Meteoriitit ja metallinpaljastimet

[marsil81]

Tässä lisää meteoriiin etsintää,tällä kertaa hakkuuaukea kooltaan noin 200 kertaa 200 metriä.Maasto oli oikein houkuttelevaa,paljon auki raavittua maastoa,kivet näkyi hyvin,kantojen repimiskohdissa syvät montut.Käytin tarkkaan etsintään 2 tuntia,kävin joka kuopan läpi metallinpaljastimella-ja tulos!Ei mitään.Kertaakaan ei paljastin piipannut.Välillä hiipi mieleen ajatus että haravassa on jotain vikaa..:)Mutta tälläista tämä on,meteoriitin metsästys,sokkona jostakin alkaen,ei tämä ainakaan leiville lyö.Tässä harrastuksessa ainakin oppii kärsivällisyyttä mikä ei ole huonompi juttu ollenkaan
Tämän urakan jälkeen palkitsin itseni munkkikahvilla läheisellä huoltsikalla..

[OS]

Tämän urakan jälkeen palkitsin itseni munkkikahvilla läheisellä huoltsikalla..

Monen muunkin retken parasta antia. 

[Timi]

Liekö missään laskettu teoreettista keskiarvoa noin suunnilleen kuinka monta mahdollista meteoriittia voisi olla vaikka neliökilometrillä ja kuinka syvällä maaperässä ja tietyllä aikajaksolla esim. viimeinen jääkausi -> nykyaika pudonneita?
Eikös nuo ruostu suht. melko nopsaan jos rautapitoisia ovat.

[pnuu]

Joku arviohan oli, että jokaiselle neliömetrille tulisi joka vuosi 4-5 mikrometeoriittia. Ihan kunnollisia taitaakin olla hieman vähemmän...

[Jarmo Moilanen]

Täällä on minun joskus laskemani arvio.
http://www.somerikko.net/meteoriitit/tulipallot/putouksia.html

Arvioksi sain että viimeisen 8000 vuoden aikana Suomen alueella alas olisi päätynyt 100 gramman meteoriitti per 2.2 km2, tai ylipäätänsä meteoriitti jokaista 1.4 km2 kohti. Ja tässä ei ole rapautumista ja järviä/soita huomioitu.

[Esko Lyytinen]

Yksi laskelmaa mutkistava tekijä on fragmentoituminen. Maastosta satunnaisesti löytyy kuitenkin fragmentti kerallaan (, jos löytyy).
Melkeinpä suurimmassa osassa tulipallo tapauksia joissa maahan tulee meteoriitti ainakin jossain määrin fragmentoituu. Pienimpien kohdalla tällöin kuitenkin ehkä vain pääkappale on sitä kokoa että kannattaa noteerata laskuihin. Mutta melko suuresta osasta tullee ainakin muutamia alas. Eikä ihan tuiki harvinaisia liene sellaiset joista tulee satoja jopa tuhansia, rippuen tosin painorajasta josta perässä lisää. Ja vaikka huomattavan paljon fragmentteja pudottavat ovatkin melko harvinaisia niin kokoniassaldon kannalta ehkä ovat merkittäviä. Näin laskien arvelisin päästävän jonkin verran tihempään keskiarvotulokseen kuin tuo Jarmon saama arvo,
Ja sitten Amerikoissa viime aikoina ainakin on löytynyt pääosin muutaman kymmenen gramman fragmentteja eli tuo raja on ihan harkinnan asia. Tässä suhteessa on myös huomioitava tuo käytetty 8000 vuoden aikajänne jolta ajalta pienemmästä päästä karsiutuu helpommin pois.

Ja jos lasketaan tällain eri fragmentit, niin ilmeisesti suuremmat putoamiset joista lukumääräisesti runsaasti tavaraa edesauttavat epätasaisemman jakautuman syntymistä. Niin että suurelta osin voi olla tuossa Jarmon arvon tuntumassa ja sitten jos sattuu hyvälle apajalle niin voi olla paljon tiheämpää (vertaa vaikkapa Muonionalustan meteoriitit). Ja epätasaisestihan ne sijoittuvat pelkästä putoamisen satunnaisuudestakin.

Esko

EDIT: Lisään tähän kuvitteellisen laskentaesimerkin, joka ehkä osoittaa kuinka vaikea lopultakin on arvioida paljonko fragmentoioitumisista keskimäärin tulee sirpaleita, vaikkapa jonkin painorajan ylittäviä.
Oletataen että olisi esimerkiksi niin että puolet tapauksista tuottaa vain yhden. Ja yksi neljäsosa tapauksista tuottaa kaksi fragmettia ja yksi kahdaksasosa tapauksista tuottaa neljä ja niin edespäin.
Kysymys kuuluu montako fragmenttia kaiken kaikkiaan keskimäärin pudottavat.
Tällain kun laskee yhä harvinaisempia tapauksia mukaan lukien niin keskiarvokin tapausta kohti lähenee kohti ääretöntä. Nousee tosin aika hitaasti niin että jos oletetaan kaikki fragmentit satagrammaiseksi niin miljoonan kilon (maahantulomassa) mukaan lukien oltaisiin vasta keskiarvossa 12:n seutuvilla (keskimäärin 12 fragmettia yhdestä pudottajasta). Kun on kysessä loppumassa niin oltaisiin karkeasti Cheliabinsky kokoluokassa. Keskiarvo nousisi edelleen oikeilla tuhoa tuottavilla asteroideilla.
En nyt kuitenkaan esitä että juuri tuollaista frekvenssilakia noudattaisivat.
Mutta olettaen 8000 vuoden aikajänne on tässä mielessä myös sattumasta kiinni onko tänne pudonnut ehkä jättimeteoriitteja ko aikana, todennäköisesti ei edes Cheliabinsky luokkaa ole pudonnut.

[Jarmo Moilanen]

Vanha viisaus on että puolet fragmentoituu. Mutta luulen että todellisuus on että selvästi suurin osa fragmentoituu (ehkä jopa yli 3/4). Eri asia on sitten minkä kokoista fragmenttia syntyy ja onko ne löydettävissä.

Täytyy huomata että noissa meteoriitti arvioissa puhutaa periaatteessa putouksien määrästä. Eli suurimmasta osasta putouksista voi alas tulla useampia kappaleita. Syntyneet putoamisellipsit ovat yleensä pienimmilläänkin luokkaa 2 km2. Niillä on sitten se kahdesta kappaleesta ylöspäin niitä fragmentteja. Tasaisella jakaumalla putoamisellipsit menevät osittain päällekkäin.

Olen joskus laskenut toisenlaisenkin arvion tälle, mutta en sitä nyt löydä. Periaatteessa tulos on samaa luokkaa. Suurempi kysymys on sitten meteoriittien säilyminen maastossa. Raudat kestävät hyvin, mutta kivimeteoriitit eivät. Ei ole mitään luotettavaa arviota kivimeteoriittien kestosta meikäläisissä oloissa. Valitettavasti kivimeteoriitteja on valtaosa pudonneista meteoriiteista. Toisaalta Venäjälle melko suomalaisiin (hiukan lämpimämpiin) oloihin aikoinaan pudonneet hiilikondriitin kappaleita löydettiin 60 vuotta putoamisen jälkeen ja niitä ei tahdo erottaa heti putoamisen jälkeen talteen kerätyistä meteoriiteista. Sulamiskuori on erittäin hyvin säilynyt.

Suomalaisista pahiten rapautuneista Valkeala ja Sallan meteoriiteista ei osata sanoa varmuudella kauanko ne ovat maassa olleet. Mutta Sallan meteoriittiin mahdollisesti liittyvä (ei voida varmistaa että todella liittyi siihen! ) tulipallo havaittiin 1858 eli 105 vuotta löytämistä ennen. Jos ne tosiaan tuota tahtia rapautuvat kuin Salla on tehnyt niin 300 vuotta vanhan kivimeteoriitin löytäminen on lähes mahdottomuus.

[Joni]

Olisipa hienoa jos olisi joku nettisivu johon olisi kasattu hyviä kuvia erilaisista meteoriiteista, myös rapautuneista. Vielä hienompaa olisi päästä pitelemään kädessä ja ottamaan ID-luvut omalle etsimelle.

[PETK]

Kysymys asiantuntioille: Minkä tyyppisiä meteoriitteja kannattaisi ostaa metallinpaljastimen testaukseen?
Somerikko.net http://www.somerikko.net/meteoriitit/luok_kivi.html mukaan yleisin tyyppi on Kondriitit, H, L, LL.
Ajattelin ostaa vielä ehkä pari kolme näytettä, mikähän noista kolmesta L, LL ja H on se yleisin luokka?

Ebay:ssä hakusanalla meteorite saa ainakin paljon kuvia erilaisista meteoriiteista. NWA (nort west Afrika?) meteoriitit on yleensä aika rapautuneen näköisiä.

Pekka

[Jarmo Moilanen]

H ja L ovat yleisimmät kondriitit.  LL:t harvinaisempia ja erittäin vaikeita paljastimille muutenkin.
Kannattaa ostaa yksi H4 tai H5 ja yksi L5 tai L6 kondriitti. Niitä tietysti saisi kokeiluun olla useampiakin ja eri kokoja.

Kannattaa ostaa sellaisia joissa on joko tuore tai melko tuore sulamiskuori tallella. Sulamiskuorta ei välttämättä tarvitse olla juuri siinä sinun ostamassasi näytteessä (nostaa hintaa) mutta jos samasta meteoriitista löytyy kappaleita joissa on hyvä sulamiskuori niin kyse on todennäköisesti kohtalaisen tuoreesta putouksesta.

Kun pelkästään H, L, estantiittikondriitit, raudat ja kiviraudat lasketaan niin ne kattavat noin 64% kaikista meteoriiteista. Ne kaikki pitäisi olla paljastimella tunnistettavissa ainakin tuoreina.

NWAt (North West Africa) ovat aavikkometeoriitteja. Samoin yleensä kaikki aavikkovaltioista (esim. Oman) peräisin olevat. Jotkin niistä on hyvinkin tuoreita, toiset olleet maastossa jopa tuhansia vuosia.

Meteoriittien tietoja voi tarkistaa virallisesta meteoriittitietokannasta täältä:
http://www.lpi.usra.edu/meteor/

Joidenkin meteoriittien tiedoissa on mainittu myös rapautumisaste W (Wlotzka number tai myös selvemmin Weathering stage).
W0-W2 ovat hyviä, kohtalaisen tuoreita kohteita.
W3:a ja varsinkaan sitä pahemmin rapautuneet tuskin tunnistuu paljastimilla.
http://www.somerikko.net/meteoriitit/luok_rap.html

[marsil81]

Kadonneen meteoriitin etsintää-osa x,kaikkien jatko-osien äiti..
Tutkin eilen kuvan hakkuu aukean metallinpaljastimella koht`tarkkaan,ainakin koneen repimät pyöränjäljet,sää oli harmaa,hämärä,kolea..enkä taaskaan saanut yhtään signaalia.Meteoriitin etsintä on jokseenkin turhauttavaa työtä mutta,mutta,liekö tätä kukaan tosissaan yrittänyt?Vaikka tässä tuleekin jatkuvasti "negatiivista havaintoa" niin koko ajan oppii uutta ja saa arvokasta kokemusperäistä tietoa aiheesta josta ei liiemmin ole oppikirjoja tehty.
Kuvan hakkuuaukea ei ole paras mahdollinen etsintäpaikka koska kasvillisuus,ehkä tämän harrastuksen pahin vihollinen ,on jo pahoin vallannut maaperän.Reilun tunnin pengoin tätä paikkaa.Tähän aikaan vuodesta päivät alkaa olla jo lyhyitä täysipainoiseen haravointiin,lisäksi koko ajan pelko milloin lumet tulee maahan,sen jälkeen tuleekin puolen vuoden tauko..
Onkohan mitään tietoa alas tippuvista meteoriiteista,miten syvälle sellainen kiloluokan kivi uppoaa erilaisiin maaperiin?Tässä maaperä oli tiukkaa moreenia.Fragmentoituminen tarkoittaa lienee meteoriitin hajoamista osiin ilmalennon aikana vai maahan osuessaan?

[Esko Lyytinen]

Fragmentoitumisella yleensä tarkoitetaan hajoamista lennon aikana. Kivimeteoriitit (varsinkin ehkä hiilikondriitit)kyllä maahan osuessaan voivat myös hajota paikalla.

Sinällään alue jossa ei tule ilmaisuja on hyvä paikka etsiä verrattuna siihen että vähän väliä joutuu romurautaa tms kaivamaan jolloin menee suurin osa ajasta turhaan kaivamiseen. Sitten jos/kun se joskus ehkä tuleekin niin on suurempi todennäköisyys että voisi ollakin meteoriitti.
Vanhat hakkuuaukeat (joita kaivinkoneella käsitelty) ovat kyllä hankalaa etsintämaastoa. Sellaisesta on kokemusta omallakin maalla ja tahtoo jäädä kesken pienehkökin hakkuualue.

Uppoamissyvyys on aika vaikea kysymys vastata. Riippuu tyypin, koon ja maaperän lisäksi mm asennosta. Mutta arvelisin vakkapa sorapohjamaastoon (katso kuitenkin alla esim. sammalpeite) että kiloinen kivimeteoriitti kyllä yleensä jäisi näkyviin pikku kuoppaan. Mutta jos/kun etsitään myös ja tällaisessa tapauksessa ehkä pääosin tuhansien vuosien vanhoja niin päälle kertyy kariketta ym joka maatuu ja siten joutuu syvemmälle.
Joskus etsintäpäivän päätteeksi (putoamistapauksessa) tuli kokeiltua sammalpeitteisessä kangasmetsässä heittämällä parikymmengrammainen neodymium magneettiinappi pintaan niin voimakkaasti kuin osasi ja sehän upposi syvemmälle kuin oletti. Juuri ja juuri metalllinpaljastimella sen erotti. Ja tuli ajatus että turhaan olimme siinä päivän metallinpaljastimella etsineet. Olisi ilmeisesti uponnut liian syvään pieni ja vähän suurempikin.

Kyllä se vaatii tietynlaista luonnetta että pysyy motivoituneena vaikka ei toivottua uurastuksesta huolimatta löytyisikään.

Esko

[Jarmo Moilanen]

Kadonneen meteoriitin etsintää-osa x,kaikkien jatko-osien äiti..

Meteoriitin etsintä on jokseenkin turhauttavaa työtä mutta,mutta,liekö tätä kukaan tosissaan yrittänyt?

Onkohan mitään tietoa alas tippuvista meteoriiteista,miten syvälle sellainen kiloluokan kivi uppoaa erilaisiin maaperiin?Tässä maaperä oli tiukkaa moreenia.Fragmentoituminen tarkoittaa lienee meteoriitin hajoamista osiin ilmalennon aikana vai maahan osuessaan?

Kyllä on yritetty... Vuosia jo vailla tulosta. Mutta kun laskee noita todennäköisyyksiä tietää ettei se meteoriitti kohdalle helpolla satu.

Kovaan maahan kilonen ei juurikaan uppoa. Tekee kyllä iskujäljen tai pienen kuopan, mutta harvemmin jää siihen. Turvemaahan voi upota aika ikävästi piiloon.Suomessa talvi auttaa hiukan. Jäinen maa on melko kova tunkeutua kohtalaisenkaan kappaleen.

Tämän tyyppiselle etsinnälle on tärkeää valita sopiva maasto. Eli alue jossa maaperä on karu moreeni tai hiekkapitoinen maa. Mielellään vielä kova ja jopa kivinen. Se estää kappaleiden uppoamisen syvälle. Vielä jos aluskasvillisuus on vähäistä niin ollaan Suomen oloissa jo ihanteellisella alueella.

Todennäköisemmin löytyvät kappaleet ovat kuitenkin alle kilon kokoluokkaa. Niitä kun suurin osa alas tulevista meteoriiteista ovat.

Hakkuuaukeiden järkevyydestä en oikein ole päässyt selvyyteen. Toisaalta se nostaa syvempää materiaalia pintaan, mutta toisaalta jos se on aurattu tai pahasti laikutettu niin osa pintamaasta myös peittyy. Jotkin hakkuuaukeat ovat aika ihanteellisia ja toiset ei. Lisäksi paljastimen heiluttelu voi huonosti siivotulla hakkuuaukealla olla kohtalaisen vaikeaa.

[marsil81]

Kausi jatkuu!Harmaa sadepäivä,vapaata,maa sula,ei mitään velvollisuuksia...siis meteoriitin perään.Kävin taas yhden hakkuuaukean läpi haravalla,n 300m kertaa 300m,laikutettu,tuoreita kiviä paljon pinnalla.Hyvin hämärää,melkein tarvi otsalamppua.2 tuntia tiukkaa haravointia-eikä mitään..paitsi joku sytkäri.masentava mutta odotettu saalis.Pakkasin kamat autoon ja ajoin..mihinkäs muualle kuin bensa-aseman baariin munkkikahveille.

[PETK]

Niimpä se näyttää täälläkin että lumet sulaa pois. Mahtavaa että edes joku jaksaa uurastaa talvellakin. Itse odotan innolla tulevaa kesää...
Pekka