Ensimmäinen havainto

[oki]

No niin kerkesin tässä vihdoin katselemaan saturnusta ja näin siinä aluksi kävi raahauduin ulos -17°c pakkaseen ja suunnistin kilometrin pääähän sopivalle katselupaikalle pistin putken katselukuntoon ja katsoin tähdet 2007 vuosikirjasta saturnuksen paikan taivaalta putki kohti saturnusta ja mitä näky Ihmetys oli suuri kun 130/650 putkella näkyi ainoastaan kirkas piste suurennosta lisää ja pisteeseen tuli apupeilin sakarat näkyviin ahaa suuntaus on väärä ajattelin ja ei kun uusiksi tähtäileen toista valopistettä kohti ja siinä saturnus näkyi yllätyksekseni selvästi myös rengas planeetan ympärillä sekä se planeetan ja renkaan väli kait sillä on jokin hieno nimityskin mutta menee se näinkin puolentunnin tuijottelun jälkeen rupesin kahville kokosin laitteistoni ja suksin kotia lämpimään.

[xpro]

Onneksi olkoon Saturnuksen ensi havainnosta! Itse en ole vielä Saturunusta havainnut, tai muita kohteita!
Olen vielä vain Kuu miehiä mutta nyt on uudet havainto vehkeet, niin eiköhän meikäläinen pääse Kuuta pidemmälle tai edes Saturnusta näkemään!

Toi Ursan Tähdet 2007 kirja on kyllä hyvä omistaa!

[kimiza]

Vinkkejä innokkaan viestin tunnistamiseen, osa 1: Lauseen päättäviä pisteitä on hyvin vähän - yleensä ne on korvattu sanalla "ja". :)

[Munkki]

Vinkkejä innokkaan viestin tunnistamiseen, osa 1: Lauseen päättäviä pisteitä on hyvin vähän - yleensä ne on korvattu sanalla "ja". :)

Onnittelut oki hienosta havainnosta ja kiitos mukavasta raportista.

Juuri tuommoisia innostuneita selostuksia on todella hauska ja jännittävä lukea. Ihan tulee omat alku ajat mieleen. Sillä erolla tosin, että osoitin putkella vain sattuman varaisesti jotain kirkasta kohdetta ja tajusin sen sitten olevan rengasplaneettamme Saturnus - oli siinä melkein itku päästä - oli se niin mahtava fiilis.

[pappa]

Näin se tähtiharratus kärpänen on puraissut taas uutta ystävää...

Itse kun näin Saturnuksen liki kolme vuosikymmentä sitten ensi kertaa, niin oli se yhtä hektinen kokemus. Cassinin jaon kun näkee niin se on hyvä se. Jupiterin kuut ja pilvivyöt sitten seuraavaksi...

[xpro]

nyt oli ensinmäinen Saturnus havainto, ja sen kuu! ei voi muutakun ihailla näkyä! Horsehead nebula oli vaikea havaita, vähän turhan valoisa taivas...vielä!
Kuun kraatterit oli myös näyttäviä! aikainen aamu herätys oli syynä havainnon keskeyttämiseen joten jatketaan myöhemmin  ;)
Tämä tais olla havainto rikkain ilta minun kohdallani!

[pappa]

29.2.07 iltana oli tosi hyvä Seeing ja Saturnus paljasti kolme kuuta. Nyt on vuoden aika jolloin voi vielä melko pimeällä harjoitella lämpimässä havainnointia ja oppia putken tai havaintovälineensä tavat, testata suurennoksia ja vertailla suodattimia...Seuraavan talvikauden koittaessa on sitten valmiina taistoon kun kunnon kelit alkaa...

[VilleValtteri]

Moi vaan kaikki. En ole tänne ennen kirjoittanut, ja nyt tuntien miettimisen & etsimisen jälkeen ajattelin läväyttää ensipostaukseni tänne. Ensimmäinen oma havainto tuli tehtyä aikanaan kaverin pienellä kaukoputkella 80-luvulla (pikkupoikana) ja se oli Saturnus. Uskomaton fiilis kun ne renkaat sieltä todella näkyivät ihan selvästi.

Tästä aikanaan alkoi kiinnostus tähtitiedettä kohtaan, ja koko homma on kytenyt noin 20 vuotta pinnan alla, kunnes nyt viimein tänä vuonna oikeastaan puri kärpänen oikein toden teolla. Toki alaan liittyvää kirjallisuutta on ajoittain tullut ahmittua paljonkin, mutta oikeastaan se on ollut hyvinkin satunnaista. Kesällä käteen sattui kaverini suosittelemana Esko Valtaojan Kotona Maailmankaikkeudessa-teos, joka sitten kaikessa popularisoinnissaan (ehkä juuri siksi) puhutteli ja viihdytti syvästi. Olenkin tässä sitten viimeisen kahden kuukauden aikana lukenut valtavasti alaan liittyviä kirjoituksia netistä, kirjoja, artikkeleita - sekä tietysti liittynyt Ursan jäseneksi, mikä toi minulle suurta tyydytystä jo muutaman päivän jälkeen peräti viiden aikaisemman Tähdet ja Avaruus-lehden muodossa. Mahtava homma.

Syy miksi kirjoitan juuri tähän topiskiin: olin viime yönä Kymin lentokentällä tähtikartan kanssa ensi kertaa ulkona - siis aikuisiällä. Piti mennä vain hetkeksi katsomaan miltä taivas näyttää - täälläpäin oli viime yönä aivan täysin kirkasta, ja Kymin lentokenttä on suhteellisen syrjässä, suljettu, avara, pimeä, ja rauhallinen. Ei ole ihanteellinen paikka (sellainen löytyy Vehkalahden Paijärveltä peltojen keskeltä) täälläpäin muutaman alueella (kohtuullisen kaukana ovat kuitenkin) sijaitsevan paperitehtaan ansiosta, mutta kuitenkin ihan hyvä paikka aloitella. Tarkoitus tosiaan oli löytää ensin joku kiintopiste taivaalta, jonka myötä sitten ajattelin voivani alkaa pikkuhiljaa laajentaa tähtitaivaan tuntemustani. MUTTA KUINKA KÄVIKÄÄN: Linnunrata hohti kuin Elviksen vyö, pelkästään Plejadeja tuijotin tunnin! Mars hohti kuin iso punainen silmä keskellä tyhjyyttä, Ajomies, Iso Karhu, Lyyra (oi Vega kuinka kaunis olitkaan), Härkä - Aldebaran on minulle uusi tuttavuus - Lohikäärmeen kiemurat, Kotka ja Joutsen - Deneb ja Altair!!! Oi mieletöntä mikä elämys ja unelmien täyttymys! Palstaa hetken aikaa jo lukeneena tiedän ettei ensimmäisen kaukoputken hommaamista pidä kiirehtiä. Nyt ymmärrän miksi - taivaalla on niin paljon opittavaa laajemmassa perspektiivissä ennen pientä tihrustelua.

En tiedä oletteko kaikki jo paatuneita tähtitieteilijöitä, mutta minä olin viime yönä täysin polvillani maailmankaikkeuden edessä. Voiko kärpänen enää purra tämän kovempaa ilman kohtalokkaita seurauksia? Uskomatonta.

Tämä siis noviisin raporttina, tulkoon näitä öitä vielä paljon. Kaikkein hienointa on se, että en tiedä alasta vielä oikeastaan mitään - ja silti tuntuu kuin olisi lyöty (suokaa anteeksi väljähtynyt fraseeraukseni) pölkyllä päähän. Tavallaan tämä olikin siis ensimmäinen havainto?

[Iiro Sairanen]

En tiedä oletteko kaikki jo paatuneita tähtitieteilijöitä, mutta minä olin viime yönä täysin polvillani maailmankaikkeuden edessä.

Tähtitieteilijäksi en itseäni tunnusta, mutta harrastajaksi kylläkin...paatuneisuudesta en sitten tiedä. Tuli itsekkin vietettyä eilen lähes tunnin verran polvillaan maailmankaikkeuden edessä. Tarkemmin sanottuna havaitsin Helix-sumua, (joka sattuu olemaan suhteellisen matalalla Suomesta käsin) dobsonilla ja siinä joutui kirjaimellisesti konttaamaan polvillaan kivikossa. Ensi kerralle polvisuojat mukaan :)

Ja viittaus vielä tämän topicin otsikkoon, tämä oli ensimmäinen havaintoni ko. kohteesta. Suhteellisen siisti planetaarinen on tullut missattua pitkälti yli 10 vuotta.

[Marko.J]

28.3. tuli havaittua ensimmäistä kertaa Pöllösumua M97. Eipä se olisi entisellä 114 mm putkellani näkynytkään, isompi putki kun tuli hankittua vasta joulukuussa. Kalustona 20-senttinen newton, HEQ5-jalusta ja 17 mm Hyperion. Vaikka taivaalla ajelehti ajoittain ohuita pilviharsoja, sumu löytyi loppujen lopuksi tähtihyppelyn avulla melko vaivattomasti ja riemu oli rajaton, kun himeä tuhnu näkyi okulaarin näkökentässä!   ;D

Ajoittain on ollut mielessä goto-systeemin hankkiminen jalustaan, mutta onnistunut kohten löytyminen ihan omin avuin laittaa miettimään, mahtaisiko sitä toisaalta kohteiden löytymisestä tuntea samaa riemua, jos ne olisivat napin painallusten takana...

Olipa siinähimmeässä ututäplässä havaittavissa häivähdys pöllön silmistäkin, vaikka keli ei ollutkaan paras mahdollinen. Keskustähteä ei näkynyt, tuskinpa on edes 20-senttiseni mahdollisuuksien rajoissa. Kohdetta aikani ihailtuani pohdin, josko pitäisi piirtääkin se, mutta päätin sitten antaa piirtämisen odottaa parempaa keliä, jolloin kohteesta saisi enemmän irtikin. Vaikka jonkin verran on tullut opeteltua tuota valokuvamistakin, niin pirtämisen hyvä puoli on mielestäni siinä, että silloin kohteita tulee tarkasteltua kunnolla. Eikä napasuuntauksenkaan kanssa ole niin pikkutarkaa visuaalihavainoissa.  ;)

Lopuksi otin ensihavainnosta jonkinlaiseksi muistoksi kuvan (60+60 s, ISO 1600, muutin mustavalkoiseksi ja säätelin kirkkautta ja kontrastia, ja niin kuin näkyy, kalibrointikuvat jäi iloisesti ottamatta. Oikeastaan ei edes ollut tarkoitus kuvata ja jalustan napasuuntaus oli sitä luokkaa, ettei edes olisi sallinut pidempiä valotusaikoja...  :-\ )

Laitoin tähän ketjuun, koska kyseessä oli ensimmäinen havaintoni tuosta kohteesta.

[einari]

Hieno havainto ja kuva.
60 sekunnin seurantatarkkuus ei ole ollenkaan hassumpi saavutus.

[Mare Nectaris]

Moi Marko!

Hieno havaintokertomus  ja erittäin hieno kuva mukana  :)

Tällaisia hyvin dokumentoituja ja hyvin kerrottuja ja vielä kuva mukana -kertomuksia on tosi mukavaa lukea. Olet myös oikeassa siinä, että tähtihypelty kohde on aina enemmän kuin tietokoneella etsitty. Vaikka joskus tietysti voi haluta käyttää sitä tietokonejuttua, että pääsee nopeammin tekeen jotain havaintoa tms.

Tosta tuli mieleen kun itse löysin aikanaan M27:n eli muistaakseni joku Nostopainosumu Ketun tähdistössä tai joku. Sekin oli kuin Jaska Jokusen voileipä ja himmeä, mutta sitä riemun tunnetta ei unohda koskaan.

Kiitos hyvästä kertomuksesta! Anna tulla  lisää vaan jos suinkin kerkiit - foorumi on just näitä varten.

[Pekka Moisio]

Katselin eilen kanssa Pöllösumua 18 tuumaisella. Löytyi helposti tähtihyppelemällä Ison Karhun Merak tähdestä kun lähti. Katsoin UHC filtterillä ja ilman ja filtterin kanssa kontrasti parani aikas paljon ja näytti todella komealta! Keskustähti näkyi hyvin, kun katsoi vähän ohi ja molemmat silmät erottuivat erittäin selkeästi suoralla katsella. Okulaarina oli 9mm nagler ja suurennosta 225. Siinä vieressä on M108 galaksi, joka kannattaa katsastaa myös. Molemmat hienoja kohteita. Samalle illalle mahtui myös pari muuta planetaarista, Eskimosumu NGC2392 ja magnitudin 13 ngc 2371/2372 jotka näkyivät erittäin helposti. Eskimo tuntui vaan paranevan suurennosta lisäämällä ja parhaimmillaan katsoin sitä 405x suurennoksella.

Testasin myös hyvikseni 810x suurennosta saturnukseen, mutta väreily vei voiton hehee  :D

[Mare Nectaris]

Hieno kertomus, Pekka, tulee väreet tosta 810 x suurennoksesta kyllä ihan näin lukiessakin  ;D

[Timpe]

Katselin eilen kanssa Pöllösumua 18 tuumaisella. Löytyi helposti tähtihyppelemällä Ison Karhun Merak tähdestä kun lähti. Katsoin UHC filtterillä ja ilman ja filtterin kanssa kontrasti parani aikas paljon ja näytti todella komealta! Keskustähti näkyi hyvin, kun katsoi vähän ohi ja molemmat silmät erottuivat erittäin selkeästi suoralla katsella. Okulaarina oli 9mm nagler ja suurennosta 225.

Vertailun vuoksi 6 tuumaisella näkyi eilen samaisesta Pöllösumusta pyöreä-muotoinen sumutäppä ja aivan aavistuksen omainen häivähdys noista pöllön silmistä (nämä siis Baaderin UHC-S suotimella ja 14mm Radianilla 127x :lla). Kun otti suotimen pois, katosi koko sumu näkyvistä tai oikeammin tuon sumun näki vielä aivan juuri ja juuri havaittavana kirkastumana taustataivaaseen verrattuna, mutta tämäkin vain jos osasi katsoa syrjäsilmällä juuri oikeaan kohtaan. Ilman suodinta olisi voinut jäädä näkemättä/löytämättä tällä putkella, kun tuo läpinäkyvyys oli eilenkin kehnohko valosaasteen ja ohuen utupilven keskeltä.