Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?

Aloittaja Pekka Lehtelä, 22.11.2009, 17:55:57

« edellinen - seuraava »

vanhakauko

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 23.11.2009, 13:28:02
Vanhana folkkarikuskina kerron että aika on kullannut muistot. Jos laturin hiilet olivat vähänkään kuluneet, ei sähköä ollut sen enempää akussa kuin moottorissakaan. "Valoihin" sitä oli turha tuhlata, niillä kun ei tehnyt mitään. Nykymittapuun mukaan pienen keulakolarin jälkeen Folkkarikuskia ei kannattanut enää korjata ja vastaan tullut Valiantkuski vain oikaisi rekisterikilpensä suoraksi.

Galilein aikana kaikki kaukoputken läpi nähty oli uutta, toisin kuin nykyään kun "kaikki on tutkittu". Galileilla ei ollut riesanaan nykyistä valosaastetta, ainoastaan jokunen inkvisiittori. Galilei ei tainnut havaita ensimmäistäkään kvasaaria. Hän vain sattui olemaan ensimmäinen kun käänsi putken taivasta kohti ja kertoi näkemästään. Valitettavasti näkymä ei ollut kirkon oppien mukainen.
Galilein kohtalona oli huomata että Jupiterin kuut olivat eri kerroilla eri asennoissa ja että hän ymmärsi mitä se tarkoitti (eikä malttanut olla hiljaa).

Kaizu

Tjaa.. Oli mulla Fiat 650-vanharomukin.  Kun satoi, sähköt oikkuili eivätkä tuulilasinpyyhkimet toimineet.  Se autoista.

Galilein havainto Jupiterin kuista oli merkittävä, tuskin sattuma.  Jupiterhan on paljain silminkin huomattavan kirkas.  Miksei G.G. olisi sitä katsonut nykymittapuun mukaan vaatimattomalla havaintovälineellään?  (Katolinen kirkko sivumennen on oppinut fiboistaan: Paavin astronomi julistaa maailmankaikkeudsta löytyvän muitakin asuttuja planeettoja.  Tämä on Hesarin uutinen, enkä katso tietoa sen kummemmin uskonnolliseksi).

Omat havaintoni vaatimattomalla putkella, pääpeili 11 sm, pottoväli 900 mm (se on myös putken pituus) ovat mukavia.  Ihan itse saa nähdä!  Vajaasta Kuusta näkee sen sisäreunalta kraatereiden muotoja, Mars on punertava möllikkä, Jupiterin kuutkin näkyvät sekä planeetan kaasuvyöhykkeitä jotenkin, Saturnuksen renkaat näkee, kun planeetta on sopivasti kellellään ja ennenkaikkea erivärisiä kaksoistähtiä.  Talviyönä maaseudulla kavereiden kanssa bongattiin monen todistajan silmin Orionin Trapetsin neljä tähteä.  Uteliaille ystäville ja tutuille onkin kiva näyttää tähtitaivasta.  Eräs mummeli kommentoi kerran Saturnusta: "Sillähän on siivet!"  No, näki renkaat.
Pelkin paljain silminkin voi tähtikuvioita opetella, opetella ottamaan pohjoissuunnan Pohjantähdestä ynnä paljon muuta.  Seulaset on hyvä näkötesti: montako tähteä näet?

Minä en mitenkään väheksy tietokoneita ja gotoiluja.  Rahakysymys.
Huokea konsti saada nähdä maailman tehokkaimpien instrumenttien läpi on lukea Tähdet ja avaruus-lehteä.

Pekka Lehtelä

#16
Jassoo, löytyihän niitä muitakin mohikaaneja ja kai jokunen Cherokeekin. Marko J tuossa sanoi osuvasti, että ei sitä ole mitään "oikeaa" tapaa harrastaa, jokainen taaplaa omalla tyylillään. Joten J-P ja muut johtohässäkkämiehet, tarkoitukseni ei ollut arvostella teidän tapaanne harrastaa. Jollain tavalla ihailenkin teidän viitseliäisyyttää toimia niiden kaapeleiden ja läppärien kanssa taivaan alla. Nyt vaan on niin, että jostain syystä mun 15 vuotiaasta alkanut valokuvausharrastus lopahti digikameroiden myötä. Paradoksaalinen juttu kun juuri nykyisillä digikameroilla saisi parempia kuvia kuin filmikameroilla.

Asiaan vaikuttaa myös se, että tietokone ei kiinnosta minua juuri lainkaan vaikka nykyiseen työnkuvaani kuuluu sen käyttö ja käytänhän sitä juuri nyt tätä kirjoittaessani. Ehkä siinä syy miksi tykkään katsella ihan manuaalisesti kohteita vain kartan avulla. Joskus löydän kaikki kohteet jotka olen etukäteen listannut ja joskus en löydä oikeastaan yhtikäs mitään. Silloin vain kannetaan putki stoalaisella tyyneydellä pois ja yritetään seuraavalla kerralla uudestaan. Tietokoneisiin hermostun tämän tästä kun taas kaukoputken äärellä en koskaan. Oma katseluni on filosofis-tähtieteellistä tai tähtitieteellis-filosofista, riippuu päivästä. Harrastukseeni liittyy myös se, että luen paljon syvän taivaan kohteita käsittelevää kirjallisuutta sekä muuta tähtitiedettä ja kosmologiaa. Sen lisäksi varsinkin tieteenfilosofiaa ja tieteentutkimusta.Taitaa se minun oma hässäkkä olla iso pino kirjoja tuolla huoneessani joita tasaiseen tahtiin kertyy lisää. Vieläkin suurempi hässäkkä taitaa ehkä olla pääkoppani sisällä.

Minulle taivaan alla olo on rauhoittavaa ja jotenkin minun tulee siellä harras olo. Tunnen suurta kunnioitusta luontoa ja koko kaikkeutta kohtaan. Tämän vuoksi en pidä mitään taivaan kohteita "tylsinä", kaikki siellä näkeväni on omalta kannaltani osa suurta ihmettä. Niin suurta, että ihminen sitä ei koskaan tule kokonaisuudessaan käsittämään. Minulle suurin arvoitus joka askarruttaa alati mieltäni on se, että "Miksi on olemassa jotain, sen sijaan ettei olisi yhtään mitään".

Taisimme tulla luoneeksi tässä ketjussa uuden käsitteen nimeltään "johtohässäkkämies". Tasa-arvon nimissä se kai pitää muuttaa muotoon "johtohässäkkähenkilö". Joten nautinnolllisia hetkiä kaikille tähtitaivaan alla, oli sitten johtohässäkkähenkilö  tai mohikaani. Koskaan ei parane sanoa ei koskaan, mistäs sen tietää vaikka tulevaisuudessa istuisin itse onnellisena kaapeleiden keskellä. Seuraava haave tosin olisi saada itse rakennettua  n. 40cm peilillä varustettua luurankoputki ilman niitä hässäköitä.

T: Pekka

Kaizu

En usko että tarvitsee tasa-arvoistaa "johtohässäkkämies" termiä. Olen havainnut että kun mikä tahansa harrastus viedään äärimmilleen, hörhö-tasolle, niin lähes kaikki harrastajat ovat miehiä. Minusta on alkanut tuntua että naiset ovat pikkuisen realistisempiä kuin miehet eikä heiltä mopo karkaa niin helposti käsistä.

Kaizu
Kai Forssen

Mare Nectaris

Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 24.11.2009, 17:59:05
Minulle suurin arvoitus joka askarruttaa alati mieltäni on se, että "Miksi on olemassa jotain, sen sijaan ettei olisi yhtään mitään".

Tervehdys Pekka!

Mielestäni tuo pohtimasi hieno kysymys johtuu siitä, että olet havainnoimaan ja ihmettelemään kykenevä, tietoinen olento! Joku onkin runollisesti sanonut, että tietoisuuden kautta maailmankaikkeus tutkii itseään.

Jos mitään ei olisi, ei myöskään esittämässäsi kysymyksessäsi olisi mieltä - eikä ketään kysyjääkään sitä esittämässä!

Pohtimasi kysymys vie ihmismieltä yhä syvemmälle tähtitarhoihin, ja varmasti meidänkin sukupolvemme löytää sieltä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Hyvä esimerkki on Ursan julkaisema Leena Tähtisen ja Chris Flynnin kirja "Universumin pimeä puoli".

Erittäin upea kirja tästä etsinnästä - yksi välähdyksenomainen poikkileikkaus ajassa ja tilassa - on Dennis Overbyen kirjoittama ja Mikko Vänttisen hienosti suomentama "Kosmoksen yksinäiset. Tiede maailmankaikkeuden salaisuutta etsimässä" (Otava, Helsinki 1995). Se alkaa ajasta, jolloin Allan Sandage metsästi Palomarin vuoren kuuluisalla 200 -tuumaisella peiliteleskoopilla tuntemamme maailmankaikkeuden rajoja.


Ehkä oletkin jo tutustunut Ursan julkaisemaan Esko Valtaojan kirjaan "Kotona maailmankaikkeudessa"? Kirja hengittää kuulaasti kuin sykysyinen tähtitaivas, ja asettaa tietoisuuttamme mittakaavaan.
Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

Pekka Lehtelä

Hei Timo!

Se, että olen tietoinen olento ei estä olemasta sellaista asiantilaa ettei olisi mitään. Maailmankaikkeus ei ole tajunnastani riippuvainen. Jos ei olisi mitään, silloin en olisi täällä asiaa miettimässä, mutta asiantila ei siitä mitenkään muuttuisi. Silloin ei olisi mitään. Siis tilanne ennen oletettua alkuräjähdystä. Sen kuvaamiseen ei ole sanoja, se on jotain mitä ei voi kuvata.

Overbyen: "Kosmoksen yksinäiset" olen ostanut kymmenen vuotta sitten, samoin Valtaojan kirjat yksitellen heti kun ne ilmestyivät. Hyviä kirjoja kaikki. Tähtisen kirjoja en ole lukenut vielä, pitääkin tuo asia korjata. On paljon hyviä kirjoja mutta esim. Ursan kirjat: Paul Davies "Kultakutrin arvoitus" ja Marcus Chownin "Päättymättömät päivät kuolleena" edustavat aika paljon omaa mieltymystäni. Kirjoissa uskalletaan mainita sanat: Jumala, teleologia, teologia ja filosofia. Ilman edellisiä sanoja/käsitteitä ei syvällisesti voi minua kiinnostavia asioita pohtia. Tästä ei pidä vetää johtopäätöstä, että olen ns. "uskovainen". En kuulu kirkkoon enkä mihinkään aatteelliseen yhdistykseen, vain Ursaan ja Suomen Ilmailuliittoon. Elämänkatsomukseltani olen agnostikko, luen silti joskus raamattua siinä missä Koraania, Zen-Buddalaisia juttuja, tähtitiedettä ja filosofiaa.

Kirjoja jotka edellisten (Davis ja Chown) kirjojen lisäksi ovat ehkä eniten vaikuttaneet ajatteluuni ovat: Rudy Rucker "Mieli ja äärettömyys", Werner Heisenberg "Fysiikka ja Filosofia", Bart Kosko "Sumea logiikka", Kurt Gödel "Elämä ja matematiikka", Raimo Lehti " Leijonan häntä" sekä Murray Gell-Mann "Kvarkki ja Jaguaari" sekä paljon, paljon muita.

Kun palataan kysymykseen: "Miksi on olemassa jotain, sen sijaan ettei olisi yhtään mitään", niin tähän kysymykseen liittyen on eniten miellyttänyt filosofi Ludwig Wittgensteinin Tractarus kirjan sitaatti: "Ei ole mystistä miten maailma on, vaan että se on".

Näin tänään.

T: Pekka


Mare Nectaris

Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 28.11.2009, 03:21:18
Se, että olen tietoinen olento ei estä olemasta sellaista asiantilaa ettei olisi mitään. Maailmankaikkeus ei ole tajunnastani riippuvainen. Jos ei olisi mitään, silloin en olisi täällä asiaa miettimässä, mutta asiantila ei siitä mitenkään muuttuisi. Silloin ei olisi mitään. Siis tilanne ennen oletettua alkuräjähdystä. Sen kuvaamiseen ei ole sanoja, se on jotain mitä ei voi kuvata.

Kun palataan kysymykseen: "Miksi on olemassa jotain, sen sijaan ettei olisi yhtään mitään", niin tähän kysymykseen liittyen on eniten miellyttänyt filosofi Ludwig Wittgensteinin Tractarus kirjan sitaatti: "Ei ole mystistä miten maailma on, vaan että se on".

Ihan aluksi: kiitos mahtavista kirjavinkeistä. Ja toiseksi: sekä kysymys miksi että kysymys miten ovat mielestäni tietoiselle olemassaololle oleellisen tärkeitä. Spekuleeraanpa kuitenkin seuraavassa asiaa vähän, koska se on mielestäni hieno ja usein tähtitarhojen alla mieleen tuleva. Toivottavasti et pahastu pohdinnastani; en halua loukata millään tavalla. Ja siis säikeen teemassahan me pysytään: "goto or not-to-goto, that is the question"  :rolleyes:

Ja sitten spekulaatioon! - Siteeraamasi Wittgenstein päätyikin johtopäätökseen: "Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen" (niille joille ei ole tuttu: mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava). - Einstein taas päätyi tavallaan tulokseen: mistä ei voi puhua, se on mallinnettava ja laskettava. - Tässä on mielestäni filosofian ja empiirisen fysiikan (ja tähtitieteen) rajapinta. Molemmat ovat tärkeitä tieteenaloja ja pohdinnan kohteita, mutta eivät nähdäkseni sovi toistensa asettamien kysymysten ratkaisuun.

Paradoksaalista on, että kosmologia (ja tähtitiedekin) näyttäytyy maallikolle spekulatiivis-filosofisena, koska asetettuja, teoriasta johdettuja hypoteeseja ei voida useinkaan suoraan testata, vaan vaaditaan vuosikymmenten työtä. Tästä mielestäni Overbyn kirja on mahtava esimerkki. Astrofyysikko ja kosmologi siis ovat kuin japanilainen bonsai -puun kasvattaja, joka ei itse näe työnsä hedelmää. Silti hän kysyy miten puu on; ei miksi. Nyt kun LHC -kiihdytin on käynnissä, voidaan testata empiirisesti Higgsin bosonin olemassaoloa, koska energiataso riittää sen havaitsemisessa tarvittavaan törmäytysvoimaan. Silti energiataso on vielä mitätön kosmologisessa mittakaavassa. - Jos maallikko näkee kuplakammiosta kuvatun hiukkasradan, hän kysyy, miksi hiukkanen on siellä ja miksi se noin teki. Fyysikko kysyy: miten hiukkanen on siellä, ja millaisten prosessien kautta se vuorovaikuttaa toisiin hiukkasiin (kullakin energiatasolla).

Caprahan on kirjassaan Fysiikka ja Tao lähtenyt mystifioimaan fysiikkaa kysymällä, eivätkö muinaiset itämaiset uskomusjärjestelmät sovikin modernin fysiikan maailmankuvaan. Kirja on yksi suosikeistani, mutta ei sillä fysiikasta väiteltäisi. Se on mielestäni esimerkki siitä, miten tietoisuuden kysymykset voivat ulottua kuvailun ja ihmettelyn (miksi) tasolla sellaiseen, mikä jälkeenpäin tarkasteltuna ns. osuu "oikeaan". Hiukkaskiihdytintä ei taolaisuus koskaan rakentanut. - Yhtä lailla mystiseltä vaikuttaa arkielämän näkökulmasta Heisenbergin epävarmuusperiaate (voimme laskea vain hiukkasen paikan tai nopeuden, emme molempia). Maallikko kysyy miksi sukka katosi pesukoneeseen. Tulevaisuuden fyysikot ehkä empiirisesti osoittavat lingon muodostavan aika-tilaan repeämän. Sukankaan paikkaa tai nopeutta ei sitten ehkä voikaan tietää yhtä aikaa.

Kunnes empiirinen koe on järjestetty (tai havainto saatu muulla tavalla esim. galakseja tutkimalla), filosofialle jää tilaa pohtia kysymystä miksi. Sen jälkeen fyysikko asettaa seuraavan miten -kysymyksen.

Kysymys maailmankaikkeudesta ehkä on sittenkin empiirisen luonnontieteen kannalta turvallisinta asettaa: miten on jotakin, eikä ei-mitään. Itseäni on viehättänyt ajatus multiversumeista: omamme on "todella suuressa katsannossa" yhtä todennäköinen tai epätodennäköinen kuin muutkin; se on yksi ajan ja tilan jäsentymisen muoto. Ellei aika ja tila jäsenny, on ei-mitään; muussa tapauksessa on jotakin, jonka me tunnistamme omaksi universumiksemme. Varmasti maailmankaikkeudessa on todennäköisempää kuitenkin tietoisten olentojen suusta kuulla kysymys miksi kuin kysymys miten. Tämä nähdäkseni johtuu sivilisaation matkasta siihen pisteeseen, että muutama harva tieteellisen koulutuksen saanut mieli kykenee kysymään miten muussa kuin teknologisessa tai tuotannollisessa mielessä, kuten pyörä, puunuija tai ruoan lämmittäminen vs. raakana syöminen. Molemmat kysymykset ovat tietoisuudelle olennaisia, mutta kuvaavat eri ulottuvuuksia. Miksi ja miten ovat olemisemme ja oppimisemme tapoja.

Laivat ajavat vuosikymmeniä ilman onnettomuuksia. Miten, kysyy nuori poika, ja ryhtyy merikapteeniksi tai luotsiksi. - Miksi, kysyy nuori poika, ja ryhtyy filosofiksi.

Tulee yksi iso onnettomuus, ja suuri osa ihmisistä kysyy: miksi? Onnettomuustutkija kysyy: miten, sillä tilastollisesti onnettomuudet vain tulevat joskus. Osa niistä on ns. sattumaa tilastollisesti, ja osalle on hyvinkin selkeä syy. Sattuma tässä tarkoittaa, että tietyt olosuhteet toistuvat laivojen ajaessa reitillään, ja niiden kombinaatio voi joskus tuottaa onnettoman tilanteen: väsynyt metalli murtuu aallokossa tms. Olemassaolon yhdellä tasolla mieli ei ehkä kestä sattumanvaraisuutta, vaan tarvitsee Viktor Franklin logoterapia-ajattelun mukaisen tarkoituksen: miksi? - On selitetty, että tiedollisesti epäyhtenäisemmissä yhteiskunnissa (kuten Yhdysvallat yleiseltä koulutustasoltaan on) ihmiset turvautuvat salaliittoteorioihin, kun sattuu jotakin riittävän suurta. Mieli ei kestä ajatusta, että esim. oma toiminta olisi voinut ruokkia onnettomuutta tai tahallista satuttavaa tekoa (esim. terrorismia).

Ajattelen, että aika ja tila tulevat oleviksi, ja olosuhteet (lukemattomilla) planeetoilla synnyttävät elämää veden ja olosuhteiden kombinaation vuoksi. Heti kun syntyy tietoisuus, herää kysymys miksi. Se on ensimmäinen ja primääri, koska kysymys miten edellyttää tietämystä asioista, jotka heräävä tietoisuus "ottaa annettuina" tai mystisinä. Ilman miksi -kysymystä ei kuitenkaan varmasti esitettäisi miten -kysymystä, vaan vallitsisi taantumus ja staattisuus. Tietämisen kehittyessä kysymys miten tulee relevantiksi. Samoin esimerkiksi tuli on ensin mystinen jyrinän ja välähdyksen sytyttämä, ja sitä pelätään. Joku alkaa miettiä miten sen saisi säilymään, ja siirtää sen kytemään puunpahkaan. Tuli on ihmisen mukana, ja edelleen osa kysyy: miksi. Osa kysyy: miten, ja syntyy ajatus "lyödä itse tulta". Tulenteko on näin keksitty.

Näen siis, että ihminen kysyy (tietoisuutensa vuoksi) miksi. Tähtitieteilijä ja kosmologi kysyvät: miten. 
Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

Kaizu

Jonkin tapahtuman "miten" kysymyksen vastauksen osaset ovat voimassa tapahtuman tapahtuessa, joten ne ovat löydettävissä tapahtuman ympäristöstä. Myöskin niin että kun tapahtuma toistetaan, ne ovat taas voimassa. Ne ovat jollain lailla havaittavissa ja soveltuvat siksi yksinkertaisen tähtitieteilijän ajatusmaailmaan.
"Miksi" kysymys taas liittyy syy- seuraus suhteeseen ja vastauksen osaset ovat eri ajassa kuin tapahtuma. Meillä ei ole suoranaisia keinoja havaita muuta aikaa kuin nykyhetki. Meinneisyydestä tietoa on joitain palasia muistissa ja tulevaisuutta ennustamme päättelemällä samojen muistelmien pohjalta. Vastauksien saaminen "miksi" kysymykseen on siis hankalampaa eikä prosessi useinkaan ole varmuudella toistettavissa eikä jääräpäille todistettavissa. Meillä on kokemukseen (muistoihin) perustuva arvausjärjestelmä, matematiikka, auttamassa menneiden, nykyisten ja tulevien tapahtumien ennustamista.
Mitenkä tämä liittyy kaukoputkeen? Kaukoputkella etsitään osasia vastauksiin tämän päivän "miten" ja tulevaisuuden "miksi" kysymyksille .

Kaizu
Kai Forssen

Pekka Lehtelä

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 28.11.2009, 11:52:35
Jonkin tapahtuman "miten" kysymyksen vastauksen osaset ovat voimassa tapahtuman tapahtuessa, joten ne ovat löydettävissä tapahtuman ympäristöstä. Myöskin niin että kun tapahtuma toistetaan, ne ovat taas voimassa. Ne ovat jollain lailla havaittavissa ja soveltuvat siksi yksinkertaisen tähtitieteilijän ajatusmaailmaan.
"Miksi" kysymys taas liittyy syy- seuraus suhteeseen ja vastauksen osaset ovat eri ajassa kuin tapahtuma. Meillä ei ole suoranaisia keinoja havaita muuta aikaa kuin nykyhetki. Meinneisyydestä tietoa on joitain palasia muistissa ja tulevaisuutta ennustamme päättelemällä samojen muistelmien pohjalta. Vastauksien saaminen "miksi" kysymykseen on siis hankalampaa eikä prosessi useinkaan ole varmuudella toistettavissa eikä jääräpäille todistettavissa. Meillä on kokemukseen (muistoihin) perustuva arvausjärjestelmä, matematiikka, auttamassa menneiden, nykyisten ja tulevien tapahtumien ennustamista.
Mitenkä tämä liittyy kaukoputkeen? Kaukoputkella etsitään osasia vastauksiin tämän päivän "miten" ja tulevaisuuden "miksi" kysymyksille .

Kaizu

Aina silloin tällöin käy, että joku muu kirjoittaa selkeämmin omat ajatukseni kuin minä itse. Tässä tapauksessa sen teit nyt sinä Kaizu. Muistan hienot keskustelumme 2002 vuoden DS-tapaamisessa Manskivellä. Eräät nuoremmat harrastajat katsoivat putkellani, itse istuin "pöytäseminaarissa" Kaizun ja monen muun kanssa. Putkella katselu jäi aika vähiin, koska aika meni kiinnnostavassa keskustelussa. Toivottavasti taas nähdään samoissa merkeissä. Jarmolle ja muille terkkuja!

T: Pekka





Ari Haavisto

Tässä jaarittelua alkuperäiseen topiciin:

Itse toimin pitkään mohikaanina C8:lla ja sen päälle kiikareilla. Enkä mitenkään vienyt sitä loppuun asti, usea Messier-galaksikin on vielä hakematta. Lisääntyvä valosaaste jopa maaseudulla vei hommasta varsinkin talvisin mielekkyyttä.

Nykyisen putkeni hankkiessani GOTO tuli vähän niinkuin kylkiäisenä ja alussa olin sisäisesti sitä vastaan. Pelkäsin, että meneekö koko mies piloille moisen kanssa? Meneekö koko harrastuksesta maku, tuleeko minusta pullamössöharrastaja joka yhtäkkiä vuosikymmenten harrastuksen jälkeen tympääntyykin lopulta koko hommaan? Skannaa vaan kerran "parhaat palat" läpi ja sitten lopettaa? Unohtuuko kaikki vaivalla pakkasessa opitut taivaskonnut? Pakkohan tuota kuitenkin oli kokeilla.

Aluksi käytin GOTOa ikäänkuin häpeillen, hakien vain kohteita jotka muutenkin näkee jopa paljain silmin. Sitten siirryin himmeämpiin tuttuihin kohteisiin ja lopulta kohteisiin, joita en ennen ollut nähnyt. Toteutuivatko uhkakuvat? Eivät!

GOTOsta tosiaan tuli (kuten Jaakko jo kirjoittikin) apuväline, jolla avasin (tai syvensin) itselleni uuden visuaalihavainnoinnin muodon:  Mahdollisimman pimeän havaintopaikan etsinnän ja siellä sitten keskittyminen itse kohteisiin ja niistä (ja putkestani) mahdollisimman täyden irtisaamiseen. Eli ensin 1-2 tuntia ajoa havaintopaikalle (yleensä tavoitteena edelliskertaa parempi paikka) ja sitten GOTOlla kohteisiin ja pääosa ajasta sitten niiden katselua ja piirustelua tai vain fiilistelyä.

Toinen visuaalihavainnoinnin muoto, josta suuresti nautin, on isoilla kiikareilla ja paljain silmin tähtimaisemien selailu ja kohteiden etsintä. Tähtisuunnistus. Tavallaan siis olen nyt eriyttänyt kohteiden hakemisen + tähtitaivaan maisemien ihailun/opetelemisen ja toisaalta kohteiden katselun erillisiksi tapahtumiksi joita sitten kelin, fiiliksen ym. mukaan vuorottelen. Uuden, isomman putken ja pimeämpien havaintopeikkojen yhdistelmä nyt vaan räjäytti vanhoistakin kohteista niin paljon uutta nähtävää, että tällä hetkellä se vetää pääosan ajasta, mutta kun tulee kunnon pakkaset, niin ettei putken kanssa välttämättä tarkene puuhata, silloin kiikarit, turkishaalarit, rantatuoli ja kartta (huom. ei jalustaa) astuvat kehiin ja pimeämpi havaintopaikka saa tuoda siihenkin lisänsä.

En kuitenkaan ole vielä johtohässäkkämies, koska suurimman osan ajasta pärjään kahdella johdolla. Toinen virtajohto ja toinen handsetin piuha. Putken käyttökuntoon laitto vie noin vartin. Miniläppäri on mukana ja ohjauskokeilut autotallissa tehty, mutta toistaiseksi en ole sillä käytännössä putkea ohjaillut. Asia kerrallaan sitä mukaa kun hommat oppii, ettei päähuomio mene itse asiasta.

Kaikenkaikkiaan nyt havaintoaktiivisuuteni on noussut ja havainnoinnista on tullut mielekkäämpää. Siitä 40% tulee paremmista havaintopaikoista, 40% isommasta putkesta ja loput mm. Goton tuomasta helppoudesta. Mutta olen sitä mieltä että juuri minulle GOTO on hyvä juttu tai lisämauste nyt, ei yhtään aiemmin.
Rebel 600S (Newton 600mm F4)
SW 400P Flextube Synscan GOTO (400/1800mm)
SW300P & NEQ6 Pro
Celestron C8, RET45
ASI183MM

Pierro Astro ADC-korjain
Televue Powermate 2.5x, 4x ja 5x, APM 2,7x & 1,5x comacorrecting barlow
Starlight Xpress suodinpyörä 7x1 1/4"

Pekka Lehtelä

Hyvä Timo!

Wittgensteinin: "Mistä ei voi puhua siitä on vaiettava" ei tarkoita, että asioista joista ei voi puhua, voisi matemaattisesti mallintaa tai laskea, kuten kerroit Einsteinin sanoneen.
Matemaattiikka on myös kieli, tosin formaali sellainen, silti vain kieli. Tractatuksen suomenkielisen laitoksen saatesanoissa W:n Ystävä G.H. von Wright sanoo W.n tarkoittaneen, että sitä mitä ei kielen avulla voi kuvata, se silti voi meille osoittaa olemassaolonsa, se voidaan "nähdä" tajuamalla ettei sitä voi sanoa. W.n Tractatus on aika vaikea ja moniulotteinen teos. Matematiikka ei ole kaikkivoipaa, senhän jo Kurt Gödel aikanaan todisti. Kun lukee Gödelin kirjan, huomaa hänen olleen matemaatikko ja mystikko, aivan kuten Wittgenstein. W:stä eroten Gödel oli platonisti.

Miten-miksi kysymykset kietoutuvat/nivoituvat toisiinsa tavalla joka ei ole aivan yksiselitteinen asia. Metaforaasi laivoista en ymmärrä lainkaan. Saatan myös tietoosi etten ole ammattifilosofi enkä tähtitieteilijä saati fyysikko. En haluaisikaan olla, olen veturinkuljettaja. Tähtietieteen harrastajana saan tehdä mitä tykkään tai jättää tekemättä jos niin haluan. Ammattilaisena tämä ei onnistuisi. Ammattini puolesta voin myös kertoa sinulle, että onnettomuustutkijat kysyvät taatusti miten lisäksi miksi, jos junaonnettomuus on tapahtunut kuljettajan virheen vuoksi. Silloin kysytään miksi toimit noin joka johti onnettomuuteen, ei miten. Tämän tiedän ammattini puolesta.

Me tiedämme miten gravitaatio vaikuttaa, voimme laskea sen kuinka paljon, mutta emme tiedä miksi? Ehkä joskus tiedämme, ehkä emme. Sen muistan Einsteinin sanoneen, että "Matematiikka ei ole luonto", tätä vertaisin siihen, että kartta ei ole maasto. Luonto järjestää meille aina pieniä ja suurempiakin yllätyksiä, näitä matematiikka ei voi läheskään aina ennustaa. Kuuntelin vajaa viikko sitten autoni radiosta keskustelua jossa itse matemaattikkona työskentelevä henkilö kertoi, että matemaatikkojen ongelmana on se, että tässä on ongelma ja siihen etsitään ratkaisu. Tämä pätee joskus mutta ei aina. Useimpiin maalman asioihin ei ole eikä löydy ratkaisua, ne jäävät avoimiksi. Tämä on myös oma kantani asiaan.

Pitkän kirjoituksesi lopussa kerrot, että ihmiset kysyvät (tietoisuutensa vuoksi) miksi. Tähtitieteilijä ja fyysikko miten. Eivätkö tähtitieteilijät ja fyysikot ole ihmisiä? Vai ovatko he jotenkin muiden ihmisten yläpuolella? Itse en nostaisi ketään ihmistä korkeammalle kuin toista, kerjäläisen elämä on yhtä arvokas kuin kuninkaan. Älykkyys, oppineisuus ja viisaus eivät ole aivan samoja asioita. Alykäs ja oppinut ei välttämättä ole viisas. Vähemmän oppinut ja älykäs henkilö taas voi hyvinkin olla viisas. Viisautta on vaikeaa määritellä, itse sanoisin sen olevan sydämen sivistystä. Se on minun päämääräni, en tiedä saavutanko sitä koskaan, mutta jo pyrkimyksenä se on tavoittelemisen arvoinen. Ja sen vuoksi yritän lukea myös muutakin kuin tähtiedettä, mm. filosofiaa, uskontotiedettä jne. Minulle filosofia ja tähtiede eivät ole pelkkiä harrastuksia vaan niistä on tullut elämäntapa.

Jos tähtää viisauteen pelkkä matematiikka, fysiikka ja tähtiede ei riitä. Valtaojakin käyttää kirjojensa etsinnöissään hyväksi laajaa tietämystään taiteista, kirjallisuudesta ja kulttuurista yleensä. Juuri senhän vuoksi hänen kirjojaan on todella kiva lukea. Pohdinnat ovat Valtaojan kirjoissa sangen syvällisiä ja hän kertoo itsestäänkin varsin henkilökohtaisia asioita. Vaikka en ole Valtaojan kanssa monesta asiasta samaa mieltä, arvostan hänen mielipiteitään. Olisi hieno juttu saada joskus keskustella hänen kanssaan henkilökohtaisesti. Toivottavasti sinä Timo et nyt pahastu tai loukkaannu minun kirjoituksestani. Se ei ole tarkoitus, kerroin vain aivan rehellisesti oman mielipiteeni ja vastineen sinun kirjoitukseesi.

Tämä alkaakin jo riittäämään minun osaltani näistä aiheista, tämähän on tähtitieteen, ei filosofian foorumi. Ollaan jo aika kaukana alkuperäisestä aiheesta GOTO-putki vai ei. Taitaa alkaa kohta jo moderaattoritkin puuttumaan asiaan.

T: Pekka

jtbo

Lainaus käyttäjältä: MarkoM - 22.11.2009, 18:45:01
Olet luultavasti katsellut tähtivalokuvaajien kalustokuvia, joten ei noista tarvitse olla huolissaan. Visuaalihavaitsija kyllä pärjää ihan mainitsemillasikin yksinkertaisilla varusteilla (eikä kyllä tähtikuvaajakaan tarvitse yksinkertaisimmillaan kuin seurantakoneistolla varustetun kaukoputken, kameran ja ohjelmoitavan kaukolaukaisimen).

Yksinkertainen seurantajalusta (EQ1) ja Infrapunalaukaisin mallia yksi nappi (ei mitään ohjelmoitavia hienouksia), eli mahdollisimman alkeellinen varustus itsellänikin. Oikeastaan ei kyllä ole edes kaukoputkea (tai on, muttei sillä tee mitään joten ei lasketa), vain 300mm objektiivi.

Tuon lisäksi halpa pieni herätyskellon, jonka raksutuksesta hiljaisessa havaintopaikassa lasken valotuksen sekunnit.

Itse en havaitsemista itsessään kovin paljoa harrasta, yritän enemmänkin kaapata filmille jotain hienoa, oletan, että jossain vaiheessa herää kiinnostus tarkempaankin ihmettelyyn, mutta jo yksinkertaisten tähtikuvioiden löytäminen sekä joidenkin helppojen sumujen löytäminen ja kuvaaminen on aivan riittävän haastavaa, siihen riittää paljaat silmät + kamera tuolla 300mm objektiivillä ihan hyvin.

Pekka Lehtelä

Niin kuin Marko J tuolla aiemmin sanoi, ei ole mitään "oikeaa" tapaa harrastaa. Minun mielestä tämän harrastuksen parhaita puolia on se, että tästä löytyy niin monta eri ulottuvuutta, että kaikille löytyy se oma mieluisin tapa harrastaa. On tosi mukavaa lukea eri harrastajien tapaa toimia. On minunlaisia mohikaaneja, jopa askeettisempia paljain silmin silmin taivasta tuijottavia, on puhtaita johtohässäkkämiehiä ja "sekakäyttäjiä".

Itse ajattelen tähtitaivaan valokuvaamisen myös olevan hieno tapa tutkia tähtitaivasta. Tosin teknisempi kuin minun "kartta ja kaukoputki" systeemi, mutta mitä sitten? Samaa majesteettistä universumia me tässä kaikki tutkimme. Saimme onneksi tuon vilosohvisen sivujuonteenkin jo käsiteltyä. Haluan tuodan esille sen, etten ole missään nimessä GOTO-putkia vastaan. Jos valosaaste täällä minun asuinpaikalla lisääntyy niin GOTOhan se on sitten minunkin hankittava. Vielä voin katsella omalta takapihaltani "manuaalisesti" toivottavasti mahdollisimman pitkään. Valosaasteen lisääntymisen vuoksi hommasin jo kaksoistähtikartaston ja asiaa käsittelevän toisen kirjankin. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Kertokaa vaan lisää kokemuksistanne, saadaan mahdollisimman suuri leikkaus miten tätä taivaan tiirailua kukin omalla tavallaan toteuttaa. Jos saan raahattua itseni taas joskus Deeb Sky-päiville, niin aion taatusti tutustua niihin GOTO-putkiin ja läppärihommiin (jos joku viitsii pienen demon antaa). Ei muuta kuin harrastellaan, saisi vaan tuo pilvikatto taas aueta niin pääsisi tekemään havaintoja. Pieniä vieroitusoireita alkaa olla kun katselemaan ei ainakaan täällä Viialan suunnalla ole paljoa viime aikoina päässyt.

T: Pekka


Aapeli

Kaikki ihmiset taivaalle katsoo, eri asia on mitä sieltä kukin havaitsee.  Kun tietää mitä etsii ja mistä ,on kaiken havainnoinnin avain.  Tähti harrastuksen alun alottaisin nyt kartoilla ja kiikareilla, suurin asia harrastuksen alkutaipaleella on tietää mitä taivaalta etsii ja mistä.  Tein huomion kun katsoin , kuukausi taakse päin sellaisilla mitättömilla "kiikareilla" joilla voi katsoa lintulaudalla ruokailevia lintuja enintään. No näillä kiikareilla katselin sitten huvikseni andromedan galaksiin, kun 20cm peiliputki oli mennyt huurteeseen sitä katsoessani. Oli leukaluut loksahtaa paikoiltani, sillä selvästi se näkyi vaikka niin pienenä.

Olihan nuo mitätätömät retkikiikarit olleet minulla jo parikymmentä vuotta,  aina mukana kun ne on niin pienet että taskuun mahtuvat. Nyt käsittelen niitä kuin arvokkainta aarrettani.  Saman hienon tunteen olisin kokenut jo lapsena jos olisin tiennyt mitä taivaalta etsiä ja mistä, samat kiikarit olivat taskussa jo silloin. Ja sama andromedan galaksi oli taivaalla en vaan tiennyt että olisin sen nähnyt jo silloin. Ja vaikka olisin sen nähnytkin en olisi sitä noteerannut muuta kuin huuruksi linssillä.






Ari Haavisto

Rebel 600S (Newton 600mm F4)
SW 400P Flextube Synscan GOTO (400/1800mm)
SW300P & NEQ6 Pro
Celestron C8, RET45
ASI183MM

Pierro Astro ADC-korjain
Televue Powermate 2.5x, 4x ja 5x, APM 2,7x & 1,5x comacorrecting barlow
Starlight Xpress suodinpyörä 7x1 1/4"

Jussi Koponen

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 24.11.2009, 23:57:43
En usko että tarvitsee tasa-arvoistaa "johtohässäkkämies" termiä. Olen havainnut että kun mikä tahansa harrastus viedään äärimmilleen, hörhö-tasolle, niin lähes kaikki harrastajat ovat miehiä. Minusta on alkanut tuntua että naiset ovat pikkuisen realistisempiä kuin miehet eikä heiltä mopo karkaa niin helposti käsistä.

Kaizu

Akat ne tumppaakin rahansa meikkeihin ja kenkiin.