Valitettavasti Philae-laskeutuja päätyi pomppausten jälkeen kolmannella alastulollaan kyljelleen erittäin varjoisaan paikkaan, jossa sen yksi laskeutumisjalka osoittaa avaruuteen poispäin komeetasta, ja jonne aurinko paistaa vain 1,5 tuntia kerrallaan odotetun 5-6 tunnin sijaan. Tämä merkitsee, että n. 60 tunnin kuluttua laskeutumisesta luotain siirtyy "talviunitilaan". Sen akun on suunniteltu kestävän tuon 60 tuntia, ja aurinkopaneelien olisi määrä ladata vara-akkua, jonka varassa toimintaa voitaisiin jatkaa.
Mikäli komeetan asento muuttuu sen edetessä radallaan suotuisammaksi auringon energian saamiselle laskeutujan aurinkopaneeleihin, laskeutuja on rakennettu siten, että riittävän määrän aurinkoenergiaa saatuaan se ensin lämmittää akkujaan, minkä jälkeen se alkaa ladata niitä. Riittävän energiatason saavutettuaan laskeutuja voi jälleen herätä.
Akkujen rajallinen energia aiheuttaa tarpeen priorisoida suunniteltuja tiedekokeita. Ensimmäinen tiedekokeiden sekvenssi epäonnistui siltä osin kuin olisi vaadittu kontakti komeettaan, koska heti laskeutumissignaalin tultua koesarja käynnistyi, mutta alus pomppasi noin kahden tunnin ajaksi irti komeetan pinnalta. Kuitenkin magnetometri ja infrapunamittaus auttoivat arvioimaan luotaimen ponnahdusdynamiikkaa (liikenopeutta ja mm. pyörimistä).
Poran käyttöä ei olla vielä täysin suljettu pois, mutta sen käyttöön liittyy riski laskeutujan kaatumisesta vielä pahempaan asentoon. Poraaminen turvallisesti edellyttäisi ankkuroitumista, ja toisaalta myös ankkuriharppuunoiden käyttäminen voi aiheuttaa momentin, joka riittää asennonmuutokseen. Tiedekokeita priorisoidaan energiatilanteen vuoksi tarkasti.
Tiedotustilaisuudessa arvioitiin laskeutumisalueen olleen kovempaa materiaalia kuin odotettiin, mikä osaltaan edesauttoi ponnahtamista takaisin avaruuteen komeetan pinnalta. Kylmäkaasusuuttimen avulla tätä liikemomenttia olisi kuitenkin toki voitu hillitä. Jo ennen laskeutumista julkaistussa The Telegraph-lehden
artikkelissa haastatellut asiantuntijat pohtivat tarkemmin kylmäkaasusuuttimen vikaantumisen laskeutumiselle tuomaa riskiä (joka sittemmin realisoitui).
Sinällään on myös outoa, että luotaimen telemetria kertoi harppuunoiden lauenneen, mikä johti juuri ensimmäisen tiedekoesekvenssin automaattiseen käynnistymiseen, vaikka laskeutuminen ei ollutkaan tapahtunut vielä stabiilisti.
Lennonjohtajat totesivat tiedotustilaisuudessa, että hoidettua tuli nyt sekä ensimmäinen, toinen että kolmas laskeutuminen - ja vieläpä lähestulkoon kaikille suunnitelluille alueille. Ensimmäinen laskeutuminen tapahtui todella tarkasti vain noin metrin etäisyydelle aiotusta maalista. Kun ajattelee, että 500 miljoonan kilometrin päässä olleelle Rosetta-luotaimelle piti lähettää lähes puolen tunnin aikaviiveellä käsky irrottaa Philae-laskeutuja laskeutumismatkalleen lentodynamiikan kannalta arvioiden mukaan 3 cm tarkkuudella, on suoritus tältä osin huikea.
