Koko homman mielekkyydestä

[weldor]

Itsellä on RET-45 ja jos suuntauksen teen niin teen sen vain karkeasti. Yleensä en jaksa tehdä minkäänlaista suuntausta koska harrastan vain visuaalihavainnointia. Hienoliikuntojen avulla pidän sitten kohteen näkökentässä. Ehkä tuo suuntaus on tärkeä vain jos alkaa kuvaamista harrastamaan mutta siihen ei taida RET paras väline olla.

Joitakin DS kohteitakin olen koittanut RET:illä tiirailla mutta olen todennut ettei 114mm peili yksinkertaisesti ole riittävä kunnolliseen DS-havainnointiin. Välillä on itselläkin mielessä käynyt että onko tässä hommassa mitään järkeä, mutta jotenkin sitä aina säiden salliessa raahautuu putken kanssa pihalle. Mars ei minullakaan ole punaista palloa kummempi putkella katsottuna vaikka omassa RET:ssä on 1,25" Celestronin Omni okulaarit. Yksityiskohtien näkymiseen voisi auttaa jonkin suotimen hankkiminen mutta vielä en ole sellaista hankkinut koska pidän haasteena yksityiskohtien etsimisen nykyisillä välineillä. Kaupungin kupeessa kun asuu niin tätä vaikeuttaa ilman levottomuus jota talojen tuottama lämpöväreily tekee.

Dobson on ollut itselläkin mielessä mutta taidan seuraavan putken hankkia edelleen ekvatoriaalisella jalustalla vaikka siinä oikea oppisesti pitäisi suuntaus tehdä. Hienoliikuntojen olemassa olo helpottaa kuitenkin sitä kohteen perässä pysymistä suurilla suurennoksilla ainakin omalla kohdalla. Dobsonin kanssa saattaisi mennä hermo. 

Jaksamista kuitenkin vaasalaiselle harrastuksen parissa. Ei ole aina helppoa mutta kyllä tästä aina jotain myös saa.
 

[alahtine]

Mielekkyyddestä en nyt tiedä, kyykkiä nyt tuolla takapihalla yöllä pakkasessa näpit jäässä :)
Mutta Helioksen 200mm Dobson on kyllä loistava putki visuaalikäyttöön.
Ostin putken alkusyksystä. Harrastuksen lähtökohtahdaksi määrittelin itselleni tutustua (lukemalla), opetella, etsiä ja katsella Messierin kohteita.
Nyt alkaa putken käyttö, kohteiden haku ja löytäminen jotakuinkin hanskassa vaikka toki vielä opettelemista on paljon.
Tulossa mm.Telrad nykyisen etsinputekn rinnalle hakua helpottamaan.
Heiloksessa on vielä n.40cm koroke joten okulaari tulee sopivalle korkeudelle ilman kumartelua.
Baaderin Zoomin kanssa ei tarvitse pähkäillä okulaarin vaihtoa.
ETX goto ominaisuuksineen jää kyllä valitettavan usein sisälle kun Helioksen käyttö on niin vaivatonta ja näkymät mukavia.
Toki ETX optiset ja putken rakenteelliset ominaisuudet on kohdallaan planeetoille ja kuuhun.
Messiereitä ETX:llä ei ole tullut vielä etsittyä, M42 lukuunottamatta.

Käytettynä Dobsoneita perusokuulaarien kanssa lähtee n. 200€ joten hinta/laatu/käyttöominaisuudet on kyllä kohdallaan.
Joten tähän ei tarvitse käyttää välttämättä suuria rahamääriä.

[Timpe]

Joitakin DS kohteitakin olen koittanut RET:illä tiirailla mutta olen todennut ettei 114mm peili yksinkertaisesti ole riittävä kunnolliseen DS-havainnointiin.

Töööööt... väärin!
Itse 1980-luvulla 100 mm peilikaukoputkella homman aloittaneena olen vahvasti eri mieltä tästä 114 mm putken soveltuvuudesta/riittävyydestä ds-havaintoihin. Tuollakin apertuurilla riittää ds-kohteita runsain määrin havaittavaksi, jos taustataivas on kelvollinen eikä valosaastetta ole haitaksi saakka. Laitan tähän sivun omasta havaintovihkostani vuodelta 1987, jolloin olen katsellut mm. Käärmeenkantajan pallomaisia joukkoja ja kokeillut tähtikuvaamista laajakulmalla kamera kaukoputken "reppuselässä" (ilman seurantaa, putkea käsin kääntäen ja okulaarista tähteä seuraten vai olikos tuo jokin ladonovi-viritelmä, en nyt muista tarkemmin ;).

Samaisella 10 cm putkella olen kahlannut runsaasti muitakin himmeitä ds-kohteita läpi koko 1980-luvun ajan, eikä se ollut tuolloin mitenkään rajoittavana tekijänä omien havaintojeni teossa. Toisessa kuvassa on havaintovihkon sivu Marsista lähellä oppositiota eli tuon verran saatoin nähdä 22" läpimittaisen planeetan pinnalta (nyt Mars on toki puolet tuosta läpimitasta, joten näkymät siihen heikkevät vastaavasti). Ei ne välineet pelkästään, vaan kokemus ja halu opetella niiden käyttöä ratkaisee...  

[Iiro Sairanen]

Timpen kanssa aivan samaa mieltä 114 mm soveltuvuudesta DS-havaintoihin. Monet havaitsija harrastavat vieläkin pienemmällä välineellä, esim. 80 mm linssiputki. Itselläni on TAL-1 (110 mm) jota olen käyttänyt mm. Kanarialla ja nyt pari kuukautta sitten Australiassa hyvällä menestyksellä, kotimaata tietenkään unohtamatta. Jos vain havaintopaikka on kunnollinen niin tuollaisella pelillä näkee käsittämättömän paljon! Toki isommalla näkee näkee yleensä paremmin samoissa olosuhteissa.

Omasta mielestäni TAL-1:n kohdalla pieni peili ei ole ongelma vaan rajoittavat tekijät ovat tämän kokoisella putkella olosuhteet, havaitsija/havaitsijan ennakko odotukset, jalusta ja okulaarit. Ja vieläpä suunnilleen tässä järjestyksessä. Sama pätee olipa putki mikä hyvänsä, olettaen että putken peilien/linssien optiikka toimii.

[weldor]

Töööööt... väärin!

No, alright. Myönnän erehdykseni ja anon armoa tuomioistuimelta. 

Pitäs jaksaa raahata tuo putki kauemmaksi valosaasteesta niin saisi kunnolla testattua tuon DS:n. Tässä kaupungin vieressä seikkaillessani olen todennut DS huonoksi havainnoida mutta kait se isommalla tuutilla on sama ongelma. Kokemusta puuttuu vielä. 

[Timpe]

Pitäs jaksaa raahata tuo putki kauemmaksi valosaasteesta niin saisi kunnolla testattua tuon DS:n. Tässä kaupungin vieressä seikkaillessani olen todennut DS huonoksi havainnoida mutta kait se isommalla tuutilla on sama ongelma.

Juuri näin se menee, sillä esim. nykyputkeni (300/1500) ei anna valosaasteisen kaupunkitaivaan alta läheskään niin loistokkaita näkymiä ds-kohteisiin kuin voisi olettaa verrattuna vanhaan (100/850) putkeeni täyspimeässä maalaisympäristössä. Putken eroteltavissa olevia tähtiä sisältävät kohteet näkyvät toki hyvin täältä kaupungistakin, mutta kaikki sumumaiset kohteet latistuvat selvästi visuaalinäkymässä, kun taivaan rajamagnitudi jää talvisin jonnekin 4...4.5_mag tuntumaan 

[juha_k]

Kun putkeni ostin, en paljoakaan himmeämmpiä kohteita nähnyt, nyt muutaman kauden jälkeen tuntuu että niitä on taivas pullollaan,
katsominen tosiaan pitää opetella.
127mm tuntuu minulle riittävän myös DS- putkeksi.

Kun elämässä on muutakin kuin tähtien katselu(sekä harrastuksia että harrastuksia ikävästi haittaavia velvoitteita...),
helppokäyttöinen ja edullinen kaukoputki on osoittautunut oivaksi harrastusvälineeksi.

[Jyrki]

Vaikea näin uutena harrastajana sanoa, kuinka paljon kohteita esim. omalla 127 mm putkella löytyy, mutta uskoakseni melkoinen määrä. Toisaalta mielestäni monet pidempään harrastaneet kyllä suurentelevat oikein urakalla millaisia näkymiä näillä "miniputkilla" oikeastaan aukeaa 
 
Kappalemääräisesti kohteita löytyy varmaan runsaasti, mutta se miltä nämä kohteet sitten silmässä näyttävät onkin jo toinen juttu. Monen mielestä epämääräinen usvakeskittymä on todella hieno juttu, kun joku toinen ei sellaisista jaksa kovin pitkään innostua. Edelleen näkee usein puhuttavan kärsivällisyydetä ja kokemuksesta. Tällä on varmasti suuri merkitys monessakin mielessä, mutta ei se kohde silmään yhtään kirkkaampana loista vaikka kuinka kokenut olisit. Olen itse tuijotellut Marsia talven mittaan monenlaisilla suurennoksilla aina 300x asti ja pakko sanoa, että kyllä se helkkarin pieni pallo siinä keskellä linssiä on. Kyllä siitä varmasti kokemuksella ja hyvällä mielikuvituksella saisi kaikenlaista irti, mutta itse en ainakaan näillä vehkeillä siihen haaskaa enää yhtään enempää aikaa 

Eli vaikka kokemuksella ja kärsivällisyydellä on merkitystä niin kyllä on välineilläkin ...ja paljon 
 

[naavis]

Edelleen näkee usein puhuttavan kärsivällisyydetä ja kokemuksesta. Tällä on varmasti suuri merkitys monessakin mielessä, mutta ei se kohde silmään yhtään kirkkaampana loista vaikka kuinka kokenut olisit.

Käsittääkseni kohteiden havaitsemiseen voi kuitenkin harjaantua paljonkin, eli kokenut havaitsija voi nähdä kohteissa huomattavasti himmeämpiä yksityskohtia kuin vasta-alkaja.

[Reijo Teränen]

Voisi sanoa että olen vuosikymmeniä katsellut taivasta , ensin minulla oli 114/500 putki sillä katselin muutamia vuosia lähikohteita ja myös ds kohteita , sitten kyllästyin noihin harmaisiin tuhnuihin ja ostin isomman 200 /1200 että näkisin paremmin. Yllätys yllätys , harmaat tuhnut olivat edelleen harmaita ja epämääräisiä tuhnuja .Nyt olen palannut taas bresseriin 114/500 ,sillä näen riittävästi ja se on kevyt ja siro, ja sitä voi kuljettaa mukana pimeisiin paikkoihin . Olen sitä mieltä että jos haluaa nähdä todella hyvin ds kohteita , pitää ostaa niin iso putki ettei sitä jaksa raahata enää mihinkään ,vaan olisi oltava oma tähtitorni ja se taas ei käy meikäläiselle ,joten 114 / 500 on minun putki ja toinen on myynnissä .

[Iiro Sairanen]

Kohteet ovat harmaita tuhnuja oli putki sitten 50 mm tai 500 mm. Maailmankaikkeus nyt vain sattuu olemaan tällainen ja ihmissilmää ei ole tehty näiden kohteiden katsomiseen. En tiedä kuinka kirkkaana joku muu kohteita näkee, mutta on tullut usein vastaan tilanteista jossa itse näen kohteen ja joku toinen ei. Yleensä tämä konkretisoituu yleisönäytöksissä. DS-archivessa (http://www.deepsky-archive.com) voi käydä vakoilemassa kuinka kohteet näkyvät erilaisilla putkilla. Mielestäni nämä ovat varsin hyvin linjassa reaalimaailman kanssa.

[Timpe]

Kappalemääräisesti kohteita löytyy varmaan runsaasti, mutta se miltä nämä kohteet sitten silmässä näyttävät onkin jo toinen juttu. Monen mielestä epämääräinen usvakeskittymä on todella hieno juttu, kun joku toinen ei sellaisista jaksa kovin pitkään innostua. Edelleen näkee usein puhuttavan kärsivällisyydetä ja kokemuksesta. Tällä on varmasti suuri merkitys monessakin mielessä, mutta ei se kohde silmään yhtään kirkkaampana loista vaikka kuinka kokenut olisit...

Totta tämäkin, mutta sitten kun halutaan selvä hajurako utuisten tuhnujen näkemiseen, pitääkin kasassa olla melkoisen suuri pino euroja, joilla vaihdetaan epäherkät silmän näkösolut kameran CMOS/CCD-kennoon ja silmän "lyhyet valotusajat" kameran ottamiin minuuttien osavalotuksiin (joita pinotaan useiden tuntien kokonaisvalotuksiksi tietokoneen "digitaalipimiössä"). Mutta huolimatta tästäkin investoinnista tarvitaan vieläkin rutkasti kärsivällisyyttä ja kokemusperäistä osaamista (!), jonka saa vain tähtitaivaan alla vietettyjen öiden ja vastoinkäymisten kautta

Toinen seikka mikä kannattaa muistaa on se, että "visuaalihavaintojen deep sky" on kovin tietopitoinen harrastus. Vasta utu/sumutäplän taustatiedot etsimällä havaitsija osaa sitten lokeroida putkessa näkyvän havaintonsa osaksi tätä suunnatonta maailmankaikkeutta ja sen järjettömän pitkiä etäisyyksiä. Deep sky -visuaalikohteen hienous tulee tämän tietämisen myötä ja tällöin sivusta katsoen ds-harrastus saattaakin näyttää mitättömien yksityiskohtien näkemiseltä/etsimiseltä olemattomasta. Mutta kuten joku jo totesikin aiemmin, niin nykysukupolvi pääsee käyttämään laitteita, joita ei 30-40 vuotta sitten ollut kaikilla alan ammattilaisillakaan. Tätä taustaa vasten saattaa vaikuttaa hyvinkin siltä, että "monet pidempään harrastaneet kyllä suurentelevat oikein urakalla millaisia näkymiä näillä "miniputkilla" oikeastaan aukeaa".

[Jyrki]

Totta tämäkin, mutta sitten kun halutaan selvä hajurako utuisten tuhnujen näkemiseen, pitääkin kasassa olla melkoisen suuri pino euroja, joilla vaihdetaan epäherkät silmän näkösolut kameran CMOS/CCD-kennoon ja silmän "lyhyet valotusajat" kameran ottamiin minuuttien osavalotuksiin (joita pinotaan useiden tuntien kokonaisvalotuksiksi tietokoneen "digitaalipimiössä"). Mutta huolimatta tästäkin investoinnista tarvitaan vieläkin rutkasti kärsivällisyyttä ja kokemusperäistä osaamista (!), jonka saa vain tähtitaivaan alla vietettyjen öiden ja vastoinkäymisten kautta

Toinen seikka mikä kannattaa muistaa on se, että "visuaalihavaintojen deep sky" on kovin tietopitoinen harrastus. Vasta utu/sumutäplän taustatiedot etsimällä havaitsija osaa sitten lokeroida putkessa näkyvän havaintonsa osaksi tätä suunnatonta maailmankaikkeutta ja sen järjettömän pitkiä etäisyyksiä. Deep sky -visuaalikohteen hienous tulee tämän tietämisen myötä ja tällöin sivusta katsoen ds-harrastus saattaakin näyttää mitättömien yksityiskohtien näkemiseltä/etsimiseltä olemattomasta. Mutta kuten joku jo totesikin aiemmin, niin nykysukupolvi pääsee käyttämään laitteita, joita ei 30-40 vuotta sitten ollut kaikilla alan ammattilaisillakaan. Tätä taustaa vasten saattaa vaikuttaa hyvinkin siltä, että "monet pidempään harrastaneet kyllä suurentelevat oikein urakalla millaisia näkymiä näillä "miniputkilla" oikeastaan aukeaa".

Laitetaan vielä muutama kommentti kun tuntuu siltä, että ainoa oikea tie onneen pitäisi kulkea (vuosien) kärsimyksen ja koettelemusten kautta  
  
En ole samaa mieltä siinä, että nähdäkseen hieman enemmän yksityiskohtia ja värejä DS kohteista, tarvitaan useiden tuntien edestä otoksia, joita sitten pinotaan "digitaalipimiössä"  

Jo tämän päivän tekniikalla on täysin mahdollista saada yllättävän hyviä värillisiä näkymiä muutamien minuuttien valotuksella ja vielä siten, että pinoaminen tapahtuu paikan päällä läppärin ruudulla siinä putken vieressä istuskellessa. On totta, että se ei ole aivan ilmaista ja että siihen tarvitaan hyvät välineet. Kuvien taso ei myöskään yllä lähellekään niitä upeita tähtikuvia, joita tälläkin foorumilla usein näkee. Toisaalta ei tällaisten välineiden hankkiminen lottovoittoa vaadi (vaikka kalliita ovatkin), eivätkä ne kokonsa puolesta tarvitse omaa observatoriota.
Mitä taas tulee kärsivällisyyteen ja kokemusperäiseen osaamiseen niin en lähtisi tätäkään puolta liioittelemaan, sillä ei siinä nyt mitään Buddhan kärsivällisyyttä vaadita, eikä liioin vuosien kokemustaustaa. Kyllä nämä asiat kykenee normaalilla järjellä varustettu ihminen oppimaan siinä missä autolla ajon ja kännykän käytönkin    

[Never]

Mitä taas tulee kärsivällisyyteen ja kokemusperäiseen osaamiseen niin en lähtisi tätäkään puolta liioittelemaan, sillä ei siinä nyt mitään Buddhan kärsivällisyyttä vaadita, eikä liioin vuosien kokemustaustaa. Kyllä nämä asiat kykenee normaalilla järjellä varustettu ihminen oppimaan siinä missä autolla ajon ja kännykän käytönkin

Taitaa olla enemmän kysymys siitä kuinka innostunut on harrastuksestaan ylipäätään ja itse kohteita katselemaan kuin ehkä tästä "kärsivällisyydestä". 10 vuotta sitten vietin kaikki mahdolliset selkeät hetket ja saatoin katsella yhtä ainoata kohdetta useita kymmeniä minuutteja kerrallaan. Nykyisin ei jaksa edes enää vaivautua ulos katselemaan ellei ole pakko

Ja kokemus auttaa mielestäni kyllä selvästi. Lähinnä että tietää mikä tässä vaiheessa voisi olla paras suurennos, mistä löytyy optimaalinen kohta syrjäsilmälle jne. Jos katselen omia havaintojani vuosien takaa ja vertaan nykyisiin, näen ja osaan nähdä selvästi paremmin ja enemmän siitä ei ole epäilystäkään. Se mistä se sitten johtuu... niin siihen on varmasti monia syitä. Yksi syy ainakin itselläni on että kun näen kohteen, muistan usein miltä se näyttää valokuvissa. Aivoille ei kannata antaa mahdollisuutta tietää etukäteen mitä pitäisi nähdä. Näin käy helposti esim. spiraaligalaksien kanssa.

/Jake

[Iiro Sairanen]

Yksi syy ainakin itselläni on että kun näen kohteen, muistan usein miltä se näyttää valokuvissa. Aivoille ei kannata antaa mahdollisuutta tietää etukäteen mitä pitäisi nähdä. Näin käy helposti esim. spiraaligalaksien kanssa.

Mielikuvitus onkin visuaalipuolen pahin vihollinen. Ei olisi kovinkaan vaikea piirtää Messierin kohteita suoraan ulkomuistista okulaariin katsomatta, mutta kun oikeasti keskittyy itse kohteeseen niin kyllä valokuvat saa pois mielestä. Enemmän antoisaa on verrata omia piirroksia ja muistiinpanoja valokuviin ja todeta, että mitä tuli nähtyä ja mitä näkemättä.