Pilvisakkoa nauttiessa vietin iltapäivän putken parissa. Tarkastin kollimaation, joka oli tehtaan jäljiltä "sinnepäin" (laserin säde ei tullut takaisin 1" aukosta). Reilun tunnin yritin säätää, ja sain kyllä paljon paremmaksi, mutta en aivan kohdilleen (laserin säde oli alle millin päässä pääpeilin keskimerkistä ja palasi noin millin päähän). Samalla tein joitakin "havaintoja" putken toteutuksesta.
1. Apupeili on keskitetty (ei offset:ia). Joten jos tämän optiikan kollimoi "perinteisesti", pääpeilin optinen akseli ei välttämättä enää olekaan samansuuntainen putken fyysisen akselin kanssa, mikä tekeekin hallaa korjauslasin ja pääpeilin yhteistyölle! 2. Tarkennin on kyllä kaikki ruuvit kiristettynä melko jämäkän oloinen, mutta pitää vain 2 kg kuorman. Lisäksi se on "perinteinen kiinalainen halpisversio" vain yhdellä kiristysruuvilla. Jos se on yhtään auki, klappia on välittömästi joka suuntaan. 3. Edellisestä johtuen (?), kun pyöritän laseria tarkentimessa, sen säde vaeltaa keskimerkkiin nähden epäkeskeisesti pääpeilillä noin 1 cm ympyrää. Tämän ei pitäisi olla näin suurta pelkän pikkasen vinon kollimoinnin takia. Klappia toki on, mutta onko tarkentimen akseli lisäksi vinossa? 4. Apupeilin keskimerkki näyttää olevan kohdillaan sillä perusteella, että laserin säde lähes häviää pääpeilin keskimerkin kohdilla, mikä kertonee apupeilissä olevasta keskimerkistä ja myös nolla-offsetista. 5. Yleistä karheutta oli kaikkialla ruuveissa, mutta kyllä ne siitä vetreytyy.
Mutta, tuo apupeilin keskeisyys ja tarkentimen klappi pistivät kyllä miettimään. Alunperin meinasin "leikkiä" tämän kauden neitseellisellä putkella ja ensi kesänä "vähän" tuunata sitä (Baader SteelTrack -tarkennin odottaa jo, flokkaus, optiikan linjaus fyysiseen akseliin). Pitäisikö sittenkin tuo työ aloittaa jo nyt?! Vanha C6N on kyllä yhä talossa ja kunnossa...
