Nykyisessä foorumissa ei ole enää "havaintotekniikat" lokeroa joten tiputan tämän tänne. Moderaattorit siirtäköön tämä muualle jos niin parhaaksi katsovat.
Tossa tuli taas plärättyä hienoa "Kaukoputket käyttäjän opas" -nimistä kirjaa. Siellä on juttua mm. lähtöpupillista, pupillin halkaisijasta, iän vaikutuksesta pupillin kykyyn laajeta ja sitten vielä näköpurppurasta.
Kuten tunnettua, pupillin kyky laajeta heikkenee iän myötä. Kuitenkin jos etsitään putken rajamagnitudia, käytetään maksimaalista suurennusta jotta saadaan kontrasti mahdollisimman hyväksi. Suuresta suurennuksesta seuraa, että lähtöpupilli menee pieneksi joten loogisesti ajatellen pupillin koon merkitys putken rajamagnitudia määriteltäessä katoaa ja merkittäväksi jää vain sauvasolujen fotoniherkkyys/näköpurppuran vaikutus ja tietysti kokemus. Uskaltaako joku uhmata tällaista päättelyä = onko tietoa tai heittää kommentteja asiaan liittyen?