Moi kaikki,
jahas, tällainen keskusteluketju on näköjään aikoinaan jäänyt huomaamatta.
Joo, minä lukeudun näihin viimeisiin mohikaaneihin. Eli havaitsen pääasiassa syvän taivaan kohteita visuaalisesti 10'' Dobsonilla kartta ja kaukoputki -menetelmällä. Ei Gotoa, ei elektroniikkaa, ei johtohässäkkää, ei hämäränäön tuhoavaa loistavaa läppärinruutua. Vain mies, kaukoputki ja maailmankaikkeus. Havainnot kirjaan ylös DS-jaoston aikanaan tekemille kartonkisille havaintokorteille, joissa on oma kenttä piirrokselle ja omat paikkansa havainnon tiedoille ja muistiinpanoille.
Minulle tässä harrastuksessa on tärkeää päästä näkemään maailmankaikkeus omin silmin, juuri sellaisena kuin se näkyy minun havaintovälineelläni niissä olosuhteissa, joissa kulloinkin havaitsen. Tällä tavalla tekemällä pääsen sellaiseen henkiseen tilaan, jossa mieli hiljenee ja sielu lepää, ja se on todella äärimmäisen hyvä tapa unohtaa arjen kiireet ja stressit, tähtihavaintosession jälkeen olen aina kuin uusi ihminen!
Mutta jokainen luonnollisesti harrastaa juuri sillä tavalla kuin itsestä hyvältä tuntuu, ei ole yhtä "oikeaa" tapaa harrastaa. Sanoisin, että visuaalihavaitseminen ja valokuvaus ovat kaksi eri lajia, kaksi eri lähestymistapaa samaan aiheeseen. Esim. 100 juoksu ja maraton ovat molemmat juoksulajeja, mutta vaativat silti aivan erilaisia ominaisuuksia ja taitoja niiltä, jotka moisia lajeja harrastavat. Sama on tilanne myös tämän tähtiharrastuksemme kanssa, harrastipa sitä visuaalisesti tai valokuvaten.
Terveisin,
Juha
