Onko RC:n kollimoinnissa 99% työstä saada peilit optiselle akselille ja 1% oikealle etäisyydelle toisistaan? Tämä oli tarkoituksella liioiteltu mutta mitä olen välillä seurannut sen kollimointia niin se käsitys on tullut.
Tuli vielä mieleen "kiskot". Tarkoitan jos putki saisi painaa mitä vaan, voisi molemmat peilit kiinnittää tarkkoihin kiskoihin...
Olet jossain määrin jäljillä tuossa ajattelussasi. Nostan taas esille ajatuksen kahdesta kananmunasta ja niiden pinoamisesta päällekkäin. Jos niiden keskitys pystysuunnassa ei ole tasan niiden pituusakselin painopisteen kohdalla, niin silloin on mahdotonta saavuttaa hyvää tasapainoa näiden kahden kananmunan välille. Sama asia koskettaa myös RCT:n hyperbolista pääpeiliä ja apupeiliä ts. niiden tulee olla kohtuullisen hyvin keskenään linjassa "omien painopisteidensä" suhteen (=optisten akselien suhteen).
Käytännön esimerkki tästä:
Kuvassa näkyy apupeilin optiselta akselilta sivussa oleminen ts. apupeilin pieni epäkeskitys pitimessään (putkessa) kertautuu sillä tavalla, että pääpeilin optinen akseli ja tarkentimen pituusakseli eivät enää kohtaa. Monimutkaisesti sanottu, mutta tuosta putkesta löytyy apupeilin asennolle sellaisia paikkoja, missä nämä kohdistukset ovat joko paremmin tai huonommin linjassaan. Nyt tuon apupeilin asento on vaihteeksi sellainen, että hyvä ("tasainen") kollimointitulos ilman kallistusta on saavutettavissa. Kyseinen apupeilin pyörityssäätö keskityksen korjaamiseksi on tehtävä yritys-erehdys menetelmällä yöllä
DSI-tähtikollimoinnilla ja sitä CCDI:llä analysoiden. CCD Inspectorin 3D-mittaustulokset ovat tuolloin näet vinksallaan seuraavassa kuvassa näkyvällä tavalla. Voit säätää peilit DSI-kollimoinnilla täysin kohdalleen, mutta CCDI kertoo kuva-alalla olevan edelleen kallistusta nurkkien suhteen johonkin suuntaan.
No, nyt tuo perussäätö apupeilille on suunnilleen kohdallaan. Toisin sanoen tuon jälkeen pystyn...
1.) keskittämään tarkentimen katsomaan keskelle apupeiliä (keskirengas tuolla targettina).
2.) kallistamaan apupeilin siten, että laser-säde palaa takaisin lähtöpisteeseensä.
3.) muuttamaan pääpeilin kallistusta siten, että sielläkin ollaan oikealla alueella peilien keskinäisen heijastuksen suhteen. *)
*) Tuon kolminaisuuden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa putkesta tulevat heijastukset ovat suunnilleen oikeita eli katsotaan putkeen tuon seuraavan kuvan mukaisesti.
Toisin sanoen, kun kävelen eri etäisyyksille putken edessä näkyvää optista akselia, heijastukset peileistä näkyvät keskitettyinä.
Lähellä putkea (1,5...2,5m etäisyydellä) tuolla näkyy apupeilissä näkyviä renkaita, nekin keskitettyinä
tämän kuvan mukaisesti. Sitten kun tullaan kauemmaksi ja kauemmaksi putkesta (kulkien edelleenkin silmä optisella akselilla), lopulta tulee vastaan ensin tarkentimen putken ulkoreunan rako (runkoon nähden), sitten tarkentimen sisäputken sisäreuna. Edelleenkin näiden tulee näkyä keskitettynä ja aivan viimeeksi (10...20 m päästä) sieltä heijastuksista tulee näkyviin tarkentimen reiästä näkyvä taustamaisema. Kaikkien noiden heijastusten tulee näkyä keskitettyinä optisella akselilla putken edessä ja silloin ne kertovat putken olevan hyvässä kollimoinnissa. Tässä auttaisi kovin sellainen 15...20 m pitkä kisko, joka olisi hyvin suora + sijaitsee putken optisella akselilla + jossa olisi katseluaukko levyssä, mitä voidaan liikutella optista akselia pitkin. Tuo heijastusmenetelmä on näet hyvin herkkä työkalu RCT:n kollimoinnin katsomiseen ja sillä päästään hyvin lähelle oikeaa kokonaiskollimointia.
MUTTA, jos tässä tilanteessa tuo apupeili on sen millin kymmenyksen verran sivussa optiselta akselilta (tai sen optinen ja mekaaninen keskipiste eriävät toisistaan), niin silloin tuo mekaaninen virhe kertautuu loppukuvaan yllä kerrotulla tavalla. Tuolloin DSI-kollimointi ja CCDI kertovat, että peilit ovat linjassa keskenään,
mutta kuvan tähtien muodot vääristyvät tavallisimmin jostain kuva-alan nurkasta. Tuossa tilanteessa kamera on siis mekaanisesti väärässä paikassa putken takana ja sitä pitäisi siirtää sivuttaissuunnassa tuon optisen linjan keskelle (kallistamatta kameraa). Tämä tarvittava sivuttaissiirtymä on valitettavasti sekin hyvin herkkä asia ts. pienikin virhe optisten osien suuntauksessa siirtää kuva-alaa sivuttaissuunnassa esim. jo tarkentimen holkin reunalle.
Kun ostat kalliin RCT-kaukoputken, niin maksat juuri tästä mekaanisesta tarkkuudesta. Siitä, että kaikki sen osat ovat riittävällä tarkkuudella omilla paikoillaan. Tästä RCT-putkesta saatu oppi on käytännössä siinä, että tuollainen hyperbolinen peilipari vaatii ympärilleen hyvin tarkan mekaanisen kohdistuksen. Sitten kun edellytykset tälle optisten osien mekaaniselle (tarkalle) sijainnille täyttyvät, huomataan että optisten osien keskinäinen linjaus on sekin melkoista tarkkuutta vaativaa työtä näiden hyperbolisten peilin kanssa. Pienikin hipaisu säätöruuveissa muuttaa putkesta saatavaa tähtien FWHM lukemaa esim. 2,2" -> 2,6" suuruusluokassa ja tuollainen paras kuvalaatu mahtuu helposti kameran kiinnitystoleranssien sisään tarkentimen pantakiristyksessä. (Ts. RCT-putkissa tulisi käyttää kierrekiinnitystä kameralle, jos niistä halutaan paras kuvalaatu ulos.) Harrastajatyönä tuollaisesta kiinalais-RCT:stä voidaan saavuttaa parempaa kuvalaatua kuin monesta muusta putkityypistä, mutta sen saavutuksen takana on melkoinen kokoelma erilaisia vaatimuksia monen eri seikan suhteen.
