Hieno on kuva. Näyttää niin eläväiseltä ja kolmiuloitteiselta tuo pinta. Minkä kokoinen osa tuo mahtaa olla koko auringosta kiekosta?
Tällä omalla Solexilla kuvatessa kuvaan mahtuu juuri ja juuri koko aurinko - kaukoputken polttoväli on juuri siihen optimoitu. Toki pitempi polttovälikin käy, jolloin saa suurennusta aikaan samalla tavalla kuin perintesellä kuvantamisella. Voisin ehkä sovitella jotain barlowin tapaista siihen putken perään kokeeksi joskus.
Valitettavasti en ole ehtinyt uusia skanneja ajelemaan, vaikka aurinko on paljon esillä ollutkin.
Siellä SolarChat:in puolella oli tosiaan mielenkiintoinen analyysi tuosta CaIIK:n alueesta. Siitä innostuneena piti vielä katsella lisää jo olemassa olevaa dataa. Ja sehän tässä on hienoa, että yhdessäkin onnistuneessa kuvassa, vai pitäisikö sanoa pikemminkin datajoukossa, on paljon tutkittavaa. Tämä siis ihan harrastuspohjalta muutaman päivän kokemuksella.
Seuraavassa kuvassa on osa auringon kiekosta CaIIK valossa (- siis sama kuva kuin muutama viesti taaksepäin). Siihen on merkitty kahdella pystysuoralla punaisella viivalla kohdat, joista on kuvassa olevat spektrikuvat otettu. Spektrien kokonaisleveys on noin 8,5 Å. Spektreihin on myös merkitty toiseen kaksi ja toiseen kolme vaakaviivaa eri väreillä. Näiden vaakaviivojen kohdalta on otettu profiilit viivadiagrammeihin. Vaakaviivan väri vastaa diagrammin viivan väriä. Toinen spektri keskittyy auringon reuna-alueeseen, jossa näkyy myös olevan protuberanssi, ja toinen spektri on vaaleasta alueesta CaIIK kuvassa. Protuberanssin emissio on hyvin alhainen verrattuna auringon pintaan, niin jouduin käyttämään hieman erikoista väripalettia siinä spektrikuvassa, että se protuberanssin hento signaali näkyisi. Sen lisäksi vastaavassa viivadiagrammissa on logaritminen y-akseli.
Täytyy todeta, että tämä vedos taisi olla paras sen session yrityksistä, mutta silti siinä lienee parantamisen varaa, erityisesti fokusoinnin osalta, sekä putken että spektrin. Ja satuin ottamaan tämän ko. skannin 2xbin, joten siinäkin olisi resoluution puolelle saatavaa, kun käyttää 1xbin. No, diagrammeihin laitoin jotain lisämerkintöjä, jotka mahdollisesti selventää niitä. Mielenkiintoinen on tuo kolmen käyrän diagrammi, jossa (ehkä) näkyy dopplersiirtymä harmaassa käyrässä, joka esittää protuberanssin korkeinta kohtaa. Laskin siihen kuvaan myös arvion mitä nopeutta se vastaa. K1, K2, ja K3 olen ymmärtänyt, että ne ovat CaIIK:n emissot/absorption kromosfäärin eri korkeuksilta, K1 alimpana ja K3 korkeimmalla.
No tässä on varmasti paljon epävarmuuksia sun muuta, mutta harrastajalle antaa kyllä paljon lisää syvyyttä.
-sami
