Kirjoittaja Aihe: Ihmiskunnan mahdollisuus torjua avaruudesta uhkaava törmäys?  (Luettu 19587 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Kauko Putki

  • Vieras
Meteoriitti, asteroidi tai komeetta. Siinä kolme mahdollisuutta, jotka voivat aiheuttaa valtavan massatuhon Maan elämälle. Hirmuliskot kuolivat oletettavasti halkaisijaltaan n. 10 km:n asteroidin törmäykseen Jukatanin niemimaalle 65 miljoonaa vuotta sitten. Dinojen lisäksi massasukupuuton kokivat samaan aikaan jokseenkin kaikki yli 25 kg painavat maaeläimet. Vain pienimmät eläinlajit säilyivät; tuolloin esim. hiiren kokoisten nisäkkäiden kehitys ja nykyinen valtakausi saattoi alkaa.

Vaikka avaruudesta käsin aiheutuva törmäysuhka on satojen vuosimiljoonien saatossa vähentynyt oleellisesti, tällainen potentiaalinen tuhomahdollisuus maapallon ”avaruusbiljardissa” on kaiken aikaa mahdollinen. Kenties viimeisin todella vaarallinen törmäys tapahtui 100v. sitten Siperian Tunguskassa. Tämän ilmassa tapahtuneen voimakkaan räjähdyksen syytä ei ole varmuudella saatu selville vieläkään, mutta todennäköisesti sen aiheutti asteroidin tai komeetan räjähtäminen ilmakehässä. Räjähdys oli voimaltaan suuren vetypommin luokkaa, eli se oli "pieni". Kuitenkin oli hyvää onnea se, että tuho tapahtui asumattomalla seudulla.

Kysymys kuuluukin näin: Millaisia mahdollisuuksia ihmiskunnalla on torjua tulevat törmäykset? Vaikka matemaattinen todennäköisyys törmäystuholle olisi miten pieni tahansa, on vain ajan kysymys, milloin sellainen todella tapahtuu, koska useiden tunnettujenkin asteroidien rata leikkaa Maan rataa; jysähdys voi olla vain paikallinen (törmääjän halkaisija 100-1000 metriä), mutta se voi merkitä myös ihmiskunnan loppua (halkaisija 5-10 km).

Onko tämä aihe jo keskusteltu täällä, vai löytyykö kommentteja?    

Poissa Thematic

  • Meteoroidi
  • *
  • Viestejä: 9
Nykyosaamisella tarvitaan verraten pitkä aika vaatimattomankin kappaleen (osittain) onnistuneeseen torjumiseen. Yli 100 kuutiokilometrin kappale voisi olla karkaava tavoite: ihmisillä päättäjät mukaanlukien on eri mielipiteitä siitä, mikä on hyväksyttävä riski. Maan vetovoima suhteessa havaintolaitteiden tarkkuuteen kun ei johda mitenkään yksiselitteisesti vaikkapa meteorologien lupaamiin yli 60% todennäköisyyksiin.

Yksi esimerkki "riittävän" myöhäisestä osumakandidaatista englanniksi: http://news.discovery.com/space/future-hazard-1-in-1000-chance-of-asteroid-impact-in-2182.html
Tuo olisi kyllä paikallistuho, vaan ei mahda saada kovin aikaisin ennakkotietoa osumapaikasta, jos siis sattuisi kohdalle.

Poissa RJ

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 150
Kysymys kuuluukin näin: Millaisia mahdollisuuksia ihmiskunnalla on torjua tulevat törmäykset?

Tätä on äärimmäisen vaikea arvioida, koska uhkaa ei ole juuri nyt olemassa. Ihmiskunnalla on kyky saada aikaan isojakin asioita sopivan tahtotilan vallitessa tai pakon edessä. Hyvässä ja pahassa. Mahdotonta sanoa mitä oikeasti tapahtuisi, jos maailman luonnontieteiden ja armeijoiden eliitti istutettaisiin saman ongelman ääreen ja kaikki mahdolliset resurssit olisivat käytössä. Tästähän on elokuvia.

Perinteinen lähestymistapa on lähettää riittävästi tuhovoimaa avaruuteen asteroidia vastaan. Varmuutta ison kappaleen tuhoutumisesta tai suunnanmuutoksesta räjähdyksen avulla ei kuitenkaan ole. Niin suuria paukkuja ei meiltä löydy, että ns. ei jäisi kyselemistä. Nykyään on kuitenkin monia vaihtoehtoisia "kevyempiä" menetelmiä mahdollisen törmääjän suunnan muuttamiseksi. Nämä vaativat paljon varoaikaa, ts. uhan riittävän aikaisen löytymisen, koska minkä tahansa Maata uhkaavan kappaleen massa on älyttömän iso. Iso massa tarkoittaa sitä, että nopeuden muuttamiseksi tarvitaan paljon hetkellistä työntövoimaa (jota meillä ei ole) tai pienempi työntövoima vaikuttamaan pidemmän aikaa.

Poissa Jarmo

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 272
    • Kotisivu (APSI)
Kysymys kuuluukin näin: Millaisia mahdollisuuksia ihmiskunnalla on torjua tulevat törmäykset? Vaikka matemaattinen todennäköisyys törmäystuholle olisi miten pieni tahansa, on vain ajan kysymys, milloin sellainen todella tapahtuu, koska useiden tunnettujenkin asteroidien rata leikkaa Maan rataa; jysähdys voi olla vain paikallinen (törmääjän halkaisija 100-1000 metriä), mutta se voi merkitä myös ihmiskunnan loppua (halkaisija 5-10 km).

Pienet.

Ensinnäkään (varsinkaan pienen, sanotaan alle kilometrisen kappaleen) törmäyksen 100% varmuutta ei voi vahvistaa useinkaan ennen viimeistä lähestymistä, sillä pienkappaleiden ratoihin vaikuttaa huomattavasti muiden kappaleiden gravitaatio, olivat ne toisia asteroideja, planeettoja tai vaikkapa Aurinko. Lisäksi potentiaalisesta törmääjästä irtoava tavara, niiden epätasainen pyöriminen ja vain toisen puolen lämmitys sekä muut tuntemattomat pikkuefektit kuten esim. kappaleiden rakenne tekevät radasta hieman holtittoman. Joten asteroidi kulkee radalla jonka täysin tarkkaa paikkaa ei voida ennustaa.. usein tätä esitetään kuvalla, jossa potentiaalisen törmääjän sijainnista on otettu snapshot: siinä on radasta tehty ellipsin muotoinen poikkileikkaus, jonka jossain kohdassa Maapallo on jonkin kokoisena. Eli se tiedetään 100% varmasti että törmääjä on Maan ohituksen aikana jossain tuon ellipsin sisällä, mutta tarkkaa sijaintia ei voida ennustaa. Kaiken kukkuraksi, kuten Thematic jo mainitsi, jonkinmoiset törmäykset ovat hyväksyttäviä... varsinkin jos ne osuvat varmasti asumattomalle tai vähän turhemman porukan asuinalueelle.. :shocked:

Jos törmäys voidaan ennakoida tarpeeksi etukäteen, ja osuma on suht. varmaa, niin periaatteessa helpointa olisi kappaleen siirtäminen hitaasti sen verran että törmäysellipsi siirtyy Maan sivuun. Jos kyse on pienehköstä kappaleesta niin tähän riittänee erittäin pitkään toimiva ionipropulsiomoottori (tai jonkinmoinen massalinko?). Sellainen voidaan varmaankin suht simppelisti saada asteroidille joka kiertelee lähiavaruudessamme riittävän kauan. Moottorin toiminnassa puhutaan siis vuosista, ehkä kymmenistä, sillä pienenkin asteroidin massa on hervottoman iso. Jos kyse on esim. (keski)pitkän periodin komeetasta, niin toimivan moottorin siirtoajo ja asennus kappaleelle voi osoittautua erittäin vaikeaksi. Lisäksi propulsiosysteemin asennus toiselle kappaleelle voi olla ongelmallista siksikin, että pinnan koostumusta ei tiedetä -> moottori voi upota pinnan kivimurskaan, tai ikävimmässä tapauksessa muuttaa pyörimissuuntaa siten että törmäys tulee entistä todennäköisemmäksi. Onnistunut laskeutuminenkin mille tahansa kappaleelle on yhä nykyisin aika suuri saavutus..! Brucewillismäisiä asteroidinpoksautuksia tuskin käytetään todellisuudessa, sillä kun kappaleen rakennetta ei tunneta, syntyvien tytärkappaleiden rataa ei pysty ennustamaan sitäkään vähää mitä emon tapauksessa.

Tunguska ei muuten ollut missään mielessä viimeisin törmäys. Alla listattu sen jälkeen sattuneet törmäykset, suurimmasta osasta syntyi jonkinmoinen kraatteri (tai -rypäs jos törmääjä hajosi ilmakehässä). Muistaakseni tuon Carancasin tapauksessa lähimmän, ehkä n. kilometrin päässä olevan talon ikkunat särkyivät. Lähde: David Rajmonin kokoama "Impact Database 2010.1" (http://impacts.rajmon.cz/).

Koodia: [Valitse]
Luokka Nimi Valtio Lat Lon Halkaisija_km Päiväys
0 Carancas Peru -16.665 -69.044 0.013-0.014 15 9.2007, ~16:45 UTC
0 Kunya-Urgench Turkmenistan 42.25 59.20 0.006 20.kesä.98
0 Sterlitamak Venäjä 53.67 55.68 0.0094 17.touko.90
3 DZHAUS Tajikistan 39.20 67.30 0.007 1950?
0 Sikhote Alin Venäjä 46.161 134.653 0.0265 12.helmi.47
2 SIMUNA Viro 58.90 25.60 0.0089 1.6.1937 ?
3 MARUDI MOUNTAIN Br. Guyana 2.17 -59.17 ? 11.12.1935
2 Curuçá Brasilia -5.18 -71.63 1 13.elo.30
1 Tunguska Venäjä 60.89 101.89 airblast 30.kesä.1908

Luokka: 0 - varmistettu, 1 - hyvin todennäköinen, 2 - todennäköinen, 3 - mahdollinen

Jarmo

Poissa Kaizu

  • Tulipallotyöryhmä
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 3270
  • Jotkut jutut on niin viisaita, ettei ne naurata.
    • Kaizun kotisivu(t)
Jokin aika sitten luin uutisen että nämä ydinpommijutut saisivat aikaan vain lyhytaikaisen vaikutuksen. Komeetan tai asteroidin osaset kerääntuisivät gravitaation vaikutuksesta taas varsin pian yhteen. Siinä menisi Bruce Willisin työ aivan hukkaan.

Kaizu
Kai Forssen

Poissa maailmankaikkeus92

  • Periodinen komeetta
  • **
  • Viestejä: 25
Dinosaurustentappajaluokkaa olevan asteroidin törmääminen on hyvin epätodennäköistä (tietenkin sellainenkin joskus vielä Maahan törmännee) ja sellainen törmäysvaara kaiketi huomattaisiinkin varsin ajoissa. Lähitulevaisuuden suurimpana uhkana pidetäänkin pienempiä paikallista tuhoa aiheuttavia asteroideja, joiden törmäystodennäköisyys on suurempi ja, jotka voivat saapua yllättäen. 30-metristenkin kappaleiden törmäystiheys Maahan on vain 100 vuotta. Mahdolliset tuhot riippuvat tietenkin muistakin asioista kuin törmääjän koosta. Tunguska osoitti, että vain joidenkin kymmenien metrien kokoiset asteroidit voivaat aiheuttaa suurtakin paikallista tuhoa (vai pitäisikö sanoa meteoroidit).

Ensimmäinen vaikeus on siis havaita nämä pienet uhkaavat asteroidit ajoissa. Jos siinä onnistutaan, kappaleen radan muuttamiseen on ehdotettu vaikka minkälaisia keinoja. Ongelma on, että niitä ei ole kokeiltu käytännössä. ESA:n Don Quijote-hanke on tällaisesta tulevasta kokeilusta esimerkki. Asteroidin rataa voi muuttaa mm. törmäyttämällä avaruusluotain siihen, käyttämällä jotain suurimassaista luotainta painovoimavetäjänä, maalaamalla asteroidi mustaksi (imee enemmän sätelyä=>muuttaa kappaleen rakennetta=>muuttaa kiertorataa), aurinkopurjeiden avulla asteroidia "hinaamalla" ja jopa rakentamalla jonkinlainen karuselli löyhän kappaleen pinnalle sitä hajottamaan.

Tuossa siis jotaikin lennokkaita ideoita, mutta liekö ne tositilanteessa kuinka toimivia. Mutta luulisin, että jonkin asteroiditörmäyksen estäminen ei loppujen lopuksi ole se tulevaisuuden vaikein haaste.

Poissa GaryP

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1714
Ei mahdu päähäni, miksi ja miten saataisiin suurimassainen luotain siirtämään vetovoimallaan tuollainen köriläs? Miten saadaan se suuri massa oikeaan paikkaan, millä energialla se sinne vietäisiin? Eikö siinä käy kuitenkin niin että nämä kappaleet vätävät toisiaan puoleensa ja meillä on sitten entistä isompi törmäysmassa liikkeellä?
Olisiko tehokkaampaa käyttää tuo energia kohdistamalla se suoraan tähän kappaleeseen? Jos kappale pyörii, viedään sinne useita pieniä mutta kustannustehokkaita yksiköitä, jotka voidaan käynnistää yksitellen, oikealla hetkellä. Tehokkainta olisi kai saada yksi suuri moottori, ainoana huonona puolena käsittääkseni se ettei tällaista sitten sammuteta kovin helpolla kun se on käynnistynyt, eli yksi käynnistys oikein suunnattuna olisi ainoa vaihtoehto?

Keskustelu on aina paikallaan, mutta se ei etene maalaisjärjellä, tässä kohtaa insinöörit laskelmineen ovat paikallaan, normaalisti heistä on vain haittaa...hekoheko ja hymiö varmuudeksi:  :wink:

Onko meillä henkilöitä jotka uskaltavat panna uskottavuutensa peliin, ja kertoa, millaisia voimanlähteitä meillä on mahdollisuus sijoittaa kiertoradalle odottamaan, mihin ne kykenisivät työntövoimallaan, paljonko ne painavat, ja mikä ne sitten sinne kohteen luokse kuljettaa? Onko olemassa vaara (tottakai on) että kappale hajoaakin jo työntövaiheessa pieneksi silpuksi? Ja jos se hajoaa aivan murusiksi, eikös se sitten ole kohtuullisen turvallinen  ilmakehään saapuja, maan vetovoima hajoittanee se  ensin leveäksi roiskeeksi, ja suurin osa kappaleista palaa/räjähtää ilmakehään saapuessaan?


Kari
Kari Pulkkinen
Espoo, Finland

Harrastus uudelleen lämpiämässä...

Poissa RJ

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 150
Ei mahdu päähäni, miksi ja miten saataisiin suurimassainen luotain siirtämään vetovoimallaan tuollainen köriläs? Miten saadaan se suuri massa oikeaan paikkaan, millä energialla se sinne vietäisiin? Eikö siinä käy kuitenkin niin että nämä kappaleet vätävät toisiaan puoleensa ja meillä on sitten entistä isompi törmäysmassa liikkeellä?
Olisiko tehokkaampaa käyttää tuo energia kohdistamalla se suoraan tähän kappaleeseen? Jos kappale pyörii, viedään sinne useita pieniä mutta kustannustehokkaita yksiköitä, jotka voidaan käynnistää yksitellen, oikealla hetkellä. Tehokkainta olisi kai saada yksi suuri moottori, ainoana huonona puolena käsittääkseni se ettei tällaista sitten sammuteta kovin helpolla kun se on käynnistynyt, eli yksi käynnistys oikein suunnattuna olisi ainoa vaihtoehto?

Painovoimatraktorin fysiikka on vähän epäintuitiivista. Ideana on käyttää gravitaatiota fyysisen kontaktin sijasta luotaimen ja asteroidin välillä. Tällä vältetään tarve laskeutua ja kiinnittyä kappaleen pintaan, jolloin pyöriminen tai pintamateriaalin huokoisuus / muu laatu ei haittaa.

Kun luotaimen etäisyys asteroidiin pidetään vakiona propulsion avulla, syntyy tästä asteroidin rataa muuttava voima. Kuu aiheuttaa maapalloon samanlaisen myötäliikkeen ja vastaavasti maapallo Aurinkoon. Erona taivaanmekaniikkaan on se, että painovoimatraktori pidetään propulsion avulla tietyssä suunnassa, joten tämä myötäliike kumuloituu ajan kuluessa. Mitä enemmän traktorissa on massaa, sitä tehokkaampi "gravitaatioköysi" on luotaimen ja asteroidin välillä, ja sitä nopeammin saadaan aikaan radanmuutos, jos käytettävissä on paljon propulsiovoimaa.

Poissa vanhakauko

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 101
Joo, ja entä jos se möhkäle tuleekin ensi kertaa aurinkokunnan ulkopuolellta 90 asteen kulmassa planeettakunnan ratatasoon eli suoraan "ylhäältä"?  Paljonko on aikaa kivivuoren havaitsemisen jälkeen?
Mikäs olikaan nimeltään se suomalaisen tähtiharrastajan havaitsema meteoriparvi pohjoisesta? Cameleopardilis tai jotain sinne päin...

Poissa Jarmo

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 272
    • Kotisivu (APSI)
Dinosaurustentappajaluokkaa olevan asteroidin törmääminen on hyvin epätodennäköistä (tietenkin sellainenkin joskus vielä Maahan törmännee) ja sellainen törmäysvaara kaiketi huomattaisiinkin varsin ajoissa. Lähitulevaisuuden suurimpana uhkana pidetäänkin pienempiä paikallista tuhoa aiheuttavia asteroideja, joiden törmäystodennäköisyys on suurempi ja, jotka voivat saapua yllättäen.

Jos törmääjä sattuu olemaan komeetta, niin sen havaitseminen voi olla vielä vaikeampaa kuin pienen asteroidin... mutta tietysti mitä suurempi kappale on, sen harvemmin niitä törmäilee, oli lähtöalue mikä tahansa.

Lainaus
Tunguska osoitti, että vain joidenkin kymmenien metrien kokoiset asteroidit voivaat aiheuttaa suurtakin paikallista tuhoa (vai pitäisikö sanoa meteoroidit).

Hyvin sekavaa semantiikkaa... Törmäävä kappale on kai ainoa tapa sanoa yksiselitteisesti mistä on kyse. Komeetta vs asteroidi on häilyvä käsite koska populaatioiden raja-alueilla on myös kamaa (sekä koostumuksellisesti että lähtöalueellisesti). Samoin asteroidi vs meteoroidi on ongelmallinen koska kyse on vain koosta... ainoa varma käsite on, että meteorina tai meteoriittina "elämänsä päättävä" kappale on meteoroidi. Sitäkään ei ole tietoa millä termillä pitää kutsua kraatterin aiheuttanutta kappaletta, onko se silloin tapahtuman aikana meteoroidi (Maahan törmäävä kappale) vai meteoriitti (hetken se koskettaa yhä pintaa eikä ole vielä hajonnut/höyrystynyt) vai yhä asteroidi tai komeetta...  :huh:  :laugh:

Jarmo
« Viimeksi muokattu: 05-08-2010, 19:48:29 kirjoittanut Jarmo »

Poissa GaryP

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 1714
Onko kukaan tietoinen (minä en ole), kuinka iso mähkäle tämän painovoimatraktorin pitää olla suhteessa kohteeseen? Varmaankin riippuu yhtäpaljon kulmasta jossa lähestyminen tapahtuu, ja kuinka paljon sitä pitää hivuttaa sivuun.

Mutta jos miettii äkkiseltään muutamaa asiaa, kuinka kauan ennen mahdollista törmäystä kappale havaitaan, mikä on sen nopeus ja tulokulma, ja kuinka kauan meiltä kestää saada se traktori oikealle tontille, ja vielä jarruttaa sen vauhti sopimaan lähestyvää kappaletta? Jotenkin tuntuu että alkuperäisen idean esittäjä on päättänyt sijoittaa tolkuttaman traktoriarmeijan valmiiksi lähiavaruuteemme odottamaan että pääsee töihin...
Kuka maksaa, kysynpähän vaan?!

Kari
Kari Pulkkinen
Espoo, Finland

Harrastus uudelleen lämpiämässä...

Poissa RJ

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 150
Onko kukaan tietoinen (minä en ole), kuinka iso mähkäle tämän painovoimatraktorin pitää olla suhteessa kohteeseen?

Alkuperäisessä julkaisussa* käytetään esimerkkinä 200 metrin kokoista asteroidia. Sen torjumiseen 20 tonnin painosella ja 100 kW sähköpropulsiolla varustetulla aluksella menisi 20 vuotta. Modernimmilla propulsiomenetelmillä (sähkö/aurinkopurje) päästään parempiin hyötysuhteisiin.

*) http://arxiv.org/abs/astro-ph/0509595

Poissa jtbo

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 668
  • Saarijärven maaseutu
Kuka maksaa, kysynpähän vaan?!

Kari

Eikös sitä ole aina historiassakin ollut tapana maksaa suojelurahaa?  :wink:

Käsittääkseni ihmiset ovat vielä varsin sokeita mitä tulee edes lähiarvaruudessa lenteleviin kappaleisiin, pitäisi olla paljon onnea, että se havaittaisiin riittävän ajoissa, että keretään toimimaan ja siinä tietty tulee sitten tämä radan ennustamisen vaikeus mukaan.

Jonkinlainen puolustusjärjestelmä pitäisi siis olla jo kiertoradalla tai jossain lähellä valmiina avaruudessa, että sitä voitaisiin käyttää fiksusti, tosin sellaisen tekeminen ei olisi ihan simppeliä yksin jo poliittisista syistä, osa pelkäisi sitä aseeksi heitä vastaan jne.

Wikipediassa englanninkielisillä sivuilla taisi olla jotain juttua eri kokoisista kappaleista ja millaisella aikavälillä noin keskimäärin niitä osuu maahan.

Onko sitten helpompi suojautua kuin torjua ja lisäksi toivoa ettei niitä kaikkein isoimpia sattuisi osumaan tämän varsin lyhen nykyihmisen elinkaaren aikana? Nykyihminen on kuin salaman välähdys tässä aikamittakaavassa missä isojen törmäyksien kanssa puhutaan, kyseessä on kuitenkin vuosimiljoonat, jopa kymmenet miljoonat, todennäköisyys sille, että ihmisen aikaan sattuisi sellainen valtava törmäys on aika pieni, evoluutio oletettavasti muuttaa nykyihmisen joksikin uudeksi versioksi jo ennen kuin törmäys on todennäköinen.

Onko sitten ihmsiillä edes syytä yrittää varautua moiseen?


Poissa Kaizu

  • Tulipallotyöryhmä
  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 3270
  • Jotkut jutut on niin viisaita, ettei ne naurata.
    • Kaizun kotisivu(t)
Maan lähiympäristössä seikkailee jo nyt suuri määrä avaruusromua. Ne on jo valmiiksi hiissattu ylös eli ei tarvita enää hirveästi energiaa jos kootaan niistä se punnus jolla pikkukomeetta siirretään sopivalle radalle. Sen sijaan että käytöstä poistetut sateliitit ohjataan alas, ne voitaisiin ohjata vähän ylemmäs romuvarastoon, sellaiselle radalle että tiedetään missä ne ovat ja missä ne pysyvät pitkään ilman huolenpitoa. Niistä sitten tarvittaessa kerätään se 20 tonnia säkkiin ja lähdetään kohti uhkaavaa törmääjää.

Kaizu
Kai Forssen

Poissa Jarmo

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 272
    • Kotisivu (APSI)
Maan lähiympäristössä seikkailee jo nyt suuri määrä avaruusromua. Ne on jo valmiiksi hiissattu ylös eli ei tarvita enää hirveästi energiaa jos kootaan niistä se punnus jolla pikkukomeetta siirretään sopivalle radalle. Sen sijaan että käytöstä poistetut sateliitit ohjataan alas, ne voitaisiin ohjata vähän ylemmäs romuvarastoon, sellaiselle radalle että tiedetään missä ne ovat ja missä ne pysyvät pitkään ilman huolenpitoa. Niistä sitten tarvittaessa kerätään se 20 tonnia säkkiin ja lähdetään kohti uhkaavaa törmääjää.
Kaizu

Hemmetin hyvä idea. Veikkaan vain että ei toimi, johtuen siitä että se muutama tuhat avaruusromun palasta on tietääkseni sen verran erilaisilla radoilla 400-3000 km etäisyydellä Maasta (hatusta heitetty ylempi etäisyys..). Siispä niitä eestaas haalimassa kiertävä keräilyrobotti veisi projektissaan enemmän löpöä kuin uuden yksittäisen isompimassaisen mötikän lähettäminen suoraan sinne ylemmälle radalle. Jokaista avaruusromun palasta varten kun pitää kiihdittää/hidastaa sopivasti, ja sitten sitä pitää raahata mukana tai heittää se sopivalle radalle joka sekin vaatii polttoainetta.. sellaista perhoshaavia johon muutaman kilometriä sekunnissa porhaltava jakoavain saadaan otettua kiinni ei ole vissiin keksitty  :laugh:

Tietysti asian voisi hoitaa siten, että aina kun viskaa kiinniotetun avaruusromun johonkin, niin samalla päätyy "rekyylin" avulla suuntaan jossa saavutaan sopivaa rataa pitkin jonkun toisen romunpalan luo. Tämmöistä avaruusbiljardia sitten aikansa kun harrastaa homma voisi toimia ilman ylettömiä polttoainevarastoja.. :huh:

Jarmo