Pyörittelin taas noita kollimointiruuveja ja jätin tässä vaiheessa tarkentimen asennon kokonaan huomiotta. Tällöin tarkentimesta lähtevä lasersäde osui apupeilin keskusmerkistä sivuun, suunnilleen tuon ympyräkehän ulkoreunalle (tarkoittaa noin 5-6 mm heittoa apupeilin pinnalla). Kiilasin siis tarkentimen oikeampaan asentoon 3" -> 2" okulaariadapterin väliin menevällä muovilevyllä, mutten tehnyt tuota mitenkään tarkasti ts. lasersäde tuli nyt apupeilin keskusmerkin sisälle (tämä oli se GSO:n alkuperäistarkennin ilman kallistussäätöjä).
Katsoin silmällä okulaariholkin läpi peilien heijastuksia ja mielestäni sain nämä aika hyvään kuntoon vain pääpeilin asentoa säätämällä. (Punainen värisävy tulee jalustalla olevan kameran edessä olevasta paperista, missä on noin 3 mm katseluaukko ja aukon ympärillä punainen rengas. Tuon viritelmän avulla saa silmän/kameran helposti juuri keskelle optista akselia, jolloin eri mittauskertojen heijastukset ovat keskenään vertailukelpoisia ja toistettavissa olevia. Nurkka-zoomauksessa näkyvä pikkupiste on katseluaukko ja punainen reunus näkyy sen ympärillä.)

Sitten kun okulaariaukkoon katsotaan edellistä lähempää, nähdään myös heijastusten ympärillä oleva baffle-putki ja peiliheijastuksen sijainti baffleputken läpi. Tästä näkee, ettei tarkennin ole ihan linjassa optisen akselin kanssa (mm. tuo ulommainen kehä näkyy epäkeskeisenä eli alhaalta leveämpänä kuin klo 1:n suunnalta). Piirsin kuvaan myös punaisella/harmaalla viivalla apupeilinpitimen heijastuksien linjan suhteessa apupeilin suoraan (heijastumatta) näkyviin varsiin, mitkä pilkottavat tuolta baffle-putken raosta. Tästäkin näkee, ettei tarkennin ole ihan suorassa linjassa putken optisen akselin kanssa, mutta tähän voi paneutua sitten myöhemmin kun optiikka olisi kollimoitu.

Kun sain pääpeilin tuolla tavoin säädettyä, siirryin putken eteen katsomaan peiliheijastuksia. Sijoittumalla pituussuunnassa sopivalle etäisyydelle putkesta, voi nähdä yhden tai useampia heijastusrenkaita apupeilin / sen varjon takaa. Siirsin kameran jalustoineen putken etupuolelle ja muutin kameran sijaintia kunnes peilinpitimen varret peittivät omat heijastuksensa (tällöin ollaan jälleen optisella akselilla). Kameran objektiivin edessä keskellä sen etulinssiä oli valkoinen paperi 3 mm:n tirkistysrei'ällä, jonka läpi nämäkin heijastukset tuli kuvattua. Tällä puolella on sitten enemmän tulkittavaa, koska apupeilin varsien heijastuksen heijastukset (tjsp.) eivät peittyneet enää tuonne apupeilin varsien taakse. Merkitsin nämä nuolilla kuvaan, mutta näitä ei saa kuvaan tarkentamatta kameraa uudelleen toiselle etäisyydelle. Myös valonjakautuma tuolla heijastuksissa on kummallisen epätasainen (kello 10 tienoilla hämärää ja vastakkaisella sivulla kirkasta). Säädin kumminkin tuon ainoan esiin tulleen heijastusrenkaan näkymään keskellä pääpeiliä, kuten tässä kuvassa näkyy.

Vertailun vuoksi tässä tulee vielä "ennen säätöä" kuva, jossa tuo heijastusrengas näkyy hyvin epäkeskisesti. (Huomaa, että nyt nuo apupeilinvarsien sekundääriheijastukset tai mitkä sitten lienevätkään, näkyvät varsien toisella puolella ja valojakautuma on parempi.

Tuon säätelyn jälkeen tarkistin okulaariputkesta tulevat heijastukset (ennallaan, ok) ja tarkistin mihin tarkennin nyt osoitti apupeilin pinnalla. Kas kummaa, se osoitti nyt aiempaa paremmin apupeilin keskusmerkkiin! Tämän jälkeen katsoin miltä apupeilistä palautuva lasersäde näyttäisi eli kytkin putkeen TuBlug-kollimointilisukkeen. Siellä näkyi pienehkö, mutta hyvin selvä apupeilin kohdistusvirhe. Tulkitsin tämän johtuvan puutteellisesta tarkentimen linjauksesta.
Nyt teki mieli päästä testaamaan keinotähdellä kuvaa, mutta pikainen testi osoitti ettei tällainen loittorengaspatteristo...

... riittänyt tarkentamaan putkea terassilta kylmävarastoon. Ja sitten alkoi tulemaan taivaalta "sitä itseään" eli keinotähti-testaus jäi toiseen päivään. Toisaalta ihan hyvä niin, sillä olen tehnyt yllä kuvattua heijastuskollimointia tälle putkelle n+1 kertaa ja aina olen pettynyt tähtitaivaan alla tähtien kuvalaatuun
