Heräsi kysymys, olenko viimeinen mohikaani joka käyttää pelkkää karttaa ja kaukoputkea tutkiessaan taivaan ihmeitä?
Olen vasta toisen kuukauden putkenomistaja, joten minun tavoilla tai taipumuksillani ei niin paljon ole merkitystä, mutta
jo käytännön pakosta katson tällä hetkellä juurikin noin. Tähtikartta tosin pyörii välillä läppärissä. Havaintopaikkani on kuitenkin
keskellä Oulun valosaastetta, mistä johtuen välillä on melkoisia vaikeuksia löytää edes "helppoja" kohteita, kun suunnistustähtiä
ei (visuaalisesti) näy. Eilen yritin varmaan varttitunnin löytää Uranusta, mutta kun Pegasus-neliön alla ei paljain
silmin näy yhtään mitään, edes tuota etelän lehdissä usein korostettua Circletiä, niin huti män ... Putkella toki näkyy
enemmän, mutta ei vielä riitä taito/kokemus suunnistaa 1.5° FOVilla kauhean pitkiä matkoja ...
tunnen aina suurta riemua kun löydän jonkun uuden kohteen vain kartan avulla.
Kyllä se hyvältä tuntuu -- vastapainona sitten melkein yhtä suuri turhautuminen kun seuraava kerta on (vielä) ihan yhtä vaikea ;)
Itse olen myös huomannut että muisti alkaa täyttyä yllättävän nopeasti syväntaivaan kohteiden 'maamerkkien' kanssa, olen jo
pari kertaa tähtäillyt kuvaan M15:a ja ollut liki yllättynyt kun se ei olekaan tasakylkisen kolmion kärki ... ;)