LVI SmartGuider aka. Orion StarShoot Solitaire AutoGuider

[Kaukinen]

No nyt on SmartGuider kotona. Vielä puuttuu yksi väliadapteri että sen saa toimimaan suoraan fokuserin kanssa. Nyt sen kanssa voi vähän harjoitella kykemällä ensin putken perään f6.3 reducerin, sitten OAG ja siihen kameran. Kun nyt tähtäilen kotona sisällä vastakkaisen seinän kohteita, alan ymmärtää vaikeudet. Polttoväliltään 2032 mm putki ja siihen LVI:n 6 mm etsinokulaari... vaikka reducer on jo käytössä, niin auts. Pitänee ostaa joku halpa laajakulmainen etsinokulaari. 12 mm ristikko-okulaarikin on liian kapea.

Samoin pitää hommata parempi t2-adapteri kameralle. Se on nyt mallia "kiinteä", pitää saada sellainen jota voi pyöritellä haluamaansa asentoon.

[Timpe]

Laitan tähän pikkaisen "nettijatkoja", kun Hauholla ei saatu demottua tämän LVI SmartGuiderin toimintaa tähtitaivaan alla.
Ekassa kuvassa näkyy viime syksyltä otettu laitteistokuva, joka kertoo LVI SmartGuider-pohjaisen kuvauslaitteiston kokoonpanon. Tykkään itse pitää homman näin simppelinä, niin systeemiin jää sangen vähän vikamahdollisuuksia. Toisessa kuvassa on LVI:n näyttöruutuja silloin, kun se on ohjaamassa jalustaa ja systeemi pelaa normaalisti. Upotin samaan kuvaan (tasan samalta ajalta) Geminin ohjauskapulan näyttöjä (ne punaiset LED-matriisit), joista näkyy mitä näytöllä juoksee kun seurannankorjaus on toiminnassa.
Suurin osa-aika tämän guidauslaitteiston käyttöönotosta kuluu sopivan seurantatähden etsimiseen ja sen keskittämiseen SmartGuiderin kennolle. Tämä on omassa tapauksessani sitä maassa haalareissa äheltämistä ja tähden hakua 6mm Kellner-okulaarin näkökentän keskiosaan. Tähden tulee olla maksimissaan noin 2/3 etäisyydellä 150x okulaarin näkökentän keskeltä, jotta se mahtuisi ongelmitta LVI:n pienelle kennolle.

Aivan lopuksi tulee vielä kuuden minuutin seurannankorjattu valotus Ilveksen Kuuloke-sumusta tammikuulta 2010 (etsikää himmeä sumu kuvasta samalla, kun tarkastelette niitä tähtien muotoja).
  http://personal.inet.fi/koti/astro/temp/IMG_0780.JPG
Hauholla oli puhetta erillisen seurantaputken taipumista kuvausputken suhteen ja kyllähän tuosta 100% originaalista huomaa, että jotain pientä vippausta on esiintynyt guidauksesta huolimatta. Tuo näyttää putken pienoiselta tärähdykseltä valotuksen aikana, mutten ole tästä ihan varma. Toisaalta tästä seurantalaadusta parantaminen alkaa olemaan jo kohtuullisen haastavaa (lue:kallista) tällä polttovälillä ja tällä systeemikokonaisuudella (=1500 millisellä raskaalla Newton-kuvausputkella). Rahat säästyvät ja kokonaistulos paranee, kun keskittyy parantamaan tuota tarkennusta ja tähdenkiekkojen pienentämistä sitä kautta.

[Kaukinen]

Noniin, eilen tuli pari tuntia tähyiltyä kokoonpanolla (asennusjärjestyksessä):

Celestron 8" 2032mm f10
Williams 2" focuser + 2" kulmapeili (jälkimmäinen helpottaa asento-ongelmia)
Celestron f6.3 polttovälinlyhentäjä
Celestron Off-axis guider ja LVI:n mukana tullut 6 mm tarkennusokulaari
LVI SmartGuider
Canon EOS 450D T2-adapterilla

Havaintopaikkana on kotipiha Tampereella Etelä-Hervannassa. Valosaastetta on erittäin runsaasti, vain kirkkaimmat tähdet näkyvät että goton sai kohdistettua. Käännän putkeni M42 kohti, se näkyy hyvin kaukoputken asennuspaikalle. Kohde näkyy hyvin 36mm okulaarilla, vaihdan tilalle Reducer-OAG-Canon yhdistelmän. M42 on sen verran kirkas, että sen pystyy karkeasti tarkentamaan kameran etsimellä, ja 10x liveview:n avulla hienotarkentamaan M42:n trapetsiin.

Sitten OAG + 6 mm okulaarilla etsimään seurantatähteä. Pyöritetään aluetta läpi. Ei mitään. Siirretään hivenen OAG:n prismaa, pyöritetään läpi. Ei tähtiä.  Sommitellaan kohdetta uudestaan kameran etsimessä, ja etsitään uudestaan alueet läpi. Ei tähtiä. Sitten siirsin kameran etsimessä M42:n näköalueen ulkopuolelle, oletetulle seurantatähtien etsintäalueelle. Nyt löytyi joku valoläiskä, ilmeisesti itse M42 ydintä. Ihan piruuttani vaihdoin tarkennusokulaarin tilalle LVI-kameran ja laitoin sen etsimään tähtiä. "No stars found.". Etsin läiskän tilalle toisen tähtimäisemmän kohteen, mikä oli kuitenkin aika himmeä. "No stars found.". Tätä jatkettiin...

Eli parin tunnin session jälkeen voin todeta: yhdistelmä jossa pitkäpolttovälinen putki, OAG ja pienisilmäinen seurantakamera (esim. LVI), on aika mahdoton yhdistelmä ainakin voimakkaasti valosaasteellisella alueella. Riittävän kirkkaita seurantatähtiä ei löydy, ellei havaintokohde ole Capellan, Vegan, Betelgeusen tms. vastaavan vieressä 

Joten: varmaankin tuo "vaikea yhdistelmä" toiminee jossain pimeämmässä paikassa, mutta luulen että itselleni valosaasteessa elävälle oikeampi ratkaisu on erillinen seurantaputki. Ja mielellään valovoimainen sellainen...

[einari]

Kysymys: oliko se oag+okulaariyhdistelmä varmasti fokuksessa ?
Kun puhuit valoläiskästä niin tuli vaan mieleen.

[Kaukinen]

Joo fokuksessa oli, yritin tarkennella sitä.

[mickut]

Samankaltaisella kokoonpanolla odottelen Espoossa kelejä ja laskeskelin tuossa odotellessa LVI+OAG-käyttöä varten guiderille näkyvää etsintäaluetta tähtäillen muutaman metrin päässä olevaa viivotinta kameran ja OAGin läpi, sillä 6mm kellnerillä sain keskelle prime focuksessa 10-21 kaariminuutin säteellä olevan alueen ja reducerin kanssa (etäisyys 120mm) 10-24 kaariminuuttia. Oma fokuserini pyörii vapaasti ympäri, eli käytettävissä on siis tuollainen noin 20-42/48 kaariminuuttia halkaisijaltaan oleva donitsi. M42:n ympärillä tuo alue näytti olevan varsin pimeä.

-A

[Timpe]

Sitten OAG + 6 mm okulaarilla etsimään seurantatähteä. Pyöritetään aluetta läpi. Ei mitään. Siirretään hivenen OAG:n prismaa, pyöritetään läpi. Ei tähtiä.  Sommitellaan kohdetta uudestaan kameran etsimessä, ja etsitään uudestaan alueet läpi. Ei tähtiä. Sitten siirsin kameran etsimessä M42:n näköalueen ulkopuolelle, oletetulle seurantatähtien etsintäalueelle. Nyt löytyi joku valoläiskä, ilmeisesti itse M42 ydintä. Ihan piruuttani vaihdoin tarkennusokulaarin tilalle LVI-kameran ja laitoin sen etsimään tähtiä. "No stars found.". Etsin läiskän tilalle toisen tähtimäisemmän kohteen, mikä oli kuitenkin aika himmeä. "No stars found.". Tätä jatkettiin...

...rinnakkaiselo LVI SmartGuiderin kanssa on ihan leppoisaa ja toimivaa, kun...
* seurantaputkella on tuollaiset 80-100mm apertuuria, jolloin seurantatähdissä on riittävästi valinnanvaraa
* putkessa on riittävästi säätövaraa tuon sopivan seurantatähden hakemiseen
(Kaukinen, off-axis guiderin kanssa menetkin jo tuntemattomalle maaperälle, joten pistä lisäkokemuksia tähän ketjuun, jos saat tuollaisen LVI guiderin hankittua :)

Tästähän tulee elävästi mieleen Gene Roddenberryn legendaariset sanat ...to boldly go where no man has gone before...  

Sitten neuvoihin....
Tarkistaisin kaikesta huolimatta tuon LVI:n fokusoinnin uudelleen ja vielä kerran uudelleen vaikka päiväseltään johonkin kaukaiseen lyhtypylvääseen tms.
Kuvailemassasi OAG-systeemissä kuvauskameran tulee olla 100% fokuksessa samaan aikaan, kun se LVI:n 6mm Kellner-okulaari on fokuksessa siinä viereisessä OAG-palikassa. Näiden molempien tarkennuspisteiden sijainnin voi tarkistaa mihin tahansa päiväkohteeseen, jotta voit olla 100% varma siitä että LVI ja kuvauskamerasi ovat keskenään parfokaalisia.

Ihmettelin silloin Hauholla kuinka LVI:n fokusointinäyttö (=numerotieto ja tähden kuva fokuksen tarkkuudesta) oli merkittävästi heikompi tuollaista itse tehtyä keinotähteä käytettäessä kuin aidon tähden arvot normaalin tähtitaivaan alla. Tähtitaivaalta on varsin tavallista saada LVI:n näyttöön "6...10 pisteen tarkennus" seurantatähteen, kun tuolla Hauhon keinotähdellä samaiset lukemat pyörivät 90...110 välillä ja tähden fokusta osoittava kuva oli suuri pallo (jolloin LVI ei saanut stabiilia lukitusta keinotähteen). Silmämääräisesti en huomannut suurta eroa näissä tähdissä (paitsi että Hauhon käytävässä oli kelvoton seeing ;) mutta niinpä vain LVI:n CCD-kennolta käsin tarkastellen ero oli merkittävä. Viilaa siis systeemisi fokusointi tarkasti kuntoon molemmissa pisteissä. (Erillistä seurantaputkea käytettäessä tätä parfokaalisuus-ongelmaa ei tule.)

Sitten toinen kysymys: kuinka kirkkaan tähdenkuvan tuollainen Off-Axis Guider antaa C8:lla? Voiko kuvan kirkkautta verrata päiväsaikaan esim. kaukoputken antamaan kuvaan tai kuinka paljon kirkkaus pienenee OAG:lla sen pienen ohjauspeilin takia? Edellisen lisäksi OAG kaappaa valon kaukoputken kuva-alan laitamilta, missä SCT:n antamat tähdenkuvat kärsinevät erilaisista aberraatioista (samoin kuin Newtonissa tähdet kärsivät koma-virheestä). Tällainen tähdenkuvan suttaantuminen reuna-alueilla hankaloittaa seurantatähden löytymistä, koska tähden valo leviää kenties liikaa (varsinkin himmeämmillä tähdillä). Kuvalaadun heikkenemisen ja himmenemisen (?) voinee tarkistaa OAG:n antamasta päiväkuvasta okulaarilla.

Näiden valmistelujen jälkeen kannattaakin sitten kokeilla guidaustähden ottamista jostakin kirkkaasta tähdestä (esim. 2...6 mag. tähdestä mistä päin taivasta tahansa). Tarkoitus on löytää sopivat demo-asetukset, jolla guidauksen saa alkuun ja jalustan kalibroitua. Sumujen ja tähtijoukkojen kuvaamiseen voi siirtyä sitten, kun nämä perusteet ovat hallinnassa ja LVI:llä on hyvät parametrit käytössään tuossa yhdistelmässä. Samalla saat know-how:ta sopivien seurantatähtien löytämiseen ja laitteen muuhunkin käyttöön  

Samankaltaisella kokoonpanolla odottelen Espoossa kelejä ja laskeskelin tuossa odotellessa LVI+OAG-käyttöä varten guiderille näkyvää etsintäaluetta tähtäillen muutaman metrin päässä olevaa viivotinta kameran ja OAGin läpi, sillä 6mm kellnerillä sain keskelle prime focuksessa 10-21 kaariminuutin säteellä olevan alueen ja reducerin kanssa (etäisyys 120mm) 10-24 kaariminuuttia. Oma fokuserini pyörii vapaasti ympäri, eli käytettävissä on siis tuollainen noin 20-42/48 kaariminuuttia halkaisijaltaan oleva donitsi. M42:n ympärillä tuo alue näytti olevan varsin pimeä.

Niinpä... Omassa seurantaputkessani on noin 30...60 kaariminuutin korkuinen ja noin 8...12 asteen (!) levyinen säätöalue, josta on helppo etsiä riittävän kirkkaat seurantatähdet 100/900mm seurantaputkelle. Kaizullakin taitaa olla säätövaraa riittävästi omalle seurantaputkelleen.

Edit:
Tämäkin kannattaa lukea:
http://www.astronomics.com/main/Off_Axis_Guiders.asp/catalog_name/Astronomics/category_name/KWDXCSNQH5H18KDHG19JTK9CQ1/Page/1
"With Schmidt-Cassegrain telescopes, it is often advisable to turn the focus knob slightly counterclockwise (1/12th of a turn or less) after you've reached a sharp focus, to minimize the effects of field curvature at the edges of the final photo."
Ja näin...
"Rotate the guiding eyepiece holder around the edge of the field being photographed (and in some cases radially adjust it into and out of the field) until you find a suitably bright guide star. This is usually the most time-consuming and frustrating part of deep space photography, as the coma of reflector telescopes and the field curvature of Schmidt-Cassegrains can smear the light of guide stars into dim and out-of-focus blurs that are difficult to see."

http://www.mapug-astronomy.net/ragreiner/OAG.html (yleisempää asiaa OAG:n käytöstä ja asiallisia mielipiteitä puolesta/vastaan)

Edit 2:
Lopuksi vielä Cloudy Nights:in hyvä artikkeli seurannankorjauksesta, joka kertoo hyvin millaiseen soppaan olet joutumassa OAG +SCT -yhdistelmän kanssa.
http://www.cloudynights.com/item.php?item_id=1398
Erityisesti kappale "Challenges of using an OAG" oli hyvää luettavaa... (=ei se guidaus ole helppoa tuollakaan tavalla, pikemminkin päinvastoin )

[Kaukinen]

No eilinen päivä meni surfatessa sopivia seurantaputkia ja losmandyn tuplasatuloita, ja lompakkoon kurkatessani totesin että jatketaan harjoituksia OAG:n kanssa... 

Eli seuraavaksi päiväfokusointia, ja sitten iltapuhteina metsästäisi vaikka Siriusta. Ja voisihan sitä yrittää vielä jossain maalla pimeämmässä paikassa.

[Kaizu]

Minulla on seurantaputkessa säätövaraa n.2x3 astetta. Seurantaputkessa on halkaisijaa 5" eli seurantatähtiä löytyy kohtuu helposti. Saattaa olla että joihinkiin omituisuuksiin on ollut syynä liian kirkas seurantatähti. Silloin valotusaika jää lyhyeksi ja kaukoputki jahtaa seeingiä.

OA-guiderilla minimiaukkosuhteen voi karkeasti määritellä prisman halkaisijasta ja etäisyydestä kennosta. Jos prisma on vaikkapa 5mm halkaisijaltaan ja etäisyyttä kennolle on 60mm saadaan aukkosuhteeksi 1:12. Kun tällä "kiikarilla" tirkistellään 600mm polttovälisen putken läpi jää autoguiderin "teholliseksi " objektiivin halkaisijaksi 50mm. LVI guiderin mukana tuli ohje jossa kerrottiin millaiset seurantatähdet toimivat milläkin objektiivin halkaisijalla ja 50mm ei oikein riitä kuin paljain silmin näkyville.
Tilanne pahenee jos prisman halkaisija pienenee tai etäisyys guiderin kennosta kasvaa. Himmeällä tähdellä fokusointi pitää olla aivan kohdallaan.

Kaizu

[mickut]

TS:n OAG27 (~sama kuin Celikan) off-axis guiderilla otettuja kuvasarjoja Lauri tuossa jo analysoi (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=6045.0) niin C8:lla ja OAGilla valotus tippuu 2/3 EV guiderin näkökentän keskeltä mitattuna.
LVI guiderin manuaali sanoo että 100mm optiikalla 8-9 mag tähdet vielä riittävät, ja http://users.zoominternet.net/~matto/Java/Limiting%20Magnitude%20Table.htm puolestaan sanoo että limiting magnitude 100mm:lle visuaalikäyttöön on 12-14, eli noin 4 magnitudia enemmän kuin kameran käyttämä max 2s valotus. 8-tuumaiselle annetaan rajaksi 14-15.

Karkeasti arvioiden OAGin käyttö C8:lla pitäisi täsmätä siis noin 120-150mm guidiputken käyttöön magnitudien suhteen, eli noin 9-10 mag tähtien pitäisi kelvata jos vain saa fokusoinnin kohdalleen.

-A

[Timpe]

Mielenkiintoista matematiikkaa ja suhdelukuja monelta taholta. Nyt sitten odotetaan rauhassa pilvien kaikkoamista ja käytännön tuloksia C8 + OAG +LVI:n käyttäjiltä, jotta nähdään kuinka teoria ja käytäntö kohtaavat putken ääressä...

Digijärkkäri + OAG on muuten varsin mielenkiintoinen yhdistelmä käytettäväksi, koska OAG:n sijainti aivan järjestelmäkameran kyljessä taitaa rajoittaa (?) kameran asentoja kohtuullisen paljon. Tätä tapahtunee varsinkin silloin, jos seurantatähtiä on vain se yksi ainoa valittavaksi, mikä lukitsee OAG:n (ja sen myötä kameran) tietylle rajatulle alueelle. Mietin itsekin aikoinaan vakavasti OAG:n hankkimista Newtonin yhteyteen, mutta luovuin näistä suunnitelmista digijärjestemäkameran sommittelun hankaluuden ja laitteiden ahtaan sijoittelun takia. Kertokaa siis kuinka tämä laitteiden asemointi oikeasti sujuu käytännön tilanteessa, jääkö laitteiden ympärille tilaa ja mihin kohtaan OAG:n joutuu asemoimaan kameraan nähden?

SCT:llä kuvatessa taitaa olla putken perässä hiukan enemmän tilaa kuin omassa Newton-fokkarissani (=optiikan nykysäädöillä tuota 2" okulaariholkkia jää näkyviin vain noin 7mm korkeudelta kameran ollessa fokuksessa, jollen muuta putken mitoitusta siten, etteivät kaikki okulaarit enää tarkennu äärettömään). Omassa tapauksessani digikameran 3:2 kuvasuhteen hyödyntäminen taitaisi jäädä lapsipuolen asemaan, jos OAG:n asento määrittelisi kapeissa rajoissa myös kuvauskameran asennon. Täytyy silti myöntää, että teknisessä mielessä OAG olisi optimiratkaisu pitkän + kookkaan Newton-putken seurantatarpeeseen  

[Lauri Kangas]

Digijärkkäri + OAG on muuten varsin mielenkiintoinen yhdistelmä käytettäväksi, koska OAG:n sijainti aivan järjestelmäkameran kyljessä taitaa rajoittaa (?) kameran asentoja kohtuullisen paljon.

Ehkäpä tuo pätee lähinnä newtonilla kuvatessa tai sitten jollain muulla härvelillä joka edellyttää sellaista TS/Lacerta-tyyppistä OAG:tä joka korvaa T-renkaan. SCT:n perässä kun kuvailee niin ei välttämättä ole milleistä pulaa, edes lyhentäjää käytettäessä. Celikan OAG:han on jo itsessään viisi senttiä pitkä, ja holkki mahtuu vispaamaan vaikka mihin suuntaan. Sama linssiputkella. Sitten jos on käytettävä komakorjainta tai jotain lähellä kennoa olevaa tasoittajaa, niin voi olla paljon kriittisempää.

[Timpe]

Ehkäpä tuo pätee lähinnä newtonilla kuvatessa tai sitten jollain muulla härvelillä joka edellyttää sellaista TS/Lacerta-tyyppistä OAG:tä joka korvaa T-renkaan. SCT:n perässä kun kuvailee niin ei välttämättä ole milleistä pulaa, edes lyhentäjää käytettäessä.

Jep, olet oikeassa. Tässä malliksi kolmet erilaiset OAG:t eri mallisiin putkiin: Newton matala, Newton/linssiputket ja SCT OAG

[-Jarz-]

Celestronin OAGissa tuli järkkärillä kuvatessa vastaan sellainen ongelma, että tuo OAGin okulaarisovite osui käännettäessä kameran salamavaloon. Tuosta selvisi kun laittoi väliin yhden loittorenkaan, jolloin tuli riittävästi etäisyyttä tuohon okulaarisovitteeseen ja se mahtui pyörähtämään osumatta kameraan.

Celestronin OAGissahan on peilin säätö pystysaennossa, sekä 140 astetta vaakasuunnassa tai kehän ympäri. Kuva-alan laitojen vinjetointia pystyy kompensoimaan kun säätää prismaa keskemmälle, sekä sijoittamalla OAG oikealle etäisyydelle polttovälin lyhentäjästä. Jos seurantatähdet ovat kovin soikeita voi seurannanohjausohjelma välillä käyttää tähden eri "päitä" seurannassaan, jolloin seurantavirhettä tulee aika huomattavasti. Näin olen huomannut PHD:n tekevän, mikäli seurantatähti on kovin pitkulainen.

JM

[Timpe]

Ketjun otsikkoon palatakseni kerron, että LVI SmartGuiderin hinta on tippunut selvästi Baaderilla (heti kun meidät varhaiset "beta-testaajat" on saatu rahastettua  ):
http://www.baader-planetarium.de/sektion/s21/s21.htm (EUR 359.-)