Mitäs mieltä olette USA:n uusista linjauksista NASA:n suhteen? Tuossa artikkelissahan se summattiin: http://www.avaruus.fi/uutiset/miehitetyt-avaruuslennot/eparealistisuus-ja-uutuuden-puute-johtivat-nasan-kuuohjelman-lopettamiseen.html linkit alkuperäisiin dokumentteihin löytyy myös artikkelista.
Itse hieman ristiriitaisella fiiliksellä. Toisaalta harmi että nyt ei ole taas selkeää suunnitelmaa tehdä mitään uutta. Toisaalta entinen suunnitelma kuulosti varsin turhauttavalta että ollaan taas samassa pisteessä tekemässä perinteisen tyylin kuulentoja kuin 50 vuotta aikaisemmin.
Toivottavasti puheet uusista teknologioista tarkoittavat esim VASIMR-moottorien käyttöä matkalla Marssiin tms. ja nuo toteutuisivatkin ainakin ennen vuotta 2050.
Ja toivottavasti neljän vuoden kuluttua ei tule taas aivan toisen linjan presidenttiä joka kääntää suuntaa uudelleen.
Oma mielipiteeni on että oikea valinta, Constellation projekti oli sellainen kuuluisa "purkkaviritelmä". Tulee mieleen 1997 lanseerattu uusi Nasan avaruusohjelma, jolla piti halvalla tutkia Marsia ja muita aurinkokunnan kohteita. Tuloksia ei tullut ja panostettiin jälleen laatuun.
Meillä on teknologia mennä Kuuhun, mutta se on kallis ja kaukana siitä mitä 40 vuotta sitten visioitiiin. On parempi ottaa aikalisä ja kehittää oikea järjestelmä joka on kustannustehokas, ja jolla saadaan suuriakin kuormia kiertoradalle.
Kuussa vielä pärjättäisiin, mutta Marsiin ei ihmiskunnalla ole mitään asiaa ennen kuin säteilyongelma ratkaistaan.
George W. Bush oli itse vastuussa viittä vaille valmiin laukaisujärjestelmän hylkäämisestä vuonna 2003, ja Yhdysvallat jäi käytännössä tyhjän päälle jo silloin. Mielenkiintoista on miten Kiina vastaa haasteeseen, Venäjän ja Yhdysvaltojen rahapula, ja haluttomuus avaruuteen voi hyvinkin tarjota Kiinalle ykköspaikan. Yksityinen sektori toki on kisassa mukana, mutta nämä projektit vaativat todella suuret resurssit, ja kuten olemme nähneet useaan otteeseen - vuosien työ voi kadota sekunneissa kuin tuhka tuuleen.
Lainaus käyttäjältä: baddu - 03.02.2010, 18:21:04
Mitäs mieltä olette USA:n uusista linjauksista NASA:n suhteen?
Itse hieman ristiriitaisella fiiliksellä. Toisaalta harmi että nyt ei ole taas selkeää suunnitelmaa tehdä mitään uutta. Toisaalta entinen suunnitelma kuulosti varsin turhauttavalta että ollaan taas samassa pisteessä tekemässä perinteisen tyylin kuulentoja kuin 50 vuotta aikaisemmin.
Toivottavasti puheet uusista teknologioista tarkoittavat esim VASIMR-moottorien käyttöä matkalla Marssiin tms. ja nuo toteutuisivatkin ainakin ennen vuotta 2050.
Ja toivottavasti neljän vuoden kuluttua ei tule taas aivan toisen linjan presidenttiä joka kääntää suuntaa uudelleen.
Tämä oli ehdottomasti paras vaihtoehto niistä mitä Obamalla oli niissä raameissa mitä rahaa on käytettävissä. Paitsi tietysti pistää pillit pussiin Irakissa ja ohjata jäljelle jääneet varat parinkymmenen avaruusaseman kehittämiselle... ;D
Budjettiesityksessä pistetään tosiaan esihistoriallinen sukkula pussiin asap niin kauan kun niitä on ehjinä, ajetaan älyttömän kallis Constellation-ohjelman lähtövaihe alas ja koitetaan saada pr- ja tutkimusasema ISS toimimaan mahdollisimman pitkään. Muiden projektien osalta rahaa jaetaan suurinpiirtein samoin kuin ennenkin, lisäten tutkimuksen ja tuotekehityksen osaa jonkin verran. Yksi suuri muutos on että Kennedy Space Centeriin suunnataan rahaa jonka avulla se saadaan toivottavasti uudistettua tulevia avaruusaluksia tukevksi keskukseksi. Tämä tarkoittaa todennäköisesti yhteistyötä yritysten kanssa. Voidaan vaikka kuvitella että KSCstä tulee lopulta samankaltainen kuin isoista lentokentistä joilla toimii eri lentoyhtiöitä. NASAn rahoista osa menee kaupallisten tahojen kanssa tehtävään yhteistyöhön, eli käytännössä taksipalvelujen kehittämiseen... jolloin NASA itse voi ostaa näitä palveluita ja keskittää omat resurssinsa tutkimukseen ja tutkimusmatkailuun matalan kiertoradan tuolle puolelle. Loppujen lopuksi Kuuhun / asteroideille / Marsiin voidaan päästä tällä tavoin nopeamminkin kuin menneisyydessä laahaavan Constellationin kanssa, tai ainakin kestävämmän kehityksen kautta. Constellation on vain push-upattu Apollo...
Saas nähdä miten kongressi ottaa asian vastaan. Toivottavasti NASAn ja asiasta jotain tietävien ihmisten kommentit painavat kerrankin enemmän kuin poliitikkoja sponssaavien suuryritysten sopimukset.
Lainaus käyttäjältä: LK - 03.02.2010, 19:55:39
George W. Bush oli itse vastuussa viittä vaille valmiin laukaisujärjestelmän hylkäämisestä vuonna 2003, ja Yhdysvallat jäi käytännössä tyhjän päälle jo silloin. Mielenkiintoista on miten Kiina vastaa haasteeseen, Venäjän ja Yhdysvaltojen rahapula, ja haluttomuus avaruuteen voi hyvinkin tarjota Kiinalle ykköspaikan. Yksityinen sektori toki on kisassa mukana, mutta nämä projektit vaativat todella suuret resurssit, ja kuten olemme nähneet useaan otteeseen - vuosien työ voi kadota sekunneissa kuin tuhka tuuleen.
Tämä on muuten harvinaisen totta ja hyvä pointti. Mikä tahansa valtio voi suurella visiolla ja päättäväisyydellä (ja tietty suurella budjetilla) tehdä itsestään avaruusmahdin... ja Kiina on käytännössä ainoa jolla tuollaista draivia tuntuu löytyvän - kapitalistinen kommunistidiktatuuri näyttää toimivan siinäkin suhteessa. ;) ...Toinen vaihtoehto on juuri nyt USAssa ehdotettu tukevan yritystoiminnan kehittäminen jotta valtio itse / työläisten selkänahat eivät joudu kantamaan koko taakkaa rahoituksesta ja vastuusta ja tuotekehittelystä.
JK
Ehkäpä ihmiskunta tarvitsisi jonkin suuren projektin, jonka kautta nähtäisiin vähän omaa napaa pidemmälle ja tajuttaisiin oma asema maailmankaikkeudessa. Meillähän on tässä jo melkoinen avaruusalus: Maapallo. Ellei Kuuprojektia olisi ollut aikanaan, olisiko niin selvästi tajuttu millainen sininen keidas avaruuden kylmyydessä kelluu (kuuluisa Earth rise -kuva Apollo 8 -lennolta (http://www.abc.net.au/science/moon/earthrise.htm)).
Harmittaa siis, että Kuuprojekti vedettiin pois.
Lainaus käyttäjältä: baddu - 03.02.2010, 18:21:04Itse hieman ristiriitaisella fiiliksellä. Toisaalta harmi että nyt ei ole taas selkeää suunnitelmaa tehdä mitään uutta. Toisaalta entinen suunnitelma kuulosti varsin turhauttavalta että ollaan taas samassa pisteessä tekemässä perinteisen tyylin kuulentoja kuin 50 vuotta aikaisemmin.
Miehitetyt kuulennot olivat osa sitä käsittämättömyyttä, jossa kaksi erilaista yhteiskuntajärjestelmää kisailivat järeimmillä aseilla kuin jääkiekkokaukalon mailojenheiluttajat.
Kun Kuuban ja Suezin aikoina mannertenväliset ydinohjukset oltiin todella valmiita laukaisemaan puolin ja toisin, miehitetty kuulento oli suuri propagandaesitys maailman kansalaisille. Kumpi eka se parempi järjestelmä.
Obaman avaruuslinjaus Kuun pistämiseksi hyllylle on hyvä; kehittäkööt insinöörit ensin riittävän hyvän ja halvan tekniikan ja tiedemiehet riittävän voimakkaan motiivin. Sotilaallisestihan Kuulla ei ole erityisasemaa. Maan strategiset raaka-ainevaltiot voidaan piirittää, vallata ja hallita Maan päällä olevin asein. Venäjä ja Kiina ovat toki liian voimakkaita ja vaarallisia Obamalle.
Itse olen odottanut päätöstä miehitetystä Mars-lennosta ties kuinka kauan. Elämää vai ei? Jos ei, siitä on paha antaa lausuntoa satoihin vuosiin. Mistäs sitä tietää, missä Marsin piilossa elämän jämiä voisi olla. Entä jos osuttaisiinkiin kerralla fossiilialueelle? Vettähän on ollut ilmeisesti hyvin laajalti.
Filosofisesti elämän löytyminen, olleen tai olevan, antaisi sen vastauksen onko Maapallon ulkopuolella elämää, voiko elämää kehittyä muuallakin? Ensimmäinen todiste voisi muuttaa hieman elämänmenoa Maan päällä. Mitenkä, sitä ei voi tietää koska vastaavaa hyppäystä tiedon portailla ei ole ihmiskunnan historiassa aiemmin tapahtunut.
Tämän takia toivon, että Obaman epämääräinen lausunto muusta avaruustutkimuksesta kuin Kuulennoista tarkottaisi nimenomaan Mars-lentojen nopeaa ja riittävää rahoitusta. Toisaalta miehitettyjen Mars-lentojen kustannusten takia mielessäni ovat tietysti kansainvälisessä yhteistyössä tehdyt matkat. Hankittu tietohan tulee yhteiseksi joka tapauksessa.
Lainaus käyttäjältä: vanhakauko - 04.02.2010, 11:50:15
Itse olen odottanut päätöstä miehitetystä Mars-lennosta ties kuinka kauan. Elämää vai ei? <clip> Tämän takia toivon, että Obaman epämääräinen lausunto muusta avaruustutkimuksesta kuin Kuulennoista tarkottaisi nimenomaan Mars-lentojen nopeaa ja riittävää rahoitusta. Toisaalta miehitettyjen Mars-lentojen kustannusten takia mielessäni ovat tietysti kansainvälisessä yhteistyössä tehdyt matkat. Hankittu tietohan tulee yhteiseksi joka tapauksessa.
Mars-lennot eivät ole pelkästään kustannuskysymys. Ihmiskunnalla ei ole mitään rahkeita lähteä tuollaiselle matkalle tai edes kunnolla suunnitella toimintaa reissulla. Kuuhun päästäisiin kyllä, ainoat ongelmat ovat vain rahoitus ja oikeiden laitteiden tekeminen. Mars taas... no, itse tykkään tästä vertauksesta. Kuvittele Maa 2,5 -senttiseksi palloksi. Kuu on tuolloin 80 sentin päässä, ja olemme tällä haavaa jumissa max parin millin päässä Maapallon pinnasta. Mars on samassa skaalassa muistaakseni 100-500 metrin päässä, riippuen planeettojen sijainnista radoillaan. Periaatteessa Kuuhun päästäessä on käytössä raketti jolla voidaan ahkä parilla kappaleella pääsemään sopivaan vauhtiin Marsiin pääsemiseksi, koska yhdellä päästään jo suhteellisen ylös Maan gravitaatiokuopasta. Mutta siellä Marsin päässä on myös kuoppa, jossa pitää olla ainakin yksi vastaava raketti odottamassa että sieltä päästään poiskin.. ja raketin laukaisu ei ole aivan triviaali juttu.
Lisäksi, vaikka tiedämme hyvin paljon itse määränpäästä, ja avaruusolosuhteista siinä välillä, meillä ei ole mitään tietoja siitä miten ihmisen fysiologia toimii tuollaisella 6-12 kk reissulla suuntaansa. Suuri ongelma on pelkästään painottomuus ja siitä johtuva kehon degeneraatio: pitkiltä avaruusmatkoilta tullessaan astronautit eivät oikein kykene omatoimiseen kävelyyn yms. Marsin pienempi painovoima varmaan auttaa hieman, mutta tuskin tarpeeksi. Se on ikävä laskeutua Marsiin vuodepotilaana :D
Vielä suurempi ongelma voi olla se ettei oikeasti tiedetä miten poistuminen magneettikentän suojasta vaikuttaa ihmiskehoon. Kemia voi alkaa heittelehtimään ja aiheuttaa ongelmia. Kuussa oleskellessaan astronautit olivat siellä vain muutamia päiviä, se ei ole mitään Mars-reissuun verrattuna jossa ollaan täysin aurinkotuulen ja kosmisten säteiden suoran pommituksen alla - huolimatta säteilysuojista. Planeettojenväliseen avaruuteen ole tietääkseni suunnattu tutkimuslaitteita jotka simuloisivat vastaavaa tilannetta... ei kai eläimiäkään ole pistetty Aurinkoa kiertävälle radalla kenenkään toimesta pidemmäksi aikaa? Tietääkö joku asiasta enemmän?
Uskon ja toivon että Marsiin mentäisiin minun elinaikanani. Mutta ei se kyllä kovin pian tapahdu, Obamalla on ollut seuraajia siinä vaiheessa jo useita. Yksi hyvä vaihtoehto olisi yksisuuntainen matka - robotit ovat valmistelleet pienen retkikunnan tulemista vuosikausia ja perille päästessään porukka tietää että siellä sitä sitten ollaan pysyvästi ja mussutetaan levä- ja bakteerimössöä. :)
JK
Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 04.02.2010, 12:29:15
Mars-lennot eivät ole pelkästään kustannuskysymys. Ihmiskunnalla ei ole mitään rahkeita lähteä tuollaiselle matkalle tai edes kunnolla suunnitella toimintaa reissulla.
JK
Kyllä nuo etäisyydet ovat hallussani.
Ei Kuussakaan ollut toista rakettia paluumatkaa varten.
Neukut tekivät 12 kuukauden painottomuustestejä eli avaruuslentoja. Lihassurkastumisen ja luukadon vähentämiseen on keinot.
Poistuminen Maan magneettikentästä ja sen seuraukset ihmiskehon kemiaan ?? Onko missään tutkimuksessa todettu Maan magneettikentän vaikuttavan ihmiskehon kemiaan ??
Suurin ongelma Mars-matkalla taitaa olla ruokahuolto! Jos miehitettyä alusta ei huolleta huoltoaluksin, happi, vesi ja perunat pitää olla lähtiessä/kierrättää aluksessa. 15 tonnia vuodessa per nuppi. Tähän en ole lukenut mitään järkevää ratkaisua vielä. Kaikki muu on käsittääkseni ratkaissavissa kunhan rahahanat avautuvat.
Lainaus käyttäjältä: vanhakauko - 04.02.2010, 14:00:59
Kyllä nuo etäisyydet ovat hallussani. Ei Kuussakaan ollut toista rakettia paluumatkaa varten.
Ei niin, sinne kun vietiin nousuraketit laskeutumisaluksen mukana. Marsin tapauksessa voidaan toki tehdä samalla tavoin myös, mutta sieltä lähtemiseen tarvitaan huomattavasti enemmän löpöä kuin Kuusta pois pääsyyn. Joten polttoaineen ja lähtöraketin pitää olla isompia, ja niiden saaminen Marsin pinnalle vaatii myös enemmän polttoainetta. Mars kun on massaltaan aika paljon isompi kuin Kuu ja lisäksi sillä on kaasukehä joka harvasta olemuksestaan huolimati vaikuttaa aika merkittävästi kulutukseen. Lisäksi polttoainetta ei voi laskea aivan yhtä naftisti millilitralleen kuin Kuussa, sillä matka on pitkä ja turvallisuus yllättävien tilanteiden vastaan tullessa pitää varmistaa.
Lainaa
Neukut tekivät 12 kuukauden painottomuustestejä eli avaruuslentoja. Lihassurkastumisen ja luukadon vähentämiseen on keinot.
Jahas, kerrotko mitä ne on? Ei, kuntoilu ja kalkkitabut sun muut eivät vain riitä. Nuo yli vuoden avaruudessa olleet tyypit (ennätys muuten on muistaakseni 14 kk) olivat laskeutumisen jälkeen aika pitkään pedin pohjalla Maassa ennenkuin pystyivät tekemään kunnolla hommia. Jopa muutaman kuukauden reissujen jälkeen hyväkuntoisillekin voi käydä noin. Sellainen ei käy Marsissa, siellä pitää olla suhtkoht samantien valmis työskentelemään sillä "ground crew" ei tule niistämään nokkaa jos eriste sattuu vuotamaan.
Lainaa
Poistuminen Maan magneettikentästä ja sen seuraukset ihmiskehon kemiaan ?? Onko missään tutkimuksessa todettu Maan magneettikentän vaikuttavan ihmiskehon kemiaan ??
En tiedä. Toisaalta ei ole ollut tietääkseni myöskään mitään tutkimuksia jossa ihmiskeho tai vastaava on ollut magneettikentän ulkopuolella. Viittaan tässä juuri asioihin joita ei ole tutkittu mutta joiden on oletettu olevan jossain määrin ongelmia pitkillä avaruusmatkoilla. Magneettikenttä suojaa meitä hiukkaspommitukselta ja säteilyltä. Nuo saavat aika #¤%&#! ikäviä asioita aikaiseksi kun törkkivät elektroneita paikoiltaan väärissä paikoissa. Tulee syöpiä ja muita ikävyyksiä. Näille altistuminen on vääjäämätöntä pitkän matkan avaruusaluksissa, riittävää lyijyvuorausta kun ei oikein voi paattiin pistää. Vedellä ja muilla kevytvuorauksilla saadaan kyllä jonkinmoinen suojaus, mutta se ei ole läheskään samanlainen kuin Maan suojaussysteemi vielä usean planeetan säteen etäisyydellä.
Lisäksi muistutan siitä että esim. useiden eläinten pitkän matkan suunnistustaito on yhä aika suuri mysteeri, ja yksi parhaimmista kandidaateista on magneettikentän vaihteluiden vaistomainen havainnointi. Se, miten kenttä vaikuttaisi aivoihin ei ole tiedossa, mutta muistelen jostain lukeneeni että joku on löytänyt aivoista jotain rakenteita joissa on huomattavan paljon magneettisia aineita. Voi olla että tämä on pelkästään matkaavien otusten ominaisuus eikä sillä ole mihinkään muuhun merkitystä. Voi kuitenkin myös olla että kun/jos ei ole vertailevaa tutkimusta tehty ilman sitä magneettikenttää joka paikassa niin sen vaikutuksen merkittävyyttä ei ole huomattu vielä. Näissä asioissa pitää kuitenkin muistaa että kaikki eliöt planeetallamme ovat tiettävästi kehittyneet tämän planeetan kaikkien olosuhteiden vaikutuksen alaisina ja evoluutio on sopeuttanut oliot niihin olouhteiiin. Ne kykenevät käyttämään hyväkseen tietyn spektristä auringon säteilyä mm. sekä lämmitykseen että näkemiseen. Niillä on iho joka on sopeutunut siihen että se kestää yleisimpiä ympäristössä vastaan tulevia aineita mutta toisaalta ilmakehä suojaa sitä suurimmaksi osaksi energeettisimmältä ja haitallisimmalta säteilyltä jota taivaalta muutoin pukkaisi. En näe syytä olettaa etteikö eliöiden sähköinen toiminta (eli käytännössä kemia, elektronien siirtely jne) voisi myös olla jossain määrin tuunattu Maan magneettisiin olosuhteisiin. En sano että näin on, vaan ainoastaan että meillä ei ole varmaa tutkimustietoa onko se vaiko eikö. Ainakaan emme kestä hiukkas- ja EM-säteily-ympäristöä kentän ulkopuolella. Ja siinä ympäristössä ei ole tutkittu eläviä otuksia kai ikinä, ainakaan vuosia niinkuin astronauttien reissulla tapahtuisi.
Lainaa
Suurin ongelma Mars-matkalla taitaa olla ruokahuolto! Jos miehitettyä alusta ei huolleta huoltoaluksin, happi, vesi ja perunat pitää olla lähtiessä/kierrättää aluksessa. 15 tonnia vuodessa per nuppi. Tähän en ole lukenut mitään järkevää ratkaisua vielä. Kaikki muu on käsittääkseni ratkaissavissa kunhan rahahanat avautuvat.
Ihan varmasti suurin ongelma on kylläkin tavaran kuskaus, eikä yhtään mikään muu. Kun saadaan tehtyä riittävän isoja ilotulitteita niin kaikki hoituu... mutta niitä muita asioita ei toki pidä väheksyä. Elämää ylläpitävät olosuhteet on vaikea luoda avaruusalukseen tai Marsin pinnalle, kun ei siihen pystytä Maapallollakaan...
Kaikesta tästä johtuen lennot Marsiin ovat hyvin kaukana tulevaisuudessa, sille ei voi vain mitään. Sci-fi ikävä kyllä vain tuppaa loppumaan sanaan "fiktio".
JK
Lainaus käyttäjältä: vanhakauko - 04.02.2010, 14:00:59
Poistuminen Maan magneettikentästä ja sen seuraukset ihmiskehon kemiaan ?? Onko missään tutkimuksessa todettu Maan magneettikentän vaikuttavan ihmiskehon kemiaan ??
MRI-kuvauksessa kuvattava kehon osa laitetaan jopa 3T (ja tutkimuslaitteilla vieläkin voimakkaampaan) magneettikenttään, siis n. 100 000x maan magneettikenttää voimakkaampaan. Tällöin spin-1/2 ytimet orientoituvat magneettikentän suuntaiseksi. Se ei tunnu miltään, ja ainakin toistaiseksi MRI:tä pidetään "täysin turvallisena", kunhan kuvauksessa käytetyn mikroaaltosäteilyn lämmitysteho pidetään turvarajojen sisäpuolella.
Ei kai ongelma ollutkaan magneettikenttä vaan nimenomaan sen puuttuminen joka voipi tuottaa ongelmia erilaisen hiukkassäteilyn merkessä.
Luulen kyllä että aika kauan vielä joudumme turvautumaan luotaimiin Marsin tutkimuksessa ja luulen myös että silläkin tiellä on paljon löytöjä vielä odotettavissa.
En yhtään ihmettelisi että sitä kauttakin voidaan saada vedenpitäviä todisteita Marsin elämästä jos niitä on löytyäkseen.
Lainaus käyttäjältä: vanhakauko - 04.02.2010, 14:00:59
Ei Kuussakaan ollut toista rakettia paluumatkaa varten.
Kuu onkin vähän eri asia, kun sen potentiaalikuopan voidaan ajatella olevan 288 kilometriä syvä, kun marsilla sama lukema on 1286 km. Ks. http://xkcd.com/681_large/
Todellinen ongelma ei liene ollenkaan tekninen luonteeltaan.
Kun ajatellaan Kuulentoja, aika paljon oli hakusessa vielä aivan lähtölaskennan lähikuukausiin asti; esim. kysymys siitä, mihin saakka lennetään suoraan ja missä parkkeerataan (ratkaisuhan oli lopulta, että poimitaan Maan kiertoradalla laskeutumisalus telakoituen mukaan). Ja valtava määrä muita teknisiä ongelmia ratkaistiin, kun työhön vain riittävillä resursseilla ryhdyttiin. Onneakin oli mukana osaamisen lisäksi, ja näinhän se varmaan kaikissa todella hienoissa ihmiskunnan saavutuksissa on. Visio, rohkeus, resurssit, osaaminen ja onni.
Vaan eipä taida olla ihmiskunnalla riittävästi halua pyrkiä täältä "millimetrin korkeudelta" mihinkään. Eikä oikein tarvettakaan, kun mahtavilta päättäjiltä kysytään. Leipä ja sirkushuvit riittävät. Tähtitieteen harrastajan näkökulmasta tämä on käsittämätöntä näköalattomuutta. Ehkäpä koko avaruustutkimuksesta puuttuu tällä hetkellä erityisesti nuoria innoittava, eteenpäin vievä visio ja näky. Ilman mitään tavoitetta ja unelmaa ei saavuteta todella suurta. Miettikää 1950 -luvun loppua ja 1960 -luvun alkua: Kuu taivaalta? Ei ikinä! - Ja kuitenkin...
Ainakin oma innostukseni avaruustutkimukseen ja tähtitieteeseen syntyi ja syveni Kuulentojen innoittamana. Pelkkä Kuutukikohdan perustaminen voisi muuttaa ihmiskunnan maailmankuvaa jo parin sukupolven aikana. Olisi jokin toinen paikka, josta käsin ihmetellä tätä menoa täällä Maan päällä.
Raha? Se nyt ei oikeasti ole ongelma ollenkaan, jos tahtoa löytyy. Katsokaapa huviksenne, kuinka paljon sitä rahaa löytyy ja palaa (http://www.costofwar.com/), kun vain löytyy jonkun mielestä riittävästi syytä... Mieluummin sitä katselisi laskuria, jossa kerrottaisiin miehitetyn Kuutukikohdan tai Mars -lennon kustannusten juoksusta...
LainaaEi niin, sinne kun vietiin nousuraketit laskeutumisaluksen mukana. Marsin tapauksessa voidaan toki tehdä samalla tavoin myös, mutta sieltä lähtemiseen tarvitaan huomattavasti enemmän löpöä kuin Kuusta pois pääsyyn. Joten polttoaineen ja lähtöraketin pitää olla isompia, ja niiden saaminen Marsin pinnalle vaatii myös enemmän polttoainetta. Mars kun on massaltaan aika paljon isompi kuin Kuu ja lisäksi sillä on kaasukehä joka harvasta olemuksestaan huolimati vaikuttaa aika merkittävästi kulutukseen. Lisäksi polttoainetta ei voi laskea aivan yhtä naftisti millilitralleen kuin Kuussa, sillä matka on pitkä ja turvallisuus yllättävien tilanteiden vastaan tullessa pitää varmistaa.
En nyt ymmärrä pessimismiäsi. Paljonko esimerkiksi painaa kansainvälinen avaruusasema, jota on vuosikaudet rakennettu? Samoin voitaisiin rakentaa Mars-alus laskeutumismoduuleineen ja Maahanpaluuosineen. Ei kai tätä ole lentosuunnitelmissa kyseenalaistettu?
LainaaJahas, kerrotko mitä ne on? Ei, kuntoilu ja kalkkitabut sun muut eivät vain riitä. Nuo yli vuoden avaruudessa olleet tyypit (ennätys muuten on muistaakseni 14 kk) olivat laskeutumisen jälkeen aika pitkään pedin pohjalla Maassa ennenkuin pystyivät tekemään kunnolla hommia. Jopa muutaman kuukauden reissujen jälkeen hyväkuntoisillekin voi käydä noin. Sellainen ei käy Marsissa, siellä pitää olla suhtkoht samantien valmis työskentelemään sillä "ground crew" ei tule niistämään nokkaa jos eriste sattuu vuotamaan.
Pyörivä putki, munkkirinkilä tai jokin muu. Keinotekoiseksi painovoimaksi riittäisi 1/3 normaalista eli se mikä vallitsee Marsissakin. Eihän avaruusaluksen muodossa tarvitse ottaa huomioon ilmakehän vastusta. Aikamoinen "häkkyrä" tuo kansainvälinen avaruusasemakin on.
LainaaEn tiedä. Toisaalta ei ole ollut tietääkseni myöskään mitään tutkimuksia jossa ihmiskeho tai vastaava on ollut magneettikentän ulkopuolella. Viittaan tässä juuri asioihin joita ei ole tutkittu mutta joiden on oletettu olevan jossain määrin ongelmia pitkillä avaruusmatkoilla. Magneettikenttä suojaa meitä hiukkaspommitukselta ja säteilyltä. Nuo saavat aika #¤%&#! ikäviä asioita aikaiseksi kun törkkivät elektroneita paikoiltaan väärissä paikoissa. Tulee syöpiä ja muita ikävyyksiä. Näille altistuminen on vääjäämätöntä pitkän matkan avaruusaluksissa, riittävää lyijyvuorausta kun ei oikein voi paattiin pistää. Vedellä ja muilla kevytvuorauksilla saadaan kyllä jonkinmoinen suojaus, mutta se ei ole läheskään samanlainen kuin Maan suojaussysteemi vielä usean planeetan säteen etäisyydellä.
"Sähköallergiaa" jotkut huuhaa-ihmiset esittävät ja olihan noita terveyttä edistäviä magneettirannekkeitakin joskus. Jos kannat huolta Maan magneettikentän puutteesta, se kai on yksinkertainen järjestää sähkökäämillä aluksen kuoreen.
Lisäksi muistutan siitä että esim. useiden eläinten pitkän matkan suunnistustaito on yhä aika suuri mysteeri, ja yksi parhaimmista kandidaateista on magneettikentän vaihteluiden vaistomainen havainnointi. Se, miten kenttä vaikuttaisi aivoihin ei ole tiedossa, mutta muistelen jostain lukeneeni että joku on löytänyt aivoista jotain rakenteita joissa on huomattavan paljon magneettisia aineita.Muuttolinnut matkaavat lajiensa mukaisesti maamerkkien, auringon, tähtaivaan sekä magneettisten voimaviivojen mukaan. Joillakin linnuilla on magneetikentille herkkiä aivosoluja suunnistukseen. Ihmisellä ei ole.
Lainaa...Voi kuitenkin myös olla että kun/jos ei ole vertailevaa tutkimusta tehty ilman sitä magneettikenttää joka paikassa niin sen vaikutuksen merkittävyyttä ei ole huomattu vielä.
Varmasti on paljon muutakin mitä emme vielä tiedä. Tämmöisiä ei tietenkään voi ottaa huomioon matkasuunnitelmissa.
LainaaNäissä asioissa pitää kuitenkin muistaa että kaikki eliöt planeetallamme ovat tiettävästi kehittyneet tämän planeetan kaikkien olosuhteiden vaikutuksen alaisina ja evoluutio on sopeuttanut oliot niihin olouhteiiin.
Kyllä. Avaruusaluksen pitääkin matkia Maanpinnan olosuhteita mahdollisimman hyvin. Ei kai tässä mitään ihmeellistä ole.
LainaaEn näe syytä olettaa etteikö eliöiden sähköinen toiminta (eli käytännössä kemia, elektronien siirtely jne) voisi myös olla jossain määrin tuunattu Maan magneettisiin olosuhteisiin.
Minun tietääkseni mikään ei osoita eläinkunnan vahingoittuneen tai suuria mutaatiota tapahtuneen kun Maan magneettikentän voimakkuus on historian saatossa moneen kertaan muuttunut ja vaihtanut napaisuutta. Ilmakehällä on tärkein osa kosmiselta säteilyltä suojaamisessa.
LainaaEn sano että näin on, vaan ainoastaan että meillä ei ole varmaa tutkimustietoa onko se vaiko eikö. Ainakaan emme kestä hiukkas- ja EM-säteily-ympäristöä kentän ulkopuolella. Ja siinä ympäristössä ei ole tutkittu eläviä otuksia kai ikinä, ainakaan vuosia niinkuin astronauttien reissulla tapahtuisi.
Auringon ja kosmisen säteilyn voimakkuus ovat ongelmia, jotka ovat ratkaistavissa. Ei aluksesta tarvitse lyijykuulaa tehdä.
LainaaIhan varmasti suurin ongelma on kylläkin tavaran kuskaus, eikä yhtään mikään muu. Kun saadaan tehtyä riittävän isoja ilotulitteita niin kaikki hoituu... mutta niitä muita asioita ei toki pidä väheksyä. Elämää ylläpitävät olosuhteet on vaikea luoda avaruusalukseen tai Marsin pinnalle, kun ei siihen pystytä Maapallollakaan...
Tutkimuslennolla ei ole tarkoitus Maankaltaistaa Marsia. Maan ilmakehän häiriöiden mm. lämpenemisen estäminen on vaikeata ennenkaikkea siksi, että poliitikkojen valtakaudet ovat niin lyhyitä ja teollisen tuotannon tuottaman voiton maksimoimisesta hyödyn saavat ovat ihmiskunnan enemmistöstä piupaut välittävä ultravähemmistö. Toisaalta saatiinhan otsonikehänkin tuhoutuminen pysäytettyä ja "paranemaan". Ehkä järki voittaa vielä ilmaston lämpenemisasiassakin.
Mutta: En ole lukenut kokeilusta, jossa johonkin hermeettiseen halliin olisi onnistuttu luomaan toimiva, keinotekoinen biosfääri 1,5 vuodeksi jonka ajan Mars-matka ensi kerralla ehkä vie. Olen kyllä optimisti tämänkin suhteen.
LainaaKaikesta tästä johtuen lennot Marsiin ovat hyvin kaukana tulevaisuudessa, sille ei voi vain mitään.
Pikkupoikana luin 50-luvun alussa kirjoitetun tähtitieteen kirjan, jossa julistettiin: "Emme tule koskaan tietämään onko toisilla tähdillä planeettoja."
Löytöretkien aikaan ei voitu nähdä horisontin taakse. Tekniikka tarjosi siihen aikaan kuitenkin suhteellisen helposti ja laajalle populalle keinot matkata kauemmas kuin voitiin nähdä. Matkattiin tuntemattomaan katsomaan mitä siellä ylipäänsä on.
Toinen ratkaiseva tekijä oli, että sieltä tuntemattomasta löytyi uusia mantereita rikkauksineen. Kun matka oli tehty, suhteellisen pienin ponnistuksin pystyttiin olemaan ja lisääntymään ja siellä oli jotain houkuttelevaa (tosin ne ensimmäiset siirtokunnat eivät siltikään tahtoneet pysyä hengissä).
Nyt pystymme "näkemään" kaukoputkinemme ja luotaiminemme kauemmas kuin pystymme matkustamaan, siksi ei ole akuuttia tarvetta matkata. Ja se, mitä näemme, tuppaa aurinkokunnassa olemaan tavallisen pulliaisen mielestä se mitä siellä on (kraatteria kraatterin perään), joten tavallaan matkustamisen ensimmäinen suuri motiivi puuttuu.
Toisaalta siellä perillä ei myöskään näy mitään raadollista saavutettavaa: ei rikkauksia, ei orjia, ei hedelmällistä elintilaa, ei mitään mikä houkuttaisi suuria ihmismassoja (yleensä köyhät ja rikolliset olivat ne kolonisaation kantavat massat). Tiede ei massoja vaan saa liikkeelle.
Itse tunnen suurta turhautumista siitä, että ihmiskunta tuntuu olevan vailla pämääriä ja suuntia, senkun keskittyy siihen, miten sen pallogrillin ja lumilapion saisi jossain tehtyä halvemmalla ja yleensäkin mitä omaan napaan kuuluu. Itse koen polttavaa halua tietää lisää siitä mitä tuolla on (ettei edellisen perusteella jää kenellekään epäselväksi). Suurin pelkoni ja turhaumani elämässä on se, jos elinaikanani en saa tietoa, mitä toisilla tähdillä on, onko siellä muita, mitä sen takana on, mistä tulemme jne... Tai jos lapseni eivät saa aikanaan tietää enemmän kuin minä. Janoan eteenpäin.
Epäilen, että liike alkaa vasta kun ensinnäkin tekniikka kehittyy sen verran, että helpommin ja useammalle on mahdollista matkustaa sinne jonnekin. Toisekseen tarvitaan se motivaatio joka tullee joko siksi, että ilmastonmuutoksen tms. takia on pakko lähteä pois tai sitten esim. asteroidien raaka-ainevaroja tarvitaan/pystytään hyödyntämään tai sieltä löytyy jotain materiaalia jota jokin olennainen tekniikka voi hyödyntää. Nuo kuun raaka-ainekäytöt kun mielestäni ovat aikaslailla väkisin haettuja enkä edes haluaisi että joku parturoi koko kuunpinnan...
Ja sitten se tuntematon, jota ei voi katsoa menemättä paikanpäälle. Ulkoaurinkokunta vs. aikaviive valon nopeudesta voisi olla yksi tekijä ja tietenkin saatamme löytää luotaimilla jotain, jota ehdottomasti haluamme mennä paikanpäälle katsomaan...
Siksipä tuo mahdollinen uusi suunta Marsiin ja lähiasteroideille voisi olla lupaava, mutta kun nyt mentäisiin edes johonkin ensin.
Star Trek -sarjan luojan Gene Roddenberryn visio on aina puhutellut. Siinä ihmiskunta on luopunut järjettömästä yksilöllisestä vauraudentavoittelusta, resussit on ulotettu koko ihmiskunnan hyväksi ja uudeksi päämääräksi on otettu juuri tiedon kasvattaminen ja suuntautuminen ulospäin. Takana tietysti ensin hirvittävä epäonnistuminen ihmiskuntana, kuten elokuvasarja osoittaa, mutta pitääkö kaikki aina tehdä vaikeimman kautta?
Uskon, että sitä kaivattu talouskasvua löytyisi yhtä hyvin ja paljon kestävämmin ja paremminkin, mikäli tavoitteeksi asetettaisiin jokin riittävän suuri päämäärä, esimerkiksi Marsin asuttaminen. Se vaatisi valtavia ponnistuksia, mutta olisi mahdollista, jos luovuttaisiin sodista järjettöminä ja ahneesta ja itsekkäästä vaurauden tavoittelusta. ihmisinä ja kansakuntina...
I'm just a dreamer...
Lainaus käyttäjältä: vanhakauko - 04.02.2010, 17:47:01
En nyt ymmärrä pessimismiäsi.
En mielestäni ole pessimistinen vaan huomattavan realistinen. On helppo sanoa että "mennään Marsiin" mutta jos asiaa pohtii kunnolla niin se ei ole kovinkaan helppoa. Se on toistaiseksi vähän sama kuin jos Välimereen tottunut korsikalainen tyyppi päättäisi lähteä kanootillaan käymään Etelämantereella. Joo, voipi onnistua jos käy hemmetin hyvä säkä ja kanootin perässä raahattava vesi- ja ruokatankkeri ei mene karille. Mutta kannattaisi ensin ehkä pohtia juttuja hieman enemmän ennen matkalle lähtöä... Toivon syvästi että kaikkia asiaan liittyviä ongelmia tutkitaan ja matkaan päästään niin pian kuin mahdollista. Olisihan se #¤%&#! siistiä.
Lainaa
Paljonko esimerkiksi painaa kansainvälinen avaruusasema, jota on vuosikaudet rakennettu? Samoin voitaisiin rakentaa Mars-alus laskeutumismoduuleineen ja Maahanpaluuosineen. Ei kai tätä ole lentosuunnitelmissa kyseenalaistettu?
Varmaan se painaa aika #¤%&#! paljon. Siitä ei ole kyse, sillä ei ole kuitenkaan tekemistä Mars-matkan kanssa paljoakaan. Avaruusasemasysteemillä ei pystytä matkaamaan, moduulirakenne ei kestä kiihdytystä, liitoskohdat hajoavat rasituksen alla. Muista että puhutaan hyvin suurista kiihdytyksistä ja jarrutuksista sekä lähdössä että perille päästessä. Nopeuden muutos on useita kilometrejä sekunnissa, ja esim jarrutuksen pitää tapahtua suht nopeasti planeetan kiertoradalle pääsemiseksi. Arvelua: Marsista kun tullaan Maahan interplanetaariselta radalta niin sieltä ei varmaankana voi tipahtaa suoraan ilmakehään miehitetyllä aluksella niinkuin kuureissuilla tai luotainlennoilla on tehty... Minkämoisia kiihtyvyksiä tuossa tulisi, jaksaako kukaan pähkäillä?
Lisäksi jos kaikki tarvittava kuskataan samalla paatilla samalla kerralla niin silloin on kaikki munat samassa korissa. Polttoainetta tarvitaan 1) nousuun Maasta LEOlle, 2) siirtymiseen Marsiin, 3) jarruttamiseen Marsissa kiertoradalle, 4) laskeutumiseen pinnalle, 5) kenties käyttöön pinnalla, 6) nousuun pinnalta, 7) siirtymiseen Maahan, 8) jarruttamiseen Maan kiertoradalle, 9) laskeutumiseen pinnalle. 1 lienee isoin osa. 4-6 voisi olla erikseen lähetetty polttoainesäiliö, jolloin vältytään siltä että miehistön kuljetuksen aikana mukana on paljon "ylimääräistä" tavaraa joka voi aiheuttaa ongelmia - tällaiset pitää minimoida ja niin onkin tehty monissa suunintelmissa. Jos Marsin kiertoradalla olevan lasku- ja nousutarkoitukseen olevan säiliön kanssa tulee ongelmia, niin sitten pinnalle ei mennä, mutta miehistö on kuitenkin turvassa ja voi palata kotiin sopivan ikkunan tullen. Jos se säiliö sattuu vuotamaan siinä peräkärryssä vaikka Apollo 13-tyylillä aiheuttaen kiertoradalle tullessa ylimääräistä pyörimistä alukseen niin se on menoa...
Lainaa
Pyörivä putki, munkkirinkilä tai jokin muu. Keinotekoiseksi painovoimaksi riittäisi 1/3 normaalista eli se mikä vallitsee Marsissakin. Eihän avaruusaluksen muodossa tarvitse ottaa huomioon ilmakehän vastusta. Aikamoinen "häkkyrä" tuo kansainvälinen avaruusasemakin on.
Häkkyrä on joo, mutta ei sovi matkantekolaitteeksi alkuunkaan. Noita pyöriviä systeemeitä ei ole ikinä kehitetty saati sitten testattu. Ne toimivat kyllä oivasti scifi- ja teoriamaailmassa mutta eivät nykyisessä todellisessamme. Niiden kanssa tulee sellaisia ongelmia että luu- ja lihaskato voi hyvinkin olla pienempi paha. Jotta keskipakosvoimalla voidaan kehittää riittävä "keinopainovoima" niin rakenteen koko tai pyörimisnopeus muuttuu sellaiseksi ettei asiaa osata vielä toteuttaa. Jos nopeutta on liikaa, niin ihmisen liikesensorit sekoavat, tulee jatkuvaa matkapahoinvointia ja muita oireita. Tätä voi kompensoida isommalla koolla, jolloin liikkeen muutos tasapainoaistissa ei ole niin suurta, mutta silloin taas tulee aluksen rakenteellisia kestävyysongelmia. Mieti propulsiosysteemien toimintaa ja kulkusuunnan hallintaa pyörivässä donitsissa/kiekossa/sylinterissä. Jos ratkaisusi on jonkinnäköinen nivellys pyörivän miehistötilan ja stabiilien rakettiosien välillä niin pohdi virransyöttöä, kontrollia, tärinää noiden osien välillä... perus-insinörttiyttä on se, että mitä vähemmän on liikkuvia osia, sen pienempi on rikkimenemisen riski.
Lainaa
"Sähköallergiaa" jotkut huuhaa-ihmiset esittävät ja olihan noita terveyttä edistäviä magneettirannekkeitakin joskus. Jos kannat huolta Maan magneettikentän puutteesta, se kai on yksinkertainen järjestää sähkökäämillä aluksen kuoreen. Muuttolinnut matkaavat lajiensa mukaisesti maamerkkien, auringon, tähtaivaan sekä magneettisten voimaviivojen mukaan. Joillakin linnuilla on magneetikentille herkkiä aivosoluja suunnistukseen. Ihmisellä ei ole.
Sähkökäämitys ei oikein vastaa sitä tuhansien kilometrien paksuista vyöhykettä jolla magneettikenttämme suojaa meitä. Hiukkaset tunkeutuvat siihenkin hyvin syvälle kosmisilla nopeuksilla. Ja sen alla on ilmakehä. Ja pitkiä matkoja muuttavien eläinten toimintaa ei tunneta vielä, nuo kaikki ovat spekulaatioita ja osatotuuksia. Varmaa on se että me emme
tiedä miten ne ovat / me olemme sopeutuneet niinkin fundamentaaliseen asiaan kuten magneettikentän alituiseen läsnäoloon.
Lainaa
Varmasti on paljon muutakin mitä emme vielä tiedä. Tämmöisiä ei tietenkään voi ottaa huomioon matkasuunnitelmissa.
Jos se korsikalainen lähtee kohti Etelämannerta sillä mentaliteetilla että onhan tuota merta nähty ja pohtimatta mitä on edessä, niin isomman etelämeren myrskyn tullen saattaa huulessa lerpattava tupakki lentää ällistyksessä yli laidan. Jos tyypillä on mahdollisuus pistää ensin pari rottaa vain Pohjois-Atlanttia seilaamaan ja katsoa kamerasta miten niille käy avomerellä niin sanoisin että se on ehkä lievästi kannattavampaa... Jos jotain ei tiedetä varmasti niin siitä otetaan selvää.
Lainaa
Minun tietääkseni mikään ei osoita eläinkunnan vahingoittuneen tai suuria mutaatiota tapahtuneen kun Maan magneettikentän voimakkuus on historian saatossa moneen kertaan muuttunut ja vaihtanut napaisuutta. Ilmakehällä on tärkein osa kosmiselta säteilyltä suojaamisessa. Auringon ja kosmisen säteilyn voimakkuus ovat ongelmia, jotka ovat ratkaistavissa. Ei aluksesta tarvitse lyijykuulaa tehdä.
Fossiilit eivät kerro tapahtuneista mutaatioista yhtään mitään, saati sitten kuolinsyystä. Fossiilit ovat satunnaisia kuolleita eläimiä joiden ruhot ovat sattuneet olemaan fossilisoitumiselle auliissa ympäristössä (ovat harvinaisia, muuten), ja joiden luusto on korvautunut kiviaineksella. Solutason muutoksista yksittäisessä eläimessä ei pystytä sanomaan tippaakaan. Kenties suurilta joukkotuhoilta vältytään napaisuuden vaihtuessa, mutta fossiilit eivät paljoa auta kun mietitään yksittäisten astronauttien varmaa suojaamista. Jos napaisuuden muutoksen aikana (kesto vaikka 1-1000 v) kuolee 10% enemmän eläimiä, ja loput kärsivät vaikka akuutista ihosyövästä, niin se ei näy fossiiliaineistossa yhtikäs mitenkään. Mutta astronautin tapauksessa tuollainen ei olisi hyväksyttävää. Lisäksi magneettikentän napaisuuden vaihtuessa planeettamme "sauvamagneetti" ei nykytietämyksen ja mallinnusten mukaan missään vaiheessa sammu nolliin, vaan se sekoaa paikallisten anomalioiden sekamelskaksi (vrt esim Auringon pinnan kenttien monimutkaisuus) josta lopulta nousee esiin aiempaa lähes päinvastainen napaisuus. Ja vaikka se sammuisikin nolliin, meillä on sen 1-1000 vuoden ajan kuitenkin sadan kilsan paksuinen ilmakehä suojaamassa suurimmalta hiukkaspommitukselta. Tätä hienoutta ei ole sillä oivasti käämitetylläkään avaruusaluksella, jossa on muutama metri ilmaa, plus saman verran jotain metalleja, keramiikkaa ja muoveja, kenties jonkin verran vettä avaruuden olosuhteilta suojaamassa. Maapallo suojaa asukkaitaan ihan hemmetin hyvin ja kehomme ovat sopeutunut siihen suojaukseen.
Lainaa
En ole lukenut kokeilusta, jossa johonkin hermeettiseen halliin olisi onnistuttu luomaan toimiva, keinotekoinen biosfääri 1,5 vuodeksi jonka ajan Mars-matka ensi kerralla ehkä vie. Olen kyllä optimisti tämänkin suhteen.
Joo, eiköhän tuokin saataisi toimimaan jos ja kun siihen intoa löytyy. Mutta pointtini on, että tuo systeemi
ei toimi vielä. Kuten monet muutkaan Mars-matkaan tarvittavat asiat.
Lainaa
Pikkupoikana luin 50-luvun alussa kirjoitetun tähtitieteen kirjan, jossa julistettiin: "Emme tule koskaan tietämään onko toisilla tähdillä planeettoja."
Huomaa etten ole "pessimismissäni" sanonut mitään sellaista että "emme koskaan kykene". Sanon että nykytekniikalla ja -tietämyksellä se ei ole mahdollista. Tarvitaan paljon tutkimusta tuon alueen vaikutuksista ja vaatimuksista, teknologista kehitystä jne.
JK
Suurin ongelma Mars-lennoilla on säteily. Kuussa käyminen on lyhyt, muutaman viikon pyrähdys. Mutta Mars matka kestääkin jo kuukausia, ja säteilyn ongelmat eivät rajoitu pelkästään ihmiskehoon, vaan myös laitteisiin. MRO meni pimeäksi kun suurenerginen kosminen säde osui tietokonepiireihin.
Toiseksi suurin ongelma on elämää tukevan järjestelmän kehittäminen, siis sellainen joka oikeasti pystyisi kierrättämään kaiken monen kuukauden ajan.
Kolmas ongelma on juuri Marsista pois pääseminen. Kuun vetovoima on kuudesosa Maapallon vetovoimasta, mutta Marsin vetovoima onkin jo huomattavasti suurempi kun planeetta on noin suunnilleen puolet Maapallosta. Se vaatii valtavasti energiaa, ja sitä ei toteutetakkaan ihan helposti.
Neljäs ongelma on asuminen Marsissa, mikä on samalla koko lennolle iso ongelma. Kuumodulin kaltainen koppero ei riitä, ellei sitten jätetä isompaa alusta kiertoradalle ns. tukikohdaksi. Tällöin itse pääaluksesta kasvaisi niin iso, että se täytyisi rakentaa Maapallon kiertoradalla kun emme omaa tarpeeksi suurta kantorakettia jolla sellaisen voisi laukaista kiertoradalle.
Mielestäni on parempi panostaa teknologiaan ja antaa luotaimien tehdä planeettojen välistä tutkimusta siihen saakka kunnes itse voimme oikeasti ratkoa nämä ongelmat.
On keskusteltu paljonkin siitä, miten ja millä tekniikalla päästäisiiin Marsiin, hinnastakin ollaan puhuttu ja huomattu sen melkoiseksi. Kaikki nuo ongelmat ovat ehkä voitettavissa sitten joskus, yksi ongelma vielä jää ja se on mielestäni se suurin. Miksi ylipäätään edes mennä koko kylmälle kiviplaneetalle, kaikki tarvittava tieto ehkä saataisiin muutenkin jos vain haluttaisiin ja huomattavasti halvemmalla. Ja kun vielä ottaa huomioon, että Mars on todennäköisesti ainoa planeetta mihin ihmiskunnalla on koskaan mahdollisuutta päästä ja sielläkin on vain sitä samaa kiveä mitä löytyy meiltäkin. Annetaan näiden robottien hoitaa hommat ja pistetään säästyneet varat vaikka Hubblen ja vastaavien jälkeläisten kehittelyyn, tietomme lisääntyisi huomattavasti enemmän, niin ja samalla kai sitten se tuska.
Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 05.02.2010, 02:04:45
Varmaan se painaa aika #¤%&#! paljon. Siitä ei ole kyse, sillä ei ole kuitenkaan tekemistä Mars-matkan kanssa paljoakaan. Avaruusasemasysteemillä ei pystytä matkaamaan, moduulirakenne ei kestä kiihdytystä, liitoskohdat hajoavat rasituksen alla. Muista että puhutaan hyvin suurista kiihdytyksistä ja jarrutuksista sekä lähdössä että perille päästessä. Nopeuden muutos on useita kilometrejä sekunnissa, ja esim jarrutuksen pitää tapahtua suht nopeasti planeetan kiertoradalle pääsemiseksi. Arvelua: Marsista kun tullaan Maahan interplanetaariselta radalta niin sieltä ei varmaankana voi tipahtaa suoraan ilmakehään miehitetyllä aluksella niinkuin kuureissuilla tai luotainlennoilla on tehty... Minkämoisia kiihtyvyksiä tuossa tulisi, jaksaako kukaan pähkäillä?
Eikös nämä ionipropulsioon perustuvat moottorit ole juuri sellaisia että kiihtyvyys on hidasta mutta kiihtyvyyttä voidaan jatkaa hyvin pitkiä aikoja. Jätän tarkemman fysiikan selittämisen toisille. Tuosta ensimmäisessä viestissä mainitsemassani VASIMR-raketin kehityksessähän päästiin vähän aikaa sitten eteenpäin ja laite on kenties (toivottavasti) menossa lähivuosina avaruuteenkiin testattavaksi. http://en.wikipedia.org/wiki/Variable_Specific_Impulse_Magnetoplasma_Rocket (http://en.wikipedia.org/wiki/Variable_Specific_Impulse_Magnetoplasma_Rocket)
Jos ihan mutu-tuntumalla mietin niin paras vaihtoehto mars-matkalle ja muutenkin olisi avaruusaseman kaltainen suurehko 'hotelli' joka hitaasti mutta pitkään kiihdyttävillä moottoreilla vaeltaa planeetalta toiselle. Minun on ainakin hyvin vaikea kuvitella että koskaan matkustetaan pakettiauton kokoisessa tilassa paria viikkoa pitempään. Kerrankin suomi24-sivulla oli aiheesta ihan hyvä kommentti http://keskustelu.suomi24.fi/node/8803223#comment-42319541 (http://keskustelu.suomi24.fi/node/8803223#comment-42319541).
Lainaus käyttäjältä: AstroKuikka - 05.02.2010, 16:04:28
On keskusteltu paljonkin siitä, miten ja millä tekniikalla päästäisiiin Marsiin, hinnastakin ollaan puhuttu ja huomattu sen melkoiseksi. Kaikki nuo ongelmat ovat ehkä voitettavissa sitten joskus, yksi ongelma vielä jää ja se on mielestäni se suurin. Miksi ylipäätään edes mennä koko kylmälle kiviplaneetalle, kaikki tarvittava tieto ehkä saataisiin muutenkin jos vain haluttaisiin ja huomattavasti halvemmalla. Ja kun vielä ottaa huomioon, että Mars on todennäköisesti ainoa planeetta mihin ihmiskunnalla on koskaan mahdollisuutta päästä ja sielläkin on vain sitä samaa kiveä mitä löytyy meiltäkin. Annetaan näiden robottien hoitaa hommat ja pistetään säästyneet varat vaikka Hubblen ja vastaavien jälkeläisten kehittelyyn, tietomme lisääntyisi huomattavasti enemmän, niin ja samalla kai sitten se tuska.
Tuo on ihan ymmärrettävä pointti, mutta olemme ihmisiä ja janoamme elämyksiä. Itse en ainakaan voi mitään sille että kaikkein eniten fiiliksiä herättävä tapahtuma avaruustutkimuksen historiassa on nimenomaan se että ihminen on käynyt kuussa! Tätä fiilistä siitä että voimme todella valloittaa avaruutta ei voi saada millään roboteilla. Toisaalta olisi kyllä erittäin jännittävää saada kunnon videokuvaa kuusta, marsista tai mieluiten europan jäänalaisesta merestä http://www.youtube.com/watch?v=kPPnPcPBNQg (http://www.youtube.com/watch?v=kPPnPcPBNQg).
Lainaus käyttäjältä: baddu - 05.02.2010, 17:13:47
Tuo on ihan ymmärrettävä pointti, mutta olemme ihmisiä ja janoamme elämyksiä. Itse en ainakaan voi mitään sille että kaikkein eniten fiiliksiä herättävä tapahtuma avaruustutkimuksen historiassa on nimenomaan se että ihminen on käynyt kuussa! Tätä fiilistä siitä että voimme todella valloittaa avaruutta ei voi saada millään roboteilla. Toisaalta olisi kyllä erittäin jännittävää saada kunnon videokuvaa kuusta, marsista tai mieluiten europan jäänalaisesta merestä http://www.youtube.com/watch?v=kPPnPcPBNQg (http://www.youtube.com/watch?v=kPPnPcPBNQg).
Oli toki melkoinen saavutus kuussa käynti, sitä en halua kiistää mutta paljon "suurempana" pidän näiden Mars-mönkijöiden moninkertaisesti ylitetyn toiminta-ajan ja entäs sitten Hubblen ottamat huimat kuvat. Teknisesti kuumatka ei ollut mikään kovinkaan ihmeellinen saavutus.
Lainaus käyttäjältä: AstroKuikka - 05.02.2010, 17:30:37
Teknisesti kuumatka ei ollut mikään kovinkaan ihmeellinen saavutus.
:rolleyes:
Minkä kokoluokan saavutus se mielestäsi teknisesti oli? Mihin se on verrattavissa? Kyllä kait sentään kovempi juttu kuin valmiiksi viipaloitu leipä?
Vaikka riskit olisivat hyvinkin suuret, niin uskallan väittää, että vapaaehtoisten matkaan lähtijöiden puutteen takia matka ei jäisi toteutumatta. Ihmismieli on vaan niin kovin merkillinen asia.
Petri
Lainaus käyttäjältä: baddu - 05.02.2010, 17:05:13
Eikös nämä ionipropulsioon perustuvat moottorit ole juuri sellaisia että kiihtyvyys on hidasta mutta kiihtyvyyttä voidaan jatkaa hyvin pitkiä aikoja. Jätän tarkemman fysiikan selittämisen toisille. Tuosta ensimmäisessä viestissä mainitsemassani VASIMR-raketin kehityksessähän päästiin vähän aikaa sitten eteenpäin ja laite on kenties (toivottavasti) menossa lähivuosina avaruuteenkiin testattavaksi. http://en.wikipedia.org/wiki/Variable_Specific_Impulse_Magnetoplasma_Rocket (http://en.wikipedia.org/wiki/Variable_Specific_Impulse_Magnetoplasma_Rocket)
Jos ihan mutu-tuntumalla mietin niin paras vaihtoehto mars-matkalle ja muutenkin olisi avaruusaseman kaltainen suurehko 'hotelli' joka hitaasti mutta pitkään kiihdyttävillä moottoreilla vaeltaa planeetalta toiselle. Minun on ainakin hyvin vaikea kuvitella että koskaan matkustetaan pakettiauton kokoisessa tilassa paria viikkoa pitempään. Kerrankin suomi24-sivulla oli aiheesta ihan hyvä kommentti http://keskustelu.suomi24.fi/node/8803223#comment-42319541 (http://keskustelu.suomi24.fi/node/8803223#comment-42319541).
Jep, ionipropulsio on varsin sopiva planeettojen- ja tähtienvälisiin matkoihin joissa pitää saada iso nopeuden muutos eli delta-vee aikaiseksi pidemmän ajan aikana. Minä tarkoitin aiemmassa postissani sitä miten siirtyminen tapahtuu interplanetaariselta radata planeetan kiertoradalle. Siinä pitää ymmärtääkseni olla suhteellisen räväkkä jarrutusvaihe, johon eivät ionisysteemit riitä tietääkseni - vaikken mikään asiantuntija näissä toki olekaan. Muistelen jostain lukeneeni ideaa että Maan ja Marsin ratojen (huom, ei planeettojen) välillä olisi tämmöinen veturisysteemi, niinkuin tuossa VASIMIR-artikkelissa oli Maan ja Kuun välillä. Kummassakin päässä sitten toimii jonkinmoinen paikallistaksi joka hilaa tavarat läheltä planeettaa kiertoradalle..
Ja kyllä, pysyvämpi matkaamisvekotin pitkille reissuille pitää olla sellainen ettei siellä seota, avaruushotelli tms on ihan hyvä. Mutta avaruusaseman kaltainen moduulirakenne ei toimi jos sillä halutaan myös parkkeerata kiertoradalle. Tai edes jos se käyttäisi reitin "päässä" olevaa planeettaa gravitaatiolinkona.
JK
Lainaus käyttäjältä: AstroKuikka - 05.02.2010, 16:04:28
On keskusteltu paljonkin siitä, miten ja millä tekniikalla päästäisiiin Marsiin, hinnastakin ollaan puhuttu ja huomattu sen melkoiseksi. Kaikki nuo ongelmat ovat ehkä voitettavissa sitten joskus, yksi ongelma vielä jää ja se on mielestäni se suurin. Miksi ylipäätään edes mennä koko kylmälle kiviplaneetalle, kaikki tarvittava tieto ehkä saataisiin muutenkin jos vain haluttaisiin ja huomattavasti halvemmalla. Ja kun vielä ottaa huomioon, että Mars on todennäköisesti ainoa planeetta mihin ihmiskunnalla on koskaan mahdollisuutta päästä ja sielläkin on vain sitä samaa kiveä mitä löytyy meiltäkin. Annetaan näiden robottien hoitaa hommat ja pistetään säästyneet varat vaikka Hubblen ja vastaavien jälkeläisten kehittelyyn, tietomme lisääntyisi huomattavasti enemmän, niin ja samalla kai sitten se tuska.
Harvinaisen hyvin sanottu noin yleisesti. Tarpeellistahan sinne meno ei toki ole missään nimessä - vielä. Mutta luonnon, ihmiskunnan ja yhteiskunnan jne olosuhteet kun ottaa huomioon niin pidemmällä tähtäimellä ei kannata pitää kaikkia munia samassa korissa. Joten on hyvä valmistautua siihen että jos Maassa tapahtuu ikäviä (esim ympäristökatastrofi) niin olisi jokin toinenkin paikka johon päästäisiin ja joka voitaisiin hitaasti muttaa kivemmaksi oleskelutilaksi ihan etukäteen jatkuvuuden varmistamiseksi. Nuo siis tuhansien vuosien aikaskaalan syitä. Lisäksi Marsista ja muilta taivaankappaleilta voipi löytyä rakennusaineita avaruustutkimuksen ja -tekniikan tarpeisiin, mutta tuokin on pitkän tähtäimen perustelu.. Tutkimusmatkailu on myös hyvä syy, ja uuden tiedon hankkiminen onnistuu monin verroin nopeammin ihmiseltä kuin miltään robotilta, ihminen kun voi improvisoida, assosioida ja tehdä asioita joita sille ei ole alunperin ohjelmoitu. Ainakin joskus. :)
Itse en vielä osaa varmasti omaa mielipidettäni sanoa siitä että pidänkö enemmän ihmisten vai luotainten lähettelystä muille planeetoille. Ihmisellä kun on tapana sotkea paikkoja sekä tieteeltä että ihan noin yleisesti. Toistaiseksi olisi parempi tunkea rahaa siihen että porukkaa koulutetaan ja saadaan käsittämään että on olemassa muutakin kuin se oma napa, mm. vastuu kaikista valinnoista. Kulutusmentaliteetti ja porukan alituinen lisääntyminen kuormittaa tätä planeettaa sen verran tehokkaasti että sitä emme kykene toisille planeetoille pakenemaan pitkään aikaan.
JK
Lainaus käyttäjältä: Astronautiskelija - 05.02.2010, 18:01:49
:rolleyes:
Minkä kokoluokan saavutus se mielestäsi teknisesti oli? Mihin se on verrattavissa? Kyllä kait sentään kovempi juttu kuin valmiiksi viipaloitu leipä?
Sen arviointi riippuu vähän siitä mistä sitä katselee, toki siinä vaadittiin melkoista suunnittelua ja ennenkaikkea rohkeutta lähteä olemassa olevilla vermeillä niin #¤%&#! kauas. Tekniikka oli ollut jo vuosia valmiina, ainoa mitä puuttui oli se rahna mutta sitten kun tuo (tai siis silloinen) NL meinasi karata niin rupesi taalojakin löytymään.
Mitä taas tulee siihen viipaloituun leipään, niin se on edelleen vaikeata. Ei vieläkään osata halkaista jälkiuunileipää niin, että puoliskot irtoaisivat helposti ja kuussa käynnistä sentään on jo yli neljäkymmentä vuotta :rolleyes:
Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 06.02.2010, 04:24:26
Harvinaisen hyvin sanottu noin yleisesti. Tarpeellistahan sinne meno ei toki ole missään nimessä - vielä. Mutta luonnon, ihmiskunnan ja yhteiskunnan jne olosuhteet kun ottaa huomioon niin pidemmällä tähtäimellä ei kannata pitää kaikkia munia samassa korissa. Joten on hyvä valmistautua siihen että jos Maassa tapahtuu ikäviä (esim ympäristökatastrofi) niin olisi jokin toinenkin paikka johon päästäisiin ja joka voitaisiin hitaasti muttaa kivemmaksi oleskelutilaksi ihan etukäteen jatkuvuuden varmistamiseksi. Nuo siis tuhansien vuosien aikaskaalan syitä. Lisäksi Marsista ja muilta taivaankappaleilta voipi löytyä rakennusaineita avaruustutkimuksen ja -tekniikan tarpeisiin, mutta tuokin on pitkän tähtäimen perustelu.. Tutkimusmatkailu on myös hyvä syy, ja uuden tiedon hankkiminen onnistuu monin verroin nopeammin ihmiseltä kuin miltään robotilta, ihminen kun voi improvisoida, assosioida ja tehdä asioita joita sille ei ole alunperin ohjelmoitu. Ainakin joskus. :)
Itse en vielä osaa varmasti omaa mielipidettäni sanoa siitä että pidänkö enemmän ihmisten vai luotainten lähettelystä muille planeetoille. Ihmisellä kun on tapana sotkea paikkoja sekä tieteeltä että ihan noin yleisesti. Toistaiseksi olisi parempi tunkea rahaa siihen että porukkaa koulutetaan ja saadaan käsittämään että on olemassa muutakin kuin se oma napa, mm. vastuu kaikista valinnoista. Kulutusmentaliteetti ja porukan alituinen lisääntyminen kuormittaa tätä planeettaa sen verran tehokkaasti että sitä emme kykene toisille planeetoille pakenemaan pitkään aikaan.
JK
Tuossapa se ongelma onkin, Marsiin ei tulla pääsemään vielä piiiiitkään aikaan ja silloinkin vain harvat ja valitut. Mutta sitten tulee se suuri mutta, jos ihmiskunta jatkaa nykyisenkaltaista menoa, niin tuhannen vuoden päästä taidetaan liikkua hevospeleillä, jos ylipäätään tätä palloa asustaa kukaan tai mikään hiemankaan korkeampaan teknologiaan kykenevä.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että tiedon lisääntyessä Marsista, tai muista planeetoista joille olisi edes teoriassa mahdollista matkustaa, tarve sinne sinne/niille menosta vähenee samaa tahtia. Tosiaan ainoa syy on olla se ensimmäinen joka laskee Adidaksensa tuon tavoitellun pallon pinnalle.
Lainaus käyttäjältä: AstroKuikka - 06.02.2010, 14:18:23
Tekniikka oli ollut jo vuosia valmiina, ainoa mitä puuttui oli se rahna...
Joku konkreettinen esimerkki "valmiista tekniikasta" kyllä auttaisi ymmärtämään paremmin, mutta eipä ainakaan kuumoduuli ollut valmis vielä muutamaa kuukautta ennen Apollo 11 -lentoa.
Mitenkäs UAE? Dubaissa tuntuu rahaa riittävän, jos jotain saavat päähänsä niin aika nopeasti rahalla tasoittuu tie, vaan kuinka siellä tuo avaruuden valloitus lie haaveissa?
Kiinan lisäksi ei tule mieleen kovin paljoa muita 'uusia' maita kisaan.
Järkevintä toki olisi kaikkien yhdistää resurssit, vaan kun vielä ei ole aika siihen kypsä, vaikka maailma on yhtenäistynyt viimeisen 40 vuoden aikana valtavasti.
Marsiin ihmisen saaminen on tosiaan vaikeaa, mutta sinne taitaa olla jonkinverran halua päästä.
Eikös kuuasema tai vähintään jonkinlainen telakka kiertoradalla ole välttämätön, että marsiin pääsee edes jotenkin järkevästi? Maasta laukaistava alus kun ei taida pystyä nykytekniikalla Marsiin kuskaamaan kovinkaan paljoa mitään, joten kuvittelisin että olisi järkevämpää kerätä kaikki kasaan kuussa tai kiertoradalla ja sitten jollain ionikoneilla ajella Marsiin?
No, toki ymmärtämykseni on kovin vajavainen näissä asioissa.
Marsiin lentäminen olisi kuitenkin tärkeä tutkimus siinä mielessä, jos joskus meinattaisiin tutkia noita eksoplaneetoita jalkapelissä, niille on tavattoman pitkä matka verrattuna mikä matka on Marsiin ja Marsiin on tavattoman pitkä matka verrattuna mitä Kuuhun on matkaa, eikä sinnekkään nyt niin kovin lyhyt matka ole, menee siihen päiviä matkustaa tuonnekkin sekä muutamia miljardeja rahaa.
Jälkiuunileipä on leikattu tehtaassa liian kumana jos ei irtoa toisistaan helposti :cheesy:
Jossain mars matkaa käsittelevässä dokumentissa asiantuntija sanoi että, kuuhun pysähtyminen matkalla ei kannata jos sieltä ei löydy helposti hyödynnettävää vettä vaan kannattaa unohtaa kuuhun jarrutukset ja kuusta kiihdytykset ja jatkaa matkaa suoraan marsiin.
Kunhan saadaan kehitettyä tekoäly ja rakennettua kosmiset säteet kestävä tietokone niin samat tulokset saadaan vaarantamatta ihmishenkiä ja halvemmalla. Tapahtuma ei tosin ylitä uutiskynnystä samalla tavalla kuin Neil.
Ja mitä tulee arabimaiden varallisuuteen, burj dubaikin jouduttiin nimeämään uudestaan uuden rahoittajan mukaan kun omat rahat loppui, kaivon pohja tuli sielläkin vastaan.
Lainaus käyttäjältä: Poro - 06.02.2010, 21:05:09
Kunhan saadaan kehitettyä tekoäly ja rakennettua kosmiset säteet kestävä tietokone niin samat tulokset saadaan vaarantamatta ihmishenkiä ja halvemmalla. Tapahtuma ei tosin ylitä uutiskynnystä samalla tavalla kuin Neil.
"Tekoäly laskeutui Marsiin" ei päihitä Neil Armstrongia? Rohkenen olla eri mieltä ;)
Semmoinen on pistänyt silmään keskustelua seuratessa (valitettavasti en ole pystynyt oikein osallistumaan, vaikka mieli tekisi!), että ydinpropulsiota ei vielä ole edes mainittu. Kysehän on tekniikasta, jota ainakin joissain vakavastikin otettavissa piireissä pidetään ei vaan lupaavana vaan teknologialtaan toteutuskelpoisena jo vuosikymmeniä sitten. Vallitseva (globaali) asenneilmasto ja lainsäädäntö toki ovat ongelmia idean markkinoinnille, mutta jos esimerkiksi tulisi pakottava tarve hakea asteroidi maan läheisyyteen (esimerkiksi avaruushissin vastapainoksi) ...
Vai tiedättekö te sille jonkin semmoisen kompastuskiven jota minä en? :-)
Lainaus käyttäjältä: Astronautiskelija - 06.02.2010, 17:27:04
Joku konkreettinen esimerkki "valmiista tekniikasta" kyllä auttaisi ymmärtämään paremmin, mutta eipä ainakaan kuumoduuli ollut valmis vielä muutamaa kuukautta ennen Apollo 11 -lentoa.
Konkreettisesta esimerkistä en osaa sanoa mutta tuskinpa siihen mitään uutta teknologiaa piti kehittää.
Lainaus käyttäjältä: jtbo - 06.02.2010, 17:30:56
Kiinan lisäksi ei tule mieleen kovin paljoa muita 'uusia' maita kisaan.
Intia taitaa olla suunnitelmissaan seuraavalla sijalla, ihmistä koittavat pukata avaruuteen muutaman vuoden/vuosikymmenen sisällä puheidensa mukaan. Japani, Iran, ESA... ja on niitä muitakin maita jotka kenties ovat innokkaita ja kykeneviä ennemmin tai myöhemmin yleensä pistämään porukkaa avaruuteen. Mutta Kiina on noita paljon edellä, ja "aloittelevien" maiden mielihaluista on vaikea sanoa pidemmän päälle mitään ennenkuin niistä tulee linjausvetoja.
http://en.wikipedia.org/wiki/Indian_human_spaceflight_program
http://en.wikipedia.org/wiki/Human_spaceflight
JK
Lainaus käyttäjältä: ketarax - 06.02.2010, 22:22:48
jos esimerkiksi tulisi pakottava tarve hakea asteroidi maan läheisyyteen (esimerkiksi avaruushissin vastapainoksi) ...
Avaruushissi on käynyt mielessä tätä keskustelua seuratessa. Olisi kiva tietää miten paljon nykytekniikalta uupuu, jotta avaruushissi voitaisiin rakentaa. Ja kuinka vaijeri kestäisi salamaniskut tai tornaadot. Katsoin maailmankartastosta jos päiväntasaajalta löytyisi korkeita vuoria ja kaksi löytyi. Mount Kenya 5199m, sammunut tulivuori ja Equadorista Volcan Cayambe 5790m uinuva tulivuori. Milläköhän korkeudella on geostationäärirata? :cool:
Lainaus käyttäjältä: mistral - 07.02.2010, 14:20:26
Avaruushissi on käynyt mielessä tätä keskustelua seuratessa. Olisi kiva tietää miten paljon nykytekniikalta uupuu, jotta avaruushissi voitaisiin rakentaa.
Paljon -- mutta vähemmän kuin ennen!
Suolapurkki lähettyville niin wikipediasta on hyvä aloittaa, http://en.wikipedia.org/wiki/Space_elevator
Lainaa
Katsoin maailmankartastosta jos päiväntasaajalta löytyisi korkeita vuoria ja kaksi löytyi. Mount Kenya 5199m, sammunut tulivuori ja Equadorista Volcan Cayambe 5790m uinuva tulivuori. Milläköhän korkeudella on geostationäärirata? :cool:
Minun mielestäni avaruushissin maanpuoleisen ankkurin kannattaa kellua, tällöin hissiä voidaan tarpeen vaatiessa liikutella mistä on iso hyöty esimerkiksi myrskyjen, avaruusromun ja meteorien väistelyssä. Geostationäärirata on vähän vajaa 36000km päiväntasaajan yläpuolella.
Lainaus käyttäjältä: AstroKuikka - 06.02.2010, 22:47:56
Konkreettisesta esimerkistä en osaa sanoa mutta tuskinpa siihen mitään uutta teknologiaa piti kehittää.
Karisto Osakeyhtiön kirjapaino julkaisi v. 1969 Peter Ryanin kirjan "Kuun valloitus, Apollo 11:n vaiheet."
Kirjassa kuvataan lento melkein minuutti minuutilta. Siinä on myös luku "Mitä tämän jälkeen? Kohti vuotta 2001." Lainaus: "Marsiin tarkoitetun miehitetyn avaruusaluksen painon ja koon on laskettu olevan viisinkertainen täydelliseen Apollo kuualukseen verrattuna. Tämä merkitsee sitä, että se voitaisiin koota maatakiertävällä radalla käyttämällä viittä Saturnus Viitosta. Kahta niistä käytettäisiin Marsiin lähtevän aluksen viemiseksi Maata kiertävälle radalle kolmen muun kuljettaessa kemiallisen tai ydinvoimaa käyttävän raketin osat sekä nestemäisen vedyn muodostaman polttoainekuorman.. ..Niin kuin myöhemmät miehittämättömät luotaimetkin ensimmäiset ihmiset tulevat melkein varmasti asettumaan Marsia kiertävälle radalle ennen kuin lähettävät alas miehistön samankaltaisessa laskeutumisaluksessa kuin kuumodulikin. Irtautumisnopeus Marsista o n. 18.200 km/t ja noin kaksinkertainen kuustalähdön nopeuteen verrattuna mutta vain noin puolet siitä arvosta, mikä tarvitaan Maasta lähtemiseen. Siksi raketin, joka pystyisi tuomaan marsinmatkaajat takaisin, ei tarvitsisi olla erityisen voimakas."
Lainaus käyttäjältä: mistral - 07.02.2010, 14:20:26
Olisi kiva tietää miten paljon nykytekniikalta uupuu, jotta avaruushissi voitaisiin rakentaa. Ja kuinka vaijeri kestäisi salamaniskut tai tornaadot.
Kestävän materiaalin puute on varmaankin suurin tekninen vaje. Nanotuubeja on hiilestä kehitetty kyllä mutta valmistusmahdollisuudet ja -ennätykset taitavat olla vain mikrometrien(?) pituisia.. siitä on hyvin pitkä matka tuhansien kilometrien pituisiin. Toinen ongelma on saada vastapaino ja liikutella sitä, sillä ymmärtääkseni painopisteen pitäisi olla geosynkronisella radalla. NEA toimisi hyvin, mutta sellaisen nappaaminen ja kuskaaminen geolle ei onnistu millään tietämälläni tekniilkalla jota olisi vielä kehitetty...
Vaijeri varmaankin toimisi aika mielenkiintoisesti sähkönvälittäjänä, kun se olisi kiinteä hyvin johtava yhteys ionosfäärin ja maanpinnan välillä. Siten se olisi myös automaattinen varauksenkuskaajakanava alimman 100 km matkalla. Ja ilmakehän aiheuttama staattinen sähkö olisi aika jännä juttu kanssa. Salamointi haittaisi varmasti, mutta luulisin että se ei olisi kovinkaan suuri ongelma, sitä kun tapahtuu vain alimman 10 km matkalla. Mutta aikamoiset varaukset kulkisivat koko vaijerin pituudelta, epäilisin. Vaikuttaisi aika pitkälle, esim vastapainoon, sinne ankkuroituihin avaruusaluksiin jne.. Mitenkähän elektroniikka kestäisi tuon?
Mitä ankkurointipaikkaan tulisi, niin ei varmaankaan liene suurta eroa siinä onko vaijeri 50 000 km vai 50 005 km pituinen, joten vuorenhuipulle laittaminen ei ehkä ole prioriteetti... paitsi tietysti ala-ilmakehästä on vastusta kiihdytykselle alaosassa sitä enemmän mitä sitä on (mikä olisi tosin vastaavasti hyvä hissiä jarrutettaessa ylhäältä tullessa).
Ankkurointi pitäisi tehdä kyllä jonkin verran joustavaksi mutta sen tulee ehdottomasti sijaita kiinteässä pisteessä / pisteissä. Tuota vaijerin päätä ei liikuta takaisin oikeaan paikkaan vanha Erkkikään jos se lähtee kerran huitelemaan johonkin suuntaan, sillä kun on massaa varmaankin miljardeja tonneja. Tämän vuoksi ongelmana on myös sen pysyvän ankkuroinnin pitävyys, sen pitäisi olla ehdottoman vakaasti kiinni peruskalliossa.. muuten vaijeri on vaaraksi koko ekvaattorin alueen elämälle (kiertyy nätisti Maapallon ympäri romahtaessaan, aikamoisella vauhdilla). Vuoret ovat usein lopulta aika halkeillutta materiaalia, mikä voisi aiheuttaa sen että vaijerin veto repäisee jossain vaiheessa esim siitä Mt Kenyasta puolet irti ja siirtyy sitten 7 km oikealle, sen jälkeen 5 km alas ja lopulta 12 km vasemmalle. Ei olisi kiva tämä. Kiinnityspaikka kannattaa olla seudulla jonka peruskallio on vakaata, ja kiinnityspisteitä kannattaa olla useita levitettynä hyvin laajalle alueelle. Esim tyylillä Eiffel-tornin jalat, mutta 10-100 kertaa laajemmalla alueella.
JK
Käytännössä maapallon lujin (vetolujuus) ainesosa on rauta. Se on vieläpä maapallon yleisin aine. Sen lujuus ei kuitenkaan riitä avaruushissin vaijeriksi.
Sen suuruusluokan voimien kannalta maapallolla ei ole mitään kiinteää. Hissin joutuu suunnittelemaan kelluvaksi eli vastapainot ovat geostationäärisen radan kummallakin puolen symmetrisesti, toinen lähelläö maan pintaa ja toinen 72000km ylempänä. Jollain lailla hissille pitää korvata sen menettämä impulssimomentti kun tavaraa hiissataan avaruuteen. Muutoin hissi on hetken päästä vain vajaa kaksi kierrosta narua maapallon ympäri.
Kaizu