Nimeni on Erik. Ikää löytyy vain sen 13 vuotta (Minkä pystyy jo kirjoitusten tasosta päättelemään).
Asun Laukaassa, joka sijaitsee noin 20 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen.
Tähdistä ja planeetoista olen ollut kiinnostunut jo koko pienen ikäni. Alkusysäyksen tälle harrastukselle antoi se, kun löysin vuoden 2008 syksyllä isäni ikivanhat pölyiset kiikarit.
Siitä lähtien aina selkeinä öinä raahauduin kiikareiden kanssa pihalle taivasta tiiraamaan ja samalla tähtikuvioita opettelemaan. Kuu oli suosikkikohteeni. Sitä erityisesti tuijotin aina kun mahdollista.
Sitten vuoden 2009 hemikuussa, alkoi tuntua siltä, että halusin nähdä enemmän. Seuraava askel olisi siis tähtikaukoputki. Käytin pilviset illat etsien netistä juttua kaukoputkista - sitten löysin Villestar -verkkokaupasta hienon oloisen putken. Se oli Celestron Astromaster 90 hintaan 160e.
Kyllä sitä saikin vanhemmilta ruinata, kunnes lopulta päädyimme sopimukseen, minä maksaisin siitä 80€ ja he loput 80 euroa.
Kun se lopulta saapui, vaikutti se niin valtavan suurelta! Tällöin kirosin ensimmäistä kertaa tähtiharrastajan kannalta erittäin epäsuotuisia sääennusteita. Kyllähän se harmitti, kun ei upouutta putkea päässyt heti testaamaan. Selkeitä ilmoja odotellessa katselin putkella ikkunan läpi puita ja lintuja.
Kun viimein, joskus kauniin aurinkoisena keväisenä päivänä, oli kasvava kuunsirppi näkyvissä päivätaivaalla. Minulla oli alkuun vaikeata löytää edes sitä kuuta, mutta kun viimein sain sen näkökenttään, oli voitonriemu suuri. Vaikka valoisan taivaan takia kontrasti oli olematon, näkyi silti kuusta runsaasti hienoja yksityiskohtia - paljon enemmän kuin mitä kiikarilla.
Selkeää säätä jatkui pimeän tuloonkin saakka. Vein putken pihalle odottamaan pimeän tuloa. Olin joitain viikkoja aikaisemmin hoksannut, että auringonlaskun jälkeen länsitaivaalla näkyvä kirkas tähti olikin Venus -planeetta. Auringon laskettua, menin takapihalle putken kanssa. Länsitaivaalla näkyien kuunsirppi ja Venus. Venus oli pienoinen pettymys sen pienen koon takia. Olin kuitenkin tyytyväinen - näinhän sentään simmäistä kertaa jonkin planeetan kiekon omin silmin.
Siitä lähtien vasta koukkuun jäinkin. Vietin paljon aikaa internetissä etsien tekstejä ja informaatiota tähtiharrastuksesta.
Kevään 2009 aikana seurasin Venuksen vaiheen muuttumista ja sen koon kasvamista.
Siitä lähtien havaitsin aina vain uusia asioita. Kevättalvella oli Saturnuskin näkyvissä. Monen monta kertaa olin sitä yrittänyt löytää tuloksetta. Vihdoin tajusin sen olevan melko kirkas kohde. Eräänä iltana katselin täysin pimeästä talosta ikkunan läpi. Suuntasin putken erääseen tähteen, joka osoittautuikin juuri Saturnukseksi. Näky oli niin sanoinkuvaamattoman kaunis, että minun piti irroittaa katseeni okulaarista ja katsoa uudestaan varmistaakseni nähneeni oikein. Okulaarissa näkyi kaunis valkoinen, renkaan ympäröimä pallo. (Tällöin renkaat näkyivät kuitenkin kapeina, kuten nytkin)
Merkuriuksen bongasin vuoden 2009 huhtikuussa, Jupiterin Toukokuussa ja Marsin vasta seuraavana talvena. Uranuksen havaitsin elokuussa 2010.
Aina kun olin saanut rahaa säästettyä kylliksi, ostin jonkin uuden suotimen tai okulaarin. Tällä hetkellä tätä tilpehööriä on noin kolmensadan euron edestä, mikä on minun mittapuullani aika paljon. Tänä syksynä hommasin uuden jalustan ja putken.
Näitä ensimmäisiä havaintoja on kiva muistella, niin mieleenpainuvia ne olivat ja varmasti ovatkin jokaiselle harrastajalle.
Selkeitä iltoja kaikille ja kiitoksia niille, jotka ovat minua tämän foorumin välityksellä harrastuksessa eteenpäin auttaneet.
