Avaruus.fi - keskustelualue

Ohessa mukaeltu ohjeteksti siitä mitä olen netistä löytänyt ja itse hieman kokeillut. Tuohon tähtitestiin asti en ole vielä päässyt ja putkenkin joudun avaamaan kun on päässyt liikaa pölyä sisään.

Toivottavasti tästä, tai tämän ketjun lopputuloksena syntyvästä ohjeesta, olisi myös muille maksutovin ja SCT:n omistajille hyötyä. Toivon kokeneemmilta korjauksia, tarkennuksia ja kommentteja. Ja vähemmän kokeneilta kysymyksiä.

Niin ja vielä korostaen, kuten tapana on, Maksutovia ei pidä lähteä kollimoimaan ilman todellista tarvetta.


Suomeksi käännetty ja mukaeltu Robin Cassdyn, Tony Conzanon sekä useiden muiden alkuperäistekstistä.

Maksutov-Cassegrain tyyppisen kaukoputken kollimoinnin tarkistus päivänvalossa, katsomalla putken sisälle sen etupuolelta. Katseluetäisyys ja paikka tulee valita seuraavan ohjeen mukaan.


Aseta teleskooppi vaakatasoon josta siihen on helppo katsoa suoraan sisään sen optiselta akselilta. Etäisyys menikukseen luokkaa 1,5m (polttoväli SkyWatcher 127) ja silmä optisella akselilla, pitäisi näkymän olla kuvan 1 kaltainen: Kaikki rakenteet ja heijastukset luovat symmetrisen kuvion keskipisteen suhteen.

Jos toision baffle-putken varjo ei näy toisiopeilin baffle-putken reunan takaa (Kuva 1), siirry hieman kauemmas. Jos toision baffle-putken varjo ei ole samankeskinen baffle-putken reunan suhteen (Kuva 2), siirrä silmää kunnes saat ne samankeskisiksi.


Huom. On kuulemma myös Maksutoveja, joissa toisiopeilin baffle-putki ei ole keskellä (se pääsee liikkumaan tai laaduntarkastus on kehno), jolloin sitä ei voi käyttää keskittämiseen. Tässä kuvattu tapa tarkistaa kollimointi ei toimi näillä putkilla. Baffle-putken hienoinen epäkeskisyys ei ole kriittistä putken toimivuuden suhteen, paitsi jos valosaastetta on paljon ja putkeen tulee hajavaloa. Älä yritä liikuttaa toision baffle-putkea, se on liimattu meniskukseen ja joko irtoaa, tai elastisen liiman ollessa kyseessä, palaa takaisin väärään paikkaan ennenpitkään.

Kun silmä on oikealla kohdalla, tarkkaile ulompien rakenteiden samankeskisyyttä.

Jos heijastusten luomat rinkulat eivät ole samankeskisiä toistensa ja kaukoputken rakenteden kanssa (kuva 3), on kaukoputki kollimoitava. Huomaa kuinka toisiopeili on samankeskinen (tässä kyllä huonosti) toisiopeilin varjon kanssa; Silmä tarkkailee siis oikeasta paikasta tilannetta.


Tällä menetelmällä voi tehdä myös karkean kollimoinnin, jolloin kaukoputken eteen kannattaa asettaa esimerkiksi kamerajalustaan pahvi tähtäyspaikalle ja pahviin muutaman millimetrin reikä.
Menetelmällä saa kaukoputken suhteellisen hyvään kollimaatioon ja vain melko hyvän seeingin iltana on mahdollista sitä parantaa (näin väittävät kokeneemmat).


Kaukoputken takapäässä on 6 kuusiokoloruuvia (Kuva 4), jotka kaikki osallistuvat pääpeilin kääntelemiseen toisiopeilin ja meniskus-linssin suhteen.


Pääpeili liukuu pitkän baffle-putken päällä (Kuva 5), joka on kiinni kaukoputken takakannessa. Takakansi kiinnittyy raamiin edellä mainituilla kuudella kuusiokoloruuvilla. Raami puolestaan on kierteillä kiinni itse kaukoputken putkessa. Ruuveista 3 isompaa vetää takakantta raamiin kiinni ja kolme pienempää (kollimointi-ruuvia) työntää pois päin raamista. Jos säädät yhtä pikkuruuvia (kollimointiruuvia), joudut vastaavasti joko tiukkaamaan tai löysäämään kahta isoa.


Kollimointiruuvit (kuvassa pienempi vihreä) määräävät tason jossa peili on meniskuksen suhteen ja toisiopeilin suhteen. Isot ruuvit (Kuvassa isompi vihreä) vain pitävät kannen raamin suhteen (ja myös meniskuksen ja toisopeilin) pienten ruuvien määräämässä tasossa. Raamin liikkuminen kierteissään on estettävä. uudessa putkessa se on tehty O-renkaalla kannen, raamin ja putken pään välissä.
Ajatuskehitelmä (ei testattu):
Jos kolmen ison ruuvin kannan alle pistää jouset, pitävät ne takakannen jousivoimallaan raamin kolmea pienempää kollimointi-ruuvia vasten. Tällöin  voi kollimoinnin suorittaa pelkästään pikkuruuveilla, ensin löysäämällä isot ruuvit, jolloin kansi ja peili ovan jousivoiman varassa.

Kun kierrät pieniä kollimointiruuveja, niin 1/8 kierrosta kerrallaan on sopiva määrä.

Huom. Peili pysyy paikallaan vain fokuksen säätönupin pitämänä. Jos irroitat fokus nupin (kiinni kahdella pienellä kuusiokololla), ja käännät meniskuksen alas päin, liukuu peili ja putoaa lopulta päin toision baffle-putkea.

Huom. Maksutovin kollimaatiota ei voi testata defokusoimalla ja odottamalla tuloksena säännöllistä munkkirinkilää.

Valitse kollimointitähdeksi luokan Mag 2 (ei kirkkaampaa) tähti, mieluiten suoraan ylhäältä zeniitistä ja keskitä tähti kuvakenttään. Aivan keskelle. On nimenomaan oleellista että tähti on aivan keskellä, optisella akselilla. Kun säädät tähden hieman ulos fokuksesta, näkyy munkkirinkilä epäkeskeisenä välittömästi jos tähti ei ole aivan keskellä.
Tee testi erittäin hyvän seeingin vallitessa ja katso tähdeä niin hyvällä fokuksella kuin kykenet. Lisää vahvistusta kunnes saavut rajalle jossa hieman ulos fokusoimalla saatu munkkirinkilä liikkuu ilmavirtausten mukana.
Tutki tähteä hyvin lähellä tarkan fokuksen pistettä:
   - Airy disk:n pitää olla täysin pyöreän ja säännöllisen
   - Kuvan ympärillä tulee näkyä kaksi tai useampia airy disk:n kehiä. Tarkista että kehät ovan täysin symmetriset Airy Disk:iin nähden.

Jos Airy Diskiä ympäröivät kehät eivät koske toisiaan tai itse Airy Diskiä, ja niiden etäisyys säilyy samana ympäri 360 astetta, on teleskooppin pääpeili ja apupeili oikeassa asennossa toisiinsa nähden. Kollimointia ei tarvitse suorittaa, huolimatta siitä miltä munkkirinkilät näyttävät fokuksen vieressä tai optisen akselin ulkopuolella olevassa tähdessä.

Muussa tapauksessa kollimointia voi harkita:)

Olenko väärässä mutta eikös kollimaatio tarkasteta sieltä pääpeilin takaa, eli okulaarin puoleisesta päästä? Oli se kaukoputki sitten minkä mallinen tahansa? Ja jos apupeili on kiinnitetty siihen korjausmensikuksen keskelle verrattuna suoraan aluminointiin (Rumak Maksutov/Gregory Maksutov) niin silloin on turha katsella etupuolelta yhtään mitään... ???  Korjatkaa jos olen väärässä, olkaa hyvä.

T:AP

Lainaaeikös kollimaatio tarkasteta sieltä pääpeilin takaa, eli okulaarin puoleisesta päästä?

Tuossa on kysymyksessä kollimaation tarkistus ja päivänvalossa. Tällä menetelmällä saa myös putken jonkinlaiseen kollimaatioon säädettyä ennen tähtitaivaan alle vientiä.

LainaaJa jos apupeili on kiinnitetty siihen korjausmensikuksen keskelle verrattuna suoraan aluminointiin (Rumak Maksutov/Gregory Maksutov) niin silloin on turha katsella etupuolelta yhtään mitään

Kuten kuvasta 3 voi katsoa, niin vinksottaa se melkoisesti sieltä mensikuksen päästä katselle kun kollimointi on pielessä (laitoin sen pieleen ihan tätä kuvaa varten).

JV

PS1. Hartman-maskilla voi myös suorittaa karkean kollimoinnin (jotenkin seuraavasti):
1) Käytä maskia jossa ulkokehällä on 3 aukkoa.
2) Peitä yksi aukko ja fokusoi (niin että avoimet aukot yhtyvät)
3) Avaa peitetty aukko ja peitä toinen avoinna olleista
4) Säädä kollimointiruuveista kunnes aukot yhtyvät
5) Palaa kohtaan 2 ja toista kunnes säädön tarvetta ei enään voi havaita

PS2. Tehdään myös LASER:ta, joilla voi kollimoida katadioptrisia putkia:
       http://www.astrovid.com/technical_documents/OPTICAL%20COLLIMATION%20AIDS.pdf (http://www.astrovid.com/technical_documents/OPTICAL%20COLLIMATION%20AIDS.pdf)
       Luulen näidenkin kuuluvan luokkaan "karkeat menetelmät".

Orion = Skywatcher tässä(kin) tapauksessa... :P

http://www.company7.com/library/orion/Inst_makcasscollim.pdf


T:AP

Kiitos AP,
kuukkeloin kyllä kovasti, mutta eipäs sattunut tuollainen eteen.

Orionilla suhtautuvat hyvin viileästi kollimointiin, mikä rauhottaa kummasti. Se mitä olen verkosta löytänyt on lähinnä varotuksia siitä ettei pidä lähteä kollimoimaan maksutovia.

Mitä olen itse koittanut tuota putken edestä tehtävää "karkeaa" kollimointia, niin ei se mitenkään erityisen vaikea ole, oikeastaan päin vastoin. Tiedä sitten kuinka hankalaa se on kun tähden kanssa pääsee tekemään.

Kiitos vielä,
JV

En kyllä itse lähtisi ruuvailemaan omaani ihan helpolla, tähtitestillä saa paljon selville suht helpolla. Se että säätää ne ruuvit vituroilleen aiheuttaa
monia harmaita hiuksia- ja maksutovien tapauksessa pahimmillaan tiputtaa sen pääpeilin fokusointitapin löystyessä(kun on tarpeeksi "askarreltu") tms....

Tiedän myös omakohtaisesta kokemuksesta, että kun sitä kollimaation absoluuttista kohdallaanoloa miettii tarpeeksi kauan niin sormet rupeavat kummasti hamuamaan niitä säätönuppeja- No onneksi Newton-kaukoputken kanssa oli helppo(/ pakko) opetella perusasioita- Sitten kun kaikki oli kunnolla pielessä niin  peilit sai vielä suhteellisen helposti kohdalleenkin :D

T:AP

Pistetään tähän nyt sitten päinvastaistakin argumentointia


Kollimoinnilla voi parantaa Cassegrain-Maksutov tyyppisen kaukoputken ominaisuuksia huomattavasti, eikä suurilla vahvistuksilla voi saavuttaa kunnollisia tuloksia ilman että putken optiikka on hyvin tarkasti yhdensuuntaista. Kaukoputken optiikan säätäminen kohdalleen ei ole taitolaji, joka on tarkoitettu ainoastaan optikoiden ja täydellisyydentavoittelijoiden osattavaksi.

Sekä SCT- että MCT-tyyppiset putket ovat hyvin herkkiä säädöilleen: Pienikin virhe kollimoinnissa laskee kaukoputken tehoa dramaattisesti. Yksi nitkahdus kollimointiruuvissa saattaa hävittää kymmeniä prosentteja Cassegrain-Maksutov putken resoluutiosta ja 50% planeettakuvien kontrastista.
Ihmiset jotka ajattelevat ettei MCT- tai SCT-putket tarvitse kollimointia kovin usein, eivät todennäköisesti ymmärrä tarkkuuden tasoa, jonka tämän tyyppiset instrumentit tarvitsevat. Jo pieni autokuljetus saattaa muuttaa säätöjä vähäisessä määrin ja joskus paljonkin. Kollimointi saattaa muuttua jo putken asennon vaihtuessa. Helppo ja kiinnostava testi on vertailla kollimointia kun putkella katsotaan samaa tähteä oikealla kyljellään ja sitten vasemmalla (Onnistuu German-typpisellä kääntöpäällä helposti). Jos syvän taivaan kuvauksessa sallitaan pieni kollimointiepätarkkuus, niin planeettakuvauksessa ei sallita sitä ollenkaan!

SkyWatcher 127 putki on kuitenkin säädettävissä kotikonstein kollimoinniltaan niin hyväksi, ettei lopulla virheellä ole käytännössä merkitystä. Eikä kollimointiin tarvita erikoistyökaluja tai optista penkkiä. Kollimoinnin olisi syytä olla yhtä normaali toimenpide kuin auton renkaiden paineen tarkistus.

Tarvittavat välineet/olosuhteet:

1) Hyvä okulaari 5mm - 32mm
2) Hyvä Barlow-linssi
3) Keinotähti tai hyvä seeing ja magnitudiltaan 2-3 oleva tähti zeniitin läheisyydessä

Jos käytetään keinotähteä, on ympäröivässä ilmassa oltava mahdollisimman vähän virtauksia.


Tiedä sitten onko tuo noi,
JV

Onkohan tässä järjen hiventä:



Oletetaan kaukoputken olevan ainakin karkealla menetelmällä kollimoitu.

Tähden tarkkailu suurella suurennoksella on hyvä testi selvittää tarkasti:
   - Ovatko olosuhteet kohdallaan suurella suurennoksella kuvaamiseen/tarkkailuun
   - Onko kaukoputki täysin saavuttanut toimintaläpötilansa
   - Väriseekö putki liikaa
   - Onko ilmakehän turbulenssit (keinotähdellä ilman virtaukset) liian isoja

Valitse magnitudin 2 tai 3 tähti ylhäältä, läheltä zeniittiä, mahdollisimman kaukaa horisontista,  jossa ilmakehän virtaukset vaivaavat vähemmän. Kuitenkin vähintään 60 astetta horisontin yläpuolelta.
Jos käytät keinotähteä, tarvitaan paikka jossa ilman virtaukset ovat mahdollisimman pienet. Ulkona ongelmana on maasta nouseva lämpövirtaus, joka saattaa olla este suurille suurennoksille. Keinotähti tulee voida viedä riittävän kauaksi. Riittävän pitkä sisätila olisi otollisin paikka - niin pitkä että putken saa fokukseen.
Eritoten isokokoisen putken kollimointi pitäisi aina tehdä kulloisenkin kohteen edellyttämällä korotuskulmalla. Peiliputken ollessa vaakasuorassa on peilin asento varsin epävakaa ja erilainen kuin 60 asteen korkeudelle katsottaessa saati suoraan ylös zeniittiin

Okulaari tulee valita siten, että päästään putkella suurennoksiin jotka ovat luokkaa kaksi tai kolme kertaa putken apertuuri millimetreinä (2* tai 3* apertuurin millimetriä kohden). Tämä merkitsee SkyWatcher 127 putkella vahistuksia 250 - 400. Jos munkkirinkilä näillä suurennoksilla leijailee/värisee turbulenssien tai ilmavirtausten mukana (kuvasta tulee tuhnu), olosuhteet eivät ole riittävän hyvät kollimointitarpeen arvioimiseksi tarkasti.
Käytä aina suurinta käyttökelpoista suurennusta sekä testatessasi kollimointitarpeen että itse kollimoinnissa. (huom. mulle ei ole nyt ihan selkeää tuo raja - voiko sen sanoa selkeämmin miten arvioit suurimman käyttökelpoisen vahvistuksen eri keleissä)

Älä käytä diagonaalipeiliä tai prismaa tarkistaessa/kollimoidessasi, ainakaan jos et käytä sitä havainnointiin/kuvatessasi.
Älä myöskään käytä Barlow-lunssiä, älä ainakaan heikkolaatuista. Paras tulos saadaan pelkänsään hyvillä okulaareilla. Tarkassa fokuksessa diffraktiorenkaat saadaan yleensä esiin vain hyvin suurilla suurennoksilla. Sky-Wattcher 127 putkella okulaarilla luokkaa F = 5mm ja alle.

Alustavan testin voi tehdä tarkentamalla hienokseltaan tähden epätarkaksi, jolloin näkyviin tulee munkkirinkiläkuvio. Tämä on paljon vahvempi kuin tarkan fokuksen diffraktiorenkaat. Munkkirinkilästä voi päätellä kollimointitarvetta jos seeing ei anna myöden tehdä tarkkaa testiä.

Tarkka Testi
Fokusoi tarkasti tähteen suurimmalla käyttökelpoisella suurennoksella, pitäen tähteä tarkelleen keskellä kuvakenttää (kaukoputken optisella akselilla). Arvioi tähden diffraktiokuvaa seuraavan avulla:

A) Hyvin tuntemamme Airy Disk kuvio (Kuva 5): Keskellä diffraktion kasvattama "lautanen" tähden paikalla ja ympärillä diffraktiorenkaita, joiden kirkkaus pienenee ulos päin mentäessä. Keskellä oleva lautanen sisältää n. 70% tähdestä tulleesta valoenergiasta. Säännölliset samankeskiset renkaat, ensimmäinen rengas on tasakirkas, kokonainen sekä tasapaksu, kertovat kollimoinnin olevan kohdallaan.

B) Airy Disk kuvio on hieman toispuoleinen (Kuva 6). Ensimmäinen rengas ei ole tasakirkas eikä oikein tasapaksukaan mutta on kuitenkin yhtenäinen koko 360 asteen matkan. Kollimointi on sivussa alle 1/20-osan kollimointiruuvin kierrosta.

C) Airy Disk kuvio jo selvästi vääristynyt (Kuva 7). Ensimmäinen rengas on jo katki, eikä kierrä koko ympyrää lautasen ympäri. Kollimointi on sivussa alle 1/10-osan kollimointiruuvin kierrosta.

D) Airy Disk kuvio jo pahasti vääristynyt (Kuva 8). Ensimmäinen rengas on jo epäsäännööllinen ja katki sekä itse lautanen kärsii muotovirheistä. Kollimointi on sivussa alle 1/5-osan kollimointiruuvin kierrosta.

Huomaa myös:
Tarkista tulos pyöräyttämällä okulaaria 180 astetta - pyörähtääkö diffraktiokuvio mukana tai saatko virheen esiin kuvan 5 tapauksessa. Muista kokeilla myös toisella okulaarilla. Pystyitkö käyttämään ainakin 300-kertaista suurennusta.

Kun vertailet kuvia 6-8, niin kollimointiruuvin virhe kaksinkertaistuu kuvien välillä. Tämä on niin pieni virhe, että se saattaa syntyä jo putken ollessa eri asennoissa. Jos diffraktiokuviota ei kykene erottamaan, mitään suuren resoluution kuvaakaan on turha odottaa (pois lukien suuret teleskoopit, joissa "Airy pattern" on vain harvoin jos koskaan näkyvissä).

Lopuksi, jos seeing on lähes täydellinen, optiikka hyvälaatuista ja kaukoputki oikeassa lämpötilassa, voit yrittää vielä säätää keskustan lautasen mahdollisimman pyöreäksi.


Kuinkahan usein Suomessa on sellainen keli jossa tuon virityksen voi tehdä?
Ehdotuksia sisätiloiksi jossa kollimoinnin voisi suorittaa. Päästäisköhän kaupunki joihinkin tiloihinsa yöaikaan?

JV

Huomioi:

- Älä käytä diagonaalia, koska ne tuppaavat olemaan hieman huonosti kollimoituja
- Käytä vain erittäin hyvälaatuista Barlow-linssiä 3x - 5x
- Älä käytä focal reduceria - ne tekevät diffraktiokuviot epäselvemmiksi ja Airy Disk:n himmaämmäksi
- Kierrä MCT:n oma fokuseri toiseen laitaan, äläkä käytä sitä tarkistaessasi kollimointia, kollimoidessasi, visuaalihavainnoidessasi tai kuvatessasi. Peili pääsee liikkumaan hieman baffle-putken sovitteessaan optisen akselin sunnan lisäksi muuallekin kun fokusointia liikutetaan. Tarvitaan siis erillinen fokuseri.

SkyWatcher 127:ssä on meniskus-linssille höyrystetty toisiopeili, joten niiden keskinäinen asento on kiinteä. Myöskään meniskuksen (ja toisiopeilin) kulmaa systeemin optiseen akseliin nähden ei voi säätää. Tästä johtuen pääpeilin kulman säätö (ainoa kollimointimahdollisuus) ei välttämättä ole paras vaan jonkinlainen optimi jos pääpeili ei ole tarkalleen meniskuksen optisella akselilla.

Koska SkyWatcher 127 fokusoidaan pääpeilin liikkeellä, muodostaa pitkän baffle-putken ja pääpeilin liukulaakerin välinen välys esteen tarkalle kollimoinnille. Pääpeilin asennossa on (välyksistä johtuvaa) sekä rotaatio että poikittaista translaatioliikettä optiseen akseliin nähden, riippuen kaukoputken asennosta ja siitä mihin suuntaan fokusointinappulaa kierretään. Niimpä erittäin tarkkaan tulokseen pääsemiseksi olisi pääpeili syytä lukita paikoilleen ja käyttää erillistä fokuseria. 

Tarkoituksen on koittaa saada hentoiset diffraktiorenkaat näkyviin Lucky Image menetelmällä ja pinoamalla parhaat kuvat.

Proseduuri:

- Käytä Barlow-linssiä 3x - 5x ja CCD-kameraa.
- Etsi tarkka fokus.
- Kuvaa useamman minuutin otos alle 1/100 sekunnin valotusajalla ja valitse joukosta 5% parhaita otoksia.
- Pinoa valitut ja tee vertailu kuten "Tarkka Testi Kollimointitarpeelle"-viestissä.

Fokusoinnista
------------------

Jos käytetään laitteeseen integroitua fokusointilaitetta, niin fokusointi tulee tehdä aina samasta suunnsta (sekä kollimoidessa että havaintoja tehdessä). Näin parannetaan tuloksen toistettavuutta, eli fokus löytyy parhaimmalla tarkuudella samasta paikasta ja toisaalta peili on (jota kuinkin) samassa asennossa kuin kollimoidessa.

Vaikka seuraavasti:
1) Kierretään fokusnappia hieman yli fokuksen myötäpäivään (enemmän kuin peilin välysliike)
2) Palataan takaisin fokukseen vastapäivään (kääntämättä nappia enää myötäiseen)

Jos tämän tyyppisissä putkissa käyttää moottorifokusta, niin sen pitäisi osata sama proseduuri (tuntea peilin välys ja hakea oikea kohta aina samalta puolelta)

Lämpötilasta
-----------------

Jos lämpötila laskee nopeasti illasta kohti yötä, ei putki välttämättä saavuta ennen aamua ympäristön lämpötilaa (ja silloinkin vain koska ympäristön lämpötila alkaa nousta). Tällaiset yöt eivät ole sopivia ainakaan kollimointiin jos putkea ei pystytä jäähdyttämään sisältä ilmalla joka on kylmempää kuin ympäristö (joskus saattaa olla päinvastoin). Pelkkä ympäröivän ilman syöttö putken sisään ei siis riitä.
Mistä sitten tietää koska pääpeili (hitaimmin sopeutuva) on saavuttanut ympäristön lämpötilan. Siitä että tähtitesti antaa hyvän tuloksen:). Joku ehdottaa lämpömittaria pääpeiliin ja toisaalta ulkoilman lämpötilan mittausta. Riittääkö sitten pääpeilin pinnan lämpötilamittaus ja kuinka tarkka tuo pitää olla.
MAK ja SCT-putket ottavat aikaa ainakin 2 tuntia saavuttaakseen lämpötilan jossa ne voidaan kollimoida (riippuu tietysti lämpötilaerosta, josta ne tuodaan, ja ympäristön lämpötilan muutosnopeudesta).

-----------------------------------

Tähtitestin tulosten arvioinnissa auttaa kirja "Star Testing Astronomical Telescopes: A Manual for Optical Evaluation and Adjustment", Harold Richard Suiter, hinnaltaan noin 30 Euroa

LainaaProduct Description
Many observers harbor misgivings about their telescope. The manufacturer may have guaranteed accuracy to one-quarter wavelength or as diffraction-limited but most telescope users have, at best, only a hazy idea of how to personally verifying such claims. Sure, there are ways to check the accuracy of individual components but for many they are hard to understand or require costly reference optics and other test equipment. Besides, telescope users are interested in the performance of the entire optical train, not just the main optical element. What is really needed is a test that can be used at the observing site, so that all the problems that impact on a telescope's performance can be diagnosed. Isn't there a simpler and more complete way than the complicated shop tests? Yes, the star test is such a method. It uses the entire working telescope. It isnot a poor substitute or a work-around that uses bits and pieces of the optical system. It is the oldest and most sensitive of the optical tests an inspection of the diffraction image itself. Star-test results apply to the complete imaging performance of the telescope. The star test is lightning-fast and requires only a good high-power eyepiece. It tests the telescope for precisely what it was meant to do. Bad or poorly-aligned instruments fail the star test unambiguously.

-----------------------------------

Lopuksi: Jos putki on uusi (sitä on käsitelty logistiikkaketjussa), se on todennäköisesti muuta kuin hyvässä kollimoinnissa. Kaikki putket menettävät kollimointinsa ajan oloon. Jos seeing ja putken lämpötila eivät ole kunnossa, tähtitestiä on turha tehdä ja kollimointia ei saa tehdä. Jos fokusta ei saada riittävällä tarkkuudella toistettavasti kohdalleen, kollimointia on turha tehdä.

LainaaOlenko väärässä mutta eikös kollimaatio tarkasteta sieltä pääpeilin takaa, eli okulaarin puoleisesta päästä?

Uteliaisuuttani tein filmikanisterista karkean kollimoinnin aputyökalun: Kanteen 3-4mm reikä ja pohja pois (kansi ei mahdu okulaarinpitimeen, joten se ei mene vahingossa sinne kokonaan). Pääsin vertailemaan takaa päin näkymiä tuohon edestä katsoen tapaan (säikeen alussa esitetty).

Takaa katsoen tilanne ei näy niin selkeästi kun ollaan jo hyvin keskellä (näkyy vain musta ympyrä joka menee mustan täikän sisään), etupäästä katsoen näkyy tarkemmin tilanne. Toisaalta takapäästä katsoen on mukavampi pyöritellä kaikki 6 ruuvia kohdalleen kun voi samalla tihrustaa mitä tapahtuu. Joten kumpaakin yhdessä käyttäen homma hoituu kivuttomimmin.

LainaaSe että säätää ne ruuvit vituroilleen aiheuttaa
monia harmaita hiuksia- ja maksutovien tapauksessa pahimmillaan tiputtaa sen pääpeilin fokusointitapin löystyessä(kun on tarpeeksi "askarreltu") tms....

Ei tuota fokusnuppia saa akseliltaan irti kuin avaamalla nupissa olevat kaksi kuusiokoloruuvia - eikä se tapahdu vahingossa. Ne ovat lisäksi eri kokoa kuin noi takakannessa olevat kollimointiruuvit.

JV

"Sekä SCT- että MCT-tyyppiset putket ovat hyvin herkkiä säädöilleen: Pienikin virhe kollimoinnissa laskee kaukoputken tehoa dramaattisesti. Yksi nitkahdus kollimointiruuvissa saattaa hävittää kymmeniä prosentteja Cassegrain-Maksutov putken resoluutiosta ja 50% planeettakuvien kontrastista".

Onko todellakin noin tarkkaa käytännössä ?

Tässä tätä nyt olisi kollimointia:

http://personal.inet.fi/tiede/tahti/makkollimointi/index.htm (http://personal.inet.fi/tiede/tahti/makkollimointi/index.htm)

Sain juuri tänään syksyllä tilaamani Suiterin kirjan. Kunhan saan luettua, on varmasti tarkennuksia ja lisäyksiä ainakin sen perusteella tiedossa.

JV

Edit. 18.01.2008
PS. Artikkeli on kirjoitettu Sky-Watche SkyView 127 Maksutovin pohjalta (Maksutov-Gregory), mutta soveltuvin osin käy myös muille Maksutov-Cassegrain  ja Schmidt-Cassegrain putkille. Maksutov-Rumak tyyppisessä putkessa kollimoidaan yleensä sekä toisio- että pää-peili, joka tekee kollimoinnista haastavamman. Itse kollimointitarpeen tarkistus on kuitenkin sama kaikille.

Maksutovin tarkka kollimointi ei ole mahdollistaa kotiolosuhteissa!

Voisi olla hyvä jos keksisi perusteluja esittämälleen väittämälle, jotta lukijan ei tarvitse arvata niitä.
Sana "tarkka" on vahvennetulla, joten et usko kotimenetelmien tarkkuuteen.
Kuten artikkelista käy ilmi, taitaa raja tulla vastaan nimenomaan kollimoinnin säätöruuvien takia - niitä samoja ruuveja ne ihmiset vääntää siellä tehtaallakin kokoonpanolinjalla. Kiireessä.  ;D

Minulle on tullut käsitys, tuosta kollimoinnista, pelkästään sen perusteella mitä olen lukenut nettiä. No ja tehnyt
tuon päivänvalokollimoinnin, useampaan kertaan, joka on helppo. Tulevaisuus osoittaa kuinka onnistun tarkemmassa kollimoinnissa. Olo ei ainakaan ole pelokas, päinvastoin. Onnistumismahdollisuudet ovat hyvät. Tuntuu että avaan jotain, jota on peittäneet ennakkokäsitykset. Pistän projektin edetessä lisää kuvia ja tekstiä artikkeliin.

Kun saan operaation tehtyä, lisään kirjoitukseeni myös arvion hankaluus- ja onnistumisasteesta (esimerkiksi kuva seulasista tai diffraktiorenkaista).
Jos vielä löytyy joku, jolla Sky-Watcher Skymax 127 on tehdassäädöissään, niin voisi olla kiinnostavaa vertailla putkella otettuja kuvia (tässä viestiketjussa).

Vai riittääkö tuo vielä vakuuttamaan ketään puoleen jos toiseen.

JV

Lainaus käyttäjältä: jaava - 16.01.2008, 09:47:09
niitä samoja ruuveja ne ihmiset vääntää siellä tehtaallakin kokoonpanolinjalla. Kiireessä.  ;D

Kiinalaiset - kyllä  ;D

Jos kysessä on kiinalaisen SW:n kollimointi niin ehkä kannattaa, mutta laadukkaan Maksutovin ruuveja en uskalsi itse vääntää kotona ;D

Hei!

Hyvä että joku uskaltaa pureutua kollimoinnin mystifiointiin. Olen usein ihmetellyt että mitä ylivoimaista siinä hommassa on? Tietenkin äärimmäisen tarkkuuden tavoittelu kotikonstein on hankalaa mutta ihan käyttökelpoiseen tulokseen pääsee varmasti. Etenkin jos putki on selvästi pielessä! (Sitten siihen ei uskalleta/osata koskea, eikä osata kuuklata!) Ohjeita löytyy ihan takuulla. Jos se rekkula on 100 pielessä niin 20 pielessä on takuulla parempi! Ainahan sitä voi ruuvata ja kokeilla mihin mikäkin ruuvi vaikuttaa...kokeilemalla oppii! Tietenkin eri ihmisten tekniset lahjat ovat erilaisia.... ja jos tunnustaa itselleen olevansa teknisesti tumpelo kiikuta vehjes ammatilaiselle ja kollimoi rahalla.

Janne

Olen joskus jossain toisessa topicissa todennut että alkaa mennä hifistelyksi...Tosin, onhan se ihan hyvä että tällainen palsta on sekä aloittelijoita että täydellisyyden tavoittelijoita varten.  Vaarana on vain se että aloittelija saa pian väärän käsityksen eli pitää touhua liian vaikeanana.  Kuten edellinen kirjoittaja totesi: kokeilemalla oppii :)

Hartman maski ei sitten toimi kolimoinnin työkaluna. Tuli juuri rakennettua sen kadonneen tilalle uusi ja testattua.
Olisihan tuo pitänyt kyllä ymmärtääkin, jos olisi yhtään miettinyt. Kun pistin peilit aivan vituralleen, ja ainoa seuraus oli,
että fokusointi oli hieman vaikeampaa. :D

Mtaa hyvä vehjehän seon Hartman maski - fokusoinnin apuna.


Mulla on sellainen käsitys, että melkoisen moni vakuuttelee itselleen optiikan olevan kyllä hyvässä säädössä. Ja vaikka
tähtitestin mukaan ei oikein olisikaan, niin ehkä testiolosuhteissa vaan on vikaa. Eikä välttämättä tiedä ihan tarkalleen
kuinka tähtitesti tehdään. Tai miten tuloksia tulkitaan. Ainakaan tehtaalla tehtyihin säätöihin ei kosketa.

Maksutovin pitäisi olla sellaisissa säädöissä, että fokuksen osuessa kohdalle, tähti ikäänkuin pomppaa silmille.

Mutta katsotaan kuinka äijän käy. Olisko parempi vaan ollut olla varovainen ja myydä makulatuuri jonkun muun harmiksi (hyi mua).

JV

Lainaus käyttäjältä: JanneT - 17.01.2008, 13:43:46
Hei!

Hyvä että joku uskaltaa pureutua kollimoinnin mystifiointiin. Olen usein ihmetellyt että mitä ylivoimaista siinä hommassa on? Tietenkin äärimmäisen tarkkuuden tavoittelu kotikonstein on hankalaa mutta ihan käyttökelpoiseen tulokseen pääsee varmasti. Etenkin jos putki on selvästi pielessä! (Sitten siihen ei uskalleta/osata koskea, eikä osata kuuklata!) Ohjeita löytyy ihan takuulla. Jos se rekkula on 100 pielessä niin 20 pielessä on takuulla parempi! Ainahan sitä voi ruuvata ja kokeilla mihin mikäkin ruuvi vaikuttaa...kokeilemalla oppii! Tietenkin eri ihmisten tekniset lahjat ovat erilaisia.... ja jos tunnustaa itselleen olevansa teknisesti tumpelo kiikuta vehjes ammatilaiselle ja kollimoi rahalla.

Janne

Tässä keskustellaan vain Maksutovin kollimoinnista. Varmaan jokainen joka omistanut joskus kaukoputken osaа kollimoida (esim. Newtonin), mutta jos kerran olet ostanut Maksutovin laadukasta kuvaa varteen, niin kannattaa unohda ne "kokeilut". Toki jos omistat kiinalaisen L/2 maksutovin, niin voit harjoitella - peilin pinnan virheet ovat isommat kuin voit vaikuttaa epätarkalla kolimoinnilla.

Mutta jos omistat esim. Intes-Mikron L/8 maksutovin, niin kannattaa säilyttää tehdas-kolimoinnin (sen ei mikään kiinalainen kiiressa tehnyt ;)).

Artikkelissa kirjoitetaan myös kollimointitarpeen tarkistuksesta, mikä perustuu tähtitestiin. Tähtitestiä voidaan myös käyttää itse kollimointiin kun ollaan hyvin lähellä tarkkaa kollimaatiota. Joten kalliiden laitteiden (SANTEL MCT-180 on mahtava kaukoputki) omistajat voinevat pelkästään verifioida silloin tällöin putkensa tilan. Kollimoimatta sitä.

Tähtitestin tarkkuudesta
H.R. Suiter, Star Testing Astronomical Telescopes: A Manual for Optical Evaluation and Adjustment sanoo kyettävän näkemään tähtitestillä aaltorintaman muutokset jotka ovat 1/50 käytetyn valon aallonpituudesta laboratorio-olosuhteissa. Kentällä päästään melko helposti alle 1/10 aallon tarkkuuteen.

W.T.Welford (artikkelissaan On the Limiting Sensitivity of the Star Test for Optical Instruments, Journal of the Optical Society of America) sanoo tähtitestin tarkkuudeksi 1/20 aallonpituudesta laajoille vääristymille aaltorintamassa ja 1/60 aallonpituudesta terävillä muutoksilla.

En minä silti usko SkyMax 127:n olevan 1/10 optiikkaa.  Tai riippuu miten tuo määritellään. Eri valmistajat kun ilmoittavat nuo lukemat vähän eri tavoin. Sky-Watcherille ei ilmoiteta ollenkaan. ;D Mutta putken kuvaa on kyllä kehuttu yleisesti.

Tarkkuuslukemat ovat kuitenkin sellaisia, että ruuvit joilla kollimointi justeerataan paikoilleen eivät riitä tarkkuudeltaan - pystymme siis näkemään virheet tarkemmin kuin optiikkaa voi säätää (tehtaalla tai kotona). Voisi tietysti ajatella tarkempia säätösysteemeitä optiikan kollimointiin. Tehdä putkeen rakenteellisia muutoksia. Syy miksi tarkempia säätösysteemeitä ei ole, on se ettei tarvitse. Ei saavuteta mitään hyötyjä paremmasta tarkkuudesta, koska jo okulaarin asento on mitä on, kun se okulaariholkkiin kiinnitetään. Vai voiko joku ilmoittaa, monenko valoaallon tarkkuudella okulaari tuli tällä kertaa istutettua putkeen ;D

JV

PS. Luulen tuon Santelinkin oleva Rumak, jossa kääntyy sekä pääpeili että toisiopeili. Se on selkeästi vaativampi kollimoida.

Lainaus käyttäjältä: jaava - 18.01.2008, 21:28:41


En minä silti usko SkyMax 127:n olevan 1/10 optiikkaa.  Tai riippuu miten tuo määritellään. Eri valmistajat kun ilmoittavat nuo lukemat vähän eri tavoin. Sky-Watcherille ei ilmoiteta ollenkaan. ;D

En uskoo tuossa olevan edes 1/4 :) Olen itse joskus omistanut tälläistä ja voin vertailla kuvien laadut silmälläkin katsotuna. Lisäksi Sankovich (Santelin valmistaja) oli mittanut paljon asiakkaiden kiinalaisia putkeja (se ei pelkästään valmistele omia, mutta myös mittaa ja tarvittaessa paranee markinasta ostetuja) ja sanoo että ne ovat yleensä 1/2 - 1/3 (joskus 1/4, mutta harvoin).
Mittauksesta, toki esim. Intes-Mikro ilmoitele punaisella laseerilla mitatut P-V arvot (mutta sitä ei kukaan salaa). Punaisella mitattu 1/6-1/7 on yleensä 1/5-1/6.

Lainaa
PS. Luulen tuon Santelinkin oleva Rumak, jossa kääntyy sekä pääpeili että toisiopeili. Se on selkeästi vaativampi kollimoida.

Yksi mies ostnaut 600 dollarilla 1/5-1/6 Santelin (eli ei kovin paljon peili onnistunut tässä mallissa, muiden Santelien verratuna, mutta kaikki muu, mm. kollimoinit, oli niin kuin pitäkin korkealla tasolla) ja porranut siellä noin 20 reikää ja asentanut tuuletimen, että jäähty paremmin (tosian kuvan laatu vieläkin moninkertaistui!!!). Mitäs luulet kollimoinnista? Se vietin sitten takaisin Sankovichille tarkistamaan sen... SE OLI KUNNOSSA! Porramisen jälkeen! Moneet muutkin ilmoitelevat että SANTELin kollimointti jää niin kuin oli monien vuosien jälkeen.

Moi!

Vedetään takaisin osittain tuo kehoitus kollimoinnin harjoitteluun. Ajattelin tilannetta liian yksisilmäisesti! Siis jos sinulla on halpis (Lada) ruuvaa rauhassa, jos kallis tarkkuuslaite (Mersu) olet kollimoinut rahalla älä koske ;D

Janne

Lainaus käyttäjältä: JanneT - 21.01.2008, 09:23:16
Moi!

Vedetään takaisin osittain tuo kehoitus kollimoinnin harjoitteluun. Ajattelin tilannetta liian yksisilmäisesti! Siis jos sinulla on halpis (Lada) ruuvaa rauhassa, jos kallis tarkkuuslaite (Mersu) olet kollimoinut rahalla älä koske ;D

Janne

Just niin  ;D

Artikkelin versio 1.52

Olen tehnyt ensimmäiset kokeet keinotähdellä kollimoinnista (kappale 6.3.1). Kyllä tuo ihan on tavallisen ihmisen tehtävissä, eikä vaadi mitenkään ihmeempiä taitoja. Herkkiä käsiä tosin, kun maali heilahtaa kovasti helposti ulos kuvasta ja sen löytämiseen menee, ainakin minulta, hermostuttavan paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

JV

Artikkelia on tullut päivitettyä jo versioon 1.54.

Löysin Suiterin kirjasta hämärän johdon kaavalle ja keinotähdestäni yhden ylimääräisen tähden.

JV

Nostelin tänään maksutovia pehmustetusta laatikosta ulos jäähtymään kirkkaan kelin toivossa ja kuulin sellaisen kolahduksen putkea kääntäessäni (sfinkteriasteikolla [1-10] :8 )  :-X , että meinasi ruveta ärräpäät lentelemään.

Kiinalaisten QC ei ollut nyt napsahtanut kohdalleen tai sitten lämpötilaerojen vaihtelu on aiheuttanut jonkinasteista elämistä: Etulinssi eli koko korjauslinssi
oli irti! Eli millimetrin murto-osan liikahdus aina kun tietyssä kulmassa nostaa tai laskee ripeästi.... Eikun kiristämään, no sillä selvittiin linssin liikkumisesta ja sitten kollimoimaan... Onneksi on netti ja vielä lisäksi astronetti. Jaavan artikkeliakin tuli luettua aika ahkeraan, etupäästä katsoen oli pientä heittoa ja se saatiin kuriin silmämääräisesti, seuraavaksi keinotähtikollimointi ja sitten jos sää sallii (jonain päivänä) niin ulos... Huh huh!

T:AP

Lainaus käyttäjältä: AP - 22.03.2008, 21:09:12
Nostelin tänään maksutovia pehmustetusta laatikosta ulos jäähtymään kirkkaan kelin toivossa ja kuulin sellaisen kolahduksen putkea kääntäessäni (sfinkteriasteikolla [1-10] :8 )  :-X , että meinasi ruveta ärräpäät lentelemään.

Kiinalaisten QC ei ollut nyt napsahtanut kohdalleen tai sitten lämpötilaerojen vaihtelu on aiheuttanut jonkinasteista elämistä: Etulinssi eli koko korjauslinssi
oli irti! Eli millimetrin murto-osan liikahdus aina kun tietyssä kulmassa nostaa tai laskee ripeästi.... Eikun kiristämään, no sillä selvittiin linssin liikkumisesta ja sitten kollimoimaan... Onneksi on netti ja vielä lisäksi astronetti. Jaavan artikkeliakin tuli luettua aika ahkeraan, etupäästä katsoen oli pientä heittoa ja se saatiin kuriin silmämääräisesti, seuraavaksi keinotähtikollimointi ja sitten jos sää sallii (jonain päivänä) niin ulos... Huh huh!

T:AP

Hyvä kuulla näitäkin kommentteja... Oliko putki, siis SW 150 Maksutov, tullut sinulle uutena ?
Vai ostitko jostakin käytettynä ?

Ihan uusi oli, URSAsta viime syyskuulta. (En kyllä syytä URSAa tästä yhtään, vika on ollut joko tehtaalta asti/ voi olla tosiaankin kyse toistuvan jäähtymisen ja lämpenemisen aiheuttamasta löystymisestä) Ja jos lähettäisi takaisin ja saisi uuden niin edelleenkin olisi edessä kollimointiharjoittelut kun putkea rytyytetään Matkahuollon hellissä käsissä 250 km. Ongelmahan ratkesi pienellä kiristyksellä ja ruuvinväännöllä- Toivottavasti.

T:AP

No onneksi pyryttää ja on kurja ilma , jos olisi kirkas taivas niin tämäkin aika olisi ollut yhtä tuskaa, meinaan kärvistellä kun ei ole putki kunnossa.

Mutta mielestäni sain ainakin jotakin aikaiseksi, eka ilta meni paljain silmin yrittäessä ja niskaa jännittäessä ,mutta sitten tajusin miten tämä homma oikein kannattaa tehdä. Meniköhän kohdalleen, ainakin tuolla jo taivaalle voisi yritellä  ???

T:AP

Kiitokset Jaavalle perusteellisista ohjeista! :)
Sain noilla oman SkyWatcher 150/1800 Mak:n parempaan kollimaatioon, kuin mitä se on minulla koskaan ollut. Katselin nyt noita Antin kuvia edellisestä viestistä ja sain näkymään omassa putkessani hyvin samantapaisia kehiä fokuksen molemmin puolin. Parhaimmillaan erottui fokuksen lähellä 3-4 samankeskeistä ympyrää keinotähden ympärillä ennen kuin ne menivät liian himmeiksi havaita. Samoin kauempana fokuksesta oli mielenkiintoista seurata, kuinka kehät kasvoivat "ulos tähdestä" fokusointia heikennettäessä ja taas pienenivät toiseen suuntaan. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka kauniilta oikein kollimoidun putken tähtikuvat näyttävät häiriöttömässä ilmassa :D  Liitteessä kuva hiukan eri kohdasta fokusointialuetta kuin Antilla.

2 ½ vuotta edellisestä Maksutovin kollimoinnista, joten korkea aika verestää taas muistoja tämän suhteen, kun hankin tuon Santelin (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=7476) (Rumak) Maksutov-Casssegrain itselleni.  :wink:
Putken optiikka on siis keturallaan kollimoinnin suhteen ja tarvitsee kollimointia sekä pääpeilin että apupeilin suhteen (putkesta oli hukattu tehdaskollimointi, minkä tiesin tätä ostaessani). Laserkollimaattorilla on nyt selvinnyt sen verran, että pelkkä apupeilin säätäminen ei riitä putken saamiseksi kauttaaltaan täyteen kollimaatioon, koska myös putken pääpeili on hiukan vinossa optiseen/mekaaniseen akseliin nähden (saan näet ristiriitaisia tuloksia kollimoinnin päivätestillä (http://www.mira.org/ascc/pages/lectures/collim.htm) ja laserilla putkea kollimoitaessa). Aiempaa tarkempi menettely tarvitaan, jotta homma etenisi tästä...

Ensimmäinen askel tässä projektissa lienee pääpeilin kollimointi putken mekaanisen akselin suhteen. Netistä löytyi tähän ihan käyttökelpoisen oloinen ohje:
http://tech.groups.yahoo.com/group/sct-user/message/38989 (http://tech.groups.yahoo.com/group/sct-user/message/38989)
Tuon mukaan rakennetaan putkelle pyöriteltävä testipeti ja projisoidaan sitten laserin säde pääpeilin pinnasta takaisin kauempana tasossa olevalle paperille, mihin piirretään heijastuneen laserin piirtämä rata kun putkea on pyöritetty 360 astetta pituusakselinsa ympäri. Säädetään sitten pääpeilistä heijastunut laserin säde pääpeilin kolllimointisäädöilllä keskelle tätä piirrettyä ellipsiä, jolloin pääpeili on suunnattu tarkasti putken mekaanisen akselin suuntaan. Tämän jälkeen muut osat (meniskus/apupeili/tarkennin) voidaan sääätää tämän referenssin mukaan kohdalleen.

Onko joku jo kokeilut tätä kollimointitapaa SCT:n tai Maksutovin kollimointiin?
Äkkiseltään ajatellen näyttäisi siltä, että kollimointitarkkuuden saisi sangen hyväksi käyttämällä sopivan pitkää etäisyyttä tuolle projisoinnille ja pitämällä laserin/putkipedin/paperin sijainnit vakioina. Ongelmaa saattaa sen sijaan syntyä tuon testipedin rakentelusta, jos putken pituusakseli pitäisi saada pyöritysakselin suhteen ihan samaksi. Oma logiikkani sanoo tässä, että tässä menetelmässä putken epäkesko pyöritys osuttaisi vain laseria eri osiin pääpeiliä (eri etäisyydelle peilin keskikohdasta), muttei aiheuttaisi muuta ongelmaa niin kauan kuin laserin säde vain pääsisi heijastumaan esteittä ulos putkesta piirtotasolle. Lieneekö oikein ajateltu? Kokeilen tätä teoriaa käytännössä kun ennätän, joten jatkoa seuraa tällekin projektille...

Aika työläältä kuullostaa tuo sorvin rakentaminen yhtä kollimointia varte. Töissä on telasorveja joihin pieni kaukoputki mahtuisi akselin keskireikään mutta tuntihinta taitaa olla liian kova tähtiharrastajalle. Tähän voisi käydä se iso pyörän napa josta joku täällä taannoin suunnitteli tekevänsä jalustan.

Kaizu

Kokeilin tänään yhtä ratkaisua, jossa on Dobson tyyppinen liukulaakerointi, mutta tuo ei ole toteuskelpoinen ratkaisu tähän pulmaan liiallisten taipumien yms. takia, jotka tulevat putken kiinnityksen kanssa.
Yhtenä vaihtoehtona sain postiini ehdotuksen, jossa asennetaan...
"....johonkin tukirautojen varaan neljä kipaletta suht koht kovaa muovipyörää (kaksi putken kumpaankin päähän sopivalle etäisyydelle toisistaan). Esim rullaluistimen pyöriä on helposti saatavana, ja ne on hyvin laakeroitu. Putki laskettaisiin lepäämään pyörien varaan. Putkea pyöritettäisiin telineessä käsin..."
Rakennetaan putkelle eräänlainen tukikaukalo neljällä pyörällä siis. Tuohon pitäisi varmaan vielä laittaa jokin kiristys yläpuolelle painamaan putkea alaspäin niitä neljää pyörää vasten, mutta riittäneekö tarkkuus tässä ratkaisussa?

Itse ajattelin seuraavaksi lukita putken pöytään paikalleen ja rakentaa sen eteen jonkinlaisen kiskon, jota pitkin saa siirrettyä katselureikää edestakaisin optisella akselilla. Näin saisi katsottua ne kollimointiohjeen mukaiset (http://www.mira.org/ascc/pages/lectures/collim.htm) (ja CN keskustelun (http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/1,2,3,4,5,8,9,10/Number/2243532/Main/2144006) ks. Karlo:n kirjoitus) peilien erilaiset heijastusten asennot eri kohdissa optista akselia. Ainakin tässä Maksutovissa nuo renkaat katoavat peilin reunan ulkopuolelle, kun apupeilin varjon asettaa juuri sopivasti apupeilin kannen taakse. Ne renkaat saa kyllä näkyviin, kun liikkuu lähemmäksi putkea optisella akselilla, mutta tällöin tuo apupeilin varjo katoaakin jo apupeilin kannen taakse ja sen tarkkaa sijaintia on mahdoton tietää (ilman tuota kiinteää pystytystä ja katselureiän siirtomahdollisuutta pitkin optista akselia).

Silti tuo erillinen pääpeilin keskitys optiselle akselille olisi hyvä lisä tähän kollimointiprosessiin, jossa pyrin saamaan putken niin hyvin vireeseen, että tähtitestillä tehdään vain viimeinen silaus Airy disk -renkaiden perusteella. Vaativuudeltaan tämä touhu on Newtonin kollimointiin verrattuna paljon vaikeampaa, joten en ihmettele noita varoituksia joissa kehoitetaan olemaan koskematta Maksutovin kollimointiruuveihin :lipsrsealed:

Oletko etsinyt kollimointiohjeita tavalliselle Cassegrainille? Pääpeilin säätöjen ei pitäisi ihan mahdottomasti poiketa Maksutovin säätelystä.

http://www.astronomics.com/main/category.asp/catalog_name/Astronomics/category_name/HXRPV4CNB5HB8GWJP2M5NKPW57/Page/1 (http://www.astronomics.com/main/category.asp/catalog_name/Astronomics/category_name/HXRPV4CNB5HB8GWJP2M5NKPW57/Page/1)
"The general procedure to optimize a Cassegrain's collimation is to check that the back eyepiece holder or drawtube axis coincides with the main optical tube axis, and then put the secondary, primary, and corrector plate (if present) successively into alignment with that axis. The single beam collimator allows eyepiece axis and secondary mirror alignment, but a holographic collimator is necessary for primary and corrector alignment. "



jk

En ollut, joten kiitos linkistä! :cheesy:
Varusteista löytyy holograafinen laserkollimaattori (hyvin kollimoitu), joten tältä osin homma on kunnossa. Ja nyt noita ohjeitakin alkaa näemmä löytymään, joten harjoitukset jatkuvat.
(Lisäsin muuten kuvat pääpeilin kollimointiruuveista tuonne Santel (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=7476.msg66998)-ketjuun, ihan normaali-ruuveilta näyttävät...)

Tein tänään Santelin kollimoinnin noin 75-prosenttisesti eli 3/4 hommasta meni putkeen :grin:
Käytin kollimoinnnissa loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista menetelmää eli lukitsin putken penkkiin kiinni, tein A4 paperiin noin 6mm reiän ja pyysin poikaani avustamaan reiästä katselussa samalla kun kääntelin itse kollimointiruuveja. Olennaista tässä on, että reiästä katsoja osaa tulkita putkesta näkyvää kuvaa oikein ja osaa asettaa itsensä aina oikeaan kohtaan optiselle akselille. Oikea kohta on siinä kohtaa putken optisella akselilla, missä apupeilin varjo jää suoraan apupeilinpitimen taakse. Tämä varjo pitää olla aina keskitettynä apupeilin takana riippumatta siitä näkyykö noita heijastusrenkaita vai ei. Putkesta näkyy myös A4 paperissa oleva katselureikä mustana pisteenä ja sen pitäisi olla myös tuolla keskellä optista akselia. (Tietyssä kohtaa pituusakselia tämä katselureikä itse asiassa täyttää/pimentää koko pääpeilin näkymän.)

Sitten kun nämä perusasiat ovat kunnossa, voidaan tulkita pääpeilistä näkyviä heijastuksia ja säätää niitä kollimointiruuveja oikeaan suuntaansa. Kollimointia tehtäessä peilien asennot ja optinen akseli muuttuu sen verran, ettei mitään kiinteää testipenkkiä (jossa tuo reikä olisi kiinni) voinut ajatella. Oikaiskaa tarvittaessa tuota, mutta tällaiseen lopputulemaan päädyin näiden kokeilujeni seurauksena :smiley:
Lisään tähän alle neljä kuvaa, joista ensimmäisessä on näkymä putkeen sen polttovälietäisyyden (Santelissa 1800mm) sisäpuolelta. Toisessa kuvassa sama näkymä polttovälietäisyyden ulkopuolelta. Kummassakin kuvassa kuvat on otettu kollimoidusta putkesta, jossa pääpeili, apupeili ja korjauslasi ovat linjassa keskenään. Viimeisessä kuvassa on näkymä putken sisään, kun tarkennuslaitteessa on yksisäteinen laserkollimaattori, jonka säde heijastuu apupeilistä takaisin omaan lähtökohtaansa. Tai lähtökohtaan sen säteen _pitäisi_ heijastua, mutta kun tarkennuslaite jäi vielä kalibroimatta muuhun optiikkaan nähden eli se on eri akselilla kuin muut optiset osat (tästä tulee se -25% kollimoitityön valmistumiseen, argh...)

Pari kysymystä kollimoinnista ja putkesta:
1.) Kollimoituani putken optiikan sen tarkennuslaite jäi nyt ihan samalla tavoin "vinoon" kuin saatuani sen myyjältä. Tarkennuslaite asettuu tässä asennossa kiinnityskauluksen V-uraan ilman säätöjä, joten kysynkin onko mahdollista kollimoida putki siten, että sen apupeili lukitaan/kollimoidaan ensin tarkennuslaitteen kanssa samalle optiselle akselille ja sitten siihen ei enää kosketa lainkaan pääpeilin kollimoinnin aikana? Tuolla CN-säikeessä (http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/1,2,3,4,5,8,9,10/Number/2243532/Main/2144006) viitattiin asiaan näin: "Go back to "A" and check the 2ndry collimation, the ribbed collar for the 2ndry holder should still appear concentric to the inside edge of the mirror, if not then make the necessary adjustments and then check the overall concentricity of all the rings & reflections." => Toisin sanoen apupeilin säätöihin palattiin takaisin kesken kollimoinnin, mikä on käsittääkseni väärin :huh:  
Neljännessä kuvassa on vielä putkesta heijastunut holografisen kollimaattorin näkymä, josta näkyy myös selvästi tuo tarkennuslaitteen vinous, mikä jäi putkeen em. ilmeisen työvirheen takia. Yritän siis seuraavaksi kollimoida putken uusiksi koskematta apupeilin säätöihin sen jälkeen kun se on lukittu samaan akseliin tarkennuslaitteen kanssa. Katsotaan mihin tuossa päädyn...

2.) Toinen kysymys liittyy Santelin optiikkaan: noissa heijastuskuvissa näkyy hyvin apupeilin keltainen pinnoite, joka eroaa pääpeilin kirkkaasta pinnasta selvästi. Tietääkö joku tämän pinnoitteen tarkoituksen? Ainakin se himmentää kuvan kirkautta ds-kohteissa, jos asian oikein ymmärrän.

PS. Kuvat on kuvattu sen 6mm katselureiän läpi, joten tästä tulee sameus kahteen ensimmäiseen kuvaan...

Purin Santelin vielä kerran tänään ja tein sen tarkennuslaitteelle ensiksi kollimoinnin. Meniskus-linssi oli nyt irti ja putken edessä oli aukon täytteenä A4-paperi, johon oli merkitty putken keskipiste. Sitten okulaarin tilalle laserkollimaattori ja säädin tarkennuslaitteen ruuveja/asentoa kääntelemällä sen osoittamaan aivan putken keskelle. Tämän jälkeen Meniskus-linssi/apupeili asennettiin takaisin paikalleen ja nyt tein apupeilille laserin kanssa uuden kollimoinnin. Lasersäde heijastuu nyt tarkasti takaisin tuloaukkoonsa. Huomasin samalla, että polarisaatiosuodinta käyttämällä pääsee parempaan tarkkuuteen, koska se himmentää lasersädettä tarpeeksi, jotta aivan pienetkin muutokset laserheijastuksen paluussa takaisin lähtökohtaansa voi nähdä.

Lopuksi tein pääpeilin kollimointisäädöillä sille kollimoinnin käyttäen apuna A4-arkkia, mihin oli tehty noin 6mm katselureikä keskelle paperia. Liikuin putken edessä pituussuunnassa ja katsoin A4:n reiän kautta mihin suuntaan heijastukset olivat vinksallaan (A4-arkki helpottaa työtä, sillä se tekee valkoisen taustan noille peilien heijastuksille). Säädin aina yhtä kuusiokoloruuviparia kerrallaan vääristymän korjaamiseksi ja kävin katsomassa A4:n reiästä miltä nyt heijastukset vaikuttivat. Jos mentiin huonompaan suuntaan, palautin säädöt takaisin ja säädin viereistä ruuviparia. (Tässä vaiheessa projektia noiden kollimointiruuvien vaikutus heijastuksiin oli jo tullut tutuksi, joten yleensä riitti kun kävin tarkistamassa säädön suuruuden ja tarvittaessa säädin ruuveja hiukan lisää suuntaan tai toiseen.)

Summa summarum; nyt Santelin pitäisi olla niin hyvässä kollimoinnissa kuin sen silmämääräisesti saa säädettyä, joten teen loppukollimoinnin tähtitestillä kun pilvet väistyvät. Tein tässä samalla putkeen sen verran modausta, että porasin pääpeilin taustan peräosan (http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Santel_180_1800mm_Maksutov_Cassegrain_back_primary_adj.jpg) irroitettavaan suojalevyyn reiät noiden kuvassa näkyvien kollimointiruuvien kohdille (aiemmin nämä ruuvit jäivät suojapellin takia piiloon). Nytpä pääsen hienosäätämään pääpeilin kollimointia irroittamatta samalla putken tarkennuslaitetta. Ei tämä Maksutovin kollimointi niin hankalaa ollutkaan, kun pääsin hommasta selville :smiley:

Vaikuttaa lähinnä pianonvirittämiseltä, mutta on se varmasti sen arvoistakin. Toivottavasti pääset äkkiä testailemaan kirkkaan taivaan alla!

Viimein tuli sen verran tähtikirkasta, että pääsin katsomaan tähtiä Santelilla... ja eikös tuo vieläkin ollut keturallaan ja vieläpä kohtuullisen selvästi. Tein tällä kertaa sen virheen, että luotin apupeilin asennon säätöön, jonka olin mielestäni tarkistanut laserilla varsin hyväksi. Tämä osoittautui erehdykseksi, koska tähden kuvat olivat selvästi komavirheisiä tähtiä aivan fokuksessakin, eikä noita saanut kunnolla edes tyydyttävään fokukseen. Yritin korjata tilannetta säätämällä kahta pääpeilin kollimointiruuviparia, mutta tästä -10C pakkasessa tehdystä (tuskaisesta) säädöstä ei ollut apua tähän ongelmaan (päinvastoin sain pääpeilin säädöt taas hiukan pieleen eli uudelleen korjattaviksi päiväsaikaan noita heijastuskuvia katsomalla).

Opetus #1 - laserin tarkkuus ei riitä apupeilin säätöön kuin välttävästi. Opetus #2 - Santelin kolimoinnissa pääpeilin asento kannattaa kollimoida noilla ym. heijastuskuvilla ja tehdä se päiväsaikaan. Yöllä tähtitestiä tehdessä näihin ruuveihin ei pitäisi koskea, ainakaan ennen kuin apupeili on 100%:sti kollimoitu tähtitestillä. Tämän todettuani siirryin apupeilin säätöihin ja tein sille pieniä säätöjä yhdelle ruuville kerrallaan, korjasin aina tähden takaisin näkökentän keskelle säädön jälkeen ja säädin sitten lisää okulaarista näkyvän tarpeen mukaan. Käytössäni oli 10mm/8mm Televue Radianit ja 2x Televue Barlow, jolloin putkessa oli 360x tai 450x suurennukset, joilla tähden Airy diskin "riekaleet" näkyivät alkuillasta välttävän hyvin ja saatoin tehdä kollimointisäätöjä kohtuullisella tarkkuudella. Lopputulos oli, että pääsin nyt täydestä väärin kollimoinnista näiden kahden alla olevan mallikuvan välille tarkkuudessa: (Kiitos Jaava! :smiley:)

Lainaus käyttäjältä: jaava - 06.11.2007, 10:30:45
(http://img48.imageshack.us/img48/567/airycollim3cul3.gif)
Kuva 7: Airy Disk kun kollimointiruuvi alle 1/10 kierrosta sivussa
(http://img255.imageshack.us/img255/8093/airycollim3dvv9.gif)
Kuva 8: Airy Disk kun kollimointiruuvi alle 1/5 kierrosta sivussa

Tämän jälkeen seeing heikkeni niin paljon, että tähden Airy disk -renkaat hävisivät ilmakehän väreilyyn ja tähdenkuva alkoi hyppimään hiukan edestakaisin noilla suurennuksilla. Aikaa oli kulunut nyt kolme tuntia, mutta pientä edistystäkin oli saatu :smiley:
Harjoitukset jatkuvat seuraavalla selkeällä kelillä ja kun olen säätänyt pääpeilin taas timmisti kohdalleen. Jäin tässä miettimään, mitä sitten tulee, kun apupeilin säätö on saatu kohdalleen tähtitestillä? Sitten kai hienosäädetään pääpeilin asentoa, jos Airy disk on vinksallaan johonkin suuntaan vai kuinka? Säätöruuvien liikkeet ovat tässä vaiheessa sitten niitä ruuvinkierroksen murto-osia, joista Jaavakin on kirjoitellut aiemmin. Nytkin apupeilin säädössä tein vain olemattoman pieniä liikkeitä niihin kolmeen kollimointiruuviiin ja nämä pienetkin säädöt riittivät saamaan tähden muodon "komavirheen muotoisesta hässäkästä" lähemmäksi kelvollista Airy diskiä :rolleyes:

Lainaus käyttäjältä: Timpe - 10.12.2010, 22:13:47
Opetus #1 - laserin tarkkuus ei riitä apupeilin säätöön kuin välttävästi. Opetus #2 - Santelin kolimoinnissa pääpeilin asento kannattaa kollimoida noilla ym. heijastuskuvilla ja tehdä se päiväsaikaan. Yöllä tähtitestiä tehdessä näihin ruuveihin ei pitäisi koskea, ainakaan ennen kuin apupeili on 100%:sti kollimoitu tähtitestillä.

Loppusanat tähän projektiin eli alla on järjestys onnistuneeseen Rumak-Maksutovin kollimointiin: (kollimointi menee tämän (http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/1,2,3,4,5,8,9,10/Number/2243532/Main/2144006) ketjun ja näiden ohjekuvien (http://www.mira.org/ascc/pages/lectures/collim.htm) mukaan)
1.) Apupeilin säädöillä ulommaiset heijastusrenkaat (ja kaikki muut heijastukset sen sisällä) keskitetään pääpeilin reunoihin nähden
2.) Pääpeilin säädöillä säädetään muut heijastukset keskelle ulommaista heijastusrengasta siten, että nämä pysyvät keskitettynä vaikka putken edessä liikutaan (voidaan liikkua 1...5m etäisyydellä optista akselia pitkin edestakaisin ja peilien heijastuksien tulee näkyä tällöin koko ajan keskitettynä toisiinsa ja pääpeilin reunoihin nähden). Suuri A3 paperiarkki keskusreiällä ja apupeilin kollimointiruuvien suojakuvun (tai sen reunan) merkitseminen valkeaksi esim. pyöreällä paperipalalla auttavat tässä tarkastelussa paljon (kokeilkaa, niin huomaatte).
3.) Tämän jälkeen apupeili/pääpeili ovat jo linjassa keskenään, joten jäljelle jää enää putken tarkennuslaitteen keskitys putken optiseen akseliin nähden. Tähän voi käyttää laseria, jonka heijastuksen tulee palata takaisin lähtöpisteeseensä apupeilin pinnalta, kun kollimaattori on tarkennuslaitteessa kiinni (ilman kulmapeiliä). Tarvittaessa tarkennuslaite on linjattava tämän mukaan paikalleen putken perään.

Tällä menetelmällä pääsee tähän alla olevan kuvan kollimointitarkkuuteen ihan päiväsaikaan, eikä tähtitestiin jää enää paljoakaan paranneltavaa. Riskinä on, että optinen akseli tulee säädettyä hiukan vinoon putken mekaniikkaan nähden ja tällöin tarkennuslaitteesta loppuu säätövara vaiheessa 3. Sikäli olisi parempi alkaa tuosta 3 vaiheesta ja lopettaa pääpeilin säätöihin. Toisaalta tarkennuslaitteen säätöihin joutuu palaamaan kuitenkin muun kollimoinnin lopuksi.
Lisähuomiona tästä kaikesta tuli, että kulmapeilit ovat vakiona järkyttävän huonosti kollimoituja (sekä Santelin oma että William Opticsin 2" malli). Nämä kannatti siis purkaa auki ja hienosäätää kummankin kulmapeilin kallistusta ohuilla teipin paloilla peilin taakse sijoitettuna. Tämän jälkeen laserin heijastus palautuu nyt kaikissa kulmapeilin asennoissa edes 1.25" okulaariholkin keskikolmanneksen sisälle (ennen tätä hienosäätöä laserin säde heijastui peilistä paljon tätä ulommaksi, kun kulmapeiliä pyöritti okulaaripitimessä ympäri :shocked:).

Lainaus käyttäjältä: jaava - 06.11.2007, 10:30:45
B) Airy Disk kuvio on hieman toispuoleinen (Kuva 6). Ensimmäinen rengas ei ole tasakirkas eikä oikein tasapaksukaan mutta on kuitenkin yhtenäinen koko 360 asteen matkan. Kollimointi on sivussa alle 1/20-osan kollimointiruuvin kierrosta.
(http://img255.imageshack.us/img255/6872/airycollim3bos1.gif)
Kuva 6: Airy Disk kun kollimointiruuvi alle 1/20 kierrosta sivussa

Mielenkiintoista... sillä kun seeing oli viimeinkin tarpeeksi hyvä (eilen pakkasta -20C, putki takuulla temperoitunut tuohon lämpötilaan ja ukko ulkona kolme tuntia tuijottelemassa Airy disk -kuvia 400x...600x suurennuksilla ;) niin putkesta löytyi vielä pinteessä oleva Meniskus-linssi!
Ks. alla oleva kuva ja oheinen linkki (http://www.telescope-optics.net/diffraction_pattern_and_aberrations.htm) (kuvan vääristymä vastaa Meniskus-linssin kolmea pidintä ja niiden kiristysruuvia). Menee vielä kerran (nyt jo kertauksen vuoksi) uusiksi tuon MCT-putken kollimointi, joten kai tähän hommaan tulee jo jonkinlainen rutiini kun tarpeeksi harjoittelee :tongue:

Sanokaas nyt kokeneemmat...

Jouduin irrottamaan SW 150:n korjauslasin koska aurinko oli päässyt sullattamaan apupeilin häikäisysuojaan ikävän kuprun. Putsasin samalla pääpeilin ja yritin kollimoida keintoähden avulla, siitä ei tullut mitään, airy disk oli täysin vääntynyt. tein sitten karkean kollimaation putken takaa katsomalla ja keintotähti paljasti yllätyksekseni täydellisen airy diskin. Kauempana oleva keinotähti ja nyt päivätaivaalta katsottu capella vahvisti saman asian. Venuskin näytti tavallista terävämmältä ja merkurius tuntui tarttuvan selkeämpänä videolle. Onko mitenkään mahdollista että kollimointi meni ihan munkilla kohdalleen? jos kuitenkin se on jostain 1/20 ruuvin käännöstä kiinni...

Liitteenä pinottu kuva keinotähden airy diskistä. ihan samanlaisena se näkyi oikeassakin tähdessä sikäli kun seeing salli.

Noissa maksutov cassegraineissa voi päästä ihan vain takaa katsomalla ja virittämällä hyvinkin lähelle, ja airy disk kuvasi vaikuttaa hienolta joten voi hyvinkin olla että "karkea" kollimointisi on tuottanut sinulle laitteen joka nyt on paremmassa iskussa kuin tehtaalta tullessaan. Joillakin foorumeilla konsensus tuntuu olevan se että Kiinalainen ei jaksa aina hirveästi säätää kollimoinnin kanssa ja usein jo pienellä virittämisellä pääsee parempaan tulokseen. Näiden skywatcherin maksutovien suhteen pahin kollimointi kammo tuntuu olevan ihmisillä jo ohi.

Mitä keinotähtiä muuten käytätte näissä operaatioissa, kaupasta ostettuja vai omatekoista? tällaisen hankkiminen on itsellä suunnitelmissa myös joten aihe kiinnostaa kovasti.

Lainaus käyttäjältä: janius - 07.05.2012, 13:57:29
Onko mitenkään mahdollista että kollimointi meni ihan munkilla kohdalleen? jos kuitenkin se on jostain 1/20 ruuvin käännöstä kiinni...

Hyvältähän tuo näyttää eli tolkuton munkki miehellä :shocked:
Tuo aavistuksenomainen soikeus vaatisi apupeiliin juurikin sen 1/20 kierroksen hipaisun oikeaan ruuviin. Tuohon kohtaan vaikuttavaa ruuvia voi etsiä liikuttamalla esim. ruuvimeisselin kahvaa putken edessä ja katsomalla samaan aikaan tuota tähden kollimointikuvaa (tai ottamalla videota siitä ja katsomalla läppärin kuvaa). Sitten kun oikea ruuvi on löydetty, niin sitten aivan olematon hipaisu ruuvin kantaan (ja jos ruuvi on kovin tiukassa, niin kannattaa jo unohtaa säätö). Saman verran tai enemmänkin tulee kollimointivirhettä jo siitä, kun okulaari on SW:n väljässä okulaariholkissa kiinni hiukankin vinossa.

Tuo kuva huijaa hiukan, siihen on päässyt vaikuttamaan webbikameran huono kiinnitys (ja ilman väreily. mielestäni kuvio oli silmin katsottaessa täydellinen.
enköhän jätä tuon ihan tuohon ettei tule pilattua valmiiksi hyvää kollimaatiota.

oli muuten selkeä ero "tehdasasetuksiin" kun katseli muutamia planeettoja. Venus oli keskivertoseeingistä huolimatta veitsenterävä ison polttovälin laatuokulla katsottaessa.
Myös mars erottui melko terävänä päivätaivaalta ja napalakki + tummat alueet näkyi selkeästi.

Huomasin nyt valitettavasti että korjauslasi heiluu kehyksissään, mitenköhän sen kiristäminen tapahtuu?

Lainaus käyttäjältä: janius - 07.05.2012, 20:15:40
Tuo kuva huijaa hiukan, siihen on päässyt vaikuttamaan webbikameran huono kiinnitys (ja ilman väreily. mielestäni kuvio oli silmin katsottaessa täydellinen.

Jep, seeing vaikuttaa vahvasti Airy-diskin muotoihin. Hyvin kolimoidussa putkessakin katsotaan välillä kieroja renkaita ja välillä renkaat keskittyvät sekunnin murto-osaksi tähden ympärille. Esimerkkikuvia tähtitestiin löytyy täältä (http://www.willbell.com/tm/tm5.htm) (vieritä sivua alas), mutta ei noita kannata liian paljoa tarkastella jo oman mielenrauhan vuoksikin :tongue:

Lainaus käyttäjältä: janius - 08.05.2012, 19:25:26
Huomasin nyt valitettavasti että korjauslasi heiluu kehyksissään, mitenköhän sen kiristäminen tapahtuu?

Siellä on yleensä jonkinlainen muutamalla ruuvilla kiinnitetty kehysrengas painamassa korjauslasia kehykseensä. Joudut siis irroittamaan korjauslasin (ja jättämään hyvästit täydelliselle kollimoinnille), jos tuota aiot korjata. En tekisi mitään, jollei se korjauslasin heiluminen näkyisi tähtikuvassa visuaalisesti. Tosin tieto lisää tuskaa tässäkin, kun lähdet tuota tutkimaan...

Heilunta on melko suurta joten avasin korjauslasin mutta takapuolella on vain kiinteä raami. Etupuolella on ilmeisesti tällainen kehysrengas, jonka alapuolella on tiiviste.
Renkaassa on kaksi pientä 2mm leveää ja 8mm syvää reikää vastakkain. vain reikiä joiden alla on tiivisterengas ilman mitään ruuvinreikää. Neuvoja kaivataan...

Yksi vaihtoehto mikä tulee mieleen on tiiviste sinne toisellekin puolelle, mutta vähän tarkaksi menee, missään tapauksessa reunat eivät saa painaa lasia vähääkään tiukempaan, pinteessä oleva meniskus olisi huomattavasti pahempi asia kuin löysä. Jos sinne mitään laittaa niin paksuuden pitää olla sellainen että lasia ei mikään oikeasti paina kun se on kiinni sillä määrällä kierroksia ja kehys samassa asennossa kuin tehtaalta tulleessa. Metalli-lasi kontakti ei yleensä ole hyvä asia eli jos siellä sellainen paikka on niin jotakin hieman pehmeämpää välissä voisi olla hyvä.

Lainaus käyttäjältä: janius - 09.05.2012, 15:44:52
Renkaassa on kaksi pientä 2mm leveää ja 8mm syvää reikää vastakkain. vain reikiä joiden alla on tiivisterengas ilman mitään ruuvinreikää. Neuvoja kaivataan...

Kuva rakanteesta olisi hyvä, mutta olisiko tuossa paikka jollekin tehdastyökalulle, jolla tuo kehysrengas on pyöritetty paikalleen kiristämään korjauslasia? Kehysrengasta on varmaan vaikea pyörittää/kiristää ilman tuota aputyökalua. Mutta nämä ovat vain puhdasta arvailuani.

Omassa venälaisputkessani on korjauslasin sisäpuolella kapea muovirengas, jonka alla on kolmen kiristysruuvin kohdalla pehmeät nahkakaistaleet molemmin puolin tuota korjauslasia. Lisäksi putkessa on pehmeä huopa ympäröimässä korjauslasin asennuspaikkaa sivuilta, jotta sen lasipinta ei vain ottaisi kiinni mistään putken metallipintaan.

tossa on jonkinmoinen kuva rakenteesta.

(http://img515.imageshack.us/img515/3581/img0002ri.jpg)

Näyttää tuolta mainitsemani kiristystyökalun reiältä. Tuohon tiivisteen ja kehysrenkaan väliin voisi työntää kolmeen kohtaan jotain lisätiivistettä ja katsoa auttaako tuo korjauslasin heilumiseen (esim. hammastikuilla voinee kokeilla tätä helposti). Tarkoitus ei ole kiristää mitään, vaan ns. ottaa löysät pois. Jos oikein muistan, niin omassa SW150 Prossa oli ihan samaa vaivaa, mutten tehnyt sen korjaamiseksi mitään. Olisikohan tuo tiiviste sellaista vähitellen kovettuvaa ja kutistuvaa mallia, mikä menettää elastisuutensa iän myötä, jolloin korjauslasi alkaa heilumaan?

Huomasin että rengas kääntyy kun laittaa reikään pienen kuusiokolavaimen ja naputtelee varovasti pikkuvasaralla. kyseessä on siis yksinkertaisesti kierteillä oleva rengas. Eiköhän se tuolla kiristy.
Tehtaalla on varmaan ollut joku kaksipiikkinen työkalu tuohon.

Jep ja foorumeita kahlailtuani näyttää että ihmiset ovat myös valmistaneet työkaluja, yksinkertaisin oli luokkaa pari naulaa puutikun läpi sopivalla välillä. Tuolla pitäisi löysät lähteä pois, kiristämistä ei tulisi tehdä ollenkaan, lasin on oltava vähän vapaa muttei tokikaan ihan miten sattuu klonksua.

Tämä on ehkä väärä ketju tälle viestille, mutta toisaalta esittelen tähän yhteyteen sellaisen LowTech Not-so-Advanced Laser Collimator testipenkin tuosta Antin kollimaattoripajan Hotechista (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=9760.0) ideoituna :grin:  (Huom. Jos omistat suunnilleen vireessä olevan MCT-putken niin unohda nämä ohjeet, tämä on tarkoitettu niille putkille joissa kollimaatio on totaalisen pielessä ja lähdetään liikkeelle liki nollapisteestä!)
Huom #2: Tähän kollimointipenkkiin tarvitaan avuksi sellainen laserkollimaattori, joka osaa syöttää normaalin lasersäteen lisäksi jotain ristikkokuvaa tai vastaavaa. Allekirjoittanut käytti tähän viritykseen Howie Glatterin (http://www.collimator.com/coltext.htm#other) laseria sen holograafi-lisukkeella.

Ensin kuva keittiöjakkaraan kiinni pultatusta Santelista ja sen edestä löytyvästä testitaulusta, jonka periaate selviää alta lisää lukemalla.

(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Temp/Santel/Collimation_bench_1.jpg/_small.jpg)

Homma menee siten, että ensin ruuvataan MCT-putki kiinteästi johonkin esineeseen kiinni. Sitten putkesta ruuvataan korjauslasi irti. Nyt kun korjauslasi ei ole häiritsemässä lasersäteen kulkua, voidaan ensiksi säätää putken tarkennuslaite putken rungon kanssa samaan linjaan. Käytin tähän tarkennuslaitteeseen kiinnitettyä laseria ja sen tuottamaa apuristikkoa, jonka avulla säädin fokkarin kiinnitystä kunnes ristikko osoitti keskelle putkea. Toisin sanoen putken etuaukosta tuleva laser-ristikko on rajautunut samalla tavoin putken reunoihin joka puolelta. Ks. seuraava kuva, jossa tarkennuslaite on säädetty linjaan putken suhteen...

(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Temp/Santel/Collimation_focuser_adjustment.jpg/_small.jpg)

Sitten, kun putken tarkennuslaite on linjassa putken mekaniikan kanssa, voidaan keskittyä pääpeilin kohdistamiseen. Tein tätä varten putken eteen noin neliön kokoisen levyn, johon kiinnitin laserkollimaattoria varten säädettävän kiinnityspisteen. Laserkollimaattori osoittaa nyt siis kohti putkea. Kollimattorin kiinnitys selviää seuraavasta kuvasta, mutta tässä voinee käyttää apuna myös säädettävää tasopeiliä, joka palauttaisi lasersäteen takaisin tarkentimen keskelle. Kuvat alla...

(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Temp/Santel/Collimation_bench_2.jpg/_small.jpg)

Periaate on yksinkertainen:
Ensin kohdistetaan tarkennuslaitteesta tuleva lasersäde putken pituusakselilla sijaitsevaan reikään ts. putken tarkentimen optinen akseli kohdistuu juuri tähän pisteeseen. Sitten siirretään laserkollimaattori tähän samaan reikään ja kohdistetaan se takaisin kohti putken pääpeilissä olevaa aukkoa (kohti tarkenninlaitteen okulaariholkkia). Laserkollimaattorille on tehtävä tätä varten jonkinlainen hienosäätö, jolla sitä voidaan kääntää kiinnityksessään kaikkiin suuntiin. Jos käytät säteen palautukseen tasopeiliä, sen on oltava samalla tavoin säädettävää mallia ja pienikokoinen, jotta se ei peitä pääpeilistä heijastuvaa laser-ristikkoa. Huom. Tässä yhteydessä pitää varoa pääpeilistä heijastuvaa lasersädettä (!), kunnes lasersäde on kohdistettuna putken keskellä näkyvään tarkennuslaitteen reikään (=okulaariholkin keskelle). Hyvä keino on peittää aloitusvaiheessa putken etupää valkoisella paperilla, johon on merkitty putken keskipiste. Lasersäde säädetään ensin suunnilleen tähän keskipisteeseen (siirtämättä muuta testipenkkiä mihinkään!). Tämä on helppo tehdä valkoisen paperin avulla, kun lasersäteen sijainti näkyy siinä hyvin. 

Sitten kun lasersäde on säädetty putken keskustaan, poistetaan suojapaperi putken edestä. Tarkennuslaitteen okulaariholkissa on nyt kiinnitettynä muovinen/puoliläpäisevä suojatulppa, jossa lasersäde näkyy jossakin kohtaa suojatulppaa.

(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Temp/Santel/Collimation_laser_beam_adjustment.jpg/_small.jpg)

Viimeistellään laserin kohdistus säätämällä kollimaattorin kallistusta pitimessään, kunnes lasersäde on aivan keskellä suojatulppaa. Nyt lasersäde on putken optisella akselilla ja pääpeilistä heijastuu takaisin kollimaattorista tuleva ristikkokuva. Tämän ristikon tulisi kohdistua symmetrisesti laserin tuloaukon ympärille. Jollei näin tapahdu, säädetään pääpeilin kollimointiruuveilla ristikko keskelle laserin tuloaukkoa. Tuossa aiemmassa ristikkokuvassa pääpeilin säätö on pielessä ja piirsin kuvaan ohuet mustat viivat osoittamaan tätä. Seuraavassa kuvassa näkyy sama ristikkonäkymä, kun pääpeili on säädetty oikeaan asentoon ja se on linjassa tarkentimen kanssa.

(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Temp/Santel/Collimation_bench_3.jpg/_small.jpg)

Tuon jälkeen korjauslasi voidaan kytkeä takaisin putkeen (huomioi kiinnitysmerkinnät) ja korjauslasissa kiinni oleva apupeili voidaan suunnata normaalisti kohdalleen tarkennuslaitteeseen kiiinnitetyllä yksisäteisellä laserilla, jossa lasersäde palaa apupeilistä takaisin lähtöpisteeseensä.
Tälläisella laserpenkissä tehtävällä perussäädöllä päästään kohtuullisen lähelle oikeaa kollimointia, jota voidaan parantaa peilien heijastuskuvia tutkimalla/niiden mukaan säätämällä tai sitten ulkona tähtitestiä tehden ja kollimointia säätäen. Ennen laserin käyttöä, minulla ei ollut mitään keinoa varmistaa pääpeilin suuntausta putkessa (suhteessa fokkariin), jolloin peiliheijastuksia katsomalla saatettiin päätyä tilanteeseen, jossa putken apupeili/pääpeili olivat linjassa keskenään, mutteivat enää linjassa tarkentimen kanssa. Nyt tällaisella lasertestipenkillä päästään tästä ongelmasta eroon :smiley:

Edit: päivitetty tekstiä ja lisätty pari kuvaa...

Lisään vielä tähän alle kuvan Santelin kollimointipäänsäryn aiheuttajasta :shocked:

(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Temp/Santel/Collimation_main_mirror_tilt_problem.jpg/_small.jpg)

Jos MCT-putken pääpeili on päässyt jossakin vaiheessa näin vinoon, niin kollimointia on ihan turha yrittää normaaleilla keinoilla eli apupeilin säädöllä, tarkentimen kohdistuksella putken keskelle tai tähtitestillä tähden Airy disk -kuvia katsoen. Aina tulee lopuksi tilanne, jossa yksi kolmesta optisesta kohdistuksesta (akselista) on liikaa vinossa muiden suhteen (tarkennin/pääpeili/ apupeili). Tarvitaan siis jonkinlainen optinen testipenkki laitteen säätöjen kesyttämiseen, kuten yltä voi lukea. Tekisi mieli sanoa, että tähtitestillä saa pyöriteltyä *CT:n pääpeilin säädöt riittävän "syvälle suohon", ettei sieltä päästä omin neuvoin enää pois ilman tällaisia testilaitteita, joilla pääsee tekemään kaikki säädöt 1-2-3-jne. järjestyksessä.  :huh:

Onko tuota edes mahdollista saada kohdalleen jos pääpeili ja keskeltä menevä putki eivät ole kohtisuorassa keskenään?

Lainaus käyttäjältä: Lithos - 19.05.2012, 18:37:10
Onko tuota edes mahdollista saada kohdalleen jos pääpeili ja keskeltä menevä putki eivät ole kohtisuorassa keskenään?

Santelissa on siis pääpeilille omat kollimointisäädöt, joita käyttäen se pääpeilikin on saatu näin helkkarin vinoon alun alkaen... :shocked:

Säädin tänään tuossa lasertestipenkissä myös Santelin pääpeilin kollimoinnin kuntoon ja nyt putkesta edestä katsoen näkyvät peiliheijastukset ovat linjassa keskenään + tuo lasertesti näyttää muutoinkin vihreää valoa. Odotan vielä tähtitestiä, jotta saan apupeilin linjaan muun optisen systeemin kanssa (ei pitäisi olla jäljellä kuin niitä mikrosäätöjä), mutta tässä vaiheessa kollimointi näyttää todella hyvältä!

mielenkiinnosta kysyn, millaiset säädöt tuossa fokuserissasi on ? Saako fokuserin putken asentoa säädettyä, että se kulkee tarkkaan esim SCT/MCT putken keskilinjalla ? Näyttää olevan merkiltään Starlight instruments, ymmärtääkseni aika laadukas...

Oman C8 parina olevassa WO SCT fokuserissa voi useampaakin kohtaa olla missä esim kamera menee vinoon optiselta akselilta. Ensinnäkin SCT putken perälle tulee SCT kierteinen iso "laippa" (toisinsanoen osa fokuseria), jossa on fokuserin puolella kolme uraan pureutuvaa kiristysruuvia. Niillä ei fokuseria suoraan lukita, vaan asetetaan siten ettei "hölsky". Erillinen neljäs ruuvi, josta sormella pyörittäen lukitaan fokuserin runko tiettyyn asentoon. Toisena tulee fokuserin liikkuva 2" putki, joka sekin on mahdollista olla vinossa. Viimeisenä on esim kameran kiinnitys 2" okulaariholkkiin (jos messinkirengas painaa holkin hieman vinoon fokuseriputkeen nähden)

kiinnostava viestiketju sinänsä, kuvittelisin että itsekin alkaa asiasta ymmärtää jotain :-P

Lainaus käyttäjältä: Timo Kuhmonen - 19.05.2012, 21:37:41
kiinnostava viestiketju sinänsä, kuvittelisin että itsekin alkaa asiasta ymmärtää jotain :-P

Ja minä kuvittelin, ennen kuin aloin lukemaan. Rehellisesti sanottuna en osannut kuvitella kuinka monitahoinen ja monimutkainen asia tämäkin voi olla. Tuossa on taitanut timpellä kulua tunti jos toinenkin.

Lainaus käyttäjältä: Timo Kuhmonen - 19.05.2012, 21:37:41
mielenkiinnosta kysyn, millaiset säädöt tuossa fokuserissasi on ? Saako fokuserin putken asentoa säädettyä, että se kulkee tarkkaan esim SCT/MCT putken keskilinjalla ? Näyttää olevan merkiltään Starlight instruments, ymmärtääkseni aika laadukas..

Santeliin tuli tilattua karvalakkiversio Starlight Instrumentsin FeatherTouch tarkentimesta eli siinä ei ole kollimointisäätöjä. Muutoin nämä Starlight Instrumentsin tarkentimet ovat mekaanisesti todella tukevia eli korkean hintansa arvoisia. Käytännössä tein fokkarille ohuet sovitepalat (0,5mm shimmit) tuonne putkikiinnityksen välyksiin, joilla voin kallistaa tarkenninta sopivasti ennen sen kiinnitystä paikalleen. Tarkentimen keskilinja on säädetty kulkemaan keskellä sitä hajavaloputkea, joka näkyy pääpeilin yllä edellisessä kuvassani (=tarkennin näkee putkesta tulevaa valoa mahdollisimman paljon).

Sitten kun tarkennin oli lukittu paikalleen takakappaleeseen, säädin koko takakappaleen (=tarkentimen keskilinjan) kulkemaan keskellä Santelin alumiiniputkea. Peitin tässä vaiheessa putken etuosan paperilla, johon oli merkitty putken keskipiste laserin tähtäysavuksi. Huomasin tässä vaiheessa, että Santelissa oli jotain vinossa tuossa takakappaleen mekaanisessa tukirakenteessa, koska takakappale/fokkariyhdistelmä ei enää osoittanut kiinnityksen jälkeen suoraan putken keskilinjalle.  Takakappalekin piti siis asentaa hiukan vinoon (0,3..0,5 mm toisesta reunasta), jotta se osoitti oikeasti putken keskelle. Ilmeisesti tässä putkessa hajavaloputki tai fokkarin kiinnityslaippa ovat hiukan vinossa takalevyyn nähden, mikä on tuottanut lisävaikeuksia. (Tätä samaa asiaa ihmeteltiin myös tuolla Antin kollimointipajalla.)

Lainaus käyttäjältä: Timo Kuhmonen - 19.05.2012, 21:37:41
Oman C8 parina olevassa WO SCT fokuserissa voi useampaakin kohtaa olla missä esim kamera menee vinoon optiselta akselilta....

Samantapaisia ongelmia esiintyi Santelin takakappaleessakin (ja fokkarin kiinnityksessä putken kiinnityslaippaan). Jos näitä tutkitaan hiukan tarkemmin, päädytään juuri yllä kuvatun kaltaisiin virityksiin/tuunauksiin putken mekaniikan suhteen. En tiedä onko näillä merkitystä, mutta kun kerran putki on osissa kokoonpantavaksi, niin miksei näitä mekaniikan pikkupuutteita korjaisi samalla? Tuunauksen jälkeen tiesin, että tarkennuslaite osoittaa suoraan keskelle putkea ja saa maksimimäärän valoa putkesta  :smiley:

Lainaus käyttäjältä: Timpe - 19.05.2012, 18:47:50
Säädin tänään tuossa lasertestipenkissä myös Santelin pääpeilin kollimoinnin kuntoon ja nyt putkesta edestä katsoen näkyvät peiliheijastukset ovat linjassa keskenään + tuo lasertesti näyttää muutoinkin vihreää valoa.

Tämä lause oli siis ennen näitä takakappaleen/fokkarin kallistuksia + hiukan säädössä mutkia oikoen ja kuten odottaa saattoi, kuva oli sopivasti "kuralla" tähtitaivaan alla. Päädyin siis tekemään saman kollimointityön tänään uudelleen vielä aiempaa paremmalla tarkkuudella ja huolellisuudella. Kollimoidun laserin kanssa säädettäessä pitää oikeasti olla todella kriittinen säätöjen joka vaiheessa, koska pienikin virhe alkutaipaleella kertautuu kollimointityön loputtua liian suureksi korjata peilien pienillä säädöillä tähtitaivaan alla.

No, tämän päivän kollimointierän jälkeen putki on taas kasassa näillä viimeisillä linjauksilla höystettynä. Otin sillä nyt kokeeksi maisemakuvan EOS 7D:llä käyttäen välissä 2" kulmapeiliä ja 50mm + 35mm jatkopaloja. Toisin sanoen ei se kuvalaatu voisi paljoa tästä huonommaksi tulla :tongue: (Kuva on pienennetty 50%:iin ja sille on tehty kevyt kohinanpoisto + valotuksen korjaus/kontrastin lisäys, linkki vie 2592x1728 pikselin ja 1.2 MB kuvaan.)

(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Temp/Santel/IMG_8341_Santel_180_1800_resize_50.jpg/_small.jpg) (http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Temp/Santel/IMG_8341_Santel_180_1800_resize_50.jpg/full)

Lainaus käyttäjältä: Lithos - 19.05.2012, 22:40:28
Tuossa on taitanut timpellä kulua tunti jos toinenkin.

Jos katsot päiväyksiä, niin ostin Santelin marraskuussa 2010 ja suurimman osan aikaa se on ollut telakalla eri säädöissä ja harjoituskappaleena MCT:n kollimoinnissa. En ole pitänyt tämän kakkosputken suhteen niin kiirettä, kun pääputkena toimiva 300/1500mm Newton on ollut kuvauskunnossa koko ajan ja Santel on ollut sellainen projektiputki, jota tehdään kun siihen tulee fiilistä. Jospa tuosta saisi vielä tehtyä käyttöputken esim. planeettakuvaushommiin tai lyhentimellä muuhunkin kuvaukseen...

Noilla idän ihmeillä on otettu erittäin laadukasta planeettakuvaa, mutta niin on kyllä 300mm newtonillakin... eipähän tuon kanssa ainakaan tarvitse niin paljoa polttoväliä pidentää.

Lainaus käyttäjältä: Timpe - 20.05.2012, 18:43:56
...kuva oli sopivasti "kuralla" tähtitaivaan alla. Päädyin siis tekemään saman kollimointityön tänään uudelleen vielä aiempaa paremmalla tarkkuudella ja huolellisuudella. Kollimoidun laserin kanssa säädettäessä pitää oikeasti olla todella kriittinen säätöjen joka vaiheessa, koska pienikin virhe alkutaipaleella kertautuu kollimointityön loputtua liian suureksi korjata peilien pienillä säädöillä tähtitaivaan alla.

M.O.T.
Näiden säätöjen jälkeen ollaan jo hyvin lähellä oikeaa kollimointia, jos NGC 404 loppukuvasta (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1549.msg104535#msg104535) ja tuolta viestistä löytyvästä testikuvasta (http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Kuvauslaitteistot/Temp/Santel_180_1800_MCT_CCD_Image.jpg/_full.jpg) voi jotain päätellä.  :smiley:

Nettiä selatessa löytyi mielenkiintoinen sivu GSO:n Ritchey Chretien putken kollimoinnista (8" GSO RC), jossa on hyödynnetty Bahtinov-maskia ja LiveView-näkymää RC:n reaali-aikaiseen kollimointiin:
http://deepspaceplace.com/gso8rccollimate.php (http://deepspaceplace.com/gso8rccollimate.php)

Tuolla oleva alkuteksti kuulosti jotenkin tutulta:
Up until now I felt I was continually chasing my tail – adjusting the secondary would not reduce the elongation of off axis stars. Adjustments to the primary when the secondary was poorly aligned made the situation worse, occasionally leading to a 'runaway' situation where adjustments intended to improve on axis performance severely impacted off axis performance – quickly leading to a gross miscollimation situation.

Mutta ratkaisu oli itselleni ihan uusi eli Bahtinovin käyttäminen live-kuvan kanssa:
It's normal for field curvature to cause stars at the edge to be defocused, but all 4 corners should have the same amount of defocus. If the image plane is tilted, stars on one side (or corner) will be further out of focus than the other side.
...
Select which star (corner) that looks the worst. Use the 3 sets of push/pull screws on the back of the scope to move the star from the bad corner toward the center of the field of view. You may only need to move it about 1/3 of the way towards the center. If it moves in the wrong direction, turn the screw the other way. This is the beauty of this method – there is immediate feedback if you are adjusting in the wrong direction.

Lukekaa lisää tuolta www-sivulta, jos aihe kiinnostaa. En tiedä rajoittuuko tämä vain GSO:n RC-putkiin, joissa on tuon mukaan tarkennin ja pääpeilinpidin samassa paketissa...
In this scope the focuser, primary mirror and primary baffle tube move as one unit and can be adjusted using the screws on the rear of the OTA. The scope is often said to have a fixed primary - in fact the primary mirror is fixed to the focuser, not the back plate of the OTA.
...mutta oman logiikani mukaan tämä sama Bahtinov-säätömenetelmä toimisi myös tavallisen *CT:n pääpeilin säätöön (ja olisi helpommin toteutettavissa kuin perinteinen säätö Airy-disk renkaita (munkkirinkilöitä) katsomalla. :smiley: