Lapimmiehen seikkailut astrokuvakusessa. Laitehankinnat, kokemukset ja virheet.

Aloittaja lapimmies, 30.03.2017, 19:22:12

« edellinen - seuraava »

lapimmies

Uhautsi,

Pelasin tuossa Field of viewillä, ja laitoin eri okulaareja ja kohteeksi M42. Näyttäisi siltä, että tuo 17mm toimii minun putkellani "laajakulmana" .  W1lleM mainitsi "Pienemmällä suurennuksella kuva on kirkkaampi ja moni kohde mielestäni antoisampi".

Kuten mainitsi, en ole vielä päässyt testailemaan, niin 17 mm:n okulla m42 täyttäisi koko näkymän. Mutta onko se sittenkin parempi jos vaikka laittaisi jonkun 25mm-30mm? Kohde menee pienemmäksi, mutta kirkkaus kasvaa.
Tämäkin on niitä optiikan ihmeitä. Kirkkaus kasvaa näennäisesti, koska sama määrä fotoneja on pienemmällä alueella. Olenko ymmärtänyt tämän oikein? Jos en ihan väärin ymmärrä fotonien matkaa peilien ja linssien kautta, niin laajakulmaisemmalla okulaarilla kasvaa itseasiassa kontrasti, eikä kirkkaus.
#¤%&#! sentään, kun ois se jalusta täällä niksmannilandiassa, niin pääsis testailemaan.

mistral

Lainaus käyttäjältä: lapimmies - 10.05.2017, 18:02:48
Kohde menee pienemmäksi, mutta kirkkaus kasvaa.
Tämäkin on niitä optiikan ihmeitä. Kirkkaus kasvaa näennäisesti, koska sama määrä fotoneja on pienemmällä alueella. Olenko ymmärtänyt tämän oikein? Jos en ihan väärin ymmärrä fotonien matkaa peilien ja linssien kautta, niin laajakulmaisemmalla okulaarilla kasvaa itseasiassa kontrasti, eikä kirkkaus.

Joo, fotonit menee pienemmälle alueelle, kaikki fotonit on edelleenkin kuvassa, kaikki jotka osuu pääpeiliin. Ainoastaan jos okun pupilli on isompi kuin silmän pupilli, silloin osa fotoneista menee harakoille.

Laajakulmaisella ei ole muuta eroa kuin tuo kulma. Mutta jos tarkoitat vaikkapa Seulasten katselua (kenttää johon just ja just mahtuu Seulasten "kauha") ja valittavana on 50 ast. 82 ast. okut, niin 82 toimii lyhyemmällä polttovälillä. Tämä taas vähentää taustataivaan valoa koska pupilli on pienempi ja näin kontrasti vähän paranee. Mutta toisaalta pienempi pupilli heikentää kontrastia kohteen himmenemisen kautta. Kumpi voittaa, himmeämpi taustataivas vai heikompi kontrasti? Luulisin että heikompi kontrasti, eli on löydettävä kompromissi suurennoksen ja kontrastin välillä. Käytännössä nopeasti huomaa, mikä on sopiva oku.

VP

17mm on varmasti hyvä yleisokulaari, sen verran kyseenalaistan myös omia pohdintojani että meneeko jo liian laajaksi 32mm okulaarilla. Tuosta panaviewistä on olemassa myös 26mm versio. Se tuottaisi noin 35x suurennuksen. Katsoppa vaikka tällä minkä kokoisia olisivat M31, M45 tai vaikkapa M42. Etenkin jälkimmäinen on sellainen kohde josta lähtee sivuille heikompia juovia joita voi kutitella esiin pienellä suurennuksella. Seulaset on myös hyvä kohde jotta se ylipäätään mahtuu kuvaan.

http://astronomy.tools/calculators/field_of_view/

Katsoin hieman omia piirroshavaintoja ja käytetyin suurennus on ollut n. 46x, tosin se johtuu siitä että putkeni polttoväli on 1500mm. Onpa seassa erilaisilla havaintovälineillä suurennuksia väliltä 15x (70mm f/6.7 apo, 32mm panaview) ja 2000x (Tähtikallion 36" Astrofox, Baader Morpheus 4.5mm, 2.5x barlow).
Nojoo, en nyt toki suosittele kyllä millään putkella 2000x suurennusta (oli pakko kokeilla kun kerran tilaisuus oli, sanottakoon että "ihan vähän" vatkasi ilmakehä). Mutta vakavampaa havainnointia on tullut tehtyä mm. 500x suurennuksella jonka kyseinen tuutti kestää hyvin. Pienempien apertuurien ongelmana on että kuvasta tulee liian tumma suurennuksen ollessa liian iso.

Jos mennään toiseen ääripäähän niin 15x suurennus oli itseasiassa melkoinen kokemus. Oli ihan mahtavaa kääntää putkea pitkin linnunrataa tähtien vilistäessä ohi. Katselin sillä myös NGC7000 sumua joutsenessa sekä myöhemmin talvella surullisen kuuluisaa M42, joka kyllä oli hienon näköinen. Se hyppäsi taustasta esiin erinomaisen hyvin. Isommilla putkilla ja suurennuksilla (12" Dobson, sama okulaari) en ole saanut esiin yhtä selkeästi himmeämpää ympäristöä / M43 seutua sekä trapetsista lähtevien kirkkaiden "viuhkojen" välimaastoa.

Mutta hei, hienoa että visuaalihavainnotkin kiinnostaa sinua! Meitä ei ole liikaa, johtuen pitkälti siitä että ihmiset usein olettavat näkevänsä kohteen selkeästi. Todellisuudessa moni kohde onkin paljon haastavampi nähdä ja siinäpä jutun juoni onkin. Pidemmälle ehdittäessä kannattaa alkaa piirtämään mitä havaitsee, silloin voi verrata jälkeenpäin vaikkapa valokuvaan onko piirretyt sumut oikeita. Minullakin on monia rajatapauksia joita on joutunut katsomaan pitkiä aikoja fiiliksellä että jotain siellä on. Usein perstuntuma sekä huolellinen piirros heikosti näkyvistä kohteista osoittautuukin oikeaksi, onpa sekaan mahtunut kaksi vesiperääkin mutta elämä on.

Enpä muista olenko joskus linkannut, mutta tuolta voit lapimmies katsoa millaiselle kohteet näyttävät okulaarista.
https://taivaanpallo.wordpress.com/piirroshavaintoja/

Ja toki tähän pitänee linkittää mielestäni huippupiirtäjän ja havaitsijan, Aldebaranin, blogi. Kun piirroshavainnoista kerran on puhe:
https://celest1alsphere.wordpress.com/

(Huh, tulipas pitkä litania)

-V

lapimmies

Lainaus käyttäjältä: W1lleM - 10.05.2017, 23:35:43
17mm on varmasti hyvä yleisokulaari, sen verran kyseenalaistan myös omia pohdintojani että meneeko jo liian laajaksi 32mm okulaarilla. Tuosta panaviewistä on olemassa myös 26mm versio. Se tuottaisi noin 35x suurennuksen. Katsoppa vaikka tällä minkä kokoisia olisivat M31, M45 tai vaikkapa M42. Etenkin jälkimmäinen on sellainen kohde josta lähtee sivuille heikompia juovia joita voi kutitella esiin pienellä suurennuksella. Seulaset on myös hyvä kohde jotta se ylipäätään mahtuu kuvaan.

http://astronomy.tools/calculators/field_of_view/

Uhhautsi,

kiitos kattavasta selityksestä. Juurikin tuolla Field of Viewillä mie pelasin. Samaten stellariumilla. Ja tulin juurikin tulokseen että tuo 17mm voisi olla yleisokulaari. Noiden edellisten pelien perusteella minulle varmaan piisaa juurikin joku 25/26mm oku, laajempiin näkymiin. Tietenkin jos ebaysta tarttuu jotain okuja, niin eihän niistä haittaakaan ole. Olen varmaan lukenut 20 kilmoteriä keskustelupalstoja mm okulaareista. Sellainenkin on käynyt ilmi, että joka toiselle on hyvä, toinen ei siitä tykkää. Huutokaupasta nuita huutelen ja jos halvalla tarttuu, niin voi sitten kokeilla ja muodostaa oman mieleipiteen  juuri minun silmämunalleni sopivista okulaareista.
Ne joista en tykkää, niin voin sitten pistää kiertoon.

Lainaus käyttäjältä: W1lleM - 10.05.2017, 23:35:43
Mutta hei, hienoa että visuaalihavainnotkin kiinnostaa sinua! Meitä ei ole liikaa, johtuen pitkälti siitä että ihmiset usein olettavat näkevänsä kohteen selkeästi. Todellisuudessa moni kohde onkin paljon haastavampi nähdä ja siinäpä jutun juoni onkin.

Kakarana joskus ihastelin Andromedaa (Ainakin luulin ihailevani) naapurin RET-45 putkella, ja vaikka Andromeda olikin lähinnä tuhnu, se oli silti mukava kokemus. Kyllä mulla visuaaliäimistely kiinnostaa myös, vaikka kuvaamiseen ehkä tulenkin kuluttamaan enemmän aikaa. Pittää nuo visuaalihavainnot tehdä ennenkö tässä näkö lähtee :D

VP

Andromeda on hyvä kohde aloittaa, lisäksi M81/82, M45, M42, M27 ja M57 kannattanee pistää havaintolistalle jahka sen aika on.

Visuaalihavaintoihin vaikuttaa ennen kaikkea keliolosuhteet (läpinäkyvyys, seeing) ja havaintopaikan pimeys. Monet yöt olen havainnut eripuolilla savonmaata ja kyllä elämyskerroin kasvaa merkittävästi valosaasteen vähentyessä. Lisätään soppaan hyvä läpinäkyvyys ja seeing niin jestas kun kelpaa tuijotella taivaalle. Valitettavasti suomessa nuo yöt ovat harvassa, mutta aina pitää yrittää!

Toinen merkittävä tekijä on se miten hyvin ihminen osaa havaita. Oppikirjaa tähän ei oikeastaan ole, mutta paras ohje on katsoa sivuun kohteen ohitse kun havaitaan jotain himmeää (syvä taivas). Jos kohde on kirkas, kuten vaikkapa jupiter, siitä ei ole hyötyä ja silloin katsotaan suoraan kohdetta. Itselleni ongelma on että kun katson kohteen ohitse se ei näy niin terävänä enää, onkin vaikeaa tasapainotella terävyyden ja ohikatsomisen tuoman edun rajamailla. Nykyisin teen niin että katson keskelle okulaarin kuvaa mutta siirrän kaukoputkea niin että kohde on hieman laidassa. Kuten vaikkapa tässä: https://taivaanpallo.files.wordpress.com/2017/03/m27.jpg

Havaitsijan kokemus parantaa havaintoja merkittävästi, onpa kerran käynyt niinkin että tein havaintoja Tähtikalliolla Messier 108 galaksista. Siinä näkyi hyvin mielestäni rakennetta ja muoto selkeästi vaikka pintakirkkaus olikin pieni, eräs toinen vierailija halusi myöskin katsoa ja yllätyksekseni hän väitti kiven kovaa ettei koko galaksia ole kuvakentässä. Moneen kertaan kuvailin hänelle galaksin paikkaa ja suuntakulmaa kun hän katsoi okulaariin. Ei valitettavasti nähnyt vaikka minulle kohde oli helpohko, käänsin sitten putken Messier 42 johon hänkin oli tyytyväinen. Minulle taas kyseinen kohde on jo niin monesti katsottu että se käy tylsäksi! :wink:

-V

lapimmies

Uhhautsi.

Kollimointiketjuja on jo niin paljon, etten kehtaa enää uutta avata.
Meinasin alkaa kasamaan tuota putkea joka tuli "osissa". Pääpeili on erillisessä paketissa. Kun tuon nyt lyö nippuun, saako sen kollimoitua ihan filmipurkilla, vai onko joku oikea "työkalu" välttämätön?

Toisekseen olen ihmetellyt puhetta jatkuvasta kollimoinnin tarpeesta. Mikä siellä mekaniikassa oikein antaa periksi, ettei kerran kollimoitu pysy säädöissään?

mistral

Lainaus käyttäjältä: lapimmies - 04.06.2017, 10:46:14

Toisekseen olen ihmetellyt puhetta jatkuvasta kollimoinnin tarpeesta. Mikä siellä mekaniikassa oikein antaa periksi, ettei kerran kollimoitu pysy säädöissään?

Oiskohan syynä tarkkuus, eli optiikassa ei saisi olla juurikaan heittoja.

Wikipedian taulukko

Femtometri fm tuhannesbiljoonasosa metristä 10−15 m Esimerkiksi atomiytimien läpimitat
Pikometri pm biljoonasosa metristä 10−12 m Esimerkiksi atomien laskennalliset säteet
Nanometri nm miljardisosa metristä 10−9 m Esimerkiksi valon aallonpituus sekä mikroprosessorin niin sanottu viivan leveys.
Mikrometri μm miljoonasosa metristä 10−6 m Hyvin pienet mekaaniset mitat (aikaisemmin käytettiin myös nimitystä mikroni.[12])
Millimetri mm tuhannesosa metristä 10−3 m Rakennepiirustusten yleinen perusyksikkö (koneet, rakennukset yms.)
Senttimetri cm sadasosa metristä 10−2 m Lukuisissa eri yhteyksissä, kuten esimerkiksi ihmisen mittasuhteiden ilmaisemiseen.
Desimetri dm kymmenesosa metristä 10−1 m Käytetään harvakseltaan. Esimerkiksi laskutoimituksissa litrat muutetaan usein kuutiodesimetreihin (1 l = 1 dm3).
Metri m yksi metri 100 m Isot rakenteet (esimerkiksi laivan pituus), lyhyet matkat maastossa (alle kilometri).



Jo mikrometri on pieni mitta mutta optiikassa mennään nanometrien tasolle. Siksi kollimointi ei välttämättä pidä. Jo pelkkä putken asennon muutos voi vääntää runkoa hivenen mikä näkyy kollimoinnissa.

Lisäys:
Mietin vielä nanometriä ja tulin siihen tulokseen ettei niin tarkkaa kollimointiruuvia olekaan, jolla päästäisiin nanoluokkaan. Eli kollimoinnilla päästään mikroluokkaan. Se että zygo-testissä ollaan nanoluokassa, johtuu siitä että peilin tarkkuus on eri asia kuin kollimoinnin tarkkuus.

VP

Lainaus käyttäjältä: lapimmies - 04.06.2017, 10:46:14
Uhhautsi.

Kollimointiketjuja on jo niin paljon, etten kehtaa enää uutta avata.
Meinasin alkaa kasamaan tuota putkea joka tuli "osissa". Pääpeili on erillisessä paketissa. Kun tuon nyt lyö nippuun, saako sen kollimoitua ihan filmipurkilla, vai onko joku oikea "työkalu" välttämätön?

Toisekseen olen ihmetellyt puhetta jatkuvasta kollimoinnin tarpeesta. Mikä siellä mekaniikassa oikein antaa periksi, ettei kerran kollimoitu pysy säädöissään?

Eikös se Newton -tyyppinen ollut? Kannattanee ostaa kollimointilaser, elämä helpottuu etenkin kuvauskäyttöä ajatellen.

-V

RL

Lainaus käyttäjältä: lapimmies - 04.06.2017, 10:46:14
Uhhautsi.

Kollimointiketjuja on jo niin paljon, etten kehtaa enää uutta avata.
Meinasin alkaa kasamaan tuota putkea joka tuli "osissa". Pääpeili on erillisessä paketissa. Kun tuon nyt lyö nippuun, saako sen kollimoitua ihan filmipurkilla, vai onko joku oikea "työkalu" välttämätön?

Toisekseen olen ihmetellyt puhetta jatkuvasta kollimoinnin tarpeesta. Mikä siellä mekaniikassa oikein antaa periksi, ettei kerran kollimoitu pysy säädöissään?

Filmipurkilla saa apupeiin keskitettyä focuserille ja kollimoinnin hyvään suuntaan. Laserilla saa optisen akselin suoraksi, joka on tärkeämpää kuin tuo apupeilin tarkalleen keskellä oleminen.

Pääpeili on iso ja painava lasinpalanen ja se on newton putkissa suht löysällä kiinni. Koska jos se olisi liian kireällä, niin ongelmaksi tulisi "pinched mirror" eli peili menisi puristuksiin lämpötilan vaihtuessa(kuva liitteenä). Joissakin newton putkissa saattaa kollimointi hitusen muuttua, kun jalusta kääntää putken toiselle puolelle taivasta osoittamaan.

lapimmies

Uhhautsi.

Peili paikalleen. Sitten sitä säätämistä filmipurkin kanssa. Tuolta se näyttää 5mm:n reijästä. Apupeiliin en ole vielä koskenut. Tähtiähän en pääse testaamaan kun ei ole vielä niitä hilppeitä kameran liitämiseksi ja okulaaritkin on suomessa.

Miltäs tuo näyttää ammattilaisten silmään?

VP

Näyttäisi ainakin nuo sisäosan rinkulat epäkeskolle, joten mikäli oikein kuvaa tulkitsen jokin on vinossa (himmeitä harmaita länttejä näkyy tuolla sisäosissa).

Itse tuskailin myös alkuun filmipurkin kanssa, sitten ostin Farpointilta kelvollisen kollimointilaserin ja Cheshiren kun kyllästyin säätämiseen. Halvempikin laser ajaa asiansa alkuun, etenkin kun sinulla ei ole niin pienellä aukkosuhteella olevaa putkea niin se antaa hieman enemmän anteeksi virheitä. http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/language/en/info/p6361_Farpoint-2--Collimation-Kit-with-Carrying-Case---Laser-and-Cheshire.html

Ideahan on, että ensin sohit laserin putken apupeilin kautta pääpeilille. Keskität apupeilin suhteessa pääpeiliin (lasersäde osuu sen mustan rinkulan sisälle keskelle pääpeiliä), sen jälkeen vaihdat tilalle "filmipurkin" eli cheschiren jolla katsot heijastuksista pääpeilin suoraan (kaikki rinkulat ovat symmetrisiä). Tällä metodilla ei tarvitse arpoa apupeilin suoruutta, kun sen voi tehdä laserilla. Toki pääpeilinkin kautta saa säteen palaamaan takaisin lähtöpisteeseen. Sillä saa usein riittävän hyvän kollimoinnin aikaiseksi myöskin, jos ei kuvaa isolla kennolla ja nopealla putkella. Muussa tapauksessa cheschire on melko välttämätön. Myös Catseyen vehkeisiin on tutustuminen, jos vakavampi kollimointisysteemi tulee joskus ajankohtaiseksi.

Tähän yhtälöön ei toki oli sitten vielä huomioitu fokuserin kallistusta, joskus sitäkin tarvitsee tehdä. Mutta älä huoli siitä vielä. :laugh:

-V

lapimmies

Uhhautsi,

Kiitos taas W1lleM:lle vastauksista. Nuo harmaat läiskät ovat kännykän takakannesta heijastuvia. Jostain luin että kaikki ympyrät eivät pidäkään olla keskellä joissain Newtonmalleissa. Olikohan niin, että nopeissa newtoneisa ne ovat vähän epäkeskeisesti? En löydä enää sitä ketjua, missä tästä keskusteltiin. 

Löysin tämmösen kollimointivideon, jota meinaan soveltaa jahka saan ne laaserit ja cheshiret. https://www.youtube.com/watch?v=n97dn-nGGlo

Vaikka onkin tuo filmipurkki 6mmm:n reiällä, silti siinäkin silmää liikuttamalla "kollimointi" näyttäisi muuttuvan, joten apuvälineitä tarvitaan.

PS:Jossain ketjussa myös mainittiin, että Jupiterin ja Saturunuksen kuvaaminen on poissa pelistä vuosiksi. Miksi? Eikös ne planeetat kuitenkin kerran vuodessa ole oppositiossa? Vaikka miten yritin miettiä, en keksinyt syytä moiselle väitteelle. Voisikohan joku viisaampi minulle vääntää vähän ratakiskoa?

PPS: Totta tosiaan, ei tunnu löytyvän aloittelijoille sopivaa kollimointiohjetta kuvineen suomen kielellä. Semmosen voisi värkätä, jahka ensin oppisi kollimoimaan :)

einari

Valitettavasti Jupiter ja Saturnus ovat suunnilleen seuraavat kymmenen vuotta ekliptikan eteläpuolella, toisin sanoen niin matalalla meidän leveysasteilta katsoen ettei pysty havaitsemaan.
___
Tapio

RL

Lainaus käyttäjältä: lapimmies - 07.06.2017, 18:50:30
Jostain luin että kaikki ympyrät eivät pidäkään olla keskellä joissain Newtonmalleissa. Olikohan niin, että nopeissa newtoneisa ne ovat vähän epäkeskeisesti? En löydä enää sitä ketjua, missä tästä keskusteltiin. 

Vaikka onkin tuo filmipurkki 6mmm:n reiällä, silti siinäkin silmää liikuttamalla "kollimointi" näyttäisi muuttuvan, joten apuvälineitä tarvitaan.


Kuva liitteenä.

Jos 6 millin reijällä kollimointi muuttuu, niin sitten pienempää reikää, jotta aina tulee keskeltä katsottua.

lapimmies

Kiitos Roope.

Juuri tällaista kuvaa kaipasin.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 04.06.2017, 12:00:56
Lisäys:
Mietin vielä nanometriä ja tulin siihen tulokseen ettei niin tarkkaa kollimointiruuvia olekaan, jolla päästäisiin nanoluokkaan. Eli kollimoinnilla päästään mikroluokkaan. Se että zygo-testissä ollaan nanoluokassa, johtuu siitä että peilin tarkkuus on eri asia kuin kollimoinnin tarkkuus.

Kiitos analyysista Mistral. Foorumin kollimointiguru Timpen kommenteissa hänen RC-putken säätämisessä tuli mielikuva, että pelkän työkalun näyttäminen kollimointiruuville jo muuttaa kollimointia :)

Mikähän mahtaa olla eri telskoopeilla kollimointiruuvien kierteen nousu? Miten suurella "vaihteella" se on linkitetty apupeiliin? Kyllä nanoluokkaan luulisi pääsevän ruuvin liikkeellä, muuta jos "vaihde" on liian iso, tarkkuus kärsii.  Tarkoitan sitä, että jos ruuvit ovat hyvin lähellä kiinnityspistettä, pienikin liike vaikuttaa enemmän. Jos ruuvit taas olisivat apupeilin ulkoreunoilla, säätäminen olisi "herkempää".