Paras planeettaokulaari?

Aloittaja Timpe, 28.04.2008, 23:40:33

« edellinen - seuraava »

MarttiM

Luin suurella mielenkiinnolla Tanen suorittaman vertailun, kiitos! Myin jokin aika sitten  10 mm:n Baader Classic Orthon, vaikka se on erinomainen planeettaokulaari ja toimi hienosti akromaattisissa putkissani. Korvasin BCO:n saman polttovälin TMB Supermonocentric -okulaarilla, jonka hankin käytettynä Saksasta. Ensimmäisen TMB:n monosentrisen sarjan (vuoden 2003 puolivälin) edustajana se ei ole parfokaalinen toisin kuin viimeisimmät (vuoden 2013) monosentriset okulaarit. Olen päättänyt keskittyä kolmeen 1,25 tuuman okulaarien merkkiin: Bresseriin (Plösslit), Vernonscope Brandoniin (ortoskooppiset) ja TMB:n monosentrisiin. Ennen joulua ja tammikuussa havaitsin joitakin kertoja Kuuta ja Jupiteria vanhalla sotaratsullani, 80 mm:n f/15 kaukoputkella, ja pidin aavistuksen verran enemmän Brandonin okulaarilla saadusta näkymästä verrattuna monosentrisen vastaavaan. Yritin parhaani mukaan eliminoida suurennuseron vaikutuksen. Isommalla akromaattisella, 127 mm:n f/9,4 linssiputkellani, taas monosentrisen kuvassa on mielestäni hyvissä olosuhteissa hiukan enemmän kontrastia kuin Brandonin vastaavassa. Tarkkuudessa en ole havainnut eroja. Hankintalistallani oli 6 mm:n monosentrinen okulaari, mutta koska sitä ei ole ollut kuukausiin enää mistään saatavissa, taidan ostaa 6 mm:n Brandonin. Sen myötä vertailuni helpottuisivat.
Akromaattiset refraktorit 101 mm f/16 ja 80 mm f/15

Reijo Teränen

Tilasin villen kellosta 32 mm plöss olkulaarin ,kun laitoin sen kaukoputkeen okulaarin keskellä näkyi musta piste, kun kuvasin kuuta piste oli kuvassa kuun keskellä .olisiko kenelläkään selvennystä asiaan mistä tämä johtuu.
Reijo Teränen.  SW 200,  Bresser Pluto .

kimmopaasiala

Lainaus käyttäjältä: Reijo Teränen - 07.03.2014, 14:35:32
Tilasin villen kellosta 32 mm plöss olkulaarin ,kun laitoin sen kaukoputkeen okulaarin keskellä näkyi musta piste, kun kuvasin kuuta piste oli kuvassa kuun keskellä .olisiko kenelläkään selvennystä asiaan mistä tämä johtuu.

Kyseessä taitaa olla apupeilin varjo. En kyllä nyt muista mistä ilmiö johtuu kun en ole omistanut kaukoputkea enää vähään aikaan.
Helios Quantum 4 15x70 kiikarit, Canon 1100D kamera.

Timpe

Okulaarissa näkyy Newtonin pääpeilin kuva, jossa näkyy siis putken keskellä oleva apupeili mustana varjona valoisaa Kuuta vasten. Digipokkarin (?) objektiivin pituusakseli on sattunut juuri tuon varjon kohdalle eli kamerasi on nähnyt juuri tuon apupeilin varjokohdan pääpeilistä tulevasta kuvasta. Ongelmasta pääsee eroon kun siirtää aavistuksen kameraa sivummalle, zoomaa objektiivia hiukan tai käyttää digipokkarilla kuvatessa suurempaa kuvausaukkoa, jolloin sen varjon osuus "kuvadatassa" pienenee.
- Timo Inkinen

Reijo Teränen

Kiitos Timpe ,ajattelin että okulaarissa on jokin vika,OK yritän korjata tilanteen .
Reijo Teränen.  SW 200,  Bresser Pluto .

MarttiM

Keskusteluun parhaasta planeettaokulaarista on epäilemättä tarjottava myös Cartonin ortoskooppia. Ostin sen keväällä vuonna 1985 (j.a.a.) Instrumentariumista. Tarkoitus oli saada laatuluokan okulaari silloin puolen vuoden ikäisen Towan valmistaman Instru-Scopen kaveriksi. Havaintopiväkirjanikin mukaan yhdistelmä on ollut täysosuma. Eilen verestelin kymmenien vuosien takaisia muistoja ja suuntasin vanhan sotaratsuni kohti Jupiteria. Ensin 22 millimetrin Kellner putkeen ja kuningasplaneetan kuiden aseman tarkistus ja sitten oli Cartonin vuoro. Jupiterin ekvaattorivöissä näkyi runsaasti yksityiskohtia ja kuva oli rauhallinen - etten sanoisi majesteetillinen. Siinä jakkaralla istuskellessa ja okulaariin tiiraillessa pysähdyin välillä ihmettelemään, miten loistava planeettarefraktori Towan valmistama 80 mm:n f/15 onkaan. Samalla on taas myönnettävä, että ilmeisesti "Carton Or. 7 mm" ja kyseinen linssikaukoputki ovat erinomainen yhdistelmä. Ihmettelen vain, miten voi olla mahdollista, että runsaan kolmen tuuman kaukoputkella 171-kertainen suurennus Jupiterista voikaan näkyä niin puhtaasti ja terävästi. :shocked:
Akromaattiset refraktorit 101 mm f/16 ja 80 mm f/15

MarttiM

Suoritin tänään klo 22.10... 23.15 pienen planeettaokulaaritestin. Kohteena oli Jupiter ja lähinnä sen punainen pilkku. Kaukoputkena oli Bresser Messier AR 127L. Ensin suuntasin putken kohti Jupiteria etsimen avulla ja sitten vielä tarkempi suuntaus Bresserin 26 mm:n Super Plössl -okulaaria (eli 46-kertaista suurennusta) käyttäen. Seuraavaksi putkeen TMB Supermonocentric 9 mm:n okulaari. Jupiter lipuu kuvakentän halki ja näen selvästi niin sanotun punaisen pilkun, joka näyttää kyllä tumman harmaalta pallukalta. Näkyypä selvästi, sää suosii, ajattelen. Seuraavaksi kokeilen 7 mm:n TMB:n monosentristä okulaaria. Suurennuksen ollessa 171-kertainen en mielestäni hukkaa ainoatakaan yksityiskohtaa verrattuna 9 mm:n monosentrisen antamaan kuvaan. Periaatteeni mukaisesti pitäydyn 133-kertaisessa suurennuksessa. Jonkin ajan kuluttua kiinnitän okulaaripäähän 12 mm:n Brandonin ortoskooppisen okulaarin, joka ei kylläkään ole ole perinteinen Ernst Abben ortoskooppi, vaan mm. Toisen maailmansodan aikaisiin amerikkalaisiin pommikoneisiin  tähtäinoptiikkaa suunnitelleen Chester Brandonin kehittelemä linssi. Sillä Jupiter näkyy terävästi, mutta punaisen pilkun havaitseminen on vaikeampaa kuin monosentrisillä. Ero ei ole suuri, mutta kuitenkin kiistaton. Aiemmatkin vertailut Jupiterin yksityiskohdista ovat tuottaneet saman suuntaisen tuloksen. Kuuta katsottaessa melkeinpä suosikkini on mainittu Brandon TMB:n 1,8x Barlowin kanssa, jolloin suurennus on 180-kertainen. Mutta Jupiterin kontrastipa on laimeampi kuin Kuun vastaava ja mitä ilmeisimmin siitä syystä monosentrinen on parempi Jupiter-okulaari kuin Brandon. Bresserin viisilinssinen Plössl 5,5 mm on myös tarkka ja kohtalainen Kuu-okulaari, mutta sen suurennus Jupiteriin on hiukan liian korkea vertailuun. Yksi musta hevonen minulla vielä planeettanäkymisen kilvoitteluun on, nimittäin 12,5 mm:n Docter. Olen sillä kerran Jupiterin punaisen pilkun nähnytkin ja oikeastaan ällistyin, miten hyvä sen kontrasti on. Niinhän se on, että aluksi halutaan suuria suurennuksia, sitten haetaan lisää apertuuria - tai sitten minun kaltaiseni tahtovat lisää kontrastia. :wink:
Akromaattiset refraktorit 101 mm f/16 ja 80 mm f/15

AaJii

Kiitos MarttiM mielenkiintoisista havainnoista. Itsekin olen pitkään pohtinut okulaarien eroja planeettaobsersoinnissa. Kokeilen eilen toista kertaa uutta Explore Scientificin 5.5mm (100 deg.) okulaaria. Okulaari tuottaa erittäin tarkan ja vahvakontrastisen kuvan, mutta 14":lla dobsonillani Jupiter on kuitenkin liian kirkas, joten sinisellä filtterillä sain sekä kontrastia lisää että kuvan tummemmaksi. Mikä tärkeintä tässä okulaarissa kuitenkin on se, että 100-asteen näkökentällä Jupiteria ehtii tarkastella huomattavan pitkän ajan plössleihin verrattuna. Tätä ominaisuuttaa hehkutan kyllä kaikille tätä ketjua lukeville.
C8 Hyperstar, C925, TS71Qf4.9, CEM60, Atik 460ex, ASI 178MM, Canon R, 5dmkII mod

MarttiM

Lainaus käyttäjältä: AaJii - 10.04.2014, 10:51:43
Kiitos MarttiM mielenkiintoisista havainnoista. Itsekin olen pitkään pohtinut okulaarien eroja planeettaobsersoinnissa. Kokeilen eilen toista kertaa uutta Explore Scientificin 5.5mm (100 deg.) okulaaria. Okulaari tuottaa erittäin tarkan ja vahvakontrastisen kuvan, mutta 14":lla dobsonillani Jupiter on kuitenkin liian kirkas, joten sinisellä filtterillä sain sekä kontrastia lisää että kuvan tummemmaksi. Mikä tärkeintä tässä okulaarissa kuitenkin on se, että 100-asteen näkökentällä Jupiteria ehtii tarkastella huomattavan pitkän ajan plössleihin verrattuna. Tätä ominaisuuttaa hehkutan kyllä kaikille tätä ketjua lukeville.

No, taatusti hyvä okulaari on kyseessä - ja vielä hienon näköinen; ilmeisen painava myös. Ehkä hankit samaa sarjaa useammankin... Minun 5,5 millimetrin Bresser (modifioidun) Plösslin laajasta näkökentästä (nimellisesti 60 astetta, mikä käytännössä tarkoittaa noin 218-kertaisella suurennuksella hiukan yli neljännesastetta, eli noin 16 kaariminuuttia) on hyötyä ja voin hyvin kuvitella, miten paljon enemmän taivasta Explore Scientificin 5,5 millimetrin okulaari tarjoaa. Kuun näet kuin Apollo-aluksen ikkunasta.
Akromaattiset refraktorit 101 mm f/16 ja 80 mm f/15

mistral

Sain pari päivää sitten Vixenin NLV 5mm okun ja koekatsoin eilen Jupiteria ja Marsia. Katsoin Jupiteria myös 2x barlowilla (480X suurennos). Ihmettelin että se tuottaa Jupiterin ympärille vaaleaa hohdetta joka ei ole värivirhettä tai mitään optista virhettä vaan pelkkää valon hohdetta. Onko niin että voimakkailla suurennoksilla se on normaalia? Hohde on planeetasta tasaisesti himmenevä, muistaakseni parin halkaisijan verran sivulle mentäessä se laimenee olemattomiin. Planeetan kyljessä se on ehkä 10-20% sen kirkkaudesta. Onko kyseessä normaali ilmiö?

Lithos

Tähän väliin täytyy sanoa että nuo bresserin plösslit ovat aika hyvälaatuista tavaraa. Olen ollut erittäin tyytyväinen niiden kuvaan, ja ainoa modifikaatio mitä tein oli linssien reunojen mustaaminen. Oman bresser kaukoputkeni mukana tuli 25 15 ja 10 milliset, metrin polttovälillä kuun ja auringon koko kiekon ihailu 15 millisellä toimii juuri sopivasti, ja barlwin kanssa se on myös erinomainen planeettoihin hyvällä kelillä. Omalla haavelistallani on ollut sarja televuen plösslejä, mutta toisaalta samalla rahalla voisi saada myös baaderin classic orthot joita on kehuttu kovasti.
Mika Suoperä
Peilikaukoputket:
Sky-Watcher Explorer 200P, TAL-2M, Sky-Watcher Explorer 130PM
Linssikaukoputket:
Bresser Messier r102l, Celetron NexStar 102 SLT, Celestron 80ED
Jalustat:
2x EQ5, AZ4, HEQ5 Pro

MarttiM

Lainaus käyttäjältä: mistral - 16.05.2014, 13:08:42
Sain pari päivää sitten Vixenin NLV 5mm okun ja koekatsoin eilen Jupiteria ja Marsia. Katsoin Jupiteria myös 2x barlowilla (480X suurennos). Ihmettelin että se tuottaa Jupiterin ympärille vaaleaa hohdetta joka ei ole värivirhettä tai mitään optista virhettä vaan pelkkää valon hohdetta. Onko niin että voimakkailla suurennoksilla se on normaalia? Hohde on planeetasta tasaisesti himmenevä, muistaakseni parin halkaisijan verran sivulle mentäessä se laimenee olemattomiin. Planeetan kyljessä se on ehkä 10-20% sen kirkkaudesta. Onko kyseessä normaali ilmiö?

Ehkäpä kysymyksessä on Maan ilmakehän ilmiö.
Akromaattiset refraktorit 101 mm f/16 ja 80 mm f/15

MarttiM

Lainaus käyttäjältä: Lithos - 16.05.2014, 13:53:04
Tähän väliin täytyy sanoa että nuo bresserin plösslit ovat aika hyvälaatuista tavaraa. Olen ollut erittäin tyytyväinen niiden kuvaan, ja ainoa modifikaatio mitä tein oli linssien reunojen mustaaminen. Oman bresser kaukoputkeni mukana tuli 25 15 ja 10 milliset, metrin polttovälillä kuun ja auringon koko kiekon ihailu 15 millisellä toimii juuri sopivasti, ja barlwin kanssa se on myös erinomainen planeettoihin hyvällä kelillä. Omalla haavelistallani on ollut sarja televuen plösslejä, mutta toisaalta samalla rahalla voisi saada myös baaderin classic orthot joita on kehuttu kovasti.

Olen samaa mieltä Bresserin Plössleistä. Minulle tuli kaukoputken mukana (neljän linssielementin) 26 mm:n Bresser SuperPlössl, joka on kelpo okulaari. Sen hinta on (Astroshopissa) vain 39 euroa. Lisäksi olen hankkinut viiden linssielementin Plösslin, jonka polttoväli on 5,5 mm ja nimellinen näkökenttä 60 astetta. Sillä saan noin 218-kertaisen suurennuksen ja ainakin Kuun yksityiskohdat näkyvät hienosti. Minäkin aioin hankkia TeleVuen Plösslejä, koska niitä paljon kehutaan ainakin Jupiterin havainnoinnissa. Sitemmin aikomus ei ole realisoitunut ostoksi, koska omistan nyt 12 kappaletta holkkikooltaan 1,25- tai 2-tuumaisia okulaareja ja vielä yhden 1,8X Barlowin. Vanhaan kaukoputkeen minulla on 10 kpl holkkikooltaan 0.965-tuumaisia okulaareja ja kaksi Barlowia. Sitten on vielä sovitin, jonka avulla voin käyttää vanhassa putkessa 1,25-tuuman okulaareja. Tosin kaikki eivät käy mainittuun sovitteesen, koska se on sorvattu hiukan liian tiukaksi.
Akromaattiset refraktorit 101 mm f/16 ja 80 mm f/15

MarttiM

Jo jonkin aikaa ulkomaisissa liikkeissä (ainakin APM-Telescopessa) on ollut myytävänä Takahashi Abbe Ortho -okulaareja. Ilmeisesti ne on valmistettu Japanissa eikä Kiinassa, joten kappalehinta menee reilusti yli 100 euron. Niitä olisi mielenkiintoista verrata vaikkapa Baaderin Classic Ortho -okulaareihin, tai sitten Takahashin LE-okulaareihin. (Omistin aiemmin mainitun Baaderin 10 mm:n ortoskooppisen, joka on erinomainen planeetalinssi. Olen jostakin lukenut mielipiteitä, että BCO-sarjan parhaita ovat juuri 10 mm:n ja 18 mm:n okulaarit.) Jo 1980-luvun (j.a.a.) puolivälistä alkaen minulla on ollut vanhaan refraktoriini sopiva Takahashin 18 mm ortoskooppi, joka ei käsittääkseni kuulu laadukkaimpiin linsseihin. Ilmeisesti Takahashin uudet planeettaokulaarit ovat erinomaisia.
Akromaattiset refraktorit 101 mm f/16 ja 80 mm f/15

MarttiM

Lainaus käyttäjältä: mistral - 16.05.2014, 13:08:42
Sain pari päivää sitten Vixenin NLV 5mm okun ja koekatsoin eilen Jupiteria ja Marsia. Katsoin Jupiteria myös 2x barlowilla (480X suurennos). Ihmettelin että se tuottaa Jupiterin ympärille vaaleaa hohdetta joka ei ole värivirhettä tai mitään optista virhettä vaan pelkkää valon hohdetta. Onko niin että voimakkailla suurennoksilla se on normaalia? Hohde on planeetasta tasaisesti himmenevä, muistaakseni parin halkaisijan verran sivulle mentäessä se laimenee olemattomiin. Planeetan kyljessä se on ehkä 10-20% sen kirkkaudesta. Onko kyseessä normaali ilmiö?

Olen kuvailemaasi ilmiötä pitkään tuumaillut ja pidän hyvin mahdollisena, että kyseessä on sittenkin okulaarin ja/tai Barlowin putken aiheuttama valon hajonta. Se tulee huomattavaksi erittäin suurilla suurennuksilla.
Akromaattiset refraktorit 101 mm f/16 ja 80 mm f/15