Avaruus.fi - keskustelualue

Tähtiharrastus ja tähtitiede => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pekka Lehtelä - 22.11.2009, 17:55:57

Otsikko: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 22.11.2009, 17:55:57
Katselin tuolta noita kalustokuvia ja oikein hirvitti kuinka monella oli puoli kilometriä kaapelia, läppäri, seurantalaite, akku sun muuta tilpehööriä roppakaupalla.

Heräsi kysymys, olenko viimeinen mohikaani joka käyttää pelkkää karttaa ja kaukoputkea tutkiessaan taivaan ihmeitä? Mitään Gotoa tai seurantalaitetta minulla ei ainakaan vielä ole. Jos valokuvaisin katsoisin ne tarpeelliseksi, sillä eihän ole mitään mieltä kuvata jos menee aikaa kohteen etsimiseen, koska itse kuvauskin kestää pitkään. Mutta visuaalihavainnoissa pidän (toistaiseksi) Gotoa tarpeettomana, tunnen aina suurta riemua kun löydän jonkun uuden kohteen vain kartan avulla.

Itse kauhistelisin jos ennen taivaan tutkimista pitäisi viritellä erilaisia vehkeitä. Nyt kärrään vain kaukoputken autokatoksesta takapihalle ja sen jälkeen kartat mukaan, joten katselun voi aloittaa heti. Onko muita jotka käyttävät em. vain kartta ja putki menetelmää, vai olenko muisto menneestä ajasta?

Mottoni on: "Yksinkertaisella miehellä pitää olla yksinkertaiset vehkeet".

T: Pekka
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: jussi_k_kojootti - 22.11.2009, 18:38:43
Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 22.11.2009, 17:55:57
Heräsi kysymys, olenko viimeinen mohikaani joka käyttää pelkkää karttaa ja kaukoputkea tutkiessaan taivaan ihmeitä?

Olen vasta toisen kuukauden putkenomistaja, joten minun tavoilla tai taipumuksillani ei niin paljon ole merkitystä, mutta
jo käytännön pakosta katson tällä hetkellä juurikin noin.  Tähtikartta tosin pyörii välillä läppärissä.  Havaintopaikkani on kuitenkin
keskellä Oulun valosaastetta, mistä johtuen välillä on melkoisia vaikeuksia löytää edes "helppoja" kohteita, kun suunnistustähtiä
ei (visuaalisesti) näy.  Eilen yritin varmaan varttitunnin löytää Uranusta, mutta kun Pegasus-neliön alla ei paljain
silmin näy yhtään mitään, edes tuota etelän lehdissä usein korostettua Circletiä, niin huti män ... Putkella toki näkyy
enemmän, mutta ei vielä riitä taito/kokemus suunnistaa 1.5° FOVilla kauhean pitkiä matkoja ...

Lainaa
tunnen aina suurta riemua kun löydän jonkun uuden kohteen vain kartan avulla.

Kyllä se hyvältä tuntuu -- vastapainona sitten melkein yhtä suuri turhautuminen kun seuraava kerta on (vielä) ihan yhtä vaikea ;)
Itse olen myös huomannut että muisti alkaa täyttyä yllättävän nopeasti syväntaivaan kohteiden 'maamerkkien' kanssa, olen jo
pari kertaa tähtäillyt kuvaan M15:a ja ollut liki yllättynyt kun se ei olekaan tasakylkisen kolmion kärki ... ;)

Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: J-P - 22.11.2009, 18:39:40
Olen yksi niistä johtohässäkkäläppäriGOTOmiehistä. Mutta jos katselen visuaalisesti, käytän manuaalisuuntausta ja karttaa,
Kuvaus on asia erikseen, kuten mainitsitkin.

J-P
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: MarkoM - 22.11.2009, 18:45:01
Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 22.11.2009, 17:55:57
Katselin tuolta noita kalustokuvia ja oikein hirvitti kuinka monella oli puoli kilometriä kaapelia, läppäri, seurantalaite, akku sun muuta tilpehööriä roppakaupalla.

Olet luultavasti katsellut tähtivalokuvaajien kalustokuvia, joten ei noista tarvitse olla huolissaan. Visuaalihavaitsija kyllä pärjää ihan mainitsemillasikin yksinkertaisilla varusteilla (eikä kyllä tähtikuvaajakaan tarvitse yksinkertaisimmillaan kuin seurantakoneistolla varustetun kaukoputken, kameran ja ohjelmoitavan kaukolaukaisimen).
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Reijo Teränen - 22.11.2009, 20:24:18
Eipä ole minullakaan kuin messierin kirjanen ja kaukoputki, siinäpä ne varusteet kun lähden havaitsemaan , jaa, otsalamppu täytyy olla.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Never - 22.11.2009, 21:17:32
Onhan maailmassa moneen lähtöön, mohikaaneja ja muita :smiley: Kuvaus- ja tietotekniikan kehittyessä on visuaalihavainnointi jäänyt melkoisesti jälkeen ja moni on vaihtanut "alaa". GoTo voi olla harrastuksen apuväline ja valokuvaus taas harrastuksen toinen muoto, eipä niissä mitään "pahaa" ole. Kuitenkin itse pidän kaikille tärkeänä että:

1) Osaa tähtikuviot
Kuvasit, käyttäisit GoToa tai et, mutta tähtikuviot pitää osata. Se kuuluu jo melkein yleissivistykseen.

2) Tietää ja tunnistaa edes joitain kohteita
Sen verran pitää olla kokemusta visuaalihavainnoinnista että tunnistaa Messierit ja parhaat NGC-kohteet putkessa, valokuvissa ja on itse nähnytkin kohteita eikä "pari kirkasta Messier-kohdetta harrastuksen aikana"-tyylillä.

3) Osaa etsiä kohteita manuaalisesti
Jos esim. tietokone simahtaa niin on hyvä että kohteita löytyy muullakin tavalla, ripeästi ja vaivattomasti ettei tarvitse kertoa yleisölle ettei star partystä tule mitään kun kaukoputken akku on lopussa. Lisäksi osaa etsiä kohteita nyt sen verran ulkomuistista että ilman tähtikarttaa löytyvät kauden peruskohteet.

Tähtinäytännöissä / tapaamissa näkee usein sitä että "haluaako joku nähdä XX?" ja sitten painetaan paria nappia ja kohde on siinä. Ei kovin ammattimaisen näköistä jos sitä kunnolla tarkastelee :) Mutta tuskin tuokaan monia haittaa...

/Jake
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Vesa Kankare - 23.11.2009, 06:22:22
Mulla on aina hirviä johtohässäkkä pihalla kuvatessa, poikkeuksena se, että GOTO tästä systeemistä puuttuu ja käytän etsintä ja kartastoa (Pocket Sky Atlas). Motiivina mulla on se, että haluan tietää ja muistaa missä päin taivaalla kuvaamani kohteet ovat. Yleensä SII kanavan yönä karttaa ei enää tarvita.

Lisäksi kun otan dobsonin pihalle, siinä ei ole piuhan piuhaa (vaikka ehkä huurrelämmitin saisi olla) ja kartan kanssa tahi muistista tulee kohteet haettua. Nopeaa, helppoa ja kivaa. Usein ei vaan tule otettua putkea pihalle, kun kaverilla on 4" isompi tötterö yleensä myös tuossa meidän pihalla. Siinä on kiva siivestellä eri kohteita katsellessa. Hänellä homma toimii myös pelkän kartan tai muistin varassa.

Meitä mohikaaneja on siis myös piuhaviidakkoon kätkeytyneenä... :)
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Kaizu - 23.11.2009, 08:13:40
Yleensä kuvaan ja käytössä on goto ja autoguideri jne. eli siis johtohässäkkämiehiä olen. Printaan kuitenkin mukaan kartat kohteista koska asetelun viimeistelyn teen visuaalisesti läheisten näkyvien kohteiden perusteella. Useimmin se kuvaamani kohde ei ole visuaalisesti havaittavissa. Valotusten aikana voin sitten kiikaroida taivaalta mielenkiintoisia kohteita, kartn kanssa tai ilman. Aikaa myöten olen oppinut muistamaan joidenkin kohteiden paikat.

Kaizu
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Marko.J - 23.11.2009, 10:46:45
Läppäri - autoguideri - goto - johtohässäkkämieheksi tässä kai on pakko tunnustautua.  :wink:

Mutta lähes 20 vuotta etsin kohteet manuaalisesti kartan ja etsimen avulla. Ja kartta on edelleenkin kovassa käytössä, kun Kaizun tavoin kiikaroin taivasta systeemin valottaessa. Eli manuaalisestikin havaitseminen onnistuu, jos tekniikka pettää.

Jutun ydin taitaa kuitenkin olla, että ei ole olemassa mitään "oikeaa" tapaa olla tähtiharrastaja, vaan kukin käyttää niitä välineitä ja toimii juuri sillä tavalla, kuin itsestä tuntuu parhaimmalta. Joukkoon mahtuvat mukaan niin unplugged-viimeiset-mohikaanit (joita taitaa olla edelleen suuri enemmistö) kuin myös nekin harrastajat, joille myös laitteisto ja tekniikka on olennainen osa harrastusta.

Nimen omaan harrastuksestahan tässä on kyse, ainakin itseni kohdalla.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: vanhakauko - 23.11.2009, 12:57:52
Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 22.11.2009, 17:55:57
Onko muita jotka käyttävät em. vain kartta ja putki menetelmää, vai olenko muisto menneestä ajasta?
Mottoni on: "Yksinkertaisella miehellä pitää olla yksinkertaiset vehkeet".
T: Pekka

RET 45 ja tähtikartta.  Kyllä sitenkin jotain näkee.  G. Galileikin teki merkittävää työtä ilman ATK-ta.
Tulee mieleen vanhat kuplafolkkarit.  Ilmajäähdytys, takaveto, lyhtyjen lisäksi sähköä oli akussa, laturissa, virranjakajassa ja sytytystulpissa.  Perille pääsi vaik kuplalla ei olisi ollut asiaa ei F1- radoille .
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Kaizu - 23.11.2009, 13:28:02
Lainaus käyttäjältä: vanhakauko - 23.11.2009, 12:57:52
RET 45 ja tähtikartta.  Kyllä sitenkin jotain näkee.  G. Galileikin teki merkittävää työtä ilman ATK-ta.
Tulee mieleen vanhat kuplafolkkarit.  Ilmajäähdytys, takaveto, lyhtyjen lisäksi sähköä oli akussa, laturissa, virranjakajassa ja sytytystulpissa.  Perille pääsi vaik kuplalla ei olisi ollut asiaa ei F1- radoille .
Vanhana folkkarikuskina kerron että aika on kullannut muistot. Jos laturin hiilet olivat vähänkään kuluneet, ei sähköä ollut sen enempää akussa kuin moottorissakaan. "Valoihin" sitä oli turha tuhlata, niillä kun ei tehnyt mitään. Nykymittapuun mukaan pienen keulakolarin jälkeen Folkkarikuskia ei kannattanut enää korjata ja vastaan tullut Valiantkuski vain oikaisi rekisterikilpensä suoraksi.

Galilein aikana kaikki kaukoputken läpi nähty oli uutta, toisin kuin nykyään kun "kaikki on tutkittu". Galileilla ei ollut riesanaan nykyistä valosaastetta, ainoastaan jokunen inkvisiittori. Galilei ei tainnut havaita ensimmäistäkään kvasaaria. Hän vain sattui olemaan ensimmäinen kun käänsi putken taivasta kohti ja kertoi näkemästään. Valitettavasti näkymä ei ollut kirkon oppien mukainen.
Galilein kohtalona oli huomata että Jupiterin kuut olivat eri kerroilla eri asennoissa ja että hän ymmärsi mitä se tarkoitti (eikä malttanut olla hiljaa).

Kaizu
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: J-P - 23.11.2009, 14:10:52
Kyllä GOTO putkillakin on paikkansa visuaalihavainnoinnissa.
Kun ulkona ollaan yöllä kovassa pakkasessa, ja aukko taivaallakaan ei välttämättä pysy auki
kuin hetken, on nope kohteiden löytäminen etu.
Jos aikaa tuhrautuu paljon kohteen etsintään, ei enää pitkään tarkene havainnoida.
(Tai sitten pilvet sulkevat näkymän.)

Nykyiset pienet GOTO-jalustat ovat yksinkertaisia ja syövät vain vähän virtaa, joten mitään johtosäkkärää ei
tarvitse sietää.

J-P
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: weldor - 23.11.2009, 17:42:04
Aloittelijana ei ole vielä edes tullut ajankohtaiseksi hankkia GoTo:a ja epäilen tuleeko missään vaiheessa. Putki ja tähtikartta on käytössä ja hyvin mennään.
Ehkä sitten joskus tulee tietokoneohjattua putkea hommattua jos saa haaveen omasta tähtitornista toteutettua. Mutta voi jäädä haaveeksi sen näkee sitten ajan kanssa.  :azn:
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: juha_k - 23.11.2009, 18:18:17
Kun tilasin Skymax 127:n tuli otettua lisävarusteina seurantamoottori ja napatähtäin.

Nuokin rahat olisi oinut käytää lisäokulaariin tai pariin, seurantamoottoriin en ole uusia paristoja hyytyneiden tilalle ostanut ja suuntaukseksi on riittänyt
silmämääräinen jalustan nosto pohjantähteä kohti.

Eli ei turhaa elektroniikkaa eikä säätämistä.

Elämäntapaintiaani vai ei...
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Timpe - 23.11.2009, 22:30:35
Omat kalustoni ovat lähinnä pienimmän vaivan tie: jos on tarkoitus ottaa kuvia suurella 300/1500 putkella, niin vähemmällä ei selviä lopputuloksen kärsimättä jollakin tavalla :undecided:  Nuokin välineet pysyvät silti vain välineinä eli työkalun asemassa ja turhasta roinasta pyrin eroon, koska en nauti harrastuslaitteiden puleeraamisesta (vink, pitäisikin myydä tuo TeleVuen visuaali Paracorr pois, kun en sitä nykyään tarvitse Baader MPCC:n takia). Visuaalihavaitsemista harrastan aina mahdollisuuksien (lue: vapaan havaintoajan) mukaan ja jalustan Goto on rengin asemassa, kun itseäni ei haluta enää kaivaa kohdetta tähtihyppelyllä esiin kaupungin valosaasteen keskeltä. Kohteet toki löytyvät 10 ja 20cm perus-Newtonien mukanaan tuomalla havaintokokemuksella, mutta vanhemmiten sitä arvostaa myös löytämisen helppoutta.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: vanhakauko - 24.11.2009, 09:22:30
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 23.11.2009, 13:28:02
Vanhana folkkarikuskina kerron että aika on kullannut muistot. Jos laturin hiilet olivat vähänkään kuluneet, ei sähköä ollut sen enempää akussa kuin moottorissakaan. "Valoihin" sitä oli turha tuhlata, niillä kun ei tehnyt mitään. Nykymittapuun mukaan pienen keulakolarin jälkeen Folkkarikuskia ei kannattanut enää korjata ja vastaan tullut Valiantkuski vain oikaisi rekisterikilpensä suoraksi.

Galilein aikana kaikki kaukoputken läpi nähty oli uutta, toisin kuin nykyään kun "kaikki on tutkittu". Galileilla ei ollut riesanaan nykyistä valosaastetta, ainoastaan jokunen inkvisiittori. Galilei ei tainnut havaita ensimmäistäkään kvasaaria. Hän vain sattui olemaan ensimmäinen kun käänsi putken taivasta kohti ja kertoi näkemästään. Valitettavasti näkymä ei ollut kirkon oppien mukainen.
Galilein kohtalona oli huomata että Jupiterin kuut olivat eri kerroilla eri asennoissa ja että hän ymmärsi mitä se tarkoitti (eikä malttanut olla hiljaa).

Kaizu

Tjaa.. Oli mulla Fiat 650-vanharomukin.  Kun satoi, sähköt oikkuili eivätkä tuulilasinpyyhkimet toimineet.  Se autoista.

Galilein havainto Jupiterin kuista oli merkittävä, tuskin sattuma.  Jupiterhan on paljain silminkin huomattavan kirkas.  Miksei G.G. olisi sitä katsonut nykymittapuun mukaan vaatimattomalla havaintovälineellään?  (Katolinen kirkko sivumennen on oppinut fiboistaan: Paavin astronomi julistaa maailmankaikkeudsta löytyvän muitakin asuttuja planeettoja.  Tämä on Hesarin uutinen, enkä katso tietoa sen kummemmin uskonnolliseksi).

Omat havaintoni vaatimattomalla putkella, pääpeili 11 sm, pottoväli 900 mm (se on myös putken pituus) ovat mukavia.  Ihan itse saa nähdä!  Vajaasta Kuusta näkee sen sisäreunalta kraatereiden muotoja, Mars on punertava möllikkä, Jupiterin kuutkin näkyvät sekä planeetan kaasuvyöhykkeitä jotenkin, Saturnuksen renkaat näkee, kun planeetta on sopivasti kellellään ja ennenkaikkea erivärisiä kaksoistähtiä.  Talviyönä maaseudulla kavereiden kanssa bongattiin monen todistajan silmin Orionin Trapetsin neljä tähteä.  Uteliaille ystäville ja tutuille onkin kiva näyttää tähtitaivasta.  Eräs mummeli kommentoi kerran Saturnusta: "Sillähän on siivet!"  No, näki renkaat.
Pelkin paljain silminkin voi tähtikuvioita opetella, opetella ottamaan pohjoissuunnan Pohjantähdestä ynnä paljon muuta.  Seulaset on hyvä näkötesti: montako tähteä näet?

Minä en mitenkään väheksy tietokoneita ja gotoiluja.  Rahakysymys.
Huokea konsti saada nähdä maailman tehokkaimpien instrumenttien läpi on lukea Tähdet ja avaruus-lehteä.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 24.11.2009, 17:59:05
Jassoo, löytyihän niitä muitakin mohikaaneja ja kai jokunen Cherokeekin. Marko J tuossa sanoi osuvasti, että ei sitä ole mitään "oikeaa" tapaa harrastaa, jokainen taaplaa omalla tyylillään. Joten J-P ja muut johtohässäkkämiehet, tarkoitukseni ei ollut arvostella teidän tapaanne harrastaa. Jollain tavalla ihailenkin teidän viitseliäisyyttää toimia niiden kaapeleiden ja läppärien kanssa taivaan alla. Nyt vaan on niin, että jostain syystä mun 15 vuotiaasta alkanut valokuvausharrastus lopahti digikameroiden myötä. Paradoksaalinen juttu kun juuri nykyisillä digikameroilla saisi parempia kuvia kuin filmikameroilla.

Asiaan vaikuttaa myös se, että tietokone ei kiinnosta minua juuri lainkaan vaikka nykyiseen työnkuvaani kuuluu sen käyttö ja käytänhän sitä juuri nyt tätä kirjoittaessani. Ehkä siinä syy miksi tykkään katsella ihan manuaalisesti kohteita vain kartan avulla. Joskus löydän kaikki kohteet jotka olen etukäteen listannut ja joskus en löydä oikeastaan yhtikäs mitään. Silloin vain kannetaan putki stoalaisella tyyneydellä pois ja yritetään seuraavalla kerralla uudestaan. Tietokoneisiin hermostun tämän tästä kun taas kaukoputken äärellä en koskaan. Oma katseluni on filosofis-tähtieteellistä tai tähtitieteellis-filosofista, riippuu päivästä. Harrastukseeni liittyy myös se, että luen paljon syvän taivaan kohteita käsittelevää kirjallisuutta sekä muuta tähtitiedettä ja kosmologiaa. Sen lisäksi varsinkin tieteenfilosofiaa ja tieteentutkimusta.Taitaa se minun oma hässäkkä olla iso pino kirjoja tuolla huoneessani joita tasaiseen tahtiin kertyy lisää. Vieläkin suurempi hässäkkä taitaa ehkä olla pääkoppani sisällä.

Minulle taivaan alla olo on rauhoittavaa ja jotenkin minun tulee siellä harras olo. Tunnen suurta kunnioitusta luontoa ja koko kaikkeutta kohtaan. Tämän vuoksi en pidä mitään taivaan kohteita "tylsinä", kaikki siellä näkeväni on omalta kannaltani osa suurta ihmettä. Niin suurta, että ihminen sitä ei koskaan tule kokonaisuudessaan käsittämään. Minulle suurin arvoitus joka askarruttaa alati mieltäni on se, että "Miksi on olemassa jotain, sen sijaan ettei olisi yhtään mitään".

Taisimme tulla luoneeksi tässä ketjussa uuden käsitteen nimeltään "johtohässäkkämies". Tasa-arvon nimissä se kai pitää muuttaa muotoon "johtohässäkkähenkilö". Joten nautinnolllisia hetkiä kaikille tähtitaivaan alla, oli sitten johtohässäkkähenkilö  tai mohikaani. Koskaan ei parane sanoa ei koskaan, mistäs sen tietää vaikka tulevaisuudessa istuisin itse onnellisena kaapeleiden keskellä. Seuraava haave tosin olisi saada itse rakennettua  n. 40cm peilillä varustettua luurankoputki ilman niitä hässäköitä.

T: Pekka
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Kaizu - 24.11.2009, 23:57:43
En usko että tarvitsee tasa-arvoistaa "johtohässäkkämies" termiä. Olen havainnut että kun mikä tahansa harrastus viedään äärimmilleen, hörhö-tasolle, niin lähes kaikki harrastajat ovat miehiä. Minusta on alkanut tuntua että naiset ovat pikkuisen realistisempiä kuin miehet eikä heiltä mopo karkaa niin helposti käsistä.

Kaizu
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Mare Nectaris - 25.11.2009, 12:41:39
Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 24.11.2009, 17:59:05
Minulle suurin arvoitus joka askarruttaa alati mieltäni on se, että "Miksi on olemassa jotain, sen sijaan ettei olisi yhtään mitään".

Tervehdys Pekka!

Mielestäni tuo pohtimasi hieno kysymys johtuu siitä, että olet havainnoimaan ja ihmettelemään kykenevä, tietoinen olento! Joku onkin runollisesti sanonut, että tietoisuuden kautta maailmankaikkeus tutkii itseään.

Jos mitään ei olisi, ei myöskään esittämässäsi kysymyksessäsi olisi mieltä - eikä ketään kysyjääkään sitä esittämässä!

Pohtimasi kysymys vie ihmismieltä yhä syvemmälle tähtitarhoihin, ja varmasti meidänkin sukupolvemme löytää sieltä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Hyvä esimerkki on Ursan julkaisema Leena Tähtisen ja Chris Flynnin kirja "Universumin pimeä puoli" (http://www.ursa.fi/ursa/tuotteet/kirjakauppa/index.php4?TOIMINTO_1=nayta_tuotteet&TUOTE=239&ID_ASIAKAS=1306255764).

Erittäin upea kirja tästä etsinnästä - yksi välähdyksenomainen poikkileikkaus ajassa ja tilassa - on Dennis Overbyen kirjoittama ja Mikko Vänttisen hienosti suomentama "Kosmoksen yksinäiset. Tiede maailmankaikkeuden salaisuutta etsimässä" (Otava, Helsinki 1995). Se alkaa ajasta, jolloin Allan Sandage metsästi Palomarin vuoren kuuluisalla 200 -tuumaisella peiliteleskoopilla tuntemamme maailmankaikkeuden rajoja.


Ehkä oletkin jo tutustunut Ursan julkaisemaan Esko Valtaojan kirjaan "Kotona maailmankaikkeudessa" (http://www.ursa.fi/ursa/tuotteet/kirjakauppa/index.php4?TOIMINTO_1=nayta_tuotteet&TUOTE=96&ID_ASIAKAS=1306255764)? Kirja hengittää kuulaasti kuin sykysyinen tähtitaivas, ja asettaa tietoisuuttamme mittakaavaan.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 28.11.2009, 03:21:18
Hei Timo!

Se, että olen tietoinen olento ei estä olemasta sellaista asiantilaa ettei olisi mitään. Maailmankaikkeus ei ole tajunnastani riippuvainen. Jos ei olisi mitään, silloin en olisi täällä asiaa miettimässä, mutta asiantila ei siitä mitenkään muuttuisi. Silloin ei olisi mitään. Siis tilanne ennen oletettua alkuräjähdystä. Sen kuvaamiseen ei ole sanoja, se on jotain mitä ei voi kuvata.

Overbyen: "Kosmoksen yksinäiset" olen ostanut kymmenen vuotta sitten, samoin Valtaojan kirjat yksitellen heti kun ne ilmestyivät. Hyviä kirjoja kaikki. Tähtisen kirjoja en ole lukenut vielä, pitääkin tuo asia korjata. On paljon hyviä kirjoja mutta esim. Ursan kirjat: Paul Davies "Kultakutrin arvoitus" ja Marcus Chownin "Päättymättömät päivät kuolleena" edustavat aika paljon omaa mieltymystäni. Kirjoissa uskalletaan mainita sanat: Jumala, teleologia, teologia ja filosofia. Ilman edellisiä sanoja/käsitteitä ei syvällisesti voi minua kiinnostavia asioita pohtia. Tästä ei pidä vetää johtopäätöstä, että olen ns. "uskovainen". En kuulu kirkkoon enkä mihinkään aatteelliseen yhdistykseen, vain Ursaan ja Suomen Ilmailuliittoon. Elämänkatsomukseltani olen agnostikko, luen silti joskus raamattua siinä missä Koraania, Zen-Buddalaisia juttuja, tähtitiedettä ja filosofiaa.

Kirjoja jotka edellisten (Davis ja Chown) kirjojen lisäksi ovat ehkä eniten vaikuttaneet ajatteluuni ovat: Rudy Rucker "Mieli ja äärettömyys", Werner Heisenberg "Fysiikka ja Filosofia", Bart Kosko "Sumea logiikka", Kurt Gödel "Elämä ja matematiikka", Raimo Lehti " Leijonan häntä" sekä Murray Gell-Mann "Kvarkki ja Jaguaari" sekä paljon, paljon muita.

Kun palataan kysymykseen: "Miksi on olemassa jotain, sen sijaan ettei olisi yhtään mitään", niin tähän kysymykseen liittyen on eniten miellyttänyt filosofi Ludwig Wittgensteinin Tractarus kirjan sitaatti: "Ei ole mystistä miten maailma on, vaan että se on".

Näin tänään.

T: Pekka

Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Mare Nectaris - 28.11.2009, 10:41:44
Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 28.11.2009, 03:21:18
Se, että olen tietoinen olento ei estä olemasta sellaista asiantilaa ettei olisi mitään. Maailmankaikkeus ei ole tajunnastani riippuvainen. Jos ei olisi mitään, silloin en olisi täällä asiaa miettimässä, mutta asiantila ei siitä mitenkään muuttuisi. Silloin ei olisi mitään. Siis tilanne ennen oletettua alkuräjähdystä. Sen kuvaamiseen ei ole sanoja, se on jotain mitä ei voi kuvata.

Kun palataan kysymykseen: "Miksi on olemassa jotain, sen sijaan ettei olisi yhtään mitään", niin tähän kysymykseen liittyen on eniten miellyttänyt filosofi Ludwig Wittgensteinin Tractarus kirjan sitaatti: "Ei ole mystistä miten maailma on, vaan että se on".

Ihan aluksi: kiitos mahtavista kirjavinkeistä. Ja toiseksi: sekä kysymys miksi että kysymys miten ovat mielestäni tietoiselle olemassaololle oleellisen tärkeitä. Spekuleeraanpa kuitenkin seuraavassa asiaa vähän, koska se on mielestäni hieno ja usein tähtitarhojen alla mieleen tuleva. Toivottavasti et pahastu pohdinnastani; en halua loukata millään tavalla. Ja siis säikeen teemassahan me pysytään: "goto or not-to-goto, that is the question"  :rolleyes:

Ja sitten spekulaatioon! - Siteeraamasi Wittgenstein päätyikin johtopäätökseen: "Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen" (niille joille ei ole tuttu: mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava). - Einstein taas päätyi tavallaan tulokseen: mistä ei voi puhua, se on mallinnettava ja laskettava. - Tässä on mielestäni filosofian ja empiirisen fysiikan (ja tähtitieteen) rajapinta. Molemmat ovat tärkeitä tieteenaloja ja pohdinnan kohteita, mutta eivät nähdäkseni sovi toistensa asettamien kysymysten ratkaisuun.

Paradoksaalista on, että kosmologia (ja tähtitiedekin) näyttäytyy maallikolle spekulatiivis-filosofisena, koska asetettuja, teoriasta johdettuja hypoteeseja ei voida useinkaan suoraan testata, vaan vaaditaan vuosikymmenten työtä. Tästä mielestäni Overbyn kirja on mahtava esimerkki. Astrofyysikko ja kosmologi siis ovat kuin japanilainen bonsai -puun (http://fi.wikipedia.org/wiki/Bonsai) kasvattaja, joka ei itse näe työnsä hedelmää. Silti hän kysyy miten puu on; ei miksi. Nyt kun LHC -kiihdytin on käynnissä, voidaan testata empiirisesti Higgsin bosonin olemassaoloa, koska energiataso riittää sen havaitsemisessa tarvittavaan törmäytysvoimaan. Silti energiataso on vielä mitätön kosmologisessa mittakaavassa. - Jos maallikko näkee kuplakammiosta kuvatun hiukkasradan, hän kysyy, miksi hiukkanen on siellä ja miksi se noin teki. Fyysikko kysyy: miten hiukkanen on siellä, ja millaisten prosessien kautta se vuorovaikuttaa toisiin hiukkasiin (kullakin energiatasolla).

Caprahan on kirjassaan Fysiikka ja Tao lähtenyt mystifioimaan fysiikkaa kysymällä, eivätkö muinaiset itämaiset uskomusjärjestelmät sovikin modernin fysiikan maailmankuvaan. Kirja on yksi suosikeistani, mutta ei sillä fysiikasta väiteltäisi. Se on mielestäni esimerkki siitä, miten tietoisuuden kysymykset voivat ulottua kuvailun ja ihmettelyn (miksi) tasolla sellaiseen, mikä jälkeenpäin tarkasteltuna ns. osuu "oikeaan". Hiukkaskiihdytintä ei taolaisuus koskaan rakentanut. - Yhtä lailla mystiseltä vaikuttaa arkielämän näkökulmasta Heisenbergin epävarmuusperiaate (voimme laskea vain hiukkasen paikan tai nopeuden, emme molempia). Maallikko kysyy miksi sukka katosi pesukoneeseen. Tulevaisuuden fyysikot ehkä empiirisesti osoittavat lingon muodostavan aika-tilaan repeämän. Sukankaan paikkaa tai nopeutta ei sitten ehkä voikaan tietää yhtä aikaa.

Kunnes empiirinen koe on järjestetty (tai havainto saatu muulla tavalla esim. galakseja tutkimalla), filosofialle jää tilaa pohtia kysymystä miksi. Sen jälkeen fyysikko asettaa seuraavan miten -kysymyksen.

Kysymys maailmankaikkeudesta ehkä on sittenkin empiirisen luonnontieteen kannalta turvallisinta asettaa: miten on jotakin, eikä ei-mitään. Itseäni on viehättänyt ajatus multiversumeista: omamme on "todella suuressa katsannossa" yhtä todennäköinen tai epätodennäköinen kuin muutkin; se on yksi ajan ja tilan jäsentymisen muoto. Ellei aika ja tila jäsenny, on ei-mitään; muussa tapauksessa on jotakin, jonka me tunnistamme omaksi universumiksemme. Varmasti maailmankaikkeudessa on todennäköisempää kuitenkin tietoisten olentojen suusta kuulla kysymys miksi kuin kysymys miten. Tämä nähdäkseni johtuu sivilisaation matkasta siihen pisteeseen, että muutama harva tieteellisen koulutuksen saanut mieli kykenee kysymään miten muussa kuin teknologisessa tai tuotannollisessa mielessä, kuten pyörä, puunuija tai ruoan lämmittäminen vs. raakana syöminen. Molemmat kysymykset ovat tietoisuudelle olennaisia, mutta kuvaavat eri ulottuvuuksia. Miksi ja miten ovat olemisemme ja oppimisemme tapoja.

Laivat ajavat vuosikymmeniä ilman onnettomuuksia. Miten, kysyy nuori poika, ja ryhtyy merikapteeniksi tai luotsiksi. - Miksi, kysyy nuori poika, ja ryhtyy filosofiksi.

Tulee yksi iso onnettomuus, ja suuri osa ihmisistä kysyy: miksi? Onnettomuustutkija kysyy: miten, sillä tilastollisesti onnettomuudet vain tulevat joskus. Osa niistä on ns. sattumaa tilastollisesti, ja osalle on hyvinkin selkeä syy. Sattuma tässä tarkoittaa, että tietyt olosuhteet toistuvat laivojen ajaessa reitillään, ja niiden kombinaatio voi joskus tuottaa onnettoman tilanteen: väsynyt metalli murtuu aallokossa tms. Olemassaolon yhdellä tasolla mieli ei ehkä kestä sattumanvaraisuutta, vaan tarvitsee Viktor Franklin logoterapia-ajattelun mukaisen tarkoituksen: miksi? - On selitetty, että tiedollisesti epäyhtenäisemmissä yhteiskunnissa (kuten Yhdysvallat yleiseltä koulutustasoltaan on (http://www.nytimes.com/2009/10/09/opinion/09krugman.html?_r=1)) ihmiset turvautuvat salaliittoteorioihin, kun sattuu jotakin riittävän suurta. Mieli ei kestä ajatusta, että esim. oma toiminta olisi voinut ruokkia onnettomuutta tai tahallista satuttavaa tekoa (esim. terrorismia).

Ajattelen, että aika ja tila tulevat oleviksi, ja olosuhteet (lukemattomilla) planeetoilla synnyttävät elämää veden ja olosuhteiden kombinaation vuoksi. Heti kun syntyy tietoisuus, herää kysymys miksi. Se on ensimmäinen ja primääri, koska kysymys miten edellyttää tietämystä asioista, jotka heräävä tietoisuus "ottaa annettuina" tai mystisinä. Ilman miksi -kysymystä ei kuitenkaan varmasti esitettäisi miten -kysymystä, vaan vallitsisi taantumus ja staattisuus. Tietämisen kehittyessä kysymys miten tulee relevantiksi. Samoin esimerkiksi tuli on ensin mystinen jyrinän ja välähdyksen sytyttämä, ja sitä pelätään. Joku alkaa miettiä miten sen saisi säilymään, ja siirtää sen kytemään puunpahkaan. Tuli on ihmisen mukana, ja edelleen osa kysyy: miksi. Osa kysyy: miten, ja syntyy ajatus "lyödä itse tulta". Tulenteko on näin keksitty.

Näen siis, että ihminen kysyy (tietoisuutensa vuoksi) miksi. Tähtitieteilijä ja kosmologi kysyvät: miten. 
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Kaizu - 28.11.2009, 11:52:35
Jonkin tapahtuman "miten" kysymyksen vastauksen osaset ovat voimassa tapahtuman tapahtuessa, joten ne ovat löydettävissä tapahtuman ympäristöstä. Myöskin niin että kun tapahtuma toistetaan, ne ovat taas voimassa. Ne ovat jollain lailla havaittavissa ja soveltuvat siksi yksinkertaisen tähtitieteilijän ajatusmaailmaan.
"Miksi" kysymys taas liittyy syy- seuraus suhteeseen ja vastauksen osaset ovat eri ajassa kuin tapahtuma. Meillä ei ole suoranaisia keinoja havaita muuta aikaa kuin nykyhetki. Meinneisyydestä tietoa on joitain palasia muistissa ja tulevaisuutta ennustamme päättelemällä samojen muistelmien pohjalta. Vastauksien saaminen "miksi" kysymykseen on siis hankalampaa eikä prosessi useinkaan ole varmuudella toistettavissa eikä jääräpäille todistettavissa. Meillä on kokemukseen (muistoihin) perustuva arvausjärjestelmä, matematiikka, auttamassa menneiden, nykyisten ja tulevien tapahtumien ennustamista.
Mitenkä tämä liittyy kaukoputkeen? Kaukoputkella etsitään osasia vastauksiin tämän päivän "miten" ja tulevaisuuden "miksi" kysymyksille .

Kaizu
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 28.11.2009, 18:07:14
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 28.11.2009, 11:52:35
Jonkin tapahtuman "miten" kysymyksen vastauksen osaset ovat voimassa tapahtuman tapahtuessa, joten ne ovat löydettävissä tapahtuman ympäristöstä. Myöskin niin että kun tapahtuma toistetaan, ne ovat taas voimassa. Ne ovat jollain lailla havaittavissa ja soveltuvat siksi yksinkertaisen tähtitieteilijän ajatusmaailmaan.
"Miksi" kysymys taas liittyy syy- seuraus suhteeseen ja vastauksen osaset ovat eri ajassa kuin tapahtuma. Meillä ei ole suoranaisia keinoja havaita muuta aikaa kuin nykyhetki. Meinneisyydestä tietoa on joitain palasia muistissa ja tulevaisuutta ennustamme päättelemällä samojen muistelmien pohjalta. Vastauksien saaminen "miksi" kysymykseen on siis hankalampaa eikä prosessi useinkaan ole varmuudella toistettavissa eikä jääräpäille todistettavissa. Meillä on kokemukseen (muistoihin) perustuva arvausjärjestelmä, matematiikka, auttamassa menneiden, nykyisten ja tulevien tapahtumien ennustamista.
Mitenkä tämä liittyy kaukoputkeen? Kaukoputkella etsitään osasia vastauksiin tämän päivän "miten" ja tulevaisuuden "miksi" kysymyksille .

Kaizu

Aina silloin tällöin käy, että joku muu kirjoittaa selkeämmin omat ajatukseni kuin minä itse. Tässä tapauksessa sen teit nyt sinä Kaizu. Muistan hienot keskustelumme 2002 vuoden DS-tapaamisessa Manskivellä. Eräät nuoremmat harrastajat katsoivat putkellani, itse istuin "pöytäseminaarissa" Kaizun ja monen muun kanssa. Putkella katselu jäi aika vähiin, koska aika meni kiinnnostavassa keskustelussa. Toivottavasti taas nähdään samoissa merkeissä. Jarmolle ja muille terkkuja!

T: Pekka




Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Ari Haavisto - 28.11.2009, 18:26:11
Tässä jaarittelua alkuperäiseen topiciin:

Itse toimin pitkään mohikaanina C8:lla ja sen päälle kiikareilla. Enkä mitenkään vienyt sitä loppuun asti, usea Messier-galaksikin on vielä hakematta. Lisääntyvä valosaaste jopa maaseudulla vei hommasta varsinkin talvisin mielekkyyttä.

Nykyisen putkeni hankkiessani GOTO tuli vähän niinkuin kylkiäisenä ja alussa olin sisäisesti sitä vastaan. Pelkäsin, että meneekö koko mies piloille moisen kanssa? Meneekö koko harrastuksesta maku, tuleeko minusta pullamössöharrastaja joka yhtäkkiä vuosikymmenten harrastuksen jälkeen tympääntyykin lopulta koko hommaan? Skannaa vaan kerran "parhaat palat" läpi ja sitten lopettaa? Unohtuuko kaikki vaivalla pakkasessa opitut taivaskonnut? Pakkohan tuota kuitenkin oli kokeilla.

Aluksi käytin GOTOa ikäänkuin häpeillen, hakien vain kohteita jotka muutenkin näkee jopa paljain silmin. Sitten siirryin himmeämpiin tuttuihin kohteisiin ja lopulta kohteisiin, joita en ennen ollut nähnyt. Toteutuivatko uhkakuvat? Eivät!

GOTOsta tosiaan tuli (kuten Jaakko jo kirjoittikin) apuväline, jolla avasin (tai syvensin) itselleni uuden visuaalihavainnoinnin muodon:  Mahdollisimman pimeän havaintopaikan etsinnän ja siellä sitten keskittyminen itse kohteisiin ja niistä (ja putkestani) mahdollisimman täyden irtisaamiseen. Eli ensin 1-2 tuntia ajoa havaintopaikalle (yleensä tavoitteena edelliskertaa parempi paikka) ja sitten GOTOlla kohteisiin ja pääosa ajasta sitten niiden katselua ja piirustelua tai vain fiilistelyä.

Toinen visuaalihavainnoinnin muoto, josta suuresti nautin, on isoilla kiikareilla ja paljain silmin tähtimaisemien selailu ja kohteiden etsintä. Tähtisuunnistus. Tavallaan siis olen nyt eriyttänyt kohteiden hakemisen + tähtitaivaan maisemien ihailun/opetelemisen ja toisaalta kohteiden katselun erillisiksi tapahtumiksi joita sitten kelin, fiiliksen ym. mukaan vuorottelen. Uuden, isomman putken ja pimeämpien havaintopeikkojen yhdistelmä nyt vaan räjäytti vanhoistakin kohteista niin paljon uutta nähtävää, että tällä hetkellä se vetää pääosan ajasta, mutta kun tulee kunnon pakkaset, niin ettei putken kanssa välttämättä tarkene puuhata, silloin kiikarit, turkishaalarit, rantatuoli ja kartta (huom. ei jalustaa) astuvat kehiin ja pimeämpi havaintopaikka saa tuoda siihenkin lisänsä.

En kuitenkaan ole vielä johtohässäkkämies, koska suurimman osan ajasta pärjään kahdella johdolla. Toinen virtajohto ja toinen handsetin piuha. Putken käyttökuntoon laitto vie noin vartin. Miniläppäri on mukana ja ohjauskokeilut autotallissa tehty, mutta toistaiseksi en ole sillä käytännössä putkea ohjaillut. Asia kerrallaan sitä mukaa kun hommat oppii, ettei päähuomio mene itse asiasta.

Kaikenkaikkiaan nyt havaintoaktiivisuuteni on noussut ja havainnoinnista on tullut mielekkäämpää. Siitä 40% tulee paremmista havaintopaikoista, 40% isommasta putkesta ja loput mm. Goton tuomasta helppoudesta. Mutta olen sitä mieltä että juuri minulle GOTO on hyvä juttu tai lisämauste nyt, ei yhtään aiemmin.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 30.11.2009, 04:17:01
Hyvä Timo!

Wittgensteinin: "Mistä ei voi puhua siitä on vaiettava" ei tarkoita, että asioista joista ei voi puhua, voisi matemaattisesti mallintaa tai laskea, kuten kerroit Einsteinin sanoneen.
Matemaattiikka on myös kieli, tosin formaali sellainen, silti vain kieli. Tractatuksen suomenkielisen laitoksen saatesanoissa W:n Ystävä G.H. von Wright sanoo W.n tarkoittaneen, että sitä mitä ei kielen avulla voi kuvata, se silti voi meille osoittaa olemassaolonsa, se voidaan "nähdä" tajuamalla ettei sitä voi sanoa. W.n Tractatus on aika vaikea ja moniulotteinen teos. Matematiikka ei ole kaikkivoipaa, senhän jo Kurt Gödel aikanaan todisti. Kun lukee Gödelin kirjan, huomaa hänen olleen matemaatikko ja mystikko, aivan kuten Wittgenstein. W:stä eroten Gödel oli platonisti.

Miten-miksi kysymykset kietoutuvat/nivoituvat toisiinsa tavalla joka ei ole aivan yksiselitteinen asia. Metaforaasi laivoista en ymmärrä lainkaan. Saatan myös tietoosi etten ole ammattifilosofi enkä tähtitieteilijä saati fyysikko. En haluaisikaan olla, olen veturinkuljettaja. Tähtietieteen harrastajana saan tehdä mitä tykkään tai jättää tekemättä jos niin haluan. Ammattilaisena tämä ei onnistuisi. Ammattini puolesta voin myös kertoa sinulle, että onnettomuustutkijat kysyvät taatusti miten lisäksi miksi, jos junaonnettomuus on tapahtunut kuljettajan virheen vuoksi. Silloin kysytään miksi toimit noin joka johti onnettomuuteen, ei miten. Tämän tiedän ammattini puolesta.

Me tiedämme miten gravitaatio vaikuttaa, voimme laskea sen kuinka paljon, mutta emme tiedä miksi? Ehkä joskus tiedämme, ehkä emme. Sen muistan Einsteinin sanoneen, että "Matematiikka ei ole luonto", tätä vertaisin siihen, että kartta ei ole maasto. Luonto järjestää meille aina pieniä ja suurempiakin yllätyksiä, näitä matematiikka ei voi läheskään aina ennustaa. Kuuntelin vajaa viikko sitten autoni radiosta keskustelua jossa itse matemaattikkona työskentelevä henkilö kertoi, että matemaatikkojen ongelmana on se, että tässä on ongelma ja siihen etsitään ratkaisu. Tämä pätee joskus mutta ei aina. Useimpiin maalman asioihin ei ole eikä löydy ratkaisua, ne jäävät avoimiksi. Tämä on myös oma kantani asiaan.

Pitkän kirjoituksesi lopussa kerrot, että ihmiset kysyvät (tietoisuutensa vuoksi) miksi. Tähtitieteilijä ja fyysikko miten. Eivätkö tähtitieteilijät ja fyysikot ole ihmisiä? Vai ovatko he jotenkin muiden ihmisten yläpuolella? Itse en nostaisi ketään ihmistä korkeammalle kuin toista, kerjäläisen elämä on yhtä arvokas kuin kuninkaan. Älykkyys, oppineisuus ja viisaus eivät ole aivan samoja asioita. Alykäs ja oppinut ei välttämättä ole viisas. Vähemmän oppinut ja älykäs henkilö taas voi hyvinkin olla viisas. Viisautta on vaikeaa määritellä, itse sanoisin sen olevan sydämen sivistystä. Se on minun päämääräni, en tiedä saavutanko sitä koskaan, mutta jo pyrkimyksenä se on tavoittelemisen arvoinen. Ja sen vuoksi yritän lukea myös muutakin kuin tähtiedettä, mm. filosofiaa, uskontotiedettä jne. Minulle filosofia ja tähtiede eivät ole pelkkiä harrastuksia vaan niistä on tullut elämäntapa.

Jos tähtää viisauteen pelkkä matematiikka, fysiikka ja tähtiede ei riitä. Valtaojakin käyttää kirjojensa etsinnöissään hyväksi laajaa tietämystään taiteista, kirjallisuudesta ja kulttuurista yleensä. Juuri senhän vuoksi hänen kirjojaan on todella kiva lukea. Pohdinnat ovat Valtaojan kirjoissa sangen syvällisiä ja hän kertoo itsestäänkin varsin henkilökohtaisia asioita. Vaikka en ole Valtaojan kanssa monesta asiasta samaa mieltä, arvostan hänen mielipiteitään. Olisi hieno juttu saada joskus keskustella hänen kanssaan henkilökohtaisesti. Toivottavasti sinä Timo et nyt pahastu tai loukkaannu minun kirjoituksestani. Se ei ole tarkoitus, kerroin vain aivan rehellisesti oman mielipiteeni ja vastineen sinun kirjoitukseesi.

Tämä alkaakin jo riittäämään minun osaltani näistä aiheista, tämähän on tähtitieteen, ei filosofian foorumi. Ollaan jo aika kaukana alkuperäisestä aiheesta GOTO-putki vai ei. Taitaa alkaa kohta jo moderaattoritkin puuttumaan asiaan.

T: Pekka
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: jtbo - 05.12.2009, 21:21:01
Lainaus käyttäjältä: MarkoM - 22.11.2009, 18:45:01
Olet luultavasti katsellut tähtivalokuvaajien kalustokuvia, joten ei noista tarvitse olla huolissaan. Visuaalihavaitsija kyllä pärjää ihan mainitsemillasikin yksinkertaisilla varusteilla (eikä kyllä tähtikuvaajakaan tarvitse yksinkertaisimmillaan kuin seurantakoneistolla varustetun kaukoputken, kameran ja ohjelmoitavan kaukolaukaisimen).

Yksinkertainen seurantajalusta (EQ1) ja Infrapunalaukaisin mallia yksi nappi (ei mitään ohjelmoitavia hienouksia), eli mahdollisimman alkeellinen varustus itsellänikin. Oikeastaan ei kyllä ole edes kaukoputkea (tai on, muttei sillä tee mitään joten ei lasketa), vain 300mm objektiivi.

Tuon lisäksi halpa pieni herätyskellon, jonka raksutuksesta hiljaisessa havaintopaikassa lasken valotuksen sekunnit.

Itse en havaitsemista itsessään kovin paljoa harrasta, yritän enemmänkin kaapata filmille jotain hienoa, oletan, että jossain vaiheessa herää kiinnostus tarkempaankin ihmettelyyn, mutta jo yksinkertaisten tähtikuvioiden löytäminen sekä joidenkin helppojen sumujen löytäminen ja kuvaaminen on aivan riittävän haastavaa, siihen riittää paljaat silmät + kamera tuolla 300mm objektiivillä ihan hyvin.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 06.12.2009, 04:49:44
Niin kuin Marko J tuolla aiemmin sanoi, ei ole mitään "oikeaa" tapaa harrastaa. Minun mielestä tämän harrastuksen parhaita puolia on se, että tästä löytyy niin monta eri ulottuvuutta, että kaikille löytyy se oma mieluisin tapa harrastaa. On tosi mukavaa lukea eri harrastajien tapaa toimia. On minunlaisia mohikaaneja, jopa askeettisempia paljain silmin silmin taivasta tuijottavia, on puhtaita johtohässäkkämiehiä ja "sekakäyttäjiä".

Itse ajattelen tähtitaivaan valokuvaamisen myös olevan hieno tapa tutkia tähtitaivasta. Tosin teknisempi kuin minun "kartta ja kaukoputki" systeemi, mutta mitä sitten? Samaa majesteettistä universumia me tässä kaikki tutkimme. Saimme onneksi tuon vilosohvisen sivujuonteenkin jo käsiteltyä. Haluan tuodan esille sen, etten ole missään nimessä GOTO-putkia vastaan. Jos valosaaste täällä minun asuinpaikalla lisääntyy niin GOTOhan se on sitten minunkin hankittava. Vielä voin katsella omalta takapihaltani "manuaalisesti" toivottavasti mahdollisimman pitkään. Valosaasteen lisääntymisen vuoksi hommasin jo kaksoistähtikartaston ja asiaa käsittelevän toisen kirjankin. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Kertokaa vaan lisää kokemuksistanne, saadaan mahdollisimman suuri leikkaus miten tätä taivaan tiirailua kukin omalla tavallaan toteuttaa. Jos saan raahattua itseni taas joskus Deeb Sky-päiville, niin aion taatusti tutustua niihin GOTO-putkiin ja läppärihommiin (jos joku viitsii pienen demon antaa). Ei muuta kuin harrastellaan, saisi vaan tuo pilvikatto taas aueta niin pääsisi tekemään havaintoja. Pieniä vieroitusoireita alkaa olla kun katselemaan ei ainakaan täällä Viialan suunnalla ole paljoa viime aikoina päässyt.

T: Pekka

Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Aapeli - 06.12.2009, 11:59:55
Kaikki ihmiset taivaalle katsoo, eri asia on mitä sieltä kukin havaitsee.  Kun tietää mitä etsii ja mistä ,on kaiken havainnoinnin avain.  Tähti harrastuksen alun alottaisin nyt kartoilla ja kiikareilla, suurin asia harrastuksen alkutaipaleella on tietää mitä taivaalta etsii ja mistä.  Tein huomion kun katsoin , kuukausi taakse päin sellaisilla mitättömilla "kiikareilla" joilla voi katsoa lintulaudalla ruokailevia lintuja enintään. No näillä kiikareilla katselin sitten huvikseni andromedan galaksiin, kun 20cm peiliputki oli mennyt huurteeseen sitä katsoessani. Oli leukaluut loksahtaa paikoiltani, sillä selvästi se näkyi vaikka niin pienenä.

Olihan nuo mitätätömät retkikiikarit olleet minulla jo parikymmentä vuotta,  aina mukana kun ne on niin pienet että taskuun mahtuvat. Nyt käsittelen niitä kuin arvokkainta aarrettani.  Saman hienon tunteen olisin kokenut jo lapsena jos olisin tiennyt mitä taivaalta etsiä ja mistä, samat kiikarit olivat taskussa jo silloin. Ja sama andromedan galaksi oli taivaalla en vaan tiennyt että olisin sen nähnyt jo silloin. Ja vaikka olisin sen nähnytkin en olisi sitä noteerannut muuta kuin huuruksi linssillä.





Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Ari Haavisto - 06.12.2009, 12:26:42
Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 06.12.2009, 04:49:44
on puhtaita johtohässäkkämiehiä ja "sekakäyttäjiä".

:grin:
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Jussi Koponen - 15.12.2009, 18:37:06
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 24.11.2009, 23:57:43
En usko että tarvitsee tasa-arvoistaa "johtohässäkkämies" termiä. Olen havainnut että kun mikä tahansa harrastus viedään äärimmilleen, hörhö-tasolle, niin lähes kaikki harrastajat ovat miehiä. Minusta on alkanut tuntua että naiset ovat pikkuisen realistisempiä kuin miehet eikä heiltä mopo karkaa niin helposti käsistä.

Kaizu

Akat ne tumppaakin rahansa meikkeihin ja kenkiin.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Timpe - 15.12.2009, 22:12:24
Lainaus käyttäjältä: Jussi Koponen - 15.12.2009, 18:37:06
Akat ne tumppaakin rahansa meikkeihin ja kenkiin.

No, enpä ole kyllä löytänyt sellaista naista, joka olisi laittanut yhtä paljon rahaa meikkeihinsä ja kenkiinsä kuin itse olen "hukannut" tähän harrastukseeni, jota voi harrastaa putken ääressä alle viitenäkymmenenä päivänä vuodessa  :laugh:
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 18.12.2016, 01:04:18
Tuli yhtäkkiä mieleen tämä vanha aloittamani säie ja kysyä kuinka moni on siirtynyt "vain kartta ja kaukoputki" systeemistä GoTo putkiin? Mulla ainakin ohut eläkeläisen lompakko estää sen tällä hetkellä ja kun samalla sessiolla katselen täältä metsätontilta monesta eri paikasta aina putkea siirtäen, niin viitsisikö GoTo putkea kohdistaa monta eri kertaa? Valosaaste ei onneksi ole paljoa täällä lisääntynyt mutta GoTo putkella ehtisi/löytäisi kohteet nopeammin ja helpommin sekä myös niitä uusia ja vaikeampia kohteita. Mutta menisikö hommasta etsimisen ja löytämisen riemu, on asia joka pyörii mielessä?

Pekka
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Javs86 - 18.12.2016, 01:26:42
Itse harrastelen iloisesti molemmilla tavoilla... Vähän aikaa sitten itse pelästyin sitä miten olin "hukannut" tähtihyppelyn taidon... Välimatkojen hahmottaminen tuntui kovin vaikealta, kun olin tottunut goto laitteistoon ja kalustokin oli välissä muuttunut. Nyt yritän ylläpitää hyppelytaitoa ja aina kuvatessani kohteita katselen kartta kädessä ja kiikarit/kaukoputki havaintovälineenä taivasta, gotoa en enää käytä usein vaan etsin itse kohteet, moottorit on tosin tätä helpottamassa... :)
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: mistral - 18.12.2016, 01:31:58
On hienoa kun oppii tähtitaivasta ja varmaan parhaiten se käy hakemalla kohteita. Ei ole helppoa löytää aina, kun pari vuotta sitten etsin Uranusta, siinä meni n. tunti. Sitten kun sai kenttään, näki heti ettei ollut ollenkaan tähden näköinen vaan ennemminkin mustikan, se oli hurjaa katsella yli valotunnin päässä olevaa palloa!
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: VeskuP - 18.12.2016, 10:26:29
Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 18.12.2016, 01:04:18
Tuli yhtäkkiä mieleen tämä vanha aloittamani säie ja kysyä kuinka moni on siirtynyt "vain kartta ja kaukoputki" systeemistä GoTo putkiin? Mulla ainakin ohut eläkeläisen lompakko estää sen tällä hetkellä ja kun samalla sessiolla katselen täältä metsätontilta monesta eri paikasta aina putkea siirtäen, niin viitsisikö GoTo putkea kohdistaa monta eri kertaa? Valosaaste ei onneksi ole paljoa täällä lisääntynyt mutta GoTo putkella ehtisi/löytäisi kohteet nopeammin ja helpommin sekä myös niitä uusia ja vaikeampia kohteita. Mutta menisikö hommasta etsimisen ja löytämisen riemu, on asia joka pyörii mielessä?

Pekka

Vaikka minullakin ohut lompakko meinasi olla esteenä, siirryin kuitenkin isomman putken myötä samalla goto systeemiin. Valosaasteen keskellä pääosin harrastelen, niin kohteiden etsiminen manuaalisesti on aika tuskaa välillä. Nyt voinkin kiroilun sijaan esim. keskittyä vaikka kohteiden piirtämiseen.

Vaikkakin napista painamalla kohteet vaihtuu, voihan tuollakin ajella ns. manuaalisesti, niinkuin Javs86 tuossa mainitsikin. Kännykän karttaohjelma kertoo koko ajan minne putki osoittaa, niin kyllähän sitä karttaa tulee siinäkin koko ajan katsottua tuollakin systeemillä :tongue: Tietysti aika eri kun paperikarttaa katsottaessa. Olen kyllä jättänyt tahallaan kohteita "väliin", jotka on etsittävissä manuaalisesti. Ne etsin sitten ns. "vanhanaikaisesti" paperikartan kanssa :wink:
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Celest1al Sphere - 18.12.2016, 11:00:53
Moi kaikki,

jahas, tällainen keskusteluketju on näköjään aikoinaan jäänyt huomaamatta.

Joo, minä lukeudun näihin viimeisiin mohikaaneihin. Eli havaitsen pääasiassa syvän taivaan kohteita visuaalisesti 10'' Dobsonilla kartta ja kaukoputki -menetelmällä. Ei Gotoa, ei elektroniikkaa, ei johtohässäkkää, ei hämäränäön tuhoavaa loistavaa läppärinruutua. Vain mies, kaukoputki ja maailmankaikkeus. Havainnot kirjaan ylös DS-jaoston aikanaan tekemille kartonkisille havaintokorteille, joissa on oma kenttä piirrokselle ja omat paikkansa havainnon tiedoille ja muistiinpanoille.

Minulle tässä harrastuksessa on tärkeää päästä näkemään maailmankaikkeus omin silmin, juuri sellaisena kuin se näkyy minun havaintovälineelläni niissä olosuhteissa, joissa kulloinkin havaitsen. Tällä tavalla tekemällä pääsen sellaiseen henkiseen tilaan, jossa mieli hiljenee ja sielu lepää, ja se on todella äärimmäisen hyvä tapa unohtaa arjen kiireet ja stressit, tähtihavaintosession jälkeen olen aina kuin uusi ihminen!

Mutta jokainen luonnollisesti harrastaa juuri sillä tavalla kuin itsestä hyvältä tuntuu, ei ole yhtä "oikeaa" tapaa harrastaa. Sanoisin, että visuaalihavaitseminen ja valokuvaus ovat kaksi eri lajia, kaksi eri lähestymistapaa samaan aiheeseen. Esim. 100 juoksu ja maraton ovat molemmat juoksulajeja, mutta vaativat silti aivan erilaisia ominaisuuksia ja taitoja niiltä, jotka moisia lajeja harrastavat. Sama on tilanne myös tämän tähtiharrastuksemme kanssa, harrastipa sitä visuaalisesti tai valokuvaten.

Terveisin,

Juha
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: VP - 18.12.2016, 14:19:42
Itse olen varmaan sellainen kompromissiratkaisu molempien väliltä. :smiley:

Yleensä ensimmäiset (lämpimät) yöt tulee visuaalihavaittua sekä osa kuun valaisemista öistä. Myös kevättaivaan galaksit kiehtovat ja visuaalihavaintoja tulee silloin tehtyä. Loppuajan kaudesta käytän pitkälti kuvaamiseen milloin missäkin.
Kumpikin on yhtälailla kiehtovaa, mikään ei ole yhtä hieno näky kuin syksyinen tähtitaivas sysimustana yönä. Valokuvauksen juju on pitkälti "helppous" - silloin kun on vähän laiskempi yö eikä jaksa lähteä urheilemaan pakkaseen tai viritellä vermeitä kun kaikki on jo valmiiksi asennettu.

Haaveena on kyllä tehdä molempia yhtäaikaa. Josko saisin 12" dobsonille oman katoksen aikaiseksi ensi kesänä ja kuvauslaitteiston vielä itsenäisemmäksi, aika näyttää. Täysin manuaalinen dobson on tuottanut hieman opeteltavaa, melkein kaikkien kohteiden luettelotunnukset muistaa mutta vielä kun sen saisi okulaariin!

-V
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 20.12.2016, 16:43:16
Lainaus käyttäjältä: Aldebaran - 18.12.2016, 11:00:53
Moi kaikki,

jahas, tällainen keskusteluketju on näköjään aikoinaan jäänyt huomaamatta.

Joo, minä lukeudun näihin viimeisiin mohikaaneihin. Eli havaitsen pääasiassa syvän taivaan kohteita visuaalisesti 10'' Dobsonilla kartta ja kaukoputki -menetelmällä. Ei Gotoa, ei elektroniikkaa, ei johtohässäkkää, ei hämäränäön tuhoavaa loistavaa läppärinruutua. Vain mies, kaukoputki ja maailmankaikkeus. Havainnot kirjaan ylös DS-jaoston aikanaan tekemille kartonkisille havaintokorteille, joissa on oma kenttä piirrokselle ja omat paikkansa havainnon tiedoille ja muistiinpanoille.

Minulle tässä harrastuksessa on tärkeää päästä näkemään maailmankaikkeus omin silmin, juuri sellaisena kuin se näkyy minun havaintovälineelläni niissä olosuhteissa, joissa kulloinkin havaitsen. Tällä tavalla tekemällä pääsen sellaiseen henkiseen tilaan, jossa mieli hiljenee ja sielu lepää, ja se on todella äärimmäisen hyvä tapa unohtaa arjen kiireet ja stressit, tähtihavaintosession jälkeen olen aina kuin uusi ihminen!

Mutta jokainen luonnollisesti harrastaa juuri sillä tavalla kuin itsestä hyvältä tuntuu, ei ole yhtä "oikeaa" tapaa harrastaa. Sanoisin, että visuaalihavaitseminen ja valokuvaus ovat kaksi eri lajia, kaksi eri lähestymistapaa samaan aiheeseen. Esim. 100 juoksu ja maraton ovat molemmat juoksulajeja, mutta vaativat silti aivan erilaisia ominaisuuksia ja taitoja niiltä, jotka moisia lajeja harrastavat. Sama on tilanne myös tämän tähtiharrastuksemme kanssa, harrastipa sitä visuaalisesti tai valokuvaten.

Terveisin,

Juha

Tuo voisi olla minun kirjoittamana.

Pekka
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 20.12.2016, 16:47:45
Kuinka paljon aikaa menee GoTo putken laittamisessa katselukuntoon ja lyhyt selostus siitä miten homma tehdään jos joku viitsisi kertoa?

Pekka
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: naavis - 20.12.2016, 16:57:48
Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 20.12.2016, 16:47:45
Kuinka paljon aikaa menee GoTo putken laittamisessa katselukuntoon ja lyhyt selostus siitä miten homma tehdään jos joku viitsisi kertoa?

Pekka

Riippuu paljon putkesta, mutta yleinen proseduuri taitaa olla, että jalusta synkataan pariin kolmeen jalustan ehdottamaan tähteen. Harjoittelemalla homman saa menemään luultavasti 5-10 minuuttiin.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pappis - 20.12.2016, 19:28:31
Mielenkiintoinen ketju! Kukin taaplaa tyylillään, ja aina joku jää laiturille ihmettelemään.

Mä unelmoin omasta kiinteästä observatoriosta täydellä automaatiolla, mutta rahat ja elämäntilanne (lapset, "ruuhkavuodet") pakottaa tällä hetkellä pienimuotoisempaan harrastamiseen "manuaalisemmin" välinein. Silti en vaihtaisi tätä vaihetta pois. Olen oppinut seuraamaan omin silmin taivaan muotoa, ilmiöitä, tapahtumia, muutoksia, jne. mielestäni paljon paremmin, mitä kuvittelisin tapahtuneen täysautomatisoidun observatorion havaintokopissa kyykkiessäni. Nyt on nimittäin ollut pieni pakko ulkoilla nähdäkseen jotain!

Silti kunnioitan kunkin omaa tapaa harrastaa. Ei mikään niistä ole oikein tai väärin. Kukin tekee mitä itseään kiinnostaa, miten itse haluaa, ja milloin pystyy/ehtii/viitsii. Nauttikaa siitä, että saatte tehdä tätä juttua! Sen takiahan me tätä puuhataan...
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Timpe - 20.12.2016, 23:01:41
Lainaus käyttäjältä: Pappis - 20.12.2016, 19:28:31
Mä unelmoin omasta kiinteästä observatoriosta täydellä automaatiolla, mutta rahat ja elämäntilanne (lapset, "ruuhkavuodet") pakottaa tällä hetkellä pienimuotoisempaan harrastamiseen "manuaalisemmin" välinein. Silti en vaihtaisi tätä vaihetta pois. Olen oppinut seuraamaan omin silmin taivaan muotoa, ilmiöitä, tapahtumia, muutoksia, jne. mielestäni paljon paremmin, mitä kuvittelisin tapahtuneen täysautomatisoidun observatorion havaintokopissa kyykkiessäni.

No, näissä Roll-off-Roof tyypin havaintosuojissa sitä on yhtälailla täyden tähtitaivaan alla ja kamerasysteemien raksuttaessa omiaan tulee katseltua taivaalle ja muisteltua mitä kohteita mistäkin tähdistöstä löytyy, ihmeteltyä asterismeja ja muita mielenkiintoisia juttuja tähdistä/tähdistöistä. Tähdet nousevat idästä ja laskevat länteen, joskus tähdenlento sattuu näkökenttään, mutta useimmiten kaupungin lähiössä vain on niin kehno läpinäkyvyys talvella, ettei huvita tsekata mitä rajamagnitudi 4,5:n tähtitaivaalta löytyisi. Toisaalta kun kalusto on kiinni kuvauksessa ja siihen optimoituna, niin eipä sillä noin vain katsotakaan taivaalta mitään visuaalisesti (olenkohan kerran-pari tsekannut mitä kuvaus-RCT:n (http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/AP1200GTO/IMG_20160905_AP1200GTO_1.jpg) läpi näkyisi). Pitäisi nähdä vaivaa ja tehdä tuolle (http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Vanhat/SX_Lodestar_guide_camera_300_1500mm_Newton_scope.jpg) 300/1500 Newtonille Dobson jalusta tuollaista visuaalikäyttöä varten.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Jarpes - 21.12.2016, 10:32:52
Moit!

...manuaalilla mennään edelleen, ikivanhojen 80-luvun oppaiden kanssa, "tähdet ja planeetat" Weilin+Göös, tietoniekat sarjaa, hyvät kuukartat, ja Kari Kailan "tähtitaivaan opas", täydennettynä printillä..
..sen parikymmentä kertaa kun talvessa saa otettua putken ulos asti..
Digitaalia sen verta jotta kännyyn ja tabluun on ladattu nyt Star Chart ohjelma, mutta kirkkaat näytöt vie silmät.
T:Jpe
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 21.12.2016, 15:26:39
Kun perustin tämän ketjun oli kaksi asiaa mielessäni, tähtikuvaajien kalustokuvat sekä monesti kaukoputken äärellä ulkona tulleet mietteet, kuinkahan moni juuri nyt maailmassa katsoo myös taivaalle putkella tai kuvaa sitä sekä minkälaisella kalustolla? Ketju alkoi elämään omaa elämäänsä kuten toivoinkin ja ohessa luotiin uusia käsitteitäkin mm: Mohikaani = visuaalisesti vain kartan avulla, Gotomies = GoTo putkella visuaalisesti, Johtohässäkkämies = tähtikuvaaja, Sekakäyttäjä, = kuvaa tähtiä ja katsoo myös visuaalisesti. Viimeinen käsite varattu ainoastaan mestarikuvaaja J-P:lle joka keksi käsitteen Johtohässäkkäläppärigotomies, tämä ei varmaankaan tarvitse selitystä.  :laugh:

Pekka

Ps. Hyvää Joulua kaikille!
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: blaatu - 21.12.2016, 16:19:48
Minä ja me muut aloittelijat olemme hyvin käytännöllisistä syistä johtuen vain katselijoita, emme kuvailijoita!  :cheesy:
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 21.12.2016, 18:33:04
Lainaus käyttäjältä: blaatu - 21.12.2016, 16:19:48
Minä ja me muut aloittelijat olemme hyvin käytännöllisistä syistä johtuen vain katselijoita, emme kuvailijoita!  :cheesy:

Kaikki me olemme jossain vaiheessa olleet aloittelijoita, ja koska opin vieläkin koko ajan uusia asioita, olen edelleenkin aloittelija enkä muuksi halua muuttua. Enkä myöskään aio koskaan kasvaa aikuiseksi sillä lapsenomaisella mielellä on avoin ottamaan vastaan uusia asioita ja myös oppia ymmärtämään niitä.
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: VP - 21.12.2016, 21:30:00
Lainaus käyttäjältä: blaatu - 21.12.2016, 16:19:48
Minä ja me muut aloittelijat olemme hyvin käytännöllisistä syistä johtuen vain katselijoita, emme kuvailijoita!  :cheesy:

Harjoitus tekee mestarin, väitän kyllä että visuaalihavainnot ei ole yhtään sen helpompia. Jopa vaikeampaa, ainakin minulle.

-V
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Mikko_L - 03.04.2017, 23:07:32
Heh, taidan olla "akustisen" harrastamisen puolella itse.  Töissä saan vääntää elektroniikkaa ja koodia niin paljon ettei vapaa-ajalla moinen kiinnosta, joten ainoa itselleni sallimani sähköinen apulaite on punainen ledilamppu jolla pystyy lukemaan Pocket Sky Atlasta.  Vajaan vuoden olen ollut pikku kaukoputken omistajana ja nyt on jo 73/110 Messiereistä nähtynä.  Tähtikuviot olen osannut jo pienestä asti ja kiikarilla aiemmin katsellut kirkkaampia kohteita, joten ihan nollasta en ole lähtenyt.  Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa läpi Neitsyen galaksijoukkoa pimeällä paikalla ja kyllä siinä on löytämisen ilo, kun katsoo että jossain tuossa sen pitäisi olla, sitten hahmottaa pienen utuläiskän ja kartasta varmistaa että juuri siinähän sen pitikin olla.  Sillä reissulla tuli 13 'uutta' galaksia nähtyä.  Varsinkin pienellä putkella jolla noista ei juuri yksityiskohtia näe, juuri hakeminen ja löytäminen on se juttu, jonka goto veisi pois.

Apertuurikuume alkaa pikkuhiljaa iskeä mutta en taida silti harkita edes seurantamoottoria. Ei sellaisia ollut Messierilläkään  :laugh:  Enkä edes haikaile hirveän isoa putkea, 6 tuuman Newton voisi olla hyvä.  Semmoisillahan syvän taivaan kohteita on aikoinaan löydetty, ennen kameroita.  Nykyaikaiset laajakulmaokulaarit ja pinnoitteet ja Crayfordit toki tekevät hommasta nautittavampaa, olisi Messier ollut ihmeissään jos sille olisi antanut vaikka tämän minun 24mm ES 68° okulaarin  :smiley:

-Mikko
Otsikko: Vs: Vain kartta ja kaukoputki, viimeinen mohikaani?
Kirjoitti: Pekka Lehtelä - 04.04.2017, 00:59:13
Ei se isompi apertuuri  seurantamoottoria tarvitse jos vaan on Dobson-tyylinen kaukoputki. Minulla on 20 ja 27cm Dobsonit eikä niissä ole seurantaa enkä sitä ole edes niihin kaivannutkaan. Joskus kun kuu haittaa ja/tai taivas on vaalea ja haluaisi katsella vaikkapa avonaisia tähtijoukkoja tulee GoTo-putki mieleen, koska joskus on vaikea löytää/nähdä tähtiä mistä etsinnän alottaisi. Nämä ovat taas niitä makuasioita mutta minun mielestä Dobson on visuaalikäytössä helpompi käyttää kuin ekvatoriaalinen jalusta.

Pekka