"Nämä uurteet ovat erikoinen muodostelma Phoboksella. Niiden syntytavasta on kiistelty planeettatutkijoiden keskuudessa jo 40 vuoden ajan", selostaa Ken Ramsley Brownin yliopistosta. "Uskomme tämän tutkimuksen olevan askel kohti lopullista selityksen hyväksymistä."

Uurteet löydettiin 1970-luvulla Mariner- ja Viking-luotainten ottamista kuvista.

Nyt tietokonesimulaatioissa luotiin törmäysmalli, jossa uuden kraatterin syntyessä irronneet kivet palasivat loivassa kulmassa kuun pinnalle ja jatkoivat pyörimistään. Tutkijat vertasivat löyhään pinta-ainekseen simulaatioissa jääneitä jälkiä Phobokselta kuvattuihin. He totesivat niiden sopivan yllättävän hyvin yhteen.

Simulaatio selitti myös, miksi Phoboksesta löytyy suhteellisen uurteeton alue. Alue sijaitsee melko matalalla, joten vierivät kivet ovat lentäneet sen yli. Putoamiskiihtyvyys Phoboksen pinnalla on vain puoli tuhannesosaa maapallon pinnan putoamiskiihtyvyydestä.

Yksi tähän asti vahvimmista teorioista uurteiden alkuperäksi olivat vuorovesivoimien aiheuttamat halkeamat. Phoboksen ennustetaan hajoavan vähitellen parinkymmenen miljoonan vuoden kuluessa.

Uurteita on ehdotettu törmäysaineksen aiheuttamiksi aiemminkin, mutta tuolloin vierimistä pinnalla ei pidetty oleellisena.

Aiheesta lisää Brownin yliopisto (englanniksi)