Tee se itse -aurinkosuodin

Aloittaja Celest1al Sphere, 04.04.2011, 20:58:07

« edellinen - seuraava »

Celest1al Sphere

Innostuin askartelemaan Astrosolar -kalvosta mielestäni mahdollisimman optimaalisen aurinkosuotimen. Ajattelin jakaa ideani ohjeiden kera täällä, niin joku voi sen halutessaan apinoida!

Näiden ohjeiden avulla voit askarrella helposti itse kaukoputken objektiivipäähän laitettavan tehokkaan ja turvallisen aurinkosuotimen!

Aurinkosuotimen askarteluun tarvitset:

Aurinkosuodin esim. ~10 cm putkeen.

- 1 arkki Astrosolar -kalvoa
- 2-4 arkkia A4 kokoista kartonkiarkkia
- liimaa
- teippiä
- viivotin
- harppi
- lyijykynä
- kynsisakset/askarteluveitsi
- isot sakset

Vaihe 1.
Ennen kuin ryhdyt työhön, mittaa kaukoputkesi sisähalkaisija, ja kirjoita se johonkin ylös, mikäli epäilet unohtavasi sen! Seuraavaksi leikkaa Astrosolar -kalvosta sen kokoinen pala, että sen halkaisija on vähintään sama kuin putkesi sisähalkaisija. Käytännöllisyyden vuoksi tämän palan kannattaa kuitenkin olla jonkinverran tätä isompi, jotta sitä on helpompi käsitellä. Sitäpaitsi homma muuttuu hyvin hankalaksi, jos leikkaat liian pienen palan! Kalvoa leikatessasi aseta Astrosolar -kalvo kahden paperiarkin väliin. Näin vältytään likaamasta kalvoa sormenjäljillä. Sitten vain leikkaat arkkia papereineen päivineen! Oletetaan, että kaukoputkesi objektiivipään sisähalkaisija on 11,4 cm. Tämä luku voi olla melkein mikä vain, mutta tämä nyt esimerkin vuoksi. Näillä ohjeilla pystyt valmistamaan suotimen, joka sopii noin 10 cm putkelle.

Vaihe 2.
Toisessa vaiheessa tehdään se kehikko, johon oikeankokoinen Astrosolar -arkin pala tulee. Aloitetaan! Leikkaa yksi kartonkiarkki puoliksi. Aseta ne päällekkäin ja katso, ovatko ne samankokoiset. Jos ne eivät ole, leikkaa ylimääräinen osa pois. Seuraavaksi vedä molempiin kartonginpalasiin viivottimella viivat kulmasta kulmaan. Näin saat selville arkin keskipisteen. Tässä vaiheessa kaiva esiin jostain muistisi sopukoista kaukoputkesi sisähalkaisija ja jaa se kahdella. Esimerkiksi: putken sisähalkaisija  on 11,4 cm/2= 5,7 cm. Piirrä molempiin arkkeihin ympyrät, joiden keskipiste on arkin keskellä (kuva 1.). Esimerkkitapauksessa ympyröiden säde on 5,7 cm. Leikkaa kynsisaksilla tai askarteluveitsellä kartonkeihin reiät ympyröiden reunoja pitkin. Noin! Nyt nämä kartonginpalaset jäävät odottamaan seuraavaa vaihetta.


Kuva 1. Alussa oli kartonki, harppi ja auringon havaitsemisesta kiinnostunut tähtiharrastaja.

Vaihe 3.
Kolmannessa vaiheessa tehdään kartongista tötterö, joka sujautetaan putken päälle objektiivin eteen (kuvat 2 ja 3.). Leikkaa toinen A4 kokoinen kartonkiarkki poikittaissuunnassa puoliksi. Varmista taas, että ne ovat samankokoiset. Aseta kartonginpalaset yhteen niin, että niiden lyhyet sivut ovat vastakkain. Rullaa arkit tötteröksi. Kokeile tätä tötteröä putken ympärille siten, kuin se tulee olemaan sitten kun aurinkosuodin on valmis. Merkkaa lyijykynällä ne kartonkiin ne kohdat, joilta osin kartonginpalaset menevät päällekkäin. Seuraavaksi nämä kartonginpalasest liimataan yhteen näistä kohdista. Liimauksen lisäksi voit vahvistaa liitosta teipin tai nitojan avulla. Nyt tämän kaksi kertaa pidemmäksi venähtäneen kartonginkappaleen toisen pitkän sivun alareunaan leikataan "siivekkeitä", jotka ovat noin 3 cm leveitä. ja 2-3 cm pitkiä. Näiden siivekkeiden tarkoitus selviää myöhemmin. Huom! Voit myös tehdä niin, että ensin teet tötterön, ja leikkaat vasta sitten sen toiseen päähän siivekkeitä, itse tein niin!


Kuva 2. Tötteröö!

Seuraavaksi tämä saksitulla alareunalla varustettu kartonginkappale rullataan tötteröksi (kuvat 2 ja 3.). Varmistu taas siitä, että tämä tötterö sopii putkesi ympärille! Liimaa kartonginpalaset yhteen siltä osin kuin ne menevät päällekkäin. Noin! Nyt sinulla pitäisi olla valmiina kaksi kartonginpalaa, joissa on samankokoiset reiät ja yksi kartonkitötterö, jonka toisessa päässä on siivekkeitä.


Kuva 3. Yksi tötterön siivekkeistä

Vaihe 4.
Neljännessä vaiheen aluksi nämä edellisissä vaiheissa tehdyt osat liitetään yhteen. Taita tötterön siivekkeet ulospäin, niin että niistä muodostuu ikäänkuin lierihatun lieri. Seuraavaksi laita jokaisen siivekkeen alapintaan pieni pisara liimaa. Ota toinen reiällisistä kartonkiarkeista, ja aseta se näiden siivekkeiden päälle mahdollisimman tarkasti, mutta niin että tötterön aukko jää vapaaksi. Voit myös teipata tai niitata nämä siivekkeet kiinni toiselta puolelta (kuva 4.).

Vaihe 5.
Viidennessä vaiheessa asetamme oikean kokoiseksi leikatun Astrosolar -kalvon palasen oikealle paikalleen. Nyt seuraa erityistä tarkkuutta ja huolellisuutta vaativa vaihe: käännä aurinkosuotimen raakileesi sellaiseen asentoon, että siihen äsken liimaamasi reiällinen kartonginkappale on ylöspäin. Laita vähän liimaa tälle ylöspäin osoittavalle pinnalle. Nyt ota esiin myös toinen vastaava kartonginkappale ja laita sen toiselle puolelle pieni määrä liimaa. Nyt ota sopivankokoiseksi leikkaamasi Astrosolar -kalvon palanen ja aseta se huolellisesti tämän tekemäsi kartonkitötterön päällä olevan reiällisen kartonginkappaleen päälle (kuva 5.). Sitten aseta toinen reiällinen kartonginkappale (liimapuoli alaspäin!) tämän Astrosolar -kalvon päälle (kuva 5.). Noin!Tässä vaiheessa on syytä olla tarkkana, koska Astrosolar kalvo ei saisi tahriintua liimasta tai sormenjäljistä eikä kalvoon saisi tulla ryppyjä.


Kuva 4. Tötterön teippaus.


Kuva 5. Aseta Astrosolar -kalvo varovasti paikalleen!

Mikäli kaikki meni hyvin, liika liima ei tuhrinut Astrosolar -kalvoa, eikä muutakaan sotkua syntynyt! Voit nyt antaa liiman kuivua vähän aikaa. Lopuksi voit teipata aurinkosuotimen kehikon tiiviisti kiinni teipillä. Tässä vaiheessa tuotoksesi pitäisi näyttää suunnilleen siltä kuin kuvassa 6.


Kuva 6. Valmista tuli!

Havaintokunnossa koko komeuden pitäisi näyttää siltä kuin kuvassa 7.


Kuva 7. Tulisipa jo selkeä, aurinkoinen päivä!


Ja aurinkosuotimesi on valmis! Sitten vain toivotaan aurinkoista ilmaa!






Anssi Mäntykivi

Mielestäni aika vaarallinen viritys, noin äkillistä tuulenpuuskaa ajatellen.
Anssi Mäntykivi

Lauri Kangas

Olen rakentanut omat suotimeni (esim. kameraoptiikalle) jotakuinkin samalla muotilla. Sellaisella lisäyksellä että itse suodatinosa on irroitettava ja menee paikalleen neljällä kuminauhalla. Näin voin pistää holkkiosan matkalaukkuun auringonpimennysreissuilla ilman pelkoa kalvo-osan repeämisestä. Lisäksi olen tehnyt vähän paksummasta pahvista.

Tuulenpuuskat ei ole ongelma jos tekee ihan naftin telineen. Omat on ainakin niin tiukalla että irroittamiseen tarvitaan melkoinen vihuri.

Celest1al Sphere

Lainaus käyttäjältä: Anssi Mäntykivi - 04.04.2011, 21:48:40
Mielestäni aika vaarallinen viritys, noin äkillistä tuulenpuuskaa ajatellen.

Niksi on siinä, että tuosta pahvitötteröstä pitää tehdä niin tiukka, että se ei lähde tuulen puuskan takia lentoon! Lisäksi tuon tötterön voi vielä vaikka teipata kiinni tai kiinnittää tiukasti kuminauhoilla tms. Eli ei pitäisi olla ongelmaa. Ja toki noista "siivistä" voi tehdä pienemmät, silloin ei tuulenpuuska pääse tarttumaan niihin niin helposti. Nämä ovat kyllä ilman muuta sellaisia asioita, että ne täytyy lisätä noihin askarteluohjeisiin!

/Juha

Jorma Koski

Tiukka pysyy.

Ja jotain näkeekin, jos mistään ei pääse valoa sisään, paitti suotimen läpi.
Jorma Koski "Respondeo veritatem profunda"
Twitter
Facebook

Astronautiskelija

#5
Aurinkosuotimien rakentamisesta on kyllä juttua eräässä toisessa säikeessä, josta ansaitsee tulla mainituksi vähemmän hifistelyä sisältävän mallin teko-ohje:

http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=4443.msg35740#msg35740

Tuotos saattaa näyttää esim seuraavanlaiselta, jos sen tekee Meaden 10x50 kiikariin. Toiselle putkelle on tietenkin omansa.
 

Lisäys:
Sitten muistuikin mieleen, että syksyllä hankittuun Nikoniin ei ollut suotimia, joten tuumasta toimeen.



The sky appears so steady fixed and stable as we look at it - but only if we do not look too hard. James B Kaler, Stars and Their Spectra
Clayhole Observatory
Twitter | Vimeo

chilimieli

Itse tein tänään Aldebaran ohjeen mukaisen suotimen, mutta korvasin tötteröosuuden kestävällä kierrätysosasella:

Turkkilaisen jogurtin pikkuämpäristä (olisiko puolikiloa) saa kaulaosasta juuri istuvan ja jämäkän pannan pitämään suodin lujasti paikallaan. Paksuuttakin riittävästi. Koska purkki kapenee alaspäin, saa siitä lekiattua pienemmällekin putkelle pannan. Kapeampi uloke, johon kansi normaalisti "lukittuu" sopii juuri kahdelle jämäkälle pahvilevylle pidikkeeksi, joissa on kalvolle reikä ja itse kalvo niiden välissä. Vahvistukset sitten liimalla. Toimii! :cool:
Sateliitit realiajassa:
http://www.n2yo.com/whats-up/?c=w

Celestron Astromaster 90 AZ
Skywatcher Skyliner-200P  Parabol Dobson
Canon 600D

Celest1al Sphere

Lainaus käyttäjältä: chilimieli - 03.05.2011, 23:30:07
Itse tein tänään Aldebaran ohjeen mukaisen suotimen, mutta korvasin tötteröosuuden kestävällä kierrätysosasella:

Turkkilaisen jogurtin pikkuämpäristä (olisiko puolikiloa) saa kaulaosasta juuri istuvan ja jämäkän pannan pitämään suodin lujasti paikallaan. Paksuuttakin riittävästi. Koska purkki kapenee alaspäin, saa siitä lekiattua pienemmällekin putkelle pannan. Kapeampi uloke, johon kansi normaalisti "lukittuu" sopii juuri kahdelle jämäkälle pahvilevylle pidikkeeksi, joissa on kalvolle reikä ja itse kalvo niiden välissä. Vahvistukset sitten liimalla. Toimii! :cool:

Hieno homma! Kierrätys ja uusiokäyttö kunniaan!  :azn:

/Juha

chilimieli

#8
Niin ja pakko vielä kommentoida. Tänään tuli tolla bongattua kaksi vierekkäistä pilkkua, jotka olivat putken näkökentässä koiliskulmassa. Tuo ajaa asianta erittäin hyvin. Varmuudeksi vielä teippasin pannasta jämäkällä tepillä kiinni putken varteen, ettei jää mitään mahdollisuutta suotimen irtoamiselle.

Suosituksena siis muille:
Suosikaa kierrätystä ja sovittakaan elintarvike ämpäreitä tai kippoja putken päähän suodinta tehdessänne. Mikäli oikean kokoinen kaulaaukko löytyy, siitä saa irrottamalla erittäin jämäkänkin pidikkeen suotimelle.  :smiley:

Kuva vielä itse pannasta:
Sateliitit realiajassa:
http://www.n2yo.com/whats-up/?c=w

Celestron Astromaster 90 AZ
Skywatcher Skyliner-200P  Parabol Dobson
Canon 600D

chilimieli

#9
Hei!
Sellaista kyselisin, että onko normaalia, että kalvonssa on pienenpieniä "reikiä" siellä täällä. Omassani oli mielestäni niitä jo ostettaessa, mutta tänään aurinkoon suunnattaessa heräsi pelko, että noista voisi jokin pienenpieni säde päästä vahingoittamaan verkkokalvoa.
Kalvoni on tilattu ursasta, joten laadussa ei pitäisi olla puutteita. Kun katsoo kalvon läpi kohti aurinkoa ilman putkea, huomaa pieniä pisteitä olevan useampia. Kalvoni on siis kuvan mukaisesti valmistettu pahvien väliin (muoviosan kaula-aukon reuna pingottaa kalvoa noin puoli millimetriä eteenpäin) ja se on hivenen pingottuneena, muttei kovin kireällä.

Kiitos vastauksesta, tiirailut siis jatkukoon. En ole kyllä huomannutkaan mitään ongelmia silmissä tai kipua, jota varmasti olisi esiintynyt.
Sateliitit realiajassa:
http://www.n2yo.com/whats-up/?c=w

Celestron Astromaster 90 AZ
Skywatcher Skyliner-200P  Parabol Dobson
Canon 600D

Celest1al Sphere

Lainaus käyttäjältä: chilimieli - 22.05.2011, 16:00:35
Hei!
Sellaista kyselisin, että onko normaalia, että kalvonssa on pienenpieniä "reikiä" siellä täällä. Omassani oli mielestäni niitä jo ostettaessa, mutta tänään aurinkoon suunnattaessa heräsi pelko, että noista voisi jokin pienenpieni säde päästä vahingoittamaan verkkokalvoa.
Kalvoni on tilattu ursasta, joten laadussa ei pitäisi olla puutteita. Kun katsoo kalvon läpi kohti aurinkoa ilman putkea, huomaa pieniä pisteitä olevan useampia. Kalvoni on siis kuvan mukaisesti valmistettu pahvien väliin (muoviosan kaula-aukon reuna pingottaa kalvoa noin puoli millimetriä eteenpäin) ja se on hivenen pingottuneena, muttei kovin kireällä.

Moi,

Sikäli kun olen asiaan perehtynyt, niin olen ymmärtänyt että tuollaiset pienen pienet reitä ovat täysin normaaleja ja vaarattomia. Kun auringon valo kulkee niin pienen reiän kautta, se siroaa lähdes täysin ympäriinsä, eikä siitä näinollen ole mitään vaaraa. Ostamasi suodinkalvo on siis näinollen täysin turvallinen käyttää!

/Juha

Markku Sarimaa

Hei,

Baaderin AstroSolar-kalvoon saattaa tulla "reikiä", eli kohtia joista pinnoitus on lähtenyt irti käsittelyn yhteydessä. JS-observatoryn Ursalle tekemien suodatinten käyttöohjeista löytyy paikkausohje: pienet viat voi paikata mustalla huopakynällä suodatinkalvon sisäpuolelta.

Markku Sarimaa
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Markku Sarimaa / Ursa

rintape

No niin, eilen tuli Ylvasta baaderin valokuvauskalvoa ja solar coontinum suodin. Nyt pitäisi rakentaa kalvosta toimiva suodin putken nokalle, siis 8" SCT:lle. Ajattelin muovilevyyn leikata reiän ja teipata kalvon siihen kiinni. Pitää vielä miettiä miten sen kiinnittää putken nokkaan.

Kysymys tuosta reiästä. Kun tuo putki on siis 20 senttinen niin millainen reikä? Kaupallisia suotimiahan löytyy mm. sellaisia, joissa itse suodin on ehkä n. 5 cm halkaisijaltaan (putken reunassa, SCT:ssähän se ei voi olla keskellä). Tuollainenhan heikentää valovoimaa, mutta sillä ei aurinkoa kuvatessa taida olla väliä. Mutta sehän heikentää myös putken resoluutiota? Onko sillä edelleenkään merkitystä kun kuvaa aurinkoa?

No aion toki tehdä huomattavasti reilumman reiän, uteliaisuuttani tuota kyselen. Entäpä sitten reiän muoto ja työn jälki? Kun nyt syntymässä sain ne peukalot kämmenten keskelle, niin tuosta reiästä ei tule pyöreä, sen reunat (minkä takia reunat monikossa? Yksihän niitä vain on. Rajallinen, mutta päättymätön?(anteeksi, joskus ajatus karkaa)) eivät tule olemaan tasaiset eikä se tule olemaan täysin keskellä kaukoputkea. Onko tuolla merkitystä syntyvien valokuvien laatuun?

Petri
Petri Rintala, Espoo
Panasonic DMC-GX8
Draco 80/500 APO
Celestron CGEM
QHY8L

Jyri Lehtinen

Tokihan aukon voi aurinkohavaintoja ajatellen tehdä hyvin pieneksi. Tuleehan jo ihmissilmän pupillista läpi aivan liiaksi Auringon valoa. Eri asia on sitten, mitä käy erotuskyvylle. Jos putken aukko on paljon pienempi kuin 10cm, alkaa teoreettinen erotuskyky tippua tyypillisen seeingin asettaman rajan alapuolelle. 5cm aukko 20cm putkessa meinaa siis auttamatonta erotuskyvyn hukkaamista. Käytännössä tuollaisella systeemillä näkee pilkut aivan hyvin, mutta mitään hienorakennetta ei voi olettaa näkevänsä edes poikkeuksellisen hyvällä havaintosäällä.

Täyden aukon suodin 20cm putkeen on toimiva ratkaisu. Itse havaitsin Aurinkoa vuodet juuri tällaisella systeemillä (täyden aukon 20cm Baaderin visuaalikalvo). Myöskään aukon tarkasta muodosta ei kannata turhia ressata. Totta kai jokainen mutka suotimen aukon reunassa tuottaa oman lisänsä kaukoputken diffraktiokuvioon, mutta vaikutus on lopulta varsin rajallinen. Tuo oma vanha aurinkosuotimeni oli yli puolet käyttöiästään keskeltä yhteen teipattu, kun kissa oli astunut sen halki. Lisäksi useampia reikiä oli pitänyt paikata teipillä ja tussilla. Varmasi kaikki nuo paikkaukset vaikuttivat kuvan laatuun, mutta luulen tämän vaikutuksen jääneen reippaasti seeingin alle.

Tilasit varmaan kalvoa sen A¤ kokoisen arkin. Tuon saa kätevästi peittämään juuri 20cm aukon. Jos haluat varata itsellesi hieman lisää kiinnitysvaraa, voit pienentää suotimen aukon vaikka 18cm:iin. Tuolloin saat 1cm lisämarginaalin reunalle. Täyden aukon suotimen kanssa ei tarvitse myöskään huolehtia apupeilin varjostuksesta. Apupeili on syytä ottaa huomioon suotimen sijoittelussa vasta, kun suotimen aukko on samaa kokoluokkaa apupeilin kanssa. Tällöin on järkevämpää tosiaan sijoittaa suodin sivuun apupeilistä.

Kuu-ukko

Onnistui askartelu, vaikka onkin peukalo keskellä kämmentä. Tein Baaderin ohjeiden mukaan heidän kalvostaan, tuli yllättävän tukevan tuntuinen. Paksuutta tuli lähemmäs senttimetri ja korkeutta hieman enemmän kuin syvyyttä. Eihän se niin nätti ole, mutta mielestäni ei ollut järkevää ostaa muovista/metallista kehikkoa, kun rakennelman heikoin osa on kuitenkin itse kalvo. Muutama kymppihän tuossa säästyi, kotona kun oli jo pahveja, kaksipuolista teippiä, mattoveitsi, sakset ja Eri Keeperiä.

Tuli jo testattuakin ja kyllä joku läntti siellä auringossa näkyi  :azn: . Hankalimmaksi osaksi muodostui yllättäen auringon löytäminen taivaalta.
SW150 EQ3-2, Baader 8-24,36