. Mies oli uskovainen ja kertoi että sieltä hohtaa taivaan valoa. Haikeina hetkinä oli muisteltavina näkyhetket, mies lainasi tähtikirjankin ja sitä ahmin ahkerammin jopa kun koululäksyjä. Isä piilotti kirjan jotta tekisin välillä muutakin. Avaruusharrastus kuulemma häiritsi kehittymistäni, Äiti ilmoitteli minua vasten tahtoani kaikenmaailman urheilukerhoihin, ohjaajat sanoivat että ei täällä ole pakko olla. Mutta ei sitä pieni poika voinut sanoa.
Luonto ja taivas tekivät minusta oman tien kulkijan, en viihtynyt porukoissa. Se oli vanhemmilleni kasvatusneuvolaan viemisen peruste, koulumenestys oli vaisua. Vasta aikuisena olen tajunnut että minua vaivasi keskittymishäiriö, silloin sellaista pidettiin vain konstailuna ja jukuripäisyytenä (-60 luku) Sitten kun olin kymmenen ja siitä yli liityin Kansakoulun tähtikerhoon. Siellä meillä oli käyttävissä opettajan rakentama peilikaukoputki ja sen näkymät lukitsivat kohtaloni. Koulun puutyössä saatiin sitten kerholaisten ja puutyöopettajan johdolla alkaa rakentamaan omaa laitetta. Laitteet valmistuivat kenellä nopeammin ja toisilla hitaammin. Itse sain sen valmiiksi melko nopeassa tahdissa. Kun kaikki olivat saaneet putkensa valmiiksi alkoi osien varttuminen, oltiin jo -70 luvulla ja kun vehkeet sitten saatiin valmiiksi alkoivat havainnot, mutta ne päättyivät ennen kun kunnolla olivat alkaneet kun siskoni hajoitti ekan itserakennetun tiputtamalla ja astumalla sen päälle.
Kun olin sitten teini-iässä rakensin laitteen vaneriviilusta höyryn avulla pyöristäen, siihe komeat puuhelat. Saksasta tulivat lasit silloinkin, peilit ja okulaarit. Metallikerhossa tein peilin asetinraudat ja vanhasta mikroskoopista fokusointilaitteen. Okulaarit tulivat niinikään Saksasta. Aikuisia oli tietenkin tässäkin varsinkin kun tilattiin laitteita. Erän biologian opettaja varsinkin kun tajusi intoni ja sen suunnan auttoi minua monella tapaa. Siitä alkoi ystävyyssuhde joka kesti 30 vuotta ja yhdessä tehtiin monia monituisia asioita. 2002 sain saattaa vanhan opettajani ja innoittajani haudan lepoon. Ilman tätä ystävyyttä lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut paljon köyhempi. Tämä Faneriputki palveli minua vielä 2000 luvun alussa, jalkana oli manfroton putkijalka, systeemi oli siis AZ. Okulaarit jotka olivat aikansa huippuja menettivät läpinäkyvyytensä, peili sumeni ja muutenkin putki alkoi olla jo ikänsä elänyt.
Vasta siis 2000 luvulla siirryin kaupalliselle puolelle. Putkina on toiminut mm. Bresser Venus, se meni kiertoon aika nopeasti. Sitten tuli SW 130/900 EQ2, TAL-1 ja viimeksi oli sitten 200mm Helios Dobson. Nämä kaikki ovat nyt menneet eteenpäin. Harrastus kuitenkin jatkuu, maailma on muuttunut. Internet on tuonut valtavasti sisältöä allalle kun allalle. Tiedesisältö on parantunut telkassa ja kaikissa medioissa. Nyt eletään taas uutta vaihetta, jotain uutta on tulossa Telescope Serviceltä.
