Tässä havaintokautta aloitellessa törmäsin taannoin seuraavanlaiseen ongelmaan. Vaikka kuinka koitin saada tarkennuksen kohdalleen, niin aina tähdet näyttivät sirpeiltä valokuvissa. Ensimmäisenä tietysti tuli mieleen, että kollimointi on pielessä. Kollimointia aikani hierottua ja mielestäni sen aika hyvin kohdalleen saaneena eikun uudestaan vermeitten kanssa pihalle. Ja taas lopputulos sama. Joten nyt kun taivas kirkastui täällä pirkanmaan suunnalla 26.9. niin äkkiä ulos webbikameran kanssa ja tähtitestiä tekemään.
Laitteistona minulla on Celestronin Astromaster 130 kutakuinkin tehdas kunnossa. Näissä kuvissa ihan perus webbikamera primefokuksessa. Testistä olisi varmaan saanut vielä enemmän irti barlow:n kanssa, mutta valitettavasti kunnollista ei juuri nyt ollut käytettävissä.
Oheisessa kuvassa kohteena on ollut kaksi tähteä: ylempi Polaris ja alempi Vega. Ilmakehä oli aikas rauhaton 26.-27.9 välisenä yönä, joten mitään kovin tarkkoja kuvia ei oikein saanut aikaiseksi, mutta se oleellisin ilmaantui molempien kohteiden kohdalla.
Kuvassa vasemmalta lukien lähestytään fokusta sisästä päin. Fokuksen kohdalla kohteet ovat selkeästi sirppimäisiä (tarkennus tehty bahtinovin maskilla). Vegan osalta kuvat ovat selvästi kauempana fokuksesta kuin Polariksen kuvat tähden kirkkaudesta johtuen.
Tässä omia mietteitäni kuvista.
- kollimointi vaikuttaisi olevan aika hyvin kohdallaan, koska kaikissa kuvissa näkymät ovat hyvinkin samankeskisiä ja missään ei näy selkeitä "tiivistymiä"
- sekundääri peilin kannakkeet ovat aivan liian vahvat (3,5 mm
) kun muodostavat noinkin selkeän kertaantuvat diffraktio kuvion.
- ja sitten se tärkein. Tämän perusteella sanoisin, että pääpeilin kiinnikkeet painavat tai vääntävät peiliä. Pahin on tuo kuvassa vasemmalle osoittava piikki.
Olenko aivan hakoteillä tulkintojeni kanssa?
