Elämässäni on periaatteena hankkia hyvää tavaraa halvalla. Se on tietysti tuhoon tuomittu jo ajatuksena. No, joka tapauksessa onnistuin hankkimaan hyvin kohtuullisella hinnalla vanhan putken (RET 50). Tarkoitus on ollut vähän opetella taivaan tiirailun alkeita.
Putkeen virittelin tietysti kunnon jalat kaikkien alan harrastajien haukkumien tilalle. Sitten yritin suunnata jalustaa Pohjantähteen. Siitä alkoi aikamoinen tuskien taival. Miten helkkarissa EQ-1 suunnataan Polarikseen? Ei ole napakaukoputkea, ei vatupassia jalustassa. Putki 90 asteeseen ja suuntaus sen läpi, vai? Sen kun sais onnistumaan. Laitoin jalustaan vatupassin libellin ja huomasin että hökötystä on mahdoton saada passiin. Vaikka säädät jalkoja koko päivän, kupla vaeltaa silti. Ellei jalusta ole passissa, ei suuntaamisessa käsittääkseni ole paljon mieltä. Asteikkokehäkin taitaa heittää niin paljon, ettei ole mitään varmuutta onko 90 asteessa putki jalustan kanssa linjassa. Suuntaamista yrittelin voidakseni pultata järkkärin RETin selkään ottamaan kuvia kameran omalla putkella.
Ostin VK:lta seurantamoottorinkin, joka jämähti jo 7 asteen pakkasessa nukkumaan. Taitavat olla tropiikkiin tarkoitettuja vehkeitä.
Siis. Mitä te yleensä putkillanne teette? Kääntelettekö sinne tänne ilman sen kummempia suuntaamisia Polarikseen? Voihan putkella tietenkin tehdä visuaalihavaintoja ilman suuntaamisiakin. Olen minäkin mm. ihaillut sitä juhlallista tuhnua, jota M42:ksikin nimitetään. Marskin on tullut bongattua. On muuten p-puhetta, että RETillä näkisi Marsista yksityiskohtia, niin kuin muutamat ovat oikein piirrettyjen kuvien kera vakuutelleet. Hehkuva epäterävä pallo se on. Kollimointi on muuten putkessani kohdallaan. Kuuta on tietysti mukava ihailla.
Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että 200mm Dobson on oikea jokapaikan höylä. Itse en ole moisen läpi vielä päässyt tiirailemaan. Alun perin aikomus oli hankkia nimenomaan moinen vehje VK:sta. Hintaa olisi tullut tykötarpeineen 350-400€. Kertokaapa viisaammat, olisinko nyt onnellisempi harrastelija. Muutama kymppi RETtiin saattaa tuntua mitättömältä, mutta senkin putken hinta oli viime vuosituhannella 3500 mk, siis n. 600€. Ei sillä hinnalla silloin varmaankaan ajateltu lelua ostavansa. Onko laitteiden laatu parantunut merkittävästi ja hinta silti käytännössä romahtanut? Meillä harrastajillahan pitäisi nyt olla oikein juhlan aika.
Siis, koittakaapas nyt kokeneemmat motivoida aloittelevaa harrastajaa. Muuten taidan jämähtää tähän koneen ääreen lämpöiseen ja käynnistää Stellariumin. Putki pääsee vihdoin eläkkeelle...
Osta ihmeessä se dobsoni. Se on helkkaristi isompi putki ja paljon yksinkertaisempi käyttää. Visuaalihommissa ei kerta kaikkiaan tarvitse murehtia mistään napasuuntauksesta tai seurantamoottoreista. Kohteetkin alkaa näyttää vähemmän tuhnuilta ja marsista näkyy ihan oikeasti yksityiskohtia. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että okulaarinäkymien hienous on asennoitumiskysymys. Useilla aloittelijoilla on väärä asenne.
Mitä tuohon EQ-1-jalustaan tulee, se on todella kevytrakenteinen rimpula. Käytin jonkin aikaa EQ-2-jalustaa joka ei ole kovin paljoa EQ-1:tä järeämpi, mutta sekin vaihtui kalliimpaan EQ-3:seen. Ero EQ-2:n ja EQ-3:n välillä oli huomattava. Nyt voi jopa oikeasti harrastaa tähtikuvaamista ilman jatkuvaa turhautumista. Tärkein peukalosääntö tähtiharrastuksessa ylipäätään taitaa olla, että ole kärsivällinen. Kaukoputkeen tiirailemalla et saa Hubblen näkymiä, ja varsinkin käyttämällä halvimpia mahdollisia välineitä homma menee helposti kiville.
Lainaus käyttäjältä: vaasalainen - 04.03.2010, 21:39:58
On muuten p-puhetta, että RETillä näkisi Marsista yksityiskohtia, niin kuin muutamat ovat oikein piirrettyjen kuvien kera vakuutelleet. Hehkuva epäterävä pallo se on.
Tahdon nyt kaikki ja heti! No se ei toimi tässä harrastuksessa. Oletko koskaan kuullut esimerkiksi seeingistä? Tai kokemuksesta? Ainut mitä voin suositella on kärsivällisyys, sillä pääsee huomattavasti pitemmälle kuin uudella Dobsonilla :wink:
Lainaus käyttäjältä: Iiro Sairanen - 04.03.2010, 22:04:35Tai kokemuksesta? Ainut mitä voin suositella on kärsivällisyys, sillä pääsee huomattavasti pitemmälle kuin uudella Dobsonilla :wink:
Joo, tätä älköön unohdettako Dobson-vinkistäni huolimatta.
Muutaman kerran tuskailin sen napasuntauksen kanssa kun kaukoputken hankin, kunnes huomasin ettei sillä ole p.....kaan väliä,
putki(skymax127) kartanolle, vilkaisu pohjantähteen ja siihen vain töröttämään sinnepäin.
Seurantamoottorinkin ostin, mutta mielestäni vain hankaloitti hommia, en ole käyttänyt parin kerran jälkeen.
Tänä talvena ainakin Oulun seudulla on haitannut kovasti sumu/jääkiteet, ei kovin paljon hyviä kelejä ole ollut.
Marsista on joskus yksityiskohtia nähnyt, toisinaan ei.
Kannatta perehtyä kohteisiin kirjojen avulla ja sitten havaitsemaan niitä.
Ahkeran havainnoinnin myötä oppii myös kelit ja heti näkee milloin kannattaa katsella himmeämpiä kohteita ja milloin kannattaa
jättää ne suosiolla väliin ja keskittyä kirkkaampiin.
Ei se RET ole ongelma vaan epärealistiset odotukset.
20cm newton dobson jalustalla on todella jokapaikan höylä. Sen suurimmat rajoitukset tulevat vastaan valokuvauksessa.
Jos saat koottua itsesi, niin nykykalustoasi voisit täydentää pienellä kädessä pidettävällä vatupassilla sekä kolmiosablunalla, jonka yksi kulma on suora ja yksi kulma vastaa kotipaikkasi leveysastetta. Tuolla värkillä saat akselikulman varsin tarkasti kohdalleen. Moneen tarkoitukseen riittävän tarkka pohjoisen suunta löytyy kun nyt käännät putkesi akselin kanssa samaan suuntaan ja etsit pohjantähden etsimen ristikkoon.
Jalustan vaakasuoruutta voit mitata samalla passilla kun teet jalkoihin mittapisteet, joihin laitat passin säädön ajaksi. Harjoittele hommaa ensin valosalla.
Kun olet käyttänyt laitettasi niin:
- Oliko putki ja peili jäähtyeet varmasti ulkoilman lämpötilaan?
- Minkä tyyppisiä okulaareja käytit Mars tutkimuksissasi?
- Mikä oli suurennus?
- Värisikö putki tarkennuksen takia?
- Hengititkö okulaariin?
ym. ym. ym.
Lopputulokseen vaikuttavia ongelmia on paljon. Niistä valtaosa on samoja putkityypeistä riipppumatta.
RET hinta on ollut aivan linjassa kun mietitään kysynnän ja tarjonnan suhdetta sekä viimevuosituhannen tuotantomenetelmiä. Kun kysyntä kasvoi, uusia yrittäjiä tuli alalle ja tuotantotekniikkaa tehostettiin. Lopuksi työ ulkoistettiin Kiinaan. Kuulostaako tutulta?
Silloin kun RET oli uusi, ison putken omistaja oli todennäköisesti värkännyt laitteensa itse. Nyt on siis harrastajan tavarataivas auennut. Kun ihailet tämänkin forumin kuvia niin muutama vuosi sitten edes parhailla ammattilaitteilla ei päästy samaan laatuun.
Jopa RET oikein varustettuna, huolellisesti käytettynä sekä kohteet realistisesti valittuina antaa hyvän lopputuloksen.
jk
PS. sen EQ1 jalustan voit kyllä unohtaa. Jos haluat edetä hissukseen, niin jalustaksi EQ3-2 tai EQ5, seurantaputkeksi RET ja kuvaus kameran optiikalla. Noita voit sitten täydentää vaikka ED APO linssiputkella kuvausputkeksi ja säilyttää RET edelleen seurantaputkena... Harkitse myös noissa käytettyjä.
Lainaus käyttäjältä: Iiro Sairanen - 04.03.2010, 22:04:35
Tahdon nyt kaikki ja heti! No se ei toimi tässä harrastuksessa. Oletko koskaan kuullut esimerkiksi seeingistä? Tai kokemuksesta? Ainut mitä voin suositella on kärsivällisyys, sillä pääsee huomattavasti pitemmälle kuin uudella Dobsonilla :wink:
Valokuvauksen harrastajana olen ihmetellyt, miksi kaukoputkissa ei voisi olla samanlaista himmenninjärjestelmää kuin kameroissa. Planeettahavainnoinnissa kohde ei palaisi puhki ja terävyys varmasti lisääntyisi. Sumuja voisi sitten tiirailla täydellä aukolla. Pitääpä kokeilla laittaa putken eteen aukkopahveja erilaisilla reikien halkaisijoilla ja katsua vaikuttavatko ne himmentimen tavoin. Himmentimen pitäisi tietysti oikeasti olla lähellä okulaaria, mutta se ei kyllä onnistu mitenkään. Suotimien kanssa en ala kikkailemaan, kun okulaarit ovat niitä pieniä vanhoja alle tuumaisia. Tuo Kaikki Heti Mulle on kyllä vähän kuittailua. Ongelmani ovat olleet ihan käytännöllisiä, eikä niihin auta kärsivällinen putken vieressä seisoskelu ja odottelu tai kirjojen lukeminen.
Eilen pääsin melkoisen seikkailun jälkeen kokeilemaan lyhyesti Helioksen 200 mm dobsonia. Olihan siinä selvästi enemmän valovoimaa, mutta käytettävyys oli ainakin tuossa yksilössä kehnonlaista. Liukupinnat kaipaavat teflonsuihketta ja jalustan pyörimistäkin pitäisi fiksata. En ainakaan ensimmäisellä kerralla tullut jalustan kanssa toimeen. Barlowin lisäämisen aikana Mars aina vaelsi jonnekin, enkä saanut kunnon suurennoksia oleenkaan kohdilleen. Jos putki liikkuisi herkästi, niin kuin sen pitäisi, homma taitaisi olla vielä hankalampaa. Onko dopukan kanssa touhaaminen kirurginherkkä laji? Oma muuten ongelmallinen EQ-1 sentään pysyy okulaarien vaihtamisen ajan suunnassaan. Nyt kun vaihdoin akselirasvojen tilalle rallyformulaa, saattaa sekin tietysti olla vähän herkällä päällä. Testailen tuota dopukkaa jatkossa vähän enemmän, jos säät antavat myöten. Se on mahdollista saada lainalle.
Hetimullekaikkinyt asenne rajoittaa tähtiharrastusta. Silti se on hyvin tuttua koska se kuvaa hyvin omaa kärsivällisyyttäni. Oma visuaalihavainnointini on jäänyt valokuvauksen jalkoihin juurikin sen vuoksi kun kiikarista ei näy noita J-P tason kuvia. Kotipihallani silmät eivät koskaan adaptoidu niin että näkisin edes kuudennen suuruusluokan tähtiä, korkeintaan jos kolautan pääni putken kulmaan.
Visuaalihavaitsemiseen hyvin toimiva alt-az jalustalla oleva Newton on hyvä instrumentti. Sellainen on yleensä hintaansa nähden hyvin valovoimainen. Katseluasento on mukava, edellyttäen että ei katsele 60 senttisellä Dobsonilla zeniittiin.
Dobson on yksi alt-az jalustatyyppi, edullinen ja helppo rakentaa ja silti toimiva. Haittapuolena on hienoliikuntojen puute. Useimmiten DS-havaitsijat käyttävät suhteellisen pieniä suurennuksia jolloin tämä puute ei maata kaada. Monisatakertaisella suurennuksella planeettoja katsova saattaa kypsyä tähän ennen kuin oppimiskäyrä johtaa riittävään Dobsoninajotaitoon.
Päätös olla käyttämättä suodattimia on samalla päätös olla näkemättä joitain kohteita. En oikein keksi hyvää syytä päättää noin. Itselläni yleisin syy olla käyttämättä joitain suodattimia on se että niitä ei ole.
Mukava katseluasento on edellytys visuaalihavainnon onnistumiselle. Itselläni on kokemusta lähinnä epämukavista asennoista koska okulaariin kurkkiminen rajoittuu kuvauskohteiden etsintään. Pahimmillaa okulaari on putken takapäässä puoli metriä lattian yläpuolella ja suunta lähelle zeniittiä. Viime yönäkin onnistuin asettumaan tällaiseen katseluasentoon vain todetakseni että olin jossain vaiheessa ähellystä puhaltanut okulaarin huuruun. Ei auttanut muu kuin hakea talouspaperia ja ottaa 15 min okulaarintaakseasettautumisrituaali uusiksi. Siinäkin ohessa tuli pohdittua jotain mielekkyysjuttuja.
Loppujen lopuksi sain kohteen kuvaan ja jätin laitteiston touhuamaan keskenään ja lähdin kahville.
Kaizu
Olin itse innoissani kuvaamisesta. Se alkoi iridiumeista ja revontulista. Piti saada putki, piti saada kamera putkeen. No, loppujen lopuksi kävikin niin että putkella teen vain visuaalihavaintoja ja kameralla otan tähtimaisemakuvia ja luontokuvia. Mutta Dobson on kyllä helppoudessaan mainio väline visuaalihavaitsijalle ja 20-30 cm putkella irtoaa jo yksityiskohtiakin.
Olen itse aiemmin ollut RET-50:n omistaja. Käytin putkea etupäässä parvekkeelta, johon Pohjantähti ei näkynyt. Ei putkea tarkalleen tarvitse suunnatakaan Pohjantähteen, että homma katselukäytössä toimisi tarpeeksi hyvin. Säädät tuntiakselin kulman noin paikkakunnan leveysasteen suuruiseksi (Vaasassa noin 63 astetta) ja käännät tuntiakselin kohti pohjoista (=vastakkaiselle puolelle etelää). RET-50:n oma jalusta oli tukevuudeltaan riittävä. Alustan osalta riittää että se on suhtkoht tasainen.
Kyllä minä olen nähnyt RET-50:llä Marsista yksityiskohtia, tosin oli paremmat ortoskooppiset okulaarit käytössä. H6 mm, joka tuli putken mukana oli todella huonolaatuinen. 9 mm ortoskoopilla (suurennus 111x) ja keltasuodattimella tummat alueet erottuivat selvästi. Valitettavan harva on tainnut hyviä lisäokulaareja RETiin hankkia, nykyään ei pienemmän koon okulaareja saa enää uutena mistään.
Nykyisin minulla on putkena Celestron 80ED atsimutaalijalustalla. Ei tarvita suuntaamisia ja kulkee kevyesti mukana.
Vuonna 1992 RET-50:n hinta oli jotain 2300 markan paikkeilla.
Lainaus käyttäjältä: vaasalainen - 06.03.2010, 09:53:11
Valokuvauksen harrastajana olen ihmetellyt, miksi kaukoputkissa ei voisi olla samanlaista himmenninjärjestelmää kuin kameroissa. Planeettahavainnoinnissa kohde ei palaisi puhki ja terävyys varmasti lisääntyisi. Sumuja voisi sitten tiirailla täydellä aukolla. Pitääpä kokeilla laittaa putken eteen aukkopahveja erilaisilla reikien halkaisijoilla ja katsua vaikuttavatko ne himmentimen tavoin.
Himmennin toimii samalla tavalla kuin kamerassa. Samalla se myös pienentää putken aukkoa ja näin myös erotuskykyä. Huonolla seeingilla tästä on usein hyötyä varsinkin suuremmilla putkilla. Helpoiten voit kokeilla himmentimen vaikutusta peittämällä osan putken aukosta vaikka kädelläsi. Tällöin on myös helppo tutkia miten eriasteinen himmen vaikuttaa kuvaan. Aukonhan ei tarvitse olla pyöreä.
Lainaus käyttäjältä: vaasalainen - 06.03.2010, 09:53:11
Valokuvauksen harrastajana olen ihmetellyt, miksi kaukoputkissa ei voisi olla samanlaista himmenninjärjestelmää kuin kameroissa. Planeettahavainnoinnissa kohde ei palaisi puhki ja terävyys varmasti lisääntyisi.
Ainakaan alle 20-senttisellä putkella ei mitään himmennyksiä kannata tehdä erotuskyvyn huonontumisen takia. Jos kohde on liian kirkas, ratkaisu ongelmaan on harmaasuodatin.
Himmennyksestä ei edes planeettakuvauksessa olisi hyötyä. Erotuskyky tosiaan huononee aukon pienetessä ja puhkipalamista vastaan voi taistella lyhentämällä valotusaikaa tai tosiaan lisäämällä suotimen väliin. Terävyys ei tietääkseni parane, koska putki on tarkennettu äärettömään, silloin ei luulisi syväterävyysalueen koon juuri merkkaavan. Joku optiikan asiantuntija voi tietysti korjata, jos tämä arvelu menee pieleen.
Itsellä on RET-45 ja jos suuntauksen teen niin teen sen vain karkeasti. Yleensä en jaksa tehdä minkäänlaista suuntausta koska harrastan vain visuaalihavainnointia. Hienoliikuntojen avulla pidän sitten kohteen näkökentässä. Ehkä tuo suuntaus on tärkeä vain jos alkaa kuvaamista harrastamaan mutta siihen ei taida RET paras väline olla.
Joitakin DS kohteitakin olen koittanut RET:illä tiirailla mutta olen todennut ettei 114mm peili yksinkertaisesti ole riittävä kunnolliseen DS-havainnointiin. Välillä on itselläkin mielessä käynyt että onko tässä hommassa mitään järkeä, mutta jotenkin sitä aina säiden salliessa raahautuu putken kanssa pihalle. Mars ei minullakaan ole punaista palloa kummempi putkella katsottuna vaikka omassa RET:ssä on 1,25" Celestronin Omni okulaarit. Yksityiskohtien näkymiseen voisi auttaa jonkin suotimen hankkiminen mutta vielä en ole sellaista hankkinut koska pidän haasteena yksityiskohtien etsimisen nykyisillä välineillä. Kaupungin kupeessa kun asuu niin tätä vaikeuttaa ilman levottomuus jota talojen tuottama lämpöväreily tekee.
Dobson on ollut itselläkin mielessä mutta taidan seuraavan putken hankkia edelleen ekvatoriaalisella jalustalla vaikka siinä oikea oppisesti pitäisi suuntaus tehdä. Hienoliikuntojen olemassa olo helpottaa kuitenkin sitä kohteen perässä pysymistä suurilla suurennoksilla ainakin omalla kohdalla. Dobsonin kanssa saattaisi mennä hermo. :grin:
Jaksamista kuitenkin vaasalaiselle harrastuksen parissa. Ei ole aina helppoa mutta kyllä tästä aina jotain myös saa.
Mielekkyyddestä en nyt tiedä, kyykkiä nyt tuolla takapihalla yöllä pakkasessa näpit jäässä :)
Mutta Helioksen 200mm Dobson on kyllä loistava putki visuaalikäyttöön.
Ostin putken alkusyksystä. Harrastuksen lähtökohtahdaksi määrittelin itselleni tutustua (lukemalla), opetella, etsiä ja katsella Messierin kohteita.
Nyt alkaa putken käyttö, kohteiden haku ja löytäminen jotakuinkin hanskassa vaikka toki vielä opettelemista on paljon.
Tulossa mm.Telrad nykyisen etsinputekn rinnalle hakua helpottamaan.
Heiloksessa on vielä n.40cm koroke joten okulaari tulee sopivalle korkeudelle ilman kumartelua.
Baaderin Zoomin kanssa ei tarvitse pähkäillä okulaarin vaihtoa.
ETX goto ominaisuuksineen jää kyllä valitettavan usein sisälle kun Helioksen käyttö on niin vaivatonta ja näkymät mukavia.
Toki ETX optiset ja putken rakenteelliset ominaisuudet on kohdallaan planeetoille ja kuuhun.
Messiereitä ETX:llä ei ole tullut vielä etsittyä, M42 lukuunottamatta.
Käytettynä Dobsoneita perusokuulaarien kanssa lähtee n. 200€ joten hinta/laatu/käyttöominaisuudet on kyllä kohdallaan.
Joten tähän ei tarvitse käyttää välttämättä suuria rahamääriä.
Lainaus käyttäjältä: weldor - 06.03.2010, 18:32:22
Joitakin DS kohteitakin olen koittanut RET:illä tiirailla mutta olen todennut ettei 114mm peili yksinkertaisesti ole riittävä kunnolliseen DS-havainnointiin.
Töööööt... väärin!
Itse 1980-luvulla 100 mm peilikaukoputkella homman aloittaneena olen vahvasti eri mieltä tästä 114 mm putken soveltuvuudesta/riittävyydestä ds-havaintoihin. Tuollakin apertuurilla riittää ds-kohteita runsain määrin havaittavaksi, jos taustataivas on kelvollinen eikä valosaastetta ole haitaksi saakka. Laitan tähän sivun omasta havaintovihkostani vuodelta 1987, jolloin olen katsellut mm. Käärmeenkantajan pallomaisia joukkoja ja kokeillut tähtikuvaamista laajakulmalla kamera kaukoputken "reppuselässä" (ilman seurantaa, putkea käsin kääntäen ja okulaarista tähteä seuraten vai olikos tuo jokin ladonovi-viritelmä, en nyt muista tarkemmin ;).
Samaisella 10 cm putkella olen kahlannut runsaasti muitakin himmeitä ds-kohteita läpi koko 1980-luvun ajan, eikä se ollut tuolloin mitenkään rajoittavana tekijänä omien havaintojeni teossa. Toisessa kuvassa on havaintovihkon sivu Marsista lähellä oppositiota eli tuon verran saatoin nähdä 22" läpimittaisen planeetan pinnalta (nyt Mars on toki puolet tuosta läpimitasta, joten näkymät siihen heikkevät vastaavasti). Ei ne välineet pelkästään, vaan kokemus ja halu opetella niiden käyttöä ratkaisee... :smiley:
Timpen kanssa aivan samaa mieltä 114 mm soveltuvuudesta DS-havaintoihin. Monet havaitsija harrastavat vieläkin pienemmällä välineellä, esim. 80 mm linssiputki. Itselläni on TAL-1 (110 mm) jota olen käyttänyt mm. Kanarialla ja nyt pari kuukautta sitten Australiassa hyvällä menestyksellä, kotimaata tietenkään unohtamatta. Jos vain havaintopaikka on kunnollinen niin tuollaisella pelillä näkee käsittämättömän paljon! Toki isommalla näkee näkee yleensä paremmin samoissa olosuhteissa.
Omasta mielestäni TAL-1:n kohdalla pieni peili ei ole ongelma vaan rajoittavat tekijät ovat tämän kokoisella putkella olosuhteet, havaitsija/havaitsijan ennakko odotukset, jalusta ja okulaarit. Ja vieläpä suunnilleen tässä järjestyksessä. Sama pätee olipa putki mikä hyvänsä, olettaen että putken peilien/linssien optiikka toimii.
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 06.03.2010, 19:29:31
Töööööt... väärin!
No, alright. Myönnän erehdykseni ja anon armoa tuomioistuimelta. :wink:
Pitäs jaksaa raahata tuo putki kauemmaksi valosaasteesta niin saisi kunnolla testattua tuon DS:n. Tässä kaupungin vieressä seikkaillessani olen todennut DS huonoksi havainnoida mutta kait se isommalla tuutilla on sama ongelma. Kokemusta puuttuu vielä. :grin:
Lainaus käyttäjältä: weldor - 06.03.2010, 20:22:30
Pitäs jaksaa raahata tuo putki kauemmaksi valosaasteesta niin saisi kunnolla testattua tuon DS:n. Tässä kaupungin vieressä seikkaillessani olen todennut DS huonoksi havainnoida mutta kait se isommalla tuutilla on sama ongelma.
Juuri näin se menee, sillä esim. nykyputkeni (300/1500) ei anna valosaasteisen kaupunkitaivaan alta läheskään niin loistokkaita näkymiä ds-kohteisiin kuin voisi olettaa verrattuna vanhaan (100/850) putkeeni täyspimeässä maalaisympäristössä. Putken eroteltavissa olevia tähtiä sisältävät kohteet näkyvät toki hyvin täältä kaupungistakin, mutta kaikki sumumaiset kohteet latistuvat selvästi visuaalinäkymässä, kun taivaan rajamagnitudi jää talvisin jonnekin 4...4.5
mag tuntumaan :angry:
Kun putkeni ostin, en paljoakaan himmeämmpiä kohteita nähnyt, nyt muutaman kauden jälkeen tuntuu että niitä on taivas pullollaan,
katsominen tosiaan pitää opetella.
127mm tuntuu minulle riittävän myös DS- putkeksi.
Kun elämässä on muutakin kuin tähtien katselu(sekä harrastuksia että harrastuksia ikävästi haittaavia velvoitteita...),
helppokäyttöinen ja edullinen kaukoputki on osoittautunut oivaksi harrastusvälineeksi.
Vaikea näin uutena harrastajana sanoa, kuinka paljon kohteita esim. omalla 127 mm putkella löytyy, mutta uskoakseni melkoinen määrä. Toisaalta mielestäni monet pidempään harrastaneet kyllä suurentelevat oikein urakalla millaisia näkymiä näillä "miniputkilla" oikeastaan aukeaa :wink:
Kappalemääräisesti kohteita löytyy varmaan runsaasti, mutta se miltä nämä kohteet sitten silmässä näyttävät onkin jo toinen juttu. Monen mielestä epämääräinen usvakeskittymä on todella hieno juttu, kun joku toinen ei sellaisista jaksa kovin pitkään innostua. Edelleen näkee usein puhuttavan kärsivällisyydetä ja kokemuksesta. Tällä on varmasti suuri merkitys monessakin mielessä, mutta ei se kohde silmään yhtään kirkkaampana loista vaikka kuinka kokenut olisit. Olen itse tuijotellut Marsia talven mittaan monenlaisilla suurennoksilla aina 300x asti ja pakko sanoa, että kyllä se helkkarin pieni pallo siinä keskellä linssiä on. Kyllä siitä varmasti kokemuksella ja hyvällä mielikuvituksella saisi kaikenlaista irti, mutta itse en ainakaan näillä vehkeillä siihen haaskaa enää yhtään enempää aikaa :azn:
Eli vaikka kokemuksella ja kärsivällisyydellä on merkitystä niin kyllä on välineilläkin ...ja paljon :wink:
Lainaus käyttäjältä: Jyrki - 07.03.2010, 17:42:10
Edelleen näkee usein puhuttavan kärsivällisyydetä ja kokemuksesta. Tällä on varmasti suuri merkitys monessakin mielessä, mutta ei se kohde silmään yhtään kirkkaampana loista vaikka kuinka kokenut olisit.
Käsittääkseni kohteiden havaitsemiseen voi kuitenkin harjaantua paljonkin, eli kokenut havaitsija voi nähdä kohteissa huomattavasti himmeämpiä yksityskohtia kuin vasta-alkaja.
Voisi sanoa että olen vuosikymmeniä katsellut taivasta , ensin minulla oli 114/500 putki sillä katselin muutamia vuosia lähikohteita ja myös ds kohteita , sitten kyllästyin noihin harmaisiin tuhnuihin ja ostin isomman 200 /1200 että näkisin paremmin. Yllätys yllätys , harmaat tuhnut olivat edelleen harmaita ja epämääräisiä tuhnuja .Nyt olen palannut taas bresseriin 114/500 ,sillä näen riittävästi ja se on kevyt ja siro, ja sitä voi kuljettaa mukana pimeisiin paikkoihin . Olen sitä mieltä että jos haluaa nähdä todella hyvin ds kohteita , pitää ostaa niin iso putki ettei sitä jaksa raahata enää mihinkään ,vaan olisi oltava oma tähtitorni ja se taas ei käy meikäläiselle ,joten 114 / 500 on minun putki ja toinen on myynnissä . :cheesy:
Kohteet ovat harmaita tuhnuja oli putki sitten 50 mm tai 500 mm. Maailmankaikkeus nyt vain sattuu olemaan tällainen ja ihmissilmää ei ole tehty näiden kohteiden katsomiseen. En tiedä kuinka kirkkaana joku muu kohteita näkee, mutta on tullut usein vastaan tilanteista jossa itse näen kohteen ja joku toinen ei. Yleensä tämä konkretisoituu yleisönäytöksissä. DS-archivessa (http://www.deepsky-archive.com) voi käydä vakoilemassa kuinka kohteet näkyvät erilaisilla putkilla. Mielestäni nämä ovat varsin hyvin linjassa reaalimaailman kanssa.
Lainaus käyttäjältä: Jyrki - 07.03.2010, 17:42:10
Kappalemääräisesti kohteita löytyy varmaan runsaasti, mutta se miltä nämä kohteet sitten silmässä näyttävät onkin jo toinen juttu. Monen mielestä epämääräinen usvakeskittymä on todella hieno juttu, kun joku toinen ei sellaisista jaksa kovin pitkään innostua. Edelleen näkee usein puhuttavan kärsivällisyydetä ja kokemuksesta. Tällä on varmasti suuri merkitys monessakin mielessä, mutta ei se kohde silmään yhtään kirkkaampana loista vaikka kuinka kokenut olisit...
Totta tämäkin, mutta sitten kun halutaan selvä hajurako utuisten tuhnujen näkemiseen, pitääkin kasassa olla melkoisen suuri pino euroja, joilla vaihdetaan epäherkät silmän näkösolut kameran CMOS/CCD-kennoon ja silmän "lyhyet valotusajat" kameran ottamiin minuuttien osavalotuksiin (joita pinotaan useiden tuntien kokonaisvalotuksiksi tietokoneen "digitaalipimiössä"). Mutta huolimatta tästäkin investoinnista tarvitaan vieläkin rutkasti kärsivällisyyttä ja kokemusperäistä osaamista (!), jonka saa vain tähtitaivaan alla vietettyjen öiden ja vastoinkäymisten kautta :smiley:
Toinen seikka mikä kannattaa muistaa on se, että "visuaalihavaintojen deep sky" on kovin tietopitoinen harrastus. Vasta utu/sumutäplän taustatiedot etsimällä havaitsija osaa sitten lokeroida putkessa näkyvän havaintonsa osaksi tätä suunnatonta maailmankaikkeutta ja sen järjettömän pitkiä etäisyyksiä. Deep sky -visuaalikohteen hienous tulee tämän tietämisen myötä ja tällöin sivusta katsoen ds-harrastus saattaakin näyttää mitättömien yksityiskohtien näkemiseltä/etsimiseltä olemattomasta. Mutta kuten joku jo totesikin aiemmin, niin nykysukupolvi pääsee käyttämään laitteita, joita ei 30-40 vuotta sitten ollut kaikilla alan ammattilaisillakaan. Tätä taustaa vasten saattaa vaikuttaa hyvinkin siltä, että
"monet pidempään harrastaneet kyllä suurentelevat oikein urakalla millaisia näkymiä näillä "miniputkilla" oikeastaan aukeaa".
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 07.03.2010, 23:09:58
Totta tämäkin, mutta sitten kun halutaan selvä hajurako utuisten tuhnujen näkemiseen, pitääkin kasassa olla melkoisen suuri pino euroja, joilla vaihdetaan epäherkät silmän näkösolut kameran CMOS/CCD-kennoon ja silmän "lyhyet valotusajat" kameran ottamiin minuuttien osavalotuksiin (joita pinotaan useiden tuntien kokonaisvalotuksiksi tietokoneen "digitaalipimiössä"). Mutta huolimatta tästäkin investoinnista tarvitaan vieläkin rutkasti kärsivällisyyttä ja kokemusperäistä osaamista (!), jonka saa vain tähtitaivaan alla vietettyjen öiden ja vastoinkäymisten kautta :smiley:
Toinen seikka mikä kannattaa muistaa on se, että "visuaalihavaintojen deep sky" on kovin tietopitoinen harrastus. Vasta utu/sumutäplän taustatiedot etsimällä havaitsija osaa sitten lokeroida putkessa näkyvän havaintonsa osaksi tätä suunnatonta maailmankaikkeutta ja sen järjettömän pitkiä etäisyyksiä. Deep sky -visuaalikohteen hienous tulee tämän tietämisen myötä ja tällöin sivusta katsoen ds-harrastus saattaakin näyttää mitättömien yksityiskohtien näkemiseltä/etsimiseltä olemattomasta. Mutta kuten joku jo totesikin aiemmin, niin nykysukupolvi pääsee käyttämään laitteita, joita ei 30-40 vuotta sitten ollut kaikilla alan ammattilaisillakaan. Tätä taustaa vasten saattaa vaikuttaa hyvinkin siltä, että "monet pidempään harrastaneet kyllä suurentelevat oikein urakalla millaisia näkymiä näillä "miniputkilla" oikeastaan aukeaa".
Laitetaan vielä muutama kommentti kun tuntuu siltä, että ainoa oikea tie onneen pitäisi kulkea (vuosien) kärsimyksen ja koettelemusten kautta :azn:
En ole samaa mieltä siinä, että nähdäkseen hieman enemmän yksityiskohtia ja värejä DS kohteista, tarvitaan useiden tuntien edestä otoksia, joita sitten pinotaan "digitaalipimiössä" :wink:
Jo tämän päivän tekniikalla on täysin mahdollista saada yllättävän hyviä värillisiä näkymiä muutamien minuuttien valotuksella ja vielä siten, että pinoaminen tapahtuu paikan päällä läppärin ruudulla siinä putken vieressä istuskellessa. On totta, että se ei ole aivan ilmaista ja että siihen tarvitaan hyvät välineet. Kuvien taso ei myöskään yllä lähellekään niitä upeita tähtikuvia, joita tälläkin foorumilla usein näkee. Toisaalta ei tällaisten välineiden hankkiminen lottovoittoa vaadi (vaikka kalliita ovatkin), eivätkä ne kokonsa puolesta tarvitse omaa observatoriota.
Mitä taas tulee kärsivällisyyteen ja kokemusperäiseen osaamiseen niin en lähtisi tätäkään puolta liioittelemaan, sillä ei siinä nyt mitään Buddhan kärsivällisyyttä vaadita, eikä liioin vuosien kokemustaustaa. Kyllä nämä asiat kykenee normaalilla järjellä varustettu ihminen oppimaan siinä missä autolla ajon ja kännykän käytönkin :azn:
Lainaus käyttäjältä: Jyrki - 08.03.2010, 09:07:54Mitä taas tulee kärsivällisyyteen ja kokemusperäiseen osaamiseen niin en lähtisi tätäkään puolta liioittelemaan, sillä ei siinä nyt mitään Buddhan kärsivällisyyttä vaadita, eikä liioin vuosien kokemustaustaa. Kyllä nämä asiat kykenee normaalilla järjellä varustettu ihminen oppimaan siinä missä autolla ajon ja kännykän käytönkin
Taitaa olla enemmän kysymys siitä kuinka innostunut on harrastuksestaan ylipäätään ja itse kohteita katselemaan kuin ehkä tästä "kärsivällisyydestä". 10 vuotta sitten vietin kaikki mahdolliset selkeät hetket ja saatoin katsella yhtä ainoata kohdetta useita kymmeniä minuutteja kerrallaan. Nykyisin ei jaksa edes enää vaivautua ulos katselemaan ellei ole pakko :azn:
Ja kokemus auttaa mielestäni kyllä selvästi. Lähinnä että tietää mikä tässä vaiheessa voisi olla paras suurennos, mistä löytyy optimaalinen kohta syrjäsilmälle jne. Jos katselen omia havaintojani vuosien takaa ja vertaan nykyisiin, näen ja osaan nähdä selvästi paremmin ja enemmän siitä ei ole epäilystäkään. Se mistä se sitten johtuu... niin siihen on varmasti monia syitä. Yksi syy ainakin itselläni on että kun näen kohteen, muistan usein miltä se näyttää valokuvissa. Aivoille ei kannata antaa mahdollisuutta tietää etukäteen mitä pitäisi nähdä. Näin käy helposti esim. spiraaligalaksien kanssa.
/Jake
Lainaus käyttäjältä: Never - 08.03.2010, 11:35:55
Yksi syy ainakin itselläni on että kun näen kohteen, muistan usein miltä se näyttää valokuvissa. Aivoille ei kannata antaa mahdollisuutta tietää etukäteen mitä pitäisi nähdä. Näin käy helposti esim. spiraaligalaksien kanssa.
Mielikuvitus onkin visuaalipuolen pahin vihollinen. Ei olisi kovinkaan vaikea piirtää Messierin kohteita suoraan ulkomuistista okulaariin katsomatta, mutta kun oikeasti keskittyy itse kohteeseen niin kyllä valokuvat saa pois mielestä. Enemmän antoisaa on verrata omia piirroksia ja muistiinpanoja valokuviin ja todeta, että mitä tuli nähtyä ja mitä näkemättä.