Vapaata ihmettelyä

Aloittaja Untamo, 15.03.2010, 19:20:56

« edellinen - seuraava »

jussi_k_kojootti

#60
Lainaus käyttäjältä: Untamo - 21.03.2010, 23:27:49
Kun fyysikot arvioivat mikä on todennäköisyys, että tällainen systeemi  muodostuisi sattumalta, siellä on muistaakseni luvun kymmenen exponenttinä kolminumeroinen luku? Joku varmaan tietää täsmällisemmin.  Joillekin fyysikoille, kuten esim. Paul Daviesille asia on niin suuri ikumma, että hän kirjassa "Viides Ihme" jopa puhuu teleologisesta eli TARKOITUSHAKUISESTA maailmankaikkeudesta. Rohkeasti sanottu tiedeyhteisön sisällä toimivalta fyysikolta.

Itselleni tähän riittää vastaukseksi antrooppinen prinsiippi, eli todennäköisyys jolla tietoiset oliot havaitsevat kosmoksensa luonnonvakiot tietoisuuden mahdollistaviksi on 1.  Antrooppinen prinsiippi ei kuitenkaan ole selitys -- se ei kerro miten tai miksi luonnonvakiot ovat mitä ovat, tai  miten ne ovat kehittyneet/valikoituneet juuri niiksi mitä ne ovat.  Voi olla, että singulariteetit edustavat (super-)kosmisen monte carlo-simulaation satunnaislukugeneraattoria.  Voi olla, ettei simulaatio olekaan puhtaan stokastinen, vaan singulariteeteissa vallitsee evolutiivinen valintapaine.  Ehkä kaiken taustalla sittenkin on luoja, tai ehkä meillä vaan kävi aivan posketon tsägä (en ota nyt kantaa onko tsägä huono vai hyvä).

Aika näyttänee.  Ei kaikkea ole saatu selville -- vaikka paljon onkin (riippumatta siitä mikä selvillesaadun osuus on siitä kuinka paljon on selvillesaatavissa).

Lainaa
Muistankohan oikein, mutta juuri tämän ongelman ratkaisemiseksi on kehitetty multiversumi hypoteesi.

Tarkemmin sanottuna Andrei Linden kaoottisesta inflaatiosta juontuva multiversumihypoteesi, ns. kuplauniversumit, joista kullakin on omat luonnonvakionsa (mutta samanmuotoiset fysiikan lait).  Tämäkään malli ei mielestäni *selitä* luonnonvakioiden havaittuja arvoja, vaan ainoastaan tekee antrooppisesta prinsiipistä helpommin nieltävän.  Eli jos on olemassa kosmoksia joissa luonnonvakiot poikkeavat meidän tuntemistamme, niin miksei sitten myös tällainen.

Nykykosmologiassa esitetään hypoteeseja muistakin multiversumeista.  Jos avaruus on ääretön, se pitää sisällään äärettömän monta ns. Hubblen tilavuutta, eli havaitsijaan keskitettyä pallopintaa, joiden ulkopuolella avaruus laajenee valoa nopeammin.  Kaikissa Hubblen tilavuuksissa luonnonvakiot ovat samat, mutta yleisesti ottaen massaenergian konfiguraatio erilainen.  Koska näitä Hubblen palloja kuitenkin on äärettömän monta, on jossain päin ääretöntä avaruutta myös sellainen joka on identtinen meidän Hubblen tilavuutemme kanssa.  Jos kahden pisteen välinen etäisyys on suurempi kuin Hubblen pallon säde (n. ~14mrd valovuotta), niiden välillä ei voi olla kommunikaatiota, joten niistä on mielekästä puhua erillisinä universumeina.

Itse viittasin ylempänä aiemmin ketjussa kvanttifysiikan monimaailmatulkintaan, jossa multiversumi siis koostuu "vain" kaikista mahdollisista massaenergian konfiguraatioista.  Itselleni "riittää" tämä multiversumitaso -- noita kahta aiemmin mainittua ei ymmärtääkseni koskaan ikinä mitenkään (vaikka mikä olisi, eikä sittenkään) pystytä havaitsemaan -- ne ovat joko etäisyytensä, tai fysiikkaalisten vuorovaikutustensa puolesta meidän ulottumattomissamme. Sen sijaan kvanttifysiikan rinnakkaisuniversumit sijaitsevat samoissa koordinaateissa kuin arkisesti havaitsemamme maailma, ja ne (niitä) voidaan havaita esimerkiksi jokaisessa kaksoisrakokokeessa -- jos tarkastelija siis päättää tulkita kvanttifysiikkaa monimaailmatulkinnan läpi.

Aihetta sivuten Atlas of the Universe on mielestäni erittäin hyvä saitti, jossa hämmästyttää eniten se ettei samanlaista esitystä ole tarjolla NASAlta tai yliopistoilta (vai onko??), jolloin tarjotun tiedon todenperäisyydestä voisi olla hieman varmempi ... mutta minun rajallisella ymmärrykselläni tuolla pysytään alusta loppuun asiassa.  

Edit: korjasin ehdon kommunikaatiosta, halkaisija -> säde)
Edit: merkattu ylivedoilla
jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

jussi_k_kojootti

Lainaus käyttäjältä: jtbo - 22.03.2010, 18:11:10
Tässä asia jota olen pohtinut, kun teleportaatio on todistettu jo mahdolliseksi ainakin teorian tasolla (näin muistelen jostain julkaisusta lukeneeni), niin edellyttääkö se suurempaa nopeutta kuin valonnopeus?

Informaatiolle joka kulkee kahden pisteen välisen avaruuden läpi -- ei edellytä, eikä salli.

jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

vesa k

Ketarx:n kirjoitus piti lukea 2:een jopa useampaan kertaan, jotta jotakin ehkä tajuaa.
Mielenkiintoista ja haluan lisää ko. kirjoituksia.

Jos jotakin tajusin rivien välistä ja tämä myös askarruttaa allekirjoittanutta elikkä luonnon vakiot:
Yleiset luonnonvakiot
Vakio Tunnus Arvo Suhteellinen epätarkkuus
valonnopeus  299 792 458 m·s−1 määritelty
Gravitaatiovakio  6,67428(67) × 10–11 m3·kg−1·s−2 1.0 × 10−4
Planckin vakio  6.626 068 96(33) × 10−34 J·s 5.0 × 10−8
redusoitu Planckin vakio (Diracin vakio)  1.054 571 628(53) × 10−34 J·s 5.0 × 10−8
Lähde wikipedia.
Ovatko nämä apu korjata meidän laskukaavoja?
Ovatko nämä luonnossa mitattavia suureita ?

Te oppineet valistakaa meitä pimeydessä kulkevia.
Olen muuten hyvin iloinen niistä kansantajuisista selityksistä, joita Lauri ja kumppani olette antaneet.

t vesa_k
"Logic will get you from A to B. Imagination will take you everywhere" Albert Einstein

vesa k

Kirjoittaessani edellistä kommenttia tuli vaan mieleen, että miksi valon nopeua on n. 300 000 km /s?
Miksei se ole esim 600 000Km/s. Tällöin avaruuden kappaleet olisivat ajallisesti lähempänä meitä

vesa_k
"Logic will get you from A to B. Imagination will take you everywhere" Albert Einstein

Untamo

#64
GaryP kirjoitti: "Kerrotko Untamo, miihin pyrit pohdinnoissasi? Mielenrauhaan? Absoluuttiseen totuuteen?"

Kiitos mielenkiinnosta vaatimattomia mietteitäni kohtaan, mutta mitähän tuohon vastaisi?  En hae mielenrauhaa, koska se jo on tyydyttävällä tasolla. En myöskään absoluuttista totuutta; en ehkä sitä kestäisi. Kreationistien kanssa keskustelut eivät houkuta, mutta yhtä ongelmallista on keskustella tiedeuskovan fundmentalistin kanssa olemassaoloa koskevista kysymyksistä. Molemmilla äärilaidoilla on vastaukset valmiina kysymyksiin ja piste. Keskustele siinä sitten. (Tosin minun tietotaitoni ei riittäisikään varsinkaan "laskuoppia" edellyttäviin pohdintoihin)

Niin, ehkä pyrin tuomaan oikeutusta keskitien pohdinnoille. Tiedekään kun ei tiedä kaikkea, totesi Karikin. Erittäin kiinostava on eräiden hiukkastutkijoiden käyttämä ilmaisu mahdollisesta kaiken "taustalla olevasta liikujasta". Eli että olisi jokin tuntematon vaikuttava voima. Lieneekö sitten kysymyksessä vaikka kuuluisa pimeä energia?  Tekeekö eetteri vielä komean come backin? Kannattaa myös lukea nimim. Ketaraxin ansiokas luonnonvakioihin ja kaikkeuden "kupliin" puretuva kommentti tuossa edellä kahteenkin kertaan. Suorastaan päätähuimaavaa tarinaa maallikolle, ja joka myös ilokseni sisältää myös peräänkuuluttamani "keskitien aspektin".




Kaizu

Lainaus käyttäjältä: vesa k - 23.03.2010, 23:23:43
Kirjoittaessani edellistä kommenttia tuli vaan mieleen, että miksi valon nopeua on n. 300 000 km /s?
Miksei se ole esim 600 000Km/s. Tällöin avaruuden kappaleet olisivat ajallisesti lähempänä meitä

vesa_k
Valon nopeuteen emme voi vaikuttaa. Sen sijaan sekunnin ja metrin pituudet ovat ihan sopimuskysymyksiä joten jos pääsemme konseksukseen siitä että uusi sekunti on kaksi kertaa pidempi kuin vanha niin toiveesi toteutuu.
Yleensäkin, luonnon vakioilla on omituiset arvonsa siksi että me olemme valinneet oman mittajärjestelmämme skaalauksen sattumanvaraisesti. Luonnonvakiot kertovat luonnon omien mittakeppien suhteen ihmisten valitsemiin.
Jos mittajärjestelmää luotaisiin nyt voitaisiin mittayksiköt valita suoraan luonnosta. Ajan ja pituuden yksikkö voisi olla vaikkapa Plankin aika tai Plankin etäisyys. Kuitenkin jos ajalla ja etäisyydellä on sama yksikkö ja valon nopeus on kattonopeus helpottuu aikadilataatioin ja avaruuden kaareutumisen ymmärtäminen.

Kaizu
Kai Forssen

vesa k

Eli Kaitzu ja muut, kiitos asiantuntevista vastauksista.
Jos ymmärsin oikein, ensin oli luonnon vakiot ja me rakensimme matemaattisen selityksemme niiden perusteella tai niihin pohjautuen.Sen sijaan, ettå loimme teoriamme ja koska ne eivät vastanneet mittaustuloksia, loimme luonnon vakiot.
Eikö kummassakin tapauksessa ole selityksen makua ?
Eivätkö teoriamme pysty selittämään luonnon vakioita eli mistä ja miten ne syntyvät?

vesa_k
"Logic will get you from A to B. Imagination will take you everywhere" Albert Einstein

jussi_k_kojootti

#67
Lainaus käyttäjältä: vesa k - 23.03.2010, 23:09:06
Ovatko nämä apu korjata meidän laskukaavoja?

Pirullinen kysymys :-)  Vastaus siihen mitä varmaan tarkoitat on "ei".  Vastaus myös useimpiin muihin mahdollisiin merkityksiin on "ei".  Mutta jos nyt kuitenkin huomenna huomataan, että jonkin luonnonvakion arvo on muuttunut, vaikka vain pikkaisenkin, niin silloin menee yhtälö jos toinenkin remonttiin.   Toistaiseksi, kun luonnonvakioissa ei ole havaittu mitään muuta kuin mittaustarkkuudesta johtuvia muutoksia, teoriamme ja yhtälömme eivät ota huomioon edes sitä mahdollisuutta (siksi niitä kutsutaan luonnonvakioiksi, ja ne käyttäytyvät yhtälöissä kuin luku 1.1 tai 42, siis vakioina).  

Lainaa
Ovatko nämä luonnossa mitattavia suureita ?

Ovat, tämä näkyy jo noissa vakioissa esitetyistä tarkkuuksista/virherajoista.  Siis vaikkapa Planckin vakion viimeisen numeron standardivirheen eli keskihajonnan ilmoitetaan olevan 33 yksikköä, eli viimeinen numero (6) voi olla oikeasti 6 (mittaajilla sattu hyvä päivä!), mutta se voi olla myös 6+33 tai 6-33 tai jotain siltä väliltä.  Toisin sanoen

h = 6.626 068 96 ± 0.000 000 33 × 10⁻³⁴ J·s eli jotain väliltä 6.626 068 63 .. 6.626 06929 × 10⁻³⁴ J·s

Jälkimmäinen luku (Planckille 5.0×10⁻⁸) on suhteellinen virhe, eli sama kuin edellinen mutta "prosentteina" itse vakion arvosta (tässä siis 0.000005% -- melko tarkka!).

Valon tyhjiönopeus on poikkeus, koska se on nykyään määritelmä.  80-luvun alussa silloisesta parhaasta mitatusta arvosta sovittiin että "tämä on nyt tarkka", jotta metrille saatiin käyttökelpoinen määritelmä.  Jos ja kun valon nopeudelle mitataan entistä tarkempi arvo, on muutettava metrin määritelmää.  Jos sitä ei tehdä niin sitten eri aikakausien metrit vain ovat hieman eri pituisia :-)

Jahas tuli lisää ...

Lainaus käyttäjältä: vesa k - 24.03.2010, 01:01:50
Jos ymmärsin oikein, ensin oli luonnon vakiot ja me rakensimme matemaattisen selityksemme niiden perusteella tai niihin pohjautuen.Sen sijaan, ettå loimme teoriamme ja koska ne eivät vastanneet mittaustuloksia, loimme luonnon vakiot.
Eikö kummassakin tapauksessa ole selityksen makua ?

Ensin tehdään havaintoja ja ihmetellään, ja tämän pohjalta kehitetään teorioita ja ymmärretään.  Ja teorioista, tai pikemminkin niitä mallintavista yhtälöistä, nousee esiin "luonnonvakioita", joiden mahdollisimman tarkat arvot mitataan.  Mutta toki itse luonnonvakiot olivat ensin.  "Todellisuus ei välitä siitä tunnetaanko se", on joku sanonut.

Lainaa
Eivätkö teoriamme pysty selittämään luonnon vakioita eli mistä ja miten ne syntyvät?

Vakioiden "merkitykset" voidaan useimmissa tapauksissa johtaa, itse arvoja kai ei.  Mutta sitten on tämä "symmetriarikko" josta en paljon mitään tajua.  En ees sen vertaa että tietäisin pystytäänkö sen avulla tulkitsemaan meidän havaitsemien luonnonvakioiden arvot, vai onko se vain selitysmalli siitä miten minkäänlaista arvottumista ylipäätään voi tapahtua, vai mitä ihmettä.

Edit: muutin esimerkkiluvun 1 -> 1.1, koska 1 on huono esimerkki :)
jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

RJ

Lainaus käyttäjältä: vesa k - 24.03.2010, 01:01:50
Jos ymmärsin oikein, ensin oli luonnon vakiot ja me rakensimme matemaattisen selityksemme niiden perusteella tai niihin pohjautuen.Sen sijaan, ettå loimme teoriamme ja koska ne eivät vastanneet mittaustuloksia, loimme luonnon vakiot.
Eikö kummassakin tapauksessa ole selityksen makua ?
Eivätkö teoriamme pysty selittämään luonnon vakioita eli mistä ja miten ne syntyvät?

Kaikissa fysikaalisissa teorioissa on lähtökohtaisesti sisäänrakennettuna vapaita parametreja, joiden arvot määrätään havainnoista. Viime kädessä nämä parametrit muodostavat joukon lukuja, joita kutsutaan luonnonvakioiksi.

Ehkä kaikken tärkeimpiä ovat eri vuorovaikutusten voimakkuutta kuvaavat kytkentävakiot. Näitä ovat sähkömagnetismin hienorakennevakio, heikon vuorovaikutuksen Fermin kytkentävakio, vahvan vuorovaikutuksen kytkentävakio ja painovoiman kytkentävakio. Kyseiset vakiot ovat dimensiottomia lukuja, jotka eivät riipu käyttämästämme yksikköjärjestelmästä. Kolme ensimmäistä eivät tarkasti ottaen ole vakioita, vaan niillä on energiariippuvuus. Suurilla energioilla kytkentöjen voimakkuudet lähestyvät toisiaan, ja mahdollisesti yhtyvät suureksi yhtenäisteoriaksi (Grand Unified Theory). Tässä mielessä nämä kolme lukua ovat selitettävissä yhdellä fundamentaalimmalla parametrilla.

Untamo

Hyvää pohdintaa luonnonvakioista tuolla edellä, mutta ihmettelyä niiden tiimoilta löytyy kyllä lisää.  Esimerkiksi, mitä on painovoima?

En ymmärrä alkuunkaan, mitä oikein tarkoitetaan kun sanotaan Einsteiniin vedoten, että painovoima - tai vetovoima, miten vaan - on seurasta avaruuden kaareutumisesta? Niin kuin myös Mauri Valtonen T ja A:ssa 8/2008.  Toisaalta kun sitten sanotaan, että massa (ja siis sen paino/vetovoima) kaareuttaa avaruuden.  Kumpi siis oli ensin, kaarevuus vai painovoima? Lautamiesjärkisesti ajatellen, tietenkin painovoima!

Kysymys sinänsä on, mikä siellä avaruudessa kaareutuu koska se on tyhjiö?  Ettei vaan koko teoriassa ole kyse pelkästä matematiikkapelistä jolla ei ole vastaavuutta todellisuudessa? Help me!


Kaizu

Massa kaareuttaa avaruuden. Avaruuden kaareutuminen ilmenee kiihtyvyytenä. Me tunnemme maan vetovoiman kiihtyvyyden voimana koska maan pinta estää meitä kiihtymästä eli kannattelee jalkapohjiamme samalla voimalla jonka me miellämme painovoimaksi.
Avaruuden kaareutumisajatuksen ja Newtonin painovoiman välillä ei vallitse merkittävää ristiriitaa pienillä nopeuksilla ja kiihtyvyyksillä. Erot maan kaareuttamassa avaruudessa ovat niin pieniä että vasta edellisen vuosisadan vaihteen tienoilla ne oli mahdollista havaita.
Havainnot ovat sittemmin astuneet Newtonin varpaille ja tukeneet Einsteinia.
Oma rajoittuneisuutemme asian ymmärtämisessä johtunee siitä evoluutio ei ole rankaissut kerettiläisyydestä kuolemalla ennen lisääntymisikää. Kumpikin malli, ja itse asiassa monet muutkin mallit ovat toimineet riittävän hyvin käytännön tarpeisiin. Jos ovat aiheuttaneet päänsärkyä tai harmaita hiuksia, on tuollaiset asiat ulkoistettu papiston pohdiskeltaviksi.

Kaizu
Kai Forssen

vesa k

Hei
Jos painovoima on ikään kuin geometriaa, niin mihin sitten tarvitaa gravitonia (välittäjähiukkasta massaojen välillä ???)
Ko. hiukkastahan etsitään kuumeisesti ?

vesa_k
"Logic will get you from A to B. Imagination will take you everywhere" Albert Einstein

Nurinniska Observatory

Lainaus käyttäjältä: ketarax - 24.03.2010, 01:56:19
Mutta sitten on tämä "symmetriarikko" josta en paljon mitään tajua.  En ees sen vertaa että tietäisin pystytäänkö sen avulla tulkitsemaan meidän havaitsemien luonnonvakioiden arvot, vai onko se vain selitysmalli siitä miten minkäänlaista arvottumista ylipäätään voi tapahtua, vai mitä ihmettä.
En muista kenestä matemaatikosta nyt puhun, mutta hän todisti joskus 1900-luvun alussa että fysikaalisen systeemin jokaista säilymislakia vastaa symmetria ja kääntäen:
symmetria paikan suhteen <--> impulssin säilymislaki
symmetria ajankäännön suhteen <--> varauksen säilymislaki
jne...
Jos nyt jossain systeemissä havaitaan "symmetriarikko", tarkoittaa se sitä että siinä on jokin säilymislaki jota ei vielä tunneta, ja kääntäen.

Varsinkin hiukkasfysiikassa näitä säilymislakeja on vaikka mitä (isospin jne...) ja nämä on löydetty nimenomaan havaitsemalla tunnettujen symmetrioiden rikkoja.
Tero Hirvikoski, pääobservaattori
Nurinniskan observatorio
Verttuu, Kankaanpää
http://www.astrobin.com/users/Nurinniska/

jussi_k_kojootti

Lainaus käyttäjältä: Untamo - 27.03.2010, 10:28:33
Kumpi siis oli ensin, kaarevuus vai painovoima? Lautamiesjärkisesti ajatellen, tietenkin painovoima!

Kysymys sinänsä on, mikä siellä avaruudessa kaareutuu koska se on tyhjiö?  Ettei vaan koko teoriassa ole kyse pelkästä matematiikkapelistä jolla ei ole vastaavuutta todellisuudessa? Help me!

"Massa kertoo avaruudelle, kuinka pitää kaareutua, ja avaruus kertoo massalle kuinka pitää liikkua".

Teoriassa on kyse nimenomaan matematiikkapelistä, mutta sellaisesta jonka erittäin tarkat havainnot on toistaiseksi osoittaneet vastaavan todellisuutta paremmin ja yleisemmin (kaikissa/moninaisissa tilanteissa) kuin mikään muu matematiikkapeli.

Se mikä kaareutuu on avaruus itse, eli jos sen jotenkin arkisesti koettaa sanoa niin koordinaatisto.  Sen sijaan että x-akseli olisi suora (tai sen osa jana), se massan vaikutuksesta onkin kaareva.  Avaruuden laajenemisessa on kysymys saman koordinaatiston venymisestä.   Pienen pohdiskelun jälkeen huomataan että kaareutuminen 'vastustaa' venymistä -- tästä syystä laajenemista ei tapahdu aurinkokunnassa tai galakseissa (ainakaan vielä; jos laajeneminen jatkuu kiihtyen, käynee aikanaan niin että kaareutuminen ei riitä kumoamaan venymisen vaikutusta).

GR:n havainnollistamisessa käytetyistä kumikalvo-analogioista tulee helposti sellainen väärä mielikuva, että avaruuden kaareutuminen olisi jonkinlainen kertaluonteinen tapahtuma.  Näin ei ole, vaan massa -- esimerkiksi tähti, tai galaksi -- 'kaareuttaa ympärillään olevaa avaruutta koko ajan'.  Eli aivan samoin kuin jatkuva laajeneminen venyttää koordinaatistoa koko ajan, myös massat vastustavat venymistä koko ajan.

"Kumpi oli ensin" on merkityksellinen kysymys nähdäkseni vain tarkasteltaessa alkuräjähdyksen singulariteettia (muulloin kysymys on *vuorovaikutuksesta*).   Siellä vastaukseksi on postuloitu kosminen inflaatio, jolla 'avaruus pääsee karkuun sisältämänsä massan aiheuttamalta kaareutumiselta' -- inflaation päätyttyä massaenergian ilmeisesti oletetaan jakautuneen jo hieman epätasaisesti, tarkoittaen sitä että jossain on tyhjää ja toisaalla massaenergiaa: tyhjät kohdat laajenevat, ja massaenergiaa sisältävät vetäytyvät kasaan.

Lainaus käyttäjältä: vesa k - 27.03.2010, 11:48:05
Jos painovoima on ikään kuin geometriaa, niin mihin sitten tarvitaa gravitonia (välittäjähiukkasta massaojen välillä ???)

Painovoiman saattamiseksi kvanttifysiikan piiriin.  Sitä miksi tämä on tärkeää on vähän vaikea selittää, mutta sanotaanko vaikka että kaikki nykyfysiikan teoreettiset ongelmat sikiävät pohjimmiltaan tästä puutteesta -- eli että painovoiman tarkasteluun ei voida käyttää samaa formalismia kuin 'kaiken muun'.

'Heittomerkeillä' on yritetty alleviivatta ns. löysää puhetta eli yrityksiä välittää oikea mielikuva epätäsmällisellä kielikuvalla.  Ja tämä viesti on muutenkin vähän hoh-hoo, mutta painan nyt kuitenkin 'Lähetä' niin nähdään millaisia vastalauseita tulee :-)

jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

Untamo

Kiitosta vaan Ketarax, mutta eikö tämä alkulauseesi "Massa kertoo avaruudelle, kuinka pitää kaareutua, ja avaruus kertoo massalle kuinka pitää liikkua" juuri vastaakin kysymykseeni "kumpi oli ensin".  Eli massa,  ja massaenergia jota sanaa myös käytät, on se "isäntä" joka perimmältään ohjaa kaikkea  liikettä?

Onkos tässä kysymys hieman samasta asiasta kuin armeijassa: Sotapäällikkö päättää sodasta ja sen tavoitteista, mutta asettaa esikunnan hiomaan operaatioita...

Hyvä kun nimim. Vesa muisti kysyä gravitonin puutteesta. Onko nyt niin, että niin kauan kuin sitä ei löydetä, kaikki kosmologiset teoriat ovat enemmän tai vähemmän huteralla pohjalla?