No niin kerkesin tässä vihdoin katselemaan saturnusta ja näin siinä aluksi kävi raahauduin ulos -17°c pakkaseen ja suunnistin kilometrin pääähän sopivalle katselupaikalle pistin putken katselukuntoon ja katsoin tähdet 2007 vuosikirjasta saturnuksen paikan taivaalta putki kohti saturnusta ja mitä näky Ihmetys oli suuri kun 130/650 putkella näkyi ainoastaan kirkas piste suurennosta lisää ja pisteeseen tuli apupeilin sakarat näkyviin ahaa suuntaus on väärä ajattelin ja ei kun uusiksi tähtäileen toista valopistettä kohti ja siinä saturnus näkyi yllätyksekseni selvästi myös rengas planeetan ympärillä sekä se planeetan ja renkaan väli kait sillä on jokin hieno nimityskin mutta menee se näinkin puolentunnin tuijottelun jälkeen rupesin kahville kokosin laitteistoni ja suksin kotia lämpimään.
Onneksi olkoon Saturnuksen ensi havainnosta! Itse en ole vielä Saturunusta havainnut, tai muita kohteita!
Olen vielä vain Kuu miehiä mutta nyt on uudet havainto vehkeet, niin eiköhän meikäläinen pääse Kuuta pidemmälle tai edes Saturnusta näkemään!
Toi Ursan Tähdet 2007 kirja on kyllä hyvä omistaa!
Vinkkejä innokkaan viestin tunnistamiseen, osa 1: Lauseen päättäviä pisteitä on hyvin vähän - yleensä ne on korvattu sanalla "ja". :)
Lainaus käyttäjältä: Jorma - 16.02.2007, 15:26:52
Vinkkejä innokkaan viestin tunnistamiseen, osa 1: Lauseen päättäviä pisteitä on hyvin vähän - yleensä ne on korvattu sanalla "ja". :)
Onnittelut oki hienosta havainnosta ja kiitos mukavasta raportista.
Juuri tuommoisia innostuneita selostuksia on todella hauska ja jännittävä lukea. Ihan tulee omat alku ajat mieleen. Sillä erolla tosin, että osoitin putkella vain sattuman varaisesti jotain kirkasta kohdetta ja tajusin sen sitten olevan rengasplaneettamme Saturnus - oli siinä melkein itku päästä - oli se niin mahtava fiilis.
Näin se tähtiharratus kärpänen on puraissut taas uutta ystävää...
Itse kun näin Saturnuksen liki kolme vuosikymmentä sitten ensi kertaa, niin oli se yhtä hektinen kokemus. Cassinin jaon kun näkee niin se on hyvä se. Jupiterin kuut ja pilvivyöt sitten seuraavaksi...
nyt oli ensinmäinen Saturnus havainto, ja sen kuu! ei voi muutakun ihailla näkyä! Horsehead nebula oli vaikea havaita, vähän turhan valoisa taivas...vielä!
Kuun kraatterit oli myös näyttäviä! aikainen aamu herätys oli syynä havainnon keskeyttämiseen joten jatketaan myöhemmin ;)
Tämä tais olla havainto rikkain ilta minun kohdallani!
29.2.07 iltana oli tosi hyvä Seeing ja Saturnus paljasti kolme kuuta. Nyt on vuoden aika jolloin voi vielä melko pimeällä harjoitella lämpimässä havainnointia ja oppia putken tai havaintovälineensä tavat, testata suurennoksia ja vertailla suodattimia...Seuraavan talvikauden koittaessa on sitten valmiina taistoon kun kunnon kelit alkaa...
Moi vaan kaikki. En ole tänne ennen kirjoittanut, ja nyt tuntien miettimisen & etsimisen jälkeen ajattelin läväyttää ensipostaukseni tänne. Ensimmäinen oma havainto tuli tehtyä aikanaan kaverin pienellä kaukoputkella 80-luvulla (pikkupoikana) ja se oli Saturnus. Uskomaton fiilis kun ne renkaat sieltä todella näkyivät ihan selvästi.
Tästä aikanaan alkoi kiinnostus tähtitiedettä kohtaan, ja koko homma on kytenyt noin 20 vuotta pinnan alla, kunnes nyt viimein tänä vuonna oikeastaan puri kärpänen oikein toden teolla. Toki alaan liittyvää kirjallisuutta on ajoittain tullut ahmittua paljonkin, mutta oikeastaan se on ollut hyvinkin satunnaista. Kesällä käteen sattui kaverini suosittelemana Esko Valtaojan Kotona Maailmankaikkeudessa-teos, joka sitten kaikessa popularisoinnissaan (ehkä juuri siksi) puhutteli ja viihdytti syvästi. Olenkin tässä sitten viimeisen kahden kuukauden aikana lukenut valtavasti alaan liittyviä kirjoituksia netistä, kirjoja, artikkeleita - sekä tietysti liittynyt Ursan jäseneksi, mikä toi minulle suurta tyydytystä jo muutaman päivän jälkeen peräti viiden aikaisemman Tähdet ja Avaruus-lehden muodossa. Mahtava homma.
Syy miksi kirjoitan juuri tähän topiskiin: olin viime yönä Kymin lentokentällä tähtikartan kanssa ensi kertaa ulkona - siis aikuisiällä. Piti mennä vain hetkeksi katsomaan miltä taivas näyttää - täälläpäin oli viime yönä aivan täysin kirkasta, ja Kymin lentokenttä on suhteellisen syrjässä, suljettu, avara, pimeä, ja rauhallinen. Ei ole ihanteellinen paikka (sellainen löytyy Vehkalahden Paijärveltä peltojen keskeltä) täälläpäin muutaman alueella (kohtuullisen kaukana ovat kuitenkin) sijaitsevan paperitehtaan ansiosta, mutta kuitenkin ihan hyvä paikka aloitella. Tarkoitus tosiaan oli löytää ensin joku kiintopiste taivaalta, jonka myötä sitten ajattelin voivani alkaa pikkuhiljaa laajentaa tähtitaivaan tuntemustani. MUTTA KUINKA KÄVIKÄÄN: Linnunrata hohti kuin Elviksen vyö, pelkästään Plejadeja tuijotin tunnin! Mars hohti kuin iso punainen silmä keskellä tyhjyyttä, Ajomies, Iso Karhu, Lyyra (oi Vega kuinka kaunis olitkaan), Härkä - Aldebaran on minulle uusi tuttavuus - Lohikäärmeen kiemurat, Kotka ja Joutsen - Deneb ja Altair!!! Oi mieletöntä mikä elämys ja unelmien täyttymys! Palstaa hetken aikaa jo lukeneena tiedän ettei ensimmäisen kaukoputken hommaamista pidä kiirehtiä. Nyt ymmärrän miksi - taivaalla on niin paljon opittavaa laajemmassa perspektiivissä ennen pientä tihrustelua.
En tiedä oletteko kaikki jo paatuneita tähtitieteilijöitä, mutta minä olin viime yönä täysin polvillani maailmankaikkeuden edessä. Voiko kärpänen enää purra tämän kovempaa ilman kohtalokkaita seurauksia? Uskomatonta.
Tämä siis noviisin raporttina, tulkoon näitä öitä vielä paljon. Kaikkein hienointa on se, että en tiedä alasta vielä oikeastaan mitään - ja silti tuntuu kuin olisi lyöty (suokaa anteeksi väljähtynyt fraseeraukseni) pölkyllä päähän. Tavallaan tämä olikin siis ensimmäinen havainto?
Lainaus käyttäjältä: VilleValtteri - 11.10.2007, 14:32:37
En tiedä oletteko kaikki jo paatuneita tähtitieteilijöitä, mutta minä olin viime yönä täysin polvillani maailmankaikkeuden edessä.
Tähtitieteilijäksi en itseäni tunnusta, mutta harrastajaksi kylläkin...paatuneisuudesta en sitten tiedä. Tuli itsekkin vietettyä eilen lähes tunnin verran polvillaan maailmankaikkeuden edessä. Tarkemmin sanottuna havaitsin Helix-sumua, (joka sattuu olemaan suhteellisen matalalla Suomesta käsin) dobsonilla ja siinä joutui kirjaimellisesti konttaamaan polvillaan kivikossa. Ensi kerralle polvisuojat mukaan :)
Ja viittaus vielä tämän topicin otsikkoon, tämä oli ensimmäinen havaintoni ko. kohteesta. Suhteellisen siisti planetaarinen on tullut missattua pitkälti yli 10 vuotta.
28.3. tuli havaittua ensimmäistä kertaa Pöllösumua M97. Eipä se olisi entisellä 114 mm putkellani näkynytkään, isompi putki kun tuli hankittua vasta joulukuussa. Kalustona 20-senttinen newton, HEQ5-jalusta ja 17 mm Hyperion. Vaikka taivaalla ajelehti ajoittain ohuita pilviharsoja, sumu löytyi loppujen lopuksi tähtihyppelyn avulla melko vaivattomasti ja riemu oli rajaton, kun himeä tuhnu näkyi okulaarin näkökentässä! ;D
Ajoittain on ollut mielessä goto-systeemin hankkiminen jalustaan, mutta onnistunut kohten löytyminen ihan omin avuin laittaa miettimään, mahtaisiko sitä toisaalta kohteiden löytymisestä tuntea samaa riemua, jos ne olisivat napin painallusten takana...
Olipa siinähimmeässä ututäplässä havaittavissa häivähdys pöllön silmistäkin, vaikka keli ei ollutkaan paras mahdollinen. Keskustähteä ei näkynyt, tuskinpa on edes 20-senttiseni mahdollisuuksien rajoissa. Kohdetta aikani ihailtuani pohdin, josko pitäisi piirtääkin se, mutta päätin sitten antaa piirtämisen odottaa parempaa keliä, jolloin kohteesta saisi enemmän irtikin. Vaikka jonkin verran on tullut opeteltua tuota valokuvamistakin, niin pirtämisen hyvä puoli on mielestäni siinä, että silloin kohteita tulee tarkasteltua kunnolla. Eikä napasuuntauksenkaan kanssa ole niin pikkutarkaa visuaalihavainoissa. ;)
Lopuksi otin ensihavainnosta jonkinlaiseksi muistoksi kuvan (60+60 s, ISO 1600, muutin mustavalkoiseksi ja säätelin kirkkautta ja kontrastia, ja niin kuin näkyy, kalibrointikuvat jäi iloisesti ottamatta. Oikeastaan ei edes ollut tarkoitus kuvata ja jalustan napasuuntaus oli sitä luokkaa, ettei edes olisi sallinut pidempiä valotusaikoja... :-\ )
Laitoin tähän ketjuun, koska kyseessä oli ensimmäinen havaintoni tuosta kohteesta.
Hieno havainto ja kuva.
60 sekunnin seurantatarkkuus ei ole ollenkaan hassumpi saavutus.
Moi Marko!
Hieno havaintokertomus ja erittäin hieno kuva mukana :)
Tällaisia hyvin dokumentoituja ja hyvin kerrottuja ja vielä kuva mukana -kertomuksia on tosi mukavaa lukea. Olet myös oikeassa siinä, että tähtihypelty kohde on aina enemmän kuin tietokoneella etsitty. Vaikka joskus tietysti voi haluta käyttää sitä tietokonejuttua, että pääsee nopeammin tekeen jotain havaintoa tms.
Tosta tuli mieleen kun itse löysin aikanaan M27:n eli muistaakseni joku Nostopainosumu Ketun tähdistössä tai joku. Sekin oli kuin Jaska Jokusen voileipä ja himmeä, mutta sitä riemun tunnetta ei unohda koskaan.
Kiitos hyvästä kertomuksesta! Anna tulla lisää vaan jos suinkin kerkiit - foorumi on just näitä varten.
Katselin eilen kanssa Pöllösumua 18 tuumaisella. Löytyi helposti tähtihyppelemällä Ison Karhun Merak tähdestä kun lähti. Katsoin UHC filtterillä ja ilman ja filtterin kanssa kontrasti parani aikas paljon ja näytti todella komealta! Keskustähti näkyi hyvin, kun katsoi vähän ohi ja molemmat silmät erottuivat erittäin selkeästi suoralla katsella. Okulaarina oli 9mm nagler ja suurennosta 225. Siinä vieressä on M108 galaksi, joka kannattaa katsastaa myös. Molemmat hienoja kohteita. Samalle illalle mahtui myös pari muuta planetaarista, Eskimosumu NGC2392 ja magnitudin 13 ngc 2371/2372 jotka näkyivät erittäin helposti. Eskimo tuntui vaan paranevan suurennosta lisäämällä ja parhaimmillaan katsoin sitä 405x suurennoksella.
Testasin myös hyvikseni 810x suurennosta saturnukseen, mutta väreily vei voiton hehee :D
Hieno kertomus, Pekka, tulee väreet tosta 810 x suurennoksesta kyllä ihan näin lukiessakin ;D
Lainaus käyttäjältä: Pekka Moisio - 30.03.2008, 14:12:38
Katselin eilen kanssa Pöllösumua 18 tuumaisella. Löytyi helposti tähtihyppelemällä Ison Karhun Merak tähdestä kun lähti. Katsoin UHC filtterillä ja ilman ja filtterin kanssa kontrasti parani aikas paljon ja näytti todella komealta! Keskustähti näkyi hyvin, kun katsoi vähän ohi ja molemmat silmät erottuivat erittäin selkeästi suoralla katsella. Okulaarina oli 9mm nagler ja suurennosta 225.
Vertailun vuoksi 6 tuumaisella näkyi eilen samaisesta Pöllösumusta pyöreä-muotoinen sumutäppä ja aivan aavistuksen omainen häivähdys noista pöllön silmistä (nämä siis Baaderin UHC-S suotimella ja 14mm Radianilla 127x :lla). Kun otti suotimen pois, katosi koko sumu näkyvistä tai oikeammin tuon sumun näki vielä aivan juuri ja juuri havaittavana kirkastumana taustataivaaseen verrattuna, mutta tämäkin vain jos osasi katsoa syrjäsilmällä juuri oikeaan kohtaan. Ilman suodinta olisi voinut jäädä näkemättä/löytämättä tällä putkella, kun tuo läpinäkyvyys oli eilenkin kehnohko valosaasteen ja ohuen utupilven keskeltä.
Kiitos kaikille palautteesta!
Kyllähän noita havaintoja tekisi, mutta kun tuo säänhaltijakaan ei ole niin kauheasti suosinut tänä talvena. Oli tuolloin 28.3. myös jonkinlaista utua, joka ei ainakaan parantanut havaintoja ja teki kuvissa taustataivaan ärsyttävän vaaleaksi kun vertasin kuvauskokeiluihini Seulasista hyvissä oloissa. Teidän muiden havaintoja lukiessa laittaa miettimään, josko ensi syksyä varten pitäisi minunkin sijoittaa jonkin verran filttereihin.
Pöllösumun keskustähti näkyy siis 18 tuuman putkella... mikähän mahtaa olla pienin putki, jolla se on saatu visuaalisesti esiin? Ei taida oma 20-senttinen riittää paitsi kuvaamalla riitävällä valotusajalla.
Jos sumuja havainnoi paljon niin filtterit auttaa kyllä. UHC on sellanen perusfiltteri joka mielestä kannattaa ensiksi ostaa jos on filttereitä hankkimassa. OIII on jo aika raju filtteri ja toimii parhaiten isojen putkien kanssa. H-Betasta ei olekkaan sitten paljoa tietoa muutakuin että toimii hevosenpääsumuun hyvin.
Kunhan saan tuon skyliner 10" projektini valmiiksi niin voin jakaa kokemuksia täällä miten 10" ja 18" toimivat rinnatusten eri kohteisiin, mutta tämä menee tuonne ensi syksyyn.
Pöllösumun keskustähti on mag ~14 joten pitäisi teoriassa näkyä 8" putkella hyvissä olosuhteissa, mutta saattaa se sumu siinä haitata jotenkin..ehkä.
Ullakolta löytynyt vanha pyöreä silmälasi toimi pahvista kyhäämäni putken objektiivina jonka puuriman pätkistä koottuun "jalustaan"tuettuna suuntasin eräänä 70-luvun puolivälin
kirkkaan selkeänä syysiltana koivikkometsän yllä kimmeltelevää tähteä kohti.Se on ensimmäinen havaintoni.Muistelen siinä tähden ympärillä näkyneen kolme pienempää.Kuita ne olivat
ja se oli komea näky.Jupiter siinä esittäytyi nuorelle ihmettelijälle.
Eihän sillä pahviputkella sen syvemmälle avaruuteen paljon päässyt porautumaan.Kiinnostusta piti yllä tähtitieteeseen liittyvä kirjallisuus,kunnes nyt aivan viimeaikoina on tullut hankittua vähän parempia havaintovälineitä ja päässyt sitten näkemään jo enemmänkin kuin tuolloin sen ensimmäisen havainnon aikoihin.
Kun on kesä parhaimmillaan ja ns.tähtitieteelliset havaintokelit vielä viikkojen päässä,niin on aikaa suunnitella tulevaa ja myös luoda katse menneisiin.Onhan tämä visuaalihavainnoinnin palstaa mutta
muistelen nyt tähän kuitenkin sitä miltä tähtitaivas näytti ensikertaa oikein itse valokuvaamaan sitä päässeenä.Oli niitä ollut jo muutama yritys digipokkarin kanssa suoraan käsivaralta okulaarin läpi
mutta ei niistä Jupiter kuvista ollut pahemmin katseltaviksi.Ei ennenkuin ruuvasin Nikonin järkkkärin kiini 120milliseen linssiputkeen.Nyt ei ollut Jupiteria näköalueella mutta olipa muuta.Jo muutaman sekunnin valotuksilla huomasi mistä on kysymys.Näin jälkikäteen oli hyväksi että sattui heti aluksi noin valovoimainen f5 putki.Siinä sai heti vaikutelman mihin kuvaus kykenee.Kun laitoin siihen kyytiin
vielä toisen vähän pienemmän linssiputken ja Barlowilla suurennusta pariinsataan,niin saatiin seuranta ja käsin kiertäen tuli parinkymmenen sekunnin valotuksia.Voi vain sanoa laulajan sanoin että suun-
naton tähtien määrä...Se on varmaan vähän kuin silloin aikoinaan tähtitieteen pioneerien havaitessa.Kiitos heidän kehittelyjensä,meikäläisen käsinveivaus vaihe jäi parin illan mittaiseksi.Mutta kaikki se on tarpeen ja antaa syvyyden harrastukselle.Mistäs kaukaa tuo oli muisteltu?No vasta viime Tammikuulta.
Pienenä poikana istuin rattailla , ja iskä sanoi että osoitin sormella taivaalle ja sanoin ota,ota , otavahan se siellä oli . Se kait oli ensimmäinen havainto.
Tänään tuli tälläkin suunnalla ensimmäiset havainnot tehtyä. Putkena Celestronin Nexstar SLT 130, virtalähteenä motonetin musta buusteri jonka tupakansytytinlatausjohto sopii väärinpäin käytettynä jotenkuten putken virtaliitäntään. Ajelin Lohjan valosaasteesta valaisematonta tietä Inkoon suuntaan noin puolimatkaan, mistä löytyihin ihan kelvollinen ensihavaintopaikka bussipysäkiltä. Noin tunnin aikana tuli nähtyä Andromedan galaksi M110:n kera, Plejadeja sekä Marsia, joka tosin näyttäytyi vain vaaleana pallona tuon lyhyemmän 9mm vakio-okulaarin 72x suurennoksella. Ilmeisesti täytyy lähteä seuraavaksi ainakin Barlow-ostoksille, vai minkälaisilla suurennoksilla olette muut saaneet Marsista enemmän irti? Olettaisin kuitenkin että oikeaan kohteeseen tuo jalusta hakeutui kun aiemmat ainakin löytyivät lähes keskelle kuvakenttää.
Enemmänkin olisi kiinnostanut havaintoja tehdä mutta tuon virtalähteen putkeen tuleva pistoke oli hieman liian pieni ja sen päästessä liikahtamaan perusasetukset nollautuivat muutamaan kertaan jonka jälkeen suuntaukset piti tehdä uudestaan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja seuraavan kerran putki suunnataankin viimeistään uudenvuoden aattona kohti kuuta osittaisen kuunpimennyksen innoittamana (sään salliessa).
Lainaus käyttäjältä: Una - 19.12.2009, 00:53:25
Enemmänkin olisi kiinnostanut havaintoja tehdä mutta tuon virtalähteen putkeen tuleva pistoke oli hieman liian pieni ja sen päästessä liikahtamaan perusasetukset nollautuivat muutamaan kertaan jonka jälkeen suuntaukset piti tehdä uudestaan.
Offtopicia, mutta hyödyllistä... Tuo virtajohdon irtoavaisuus on Nexstarien ärsyttävin ominaisuus. Itse modasin oman Nexstar AltAz jalustan käyttämään kiinteätä virtajohtoa. Eli pikkuisen jalustaa auki että näkee mitä siellä on sisällä, naaraspistoke kolvataan irti ja tilalle 1.5 metriä sopivaa virtajohtoa läpivientikumin kera. Siisti ja toimiva, eikä tarvitse enää kalibroida goto-jalustaa virtajohdon irtoamisen vuoksi.
Niin on taas vuosi vierähtänyt ja olemme tiukasti kuuman ja valoisan kesän otteessa.Ei ole tähtiharrastukset kuitenkaan päässeet pölyttymään vaan on uutta itämässä kokoajan tulevaisuuden varalle.Eikös ole niin ettei laakereilleen lepäämään...Kun pimentyvät syysyöt saavat on hyvä jos harrastaja pääsee koettamaan jotain mitä uudeksi voi mainita.Kun aloin kerran taannoin kameralla maisemia ja luontoa kuvaamaan,niin se jäi sille tasolleen.Syy on ainostaan minun mutta vasta kun aloin suunnata mielenkiintoa avaruuden suuntaan niin ihme sai alkunsa eli että eteenpäin meno on ilmeinen.Kun kuvaillaan ensimmäistä havaintoa niin ehkäpä yksi sellainen olisi taas tulevalle syksylle tapahtumassa.Nimittäin kun tuolla komerossa on pölyttymässä vanha akromaattiputki ja sen tuottamaa värivirheistä kuvaa muistaa vieläkin kiroilleensa niin annetaan uusi mahdollisuus muuten pontevalle havaintovälineelle.Saksanmaalta on siihen tulossa FLP-53 tripletlinssi.Onhan täällä foorumilla luettavissa kiinalaisnewtonien peilien parannuksista jotka näyttää onnistuneen kiitettävästi.Olisiko putken objektiivin vaihto tuhoon tuomittu yritys?Myöhäistä katua.Mutta olenhan varma että näkymät paranevat 120/600 akromaatista vaihdettaessa 107/700 triplettiin.Muutostöitä vaatii toki putkikuoret,pituutta ja paremman tarkennuksen mutta jos ehkä vähän huumorimielessä näin saisi paremmin henkilökohtaisesti sopivan putken...
Harvakseltaan kuulumisia tällekkin palstalle.Eli niin on taas vuosi...ja niin edelleen.Saksanmaalta tuli menneenä syksynä APM-Super APO 107/700 objektiivi jonka vaihdoin vanhaan Sky-Watcher 120/600 akromaattiputkeen.Samalla uusin tarkennuslaitteen.Väliin tuli 10sentin alumiinijatke.Hyvältä sen ensihavainnot näytti.Selvästi enemmän valovoimaa ja toi yksityiskohtia paremmin esiin kuin tuo verrokkina käyttämäni ED 80/600.Pitää paikkansa;tähdet näyttävät tiiviimmiltä,pistemäisiltä tällaisten ED ja APO-linssien läpi katsottuna.Valosaaste ei haittaa läheskään kuin jollakin kymmenen tuuman peiliputkella.Tausta pysyy tummana.Kolmen linssin värinkorjauksen huomaa kuvattaessa.Hieman se on 80ED:ä parempi.Kuitenkin kun mennään isompiin tämän laatuluokan objektiiveihin nousee niiden hinta jyrkästi ja ne käyvät suhteessa tarkoituksettomiksi hyötyihin nähden.Jos kuuden tuuman APO:lla planeetta näkyykin terävänä sanovat ne jotka ovat katsoneet että vähintään saman verran yksityiskohtia tuo esiin 11tuuman Celestron,hinta on useita kertoja alhaisempi ja samalla näkee reippaasti mangitudin syvemmälle...
Ensihavainnon tein myös Skylineriin vaihtamallani 1/10 valoaallon peilillä.Toistaiseksi parhaat näkymät sillä voi sanoa olleen kuusta.Vuoret ja kraaterit näkyvät kirkkaana talviyönä veitsen terävinä.Näkeminenkin on katsojan silmässä.Joku kehuu tällaisen peilin suurillakin suurennuksilla ajoittain terävinä pisteinä välähtelevistä tähtinäkymistä.Ja on varmasti oikeassa.Näkyyhän tällaisella muutakin,kuten katuvalojen heijastuksia...mutta kaukana asutuskeskuksista se esiintyy edukseen.Kuitenkin summasummarum,kun vertaa 1/4 aallon ja 1/8 aallon peilien näkymiä eron huomaa.1/6 ja 1/10 ei enää ole niin selvä.Kyllä Lyyran rengassumuun riittää jo 1/4 aaltoa ihan hyvn...siihen peilin halkaisijalla on sanottavansa.
Siinä taas tärkeimmät ensihavainnot uusia odotellessa...
Lainaus käyttäjältä: Tane - 29.06.2011, 23:01:26
.Jos kuuden tuuman APO:lla planeetta näkyykin terävänä sanovat ne jotka ovat katsoneet että vähintään saman verran yksityiskohtia tuo esiin 11tuuman Celestron,hinta on useita kertoja alhaisempi ja samalla näkee reippaasti mangitudin syvemmälle...
Tarkoitatko tavallista 11" peiliteleskooppia vai esim. smidth-Cassegrainia (kontrasti)?
Lähinnä tarkoitan 11tuuman scmidt-gassegrainia.Ja tämä perustuu ulkomaisten foorumien keskustelupalstoilta luettuihin.Itselläni on vertailu kokemusta vain noista edellä kerrotuista 107/700 aposta ja 1/10 aallon Orion opticsin peilistä.Tässä tapauksessa apon antama kuva on terävämpi mutta tuskin optiikasta riippuen vaan peiliputken rakenteeseen liittyvät syyt tekevät tämän.Siis apupeilin tukos ja kannattimet häiritsevät sen vähän josta ero esteettömään linssiin verrattaessa muodostuu.Scmidt-Gassegrainissa tukos on suurempi mutta kannattimen sakarat puuttuvat.Kuitenkaan massatuotannon optiikka ei yleensä nouse 1/4 lambdan standardiluokkaa ylemmäksi.Kyllä sekin jo riittää mutta puhutaan ainakin mitatun Celestronin gassegrainien optiikan parhaimmillaan jopa 1/7.On siitä kiini millaisen sattuu saamaan...Maanantai painoksiakin on esiintynyt.Mukana ei tule testipöytäkirjaa.Mutta niin se on ettei silmä ole kerennyt kaikkiiin putkiin kurkkaamaan,ei tuohon yksitoista tuumaiseenkaan.Voi olla että mieli muuttuu jos sen joskus saa tehdä...Kuitenkin kokemusta löytyy seitsemän tuuman Maksutoveista,niin Sky-Watcherin kuin Venäläisen Santelin.Tuo viimemainittu(1/6-1/7 l)oli noista kahdesta juuri nähtävästi terävempi konstrastiltaan ja menee Orion Opticsin peilin kanssa aika tasoihin.Maailmalla Maksutovit menevät vertailuissa Scmidt-Gassegrainien edelle.Sanotaanhan muuten teräväkuvaisena pidetyn Celestron 9,25:n muodostavan sillan maksutovien ja scmidt-gassegrainien välille...
Tuolla on jotain peiliputkien vertailuturinaa aiheesta. (4sivua)
http://ukastroimaging.co.uk/forums/index.php?topic=46255.0;wap2
Pari päivää sitten kun sain ensimmäisen kaukoputkeni niin pitihän sitä lähteä kokeilemaan heti ensimmäisenä iltana, vaikka oli ihan täysikuu. Suuntasin 200:sen dobsonini lyyran tähdistön sulafatin ja sheliakin väliin. Sitten etsimen hiusristikko niiden puoliväliin ja katsomaan okulaarista (25mm) ja siellähän se oli m57. Riemu oli rajaton :rotfl: kun näin pienen pienen harmaan rinkulan jopa suht. helposti vaikka oli täysikuu. Mitään muuta ei sitten näkynytkään kun kuun retale häikäisi niin paljon. On se harmi kun niitä kuuttomia ja selkeitä öitä on niin harvoin. :sad: