En nyt ymmärrä pessimismiäsi.
En mielestäni ole pessimistinen vaan huomattavan realistinen. On helppo sanoa että "mennään Marsiin" mutta jos asiaa pohtii kunnolla niin se ei ole kovinkaan helppoa. Se on toistaiseksi vähän sama kuin jos Välimereen tottunut korsikalainen tyyppi päättäisi lähteä kanootillaan käymään Etelämantereella. Joo, voipi onnistua jos käy hemmetin hyvä säkä ja kanootin perässä raahattava vesi- ja ruokatankkeri ei mene karille. Mutta kannattaisi ensin ehkä pohtia juttuja hieman enemmän ennen matkalle lähtöä... Toivon syvästi että kaikkia asiaan liittyviä ongelmia tutkitaan ja matkaan päästään niin pian kuin mahdollista. Olisihan se #¤%&#! siistiä.
Paljonko esimerkiksi painaa kansainvälinen avaruusasema, jota on vuosikaudet rakennettu? Samoin voitaisiin rakentaa Mars-alus laskeutumismoduuleineen ja Maahanpaluuosineen. Ei kai tätä ole lentosuunnitelmissa kyseenalaistettu?
Varmaan se painaa aika #¤%&#! paljon. Siitä ei ole kyse, sillä ei ole kuitenkaan tekemistä Mars-matkan kanssa paljoakaan. Avaruusasemasysteemillä ei pystytä matkaamaan, moduulirakenne ei kestä kiihdytystä, liitoskohdat hajoavat rasituksen alla. Muista että puhutaan hyvin suurista kiihdytyksistä ja jarrutuksista sekä lähdössä että perille päästessä. Nopeuden muutos on useita kilometrejä sekunnissa, ja esim jarrutuksen pitää tapahtua suht nopeasti planeetan kiertoradalle pääsemiseksi. Arvelua: Marsista kun tullaan Maahan interplanetaariselta radalta niin sieltä ei varmaankana voi tipahtaa suoraan ilmakehään miehitetyllä aluksella niinkuin kuureissuilla tai luotainlennoilla on tehty... Minkämoisia kiihtyvyksiä tuossa tulisi, jaksaako kukaan pähkäillä?
Lisäksi jos kaikki tarvittava kuskataan samalla paatilla samalla kerralla niin silloin on kaikki munat samassa korissa. Polttoainetta tarvitaan 1) nousuun Maasta LEOlle, 2) siirtymiseen Marsiin, 3) jarruttamiseen Marsissa kiertoradalle, 4) laskeutumiseen pinnalle, 5) kenties käyttöön pinnalla, 6) nousuun pinnalta, 7) siirtymiseen Maahan, 8) jarruttamiseen Maan kiertoradalle, 9) laskeutumiseen pinnalle. 1 lienee isoin osa. 4-6 voisi olla erikseen lähetetty polttoainesäiliö, jolloin vältytään siltä että miehistön kuljetuksen aikana mukana on paljon "ylimääräistä" tavaraa joka voi aiheuttaa ongelmia - tällaiset pitää minimoida ja niin onkin tehty monissa suunintelmissa. Jos Marsin kiertoradalla olevan lasku- ja nousutarkoitukseen olevan säiliön kanssa tulee ongelmia, niin sitten pinnalle ei mennä, mutta miehistö on kuitenkin turvassa ja voi palata kotiin sopivan ikkunan tullen. Jos se säiliö sattuu vuotamaan siinä peräkärryssä vaikka Apollo 13-tyylillä aiheuttaen kiertoradalle tullessa ylimääräistä pyörimistä alukseen niin se on menoa...
Pyörivä putki, munkkirinkilä tai jokin muu. Keinotekoiseksi painovoimaksi riittäisi 1/3 normaalista eli se mikä vallitsee Marsissakin. Eihän avaruusaluksen muodossa tarvitse ottaa huomioon ilmakehän vastusta. Aikamoinen "häkkyrä" tuo kansainvälinen avaruusasemakin on.
Häkkyrä on joo, mutta ei sovi matkantekolaitteeksi alkuunkaan. Noita pyöriviä systeemeitä ei ole ikinä kehitetty saati sitten testattu. Ne toimivat kyllä oivasti scifi- ja teoriamaailmassa mutta eivät nykyisessä todellisessamme. Niiden kanssa tulee sellaisia ongelmia että luu- ja lihaskato voi hyvinkin olla pienempi paha. Jotta keskipakosvoimalla voidaan kehittää riittävä "keinopainovoima" niin rakenteen koko tai pyörimisnopeus muuttuu sellaiseksi ettei asiaa osata vielä toteuttaa. Jos nopeutta on liikaa, niin ihmisen liikesensorit sekoavat, tulee jatkuvaa matkapahoinvointia ja muita oireita. Tätä voi kompensoida isommalla koolla, jolloin liikkeen muutos tasapainoaistissa ei ole niin suurta, mutta silloin taas tulee aluksen rakenteellisia kestävyysongelmia. Mieti propulsiosysteemien toimintaa ja kulkusuunnan hallintaa pyörivässä donitsissa/kiekossa/sylinterissä. Jos ratkaisusi on jonkinnäköinen nivellys pyörivän miehistötilan ja stabiilien rakettiosien välillä niin pohdi virransyöttöä, kontrollia, tärinää noiden osien välillä... perus-insinörttiyttä on se, että mitä vähemmän on liikkuvia osia, sen pienempi on rikkimenemisen riski.
"Sähköallergiaa" jotkut huuhaa-ihmiset esittävät ja olihan noita terveyttä edistäviä magneettirannekkeitakin joskus. Jos kannat huolta Maan magneettikentän puutteesta, se kai on yksinkertainen järjestää sähkökäämillä aluksen kuoreen. Muuttolinnut matkaavat lajiensa mukaisesti maamerkkien, auringon, tähtaivaan sekä magneettisten voimaviivojen mukaan. Joillakin linnuilla on magneetikentille herkkiä aivosoluja suunnistukseen. Ihmisellä ei ole.
Sähkökäämitys ei oikein vastaa sitä tuhansien kilometrien paksuista vyöhykettä jolla magneettikenttämme suojaa meitä. Hiukkaset tunkeutuvat siihenkin hyvin syvälle kosmisilla nopeuksilla. Ja sen alla on ilmakehä. Ja pitkiä matkoja muuttavien eläinten toimintaa ei tunneta vielä, nuo kaikki ovat spekulaatioita ja osatotuuksia. Varmaa on se että me emme
tiedä miten ne ovat / me olemme sopeutuneet niinkin fundamentaaliseen asiaan kuten magneettikentän alituiseen läsnäoloon.
Varmasti on paljon muutakin mitä emme vielä tiedä. Tämmöisiä ei tietenkään voi ottaa huomioon matkasuunnitelmissa.
Jos se korsikalainen lähtee kohti Etelämannerta sillä mentaliteetilla että onhan tuota merta nähty ja pohtimatta mitä on edessä, niin isomman etelämeren myrskyn tullen saattaa huulessa lerpattava tupakki lentää ällistyksessä yli laidan. Jos tyypillä on mahdollisuus pistää ensin pari rottaa vain Pohjois-Atlanttia seilaamaan ja katsoa kamerasta miten niille käy avomerellä niin sanoisin että se on ehkä lievästi kannattavampaa... Jos jotain ei tiedetä varmasti niin siitä otetaan selvää.
Minun tietääkseni mikään ei osoita eläinkunnan vahingoittuneen tai suuria mutaatiota tapahtuneen kun Maan magneettikentän voimakkuus on historian saatossa moneen kertaan muuttunut ja vaihtanut napaisuutta. Ilmakehällä on tärkein osa kosmiselta säteilyltä suojaamisessa. Auringon ja kosmisen säteilyn voimakkuus ovat ongelmia, jotka ovat ratkaistavissa. Ei aluksesta tarvitse lyijykuulaa tehdä.
Fossiilit eivät kerro tapahtuneista mutaatioista yhtään mitään, saati sitten kuolinsyystä. Fossiilit ovat satunnaisia kuolleita eläimiä joiden ruhot ovat sattuneet olemaan fossilisoitumiselle auliissa ympäristössä (ovat harvinaisia, muuten), ja joiden luusto on korvautunut kiviaineksella. Solutason muutoksista yksittäisessä eläimessä ei pystytä sanomaan tippaakaan. Kenties suurilta joukkotuhoilta vältytään napaisuuden vaihtuessa, mutta fossiilit eivät paljoa auta kun mietitään yksittäisten astronauttien varmaa suojaamista. Jos napaisuuden muutoksen aikana (kesto vaikka 1-1000 v) kuolee 10% enemmän eläimiä, ja loput kärsivät vaikka akuutista ihosyövästä, niin se ei näy fossiiliaineistossa yhtikäs mitenkään. Mutta astronautin tapauksessa tuollainen ei olisi hyväksyttävää. Lisäksi magneettikentän napaisuuden vaihtuessa planeettamme "sauvamagneetti" ei nykytietämyksen ja mallinnusten mukaan missään vaiheessa sammu nolliin, vaan se sekoaa paikallisten anomalioiden sekamelskaksi (vrt esim Auringon pinnan kenttien monimutkaisuus) josta lopulta nousee esiin aiempaa lähes päinvastainen napaisuus. Ja vaikka se sammuisikin nolliin, meillä on sen 1-1000 vuoden ajan kuitenkin sadan kilsan paksuinen ilmakehä suojaamassa suurimmalta hiukkaspommitukselta. Tätä hienoutta ei ole sillä oivasti käämitetylläkään avaruusaluksella, jossa on muutama metri ilmaa, plus saman verran jotain metalleja, keramiikkaa ja muoveja, kenties jonkin verran vettä avaruuden olosuhteilta suojaamassa. Maapallo suojaa asukkaitaan ihan hemmetin hyvin ja kehomme ovat sopeutunut siihen suojaukseen.
En ole lukenut kokeilusta, jossa johonkin hermeettiseen halliin olisi onnistuttu luomaan toimiva, keinotekoinen biosfääri 1,5 vuodeksi jonka ajan Mars-matka ensi kerralla ehkä vie. Olen kyllä optimisti tämänkin suhteen.
Joo, eiköhän tuokin saataisi toimimaan jos ja kun siihen intoa löytyy. Mutta pointtini on, että tuo systeemi
ei toimi vielä. Kuten monet muutkaan Mars-matkaan tarvittavat asiat.
Pikkupoikana luin 50-luvun alussa kirjoitetun tähtitieteen kirjan, jossa julistettiin: "Emme tule koskaan tietämään onko toisilla tähdillä planeettoja."
Huomaa etten ole "pessimismissäni" sanonut mitään sellaista että "emme koskaan kykene". Sanon että nykytekniikalla ja -tietämyksellä se ei ole mahdollista. Tarvitaan paljon tutkimusta tuon alueen vaikutuksista ja vaatimuksista, teknologista kehitystä jne.
JK
