Greenpeace & co vastustavat myös ydinparistoja avaruusluotaimissa ja tässä sitä sitten ollaan...
On ihan turha yrittää vääntää asiasta jälkiviisastellen poliittista kysymystä. Edes heittona. Mutta käsitelläänpä asiaa nyt kuitenkin.
Ei, syy ei todellakaan ole missään ydinpariston (RTG) puuttumisessa.
RTG-yksiköille kyllä on paikkansa*, mutta niitä ei todellakaan kannata pistää jokaiseen avaruusluotaimeen ihan vain varmuuden vuoksi. Samalla periaatteella pihalle lähtevän ihmisten kannattaisi aina kantaa ulkona mukanaan heijastinta, lamppua, kypärää, asetta, vähintään kolmea puhelinta, vaihtovaatteita, myrkkysumutinta, foliohattua, moukaria ja eväslaatikkoa. Vastaan voi tulla tilanne, että niitä tarvitaan, jos jokin menee pieleen. Moniko varautuu noilla kaikilla - tai edes sillä heijastimella? Varsinkin kun reissuunlähtöpaino lisääntyy ikävästi jokaisen lisätavaran myötä. Ja tuo on oleellista avaruuslennoissa.
RTG ei ole kannattava niissä laitteissa, jotka kykenevät toimimaan ilman niitä (vaikkapa aurinkopaneeleilla tai normiparistoilla). Philae on tällainen. Se on suunniteltu niin, että tavoite ja tutkimukset onnistuivat lähes täysin vaikka vekotin pomppi odottamattomasti ja päätyi kyljelleen varjoon. Tuon pitäisi olla selvää kenelle tahansa, joka tietää mitään avaruustutkimuksen haasteista ja perustutkimuksen tavoitteista. Jos koko homman ongelma oli yksinkertaisen reaktiomoottorin epäkuntoon meno, niin eikö olisi hieman järkevämpää jälkiviisastelua arvostella sen rakentajia? Ja yleensäkin, mitä järkeä on etsiä "syyllistä", kun voi oppia?
Ydinparistolla varustetulla laitteellakaan ei muuten olisi pötkitty pidemmälle. Voi olla, ettei edes näin pitkälle, sillä sellainen lisää laitteiston monimutkaisuutta ja kustannuksia aika tavalla. Liian paljon maksava laite olisi voinut jäädä rakentamatta. Philaen tehontarve on kai ehkä 50 W, ja sopiva ydinparisto suojauksineen tekisi siihen yli 10 kg massalisän. Sellainen kertautuu laukaisumassan kasvun kautta pyöreästi satojen tuhansien eurojen lisäkuluiksi. Puhumattakaan suunnittelu- ja valmistuskuluista monimutkaisemmassa systeemissä. Jos homman hoitaa muilla keinoin riittävän hyvin, miksi riskeerata systeemiä lisämonimutkaisuuksilla ja -epäilyttävyyksillä? Lisäksi PR kärsii, ja sitä kautta koko julkisrahoitteisen puljun yleisrahoitus.
Ydinparistoissa käytetyt aineet ovat vaarallisia (usein sekä radioaktiivisia että myrkyllisiä), siitä
ei pääse mihinkään. Kyse ei ole vain laukaisun tai kiertoradalta tippumisen aiheuttamista vaaroista, vaan myös valmistuksen, käsittelyn ja kuljetuksen ongelmista. Toki suojaustoimet ovat useimmiten riittäviä, mutta onnettomuuksia sattuu kun on kyse ihmisistä. Olisiko riskinotto sen arvoista, varsinkin kun on paljon turvallisempia vaihtoehtoja?
Ydinparistojen turvallisuudesta / hyvyydestä / huonoudesta voisi vääntää kättä maailman tappiin asti, eikä tämä liene oikea ketju niille. Ehdotan, että jos asia kiinnostaa enemmän, keskustelu siirretään aivan omaan ketjuunsa, moderaattorin oikeaksi katsomaan paikkaan.
Jarmo
* Pitkäikäisten ja kaukana Auringosta toimivien Voyagerien, Pioneerien ja Cassinin käytössä RTG:t ovat hyvinkin järkeviä. Nykyisin Maata tai Marsia kiertävillä satelliiteilla ei pitäisi olla RTG-tarvetta, aurinkopaneeliteknologia kun on kehittynyt aika pitkälle. MSL:stä en oikein tiedä - se taitaa olla enemmän sellainen "because we can" -juttu.
