Meteoriitit ja metallinpaljastimet

[PETK]

Muutama vuosi sitten tulin rakentaneeksi PI (pulse induction)-etsimen. Tuli ihan pätevä laite, kelasta riippuen löytää pieniä kohteita pinnasta tai isompia syvemmältä. Ainoa vika on ettei sillä pysty juurikaan erottelemaan rautaa muusta metallista. Vaan lähes kaikki pitää kaivaa ylös jos haluaa saada selville mikä piippasi. Esimerkkinä pari viikkoa sitten pottupellosta puolen metrin syvyydestä kaivamani n. pään kokoinen kivi jossa on kait magnetiittia pirotteena kvartsin seassa, tai toisin päin. Taitaa olla 50 / 50 kumpaakin.

Nyt olisi hakusessa metallinpaljastin jossa riittäisi herkkyys myös meteoriittien etsintään. Onkohan tällä foorumilla piippareiden omistajia ja jos on niin millaisia kokemuksia teillä on eri laitteista ja niiden herkkyyksistä (syvyys / pieni kohde).
Itseä kiinnostaisivat Whitesin litteet. http://whites.co.uk/

pekka

[Joni]

Minulla on käytössä Garretin At Pro ja Pro-Pointer. Tyytyväinen olen ollut tosin parannettavaakin on. Laite näyttää ID-lukuina dataa kohteesta ja syvyyden suunnilleen. Ongelma noissa on että syvyyden realistinen näyttö riippuu kait aika paljon materiaalin ominaisuuksista ja näin ollen pitäisi aina kalibroida oikein. Muistaisin että juuri At-Pro on kalibroitu US-dollarilla.

Minulla on tapana kaivaa aina kaikki isommat kohteet mutta paljon jää rautaa ja varsinkin pienet signaalit kaivamatta. Noita peltojen kiviaitoja ja kivikasoja kannattaa käydä piippailemassa. Kannattaa muistaa että pelloilla tarvitset aina maanomistajan luvan, metsissä et.

Tuolla aarremaanalla-foorumilla aina välillä tulee tunnistettavaksi etsimellä löydettyjä kiviä ja kuonaa. kannattaa katsella myös sieltä infoa muutenkin etsimiin liittyen.

Toivotaan että joku päivä piipahtaisi avaruuden kappale kohdilleen!

[PETK]

Piipparillahan voi löytää vaikka tällaisen.
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/viewtopic.php?t=10582
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/viewtopic.php?t=9876
Pekka

[Jarmo Moilanen]

Pekka, valitettava tosiasia on että meteoriitteja etsittäessä kaikki signaalit on kaivettava ylös. Varsinkin ns. hot rocksit. Yksikään paljastin ei ole erehtymätön meteoriitien suhteen vaikka laitteessa olisi kuinka hieno ID toiminto tahansa. Target ID:tä tms. voi kyllä käyttää kun etsii nimenomaan rautameteoriitteja. Niissä se pelaa (kun voi jättää kultasormukset ja hopeariipukset kaivamatta  ).

Itselläni oli ostessani Fisher Gold Bug DP:n vaihtoehtoina loppumetreillä bulgarialainen Golden Mask 3 tai 4 paljastin. Niitä kehutaan, mutta toisaalta moitteitakin on kuullunut. Tosin moitteita kuulee kaikista paljastimista, joten ei pidä niihin kiinnittää liikaa huomiota. Garretin paremmat mallit ovat ilmeisen hyviä myös. Whitesin laitteista GMT on usein ulkomaisten meteoriittien etsijöiden keskuudessa erityisen kehuttu kuten myös Fisherin Gold Bug 2.

Meteoriittien etsinnässä tärkeää on kunnollinen all metal -toiminto. Erottelu eli diskriminointi yleensä heikentää tunnistussyvyyttä ja laite voi esim. missata kondriitit täysin (Gold Bug DP tekee näin vaikka all metal toiminolla löytää ne hyvin). Lisäksi korkeampi taajuus (yli 10 kHz) on hyvästä, sillä kondriitit vaativat tunnistuakseen korkeamman taajuuden. Niissä on metalli pienenä pirotteena ja korkeampi taajuus auttaa pienemmän kohteen havaitsemista (laite ehtii reagoida siihen).

Isomman raudan löytää millä tahansa paljastimella. Mutta kun rautoja on vain se vajaa 10% pudonneista meteoriiteista... Kondriitteihin pystyvä paljastin kasvattaa mahdollisuuden löytää sillä isohko vastapudonnut ainakin luokkaan 80% taivaalta putoavista meteoriiteista. Loput 20% on vähämetallisia meteoriittityyppejä, jotka eivät tahdo tunnistua paljastimilla (esim. osa LL kondriitteista eivät tunnistu, kun osa taas tunnistuu).

Kela ei saa olla liian suuri muulloin kuin rautaa (ja isoa) syvältä etsittäessä. Kelan suuruus heikentää pienten kohteiden löytämistä. Ehkä sellainen noin 9-11 tuumainen  on ideaali erotuskyvyn ja etsinnän nopeuden kannalta. Pieni kela toimii kivikkoisessa hankalassa maastossa ja pienempiin kohteisiin, mutta sitä pitää liikuttaa vastaavasti enemmän ja se hidastaa etenemistä.

Isoja rautoja etsittäessä ehdoton on pulssi-induktio paljastin isolla (1x1 tai 2x3 metrin) kelalla. Niitä käytetään esim. Muonionalustan rautojen etsintään Ruotsissa (siellä etsintään tarvitaan viranomaisen lupa metallinpaljastimelle ja erikseen lupa vielä maanomistajalta). Sellaisella laitteella parikymmenkiloinen rauta löytyy vielä 1,5-2 metrin syvyydestä.

Vastapudonneiden etsintään silmät ovat usein paremmat kuin paljastin (paitsi jos lumisade peittää alueen). Paljastimen tehokas ja oikea käyttö hidastaa etsintää paljon. Vastapudonneiden tapauksessa tärkeintä kuitenkin olisi kattaa aluksi mahdollisimman laaja osuus etsintäalueesta, kunnes kappaleita löytyy ja voidaan siirtyä tarkempaan etsintään.

Oikein kauan sitten maahan pudonneet kivimeteoriitit taas oksidoituvat siihen kuntoon ettei niitä metallinpaljastimella enää löydä. Kauanko tähän menee Suomen oloissa, ei kukaan tiedä.

[PETK]

Tuolla itsetehdyllä PI-paljastimella 2,5kg lampunjalka tunnistuu 1x1m kelalla 1m etäisyydeltä joten Muonionalustan raudalle se toimisi.
Ymmärrän kyllä sen että kun meteoriitteja etsimellä etsii niin kaikki raudalta vaikuttava pitää kaivaa. Erottelua kaipaisinkin enempi muuhun käyttöön. Tuo Whitesin GMT käyttötaajuus on 48khz joten sen herkkyys lienee pienelle raudalle / kullalle huippua, mutta miten se toiminee muuten yleiskäytössä ? Netissä olevat testit sillä tuntuu keskittyvän enempi tuon kullan etsintään. Kun näinä päivinä näitä laitteita löytyy paljon harrastajilta ja niitä heilutellaan milloi missäkin, on hyvinkin mahdollista että joku törmää meteoriittiin, uuteen tai vanhaan.
Pekka

[Esko Lyytinen]

Meteoriittien etsinnässä tärkeää on kunnollinen all metal -toiminto. Erottelu eli diskriminointi yleensä heikentää tunnistussyvyyttä ja laite voi esim. missata kondriitit täysin (Gold Bug DP tekee näin vaikka all metal toiminolla löytää ne hyvin). Lisäksi korkeampi taajuus (yli 10 kHz) on hyvästä, sillä kondriitit vaativat tunnistuakseen korkeamman taajuuden. Niissä on metalli pienenä pirotteena ja korkeampi taajuus auttaa pienemmän kohteen havaitsemista (laite ehtii reagoida siihen).

Olen samaa mieltä, että etsintään kannattaa käyttää ei diskrinoivaa moodia jolla mahdollisimman varmasti huomaa kohteen.
(Omaan Garrettiini saan ulkoisella virityksellä "moodin" jolla löytää ferromagneettiset (mm tavalliset kondriitit) paremmin kuin laitteen omalla kaiken hyväksyvällä asetuksella.)

Mutta kun on löytynyt niin kyllä sitten kannattanee (riippuen kait kuitenkin etsimestä ja tulkintakokemuksesta) laittaa erottelu päälle ja kokeilla mitä se sanoo. Ja jos esimerkiksi melko syvällä olevaa diskriminoinnilla ei näytä ollenkaan niin kun rupeaa kaivamaan ja on jo jonkin matkaa päässyt syvemmälle (riittävän laajalla montulla ehkä) niin voi tällöin päästä lähempää kohdetta tekemään uutta testiä, paitsi paikalle niin samalla ehkä myös tyypille. Vaatinee kyllä kohtalaisesti kokemusta omasta etsimestä mitä ehkä kannattaa jättää kaivamatta. Ja jos jättää kaivamatta muun kun rautaisen niin voi tietysti menettää muun hyvän "aarteen". Itse olen aika harvoin muita kuin rautaisia kaivanut ylös, enkä siten juuri "aarteita" löytänytkään. Rautaisista jossain määrin tunnistan ei kaivettaviksi kaljapullon korkit, mutta en varmasti. Tällaisiksi tunnistuvissa jos kuitenkin kaivaa on sitten yleensä niin että jos ei olekaan kaljapullon korkki, niin on levymäinen rauta ja sellaisena vähemmän todennäköisesti rautameteoriitti kuitenkaan.

Magnetiitti erottuu kondriitista hyvissä olosuhteissa, mutta magneettikiisu ei minun laittellani erotu edes kotona sillä tutkiessani ja verratessani. Eikä ole erottunut myöskään yhdelläkään omatekoisista etsintäkyhäelmistä. Päättelen että magneettikiisu kiteet ovat sähköä johtavia (ja ferromagneettisia ovat myös) ja siten kohde muistuttaa sähköisesti ja magneettisesti rautapirotetta sisältävää kondriittia.
Sellaiset tulee kaivetuksi jos meteoriittia etsii, jos ei ole liian hankala kaivaa. On kuitenkin ongelma, että voi olla melko syvällä suurehko magneettikiisukappale. (Muistuukin mieleen tässä melko vain muutaman sadan metrin päässä kotoa keskeltä kävelytietä sellainen (siis kohtuukokoinen ja melko syvällä oleva todennäköinen magneettikiisu, mutta potentiaalinen meteoriitti) kauan (muutama vuosi) sitten löydetty, jota en kehdannut kävelytieltä ruveta kaivamaan ja ajattelin että ehkä joskus illan tai aamun hämärässä jolloin toivon mukaan ei olisi kävelijöitä kaivaisin esiin, mutta siellä on edelleen.)

Jos on aluella jossa on hyvin vähän "saastetta" niin lienee tosiaan parasta kaivaa kaikki, mutta monella alueella kyllä aika menee turhaan kaivamiseen jos ei yhtään valikoi mitä kaivaa (siihen se kyllä pääaisassa kuitenkin tuppaa menemään, ainakin meteoriitin kannalta).

Niin päin voi kyllä myös tilanteen tulkita että suurella osalla alueista ihmisasutusten liepeillä ei ylipäätänsä juuri kannata meteoriittia etsiä metallinpaljastimella ellei erityistä syytä arvella että voisi olla. (En tällaiseen päätelmään kehoita, mutta siihen suuntaan tuntuu itsellä olevan menossa. Ja jos samalla yrittää etsiä muutakin kuin meteoriittia niin sitten kait asutusalueiden liepeet (vanhat asutusalueet) ovat ihan ok.)

Esko

[Joni]

Kun maaperä on rauhallinen ja etsitään kaukana asutuksista, kannattaa katsoa kaikki piipit. Nuo peltojen kasat on ainakin helppoja tutkia ja aika monet perunan viljelijät heittävät nostossa löytyneet kivet yhteen kasaan pellon nurkkaan.

Monesti erämaiden ja soiden liepeillä alueet ovat niin isoja että isokin kela "pienenee".

Sen verran on harrastajien määrä kasvanut että todennäköisesti jotain mielenkiintoista saattaa piankin löytyä.

[Jarmo Moilanen]

Kun maaperä on rauhallinen ja etsitään kaukana asutuksista, kannattaa katsoa kaikki piipit. Nuo peltojen kasat on ainakin helppoja tutkia ja aika monet perunan viljelijät heittävät nostossa löytyneet kivet yhteen kasaan pellon nurkkaan.

Valkealan meteoriitti löytyi juuri aikoinaan pellolta kerättyjen kivien kasasta. Tosin ilman paljastinta. Löytäjä etsi malmilohkareita.

[PETK]

Päädyin tuossa pähkäillessä Whitesin MXT Pro-malliin. Kun en ole tehdastekoista paljastinta aijemmin kädessä käyttänyt niin vähän yllätti laitteen koko. Alkuperäisellä 12" kelalla varustettuna tuntui näin heiveröiden kaverin kädessä kömpelöltä. Kun sitten vaihdoin S.E.F 6x8" kelan niin on kuin eri vehe. Meteoriittijahtiin en ole vielä lähdössä, pitää ensin tutustua laitteen ominaisuuksiin kätännön kokeilla. Testasin esim. eri modeja näillä oman kokoelman kivillä. http://petk.suntuubi.com/fi/Kivi-%20ja%20meteoriittikokoelma/
Kävin myös yhdellä uimarannalla jossa tiedän olevan paljon pullonkorkkeja yms. roskaa jossa erottelu joutuu koetukselle. Lopputulema siitä oli että paljon on vielä opittavaa. Seuraavaksi pitäisi kait ostaa lisää meteoriitteja että voisi testata niiden tunnistusta enempi.

Pekka

[pnuu]

Itse päädyin ostamaan Teknetics EuroTek Pro -paljastimen 8" kelalla. Vaikka laite onkin #¤%&#! kevyt (alle 1,1 kg kaikkinensa), niin kyllä sen heiluttelu äkkiseltään ihan hyvästä treenistä kävi. Viikonloppuna testailin sukutilan pelloilla ja pihapiirissä, löytyi mm. kuokka, kirveenterä, kuolaimet, Oy Alkoholiliike AB:n korkkeja sekä kolme luotia: kuvia. Yksi kiintoisa kivikin löytyi (tosin ei paljastimella), mutta siitä jäi epähuomiossa ottamatta kuva. Pitää parin viikon päästä käydä uudestaan, tällä kertaa magneetti ja kompassi mukaan. Ja pinpointter pitää varmaankin hommata kanssa, yllättävän hyvin osaa nuo pienemmät tavarat piiloutua.

Tulevana viikonloppuna on tosiaan meteorijaoston tapaaminen Artjärvellä, ja ainakin Esko on ottamassa meteoriittikokoelmansa mukaan. Pääsen silloin testaamaan mitä tuo vispain tuumaa niistä, kun itse ei ole vielä tullut hankittua (löydettyä!) testimateriaalia.

[Jarmo Moilanen]

Tein kesällä meteoriittitestin omalle paljastimelleni. Kopsasin tähän hiukan karsitun version toisaalta.

Fisher Gold Bug DP (DP = 11" DD kelalla). Ilmatesti sisällä. Lukemat All metal -moodissa.

Rautameteoriitteja:
Sikhote Alin 163 g - 40 cm
Canyon Diablo 89,7 g - 34 cm
Muonionalusta  18 g - 25 cm
Sikhote Alin 13 g - 25 cm
Henbury 6 g - 18 cm
Taza 5 g - 21 cm

Kivirautameteoriitteja:
Brenham 17,9 g - 2 cm (pahoin oksidoitunut)
Brahin 9,5 g - 20 cm
Marjalahti 3,8 g - 13 cm (vain n. 30% metallia)
Imilac 0,8 g - 15 cm (pelkkä metalliluuranko jäljellä)
Vaca Muerta 1,6 g - 8 cm (mesosideriitti, muut kiviraudat pallasiitteja)

H kondriitteja
NWA x 196 g - 20 cm
Titolar 44,5 g - 16 cm
Gao-Guenie 11 g - 10 cm
Plainview 8 g - 4 cm (vanha, oksidoitunut)
El Hammami 5,8 g - 8 cm

L kondriitteja
NWA 869 35,1 g - 10 cm
St. Michel 12,4 g - 8 cm
NWA 848 6,9 g - 7 cm
Valkeala 6,4 g - 1 cm (vanha, oksidoitunut)
Salla 4,3 g - 2 cm (vanha, oksidoitunut)
Bjurböle (L/LL4) 1,9 g - 3 cm

LL kondriitti
Bensour 4,7 g - 1 cm

Estantiittikondriitti
Hvittis 4,3 g - 9 cm

Tunnistukseksi on  laskettu selvä toistuva signaali kun kohdetta liikutetaan kelan editse. Katkonaisen signaalin saa jonkin verran syvemmältä (n. 10%).

Kookkaammat raudat on mahdollista havaita ainakin 40 cm syvyydestä (metalliroskis antoi signaalin vielä 65 cm päästä). Isot tuoreet H-kondriitit 20cm syvyydestä. L-kondriitit 10 cm syvyydestä. LL-kondriitit ovat vaikeita koska sisältävät vain vähän metallista rautaa. Metallivapaita akondriitteja ei voi havaita. Kondriiteissa pitkä maassa olo (oksidoituminen eli ruostuminen) heikkentää signaalia. Hapettuneet raudat (iron shale) eivät tunnistu lainkaan, koska metalli kokonaan hapettunut.

Kondriitit eivät tunnistu muuten kuin All metal moodissa (tällä paljastimella). Diskriminoinnin ollessa päällä ei ole toivoa löytää niitä. Jostain isommasta sain heikon signaalin. Raudat tunnistuvat diskriminoinnin ollessa päällä, mutta syvyys vähenee 10-20%. Raudat antavat target ID:ksi jotain päälle 20. Tosin tuo ID arvo tuntuu vaihtelevan koon ja syvyyden mukaan. Rauta (vasara) antoi ID 42. Joten rautoja etsiessä voisi käyttää diskriminointia arvolla 15-20, (vaihtoehtoisesti 40, jolloin antaa hylkäyssignaalin selville rautakohteille). Silloin kaivaminen hiukan vähenee.

Muistisääntönä kuitenkin se, että kun meteoriitteja etsitään niin kaikki piippaukset pitäisi kaivaa.

Vaikka LL-kondriitit eivät pääsääntöisesti tunnistuisikaan, niin tämän tasoinen paljastin voi havaita luokituksien perusteella laskettuna noin 81% tuoreista vastapudonneista meteoriiteista. Kauan maassa olleet meteoriitit ovat toinen juttu.

Sisällä, ilmatestinä ja tietyillä asetuksilla tämä on vain suuntaa antava. Maastossa tahtoo tunnistussyvyys pienentyä ja säädöillä voisi pelata enemmän. Nyt oli vahvistus vain 40 (max 100). Vahvistuksen pienentäminen vähensi häiriöitä ja helpotti signaalin erottamista syvyyden kustannuksella. Esim. talon hissi antoi aina käydessään voimakkaan häiriön paljastimeen.

Vertailuksi muita kohteita. Hakasulkeissa ID lukema.
5 senttiä - 24 cm [ID 22], 50 senttiä - 26 cm [ID 80], 1 euro - 26 cm [ID 79], 2 euroa - 28 cm [ID 68], 40 g vanha kupariraha - 22 cm [ID 97]
vasara - 42 cm [ID 40], Coca-cola tölkki - 46 cm [ID 82]
0,4 g kultahippu - 8 cm [ID 48], 1 g hopealevy - 23 cm [ID 96]
Metallinen antimoni 271 g - 37 cm [ID 66] (näihin voi törmätä Seinäjoella), Iso magnetiittilohkare - 20 cm. Havaitsee myös kuparikiisun, magneettikiisun, lyijyhohteen ja grafiitin hyvin. Rikkikiisua ei havaitse, kuten ei myöskään molybdeeniä eikä sinkkivälkettä.

[marsil81]

Etsin tänään pieneltä soramontulta meteoriitteja koemielessä metallinpaljastimen kanssa .Tein uteliaisuuttani hyvin tarkan etsinnän ajan kanssa nähdäkseni mitä löytyy.Etsintäaika oli 2,5 tuntia ja jo siinä ajassa käsi väsyi haravan kannatteluun..Maasto oli osittain tasaista ,osittain jyrkkää sorarinnettä ja parissa tunnissa sain kyllä hien pintaan.Haravan aktivointiin käytin pientä nikkelin palaa(toiveikkaana).Ja saalis:2 pullonkorkkia,työkoneesta pudonnut rautapala ja kattopeltiä.:)Tulos saattaa tuntua masentavalta mutta oli odotusten mukainen,joten etsintä jatkuu..
kuva 1:saalis ja harava
kuva 2:työmaa,pieni soramonttu Mäntyharjun eteläpuolella

[pnuu]

Meteoritapaamisessa testailtiin tuota hankkimaani Teknetics Eurotec pro -vimpainta Esko Lyytisen kokoelman kondriiteilla. Kumpikaan näyte ei tuottanut ilmaisua normaalikäytössä, mutta pinpoint-moodissa saivat ulinaa aikaiseksi 10-15 cm etäisyydeltä. Magnetiitti ja magneettikiisu käyttäytyivät samoin, mutta erottelun sai aikaiseksi viemällä näytteet kelan sivulle; kondriitti antoi signaalin mutta magnetiitti ja kiisu eivät.

Toistaiseksi olen tuolla löytänyt mm. kuokan, kirveenterän, kuolaimet, 3 luotia, 6 mk 5 p rahaa sekä viimeisimpänä täältä Tähtikalliolta rynnäkkökiväärin hylsyn.

[Jarmo Moilanen]

Etsin tänään pieneltä soramontulta meteoriitteja koemielessä metallinpaljastimen kanssa .Tein uteliaisuuttani hyvin tarkan etsinnän ajan kanssa nähdäkseni mitä löytyy.Etsintäaika oli 2,5 tuntia ja jo siinä ajassa käsi väsyi haravan kannatteluun..Maasto oli osittain tasaista ,osittain jyrkkää sorarinnettä ja parissa tunnissa sain kyllä hien pintaan.Haravan aktivointiin käytin pientä nikkelin palaa(toiveikkaana).Ja saalis:2 pullonkorkkia,työkoneesta pudonnut rautapala ja kattopeltiä.:)Tulos saattaa tuntua masentavalta mutta oli odotusten mukainen,joten etsintä jatkuu..
kuva 1:saalis ja harava
kuva 2:työmaa,pieni soramonttu Mäntyharjun eteläpuolella

Jos haluaa meteoriitteja löytää niin kehotan pysymään pois sorakuopilta ja talojen pihoilta. Niissä on uskomattoman paljon kaikennäköistä metalliroskaa. On eri asia etsiä ihmisten jättämiä tavaroita (kolikot, korut yms.) kuin meteoriitteja.

[marsil81]

Huomasin.Oli vain vapaa iltapäivä ja halusin kokeilla mitä löytyy soramontulta kun käyttää aikaa ja etsii tosi tiheällä kammalla..Hämmästyttävää oli minusta se että huolimatta valtavasta kivimäärästä ei harava piipannut yhdenkään kiven kohdalla.