Edistystä tulee sitä myöten, kun elämä antaa periksi harrastella...
Tuli tuossa vastaan aika jännä "löytö": Pääpeili lepää renkaanmuotoisessa "kelkassa", joka puolestaan tulee kiinni putken takapään "tulppaan" (päätylevyyn) vain kollimointiruuvein. Rakenne on varsin yleinen näissä kiinanputkissa. Kelkassa on kyllä peilille keskitysruuvit (nylon-päiset, nylon-palat sojottaa minne sattuu), mutta kelkan keskitystä päätylevyyn varten ei ole mitään ruuveja. Vaikka päätylevyssä onkin ruuvinreikä samassa kohden, niin siihen tuleva ruuvi vain peittää sen reiän, se ei keskitä mitään. Reiästä saa kyllä säädettyä kelkan keskitysruuvia tarvittaessa. Kun kollimointiruuvit ovat löysällä, peili+kelkka voivat liikkua päätylevyn suhteen noin millin. Jos haluan keskittää optiikan putken mekaaniselle akselille, on keksittävä keino "keskittää" peili päätylevyyn. Kelkan ja päätylevyn reunojen välissä ei paljoa tilaa ollut, mutta löysin "varastosta" sopivan paksuiset huopatassut, jotka laitoin päätylevyn reunoille tukemaan kelkkaa. Tassut puristuvat hieman kasaan, ja peili pysyy nyt aika hyvin paikoillaan myös sivusuunnassa.
Osin sama juttu korjauslasin kanssa. Sielläkin olivat keskitysruuvit, mutta niidenkin nylon-päät sojottaa minne sattuu. Laitoin nyt aluksi keskityksen DC-Fixin paloilla, jolloin lasi voi elää lämpötilojen mukaan, mutta mikään ei purista sitä mistään liian pistemäisesti, Jos löydän hyviä nylon-päisiä keskitysruuveja (palat suorassa), saatan kokeilla niitä myöhemmin.
Kohdistin siis pääpeilin ja korjauslasin keskelle omia kehikkojaan, ja linjasin pääpeilin putken mekaaniselle akselille. Linjauksen ideana on saada pääpeilin optinen akseli korjauslasin kanssa samalle optiselle akselille, kun molemmat ovat ensin keskitetyt samalle mekaaniselle akselille. Tällöin koko kaukoputken kollimointi tehdään vain apupeilin ja tarkentimen säädöillä, ja pääpeilin kollimointiruuveihin on tarkoitus koskea vain pakosta jotta saan pidettyä korjauslasin ja pääpeilin keskinäisen optisen linjauksen kohdillaan. Tämä kääntää kollimoinnin perinteisen työtavan päälaelleen, mutta MN-putkelle ei näytä olevan keksittynä parempaakaan tapaa.
Tein linjauksen seuraavasti (menettely apinoitu CN:ltä):
- Pujottelin valkoista ompelukonelankaa putken etupään (päätylevyn, sis. korjauslasin) reikiin (6 kpl), kiristin ne käsin eteenpäin vetäen ja kiinnitin teipillä.
- Tein puusta putkelle "makuutuet", ja putki keittiön pöydälle lepäämään.
- Järkkärikamera 300/4 telen kanssa jalustalle olkkariin, n. 7-8 metrin päähän.
- Suuntasin kameran putkea kohti ja linjasin kameran siten, että keskimerkki ja lankojen leikkauspiste täsmäsivät. Nyt kamera katselee putkeen sen mekaanisella akselilla.
- Sitten vain "kollimoin" pääpeilin niin, että lankojen heijastuksen leikkauspiste täsmää keskimerkin ja lankojen leikkauspisteen kanssa.
Virheitä voi tässäkin toki tulla. Jos lasken linjausvirheen siitä, miten noiden kolmen pisteen (lankojen leikkauspiste, keskimerkki, lankojen heijastuksen leikkauspiste) paikka eroaa kameran kennolla, niin saan 7 metrin etäisyydelle laskettuna linjausvirheeksi noin 1" (yksi kaarisekunti). Mutta jos lasken virheen sillä perusteella, että pääpeili ja/tai sen keskimerkki on putken peräpään keskellä 0,5 mm tarkkuudella, niin linjausvirheeksi tuleekin 2' (kaksi kaariminuuttia). Vaikka suurin virhe olisi tuossa, niin kyllä se silti pitäisi olla "riittävän hyvä".
No, sitten putkea kasaamaan ja odottelemaan sopivaa keliä tähtitestille...