Nykyisessä foorumissa ei ole enää "havaintotekniikat" lokeroa joten tiputan tämän tänne. Moderaattorit siirtäköön tämä muualle jos niin parhaaksi katsovat.
Tossa tuli taas plärättyä hienoa "Kaukoputket käyttäjän opas" -nimistä kirjaa. Siellä on juttua mm. lähtöpupillista, pupillin halkaisijasta, iän vaikutuksesta pupillin kykyyn laajeta ja sitten vielä näköpurppurasta.
Kuten tunnettua, pupillin kyky laajeta heikkenee iän myötä. Kuitenkin jos etsitään putken rajamagnitudia, käytetään maksimaalista suurennusta jotta saadaan kontrasti mahdollisimman hyväksi. Suuresta suurennuksesta seuraa, että lähtöpupilli menee pieneksi joten loogisesti ajatellen pupillin koon merkitys putken rajamagnitudia määriteltäessä katoaa ja merkittäväksi jää vain sauvasolujen fotoniherkkyys/näköpurppuran vaikutus ja tietysti kokemus. Uskaltaako joku uhmata tällaista päättelyä = onko tietoa tai heittää kommentteja asiaan liittyen?
Toisaalta pieni lähtöpupilli auttaa silloin, kun silmässä on astigmaattisuutta. Jos lähtöpupilli on alle millimetrin, niin silmälaseja ei tarvita.
t. Timo-Pekka
ja ainahan rajamagnitudia voi kasvattaa teettäämällä kaihileikkaus, jossa poistetaan silmän linssi ja kohdistetaan verkkokalvo suoraan putken prime fokukseen.
jk
Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 09.08.2006, 09:22:55
ja ainahan rajamagnitudia voi kasvattaa teettäämällä kaihileikkaus, jossa poistetaan silmän linssi ja kohdistetaan verkkokalvo suoraan putken prime fokukseen.
jk
Tuollaisesta taitaa seurata, että pitäisi olla useita eri barlow linssejä jotta saisi suurennusta vaihdettua. Ja kuten on havaittu/keskusteltu, niin suuren suurennuksen tuoma etu on se millä päästään kaukoputken rajamagnitudirajoille.