Olisi kiva tietää miten paljon nykytekniikalta uupuu, jotta avaruushissi voitaisiin rakentaa. Ja kuinka vaijeri kestäisi salamaniskut tai tornaadot.
Kestävän materiaalin puute on varmaankin suurin tekninen vaje. Nanotuubeja on hiilestä kehitetty kyllä mutta valmistusmahdollisuudet ja -ennätykset taitavat olla vain mikrometrien(?) pituisia.. siitä on hyvin pitkä matka tuhansien kilometrien pituisiin. Toinen ongelma on saada vastapaino ja liikutella sitä, sillä ymmärtääkseni painopisteen pitäisi olla geosynkronisella radalla. NEA toimisi hyvin, mutta sellaisen nappaaminen ja kuskaaminen geolle ei onnistu millään tietämälläni tekniilkalla jota olisi vielä kehitetty...
Vaijeri varmaankin toimisi aika mielenkiintoisesti sähkönvälittäjänä, kun se olisi kiinteä hyvin johtava yhteys ionosfäärin ja maanpinnan välillä. Siten se olisi myös automaattinen varauksenkuskaajakanava alimman 100 km matkalla. Ja ilmakehän aiheuttama staattinen sähkö olisi aika jännä juttu kanssa. Salamointi haittaisi varmasti, mutta luulisin että se ei olisi kovinkaan suuri ongelma, sitä kun tapahtuu vain alimman 10 km matkalla. Mutta aikamoiset varaukset kulkisivat koko vaijerin pituudelta, epäilisin. Vaikuttaisi aika pitkälle, esim vastapainoon, sinne ankkuroituihin avaruusaluksiin jne.. Mitenkähän elektroniikka kestäisi tuon?
Mitä ankkurointipaikkaan tulisi, niin ei varmaankaan liene suurta eroa siinä onko vaijeri 50 000 km vai 50 005 km pituinen, joten vuorenhuipulle laittaminen ei ehkä ole prioriteetti... paitsi tietysti ala-ilmakehästä on vastusta kiihdytykselle alaosassa sitä enemmän mitä sitä on (mikä olisi tosin vastaavasti hyvä hissiä jarrutettaessa ylhäältä tullessa).
Ankkurointi pitäisi tehdä kyllä jonkin verran joustavaksi mutta sen tulee ehdottomasti sijaita kiinteässä pisteessä / pisteissä. Tuota vaijerin päätä ei liikuta takaisin oikeaan paikkaan vanha Erkkikään jos se lähtee kerran huitelemaan johonkin suuntaan, sillä kun on massaa varmaankin miljardeja tonneja. Tämän vuoksi ongelmana on myös sen pysyvän ankkuroinnin pitävyys, sen pitäisi olla ehdottoman vakaasti kiinni peruskalliossa.. muuten vaijeri on vaaraksi koko ekvaattorin alueen elämälle (kiertyy nätisti Maapallon ympäri romahtaessaan, aikamoisella vauhdilla). Vuoret ovat usein lopulta aika halkeillutta materiaalia, mikä voisi aiheuttaa sen että vaijerin veto repäisee jossain vaiheessa esim siitä Mt Kenyasta puolet irti ja siirtyy sitten 7 km oikealle, sen jälkeen 5 km alas ja lopulta 12 km vasemmalle. Ei olisi kiva tämä. Kiinnityspaikka kannattaa olla seudulla jonka peruskallio on vakaata, ja kiinnityspisteitä kannattaa olla useita levitettynä hyvin laajalle alueelle. Esim tyylillä Eiffel-tornin jalat, mutta 10-100 kertaa laajemmalla alueella.
JK
