Misty Valley Observatory

[-mhj-]

Tämä kertomus kuuluisi tavallaan Aloittelijat-osioon, mutta laitanpa sen silti aiheen perusteella tänne. Josko siitä olisi jollekin jopa hyötyä. No, tokkopa.

Ensin taustaa: olen aloitteleva tähtiharrastaja. Aktiivisempaa kiinnostusta aihepiiriin on takana n. yksi vuosi. Sitä ennenkin on tietysti tullut lähinnä fiilispohjalta tiirailtua tähtitaivaalle. Ilman tavoitteita, niitä näitä miettien ja lähinnä Linnunrataa ja satelliitteja ihmetellen.

Aina pitää jostain aloittaa jos aloittamista ei voi enää välttää. Useimmiten ei nimittäin kannattaisi aloittaa lainkaan.
Minä aloitin ihmettelemällä viime syksynä tänne postattuja kuvia syvän taivaan kohteista. Ymmärsin olevani jonkun minua potentiaalisesti kiinnostavan äärellä. En innostunut, vaan kiskoin käsijarrua tiukemmalle. Nihkeyteen on syynsä, mm. työn, ok-talon, waimon, koirien, harrasteautojen ja kesämökin vaatima aika. Veneilläkin voisi, jos olisi aikaa. Ja lukea ne kaikki rästissä olevat kirjat. Ja opetella taas tuntemaan paremmin kasveja ja perhosia.

Huomasin aika pian liukuneeni alueelle, josta on jo vaikea päästä peruuttelemaan hillitysti pois.
Syksyn ja talven mittaan tilanne vain paheni. Huomasin miettiväni tähtitorneja "siinä mielessä".
Lisää tunnustuksia: aloittelijan lisäksi olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Ulkona hangessa välineistön virittely ei ole se mun juttu. Ei tarvitse edes kokeilla.
Eikä minulla ole edes järkkäriä, jota hipelöidä sinisenvihreässä helmikuun yössä. En ole kameramiehiä ollut koskaan.

Tajusin heti syksyllä haluavani tähtitornin. Heh, pari kuukautta harrastusta takana ja haluan jo tähtitornin. Joopajoopa.
Hiippailin marraskuun tihkusateessa tontin eri puolilla ja mittailin puuston korkeutta ja mietin kaapelivetoja. Tornin paikka oli selvä varsin pian.

Talvi ja kevät menivät pääosin muissa puuhissa, mutta siellä se oli takaraivossa eikä hiipunut pois. Suunnitelma.

Alkukesästä sitten kaikki ryöstäytyi käsistä lopullisesti. Tungin puoliväkisin katsomaan yhtä tornia paikan päälle, ja kohta jo toista (Kiitokset Raadelma ja Mikko Päivinen).

Seurasin kauhuissani sivusta tapahtumien yhä kiihtyvää kulkua ja kohta huomasin omistavani joitakin tarvikkeita Suunnitelman toteuttamiseen.

jatkuu...

[-mhj-]

Allaoleva kuva on otettu tornin paikalta kutakuinkin etelään, Porvoon valosaasteen suuntaan. Kaakkoon ja itään puustoa on vieläkin enemmän. Sähkölinjakin on, mutta ei kohoa näkökentässä onneksi yli 20 asteen.



Ja tässä sähköyhtiön mies on jo käynyt kellauttamassa suurimmat linjan vieressä kasvaneet puut nurin. Alkaa hieman avaroitumaan. Tosin parikymmentä pienempää haapaa jäi vielä idän puoleiselle sektorille itse kaadettaviksi.



Viilasin husovarnasta ketjun ja aloitin pätkimisen…



…ja pöllien kuskaamisen halkomisalueelle. Tässä vaiheessa kaikki sujui hyvin, koska vaimon käsi ei ollut vielä mennyt poikki. Jatkossa olikin sitten työläämpää. Piti itsekin tehdä jotain.



Polttopuutakin pääsee kertymään:



Maisema on avaroitunut jo kohtalaisesti. Jos lisää haluaa avartaa, pitää alkaa purkamaan rakennuksia ja kaatamaan naapurin puita. Toistaiseksi pidättäydyn.



Kohta pääsee jo rakentamaan.

[-mhj-]

Päätin tornin rungon suhteen päätyä hyväksi havaittuun keinoon: kopioimiseen. Tähän oli sikäli perusteitakin, että hyvinkääläisen herrasmiehen kanssa tekemieni kauppojen seurauksena haltuuni oli päätynyt juurikin MP-kupoli.
Sen takia oli luontevaa härskisti kopioida Mikko Päivisen ja PetriKe:n projekteja soveltuvin osin.
Runko on pääosin suoraa kopiota Mikon kotisivujen kuvista.

Aloitin tekemällä autotallin lattialle 18mm:n filmivanerista ja mitallistetuista kakkosnelosista lavan. Näin sain suoran pinnan jonka päälle voi alkaa rakentamaan tornia ikäänkuin väärinpäin. Varmaan tämän olisi voinut tehdä toisinkin, mutta itse päädyin kohtalaisen pähkäilyn jälkeen tähän. Syynä mm. se, että hitsaushommat piti pystyä tekemään sisätiloissa.
Vanerit pystyy sitten hyödyntämään tornin lattiassa.



Ja varsinainen metallityö on alkanut:



Ensin valmistin tornin yläkehän, jonka holkkeihin runkoputket saa sujautettua sisään. Samaan rakenteeseen kiinnittyvät myös pyörät, joiden päälle kupolin pyörimiskehä asettuu. Taustalla häämöttävä ruutupaitainen mies ei kuulu henkilökuntaan vaan on erään bulgarialaisen osuusteurastamon huoltomies.



Lähikuvassa yläkehän rakennetta ja Sinisen Sähkölinnun kakkaa.



Ajatus oli siis rakentaa kaksi suurinpiirtein mitoissaan olevaa kehää, joiden holkkien kautta runkoputket kulkevat. Näin kahdeksankulmainen runko periaatteessa voisi olla kutakuinkin suora. Todellisuudessa toki ei.
Tässä alakehää jo paikallaan.



Runko alkaa hahmottumaan. Yläkehän lattarautavannekin on paikoillaan. Vanteeseen kiinnittyvät ulkoverhouspellit. Lattian palkistoa on jo heppailtu alustavasti sijoilleen.

[Jussi Koponen]

Olitkos jo suunnitellut kuvauslaitteita tulevaan torniisi? Aika jännä tapa aloittaa tämä harrastus.

[-mhj-]

Olitkos jo suunnitellut kuvauslaitteita tulevaan torniisi? Aika jännä tapa aloittaa tämä harrastus.

Käytetyillä laitteilla meinasin aloittaa kuvaustouhut sitten joskus.

[Raadelma]

Terve Marko,

Kiva kun torniprojektisi on edistynyt.
Talven sauna ja takkapuut onkin sitten valmiina . . . kuvista päätellen.

Oli kiva kun kävitte kesällä meillä kahvilla. Oli mukava seurata miehen ilmeitä kun kävimme tornin sisällä ja pohdimme tornin rakenteita.
Muistan kun niin kovasti halusit MP tyylisen kupolin . . . ja kun palapelin palat loksahtivat kohdalleen, sellainen löytyi.

Tulee olemaan kivaa seurata projektiasi.


Terveisin Jari ja Hellevi

Ps.Terkut myös vaimollesi ja toivottavasti käsi jakselee jo paremmin.

[CSB]

Hieno projekti, katellinen tulen kun asun kerrostalossa. Tsemppiä

[Jyrki]

Hyvältä näyttää, eikä ollenkaan hassumpi tapa aloittaa tähtikuvausharrastus. On näet huomattavasti mukavampi viritellä laitteita observatoriossa kuin keskellä lumihankea   

[Ransu]

Hienolta näyttää ja kunnon työtilat+laitteetkin näkyy olevan
Tuosta on tosian helppo aloittaa kun on paikka missä pitää välineet valmiina ja kuvauet saa nopeasti alkuun. Hyvän näköinen maisemakin sinulla näkyy olevan.
Mielenkiinnolla odeotellaan jatkoa

[-mhj-]

Pikkuisen olisi taas päivitettävää.  Laitan runsaasti kuvia, koska ainakin itselleni on toisten projektikertomusten kuvista ollut suuri hyöty. Koitan pitää kuvakoon pienenä, ettei kenenkään modeemi leikkaa kiinni.

Ja asiaan: tässä kuvassa lattia on edennyt hieman lisää:



Tässä taas hahmottaa runkon korkeuden suhteessa käytettävissä olevaan tilaan. Ts. tein tornista niin korkean, kuin tallissani sai tehtyä. Runkoputkien pituus on 250cm. Laitan hieman tarkemmin mitoituksesta myöhemmin.



Tässä runko alkaa olla metalliosiltaan aikalailla valmis. Myös ovi on paikallaan. Oveen suunnittelin verhoiluksi läpinäkyvyyttä ja -kuljettavuutta vähentämään 1,5mm:n sinkityn teräslevyn, johon sitten maali päälle. Levy sikamassalla ja pop-niiteillä runkoon kiinni.



Ja hieman toisesta kulmasta:



Metalli on tässä jo muuttanut väriään. Syy on käyttämäni maalin pohjustus-proseduuriin kuuluva käsittely äpätillä, jossa on mm. fosforihappoa.
Ensin toki pesin rungon rasvanpoistoaineella. Happokäsittelyn jälkeen sitten pohjamaali ja pintamaali.



Tässä runko on keinoteltu nosturin tassuille, jotta alle saa transportointikapineita. Runko painaa arviolta 100+ kiloa.



Ja runko on pyörillään valmiina hilattavaksi sitten joskus tallista ulos.



Pelkkä runko ei vielä näissä hommissa riitä kovin pitkälle. Sen takia kannattaakin tilata lähimmästä tähtitornikaupasta kupoli. Näille saa nykyisin jopa kotiinkuljetuksen:



Kupoli on jossain vaiheessa hieman likastunut ja alkanut vienosti kasvaa jäkälää.



Pesun jälkeen kuuppa piti saada sisälle maalausta varten. Siihen saattoi onneksi käyttää rungon alta juuri vapautunutta lavaa. Pyörät alle ja kupoli lavetille:



Vaihdoin samalla värin valkoisesta valkoiseksi:



Ja osia vaan kertyy lisää. Tässä torniin tuleva terästolppa vanhan maalin poistossa. Tolppa löytyi samasta käytettyjen observatorioiden kaupasta josta kupolikin. Joskus keltaisten sivujen selaaminen kannattaa ja kaikenlaisia löytöjä voi tehdä.



Tolppakin pääsi happokylpyyn ja odottaa tässä maalausta vierellänsä betoniin valettava tolpan ankkuri.



Puuh, kovaa hommaa tämä tähtitieteen harrastus.

[DarkSide]

Upeaa jälkeä ja mukavaa katsella projektin edistymistä. Jatka samaan malliin.
Taisit sitten ostaa tähtitornikaupan aika tyhjäksi 

[tuunari]

"Kadehdin" projektia ja hienoa verstasta. Hienot puitteet.
-pasi

[monni]

Upeaa, kiitos paljon että jaat kuvat ja kokemukset kaikkien kanssa.

[-mhj-]

Koska ulkona on tähän vuodenaikaan valoisaa lähes ympäri vrk:n, etenee observatorion rakennus nyypiöltäkin varsin joutuisaan.
Edellisessä jaksossa runko valmistui ja kuuppa kirkastui ja nyt päästään jo varsinaiselle tornityömaalle.

Tämän linkin takaa löytyy valitettavan huonolaatuinen virallisten ja autenttisten työmaapiirustusten kopio. Kantavana ajatuksena oli siis saada n. 130cm:n korkean terästolpan yläpää about 35cm tornin runkotolppien yläpäiden, ts. kupolin alareunan tason alapuolelle.
Tuolla mitoituksella on tarkoitus saavuttaa jonkinlainen toimiva kompromissi putken ja domen aukon alareunan väliselle korkoerolle.
Idea on apinoitu PetriKe:n tornista, koska siellä ollut pilari on sattumalta kutakuinkin samanpituinen kuin nyt tähän torniin tuleva.
Noihin piirustuksiin tuli BTW sen verran tarkennusta, että kolme 50cm korkeaa kaivonrengasta pinottuna ei ole korkeudeltaan 150cm, niinkuin äkkinäinen luulisi vaan 145cm. Tässä on ehkä valimokohtaista vaihtelua.
Saivartelu sikseen ja asiaan:

Tornin alta piti ensin siirtää pois pottumaa ja viinimarjabuskagea. Onneksi pihalle sattui tulemaan kaivinkone juuri samaan aikaan.



Kun puskat, perunamaa ja yksi vaahtera on siirretty, käy Caterpillarkin levolle. Onhan sunnuntai-ilta ja ehtookellojen kumu kiirii pitkin vehmasta Misty Valleyn jokilaaksoa.



Kaivinkone ei saa kuitenkaan levätä kauan koska uusi sumuinen aamu laaksossa valkenee pian ja työ jatkuu armottomalla tahdilla.



Vastavaloon kuvaaminen ei ole omenapuhelimen ominta aluetta, mutta dokumentointina tämäkin mennee:



Kuopan pohja on löytynyt. Koron kaivuutyölle määräsi viereinen oja, jonne salaojitus on tarkoitus vetää. Siksi toisekseen kauha jyrähti tuossa korossa joko kallioon tai järkyttävän isoon kiveen. Tuota ei kannattanut alkaa sen kummemmin pöyhimään, koska haluttuun tasoon oli jokatapauksessa päästy. Kuopan pohja on tuossa n. 130 cm alkuperäisen maanpinnan alapuolella. Routasuojaksi tulee 100mm:n kerros styroxia n. metrin verran rakennuksen ulkopuolelle ulottuen.



Pohjalle suodatinkangasta ja salaojaputkea:



Ja salaojan johdattelu viereiseen ei-niin-salaiseen ojaan.



Samoilla häpeillä kaiveltiin myös kaapeliura viereiseen varastoon, joka saa luvan jatkossa toimia tornin ohjauskeskuksena:



Tässä vaiheessa salaojat on peitelty sorapetiin, sora täryytelty ja keskitolpan anturan muotti raudoituksineen valmis. Keskiantura on mitoiltaan 120x120x20cm ja raudoitettu Harmagedonin varalta tuplaverkolla.
Paikoillaan on myös kaivonrengaspinon raudoituskehikko.



Kohta alkaa betonimylly pyöriä.

[-mhj-]

Maanisen valutyön keskellä kukaan ei sitten vissiin ottanut kuvia keskitolpan anturan valmiista valusta. No, betonilla täytetyssä puulaatikossa ei ole niin hirveästi näkemistäkään, joten vahinko ei ole korvaamaton.

Keskiantura sai kuivaa yhden Laakson Yön pituisen ajanjakson, jonka jälkeen nostin sen päälle vasemmalla kädellä kolme kaivonrengasta. Tästä urotyöstä ei ole jälkipolville säilynyt kuvia, joten otamme seuraavan slaidin, jossa renkaat ovat jo paikallaan ja soratäyttöä tehty ulommaisen anturan pohjan korkoon asti.



Niinjuu, se kaivo piti täyttää kuralla:



Ankkuri odottaa jo vähemmän innokkaana jalkojensa valamista betoniin. "Sleeps with the fishes."



Ja kohtalaisen vaaterissakin se on.



Ulomman anturan muotti on valmis:



Ja tuotapikaa valettu 15cm:n paksuiseksi. Raudoituksena on kaksi kehää 10mm:n harjaterästä.



Tuoreeseen valuun asemoitiin 8kpl 200mm:n kierresaumaputkea odottamaan seuraavaa aamua ja rungon nostoa paikoilleen. Tässä kuvassa itseasiassa on jo se seuraava aamu ja anturan muotti poistettu.
Tötsät valetaan sitten täyteen, kun runko on paikallaan. Anturasta nousee putkien sisään harjaterästartunnat ja tornin rungon jaloissa on sitten taas vastaavasti hitsatut tartunnat estämässä havaintosuojan kellahtamista kyljelleen tuulenpuuskassa.
Kun antura on vaaterissa, pitäisi rungon asettua kovettuneen anturan päälle melko suoraan ilman sen ihmeempää reevaamista.
Terästolppakin on näemmä hiippaillut maisemiin.