Muutama vuosi sitten tulin rakentaneeksi PI (pulse induction)-etsimen. Tuli ihan pätevä laite, kelasta riippuen löytää pieniä kohteita pinnasta tai isompia syvemmältä. Ainoa vika on ettei sillä pysty juurikaan erottelemaan rautaa muusta metallista. Vaan lähes kaikki pitää kaivaa ylös jos haluaa saada selville mikä piippasi. Esimerkkinä pari viikkoa sitten pottupellosta puolen metrin syvyydestä kaivamani n. pään kokoinen kivi jossa on kait magnetiittia pirotteena kvartsin seassa, tai toisin päin. Taitaa olla 50 / 50 kumpaakin.
Nyt olisi hakusessa metallinpaljastin jossa riittäisi herkkyys myös meteoriittien etsintään. Onkohan tällä foorumilla piippareiden omistajia ja jos on niin millaisia kokemuksia teillä on eri laitteista ja niiden herkkyyksistä (syvyys / pieni kohde).
Itseä kiinnostaisivat Whitesin litteet. http://whites.co.uk/
pekka
Minulla on käytössä Garretin At Pro ja Pro-Pointer. Tyytyväinen olen ollut tosin parannettavaakin on. Laite näyttää ID-lukuina dataa kohteesta ja syvyyden suunnilleen. Ongelma noissa on että syvyyden realistinen näyttö riippuu kait aika paljon materiaalin ominaisuuksista ja näin ollen pitäisi aina kalibroida oikein. Muistaisin että juuri At-Pro on kalibroitu US-dollarilla.
Minulla on tapana kaivaa aina kaikki isommat kohteet mutta paljon jää rautaa ja varsinkin pienet signaalit kaivamatta. Noita peltojen kiviaitoja ja kivikasoja kannattaa käydä piippailemassa. Kannattaa muistaa että pelloilla tarvitset aina maanomistajan luvan, metsissä et.
Tuolla aarremaanalla-foorumilla aina välillä tulee tunnistettavaksi etsimellä löydettyjä kiviä ja kuonaa. kannattaa katsella myös sieltä infoa muutenkin etsimiin liittyen.
Toivotaan että joku päivä piipahtaisi avaruuden kappale kohdilleen!
Piipparillahan voi löytää vaikka tällaisen.
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/viewtopic.php?t=10582
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/viewtopic.php?t=9876
Pekka
Pekka, valitettava tosiasia on että meteoriitteja etsittäessä kaikki signaalit on kaivettava ylös. Varsinkin ns. hot rocksit. Yksikään paljastin ei ole erehtymätön meteoriitien suhteen vaikka laitteessa olisi kuinka hieno ID toiminto tahansa. Target ID:tä tms. voi kyllä käyttää kun etsii nimenomaan rautameteoriitteja. Niissä se pelaa (kun voi jättää kultasormukset ja hopeariipukset kaivamatta :grin: ).
Itselläni oli ostessani Fisher Gold Bug DP:n vaihtoehtoina loppumetreillä bulgarialainen Golden Mask 3 tai 4 paljastin. Niitä kehutaan, mutta toisaalta moitteitakin on kuullunut. Tosin moitteita kuulee kaikista paljastimista, joten ei pidä niihin kiinnittää liikaa huomiota. Garretin paremmat mallit ovat ilmeisen hyviä myös. Whitesin laitteista GMT on usein ulkomaisten meteoriittien etsijöiden keskuudessa erityisen kehuttu kuten myös Fisherin Gold Bug 2.
Meteoriittien etsinnässä tärkeää on kunnollinen all metal -toiminto. Erottelu eli diskriminointi yleensä heikentää tunnistussyvyyttä ja laite voi esim. missata kondriitit täysin (Gold Bug DP tekee näin vaikka all metal toiminolla löytää ne hyvin). Lisäksi korkeampi taajuus (yli 10 kHz) on hyvästä, sillä kondriitit vaativat tunnistuakseen korkeamman taajuuden. Niissä on metalli pienenä pirotteena ja korkeampi taajuus auttaa pienemmän kohteen havaitsemista (laite ehtii reagoida siihen).
Isomman raudan löytää millä tahansa paljastimella. Mutta kun rautoja on vain se vajaa 10% pudonneista meteoriiteista... Kondriitteihin pystyvä paljastin kasvattaa mahdollisuuden löytää sillä isohko vastapudonnut ainakin luokkaan 80% taivaalta putoavista meteoriiteista. Loput 20% on vähämetallisia meteoriittityyppejä, jotka eivät tahdo tunnistua paljastimilla (esim. osa LL kondriitteista eivät tunnistu, kun osa taas tunnistuu).
Kela ei saa olla liian suuri muulloin kuin rautaa (ja isoa) syvältä etsittäessä. Kelan suuruus heikentää pienten kohteiden löytämistä. Ehkä sellainen noin 9-11 tuumainen on ideaali erotuskyvyn ja etsinnän nopeuden kannalta. Pieni kela toimii kivikkoisessa hankalassa maastossa ja pienempiin kohteisiin, mutta sitä pitää liikuttaa vastaavasti enemmän ja se hidastaa etenemistä.
Isoja rautoja etsittäessä ehdoton on pulssi-induktio paljastin isolla (1x1 tai 2x3 metrin) kelalla. Niitä käytetään esim. Muonionalustan rautojen etsintään Ruotsissa (siellä etsintään tarvitaan viranomaisen lupa metallinpaljastimelle ja erikseen lupa vielä maanomistajalta). Sellaisella laitteella parikymmenkiloinen rauta löytyy vielä 1,5-2 metrin syvyydestä.
Vastapudonneiden etsintään silmät ovat usein paremmat kuin paljastin (paitsi jos lumisade peittää alueen). Paljastimen tehokas ja oikea käyttö hidastaa etsintää paljon. Vastapudonneiden tapauksessa tärkeintä kuitenkin olisi kattaa aluksi mahdollisimman laaja osuus etsintäalueesta, kunnes kappaleita löytyy ja voidaan siirtyä tarkempaan etsintään.
Oikein kauan sitten maahan pudonneet kivimeteoriitit taas oksidoituvat siihen kuntoon ettei niitä metallinpaljastimella enää löydä. Kauanko tähän menee Suomen oloissa, ei kukaan tiedä.
Tuolla itsetehdyllä PI-paljastimella 2,5kg lampunjalka tunnistuu 1x1m kelalla 1m etäisyydeltä joten Muonionalustan raudalle se toimisi.
Ymmärrän kyllä sen että kun meteoriitteja etsimellä etsii niin kaikki raudalta vaikuttava pitää kaivaa. Erottelua kaipaisinkin enempi muuhun käyttöön. Tuo Whitesin GMT käyttötaajuus on 48khz joten sen herkkyys lienee pienelle raudalle / kullalle huippua, mutta miten se toiminee muuten yleiskäytössä ? Netissä olevat testit sillä tuntuu keskittyvän enempi tuon kullan etsintään. Kun näinä päivinä näitä laitteita löytyy paljon harrastajilta ja niitä heilutellaan milloi missäkin, on hyvinkin mahdollista että joku törmää meteoriittiin, uuteen tai vanhaan.
Pekka
Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 20.09.2013, 11:54:15
Meteoriittien etsinnässä tärkeää on kunnollinen all metal -toiminto. Erottelu eli diskriminointi yleensä heikentää tunnistussyvyyttä ja laite voi esim. missata kondriitit täysin (Gold Bug DP tekee näin vaikka all metal toiminolla löytää ne hyvin). Lisäksi korkeampi taajuus (yli 10 kHz) on hyvästä, sillä kondriitit vaativat tunnistuakseen korkeamman taajuuden. Niissä on metalli pienenä pirotteena ja korkeampi taajuus auttaa pienemmän kohteen havaitsemista (laite ehtii reagoida siihen).
Olen samaa mieltä, että etsintään kannattaa käyttää ei diskrinoivaa moodia jolla mahdollisimman varmasti huomaa kohteen.
(Omaan Garrettiini saan ulkoisella virityksellä "moodin" jolla löytää ferromagneettiset (mm tavalliset kondriitit) paremmin kuin laitteen omalla kaiken hyväksyvällä asetuksella.)
Mutta kun on löytynyt niin kyllä sitten kannattanee (riippuen kait kuitenkin etsimestä ja tulkintakokemuksesta) laittaa erottelu päälle ja kokeilla mitä se sanoo. Ja jos esimerkiksi melko syvällä olevaa diskriminoinnilla ei näytä ollenkaan niin kun rupeaa kaivamaan ja on jo jonkin matkaa päässyt syvemmälle (riittävän laajalla montulla ehkä) niin voi tällöin päästä lähempää kohdetta tekemään uutta testiä, paitsi paikalle niin samalla ehkä myös tyypille. Vaatinee kyllä kohtalaisesti kokemusta omasta etsimestä mitä ehkä kannattaa jättää kaivamatta. Ja jos jättää kaivamatta muun kun rautaisen niin voi tietysti menettää muun hyvän "aarteen". Itse olen aika harvoin muita kuin rautaisia kaivanut ylös, enkä siten juuri "aarteita" löytänytkään. Rautaisista jossain määrin tunnistan ei kaivettaviksi kaljapullon korkit, mutta en varmasti. Tällaisiksi tunnistuvissa jos kuitenkin kaivaa on sitten yleensä niin että jos ei olekaan kaljapullon korkki, niin on levymäinen rauta ja sellaisena vähemmän todennäköisesti rautameteoriitti kuitenkaan.
Magnetiitti erottuu kondriitista hyvissä olosuhteissa, mutta magneettikiisu ei minun laittellani erotu edes kotona sillä tutkiessani ja verratessani. Eikä ole erottunut myöskään yhdelläkään omatekoisista etsintäkyhäelmistä. Päättelen että magneettikiisu kiteet ovat sähköä johtavia (ja ferromagneettisia ovat myös) ja siten kohde muistuttaa sähköisesti ja magneettisesti rautapirotetta sisältävää kondriittia.
Sellaiset tulee kaivetuksi jos meteoriittia etsii, jos ei ole liian hankala kaivaa. On kuitenkin ongelma, että voi olla melko syvällä suurehko magneettikiisukappale. (Muistuukin mieleen tässä melko vain muutaman sadan metrin päässä kotoa keskeltä kävelytietä sellainen (siis kohtuukokoinen ja melko syvällä oleva todennäköinen magneettikiisu, mutta potentiaalinen meteoriitti) kauan (muutama vuosi) sitten löydetty, jota en kehdannut kävelytieltä ruveta kaivamaan ja ajattelin että ehkä joskus illan tai aamun hämärässä jolloin toivon mukaan ei olisi kävelijöitä kaivaisin esiin, mutta siellä on edelleen.)
Jos on aluella jossa on hyvin vähän "saastetta" niin lienee tosiaan parasta kaivaa kaikki, mutta monella alueella kyllä aika menee turhaan kaivamiseen jos ei yhtään valikoi mitä kaivaa (siihen se kyllä pääaisassa kuitenkin tuppaa menemään, ainakin meteoriitin kannalta).
Niin päin voi kyllä myös tilanteen tulkita että suurella osalla alueista ihmisasutusten liepeillä ei ylipäätänsä juuri kannata meteoriittia etsiä metallinpaljastimella ellei erityistä syytä arvella että voisi olla. (En tällaiseen päätelmään kehoita, mutta siihen suuntaan tuntuu itsellä olevan menossa. Ja jos samalla yrittää etsiä muutakin kuin meteoriittia niin sitten kait asutusalueiden liepeet (vanhat asutusalueet) ovat ihan ok.)
Esko
Kun maaperä on rauhallinen ja etsitään kaukana asutuksista, kannattaa katsoa kaikki piipit. Nuo peltojen kasat on ainakin helppoja tutkia ja aika monet perunan viljelijät heittävät nostossa löytyneet kivet yhteen kasaan pellon nurkkaan.
Monesti erämaiden ja soiden liepeillä alueet ovat niin isoja että isokin kela "pienenee".
Sen verran on harrastajien määrä kasvanut että todennäköisesti jotain mielenkiintoista saattaa piankin löytyä.
Lainaus käyttäjältä: joni - 20.09.2013, 21:54:02
Kun maaperä on rauhallinen ja etsitään kaukana asutuksista, kannattaa katsoa kaikki piipit. Nuo peltojen kasat on ainakin helppoja tutkia ja aika monet perunan viljelijät heittävät nostossa löytyneet kivet yhteen kasaan pellon nurkkaan.
Valkealan meteoriitti löytyi juuri aikoinaan pellolta kerättyjen kivien kasasta. Tosin ilman paljastinta. Löytäjä etsi malmilohkareita.
Päädyin tuossa pähkäillessä Whitesin MXT Pro-malliin. Kun en ole tehdastekoista paljastinta aijemmin kädessä käyttänyt niin vähän yllätti laitteen koko. Alkuperäisellä 12" kelalla varustettuna tuntui näin heiveröiden kaverin kädessä kömpelöltä. Kun sitten vaihdoin S.E.F 6x8" kelan niin on kuin eri vehe. Meteoriittijahtiin en ole vielä lähdössä, pitää ensin tutustua laitteen ominaisuuksiin kätännön kokeilla. Testasin esim. eri modeja näillä oman kokoelman kivillä. http://petk.suntuubi.com/fi/Kivi-%20ja%20meteoriittikokoelma/
Kävin myös yhdellä uimarannalla jossa tiedän olevan paljon pullonkorkkeja yms. roskaa jossa erottelu joutuu koetukselle. Lopputulema siitä oli että paljon on vielä opittavaa. Seuraavaksi pitäisi kait ostaa lisää meteoriitteja että voisi testata niiden tunnistusta enempi.
Pekka
Itse päädyin ostamaan Teknetics EuroTek Pro -paljastimen 8" kelalla. Vaikka laite onkin #¤%&#! kevyt (alle 1,1 kg kaikkinensa), niin kyllä sen heiluttelu äkkiseltään ihan hyvästä treenistä kävi. Viikonloppuna testailin sukutilan pelloilla ja pihapiirissä, löytyi mm. kuokka, kirveenterä, kuolaimet, Oy Alkoholiliike AB:n korkkeja sekä kolme luotia: kuvia (http://www.puuppa.org/~pnuu/gallery/?dir=detector). Yksi kiintoisa kivikin löytyi (tosin ei paljastimella), mutta siitä jäi epähuomiossa ottamatta kuva. Pitää parin viikon päästä käydä uudestaan, tällä kertaa magneetti ja kompassi mukaan. Ja pinpointter pitää varmaankin hommata kanssa, yllättävän hyvin osaa nuo pienemmät tavarat piiloutua.
Tulevana viikonloppuna on tosiaan meteorijaoston tapaaminen Artjärvellä, ja ainakin Esko on ottamassa meteoriittikokoelmansa mukaan. Pääsen silloin testaamaan mitä tuo vispain tuumaa niistä, kun itse ei ole vielä tullut hankittua (löydettyä!) testimateriaalia.
Tein kesällä meteoriittitestin omalle paljastimelleni. Kopsasin tähän hiukan karsitun version toisaalta.
Fisher Gold Bug DP (DP = 11" DD kelalla). Ilmatesti sisällä. Lukemat All metal -moodissa.
Rautameteoriitteja:
Sikhote Alin 163 g - 40 cm
Canyon Diablo 89,7 g - 34 cm
Muonionalusta 18 g - 25 cm
Sikhote Alin 13 g - 25 cm
Henbury 6 g - 18 cm
Taza 5 g - 21 cm
Kivirautameteoriitteja:
Brenham 17,9 g - 2 cm (pahoin oksidoitunut)
Brahin 9,5 g - 20 cm
Marjalahti 3,8 g - 13 cm (vain n. 30% metallia)
Imilac 0,8 g - 15 cm (pelkkä metalliluuranko jäljellä)
Vaca Muerta 1,6 g - 8 cm (mesosideriitti, muut kiviraudat pallasiitteja)
H kondriitteja
NWA x 196 g - 20 cm
Titolar 44,5 g - 16 cm
Gao-Guenie 11 g - 10 cm
Plainview 8 g - 4 cm (vanha, oksidoitunut)
El Hammami 5,8 g - 8 cm
L kondriitteja
NWA 869 35,1 g - 10 cm
St. Michel 12,4 g - 8 cm
NWA 848 6,9 g - 7 cm
Valkeala 6,4 g - 1 cm (vanha, oksidoitunut)
Salla 4,3 g - 2 cm (vanha, oksidoitunut)
Bjurböle (L/LL4) 1,9 g - 3 cm
LL kondriitti
Bensour 4,7 g - 1 cm
Estantiittikondriitti
Hvittis 4,3 g - 9 cm
Tunnistukseksi on laskettu selvä toistuva signaali kun kohdetta liikutetaan kelan editse. Katkonaisen signaalin saa jonkin verran syvemmältä (n. 10%).
Kookkaammat raudat on mahdollista havaita ainakin 40 cm syvyydestä (metalliroskis antoi signaalin vielä 65 cm päästä). Isot tuoreet H-kondriitit 20cm syvyydestä. L-kondriitit 10 cm syvyydestä. LL-kondriitit ovat vaikeita koska sisältävät vain vähän metallista rautaa. Metallivapaita akondriitteja ei voi havaita. Kondriiteissa pitkä maassa olo (oksidoituminen eli ruostuminen) heikkentää signaalia. Hapettuneet raudat (iron shale) eivät tunnistu lainkaan, koska metalli kokonaan hapettunut.
Kondriitit eivät tunnistu muuten kuin All metal moodissa (tällä paljastimella). Diskriminoinnin ollessa päällä ei ole toivoa löytää niitä. Jostain isommasta sain heikon signaalin. Raudat tunnistuvat diskriminoinnin ollessa päällä, mutta syvyys vähenee 10-20%. Raudat antavat target ID:ksi jotain päälle 20. Tosin tuo ID arvo tuntuu vaihtelevan koon ja syvyyden mukaan. Rauta (vasara) antoi ID 42. Joten rautoja etsiessä voisi käyttää diskriminointia arvolla 15-20, (vaihtoehtoisesti 40, jolloin antaa hylkäyssignaalin selville rautakohteille). Silloin kaivaminen hiukan vähenee.
Muistisääntönä kuitenkin se, että kun meteoriitteja etsitään niin kaikki piippaukset pitäisi kaivaa.
Vaikka LL-kondriitit eivät pääsääntöisesti tunnistuisikaan, niin tämän tasoinen paljastin voi havaita luokituksien perusteella laskettuna noin 81% tuoreista vastapudonneista meteoriiteista. Kauan maassa olleet meteoriitit ovat toinen juttu.
Sisällä, ilmatestinä ja tietyillä asetuksilla tämä on vain suuntaa antava. Maastossa tahtoo tunnistussyvyys pienentyä ja säädöillä voisi pelata enemmän. Nyt oli vahvistus vain 40 (max 100). Vahvistuksen pienentäminen vähensi häiriöitä ja helpotti signaalin erottamista syvyyden kustannuksella. Esim. talon hissi antoi aina käydessään voimakkaan häiriön paljastimeen.
Vertailuksi muita kohteita. Hakasulkeissa ID lukema.
5 senttiä - 24 cm [ID 22], 50 senttiä - 26 cm [ID 80], 1 euro - 26 cm [ID 79], 2 euroa - 28 cm [ID 68], 40 g vanha kupariraha - 22 cm [ID 97]
vasara - 42 cm [ID 40], Coca-cola tölkki - 46 cm [ID 82]
0,4 g kultahippu - 8 cm [ID 48], 1 g hopealevy - 23 cm [ID 96]
Metallinen antimoni 271 g - 37 cm [ID 66] (näihin voi törmätä Seinäjoella), Iso magnetiittilohkare - 20 cm. Havaitsee myös kuparikiisun, magneettikiisun, lyijyhohteen ja grafiitin hyvin. Rikkikiisua ei havaitse, kuten ei myöskään molybdeeniä eikä sinkkivälkettä.
Etsin tänään pieneltä soramontulta meteoriitteja koemielessä metallinpaljastimen kanssa .Tein uteliaisuuttani hyvin tarkan etsinnän ajan kanssa nähdäkseni mitä löytyy.Etsintäaika oli 2,5 tuntia ja jo siinä ajassa käsi väsyi haravan kannatteluun..Maasto oli osittain tasaista ,osittain jyrkkää sorarinnettä ja parissa tunnissa sain kyllä hien pintaan.Haravan aktivointiin käytin pientä nikkelin palaa(toiveikkaana).Ja saalis:2 pullonkorkkia,työkoneesta pudonnut rautapala ja kattopeltiä.:)Tulos saattaa tuntua masentavalta mutta oli odotusten mukainen,joten etsintä jatkuu.. :smiley:
kuva 1:saalis ja harava
kuva 2:työmaa,pieni soramonttu Mäntyharjun eteläpuolella
Meteoritapaamisessa testailtiin tuota hankkimaani Teknetics Eurotec pro -vimpainta Esko Lyytisen kokoelman kondriiteilla. Kumpikaan näyte ei tuottanut ilmaisua normaalikäytössä, mutta pinpoint-moodissa saivat ulinaa aikaiseksi 10-15 cm etäisyydeltä. Magnetiitti ja magneettikiisu käyttäytyivät samoin, mutta erottelun sai aikaiseksi viemällä näytteet kelan sivulle; kondriitti antoi signaalin mutta magnetiitti ja kiisu eivät.
Toistaiseksi olen tuolla löytänyt mm. kuokan, kirveenterän, kuolaimet, 3 luotia, 6 mk 5 p rahaa sekä viimeisimpänä täältä Tähtikalliolta rynnäkkökiväärin hylsyn.
Lainaus käyttäjältä: marsil81 - 12.10.2013, 23:44:28
Etsin tänään pieneltä soramontulta meteoriitteja koemielessä metallinpaljastimen kanssa .Tein uteliaisuuttani hyvin tarkan etsinnän ajan kanssa nähdäkseni mitä löytyy.Etsintäaika oli 2,5 tuntia ja jo siinä ajassa käsi väsyi haravan kannatteluun..Maasto oli osittain tasaista ,osittain jyrkkää sorarinnettä ja parissa tunnissa sain kyllä hien pintaan.Haravan aktivointiin käytin pientä nikkelin palaa(toiveikkaana).Ja saalis:2 pullonkorkkia,työkoneesta pudonnut rautapala ja kattopeltiä.:)Tulos saattaa tuntua masentavalta mutta oli odotusten mukainen,joten etsintä jatkuu.. :smiley:
kuva 1:saalis ja harava
kuva 2:työmaa,pieni soramonttu Mäntyharjun eteläpuolella
Jos haluaa meteoriitteja löytää niin kehotan pysymään pois sorakuopilta ja talojen pihoilta. Niissä on uskomattoman paljon kaikennäköistä metalliroskaa. On eri asia etsiä ihmisten jättämiä tavaroita (kolikot, korut yms.) kuin meteoriitteja.
Huomasin.Oli vain vapaa iltapäivä ja halusin kokeilla mitä löytyy soramontulta kun käyttää aikaa ja etsii tosi tiheällä kammalla..Hämmästyttävää oli minusta se että huolimatta valtavasta kivimäärästä ei harava piipannut yhdenkään kiven kohdalla.
Tässä lisää meteoriiin etsintää,tällä kertaa hakkuuaukea kooltaan noin 200 kertaa 200 metriä.Maasto oli oikein houkuttelevaa,paljon auki raavittua maastoa,kivet näkyi hyvin,kantojen repimiskohdissa syvät montut.Käytin tarkkaan etsintään 2 tuntia,kävin joka kuopan läpi metallinpaljastimella-ja tulos!Ei mitään.Kertaakaan ei paljastin piipannut.Välillä hiipi mieleen ajatus että haravassa on jotain vikaa..:)Mutta tälläista tämä on,meteoriitin metsästys,sokkona jostakin alkaen,ei tämä ainakaan leiville lyö.Tässä harrastuksessa ainakin oppii kärsivällisyyttä mikä ei ole huonompi juttu ollenkaan :rolleyes:
Tämän urakan jälkeen palkitsin itseni munkkikahvilla läheisellä huoltsikalla..
Lainaus käyttäjältä: marsil81 - 23.10.2013, 22:42:40
Tämän urakan jälkeen palkitsin itseni munkkikahvilla läheisellä huoltsikalla..
Monen muunkin retken parasta antia. :wink:
Liekö missään laskettu teoreettista keskiarvoa noin suunnilleen kuinka monta mahdollista meteoriittia voisi olla vaikka neliökilometrillä ja kuinka syvällä maaperässä ja tietyllä aikajaksolla esim. viimeinen jääkausi -> nykyaika pudonneita?
Eikös nuo ruostu suht. melko nopsaan jos rautapitoisia ovat.
Joku arviohan oli, että jokaiselle neliömetrille tulisi joka vuosi 4-5 mikrometeoriittia. Ihan kunnollisia taitaakin olla hieman vähemmän...
Täällä on minun joskus laskemani arvio.
http://www.somerikko.net/meteoriitit/tulipallot/putouksia.html
Arvioksi sain että viimeisen 8000 vuoden aikana Suomen alueella alas olisi päätynyt 100 gramman meteoriitti per 2.2 km2, tai ylipäätänsä meteoriitti jokaista 1.4 km2 kohti. Ja tässä ei ole rapautumista ja järviä/soita huomioitu.
Yksi laskelmaa mutkistava tekijä on fragmentoituminen. Maastosta satunnaisesti löytyy kuitenkin fragmentti kerallaan (, jos löytyy).
Melkeinpä suurimmassa osassa tulipallo tapauksia joissa maahan tulee meteoriitti ainakin jossain määrin fragmentoituu. Pienimpien kohdalla tällöin kuitenkin ehkä vain pääkappale on sitä kokoa että kannattaa noteerata laskuihin. Mutta melko suuresta osasta tullee ainakin muutamia alas. Eikä ihan tuiki harvinaisia liene sellaiset joista tulee satoja jopa tuhansia, rippuen tosin painorajasta josta perässä lisää. Ja vaikka huomattavan paljon fragmentteja pudottavat ovatkin melko harvinaisia niin kokoniassaldon kannalta ehkä ovat merkittäviä. Näin laskien arvelisin päästävän jonkin verran tihempään keskiarvotulokseen kuin tuo Jarmon saama arvo,
Ja sitten Amerikoissa viime aikoina ainakin on löytynyt pääosin muutaman kymmenen gramman fragmentteja eli tuo raja on ihan harkinnan asia. Tässä suhteessa on myös huomioitava tuo käytetty 8000 vuoden aikajänne jolta ajalta pienemmästä päästä karsiutuu helpommin pois.
Ja jos lasketaan tällain eri fragmentit, niin ilmeisesti suuremmat putoamiset joista lukumääräisesti runsaasti tavaraa edesauttavat epätasaisemman jakautuman syntymistä. Niin että suurelta osin voi olla tuossa Jarmon arvon tuntumassa ja sitten jos sattuu hyvälle apajalle niin voi olla paljon tiheämpää (vertaa vaikkapa Muonionalustan meteoriitit). Ja epätasaisestihan ne sijoittuvat pelkästä putoamisen satunnaisuudestakin.
Esko
EDIT: Lisään tähän kuvitteellisen laskentaesimerkin, joka ehkä osoittaa kuinka vaikea lopultakin on arvioida paljonko fragmentoioitumisista keskimäärin tulee sirpaleita, vaikkapa jonkin painorajan ylittäviä.
Oletataen että olisi esimerkiksi niin että puolet tapauksista tuottaa vain yhden. Ja yksi neljäsosa tapauksista tuottaa kaksi fragmettia ja yksi kahdaksasosa tapauksista tuottaa neljä ja niin edespäin.
Kysymys kuuluu montako fragmenttia kaiken kaikkiaan keskimäärin pudottavat.
Tällain kun laskee yhä harvinaisempia tapauksia mukaan lukien niin keskiarvokin tapausta kohti lähenee kohti ääretöntä. Nousee tosin aika hitaasti niin että jos oletetaan kaikki fragmentit satagrammaiseksi niin miljoonan kilon (maahantulomassa) mukaan lukien oltaisiin vasta keskiarvossa 12:n seutuvilla (keskimäärin 12 fragmettia yhdestä pudottajasta). Kun on kysessä loppumassa niin oltaisiin karkeasti Cheliabinsky kokoluokassa. Keskiarvo nousisi edelleen oikeilla tuhoa tuottavilla asteroideilla.
En nyt kuitenkaan esitä että juuri tuollaista frekvenssilakia noudattaisivat.
Mutta olettaen 8000 vuoden aikajänne on tässä mielessä myös sattumasta kiinni onko tänne pudonnut ehkä jättimeteoriitteja ko aikana, todennäköisesti ei edes Cheliabinsky luokkaa ole pudonnut.
Vanha viisaus on että puolet fragmentoituu. Mutta luulen että todellisuus on että selvästi suurin osa fragmentoituu (ehkä jopa yli 3/4). Eri asia on sitten minkä kokoista fragmenttia syntyy ja onko ne löydettävissä.
Täytyy huomata että noissa meteoriitti arvioissa puhutaa periaatteessa putouksien määrästä. Eli suurimmasta osasta putouksista voi alas tulla useampia kappaleita. Syntyneet putoamisellipsit ovat yleensä pienimmilläänkin luokkaa 2 km2. Niillä on sitten se kahdesta kappaleesta ylöspäin niitä fragmentteja. Tasaisella jakaumalla putoamisellipsit menevät osittain päällekkäin.
Olen joskus laskenut toisenlaisenkin arvion tälle, mutta en sitä nyt löydä. Periaatteessa tulos on samaa luokkaa. Suurempi kysymys on sitten meteoriittien säilyminen maastossa. Raudat kestävät hyvin, mutta kivimeteoriitit eivät. Ei ole mitään luotettavaa arviota kivimeteoriittien kestosta meikäläisissä oloissa. Valitettavasti kivimeteoriitteja on valtaosa pudonneista meteoriiteista. Toisaalta Venäjälle melko suomalaisiin (hiukan lämpimämpiin) oloihin aikoinaan pudonneet hiilikondriitin kappaleita löydettiin 60 vuotta putoamisen jälkeen ja niitä ei tahdo erottaa heti putoamisen jälkeen talteen kerätyistä meteoriiteista. Sulamiskuori on erittäin hyvin säilynyt.
Suomalaisista pahiten rapautuneista Valkeala ja Sallan meteoriiteista ei osata sanoa varmuudella kauanko ne ovat maassa olleet. Mutta Sallan meteoriittiin mahdollisesti liittyvä (ei voida varmistaa että todella liittyi siihen! ) tulipallo havaittiin 1858 eli 105 vuotta löytämistä ennen. Jos ne tosiaan tuota tahtia rapautuvat kuin Salla on tehnyt niin 300 vuotta vanhan kivimeteoriitin löytäminen on lähes mahdottomuus.
Olisipa hienoa jos olisi joku nettisivu johon olisi kasattu hyviä kuvia erilaisista meteoriiteista, myös rapautuneista. Vielä hienompaa olisi päästä pitelemään kädessä ja ottamaan ID-luvut omalle etsimelle.
Kysymys asiantuntioille: Minkä tyyppisiä meteoriitteja kannattaisi ostaa metallinpaljastimen testaukseen?
Somerikko.net http://www.somerikko.net/meteoriitit/luok_kivi.html mukaan yleisin tyyppi on Kondriitit, H, L, LL.
Ajattelin ostaa vielä ehkä pari kolme näytettä, mikähän noista kolmesta L, LL ja H on se yleisin luokka?
Ebay:ssä hakusanalla meteorite saa ainakin paljon kuvia erilaisista meteoriiteista. NWA (nort west Afrika?) meteoriitit on yleensä aika rapautuneen näköisiä.
Pekka
H ja L ovat yleisimmät kondriitit. LL:t harvinaisempia ja erittäin vaikeita paljastimille muutenkin.
Kannattaa ostaa yksi H4 tai H5 ja yksi L5 tai L6 kondriitti. Niitä tietysti saisi kokeiluun olla useampiakin ja eri kokoja.
Kannattaa ostaa sellaisia joissa on joko tuore tai melko tuore sulamiskuori tallella. Sulamiskuorta ei välttämättä tarvitse olla juuri siinä sinun ostamassasi näytteessä (nostaa hintaa) mutta jos samasta meteoriitista löytyy kappaleita joissa on hyvä sulamiskuori niin kyse on todennäköisesti kohtalaisen tuoreesta putouksesta.
Kun pelkästään H, L, estantiittikondriitit, raudat ja kiviraudat lasketaan niin ne kattavat noin 64% kaikista meteoriiteista. Ne kaikki pitäisi olla paljastimella tunnistettavissa ainakin tuoreina.
NWAt (North West Africa) ovat aavikkometeoriitteja. Samoin yleensä kaikki aavikkovaltioista (esim. Oman) peräisin olevat. Jotkin niistä on hyvinkin tuoreita, toiset olleet maastossa jopa tuhansia vuosia.
Meteoriittien tietoja voi tarkistaa virallisesta meteoriittitietokannasta täältä:
http://www.lpi.usra.edu/meteor/
Joidenkin meteoriittien tiedoissa on mainittu myös rapautumisaste W (Wlotzka number tai myös selvemmin Weathering stage).
W0-W2 ovat hyviä, kohtalaisen tuoreita kohteita.
W3:a ja varsinkaan sitä pahemmin rapautuneet tuskin tunnistuu paljastimilla.
http://www.somerikko.net/meteoriitit/luok_rap.html
Kadonneen meteoriitin etsintää-osa x,kaikkien jatko-osien äiti.. :smiley:
Tutkin eilen kuvan hakkuu aukean metallinpaljastimella koht`tarkkaan,ainakin koneen repimät pyöränjäljet,sää oli harmaa,hämärä,kolea..enkä taaskaan saanut yhtään signaalia.Meteoriitin etsintä on jokseenkin turhauttavaa työtä mutta,mutta,liekö tätä kukaan tosissaan yrittänyt?Vaikka tässä tuleekin jatkuvasti "negatiivista havaintoa" niin koko ajan oppii uutta ja saa arvokasta kokemusperäistä tietoa aiheesta josta ei liiemmin ole oppikirjoja tehty.
Kuvan hakkuuaukea ei ole paras mahdollinen etsintäpaikka koska kasvillisuus,ehkä tämän harrastuksen pahin vihollinen ,on jo pahoin vallannut maaperän.Reilun tunnin pengoin tätä paikkaa.Tähän aikaan vuodesta päivät alkaa olla jo lyhyitä täysipainoiseen haravointiin,lisäksi koko ajan pelko milloin lumet tulee maahan,sen jälkeen tuleekin puolen vuoden tauko..
Onkohan mitään tietoa alas tippuvista meteoriiteista,miten syvälle sellainen kiloluokan kivi uppoaa erilaisiin maaperiin?Tässä maaperä oli tiukkaa moreenia.Fragmentoituminen tarkoittaa lienee meteoriitin hajoamista osiin ilmalennon aikana vai maahan osuessaan?
Fragmentoitumisella yleensä tarkoitetaan hajoamista lennon aikana. Kivimeteoriitit (varsinkin ehkä hiilikondriitit)kyllä maahan osuessaan voivat myös hajota paikalla.
Sinällään alue jossa ei tule ilmaisuja on hyvä paikka etsiä verrattuna siihen että vähän väliä joutuu romurautaa tms kaivamaan jolloin menee suurin osa ajasta turhaan kaivamiseen. Sitten jos/kun se joskus ehkä tuleekin niin on suurempi todennäköisyys että voisi ollakin meteoriitti.
Vanhat hakkuuaukeat (joita kaivinkoneella käsitelty) ovat kyllä hankalaa etsintämaastoa. Sellaisesta on kokemusta omallakin maalla ja tahtoo jäädä kesken pienehkökin hakkuualue.
Uppoamissyvyys on aika vaikea kysymys vastata. Riippuu tyypin, koon ja maaperän lisäksi mm asennosta. Mutta arvelisin vakkapa sorapohjamaastoon (katso kuitenkin alla esim. sammalpeite) että kiloinen kivimeteoriitti kyllä yleensä jäisi näkyviin pikku kuoppaan. Mutta jos/kun etsitään myös ja tällaisessa tapauksessa ehkä pääosin tuhansien vuosien vanhoja niin päälle kertyy kariketta ym joka maatuu ja siten joutuu syvemmälle.
Joskus etsintäpäivän päätteeksi (putoamistapauksessa) tuli kokeiltua sammalpeitteisessä kangasmetsässä heittämällä parikymmengrammainen neodymium magneettiinappi pintaan niin voimakkaasti kuin osasi ja sehän upposi syvemmälle kuin oletti. Juuri ja juuri metalllinpaljastimella sen erotti. Ja tuli ajatus että turhaan olimme siinä päivän metallinpaljastimella etsineet. Olisi ilmeisesti uponnut liian syvään pieni ja vähän suurempikin.
Kyllä se vaatii tietynlaista luonnetta että pysyy motivoituneena vaikka ei toivottua uurastuksesta huolimatta löytyisikään.
Esko
Lainaus käyttäjältä: marsil81 - 03.11.2013, 22:39:32
Kadonneen meteoriitin etsintää-osa x,kaikkien jatko-osien äiti.. :smiley:
Meteoriitin etsintä on jokseenkin turhauttavaa työtä mutta,mutta,liekö tätä kukaan tosissaan yrittänyt?
Onkohan mitään tietoa alas tippuvista meteoriiteista,miten syvälle sellainen kiloluokan kivi uppoaa erilaisiin maaperiin?Tässä maaperä oli tiukkaa moreenia.Fragmentoituminen tarkoittaa lienee meteoriitin hajoamista osiin ilmalennon aikana vai maahan osuessaan?
Kyllä on yritetty... Vuosia jo vailla tulosta. Mutta kun laskee noita todennäköisyyksiä tietää ettei se meteoriitti kohdalle helpolla satu.
Kovaan maahan kilonen ei juurikaan uppoa. Tekee kyllä iskujäljen tai pienen kuopan, mutta harvemmin jää siihen. Turvemaahan voi upota aika ikävästi piiloon.Suomessa talvi auttaa hiukan. Jäinen maa on melko kova tunkeutua kohtalaisenkaan kappaleen.
Tämän tyyppiselle etsinnälle on tärkeää valita sopiva maasto. Eli alue jossa maaperä on karu moreeni tai hiekkapitoinen maa. Mielellään vielä kova ja jopa kivinen. Se estää kappaleiden uppoamisen syvälle. Vielä jos aluskasvillisuus on vähäistä niin ollaan Suomen oloissa jo ihanteellisella alueella.
Todennäköisemmin löytyvät kappaleet ovat kuitenkin alle kilon kokoluokkaa. Niitä kun suurin osa alas tulevista meteoriiteista ovat.
Hakkuuaukeiden järkevyydestä en oikein ole päässyt selvyyteen. Toisaalta se nostaa syvempää materiaalia pintaan, mutta toisaalta jos se on aurattu tai pahasti laikutettu niin osa pintamaasta myös peittyy. Jotkin hakkuuaukeat ovat aika ihanteellisia ja toiset ei. Lisäksi paljastimen heiluttelu voi huonosti siivotulla hakkuuaukealla olla kohtalaisen vaikeaa.
Kausi jatkuu!Harmaa sadepäivä,vapaata,maa sula,ei mitään velvollisuuksia...siis meteoriitin perään.Kävin taas yhden hakkuuaukean läpi haravalla,n 300m kertaa 300m,laikutettu,tuoreita kiviä paljon pinnalla.Hyvin hämärää,melkein tarvi otsalamppua.2 tuntia tiukkaa haravointia-eikä mitään..paitsi joku sytkäri.masentava mutta odotettu saalis.Pakkasin kamat autoon ja ajoin..mihinkäs muualle kuin bensa-aseman baariin munkkikahveille. :smiley:
Niimpä se näyttää täälläkin että lumet sulaa pois. Mahtavaa että edes joku jaksaa uurastaa talvellakin. Itse odotan innolla tulevaa kesää...
Pekka
Heippa kaikille kivien tutkijoille,
En tiedä olisiko oikea paikka tälle, mutta pistän kuitenkin.
Satuin törmäämään tälläiseen murikkaan peltoa tonkiessani ja harvoja hiuksia raapiessani. Painoa kyseisellä metallia sisältävää kivellä on 257g ja magneetti tarttuu kiinni. Kuvat ovat 7mm ruutupaperilla josta voi hieman hahmoittaa kokoa tiedä sitten olenko onnistunut löytämään meteoriitin vaiko muuta kuonaa. Hauholle tulevat harrastajat saavat nähdä kiven ja jos joku osaa sen perusteella sanoa mikä se on niin tarjoan kahvit. ( ilman pullaa tietty ) :grin:
Terveisin Antti
Mielenkiintoisen näköinen kappale. Oletko putsannut vai kiilsikö noin metallisena suoraan maasta? Itse en osaa tuosta sanoa mutta kannattaa tutkia tarkemmin. Mielellään kuulisi ammattilaisten arvion ja oppisi samalla itsekin.
Ainakin minusta vaikuttaa kiinnostavalta !!
Mutta ei silti liene mahdollisuutta Hauholle kahville nyt lähteä, vaika mieli tekisi :smiley:
Antaa parempien eksperttien sanoa mielipiteensä. Mutta avelisin että tutkittavaksi on joka tapauksessa lähetettävä. ei tuosta kuvasta voine kukaan ihan varmasti sanoa.
Vaikkapa ihan pienestä määrästä viilajauhetta kykenisin itsekin tutkimaan sisältääkö nikkeliä, mutta lopullinen tarkistus (jos sisältää) sekään ei olisi.
Esko
EDIT: Oli Jonin viesti tullut kirjoittaessani. Olettaisin maassa ilmeisesti hyvän aikaa olleen rautameteoriitin (jos olisi sellainen) olevan ruosteisempi kuin tuo, mutta tiedä häntä.
Kun mietin voisiko olla jostakin tunnetusta putoamisesta niin tulee mieleen Lammin ceissi vuodelta 2009. Tuli sieltä lännen puolelta muta Hauhon keskus lienee liian kaukana lännessä, jotta mahdollinen aiemmin irronnut fragmenttikaan sinne olisi tullut. Mutta kerrotko vähän tarkemmin löytöpaikan. Ei ihan tarkkaan tarvi keroa ainakkaan tässä julkisesti ettei houkuttele muiden mahdollisten sirpaleiden etsijöitä paikalle, mutta suunnilleen missä sunnassa ja minkä matkan pääsä Hauhon keskustasta vaikkapa ?
Esko
Lainaus käyttäjältä: joni - 09.01.2014, 22:32:40
Mielenkiintoisen näköinen kappale. Oletko putsannut vai kiilsikö noin metallisena suoraan maasta? Itse en osaa tuosta sanoa mutta kannattaa tutkia tarkemmin. Mielellään kuulisi ammattilaisten arvion ja oppisi samalla itsekin.
Heippa, tämä on ollut jo vuosia minulla ja muistin sen kun jouluna sisko kävi kylässä ja toi sen tullessaan.
Hän oli putsauttanut jollakin kultasepällä sen joten en tiedä kiven vaiheista mitään kun olin aikoinani merellä ja tyystin unohtanut koko asian. Nuorena mukulana en ymmärtänut asiasta mitään muuta kuin että kiva kivi ja onneksi sisko ymmärsi säilyttää sen miltein 45 vuotta ja toi sen takaisin minulle. Joten nyt kun olen seurannut näitä juttuja niin ajattelin jotta voisiko tuo olla jokin rauta meteoriitti ja kirjoittelin tänne.
terveisin Antti
Terveisin Antti
Hei Esko,
Länsirannikolta Eurajoelta tuon löysin joskus 1960 luvun loppupuolelta oisko ollut 68 tai 69.
terveisin Antti
OK, ja tässä ajassa olet hyvinkin ehtinyt sen kunnolla puhdistamaan. Ai kerroitkin kultasepän oikein puhdistaneen.
Tuskin siis lienee valokuvaakaan tuoreeltaan ?
Jonkinlaisen kuvauksen voinet kertoa jos muistat lapsuudestasi, ruosteisuudesta ym.
Esko
Onhan näitä tavattu tutkituttaa kaiken varalta. Se taas ei onnistu Hauholla ellei joku lähde käymään kahvilla käsi-XRF:n kanssa. Nikkelipitoisuus pitäisi saada tietoon ja sen perusteella selviää onko aihetta jatkotutkimuksille.
Kappaleen pintarakenne on hiukan outo meteoriitiksi. Jopa puhdistetuksi meteoriitiksi joiden myyjiä on netti täynnä (esim. Nantanin, Campo del Cielon ja Canyon Diablon kappaleita puhdistetaan usein). Selväpiirteisiä regmaglyptejä tuossa ei ole joten muistuttaa siinä mielessä eräitä Nantanin tai Campo Del Cielon puhdistettuja kappaletta. Niissä on ollut löydettäessä paksu ruostekerros, jonka alla meteoriitti on syöpynyt kauan ja muuttunut rosopintaiseksi.
Tuossa on edellisen lisäksi outoja suoria samansuuntaisia harjanteita eräissä pinnoissa ja sellaisia en äkkiseltään muista rautameteoriiteissa koskaan nähneeni enkä pienellä hakemisella sellaisia mistään kuvistakaan löytänyt. Nuo rakenteet saavat epäilemään että ihmiskädellä olisi jotain tekemistä tuon kanssa. :huh:
Heippa,
Eipä silloin ollut kameroita ja varsinkaan tietoa näistä kivistä ei tavallisilla pulliaisilla ollut.
terveisin Antti
Mielestäni tuossa on enemmän tekijöitä jotka viittaavat ihmisen tekeleeseen kuin meteoriittiin mutta selviääpä se tutkimalla. Ei ole kovin harvinaista että suomessa pelloilta löydetään isot määrät rautaa aina rautakaudelta asti. Onkohan kyseiseltä alueelta löydetty vanhaa toimintaa? Jotenkin tuo särmäisyys ja nuo eri suuntiin olevat juovat eivät luo virtaviivaisuuden tunnetta. Silti mielenkiintoinen.
Testiin vain niin selviää asia.
Mielenkiintoisen näköinen,kokeilepa vanhaa sulakkeeseen raapaisutekniikkaa,jos viiru on musta,ruskea tms niin ehkä maallinen kivi,mutta jos on harmaa niin saattaa olla meteoriitti..
Osoitteessa www.somerikko.net on hyvä tietopaketti meteoriiteista.
Geologinen tutkimuskeskus Kuopiossa tutkii kaikkia kivinäytteitä.
Heippa,
Nyt selvisi kiven tarina, ja oikein kunnolla sisko pääsi muljuttamaan meikäläistä tietämätöntä. Oikein hävettää kun olin itsekin innoissani, että olinko tosissani löytänyt meteoriitin ja sisko sitten sanoi kun kovistelin häntä kertomaan miten juttu oikein meni. Kiitos siitä Eskolle jonka kanssa olen viestitellyt kivestä.
Siskoni kanssa kyllä kaiveltiin lapsena ja vielä varttuneempanakin kaiken laisia kiviä sekä vanhoja maataloudessa olleita kalusia pitkin peltoa ja siitä hän keksi ostaa tämän kiven minulle 60v lahjaksi kun täytän helmikuussa vuosia.
Minä kyllä pistän tän jekun korvan taakse ja kunkan hänellä on merkkipäivä niin saa tuntea saman kohtalon joskin eri muodossa miltä tuntuu kun päätöntä pässiä vedetään narusta oikein huolella.
Tosin kyllä Eskon kanssa oli puhetta tutkia onko tämä aito vaiko jonkin tekemä murikka, kun siitäkään nyt sitten ei ole tietoa mistä se on löydetty ja itseäni kyllä kiinnostaa kuitenkin tuo kivi, että mikä se on.
Terveisin Antti
Jos kerran on ostettu kivi niin eikö silloin ole tiedossa mikä on?
Lainaus käyttäjältä: tähti_ville - 11.01.2014, 12:07:19
Heippa,
Nyt selvisi kiven tarina, ja oikein kunnolla sisko pääsi muljuttamaan meikäläistä tietämätöntä. Oikein hävettää kun olin itsekin innoissani, että olinko tosissani löytänyt meteoriitin ja sisko sitten sanoi kun kovistelin häntä kertomaan miten juttu oikein meni. Kiitos siitä Eskolle jonka kanssa olen viestitellyt kivestä.
Siskoni kanssa kyllä kaiveltiin lapsena ja vielä varttuneempanakin kaiken laisia kiviä sekä vanhoja maataloudessa olleita kalusia pitkin peltoa ja siitä hän keksi ostaa tämän kiven minulle 60v lahjaksi kun täytän helmikuussa vuosia.
Minä kyllä pistän tän jekun korvan taakse ja kunkan hänellä on merkkipäivä niin saa tuntea saman kohtalon joskin eri muodossa miltä tuntuu kun päätöntä pässiä vedetään narusta oikein huolella.
Tosin kyllä Eskon kanssa oli puhetta tutkia onko tämä aito vaiko jonkin tekemä murikka, kun siitäkään nyt sitten ei ole tietoa mistä se on löydetty ja itseäni kyllä kiinnostaa kuitenkin tuo kivi, että mikä se on.
Terveisin Antti
Ok. Hyvä että siskosi tunnusti.
Jos kerta on meteoriitti niin on luultavasti Argentiinaan muinoin pudonneen Campo del Cielo rautameteoriitin kappale. Campoa on tullut markkinoille viime aikoina paljon. Campoa on löydetty yli 100 tonnia tähän päivään mennessä, mikä tekee siitä suurimman tunnetun meteoriitin.
Löysin netistä muutaman kuvan rautameteoriiteista jossa näkyy noita harjanteita. Ne olivat juuri Campon ja Nantanin puhdistettuja palasia. Vaihtoehtoisesti voisi siis olla Kiinaan pudonneen Nantanin kappale. Nantanin kappaleet puhdistetaan yleensä ihan metallinkiiltoiseksi ruostumisen estämiseksi, joten senkin perusteella tuo on Campon kappale. Harjanteet ovat nikkelimineraalin (kamasiitin tai tanniitin) lamelleja eli merkki nikkeliraudan kiderakenteesta. Kyse on siis widmanstättenin kuvioinnista joka on tullut esille meteoriitin rapautuessa.
Sekä Campo del Cielo että Nantan ovat IAB rautoja (Campo oikeastaan IAB-MG) joten ne on vaikea erottaa toisistaan ilman tutkimusta. Nantanissa on hiukan suurempi nikkelipitoisuus (6,96% v 6,7%). Hivenaineilla ne varmaan eroavat toisistaan hiukan enemmän.
Ihan yleisenä vihjeenä jos ostatte kiviä lahjaksi jollekin joka kerää kiviä ja mineraaleja. Ostakaa aina näyte josta tiedetään mitä se on ja mistä se on löydetty. Pitää tietää vähintää maa mistä on löytynyt. Näyte jonka löytöpaikasta ei ole tietoa on vähänkään vakavammalle keräilijälle käytännössä arvoton ja menee vaihtoon hyvin pian.
Hyvää tietoa tämäkin ja oppii aina jotain uutta.
Mitenkähän ruosteisia rautamöhkäleitä olisi hyvä putsata jos epäilee meteoriitiksi? Kirveenterät ja muut olen putsannut sitruunahapolla tai elektrolyysissä.
Lainaus käyttäjältä: joni - 11.01.2014, 22:33:05
Hyvää tietoa tämäkin ja oppii aina jotain uutta.
Mitenkähän ruosteisia rautamöhkäleitä olisi hyvä putsata jos epäilee meteoriitiksi? Kirveenterät ja muut olen putsannut sitruunahapolla tai elektrolyysissä.
Parasta on toimittaa koko möhkäle ammattilaisten tutkittavaksi ja olla putsaamatta liikaa.
Lainaus käyttäjältä: joni - 11.01.2014, 22:33:05
Hyvää tietoa tämäkin ja oppii aina jotain uutta.
Mitenkähän ruosteisia rautamöhkäleitä olisi hyvä putsata jos epäilee meteoriitiksi? Kirveenterät ja muut olen putsannut sitruunahapolla tai elektrolyysissä.
Komppaan pnuuta.
Kevyttä harjausta ja veden alla huuhtelua enempää niitä ei pidä mennä putsaamaan ennen tutkimuksia. Ja nekin on syytä tehdä vain jos pinnalla on selvää irtomaata/likaa. Multaa ja savea on turha postitella mihinkään. Jos huuhtelee veden alla niin kannattaa antaa kuivaa hyvin ennen postitusta.
Noita Campo del Cielon ja Nantanin pahoin ruostuneita kappaleita putsataan myyntiä varten aika raskailla otteilla että pintaruoste saadaan kokonaan pois. Happojen ja muiden lisäksi niitä kai jopa myllytetään hiekan seassa. Tämä tehdään siksi että jos sitä ruostetta jää niin se tahtoo ajan myötä levitä vaikka kuinka hyvät säilytysolot ovat. Tuo ruostumisherkkyys on hiukan meteoriittikohtaista. Jotkin rautameteoriitit (kuten Nantan ja eräät Campot) ruostuvat kuin tautiset ja toiset eivät sitten millään. Yleensä meteoriitit jotka ovat olleet kauan maassa ovat rapautuneet niin paljon että ruoste on käytännössä tunkeutunut läpi koko kappaleen vaikka sitä ei heti näekään. Yllättävästi ruostumisessa saattaa olla eroja jopa samaan putoukseen kuuluvilla kappaleilla (juuri Campo del Cielon kappaleiden väliset erot on tästä tunnettuja). Erottavana seikkana on tällöin usein putoamispaikan olot, mitä kuivempi putoamispaikka niin sitä paremmin säilyy.
Ymmärrän kyllä että noin tehdään ruosteongelmaisille meteoriiteille, mutta ei se ainakaan meteoriitin arvoa nosta. Tosin metallinhohtoinen pikkumeteoriitti tuntuu menevän paremmin kaupaksi maalikoille ja se on ihan ok. Onhan ne edelleen meteoriittirautaa. :smiley:
Voisiko tuo Antin lahjaksi saama kivi olla Sikhote-alin srapnelli (https://www.google.fi/search?q=sikhote-alin%20shrapnel&tbm=isch) eli meteoriitin räjähtäessä syntynyt roiskale. Niitähän on Suomessa myynyt ainakin Jalokivigalleria.
Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 12.01.2014, 18:01:26
Voisiko tuo Antin lahjaksi saama kivi olla Sikhote-alin srapnelli (https://www.google.fi/search?q=sikhote-alin%20shrapnel&tbm=isch) eli meteoriitin räjähtäessä syntynyt roiskale. Niitähän on Suomessa myynyt ainakin Jalokivigalleria.
Ei ole Sikhote-Alinin shrapnelli. Ei vaikuta sellaiselta. Tuossa ei ole shrapnelleille tyypillisiä vääntymisrakenteita ja teräviä särmiä. Sikhote-Alin putosi 1947 ja niissä on vain pintaruostetta, vaikka olisi ihan viime vuosina maastosta kerätty kappale. Lisäksi Sikhote Alin on tyypiltään karkea IIAB oktaedriitti, joten kuvassa näkyvät kamasiitti-lamellit ovat liian kapeita Sikhote-Alinin raudalle. Sen sijaan Campolla ja Nantanilla eli IAB raudoilla lamellit ovat korkeintaan 3 mm leveitä.
Sikhote-Alinia on myynnissä, mutta Campo del Cielo on se mitä liikkuu tällä hetkellä eniten markkinoilla. Kokeilin huvikseni että Ebaylla kun tekee haun niin Campolla tulee lähes 1445 osumaa. Sikhote Alin antaa 698 osumaa ja Nantan 271 osumaa. Canyon Diablo antaa 231 osumaa.
Sarjassa turhaa tietoa. Termi shrapnel (kranaatin tai meteoriitin sirpale) tulee brittiläisen Henry Shrapnelin nimestä, joka keksi sirpaloituvan ammuksen 1800-luvun alussa.
Kauden 2013 paras meteoriittikanditaatti,löytyi miinaharavalla-heikko kaiku,aivan maanpinnalla hakkuuaukealla,painoi 32 kg,ominaispaino n 3,2,kivi muistutti ruosteista betonia,pinnalla sileä metallimainen kerros jossa sulamisjäljen tapaista rakennetta,juovia yms,raapaisujälki sulakkeeseen harmaa,pinta muistutti osittain sulamiskuorta..hmmm...eiku näyte geologiselle tutkimuskeskukselle,vastaus kuvien alla....
vastaus:kiilleliusketta! :undecided:,mitä tästä opimme,että meteoriitit on todella työläitä löytää..mutta työ on vasta alussa
Nämä ovat varmaankin tuttuja juttuja alan ihmisille, mutta laitanpa kuitenkin linkit Meteoriittimiesten touhuista Muonionalustassa.
https://www.youtube.com/watch?v=YpGUceuOqiE
https://www.youtube.com/watch?v=JxAz2HF5HhM
Kiitti linkeistä! Pari tuntia meni rattoisasti näitä katsellessa!
Heips kukkuu. :grin:
Mistähän meteoriitin tunnistaisi?
Pari löytöä olemme tehneet metallinpaljastimella joita epäilen sellaisiksi mutta ovatko kuitenkin jotain ihan muuta?
Ainakin piippaa laitteet kunnolla kyseisten kohdalla.
Videot meteoriitti löydöistä:
https://www.youtube.com/watch?v=fG3yakKWlsY
https://www.youtube.com/watch?v=_hzzUAe1tr8
Enpä mene sanomaan videoiden perusteella näistä yhtään mitään. Maastosta kyllä löytyy melkoisen runsaasti metallinpaljastimia mm Garrettia (jollainen minullakin) hämääviä paitsi rautoja niin rautakuonaa ja kiviäkin. Magnetiittimineraali voimakkaana antaa piippauksen kuitenkin vähän eri tavalla kuin rauta ja tavallinen kondriitti. Magneettikiisulla taas ilmaisu miten tahansa tehtynä on (tai ainakin voi olla) niin samalainen kuin kondriitilla että en edes kotiolosuhteissa niitä Garretillani erota (en sen puoleen muillakaan testaamillani sähkömagnettisillä välineillä).
Minun, erityisesti kun vähemmän ekspertti olen visuaalisesti tunnistamaan, oli suorastaan pakko (vapaaehtoisesti kylläkin sen tein ihan kiinnostuksesta) opetella testaamaan onko näytteessä nikkeliä sunnilleen sellaisia määriä kuin nikkeliraudassa ja/tai tavallisessa kondriitissa on.
Sen "oman menetelmän" kehittämiseen on kyllä sisältynyt kait satoja testejä, suuri osa oikeista (epämeteoriitiksi osoittautuneista) näytteistä.
Periaatteessa voi testata Yliopiston apteekista saatavalla nikelitestillä sen mukaisilla ohjeilla, mutta siinä ruoste pahasti häiritsee. Jos voi tehdä vaikka puhtaasta metallipinnasta niin onnistunee.
Oma menetelmäni vaatii kemikaaleiksi paitsi tuota apteekkisetissä olevaa dimetyyliglyoksiimia niin ammoniakkia ja suolahappoa. Ja vaatii suodatinpaperia, joksi käynee kait vaikkapa imupaperi ja sanomalehtipaperikin, joskin aito suodatinpaperi lienee muita parempaa, ainakin kokeilluista. Ilman suolahappoakin pärjää vaikkapa etikkahapolla (tai selvän rautapalan tapauksessa vaikka elektrolyyttisellä syövytyksellä) mutta etikkahapolla hidastuu homma ja ehkei ihan yhtä herkkä. Apteekin seteissä oli aiemmin kahdessa pullossa toisessa ammoniakkia ja toisessa dimet....ä mutta nyttemmin on molemmat samassa pullossa ja se taas haittaa testiä minun menetelmälläni. Siitä saa kyllä sen dim.. merkkiaineen erilleen antamalla amoniakin haihtua pois, mutta sitä taas tarvittaisiin erillään.
Ja apteekkiseteissä ostetuttuna tulee varsin kalliiksi. Ei kylläkään testikerralle tule paljoa hintaa, mutta ainakin vaatii jonkin verran kokeilua ja vertailua. Ja "testiliuskoja" tulee helposti kerralla tehtyä aika montaa testikertaa varten, mutta kokemuksen mukaan jo kuukauden säilyttäminen huonontaa niitä. Se aine tahtoo ilmeisesti haihtua ja suljetussa muovi pussissa ainakin siirtyy ilman kautta liuskalla muualle missä ei tarvittaisi tai on jopa haitaksi.
Siinä muodossa kuin sen testin kehitin saa nikkelin todettua vaikkapa paljonkin alle millimetrin kokoisesta näytteestä joskin pienillä on vaikeampi arvioida määrää. Testini ei ole kvantitatiivinen, mutta kuitenkin vertaamalla oikeisiin meteoriittinäytteisiin antaa jonkinmoisen käsityksen määrästä. Ja (liki) mikrometeoriitin kokoinen näyte on sitten itse melkein entinen, jos sellaista testaa. Mutta suuremmista lähinnä tässäkin viestissä olisi kyse.
Niin, nikkelin "suotuisa" toteaminen ei kyllä vielä todista että kyseeä on meteoriitti, mutta sitä testaamalla voinee karsia (epämääräisestä korrosiotuneesta vanhasta krääsästä ja raudoistakin) epämeteoriitit pois ehkä 99 prosenttisesti, ainakin valta osan pois. Hyvin pieni määrä sinällään runsaslukuisista näytteistäni on (makrokokoisista) ollut sellaisia jikta olisi jäänyt jäljelle (eli on nikkeliä runsaasti) ja todennäköisenä syynä on ollut esimerkiksi rautanäytteessä yhdellä pinnalla aikoinaan ollut niklaus.
Mikrometeoriitin kokoisissa lienee (minun kokemukseni mukaan, riippunee näytepaikasta kuitenkin) enemmän kohtalaisesti nikkeliä sisältäviä eli ilmeisesti "hiekan" joukossa on paikasta riippuen ehkä kohtalaisestikin jotain nikkelimineraalikiteitä tms.
Olen testimenetelmästäni kirjoittanut jonkin verran tulipallotyöryhmälle ja joku muukin ryhmästä on sitä kokeillut menestyksellisesti ja varannut käyttöönsä kemikaaleja (siinä minuakin yhteishankinnalla avustaen). Jos olisi kiinnostusta niin voisin tännekin varsinaista ohjetta kirjoittaa, soveltaen kopioiden jo kirjottamaani.
Esko