Moottorifokuseri oli toki käytössä ja videolta kellotin ajoajan ja kävin sen avulla nyt kellarissa mittaamassa matkan: Aika tarkkaan 1mm oltiin molempiin suuntiin fokuksesta noissa. Ja sen tietäen helppohan tuolta videoilta oli hakea se 0,7mm kohta ja siitä etsiä ja pinota pari-kolmekymmentä ruutua molemmin puolin. Ei se kyllä mielestäni mitään uutta tuonut. Alla olevassa kuvassa pinotut kuvat ylinnä. Siinä alla pari parasta löytämääni yksittäisruutua, ei ihan samankokoisia löytynyt. Ja sitten alinna 2x koossa, eli originaaliskaalassa fokuksessa oleva yksittäisruutu.
Aika hassun näköinen nuoli on fokuksessa oleva tähti, joka osoittaa kohti zeniittiä. Nuolen koko näyttäisi olevan luokkaa 7" tai ylikin. Koska kameran edessä ei ollut suodinta, se näki UV:sta IR:aan ja ilmakehän dispersio 22 asteen korkeudella tuolla kaistalla taitaa olla jo useampi kaarisekunti. Eli en liikaa nyt mieti tuota fokuksessa olevaa muotoa, mutta aiemmissa IR-suotimen läpi Procyonista otetuissa fokuksessa tai lähellä olevissa kuvissa oli samaa nuolimaisuutta niissäkin havaittavissa ja noita pahuksen poikkiraitoja. Komaksi (kollimointi) silloin pohdin, mutta onkohan sittenkään?
Ransun havainto on aivan oikea, kaksitoista ripaa on siellä alla ja ne tosiaan taitavat näkyä läpi. Uskon, että sama rakenne aiheuttaa peilin jäähtyessä alikorjausta, joka sitten lämpötilan tasaantuessa katoaa pois. Vaikea arvioida paljonko noista rivoista oikeasti on haittaa, eivät ainakaan tuossa Ransun linkittämässä testissä tainneet haitata.
Mutta sitten toisesta Betelgeuze - videosta löysin aika hyvälaatuistakin yksittäiskuvaa, jota sitten vielä hiukan terävöitin ja lisäsin kontrastia (alla). Ihan nättejä rinkuloitahan siinä näkyy. Ihan pyöreitäkin ovat, tosin juuri tähän ruutuun seeing niitä väänteli hiukan soikioksi. Mutta valitsin silti tämän ruudun, koska tässä erikoisen hyvin näkyy jälleen tuo oikean puoliskon epämuodostuma: Kuvio ikäänkuin purkautuu kello kahden suuntaan. Lisäksi iso viivakimppu halkaisee koko kuvion kello 11:sta kello 5:een. Tämä sama näkyy kaikissa vähänkin paremmissa videoissa, mutta pinoon se ei tule mukaan. Tuo kello 2:en suunta on taivaalla ylöspäin, eli sinne voisi jotain jäännöslämpöä nousta ja sinne päin dispersio venyttää tätä epäonnista ilman suodatinta otettua materiaalia. Mikä ihme tuo häiriö on? Onko se dispersion monistama ja jotenkin venyttämä vaakasuora apupeilinpitimen varsi? Vai jokin apupeilissä oleva virhe? Pääpeilistä tuo ei tule, koska pysyy paikallaan pääpeiliä pyöritettäessä. Onko tuo häiriö sama, joka näkyy fokuksessa nuolimaisuutena ja sen raitaisuutena?
Jos tuolle ei kukaan mitään luonnollista selitystä keksi, tuo voisi olla juuri sen kokoluokan häiriö, mitä olen etsinyt. Ikäänkuin ihan omassa fokuksessaan oleva osio. Ja tuo voisi olla apupeilissä kun kerran ei reagoi pääpeilin pyörittämiseen.
Yhteenvetoa: Joko Suomessa on jatkuva, 100-prosenttisen terävä ja voimakas seeingin raja juuri 40 ja 50 cm:n välissä, tai putken säädöissä tai optiikassa tai molemmissa on jotain häikkää. Liveruudulla häiriö muistuttaa sitä, kuin päällekkäin olisi kaksi hiukan eri fokuksessa ja eri kohdassa olevaa kuvaa. Häiriö ikäänkuin vahvistaa seeingin moninkertaiseksi. Lievä epäfokus aiheuttaa juuri sellaisen oireen.
Ronchi-okulaarilla ja kehnoilla tähtitestiyritelmillä astigmatismi alkaa olla täysin pois suljettu. Vielä jäähtymässä oleva peili näyttää ajoittain mahdollisia alikorjauksen merkkejä, jotka häipyvät peilin jäähtyessä. Tähtitestikuvissa näkyy mahdollisesti peilin tuentaripojen "haamu". Häiriön kokoluokasta on paha sanoa mitään, mutta pidän tuota pienenä. Eikä tuolla putkella saanut yhtään skarppia ruutua edes kesäkelillä. Silloinkin tein vertailun 400P:hen, mutta silloin syytin seeingiä ja heijastuksia. Nyt väitän, että sama juttu oli silloin. Tämä sulkee pois pakkasen vaikutuksen ja sen myötä tuentarimat jääkööt sivuun toistaiseksi. Ja kun hyvin vajavaisista tähtitestikuvioista ja videoista ei löydy mitään ripoja vahvempia virheitä, oletetaan toistaiseksi, että siellä ei siis sellaisia silmille hyppääviä ole. PAITSI tuo kummallinen kuvajainen y.o. kuvassa, joka olisi juurikin tarpeeksi iso ja kummallinen tuottamaan havaitunlaisia ongelmia, ellei sille löydy selitystä.
Tuo ylläoleva johtaa seuraavat tutkielmat apupeilin pariin. Lienee aika vaihtaa apupeili ja toteuttaa seuraavat tähtitestit 400:n apupeilillä (ja ir-pass suotimella) sekä oikeaoppisella fokusointimatkalla. Ja seuraavat kuukuvat otetaan powermatella, jolloin komakorjaavan barlowin vaikutus jää pois ja kollimoinnin tai sen puutteiden taso näkyy kuvissa heti: jos kollimointi on kohdallaan, eikä muuta vikaa ole, kuvan keskellä on skarppia ja reunoilla komaa. Jos kollimointi on pielessä, jostain kohdin laaja-alaista ASI183MM kuvaa löytyy kuitenkin se skarppikin kohta jos sellainen on. Ja toki parempaa keliä saisi olla.
Ai niin, ja erittäin nöyrä kiitos kaikille apua, neuvoja ja vinkkejä antaneille! Kyllä tämä vielä ratkaistaan, sillä emme halua tuomita Suomalaisia harrastajia ikuiseen, ehdottomaan seeingistä johtuvan apertuurirajan ikeeseen, vaan päästää vehreämmille resoluutioille ennen jättiläisplaneettojen paluuta
