Pappis laittoi rahan haisemaan ja hankki Astro-Artin kautta SkyWatcherin MN190 (Maksutov-Newton) putken. Jalustana häärii jo vähän aiemmin hankittu SkyWatcher EQ6R Pro, tosin ADM:n tuplasatulalla varustettuna. Kärsivällisyys oli molempien hankintojen kohdalla monta kertaa koetuksella, mutta nyt on molemmat "kotona".
PS: Anteeksi Lounais-Suomeen ja Satakuntaan raahaamani "pilvisakko".
Kerropa kokemuksia sitten, kun niitä alkaa kertyä. Joskus on tullut mietittyä tätä putkityyppiä itsekin, joten kaikenlainen käyttökokemus kiinnostaa hyvine ja huonoine puolineen. Ja onnittelut toki putken kotiuttamisen johdosta! :azn:
Joskus mietin Intes Micron maksutov-newtonia 178f8. Siinä on minimaalinen keskieste ja 1/10 lambdan kvartsi peilillä huippu 6" apo linssiputken planeettanäkymät puolella rahalla... SW 190 on paremmin yleisputki vähän kaikkeen ja terävät tähdet reunaan asti. Onnittelut hyvästä valinnasta.
Pilvisakkoa nauttiessa vietin iltapäivän putken parissa. Tarkastin kollimaation, joka oli tehtaan jäljiltä "sinnepäin" (laserin säde ei tullut takaisin 1" aukosta). Reilun tunnin yritin säätää, ja sain kyllä paljon paremmaksi, mutta en aivan kohdilleen (laserin säde oli alle millin päässä pääpeilin keskimerkistä ja palasi noin millin päähän). Samalla tein joitakin "havaintoja" putken toteutuksesta.
1. Apupeili on keskitetty (ei offset:ia). Joten jos tämän optiikan kollimoi "perinteisesti", pääpeilin optinen akseli ei välttämättä enää olekaan samansuuntainen putken fyysisen akselin kanssa, mikä tekeekin hallaa korjauslasin ja pääpeilin yhteistyölle! 2. Tarkennin on kyllä kaikki ruuvit kiristettynä melko jämäkän oloinen, mutta pitää vain 2 kg kuorman. Lisäksi se on "perinteinen kiinalainen halpisversio" vain yhdellä kiristysruuvilla. Jos se on yhtään auki, klappia on välittömästi joka suuntaan. 3. Edellisestä johtuen (?), kun pyöritän laseria tarkentimessa, sen säde vaeltaa keskimerkkiin nähden epäkeskeisesti pääpeilillä noin 1 cm ympyrää. Tämän ei pitäisi olla näin suurta pelkän pikkasen vinon kollimoinnin takia. Klappia toki on, mutta onko tarkentimen akseli lisäksi vinossa? 4. Apupeilin keskimerkki näyttää olevan kohdillaan sillä perusteella, että laserin säde lähes häviää pääpeilin keskimerkin kohdilla, mikä kertonee apupeilissä olevasta keskimerkistä ja myös nolla-offsetista. 5. Yleistä karheutta oli kaikkialla ruuveissa, mutta kyllä ne siitä vetreytyy.
Mutta, tuo apupeilin keskeisyys ja tarkentimen klappi pistivät kyllä miettimään. Alunperin meinasin "leikkiä" tämän kauden neitseellisellä putkella ja ensi kesänä "vähän" tuunata sitä (Baader SteelTrack -tarkennin odottaa jo, flokkaus, optiikan linjaus fyysiseen akseliin). Pitäisikö sittenkin tuo työ aloittaa jo nyt?! Vanha C6N on kyllä yhä talossa ja kunnossa...
Uuden putken ensivalot: https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=19670.msg179538#msg179538
Keksin mahdollisen syyn ensivalojen melko valjuun kontrastiin. Vanhalla putkella (Newton) ei haitannut, jos lähistöllä oli esim. katulamppu sellaisessa kulmassa, että se paistoi putken sisään, kunhan se ei osunut peiliin tai lähelle sitä. Nyt näyttäisi haittaavan jos hajavaloa osuu korjauslasiin. Toki putkikin on flokkaamaton vielä.
Maksutov OMC 200 kanssa minulla oli kerran kiertynyt apupeilin suojus liian tiukalle. Ihmettelin kun kontrasti katosi tyystin. Keksin lopulta kiertää löysemmälle ja samantien terävä kuva palasi. Korjauslasi oli puristuksissa. Samoin se, korjauslasi ei saa olla liian tiukalle kierretty. OMC maksutovissa on liikkuva peili ja sitä ei saa puristuksiin. SW maksutov-newtonissa kannattaa tarkistaa sekin.
Kiitos, täytyy tarkistaa tuokin.
Mielenkiintoinen tuo mun MN190...
Kollimointi ok, eli laser palaa lähtöpisteeseen. Laser näköjään osuu sekä apupeilin että pääpeilin keskimerkkiin, koska se melkein häviää keskellä. Koska apupeili ei kuitenkaan ole offset vaan keskitetty, niin optisen akselin täytyy olla vinossa putken mekaaniseen akseliin, eli korjainlasi-pääpeili-akseliin nähden?! Kuvissa on nimittäin selvästi komaa mutta vain toisella reunalla (apupeilin alareunalla). Cheshirellä näyttää likimain ok. Ja jos tarkennin olisi vinossa, niin silloin olisi koko optinen linjakin, koska laser palaa lähtöpisteeseen...
Mikäs laser sinulla taas olikaan? Tuo sentin vemputus pääpeilillä laseria pyöritettäessä mietityttää, että olisiko kumminkin laserin asettumisvirheestä/laserin omasta kollimaatiovirheestä johtuvaa? Ja sen myötä apupeili nyt hiukan pielessä ja pääpeili sitten enemmän? Toisaalta jos osuu apupeilin keskimerkkiin (joka ei liene iso?) ja jos cheshirekin on samaa mieltä, niin ehkä sitten ei.
CN:llä oli joku, jolla keskimerkki oli apupeilissä väärällä kohtaa tai itse asiassa oli kyllä keskellä, mutta itse peili ei ollut ihan keskellä pitimessään, jolloin keskimerkki oli putkeen nähden myös pielessä vaikka keskellä peiliä olikin. Pääpeili tuskin pääsee toisessa syrjässä putkea olemaan.
Laserina on Baaderin Colli III, jonka olen kyllä tarkastanut pari vuotta sitten, että on oikein suunnattu. Täytynee tarkistaa sekin uusiksi vielä...
Oheisessa kuvassa on nurkat (500*500) ja keskusta (400*400) NGC188-kuvastani, jonka jaoin toisaalla. Pääpeili on alhaalla. Selviä lokinpyrstöjä löytyy...
Lueskelin Cloudy Nights:ilta muiden kokemuksia.
Tässä yksi, jolla tarkentimen akseli oli vinossa, ja teki samaa kuin mulla (laseria kun pyöritteli, säde vaelsi ympyrää pääpeilillä): https://www.cloudynights.com/topic/734487-my-skywatcher-190-mn-maksutov-newtonian/ (https://www.cloudynights.com/topic/734487-my-skywatcher-190-mn-maksutov-newtonian/). Tosin en vielä varmuudella tiedä omalta kohdalta, onko mulla tarkennin vain väljä vai vielä vinossakin. Tarkentimen kontruktio (väljät osat, yksi kiristysruuvi yhdellä sivulla) ei ainakaan helpota tutkimista.
Toinen pitkä ketju keskittyy kollimointiin. Olen lueskellut tätä jo aiemminkin: https://www.cloudynights.com/topic/568908-mn190-collimation-woes/ (https://www.cloudynights.com/topic/568908-mn190-collimation-woes/). Täytyypi lueskella uusiksi.
Oma suunnitelma oli alunperin vaihtaa tuo tarkennin Baaderin SteelTrackiin ja flokata putki ensi kesänä. En ole vielä tehnyt putkelleni mitään muuta, kuin kollimoinut Cheshirellä ja laserilla. Mutta nuo löydökset ovat kyllä pistäneet miehen miettimään, pitäisikö sittenkin aloittaa tuo "tuunailu" ja aiemmin?
Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 23.11.2021, 22:29:36
Mikäs laser sinulla taas olikaan? Tuo sentin vemputus pääpeilillä laseria pyöritettäessä mietityttää, että olisiko kumminkin laserin asettumisvirheestä/laserin omasta kollimaatiovirheestä johtuvaa? Ja sen myötä apupeili nyt hiukan pielessä ja pääpeili sitten enemmän? Toisaalta jos osuu apupeilin keskimerkkiin (joka ei liene iso?) ja jos cheshirekin on samaa mieltä, niin ehkä sitten ei.
CN:llä oli joku, jolla keskimerkki oli apupeilissä väärällä kohtaa tai itse asiassa oli kyllä keskellä, mutta itse peili ei ollut ihan keskellä pitimessään, jolloin keskimerkki oli putkeen nähden myös pielessä vaikka keskellä peiliä olikin. Pääpeili tuskin pääsee toisessa syrjässä putkea olemaan.
Olet oikeassa. Ainakin osaksi, kyllä. Nakuttelin ohuista nauloista pienelle puupalikalle telineen, missä laser mahtuu pyörimään akselinsa ympäri. Teline puristimella pöytään kiinni, ja pyörittelemään. Laser piirtää noin 5-6 metrin päässä n. 2-3 sentin ympyrää, joten se on n. puolen astetta vinossa. Selittäisi siis ehkä puolet, mahdollisesti enemmänkin virheestä. Samoin virheen suunta vs. käyttämäni laserin suunta tarkentimessa täsmäävät.
En tiedä tarkkaan, mihin kohtaan apupeiliä laser osuu. Epäilen olleen keskimerkki sillä perusteella, kun laser himmeni pääpeilillä osuessaan siellä keskimerkkiin (oletin siis apupeilin keskimerkin täpläksi). Tämä ei ehkä selitä kaikkea, sillä apupeilin keskimerkki onkin todellisuudessa ohuella tussilla piirretty ympyrä (tarkentimesta kuikuillen).
Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että mun on saatava ensin kollimoitu laser, ja palataan epäilyihin ja johtopäätöksiin vasta sitten uudemman kerran!
Hyvä kun laserista löytyi vika, helppo korjata.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 27.11.2021, 23:18:23
Hyvä kun laserista löytyi vika, helppo korjata.
Juu, kyllä tuossa Colli:ssakin ne säätöruuvit löytyy tuolta kumirenkaan alta, kuten muualta löytämäni liitekuva kertoo. Ne ovat vain jollakin lukitteella kiinni ja jokseenkin odotetusti ohjeita ei löydy mistään. Kuiva lukite käyttäytyy kuin juotostinojen juoksutteet, murenee kellertäväksi jauheeksi.
Tekemisen puutteesta (?!) avasin putken molemmista päistä, ja sieltä paljastui paljon mielenkiintoista:
- Apupeili on 63 mm * 89 mm, liimattu kaksipuolisella tarrateipillä, ja todellakin keskitetty korjauslasin akselille.
- Apupeilin "keskimerkki" on n. 3-4 mm rinkula ja sen keskipiste on 1,5 mm peilin todellisesta keskipisteestä poispäin pääpeilistä.
- Pääpeilin keskimerkki on 1,5 mm sivussa peilin keskipisteestä.
- Pääpeilin vetävät kollimointiruuvit tulevat läpi peilikehikosta ja kaksi niistä oli kierretty niin pitkälle sisään, että ottivat kiinni peiliin. Peilissä ei ollut selkeitä jälkiä.
- Yleinen valujälki ja työstön laatu oli sisuskaluissa melkoisen ruokotonta, vaikka ulkoiset pinnat näyttivätkin moitteettomilta. Paljon työstöjäämiä, roskaa ja pölyä, jne. Liekö kiireellä kasattu?
Taisi tulla Dremelille töitä. Ja äijälle mietittävää. Mitä ihme geometriaa SW on tuossa yrittänyt? Jotain non-offset ja offset väliltä?
Edit: Korjattu apupeilin keskimerkkiä koskeva tieto keskimerkin epäsymmetriasta.
Lainaus käyttäjältä: Pappis - 28.11.2021, 17:38:23
- Apupeilin "keskimerkki" on n. 3-4 mm rinkula ja sen keskipiste on 1,5 mm peilin todellisesta keskipisteestä kohden pääpeiliä.
- Pääpeilin keskimerkki on 1,5 mm sivussa peilin keskipisteestä.
- Pääpeilin vetävät kollimointiruuvit tulevat läpi peilikehikosta ja kaksi niistä oli kierretty niin pitkälle sisään, että ottivat kiinni peiliin. Peilissä ei ollut selkeitä jälkiä.
Intuitio sanoisi että apupeilin pitäisi olla leveämmällä kun lähestytään pääpeiliä. Leveämmällä siksi koska valokartio on leveämpi siellä. Siksi keskimerkki ei välttämättä ole apupeilin keskellä, mutta en ole koskaan kollimoinut tuota juttua joten en uskalla sanoa keskimerkistä sen enempää.
Pääpeilin keskimerkki saattaa olla optisessa parabelin keskipisteessä mutta kuka sen mittaa.
Hyvä kun huomasit että kollimointiruuvit on kiinni peilissä, sehän vääntää lasia!
Ja niin siinä sitten kävi, että putki on nyt purettuna osiksi, flokkausmateriaalit hankittu ja muutamia muita pikkuhankintoja työn alla. Tulevat juhlapyhät vaan jo häiritsevät harrastamista erinäisten valmistelevien toimintojen muodossa...
Lisähuomioita:
- Pääpeilin alla oli jousien sijasta O-renkaat. Niiden materiaali on jo +5 asteessa kuitenkin jo niin jähmeää, ettei palaudu kunnolla muotoonsa. Korvaan nuo samankokoisilla (6*3), paikallisesta Etrasta ostetuilla silikonisilla O-renkailla, jotka kestävät vielä -50 asteessa elastisuutensa säilyttäen.
- Pääpeilillä ja korjauslasilla oli kyllä molemmilla keskistysruuvit, mutta "keskitys" oli tehty jollain lätkäteippiä muistuttavalla tavaralla. Täytyy vielä mittailla, kuinka keskellä tuo oikeasti on tällä tavalla.
Simuloin tuota apupeilin geometriaa tällä laskurilla: https://www.bbastrodesigns.com/NewtDesigner.html#diagonal (https://www.bbastrodesigns.com/NewtDesigner.html#diagonal). 63 millinen on jo niin iso, että APS-C kennoisella kameralla ei käytännössä ole enää väliä, onko apupeili offset vai non-offset -geometriassa. Vinjetointia ei pitäisi näkyä lainkaan. Täyskennolla vinjetointia tulisi jo selvemmin nurkkiin, ja apupeilin geometria vaikuttaisi lähinnä sen symmetrisyyteen. Taidan siis pitää apupeilini tällä erää tuossa aksiaalisessa (non-offset) geometriassa.
Nopein tapa saada linjattu laser oli hankkia uusi AstroShopilta (sama Baader Colli III). Kyselin Baaderilta ohjeita kollimoinnin korjaamiseen/tarkkuuteen, mutta vastauksena oli toistaiseksi vain hiljaisuus. Vanha on tarkempien testien myötä n. 0,15° vinossa (säteen piirtämän kartion aukenemiskulma 0,3°). Uusikin oli, mutta vain 0,015° (kartion aukenemiskulma vastaavasti 0,03°). Tosin vajaan 15 metrin matkalla tuon uuden laserin säde on vain 1,5 - 2 kertaa isompi mitä sen suoruusvirhe oli, joten leinee syytä tyytyä nyt tähän tältä erää.
Kunhan kerkeäisi flokkailemaan tuon putken, niin pääsisi eteenpäin säätämisessä.
Eihän tämä ihan kuulosta sellaiselta laitteelta, joka otetaan paketista ja aletaan kuvata. Huomioiden oman kiinnostukseni jatkuvaan säätöön taisi olla hyvä päätös ohittaa tämä optio.
Tsemppiä kuitenkin tämän kuntoon laittamiseksi!
Lainaus käyttäjältä: cmas - 04.12.2021, 14:56:26
Eihän tämä ihan kuulosta sellaiselta laitteelta, joka otetaan paketista ja aletaan kuvata. Huomioiden oman kiinnostukseni jatkuvaan säätöön taisi olla hyvä päätös ohittaa tämä optio.
Tsemppiä kuitenkin tämän kuntoon laittamiseksi!
No, älä nyt vielä. Mäkin tein ekaa kuvauskertaa varten vain kollimoinnin ja ajattelin vaan "ajaa" sitä ensi kesään. Hyvä se oli, mutta vaan osasta kenttää (vinossa olleen laserin takia), ja aloin tutkia asiaa. Loppu on oma valinta, tyytykö uudelleen kollimointiin, vain haluaako "kaivella nenää syvemmältä"... Mä olen tällainen kaivelija/tuunailija, minkä sitä mies luonteelleen voi.
Tarkennuksena edelliseen: Ei tämä MN190 aloittelijan putki ole. Itseasiassa mikään korjauslasillinen ja käyttäjän säätöjä tarvitseva peilikaukoputki ei ole mielestäni sovelias aloittelijalle. Ok, jotkut Maksutovit ovat, mutta niitä ei ole suunniteltukaan käyttäjän itsensä säädettäviksi. Aloittelijan tuliis ensin opetella putken käyttöä ja saamaan sillä hyvä kuva, joko silmilleen tai kameransa kennolle. Jos välineistö on heti alussa liian vaikeaa (tarvitsee liikaa säätämistä toimiakseen oikein), niin jää oppimatta monta perusasiaa tai koko homma jää pian kesken turhautumisen takia.
Mä ostin tämän MN190:n tietoisesti. Tämä on mun toinen peilikaukoputki. Luin joskus viime talvesta kesään asti paljonkin palstoja asiaan liittyen, mm. kutakuinkin kaikki CN:n tätä putkeä koskevat jutut. Niiden perusteella pidän tätä putkea itselleni "askeleena seuraavalle tasolle" kalustossa, mutta halvemmalla kuin oikea APO. Toisaalta aika perinteinen konstruktio takaa sen, että putkelle on "helppoa" tehdä itse säätöjä ja niin halutessaan myös parannuksiakin.
Alkuperäinen suunnitelmani oli käyttää eka kausi putken "luonteen" opiskeluun, mutta kollimointinsa menettänyt laserini johdatti polun muualle. Näin elämässä välillä käy, suunnitelmat muuttuvat. Mutta en ole katunut ostostani hetkeäkään. Takuu meni jo, mutta mä haluan jatkaa tämän kanssa.
Lainaus käyttäjältä: Pappis - 16.10.2021, 19:52:13
3. Edellisestä johtuen, kun pyöritän laseria tarkentimessa, sen säde vaeltaa epäkeskeisesti pääpeilillä noin 1 cm ympyrää. Tämän ei pitäisi olla näin suurta pelkän pikkasen vinon kollimoinnin takia. Klappia toki on, mutta onko tarkentimen akseli lisäksi vinossa?
Tämä havainto täsmää tuon suuntausvikaisen laserin osalta vain puoliksi (laseria pyöritellen 0,3° aukeamakulma, eli laserista yksin pitäisi tulla vain 5 mm ympyrä metrin etäisyydellä). Olisi toki pitänyt älytä tarkistaa se laser aiemmin, mutta jotakin oli siis häikkää optiikan linjauksessakin. On voinut toki olla vino kollimointi (vinon laserin ansiosta).
Flokkaan tuon putken nyt lähipäivinä. ClickLock-rengasta mulle ei vielä ole tullut AstroArtilta tuohon SteelTrack-tarkentimeen, joten asennan vielä alkuperäisen tarkentimen ainakin joksikin ajaksi takaisin putkeen.
Putki on nyt flokattu, ja se tummensi näkymiä odotettuakin enemmän.
Pesin putken sisältä karhunkielellä ja vedellä. SW:n pulverimaalin pinta oli epätasainen ja siitä irtosi jopa sormiin mustaa jauhetta, joten ei se DC-Fic olisi siinä pysynyt ilman pesua. Pyrin pesulla tekemään pinnasta vain tasaisemman ja pitävämmän. Alkuperäinen väri näkyy ekan kuvan yläkulmassa. Ekan kuvan alareunassa näkyvä siivoton alue on tarkenninta vastapäätä. Siinä oli jotain vaahtokumilevyä, jonka irrottamiseksi piti käyttää apuna työkaluja. Otin senkin pois, koska se oli heijastavampaa kuin käyttämäni DC-Fix.
Flokkasin putken siis DC-Fixin Velour Black:llä (löytyy Etolasta aika halvalla). Sen pinta ei ole tasainen vaan ikäänkuin samettia (kolmas kuva). Tämän materiaalin käyttämisen pointtina on se, että pinta ei anna valosta suunnattua heijastusta. Moni mattapintainen käsittely (maalaus, mattamusta DC-FIx, tms) antaa yhä suunnatun heijastuksen, vaikka se toki onkin heikko.
Baffle-renkaiden sisäpinta oli tosi kiiltävä ja tasainen. Niiden flokkaamiseksi leikkelin 3,5 cm leveitä suikaleita, joiden pitkälle sivulle tein 1 cm välein vajaa 1,5 cm pituisia viiltoja. Asettelin suikaleen keskilinjan renkaan sisäreunan päälle, ja siitä painellen molemmin puolin kiinni. Renkaisiin jäi näin noita kiiltäviä paikkoja näkyviin, mutta ne eivät haittaa, koska niiden näkyminen tarkentimeen vaatii jo monta heijastusta flokatusta pinnasta.
Selvästi tummempi. Ei luulisi olevan iso asia jo tehtaalla hoitaa tummennus.
Edistystä tulee sitä myöten, kun elämä antaa periksi harrastella...
Tuli tuossa vastaan aika jännä "löytö": Pääpeili lepää renkaanmuotoisessa "kelkassa", joka puolestaan tulee kiinni putken takapään "tulppaan" (päätylevyyn) vain kollimointiruuvein. Rakenne on varsin yleinen näissä kiinanputkissa. Kelkassa on kyllä peilille keskitysruuvit (nylon-päiset, nylon-palat sojottaa minne sattuu), mutta kelkan keskitystä päätylevyyn varten ei ole mitään ruuveja. Vaikka päätylevyssä onkin ruuvinreikä samassa kohden, niin siihen tuleva ruuvi vain peittää sen reiän, se ei keskitä mitään. Reiästä saa kyllä säädettyä kelkan keskitysruuvia tarvittaessa. Kun kollimointiruuvit ovat löysällä, peili+kelkka voivat liikkua päätylevyn suhteen noin millin. Jos haluan keskittää optiikan putken mekaaniselle akselille, on keksittävä keino "keskittää" peili päätylevyyn. Kelkan ja päätylevyn reunojen välissä ei paljoa tilaa ollut, mutta löysin "varastosta" sopivan paksuiset huopatassut, jotka laitoin päätylevyn reunoille tukemaan kelkkaa. Tassut puristuvat hieman kasaan, ja peili pysyy nyt aika hyvin paikoillaan myös sivusuunnassa.
Osin sama juttu korjauslasin kanssa. Sielläkin olivat keskitysruuvit, mutta niidenkin nylon-päät sojottaa minne sattuu. Laitoin nyt aluksi keskityksen DC-Fixin paloilla, jolloin lasi voi elää lämpötilojen mukaan, mutta mikään ei purista sitä mistään liian pistemäisesti, Jos löydän hyviä nylon-päisiä keskitysruuveja (palat suorassa), saatan kokeilla niitä myöhemmin.
Kohdistin siis pääpeilin ja korjauslasin keskelle omia kehikkojaan, ja linjasin pääpeilin putken mekaaniselle akselille. Linjauksen ideana on saada pääpeilin optinen akseli korjauslasin kanssa samalle optiselle akselille, kun molemmat ovat ensin keskitetyt samalle mekaaniselle akselille. Tällöin koko kaukoputken kollimointi tehdään vain apupeilin ja tarkentimen säädöillä, ja pääpeilin kollimointiruuveihin on tarkoitus koskea vain pakosta jotta saan pidettyä korjauslasin ja pääpeilin keskinäisen optisen linjauksen kohdillaan. Tämä kääntää kollimoinnin perinteisen työtavan päälaelleen, mutta MN-putkelle ei näytä olevan keksittynä parempaakaan tapaa.
Tein linjauksen seuraavasti (menettely apinoitu CN:ltä):
- Pujottelin valkoista ompelukonelankaa putken etupään (päätylevyn, sis. korjauslasin) reikiin (6 kpl), kiristin ne käsin eteenpäin vetäen ja kiinnitin teipillä.
- Tein puusta putkelle "makuutuet", ja putki keittiön pöydälle lepäämään.
- Järkkärikamera 300/4 telen kanssa jalustalle olkkariin, n. 7-8 metrin päähän.
- Suuntasin kameran putkea kohti ja linjasin kameran siten, että keskimerkki ja lankojen leikkauspiste täsmäsivät. Nyt kamera katselee putkeen sen mekaanisella akselilla.
- Sitten vain "kollimoin" pääpeilin niin, että lankojen heijastuksen leikkauspiste täsmää keskimerkin ja lankojen leikkauspisteen kanssa.
Virheitä voi tässäkin toki tulla. Jos lasken linjausvirheen siitä, miten noiden kolmen pisteen (lankojen leikkauspiste, keskimerkki, lankojen heijastuksen leikkauspiste) paikka eroaa kameran kennolla, niin saan 7 metrin etäisyydelle laskettuna linjausvirheeksi noin 1" (yksi kaarisekunti). Mutta jos lasken virheen sillä perusteella, että pääpeili ja/tai sen keskimerkki on putken peräpään keskellä 0,5 mm tarkkuudella, niin linjausvirheeksi tuleekin 2' (kaksi kaariminuuttia). Vaikka suurin virhe olisi tuossa, niin kyllä se silti pitäisi olla "riittävän hyvä".
No, sitten putkea kasaamaan ja odottelemaan sopivaa keliä tähtitestille...
Tuolta tilasin nylonpäisiä ruuveja edellisenä talvena, kun asentelin 2"-reducereita 3" Esattoon.
https://accu.group/pl/nylon-tip-set-sruby/1495-SSN-M5-15?post=1 (https://accu.group/pl/nylon-tip-set-sruby/1495-SSN-M5-15?post=1)
Edistymää askel eteenpäin, ja pari taaksepäin.
Asensin tarkentimen ja korjauslasin takaisin, ja kollimoin. Tai siis yritin kollimoida. Apupeili on jo niin iso, että Cheshirellä en sen reunaa enää näe. Koska apupeili on keskitetty, päätin hylätä sen keskimerkin käytön. Saan kyllä säädettyä laserin paluusäteen 5-6 mm päähän vain apupeiliä säätämällä, mutta en lähemmäksi. Tarkentimessa ei ole mitään tilttisäätöjä, joten oli pakko uhrata pääpeilin optinen linjaus. Jälkikäteen tuli kyllä mieleen, että olisi voinut kokeilla säätöä prikoilla tarkentimen pohjalevyn ja putken pinnan väliin. Täytynee kokeilla vielä sitä myöhemmin, vaikka tässä alkaa lähinnä kasvaa vain halu päästä tuosta vakiotarkentimesta eroon.
Lisäksi pitää tarkastaa, notkuuko itse putki mitenkään. Tein puusta tuet, joiden päällä putkea on mukava käännellä pöydällä. Tukien paikkaa vaihtelemalla (päissä vs. keskellä), pitäisi vesivaa'alla nähdä kuinka suorana putki pysyy. Toinen tapa testata tätä on pistää laser tarkentimeen, ja tarkastaa, muuttuuko kollimointi kun pyöritän putkea (eli laser on ylhäällä, sivuilla tai alhaalla) vs. tuet päissä (odotus: ei paljon) tai keskellä (odotus: jos notkuu niin tässä sen pitäisi näkyä, kun suurimmat painot on päissä).
Tarkennin on mielestäni susi. Kun alan kääntää mitä tahansa tarkentimen kolmesta (tarkennuksen lukitus, jatkopalan lukitus, supistajan lukitus) lukitusruuvista, kollimointi muuttuu heti, kun ruuvit alkavat ottaa kiinni lukituspintaan, ja laserin paluusäde vaeltaa laserin (Baader Colli) hilalla jopa 3-4 mm. Ja jos avaan jonkun noista kahdesta jälkimmäisestä tarkentimen lukitusruuvista ja pyöritän laseria supistajassaan tarkentimessa, laser piirtää 2-3 mm ympyrää pääpeilillä. Kun vaihdan tarkentimen oman supistajan Baaderin ClickLock-supistajaan, jätän sen vähäsen auki, ja pyritän laseria siinä (tarkentimen lukitusruuvit kiinni), laser ei piirrä ympyrää pääpeilille.
Putki on nyt kasassa ja kollimoitu, mutta optinen linjaus ei vastaa putken symmetria-akselia. Illalla on luvattu kelejä, joten kokeilen tätä nyt taivaan alla ensin. Kollimointiin käytetty laser on sentään kunnossa, joten kyllä tulosten pitäisi olla vähän parempia kuin viimeksi.
Sitten vaan odottelemaan ClickLock-rengasta tuohon SteelTrack-tarkentimeen, jotta pääsen eroon tuosta vakiotarkentimesta.
Edit: Lisätty kuva tuista. Ei ne kauniit ole, mutta eipä ne sitä varten ole tehtykään... Vartissa jämäpuun paloista työstetyt.
Jotain hyviä uutisia vaihteeksi tuon "Mantan" (MN190) osalta: Tähtitesti antoi molemmin puolin fokusta samanlaisen kuvion, eikä paljastanut mielestäni suuria virheitä optiikassa. Vaikka kollimointi on nyt laserin mukaan kohdillaan, niin linjaus on kuitenkin pois akselilta ja se näkyy lievänä epäsymmetriana kuvassa.
Koko kentän kuvassa linjauksen ero näkyy selvänä komana koko kuvakentän alalla. Sinänsä lokinpyrstöt ovat pienemmät kuin yllä pahimmillaan, mutta niitä on koko kuva-alalla ja ne osoittavat kaikki samaan suuntaan.
Asiaa illan ja yön mietittyäni, tuohan meni nyt juuri niin kuin pitikin: Uhrasin pääpeilin suuntauksen putken akselille, ja kollimoin optiikan vinoon putken akseliin ja siten myös korjauslasin symmetria-akseliin nähden. Joten ihmekös tuo, että lokinpyrstöä on koko kuva-alalla ja ne kaikki osoittavat samaan suuntaan! Tähtitestin tulokset kuitenkin hymyilyttävät, edes jotakin on kunnossa.
Tarkistin tänään erinäisiä asioita:
- Putki ei taipuile oman painonsa alla niin että siitä syntyisi yli 0,5 millin virhettä putken pituuden yli (mitattuna putken kyljestä, tuettuna päistä tai vain keskeltä).
- Taipuilu ei myöskään näy selvästi kollimoinnissa. Jos näkyy niin virhe on luokkaa max. 0,5 mm pääpeilillä ja max. 1,0 mm laserin paluusäteessä (eli paluusäteen kokoluokkaa).
- Apupeili on todellakin sekä korjauslasin että pitimensä keskellä (tarkkuus 0,5 mm), tosin pitimen akseli ei ole aivan apupeilin isoakselin suuntainen.
Sain lisäksi napattua mainion kuvan, joka demonstroi hyvin tuota vinossa olevaa optista linjausta. Laitoin putken seisomaan perä lattialle ja tasopeilin sen etupään päälle. Cheshire tarkentimeen ja liitteen kuva kännyllä reiän läpi. Etummaisena näkyy Cheshiren ristikko, sekä muutakin. Mielenkiintoisin on taaimpana: Pääpeilin heijastuma tasopeililtä, sekä perimmäisenä Cheshiren ristikon heijastuma, molemmat vinon optisen linjauksen takia sivussa optiselta akselilta. Eipä ole ihme, että komaa löytyy!
Uusi tarkennin on nyt asennettu. Aikoinaan J. Piiralta ostettu Baaderin SteelTrack pääsi vihdoin arvoiseensa käyttöön. SteelTrack tarvitsi uudet reiät putkeen, n. 8 mm entisistä rei'istä ulospäin. Asemoin SteelTrackin nyt putkessa olevan tarkentimen reiän keskelle, mutta säätövaraa on kyllä +/- 6 mm ylös- ja alaspäin putken akselia pitkin, ellei apupeilin asemointi onnistu muuten. Tässä uudessa tarkentimessa on yksi tärkeä ominaisuus, jota tarvitsen tämän Maksutovin kanssa: Tarkennin on linjattavissa optiikkaan, eli sen suuntaus on säädettävissä.
Irrotin myös apupeilin pitimestään, sillä se oli asennettu keskitetysti, eli apupeilin geometrinen keskipiste pitimen ja sitä myöten myös korjauslasin keskelle (akselille). Liimasin peilin uudelleen n. 4,0 - 4,5 mm offset-siirtymällä (apupeilin pintaa pitkin mitattuna, optimi olisi 4,2 mm) poispäin tarkentimesta ja putkea alaspäin, eli pääpeiliä kohti.
Maksutov-Newton optiikan keskeinen tavoite on se, että korjauslasi ja pääpeili sijaitsevat samalla optisella akselilla ja akselin suuntaisesti suunnattuina (kts. https://www.telescope-optics.net/Mak-Newton.htm ). Suurimmat virheet kuvassa saa helpoiten aikaiseksi jättämällä optisen linjauksen huomioimatta tai tekemättä. Tämän vuoksi mm. Vic Menardin aikoinaan esittelemä ei-offset apupeilillä tehtävä peiliputken kollimaatio ei sovi MN-optiikalle, koska sen tuloksena pääpeilin akseli on vinossa korjauslasin akseliin nähden.
MN-optiikan oikea kollimointi edellyttää perinteistä offset-apupeiliä ja "käänteistä" kollimointia:
- Keskitetään pääpeili ja korjauslasi putkeen.
- Säädetään pääpeilin linjaus putken akselille (eli korjauslasin akselille).
- Säädetään offset-apupeili suoraan (korjauslasin ja pääpeilin väliselle akselille).
- Asennetaan offset-apupeili tarkentimen alle perinteisesti keskittäen.
- Kollimoidaan optiikka ensisijaisesti tarkenninta säätämällä ja pyritään minimoimaan apupeilin ja etenkin pääpeilin lisäsäädöt.
Pääpeilin optinen linjaus putken akselille oli kiva tehdä aamusta muun väen vielä nukkuessa.
Alkuperäiset kollimointiruuvit saivat luvan antaa tilaa paremmille. Työntävät ruuvit olivat vain 12 mm lyhyet ja päästä koverat, tilalle tulivat 16 mm tappipäiset, jotta koko kierteen pituuden hyödyntäminen tuo vakautta säätöön. Vetävät olivat ristipäiset, vaihdoin ne kuusiokoloon hienosäädön helpottamiseksi.
Ompelulangasta linjausnarut putken etupään ruuvinreikiin, kamera n. 10 metrin päähän narujen risteyskohdan ja (putkeen keskitetyn) pääpeilin keskimerkin muodostamalle akselille.. 300/4 linssi, 1.4x telekonvertteri ja APS kenno antoivat polttoväliksi 672 mm putken pään juuri mahtuessa kuvaan. Säädöt olivat loppuvaiheessa jo tosi pieniä, M5 ruuvien kiertokulmien vastatessa alle vartin kiertymää kellotaulussa (tuntiviisarille). Kiristys sormituntumalla aina "samaan momenttiin" oli haastavaa, mutta kyllä uskoisin onnistuneeni säädössä aika hyvin.
Mukava seurata tätä tarinaa. Omat taidot eivät riittäisi moiseen, hyvä kun riittävät valmiiden palikoiden toisiinsa kiertämiseen.
On mielenkiintoista seurata. Hetken sai aivoja raksuttaa ennenkuin ymmärtää miten tuo toimii. Kun nyt korjauslasi ja pääpeili on keskitetty ja linjattu akselille, sekä apupeili saatu haluttuun asemaan, niin saisiko lopullisen kollimaation tehtyä niin, että säätää laserin apupeilillä osoittamaan pääpeilin keskimerkkiin ja pistää merkille mihin kohtaan apupeiliä paluusäde osuu suhteessa menosäteeseen. Sitten vaan säätää pelkästään fokuserilla menosäteen osumaan näiden kahden pisteen kuvitteelliseen puoliväliin, säätää apupeilillä menosäteen jälleen osumaan pääpeilin keskimerkkiin ja toistaa proceduurin tarvittavan monta kertaa pääpeilin koskematta?
Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 06.01.2022, 19:19:28
On mielenkiintoista seurata. Hetken sai aivoja raksuttaa ennenkuin ymmärtää miten tuo toimii. Kun nyt korjauslasi ja pääpeili on keskitetty ja linjattu akselille, sekä apupeili saatu haluttuun asemaan, niin saisiko lopullisen kollimaation tehtyä niin, että säätää laserin apupeilillä osoittamaan pääpeilin keskimerkkiin ja pistää merkille mihin kohtaan apupeiliä paluusäde osuu suhteessa menosäteeseen. Sitten vaan säätää pelkästään fokuserilla menosäteen osumaan näiden kahden pisteen kuvitteelliseen puoliväliin, säätää apupeilillä menosäteen jälleen osumaan pääpeilin keskimerkkiin ja toistaa proceduurin tarvittavan monta kertaa pääpeilin koskematta?
:grin: Tieteen historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka hyväkään ymmärrys teoriasta ei takaa onnistumista kokeellisella tasolla. Joten aika näyttää, miten äijän käy...
Välillä vähän liiankin hektinen live-elämä antoi tänään mahdollisuuden uppoutua "Mantan" seuraan. Keskitetyt pääkomponentit ja optisesti linjattu pääpeili odottivat enää apupeiliä. Säätelin apupeilin suoraan akselilleen työntömitan avulla 10 mikrometrin tarkkuuteen (16 mm säteellä, eli reilusti alle asteen päähän), minkä arvelin riittävän. Uusi tarkennin oli jo säädetty mekaanisesti "tasoonsa". Apupeili ei osunut (putken akselilla) aluksi oikealle korkeudelle ja vaati lopulta tarkentimen siirtoa n. 3-4 mm alemmaksi kohden pääpeiliä. Cheshiren läpi katseltuna asemointi oli ok tarkentimeen nähden. Laser kyytiin ja kollimoimaan. Säde osui pääpeilillä n. 2 mm sivuun keskimerkistä ja paluusäde n. 5 mm sivuun ollen kuitenkin korjauslasin suunnassa (eli putkea ylöspäin). Yritin aluksi säädellä apupeilillä ja tarkentimen akselilla sädettä keskimerkillä ja paluusädettä laserilla yhtä aikaa lähemmäksi keskipisteitä, mutta tämä osoittautui hankalaksi (etenkin, kun välillä sekoilin suuntien kanssa). Työ jäi vähän kesken,mutta ajattelin perjantaina kokeilla silti taivaan alla näkymiä.
Unohtui mainita: Uudella tarkentimella laserin säde pysyy paikallaan sekä pääpeilillä että paluusäde laserin hilalla, kun laseria pyörittää tarkentimessa. Eli tältä osin Mantan suurin heikkous on korjattu/voitettu.
Eilen illalla n. klo 19-20 aikaan keli oli selkeä, mutta läpinäkyvyys huono. Manta oli jäähtynyt ulkona yli 2 h, joten tein testejä Seulasten tähtien avulla. Koma oli nyt paljon parempi, mutta aavistuksen sitä vieläkin oli. Ilmeisesti olin kuitenkin säädellyt vieläkin liikaa pääpeiliä.
Sen sijaan nyt kuvaa hallitsi kolmiot, eli optiikka on pinteessä (puristuksessa).
Schottin BK-7 (korjauslasin materiaali) lasin lämpölaajenemiskerroin (+20°C) on 7,1 ppm/K, kun alumiinille sama kerroin on 23 ppm/K. Pyrexille (pääpeili) sama kerroin on vain 3,3 ppm/K. Eilen ulkona oli n. -5 astetta, joten puolilämpimästä varastosta ulos lämpötilan pudotus oli n. 15 astetta. Tällä lämpötilan pudotuksella korjauslasin ja pääpeilin kehikot kutistuvat n. 0,07 mm läpimitaltaan, mutta itse korjauslasi vain n. 0,02 mm ja pääpeili vain n. 0,01 mm. Käytännössä siis: Jos lasien keskitysruuvit yhtään oikeasti koskettivat laseja varastossa, ulkona kylmässä lasi on pinteessä. Pienestä se siis on kiinni!
Aikoinaan opiskellessani fysiikkaa Helsingin yliopistolla yksi professoreistani tykkäsi sanoa, että "Hyvää fyysikkoa ei tunnista hyvistä tuloksista, vaan siitä että hän osaa lopulta asiaa tutkittuaan selittää ne huonotkin tulokset." Sama pätenee hyviin insinööreihinkin. Joten jatketaan Mantan luonteen ja säätämisen opiskelua. Parempi se on nyt oppia sen "metkut" tässä alkuvaiheessa, kuin vasta kuvauskeikoilla kentällä.
Käytin purkutilaisuutta (päästäkseni korjauslasin ja pääpeili pinteestä) hyväkseni ja säädin keskitykset ja pääpeilin linjauksen uudelleen. Jatkoin kollimoinnilla, mutta tällä kertaa en enää koskenut pääpeiliin. Pääsin lähelle. Laserin säde keskimerkillä, paluusäde on n. 3-4 millin päässä. Jos säädän paluusäteen keskelle, pääpeilillä säde osuu n. 1,5 mm keskimerkin keskipisteestä sivuun. Oliko alkuperäinen keskimerkki sittenkin oikein?! Eli olisiko SW:llä laitteet testata pääpeili niin tarkasti? Vai tuleeko pääpeilikin Schott:lta? Heillä olisi vehkeet kyllä...
Vaihdoin ES:n 2x telesentrisen Barlowin tilalle. Säde meni enempi sivuun. Hetken tutkittuani keksin, että laseria pyörittämällä Baaderin 1,25" ClickLock supistajassa säde peilillä ja paluusäde pysyvät kuta kuinkin paikoillaan. Supistajaa (ja laseria) Barlowissa pyörittäen (2 kiristysruuvia 120° päässä toisistaan) paluusäde vaeltaa n. 5 mm ympyrää. Sama Barlowia tarkentimessa (3 kiristysruuvia 120° välein) pyörittäen. Barlow pois, supistaja tarkentimeen. Samat tulokset, supistaja tarkentimeen tiukattuna laser pyörii ja säde pysyy n. 1 mm tarkkuudella paikoillaan. Laser supistajaan tiukattuna paluusäde pyörii 3-4 mm ympyrää.
Tähän on mielestäni käytännössä vain yksi syy: Tarkentimen ja Barlowin kiristysruuvit eivät keskitä (laseria), mutta ClickLock keskittää. Ja mikäli haluan pitää pääpeilin tarkan linjauksen, niin tarvitsen stabiilin ja toistettavan kollimoinnin onnistumiseksi keskittävän ratkaisun myös tarkentimeen, jotta saan pidettyä saman linjauksen myös kameralle tai okulaareille. Vasta tämän jälkeen pääsen uskottavaan kollimointiin, joka ei riipu laserin tai supistajan asennosta tarkentimessa. Jukalta tilaamani ClickLock-rengas tuohon tarkentimeen saisi jo pikkuhiljaa tulla...
Samalla löysin yhden pikku mokan. Vaihdoin apupeilin keskimmäisen ruuvin, kiristysruuvin pidempään. Ei olisi kannattanut. Sen apupeilin kannan kierre on tehty tieten vähän väljäksi, jotta kiristysruuvi toimisi ok myös vaikka apupeili olisikin säädetty hieman vinoon. Nyt liian pitkä ruuvi ei anna niin paljoa myöten ja apupeilin säätö on välillä vähän konstikasta: Keskimmäinen ruuvi on löysättävä kunnolla, jotta peili kiristyisi 3:n säätöruuvin varaan, eikä yksikään jää "roikkumaan ilmaan". Täytyy vaihtaa tuo takaisin "normimittaiseen".
Paistaa se päivä välillä risukasaankin...
Nyt alkuillasta oli hetken selkeää, niin kävin ulkoiluttamassa putkea. Kollimointi on ihan aavistuksen vinossa, kuten yllä kerroin, mutta kun jätin koskematta pääpeiliin, niin usko säätöihin oli sen verran vahva, että piti käydä testailemassa. Ekat kuvat ovat tarkennin "sisällä" ja "ulkona" oikeasta focuspisteestä, en innoissani katsonut lainkaan että kuinka paljon (eli aika paljon). Se "kiila" siellä reunalla on "vastavalosuojani" (telttapatjan) kulmaus, joka taittui sisään, eli eteen. Kolmas kuva on Capella, kroppi suoraan kamerasta ja vähäsen prosessoitu. Ja neljäs kuva sisältää 600*600 px nurkat (alkuperäinen kuvat 6000*4000 px) ja keskellä 600*600 kroppi´keskeltä. Liäsin keskustaan hieman kirkkautta, niin raja erottuu paremmin. Putken akseli on kuvassa suunnassa vasen-oikea. Jotain minimaalista jäännöskomaa ikään kuin tuossa vielä on (parhaiten näkyy vertailussa vasemman ja oikean välillä), mutta kyllä tuo alkaa jo näyttää melko hyvältä...
Seuraavia muutoksia en nyt taida tehdä ennen kuin saan kuvattua jonkun kivan tähtikentän hyvällä kelillä (tyyliin muutama kymmen ruutua pinottavaksi ja prosessoitavaksi).
Voisiko tässä sanoa saaneensa ensimmäiset oikeat "ensivalot" ihan astrokuvaamisen kanssa tällä uudella putkella?
Kuvailin Kuuta tiistai-iltana. Keli oli hyvä, seeing rauhallisesti laineileva. Välillä tuli jotain muhjua hetkeksi Kuun eteen, liekö yläpilveä. Pistin kameran raksuttamaan, välillä puuhailin muuta, ja kävin tarkistamassa suuntauksen ja tarkennuksen. Aika kului siivillä, ja tavoitellun 500 kuvan sijasta niitä kertyikin peräti 1133 kpl. Pari päivää myöhemmin prosessointia työstäessä tein itselleni varsin hämmentävän havainnon.
Olen kuvaillut Kuuta siten, että annan tarkoituksella napasuuntauksen olla vähän epätarkan. Tällä tavalla käytännössä ditheröin kuvaa, antaen Kuun vaellella kuva-alalla, välillä korjaillen suuntausta. Vanhalla C6N kuvatuista pitkistä sarjoista yleensä sain pinottavaksi 10-25% kuvista, niin että ne mukaan valitut ylittävät (kelistä riippuen) 50% tai 75% laatutason (0-100% skaalautuu AutoStackertin mielestä session parhaan ja huonoimman välillä). Selvästi paras on ollut, kun kerran sain 50% kuvista mukaan 50% laatukriteerillä, ja silti tuli aika hyvää jälkeä. Mulla oli tuon C6N:n kanssa ollut pitkään epäilys, että peilissä on huono sektori, koska tietyissä kohdissa kennoa olevasta Kuusta sai selvästi heikompaa jälkeä kuin muualla kuva-alalla. Epäilyt alkoivat, kun AS:n käsitys kuvien laadusta tai sen vaihtelusta ei yleensä vastannut keliä ja sen vaihtelua. En kuitenkaan saanut aikaiseksi tutkia sitä tarkemmin, että millä suunnalla se oli.
Kuvasin siis tiistai-illan totuttuun tapaan. Nyt 75% kuvista ylitti 50% kriteerin, ja 40-45% ylitti jopa 75% kriteerin! Ja koko session kuvien laatu käyttäytyi ajallisesti aika loogisesti sen mukaan, mitä keliä havainnoin välillä tarkennusta ja suuntausta tarkistaessani: Tokan tarkistuksen aikana oli seeing puuroa, ja myös aivan lopussa, ja nämä hetket näkyivät selvästi laatukäyrässä heikompina. No, eikun pinoamaan ne 75% = 775 kpl koko sarjasta. Lopputulos sieti editointia aika hyvin, tarvitsematta tukeutua kohinanpoistoon, tms. paranteluun.
Tältäkö se tuntuu, kun uudet ja paremmat vermeet alkavat lunastaa odotuksia?!
Lainaus käyttäjältä: Pappis - 13.02.2022, 18:52:35
... Keli oli hyvä, seeing rauhallisesti laineileva..
Tältäkö se tuntuu, kun uudet ja paremmat vermeet alkavat lunastaa odotuksia?!
En osaa auttaa tuossa, molemmat ihan outoja juttuja minulle.
Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 13.02.2022, 20:20:02
En osaa auttaa tuossa, molemmat ihan outoja juttuja minulle.
Anteeksi, mutta tämä kirvoitti lämpimän naurun suustani... Kun Mr. Suomen the Kuukuvaaja alkaa viljelemään sarkasmia, on ryhdistäydyttävä!
Lainaus käyttäjältä: Pappis - 12.12.2021, 09:44:17
Flokkasin putken siis DC-Fixin Velour Black:llä (löytyy Etolasta aika halvalla). Sen pinta ei ole tasainen vaan ikäänkuin samettia (kolmas kuva). Tämän materiaalin käyttämisen pointtina on se, että pinta ei anna valosta suunnattua heijastusta. Moni mattapintainen käsittely (maalaus, mattamusta DC-FIx, tms) antaa yhä suunnatun heijastuksen, vaikka se toki onkin heikko.
Ostin tätä samaa itse omaan projektiin, kun vaikutti hyvältä. Mutta tästähän irtoaa älyttömästi pientä karvaa sormiin loputtoman tuntuisesti. Pinnoititko tuota omaasi jotenkin vaan asettuuko se karvanlähtö ajan kanssa? Tämän hetken tuntuma on että, tuo ei kyllä sovellu optisten pintojen lähistölle. Oletko huomannut, että tuossa on käytännön ongelmaa? Täytynee koettaa maalarin teipillä irrottaa edes suurin osa tuosta irtoavasta nukasta.
Ja asiaan: Hienoa, että kalusto alkaa pelailla ja lunastaa lupauksia :azn:
Lainaus käyttäjältä: cmas - 13.03.2022, 10:58:41
Ostin tätä samaa itse omaan projektiin, kun vaikutti hyvältä. Mutta tästähän irtoaa älyttömästi pientä karvaa sormiin loputtoman tuntuisesti. Pinnoititko tuota omaasi jotenkin vaan asettuuko se karvanlähtö ajan kanssa? Tämän hetken tuntuma on että, tuo ei kyllä sovellu optisten pintojen lähistölle. Oletko huomannut, että tuossa on käytännön ongelmaa? Täytynee koettaa maalarin teipillä irrottaa edes suurin osa tuosta irtoavasta nukasta.
Ja asiaan: Hienoa, että kalusto alkaa pelailla ja lunastaa lupauksia :azn:
Huomasin saman. Imuroin flokatun putken pienellä harjasuuttimella (ns. huonekalusuutin) ennen putken kasausta, enkä ole havainnut ongelmia.
Lainaus käyttäjältä: Pappis - 13.03.2022, 12:09:43
Huomasin saman. Imuroin flokatun putken pienellä harjasuuttimella (ns. huonekalusuutin) ennen putken kasausta, enkä ole havainnut ongelmia.
Hyvä juttu. Täytyy putsailla kunnolla sitten vaan alkuun.