Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?

[Pekka Lehtelä]

Katselin tuolta noita kalustokuvia ja oikein hirvitti kuinka monella oli puoli kilometriä kaapelia, läppäri, seurantalaite, akku sun muuta tilpehööriä roppakaupalla.

Heräsi kysymys, olenko viimeinen mohikaani joka käyttää pelkkää karttaa ja kaukoputkea tutkiessaan taivaan ihmeitä? Mitään Gotoa tai seurantalaitetta minulla ei ainakaan vielä ole. Jos valokuvaisin katsoisin ne tarpeelliseksi, sillä eihän ole mitään mieltä kuvata jos menee aikaa kohteen etsimiseen, koska itse kuvauskin kestää pitkään. Mutta visuaalihavainnoissa pidän (toistaiseksi) Gotoa tarpeettomana, tunnen aina suurta riemua kun löydän jonkun uuden kohteen vain kartan avulla.

Itse kauhistelisin jos ennen taivaan tutkimista pitäisi viritellä erilaisia vehkeitä. Nyt kärrään vain kaukoputken autokatoksesta takapihalle ja sen jälkeen kartat mukaan, joten katselun voi aloittaa heti. Onko muita jotka käyttävät em. vain kartta ja putki menetelmää, vai olenko muisto menneestä ajasta?

Mottoni on: "Yksinkertaisella miehellä pitää olla yksinkertaiset vehkeet".

T: Pekka

[ketarax]

Heräsi kysymys, olenko viimeinen mohikaani joka käyttää pelkkää karttaa ja kaukoputkea tutkiessaan taivaan ihmeitä?

Olen vasta toisen kuukauden putkenomistaja, joten minun tavoilla tai taipumuksillani ei niin paljon ole merkitystä, mutta
jo käytännön pakosta katson tällä hetkellä juurikin noin.  Tähtikartta tosin pyörii välillä läppärissä.  Havaintopaikkani on kuitenkin
keskellä Oulun valosaastetta, mistä johtuen välillä on melkoisia vaikeuksia löytää edes "helppoja" kohteita, kun suunnistustähtiä
ei (visuaalisesti) näy.  Eilen yritin varmaan varttitunnin löytää Uranusta, mutta kun Pegasus-neliön alla ei paljain
silmin näy yhtään mitään, edes tuota etelän lehdissä usein korostettua Circletiä, niin huti män ... Putkella toki näkyy
enemmän, mutta ei vielä riitä taito/kokemus suunnistaa 1.5° FOVilla kauhean pitkiä matkoja ...

tunnen aina suurta riemua kun löydän jonkun uuden kohteen vain kartan avulla.

Kyllä se hyvältä tuntuu -- vastapainona sitten melkein yhtä suuri turhautuminen kun seuraava kerta on (vielä) ihan yhtä vaikea ;)
Itse olen myös huomannut että muisti alkaa täyttyä yllättävän nopeasti syväntaivaan kohteiden 'maamerkkien' kanssa, olen jo
pari kertaa tähtäillyt kuvaan M15:a ja ollut liki yllättynyt kun se ei olekaan tasakylkisen kolmion kärki ... ;)

[J-P]

Olen yksi niistä johtohässäkkäläppäriGOTOmiehistä. Mutta jos katselen visuaalisesti, käytän manuaalisuuntausta ja karttaa,
Kuvaus on asia erikseen, kuten mainitsitkin.

J-P

[MarkoM]

Katselin tuolta noita kalustokuvia ja oikein hirvitti kuinka monella oli puoli kilometriä kaapelia, läppäri, seurantalaite, akku sun muuta tilpehööriä roppakaupalla.

Olet luultavasti katsellut tähtivalokuvaajien kalustokuvia, joten ei noista tarvitse olla huolissaan. Visuaalihavaitsija kyllä pärjää ihan mainitsemillasikin yksinkertaisilla varusteilla (eikä kyllä tähtikuvaajakaan tarvitse yksinkertaisimmillaan kuin seurantakoneistolla varustetun kaukoputken, kameran ja ohjelmoitavan kaukolaukaisimen).

[Reijo Teränen]

Eipä ole minullakaan kuin messierin kirjanen ja kaukoputki, siinäpä ne varusteet kun lähden havaitsemaan , jaa, otsalamppu täytyy olla.

[Never]

Onhan maailmassa moneen lähtöön, mohikaaneja ja muita Kuvaus- ja tietotekniikan kehittyessä on visuaalihavainnointi jäänyt melkoisesti jälkeen ja moni on vaihtanut "alaa". GoTo voi olla harrastuksen apuväline ja valokuvaus taas harrastuksen toinen muoto, eipä niissä mitään "pahaa" ole. Kuitenkin itse pidän kaikille tärkeänä että:

1) Osaa tähtikuviot
Kuvasit, käyttäisit GoToa tai et, mutta tähtikuviot pitää osata. Se kuuluu jo melkein yleissivistykseen.

2) Tietää ja tunnistaa edes joitain kohteita
Sen verran pitää olla kokemusta visuaalihavainnoinnista että tunnistaa Messierit ja parhaat NGC-kohteet putkessa, valokuvissa ja on itse nähnytkin kohteita eikä "pari kirkasta Messier-kohdetta harrastuksen aikana"-tyylillä.

3) Osaa etsiä kohteita manuaalisesti
Jos esim. tietokone simahtaa niin on hyvä että kohteita löytyy muullakin tavalla, ripeästi ja vaivattomasti ettei tarvitse kertoa yleisölle ettei star partystä tule mitään kun kaukoputken akku on lopussa. Lisäksi osaa etsiä kohteita nyt sen verran ulkomuistista että ilman tähtikarttaa löytyvät kauden peruskohteet.

Tähtinäytännöissä / tapaamissa näkee usein sitä että "haluaako joku nähdä XX?" ja sitten painetaan paria nappia ja kohde on siinä. Ei kovin ammattimaisen näköistä jos sitä kunnolla tarkastelee :) Mutta tuskin tuokaan monia haittaa...

/Jake

[Vesa Kankare]

Mulla on aina hirviä johtohässäkkä pihalla kuvatessa, poikkeuksena se, että GOTO tästä systeemistä puuttuu ja käytän etsintä ja kartastoa (Pocket Sky Atlas). Motiivina mulla on se, että haluan tietää ja muistaa missä päin taivaalla kuvaamani kohteet ovat. Yleensä SII kanavan yönä karttaa ei enää tarvita.

Lisäksi kun otan dobsonin pihalle, siinä ei ole piuhan piuhaa (vaikka ehkä huurrelämmitin saisi olla) ja kartan kanssa tahi muistista tulee kohteet haettua. Nopeaa, helppoa ja kivaa. Usein ei vaan tule otettua putkea pihalle, kun kaverilla on 4" isompi tötterö yleensä myös tuossa meidän pihalla. Siinä on kiva siivestellä eri kohteita katsellessa. Hänellä homma toimii myös pelkän kartan tai muistin varassa.

Meitä mohikaaneja on siis myös piuhaviidakkoon kätkeytyneenä... :)

[Kaizu]

Yleensä kuvaan ja käytössä on goto ja autoguideri jne. eli siis johtohässäkkämiehiä olen. Printaan kuitenkin mukaan kartat kohteista koska asetelun viimeistelyn teen visuaalisesti läheisten näkyvien kohteiden perusteella. Useimmin se kuvaamani kohde ei ole visuaalisesti havaittavissa. Valotusten aikana voin sitten kiikaroida taivaalta mielenkiintoisia kohteita, kartn kanssa tai ilman. Aikaa myöten olen oppinut muistamaan joidenkin kohteiden paikat.

Kaizu

[Marko.J]

Läppäri - autoguideri - goto - johtohässäkkämieheksi tässä kai on pakko tunnustautua. 

Mutta lähes 20 vuotta etsin kohteet manuaalisesti kartan ja etsimen avulla. Ja kartta on edelleenkin kovassa käytössä, kun Kaizun tavoin kiikaroin taivasta systeemin valottaessa. Eli manuaalisestikin havaitseminen onnistuu, jos tekniikka pettää.

Jutun ydin taitaa kuitenkin olla, että ei ole olemassa mitään "oikeaa" tapaa olla tähtiharrastaja, vaan kukin käyttää niitä välineitä ja toimii juuri sillä tavalla, kuin itsestä tuntuu parhaimmalta. Joukkoon mahtuvat mukaan niin unplugged-viimeiset-mohikaanit (joita taitaa olla edelleen suuri enemmistö) kuin myös nekin harrastajat, joille myös laitteisto ja tekniikka on olennainen osa harrastusta.

Nimen omaan harrastuksestahan tässä on kyse, ainakin itseni kohdalla.

[vanhakauko]

Onko muita jotka käyttävät em. vain kartta ja putki menetelmää, vai olenko muisto menneestä ajasta?
Mottoni on: "Yksinkertaisella miehellä pitää olla yksinkertaiset vehkeet".
T: Pekka

RET 45 ja tähtikartta.  Kyllä sitenkin jotain näkee.  G. Galileikin teki merkittävää työtä ilman ATK-ta.
Tulee mieleen vanhat kuplafolkkarit.  Ilmajäähdytys, takaveto, lyhtyjen lisäksi sähköä oli akussa, laturissa, virranjakajassa ja sytytystulpissa.  Perille pääsi vaik kuplalla ei olisi ollut asiaa ei F1- radoille .

[Kaizu]

RET 45 ja tähtikartta.  Kyllä sitenkin jotain näkee.  G. Galileikin teki merkittävää työtä ilman ATK-ta.
Tulee mieleen vanhat kuplafolkkarit.  Ilmajäähdytys, takaveto, lyhtyjen lisäksi sähköä oli akussa, laturissa, virranjakajassa ja sytytystulpissa.  Perille pääsi vaik kuplalla ei olisi ollut asiaa ei F1- radoille .

Vanhana folkkarikuskina kerron että aika on kullannut muistot. Jos laturin hiilet olivat vähänkään kuluneet, ei sähköä ollut sen enempää akussa kuin moottorissakaan. "Valoihin" sitä oli turha tuhlata, niillä kun ei tehnyt mitään. Nykymittapuun mukaan pienen keulakolarin jälkeen Folkkarikuskia ei kannattanut enää korjata ja vastaan tullut Valiantkuski vain oikaisi rekisterikilpensä suoraksi.

Galilein aikana kaikki kaukoputken läpi nähty oli uutta, toisin kuin nykyään kun "kaikki on tutkittu". Galileilla ei ollut riesanaan nykyistä valosaastetta, ainoastaan jokunen inkvisiittori. Galilei ei tainnut havaita ensimmäistäkään kvasaaria. Hän vain sattui olemaan ensimmäinen kun käänsi putken taivasta kohti ja kertoi näkemästään. Valitettavasti näkymä ei ollut kirkon oppien mukainen.
Galilein kohtalona oli huomata että Jupiterin kuut olivat eri kerroilla eri asennoissa ja että hän ymmärsi mitä se tarkoitti (eikä malttanut olla hiljaa).

Kaizu

[J-P]

Kyllä GOTO putkillakin on paikkansa visuaalihavainnoinnissa.
Kun ulkona ollaan yöllä kovassa pakkasessa, ja aukko taivaallakaan ei välttämättä pysy auki
kuin hetken, on nope kohteiden löytäminen etu.
Jos aikaa tuhrautuu paljon kohteen etsintään, ei enää pitkään tarkene havainnoida.
(Tai sitten pilvet sulkevat näkymän.)

Nykyiset pienet GOTO-jalustat ovat yksinkertaisia ja syövät vain vähän virtaa, joten mitään johtosäkkärää ei
tarvitse sietää.

J-P

[weldor]

Aloittelijana ei ole vielä edes tullut ajankohtaiseksi hankkia GoTo:a ja epäilen tuleeko missään vaiheessa. Putki ja tähtikartta on käytössä ja hyvin mennään.
Ehkä sitten joskus tulee tietokoneohjattua putkea hommattua jos saa haaveen omasta tähtitornista toteutettua. Mutta voi jäädä haaveeksi sen näkee sitten ajan kanssa. 

[juha_k]

Kun tilasin Skymax 127:n tuli otettua lisävarusteina seurantamoottori ja napatähtäin.

Nuokin rahat olisi oinut käytää lisäokulaariin tai pariin, seurantamoottoriin en ole uusia paristoja hyytyneiden tilalle ostanut ja suuntaukseksi on riittänyt
silmämääräinen jalustan nosto pohjantähteä kohti.

Eli ei turhaa elektroniikkaa eikä säätämistä.

Elämäntapaintiaani vai ei...

[Timpe]

Omat kalustoni ovat lähinnä pienimmän vaivan tie: jos on tarkoitus ottaa kuvia suurella 300/1500 putkella, niin vähemmällä ei selviä lopputuloksen kärsimättä jollakin tavalla   Nuokin välineet pysyvät silti vain välineinä eli työkalun asemassa ja turhasta roinasta pyrin eroon, koska en nauti harrastuslaitteiden puleeraamisesta (vink, pitäisikin myydä tuo TeleVuen visuaali Paracorr pois, kun en sitä nykyään tarvitse Baader MPCC:n takia). Visuaalihavaitsemista harrastan aina mahdollisuuksien (lue: vapaan havaintoajan) mukaan ja jalustan Goto on rengin asemassa, kun itseäni ei haluta enää kaivaa kohdetta tähtihyppelyllä esiin kaupungin valosaasteen keskeltä. Kohteet toki löytyvät 10 ja 20cm perus-Newtonien mukanaan tuomalla havaintokokemuksella, mutta vanhemmiten sitä arvostaa myös löytämisen helppoutta.