Ei ole juurikaan tullut otettua tornista kuvia rakennusvaiheen jälkeen. Tässä nyt edes muutama, ensin ulkoapäin:
Sisällä on sitten Petrin aiemmista kuvista jo aika monelle tuttua tavaraa:
Uutena laitteena on rotaattori tai onko nyt sitten kuvakentän kiertäjä virallisesti. Samassa kuvassa näkyy putken kyljessä pikkuruinen Watec-kamera, jolla voin vahtia putken ja kupolin aukon kohdistusta. Alussa kohdistuksessa oli ongelmia, mutta pienen säätötyön jälkeen tuokin on alkanut toimimaan hyvin. En kylläkään odota tämän -sinänsä sangen tyydyttävän- asioiden tilan kestävän kovinkaan kauan.
Rotaattori tuo kaapeloinnin suunnitteluun hieman vaikeusastetta lisää. Osa kaapeleista kun on tietystikin kiinni putkessa ja osa kamerassa, jonka sitten pitää päästä kiertymään vapaasti ja mielellään vielä niin, että kaapeleita ei isommalti silpoutuisi. Ja tämä kaikki sitten kaikissa mahdollisissa germaanisen jalustan asennoissa.
Laitoin kaapelit kahteen nippuun, jotka proksimaaliosistaan on ripustettu jalustaan vm. 1959 Miss Nakkilan talvisukkahousujen haarakiilasta leikatulla (lupa toimeen saatu) joustavalla suspensorilla. Virityksen tarkoitus on estää kaapelilenkkien takertelu kuvassa myöskin näkyvän kylmäboksin nurkkiin.
Uusin tässä talvella myös luukkujen avausmekanismin, varastin siihen ideoita nimim. Raadelman tornista. Otin luukuista eilen useammankin kuvan, mutta tavalliseen tapaani sössin niistä n. 80 prosenttia.
Allaolevasta nyt kuitenkin erottuu voimanlähteenä toimiva, aiemmin kupolia pyörittänyt Zastavan tuulilasinpyyhkimien moottori. Sen yhdistin sitten 4mm:n nousuiseen 16mm:n trapetsikierretankoon ristinivelellä. Ei se nopea ole, mutta toimii kohtalaisen pehmeästi eikä pahasti meluakaan. Punainen rasva kierretangossa on synteettistä, pakkasessakin kohtalaisen notkeana säilyvää vaseliinia.
Luukkujen toimintaa ohjaa kaikkiaan kolme raja/mikrokytkintä. Yksi katkaisee moottorilta virran luukkujen ollessa kiinni ja kaksi sarjaankytkettyä kummassakin laidassa pysäyttävät moottorin vasta molempien luukkujen ollessa auki. Nykyinen systeemi varmistaa sen, että luukkujen aukeamisjärjestys ei vaikuta toimintaan vaan molemmat luukut aukeavat aina. Alunperin DDW:n systeemissä on vain yksi rajakytkin, joka mahdollistaa toisen luukun jäämisen joko kokonaan tai osittain kiinni.
Tuossa vielä kuvaa luukun keskeltä kytkinsysteemistä. Ei ole kovin informatiivinen kuva, tiedän. Sen verran innostuin, että hankin Biltemasta silikonikaapelia, jolla vetelin kaikki luukussa kiinni olevat -ja siten pakkasessa vääntelylle alttiiksi joutuvat- piuhoitukset.
