Artikkelissa kirjoitetaan myös kollimointitarpeen tarkistuksesta, mikä perustuu tähtitestiin. Tähtitestiä voidaan myös käyttää itse kollimointiin kun ollaan hyvin lähellä tarkkaa kollimaatiota. Joten kalliiden laitteiden (SANTEL MCT-180 on mahtava kaukoputki) omistajat voinevat pelkästään verifioida silloin tällöin putkensa tilan. Kollimoimatta sitä.
Tähtitestin tarkkuudesta
H.R. Suiter, Star Testing Astronomical Telescopes: A Manual for Optical Evaluation and Adjustment sanoo kyettävän näkemään tähtitestillä aaltorintaman muutokset jotka ovat 1/50 käytetyn valon aallonpituudesta laboratorio-olosuhteissa. Kentällä päästään melko helposti alle 1/10 aallon tarkkuuteen.
W.T.Welford (artikkelissaan On the Limiting Sensitivity of the Star Test for Optical Instruments, Journal of the Optical Society of America) sanoo tähtitestin tarkkuudeksi 1/20 aallonpituudesta laajoille vääristymille aaltorintamassa ja 1/60 aallonpituudesta terävillä muutoksilla.
En minä silti usko SkyMax 127:n olevan 1/10 optiikkaa. Tai riippuu miten tuo määritellään. Eri valmistajat kun ilmoittavat nuo lukemat vähän eri tavoin. Sky-Watcherille ei ilmoiteta ollenkaan. ;D Mutta putken kuvaa on kyllä kehuttu yleisesti.
Tarkkuuslukemat ovat kuitenkin sellaisia, että ruuvit joilla kollimointi justeerataan paikoilleen eivät riitä tarkkuudeltaan - pystymme siis näkemään virheet tarkemmin kuin optiikkaa voi säätää (tehtaalla tai kotona). Voisi tietysti ajatella tarkempia säätösysteemeitä optiikan kollimointiin. Tehdä putkeen rakenteellisia muutoksia. Syy miksi tarkempia säätösysteemeitä ei ole, on se ettei tarvitse. Ei saavuteta mitään hyötyjä paremmasta tarkkuudesta, koska jo okulaarin asento on mitä on, kun se okulaariholkkiin kiinnitetään. Vai voiko joku ilmoittaa, monenko valoaallon tarkkuudella okulaari tuli tällä kertaa istutettua putkeen ;D
JV
PS. Luulen tuon Santelinkin oleva Rumak, jossa kääntyy sekä pääpeili että toisiopeili. Se on selkeästi vaativampi kollimoida.